Jumala parantaa täydelliseen elämään

”Kaikki sinun sairautesi hän parantaa, hän pelastaa sinun henkesi kuolemasta.” – Ps. 103:3, 4, Mo.

 1. Mikä asettaa nyt ongelman lääketieteen, mutta ei Jumalan eteen?

JEHOVA Jumala voi tehdä terveen maailman ilman nykyisiä elektronitiedemiehiä. Mitä enemmän lääketiede väittää edistyvänsä taistellessaan tauteja vastaan, sitä enemmän se kohtaa tai näyttää luovan itselleen sairauksia ja lisätauteja. Kansoissa, jotka ovat maineeltaan sivistyneimpiä, leviävät ilkeät sairaudet ja kantavat joka vuosi kauhistavan veron. Tämän asiainjärjestelmän lopun merkki on ilmaantunut myöskin Jeesuksen Kristuksen ennustuksen täyttymyksessä. Me näemme ”ruttoa monin paikoin” ja ”nälänhätää”, mikä aiheuttaa aliravitsemusta ja raivaa siten tietä sairauksille ja taudeille. (Luuk. 21:7, 11; Matt. 24:3, 7) Tämä asettaa ihmisen, mutta ei Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan eteen voittamattoman ongelman. Hän menee pelottomana eteenpäin täyttäen lupauksensa, että hän luo taudittoman uuden maailman, missä kuuliainen ihmiskunta nauttii ikuisesti täydellisestä elämästä.

 2. Mikä pani huonon terveyden ja kuoleman alulle? Mitä tämä osoittaa?

² Jumala perusti muinoin Eedenissä täydelleen terveen maailman luodessaan Aadamin ja Eevan ja heidän ”suojelevan kerubinsa”. Mikä toi sitten tämän, mitä sanotaan sairaudeksi, taudiksi ja huonoksi terveydeksi, mikä johtaa lopulta kuolemaan? Jumalan järkähtämättömän lain rikkominen! Yksikään luomus ei voi sovitella hänen lakinsa suhteen ja odottaa pysyvänsä terveenä. Me emme tarkoita tällä ainoastaan fyysillistä luonnonlakia, vaan myös moraalista lakia ja juuri etupäässä tätä.

 3, 4. Miten Jehovan menettely Israelia kohtaan ja liitto sen kanssa osoittaa lain pitämisen ja terveenä pysymisen välisen yhteyden?

³ Jehova Jumala tuotti kauhistavat vitsaukset sortajan maalle vapauttaakseen valitun kansansa muinaisen Egyptin sotilasvallasta. Näyttääkseen sitten vapaassa autiomaassa, mitä hän voi tehdä kansan terveydeksi, hän paransi juotavaksi kelpaamattoman veden vapauttamalleen kansalle ja sanoi: ”Jos sinä kuulet [Jehovaa], Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen [Jehova], sinun parantajasi.” (2. Moos. 15:22–26) Hän teki omilla viisailla ehdoillaan liiton eli sopimuksen Israelin kansan kanssa ja vaati täsmällistä tottelevaisuutta israelilaisilta, mutta lupasi myös epätavallisia siunauksia. Hän ei antanut heille ainoastaan kaikkein puhtaimpia ja terveellisimpiä lakeja, vaan myös käskyt, jotka koskivat heidän moraalista käyttäytymistään Jumalaa, ihmistä ja eläintä kohtaan.

⁴ Varoittaakseen heitä siltä ajatukselta, että he voisivat sovitella hänen lakinsa suhteen, kärsimättä välttämättömiä seurauksia, hän sanoi heille: ”[Jehova] lyö sinua Egyptin paiseilla ja ajoksilla [tai kasvaimilla], ihottumalla ja ruvella, joista et parannu. [Jehova] lyö sinuun, sinun polviisi ja pohkeisiisi, pahoja paiseita, joista et parannu, kantapäästä kiireeseen asti. Jos et tarkoin noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, [JEHOVAA], SINUN JUMALAASI, niin [Jehova] panee sinun ja sinun jälkeläistesi kärsittäväksi erinomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia. Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. Ja kaikkinaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tässä lakikirjassa, [Jehova] nostattaa sinua vastaan, kunnes sinä tuhoudut.” (5. Moos. 28:27, 35, 58–61) Luojan lakien pitämisen ja meidän terveytemme ja hyvinvointimme välillä vallitsee siis yhteys. Sairaudettoman uuden maailman muodostavat onnelliset luomukset, jotka pitävät Tekijänsä lait täydelleen.

 5, 6. Mitkä Jehovaa ja hänen Poikaansa koskevat tosiseikat ilmaisevat hänet tietäväksi ja taitavaksi Parantajaksi?

⁵ Jehova sanoi työtoverilleen, ainoasyntyiselle Pojalleen, josta tuli juutalainen Messias: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1. Moos. 1:26) Jehova, Luoja, ja hänen Poikansa Kristus Jeesus tietävät siis kaiken ihmisen elimistöstä, mikä oli heidän yhteisesti luomansa. He tiesivät ensinnäkin, miten se voitiin panna toimimaan täydellisesti. He tietävät, mikä on pitänyt sitä epäkunnossa tähän päivään asti. He tietävät, mitä on tehtävä sen vapauttamiseksi kaikista häiriöistä ja saattamiseksi jälleen täydelliseen kuntoon. He osoittavat tämän tietonsa täysin nyt niin lähellä olevassa uudessa maailmassa. Jehova on osoittautunut silti jumalalliseksi Parantajaksi läpi ihmiskunnan historian, siitä lähtien, kun ihminen lankesi sairauteen ja kuolemaan. Hän ilmaisi parantamisvoimansa erityisesti rakkaan Poikansa kautta, kun tämä oli maan päällä ”ihmisenä Kristuksena Jeesuksena”.

⁶ Jeesuksen ollessa maan päällä oli juutalaisilla Palestiinassa paljon ruumiillisia kärsimyksiä, ja me luemme: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.” (Matt. 9:35) Jeesuksen kautta vaikuttava Jumalan henki eli toimiva voima teki tämän. Apostoli Pietari todistaa tämän sanoen: ”Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.” (Apt. 10:37, 38) Mikään toisissa oleva ruumiillinen vaiva ei voinut vastustaa hänen käsittelyään, ei kuolemakaan. Kertomus esittää joukon tapauksia, joissa hän herätti kuolleitakin, niin että hän saattoi sanoa todistukseksi siitä, että hän oli Messias eli Kristus: ”Kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.” – Matt. 11:5.

RUUMIILLISTEN SAIRAUKSIEN PARANTAMINEN KESKEYTETTIIN VUOSISADOIKSI

 7. Käyttikö Jeesus parantamisvoimaa itsensä hyväksi? Mitä tosiasiat sanovat?

⁷ Jeesus antoi tämän voiman eräille opetuslapsilleen. Me luemme: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’. . . Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.’” (Matt. 10:1, 5–8) Kun hän lähetti myöhemmin seitsemänkymmentä muuta seuraajaansa, niin hän antoi heille samanlaiset ohjeet: ”Parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” (Luuk. 9:1–6; 10:1–10) Kun Jeesus palasi taivaaseen, niin hänen apostoleillaan säilyi tämä parantamisvoima. Kirkastettu Jeesushan vuodatti helluntaijuhlan alussa Jumalan pyhän hengen kaikkiin hänelle antautuneisiin seuraajiinsa ja soi eräille heistä parantamisvoiman, jopa kuolleitten herättämisvoimankin. (Apt. 2:1–18; 5:16) Viimeinen Jumalan hengen voimalla suoritettu ruumiillinen parannus, mikä on kerrottu henkeytetyissä Kirjoituksissa, on se, missä apostoli Paavali rukoili noin vuonna 59 jKr. Maltan saarella laskien kätensä erään miehen päälle ja parantaen hänet kuumeesta ja punataudista. – Apt. 28:7, 8.

 8. Ketkä pitävät nyt kiinni jumalallisesta parantamisesta? Mitä kysymyksiä tämä herättää?

⁸ Nykyään, tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen, on kristikunnassa uskonnoitsijoita, jotka harjoittavat niin sanomaansa ”jumalallista parantamista”. Useat uskonnolliset lahkot panevat sille erikoisen painon. Niiden jäsenet kieltävät ulkopuolisille ottavansa mitään lääkkeitä ja väittävät turvautuvansa yksistään rukoukseen, paastoon ja henkiseen keskittymiseen. Eräät evankelistat huolehtivat siitä, että heitä itseään koskevat painetut ilmoitukset tehdään vetäviksi yleisölle liittämällä mainokseen sanat ”Jumalan voiman ihmeitä” ja ”rukouksia sairaitten puolesta”. Yleisissä parantamiskokouksissa suoritetaan näennäisiä ihmeparannuksia, mitkä hämmästyttävät katselijoita. Onko tämä ”jumalallista parantamista” ja suoritetaanko se pyhän hengen lahjan avulla? Näin väitetään, mutta onko se totta? Ja tuleeko meidän hylätä kaikki nykyisen lääketieteen tarjoama hyöty ja etsiä parannusta Jumalalta hänen ihmevoimansa kautta? Onko lääkkeitten käyttö ja leikkauksiin alistuminen kristillisen uskon hylkäämistä?

 9. Mikä tärkeä seikka auttaa meitä vastaamaan näihin kysymyksiin? Mikä todistaa sen?

⁹ Eräs tärkeä seikka auttaa meitä vastaamaan näihin kysymyksiin, ja se on tämä: tuo jumalallinen ruumiin sairauksien parantaminen oli eräs Kristuksen ensimmäisen läsnäolon ja hänen seurakuntansa lapsuusajan piirre, mutta sen piti hävitä hänen apostoliensa ja heidän tovereittensa kuollessa. Parantamisvaltuus oli eräs hengen lahja, mikä annettiin helluntain jälkeen ainoastaan apostolien kautta tai heidän läsnäollessaan. Älköön kukaan meistä olko huomaamatta, mitä samarialainen noita Simonkin saattoi huomata, että nimittäin ”Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä”, ja niin Simon oli kylliksi viekas tarjotakseen Pietarille rahaa ostaakseen tämän apostolisen voiman, mutta se kiellettiin häneltä inhoten. (Apt. 8:17, 18) Jälleen tapahtui, että kun apostoli oli läsnä ja saarnasi italialaiselle sadanpäämiehelle Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen, niin ”tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat”, ilman että Pietari pani käsiään noiden pakanoitten ylle, ja he alkoivat ”puhua kielillä ja ylistää Jumalaa”. (Apt. 10:44–46) Samasta syystä tapahtui myös Efesossa, että kun ne kaksitoista miestä olivat ensin kuulleet apostoli Paavalin puhuvan ja tulleet kastetuiksi uudelleen, tällä kertaa Herran Jeesuksen nimeen, ja kun ”Paavali pani kätensä heidän päälleen”, niin ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat”. – Apt. 19:1–7.

10. Miksi on turhaa rukoilla nyt parantumista tai parantamisvoimaa?

¹⁰ Miehet, jotka saivat ihmeparannuksen lahjan apostolien kautta tai heidän läsnäollessaan, eivät voineet antaa tätä lahjaa toisille. He eivät voineet näin ollen siirtää tätä parantamislahjaa muille. Kun apostolit ja heidän yhteydessään olleet kuolivat, niin lakkasi siis sen hengen lahjan antaminen ja käyttäminen, millä ihmisiä parannettiin ihmeen avulla ruumiillisesti. Me olemme nyt tuhannen yhdeksänsadan vuoden päässä apostoleista. Se on erittäin suuri juopa ylitettäväksi, mikä erottaa meidät apostoleista, joiden kautta parantamislahjoja annettiin. Kristitylle on siis turhaa rukoilla, Jeesuksen ja hänen apostoleittensa ollessa ruumiillisesti poissa, hengen lahjaa parantaakseen toisia ja itsensä ihmeen kautta.

11. Ennustettiinko parantamislahjan katoaminen? Missä? Miten?

¹¹ Me emme väitä, ettei Jumalan pyhää henkeä olisi vuodatettu Kristuksen uskollisen seurakunnan jäännökseen näinä viimeisinä päivinä, vaan me tarkoitamme vain, ettei tätä erikoista ihmelahjaa ole annettu sen mukana. Mutta ”hengen hedelmä”, joka on rakkaus, ei ole jäänyt ilmaantumatta. Se ilmenee yltäkylläisenä nykyään kristillisessä tosi seurakunnassa. Paavali teki sen selväksi, että rakkaus jää jäljelle, kun hengen ihmelahjat ovat hävinneet. Hän kirjoitti: ”Rakkaus ei lopu koskaan. Mutta mikäli on ennustamislahjoja, niin ne otetaan pois; mikäli on kielilläpuhumista, se lakkaa; mikäli on tietoa, se otetaan pois.” Ihmeparannusten suorittamislahja oli tunnusomainen kristillisen seurakunnan lapsuudessa sen rakentamiseksi uskossa ja ilmaisemiseksi Jumalan valituksi kansaksi siitä lähtien. Mutta kun se on tullut nyt miehuuteen eli kypsyyteen näiden kristillisen kokemuksensa tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen, niin Kristuksen seuraajain tosi jäännökseen kuuluvat eivät käytä tätä lahjaa. ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, päättelin kuin lapsi, mutta nyt, kun minusta on tullut mies, olen luopunut lapsen tavoista.” (1. Kor. 13:8–11, Um) Meillä kristityillä on nyt jotakin suurempaa ja valtavampaa kuin ruumiin parantaminen, ja me selitämme tämän viipymättä.

12, 13. (a) Miksi ei voida väittää, että jumalallinen parantaminen on välttämätön ominaisuus? (b) Mikä osoittaa jumalallista parannusta käyttävät nyt petollisiksi?

¹² Jumalallisen ruumiin parantamisen puoltajat väittävät näinä ”viimeisinä päivinä”, että jos meillä ei ole ja jos me emme käytä tätä ihmevoimaa, niin se todistaa, että me emme kuulu Jumalan tosi järjestöön. Mutta me kysymme: Pitikö kaikille kristityille, jotka saivat pyhän hengen, antaa ihmeparannusten suorituslahjakin? Tai ihmeellinen kielilläpuhumislahja? Tai ihmeellinen kyky kääntää kieliä? Ei, yhtä vähän kuin kaikkien kristittyjen piti olla apostoleitakaan tai tulevien tapahtumien edeltäkertojia tai ihmeitten tekijöitä. ”Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.” (1. Kor. 12:29–13:1) Kaikkialla pakanamaailmassa samoin kuin kristikunnassakin on paljon niin sanottuja ”parantajia”, ja miten he kaikki ilmaisevatkaan kuitenkin rakkaudettomuutensa, kun he ahnehtivat rahapalkkaa, mainetta, kuuluisuutta, huomattavaa asemaa ja itsekästä valtaa ihmisiin nähden! He eivät ole näin ollen mitään Jumalan silmissä ihmetöittensä suorittamisesta huolimatta.

¹³ Tällaiset parantajat eivät suorita töitään Jumalan totuuden tukemiseksi, vaan uskonnollisten valheitten säilyttämiseksi. He parantavat näennäisesti ruumiillisista sairauksista, mutta eivät anna paljon tärkeämpää parannusta, mikä on henkinen ja mikä johtaa elämään uudessa maailmassa. He vapauttavat ihmisiä ruumiillisten kipujen taakasta, mutta eivät päästä heitä Perkeleen ja hänen järjestönsä, tämän maailman, vallasta. Heidän parannustyönsä eivät ole Jumalan hengen ilmauksia näillä tosiasioilla mitattuina.

14. Mikä osoittaa, ettei parantaminen ollut hengen tärkein ilmauma?

¹⁴ Katsohan, mille sijalle Jumalan Sana panee ihmeparannukset luettelossa, sen sijaan että se tähdentäisi niitä kovasti: ei ensimmäiseksi, vaan viidenneksi. Laske: ”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja.” (1. Kor. 12:28–30) Ja kun Jehova Jumala ennusti, että hän vuodattaa henkensä kaikenlaiseen lihaan, niin hän ei asettanut parantamislahjaa etusijalle todistukseksi siitä, että hänen kansallaan on tämä henki. Hän sanoi: ”Minä vuodatan jonkin verran henkeäni joka lajia olevalle lihalle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne uneksivat unia; ja myös miesorjilleni ja naisorjilleni minä vuodatan jonkin verran henkeäni niinä päivinä, ja he ennustavat. . . . Ja silloin jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:16–21, Um; Jooel 2:28–32) Ennustaminen eli Jehovan Sanan ennustusten saarnaaminen on ensi sijassa ilmaiseva Hänen henkensä vuodatuksen kaikelle lihalle, mikä on antautunut hänelle ollakseen hänen todistajanaan ja orjanaan. Tämä Jumalan totuuden ennustaminen aikaansaa paljon enemmän kuin pelkkä ruumiillinen parantaminen.

15. Miten Jeesuksen lähtiessään meille antama tehtävä tukee tätä? Miksi Markuksen 16:9–20 ei ole tämän kanssa ristiriidassa?

¹⁵ Kun Jeesus oli nousemaisillaan takaisin taivaaseen, niin hän ei antanut tämän tähden seuraajilleen lähtiessään esittämässään tehtävässä huomattavaa asemaa viidennellä sijalla olevalle parantamislahjalle, vaan hän tähdensi saarnaamista, todistamista ja opettamista. Lue hänen tätä koskevat sanansa Matteuksen 28:19, 20:nnestä; Luukkaan 24:46–48; Apostolien tekojen 1:6–9. Ne sanat, mitkä ovat Markuksen 16:17, 18:nnessa ja mitkä esiintyvät Kuningas Jaakon käännöksessä, Douay-käännöksessä ja muissa vanhoissa raamatunkäännöksissä [suomalaisessakin], eivät ole ristiriidassa tämän tosiasian kanssa: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Näitä sanoja enempää kuin Markuksen 16. luvun jakeita 9–20 ei ole vanhimmissa ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa. Ne on merkitty sen vuoksi vääriksi, niinkuin nykyiset parhaat raamatunkäännökset tekevät tai jättävät ne kokonaan pois. Onpa jesuiitta Latteynkin käännöksen, Westminster-käännöksen vuodelta 1948 (engl.), ollut pakko myöntää Markuksen 16:9–20 kuuluvassa alaviitteessä: ”Näillä jakeilla ei ole samaa alkutekstin tukea kuin muulla evankeliumilla.” 1. Korinttolaisille 12:28–13:11 olevat edellälainatut apostoli Paavalin kiistämättömästi henkeytetyt sanat asettavat näin ollen rajoituksen sille, miten pitkälle ja kuinka kauan nämä Markuksen evankeliumin lisätyt sanat soveltuvat. Ne eivät sovellu apostolien ja heidän henkilökohtaisten tovereittensa kuoleman jälkeen.

LUONNOLLISET PARANNUSMENETELMÄT EIVÄT OLE KIELLETTYJÄ

16. Onko jumalalliseen parantamiseen turvautuminen omaksi hyödykseen Kristuksen menettelyn kaltaista?

¹⁶ Ne, jotka puoltavat tänä suuren lääketieteellisen edistyksen aikana jumalallista ruumiin kipujen parantamista, haluavat turvautua siihen itsekkään hyödyn vuoksi pikemmin kuin luottaa kaikkiin niihin tavallisiin parannusmenetelmiin, joita on nykyään käytettävänä. He väittävät tämän todistavan heidän uskonsa Jumalaan ja luottamuksensa häneen. Mutta Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa eivät tue tällaista Jumalan parantamisen sovellutusta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä miehet olisi käyttäneet todellisesti parantamisen ihmelahjaa Jumalan hengen avulla. Mutta käyttivätkö he tätä ihmevoimaa omaksi ruumiilliseksi edukseen? Eivät koskaan! Jeesus ei tyydyttänyt 40-päiväisen paastonsa jälkeen suurta nälkäänsä muuttamalla kiviä leiviksi. Ehdotus, että hän käyttäisi voimaansa tällaisella itsekkäällä tavalla, tuli Saatana Perkeleeltä eikä Jumalalta. Kun Jeesus väsyi kulkemisesta, niin hän istui lepäämään, niinkuin kerran Samariassa kaivolle. Kun hän tuli uniseksi, niin hän nukkui virkistyksekseen, niinkuin kerran veneen perässä olevalla pieluksella mennessään Galilean meren ylitse. Kun hänen apostolinsa palasivat uuvuttavalta lähetysmatkalta ja raportoivat sen hänelle, niin hän otti huomioon heidän ruumiillisen ja hermostollisen rakenteensa ja kehoitti heitä vetäytymään kanssaan yksinäiseen paikkaan ”levähtämään vähän”. (Joh. 4:6; Mark. 4:38; Luuk. 8:23; Mark. 6:30–32) Jeesus ei turvautunut siis ihmeisiin hyödyttääkseen itseään ja opetuslapsiaan.

17, 18. Miksi Jeesus ei noudattanut nasarealaisten sananpartta: ”Parantaja, paranna itsesi”?

¹⁷ Jeesus ei noudattanut tässä suhteessa tunnuslausetta: ”Parantaja, paranna itsesi.” Kun hän saarnasi kotikaupungissaan Nasaretissa entisille tovereilleen heidän synagoogassaan, niin hän sanoi: ”Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ’Parantaja, paranna itsesi’; ’tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.” Hänen vanhat kaupunkilaistuttavansa tarkoittivat tällä, että hänen olisi pitänyt käyttää ihmevoimiaan entisille lähimmäisilleen, sen kaupungin asukkaille, missä hänet oli kasvatettu, ikään kuin olisivat halunneet sanoa, että parantaminen alkaa kotoa hyödyttäen ensinnä lähimpiä. ”Ja hän sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.’” Jeesus koetti vedota oman kaupunkinsa väestöön saarnallaan eikä parantamalla ihmeen avulla sairauksia. Jos hän olisi noudattanut heidän ajatustaan: ”Parantaja, paranna itsesi”, eivät he olisi ajaneet häntä pois kaupungista eivätkä uhanneet kivittää häntä kuoliaaksi. – Luuk. 4:16–30.

¹⁸ Matteuksen 13:58 kertookin sen vuoksi: ”Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.” Hän suoritti parantamisihmeensä ulkopuolisille, niinkuin muinainen profeetta Eliakin teki. Hän tiesi, etteivät parantamisvoimat olleet henkilökohtaista hyötymistä varten, vaan merkiksi ulkopuolella oleville niinkuin kielilläpuhumislahjakin: ”Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen [saarnaaminen] ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville.” (1. Kor. 14:22) Sen, jolla oli jumalallinen parantamislahja, ei pitänyt olla itsensä parantaja.

19, 20. Mitä Elisan menettely osoittaa itsensä parantamisesta ja maksun ottamisesta parantamisihmeistä?

¹⁹ Jos tällaisen lahjan omaavan ihmisen olisi tullut käyttää voimaansa itsekkäästi pitääkseen itsensä aina terveenä ehkäisten tapaturmat tai vainot, niin milloin hän olisi sitten päättänyt kuolla tai antanut itsensä kuolla? Profeetta Elisa seurasi Eliaa, ja Elisaa käytettiin herättämään eräs kuollut poika elämään ja parantamaan ulkomaalainen, Naiman, spitaalista sekä tekemään muitakin ihmetöitä. Mutta paransiko hän itsensä tai rukoiliko itselleen ihmeparannusta? Luotettava kertomus tiedottaa meille: ”Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa, tuli Jooas, Israelin kuningas, hänen tykönsä. Ja kumartuneena hänen kasvojensa yli hän itki.” Elisa käytti kuolinvuoteellaan profeetanvoimaansa kuningas Jooaan hyväksi, mutta ei tavoitellut ihmeellistä toipumista itselleen. ”Sitten Elisa kuoli, ja hänet haudattiin.” Mitä sen jälkeen tapahtui? ”Ja kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan [ja kun mies laskettiin alas ja] kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen.” – 2. Kun. 13:14–21.

²⁰ Nämä tosiasiat vahvistavat sen seikan, että parantamisvoimaa tuli käyttää toisten hyväksi, ei parantajan henkilökohtaiseksi mukavuudeksi. Eikä parantajan pitänyt rikastuakaan tästä työstä eikä ottaa rahaa eikä mitään aineellista palkintoa ihmetöistään. Elisa kieltäytyi ottamasta korvausta Naimanilta siitä, että oli puhdistanut hänet hänen vaivastaan, ja antoi sen sijaan kunnian Jumalalle. Kun Elisan palvelija Geehasi yritti petollisesti ottaa tarjotun palkinnon ja väärinkäytti Elisan nimeä, niin hänet lyötiin sillä sairaudella, mistä Naiman oli puhdistettu. (2. Kun. 5:1–27) Ne, jotka väittävät harjoittavansa jumalallista parantamista ja ottavat vastaan maksua eli korvausta tai kokoavat rahaa kolehtina, tekevät siten itsensä saastaisiksi Jumalan edessä. Jeesus neuvoi lahjan saaneita apostoleitaan: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

21, 22. Mitä Eutykuksen, Epafrodituksen ja Trofimuksen tapaukset osoittavat?

²¹ Ottakaamme nyt apostoli Paavali edelleen asian valaisemiseksi. Hän saarnasi kerran puoleen yöhön asti, ja ikkunalla ollut Eutykus vaipui uneen ja putosi kolmannesta kerroksesta, ja hänet nostettiin maasta kuolleena. Paavali vapautti itsensä kaikista syytöksistä herättämällä Eutykuksen elämään. Se oli hätäihmetyö, mikä suoritettiin seurakuntaan kuuluvalle miehelle, joka joutui tapaturman uhriksi. – Apt. 20:7–12.

²² Mutta mitä on sanottava toisten seurakunnan jäsenten parantamisesta? Oli eräs filippiläinen Epafroditus, josta Paavali kirjoittaa: ”Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle. . . . sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä.” (Fil. 2:25–30) Mutta tässä ei näy jälkeäkään siitä, että Paavali olisi suorittanut jumalallisen parannuksen pelastaakseen Epafrodituksen kuolemasta. Eikä Paavali estänyt häntä joutumasta lähelle kuoleman porttia, vaikka tämä hänen työtoverinsa olikin hänelle suureksi avuksi. Mutta Jumala siunasi ne keinot, joita käytettiin hänen saamisekseen jälleen terveeksi, ja niin Jumala armahti tätä sairasta veljeä. Ohimennen sanoen, jos Epafroditus ei olisi jäänyt nukkumaan kuolemaan, vaan olisi mennyt suoraa päätä taivaaseen kuollessaan, niin olisiko hänen säästämisensä elämään jatkuvasti maan päällä ollut armoa häntä kohtaan? Paitsi häntä oli myöskin Trofimus. Paavali kirjoittaa Timoteukselle Roomasta ennen kuolemaansa lähettämässään viimeisessä kirjeessä: ”Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.” (2. Tim. 4:20) Miksi lahjan saanut Paavali jätti nyt Trofimuksen sairaaksi, ja miksi ei Trofimus ollut pyytänyt Paavalia käyttämään hengen lahjaansa parantaakseen hänet? Koska ihmevoimaa ei tule käyttää henkilökohtaisesti hyväksemme eikä vihkiytyneitten kristittyjen avuksi seurakunnassa.

23. Käyttikö tai suositteliko Paavali jumalallista parantamista Timoteukselle?

²³ Paavalilla oli vielä eräs seuralainen ja työtoveri, jota vaivasi pitkällinen sairaus, nimittäin Timoteus. Hänellä oli vatsavaivoja ja usein uusiutuvia kipukohtauksia. Käyttikö Paavali lahjaansa hänen hyväkseen poistaakseen ihmeen avulla hänen vaivansa, niin että ne eivät enää palanneet? Vai sanoiko hän: ”Timoteus, käytä uskoa ja rukoile Jumalaa tarttumaan asiaan ja saattamaan itsesi parempaan ruumiilliseen kuntoon hyvän uutisen palveluksen tähden”? Kuuntelehan Paavalin Timoteukselle antamaa määräystä: ”Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.” (1. Tim. 5:23) Timoteus on saattanut kieltäytyä kokonaan alkoholijuomista; emme tiedä sitä varmasti. Mutta juomavesi on voinut olla pahaa ja siksi lisätä Timoteuksen vaivoja. Paavali sanoi hänelle, mitä oli järkevää tehdä, eikä hänen suinkaan pitänyt mennä rohdoskauppaan ostamaan apteekkarin erikoisviiniä elimistön häiriöihin (niinkuin kieltolain kannattajat päättelevät), vaan yksinkertaisesti ”käyttää vähän viiniä” mainitsematta erityisesti, mitä lajia sen tuli olla.

24. Mitä se ilmaisee, että Luukas seurasi Paavalia?

²⁴ Mitä Paavaliin itseensä tulee, niin ei hänkään ollut aivan terve mies Raamatussa olevista eri viitteistä päättäen. Luukas kertoo seuranneensa Paavalia tämän lähetysmatkoilla Vähässä-Aasiassa olevasta Trooaasta lähtien. Mikä ammatti tällä Luukkaalla oli? Paavali kertoo seuraavaa: ”Luukas, rakas lääkäri, lähettää teille tervehdyksen.” (Kol. 4:14) Luukas oli lääkäri varsinaisessa lääketieteellisessä merkityksessä eikä vain henkisessä mielessä. Voimme tehdä tästä järkevästi sen johtopäätöksen, että Paavali piti häntä mukanaan niiden lääketieteellisten palvelusten vuoksi, joita hän voi suorittaa sekä Paavalille että hänen lähetystyötovereilleen. Jos tosi kristittyjen olisi pitänyt rajoittua uskolla parantamiseen ja jumalalliseen parannukseen, niin ei Luukkaan olisi sopinut harjoittaa ammattiaan varsinkaan palvelustovereittensa keskuudessa.

25. Mitä me siis päättelemme edelläolevien tosiasioiden perusteella voivamme tehdä ja olla tekemättä?

²⁵ Me päättelemme sopivasti näistä Raamatun tosiasioista, että kun me tulemme sairaiksi tai kun jotkin vaivat kohtaavat meitä iän mukana, niin me voimme turvautua luonnollisiin parannusmenetelmiin tai lääkeparanteisiin. Me saatamme etsiä apua sen koulukunnan lääkäreiltä, mikä näyttää meistä parhaalta. Me voimme mennä parantoloihin tai sairaaloihin tai antaa leikata itsemme. Uskovia kristittyjä ei ole kielletty käyttämästä näitä parannusmenetelmiä. Meidän ei tarvitse viivyttää asianmukaista käsittelyä tai itsemme hoitamista rukoilemalla tai odottamalla Jumalan ihmeparannusta. Olisi väärin rukoilla ja odottaa vastausta sellaiseen rukoukseen. Miksi? Ensiksi sen tähden, että sellainen parannus ei ole uskovia itseään varten, ja toiseksi siksi, että tällainen pyhän hengen kautta saatava parantamislahja on hävinnyt. Jos me käyttäisimme uskolla parantajia, niin se vahingoittaisi meitä henkisesti, koska nämä suorittavat ammattiaan Pettäjän voimalla eikä Jumalan hengen voimalla. Heidän opetuksensa ja työnsä todistavat heidän tekevän niin. Jos he ymmärtäisivät Raamattua, niin he eivät toimisi siinä työssä.