Onko Raamattuni täydellinen?
JOTTA Raamattu olisi täydellinen, sen pitäisi vastata mahdollisimman tarkoin alkuperäisiä käsikirjoituksia, ja siten se sisältäisi kaiken, mikä on ”Jumalan henkeyttämää ja hyödyllistä opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”. (2. Tim. 3:16) Mutta ehkä kysyt: Mistä voin tietää varmasti, että Raamattuni täyttää nämä vaatimukset?
Kuten mahdollisesti olet huomannut, monet raamatunkäännökset sisältävät ”apokryfisia” eli ”deuterokanonisia” kirjoja, joita muun muassa ovat Tobias, Juudit, Viisauden kirja, Baaruk ja 1. ja 2. Makkabilaiskirja. Merkitseekö tämä sitä, että sellaiset raamatunkäännökset ovat täydellisiä, kun taas ne käännökset, joista apokryfiset kirjat on jätetty pois, ovat epätäydellisiä? Jos nämä kirjat olisivat todella osa henkeytettyä Raamattua, niin niiden pois jättäminen tekisi Raamatusta epätäydellisen. Mutta ovatko ne?
On selvästi todistettavissa, että näitä apokryfikirjoja ei tunnustettu osaksi henkeytettyä Raamattua silloin, kun kristillinen seurakunta perustettiin. Raamatun heprealaisten kirjoitusten kaanon oli siihen aikaan jo vahvistettu, eikä se sisältänyt apokryfisia kirjoja. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus kirjoitti: ”Meillä ei ole lukemattomia toisistaan poikkeavia ja keskenään ristiriitaisia kirjoja, vaan ainoastaan kaksikymmentäkaksi [jotka vastaavat Raamatun heprealaisten kirjoitusten nykyisen jaon mukaisia 39 kirjaa], jotka sisältävät koko menneen ajan historian ja jotka ovat syystä yleisesti hyväksyttyjä.” Ilmaisten tietävänsä apokryfisten kirjojen olemassaolosta hän jatkaa: ”Artakserkseen ajasta meidän aikaamme asti kaikki on merkitty muistiin, mutta nämä muistiinmerkinnät eivät ole olleet yhtä arvostettuja kuin ennen niitä kirjoitetut, koska ei ollut enää katkeamatonta profeettojen sarjaa.” – Against Apion, I kirja, kpl 8 (kirjassa The Interpreter’s Dictionary of the Bible 1. osassa sivulla 163 olevan käännöksen mukaan).
Huomion arvoinen on myös latinankielisen Vulgatan kääntäjän ja oppineen Hieronymuksen havainto. Vulgataan kirjoittamassaan esipuheessa Prologus Galeatus hän luettelee Heprealaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjat heprealaisen kaanonin mukaisesti (jossa 39 kirjaa on ryhmitelty 22:ksi) ja sanoo sitten: ”Näin ollen on 22 kirjaa . . . Tämä Raamatun esipuhe voi olla vahvistavana muistutuksena kaikkien kirjojen suhteen, joita käännämme hepreasta latinaksi, jotta tietäisimme, että kaikki näihin kuulumattomat on pantava apokryfikirjojen joukkoon.” Kirjoittaessaan Laeta-nimiselle naiselle hänen tyttärensä opettamisesta Hieronymus neuvoi: ’’Kaikkia apokryfisia kirjoja pitäisi karttaa; mutta jos hän joskus haluaa lukea niitä, ei oppikysymysten totuuden vahvistukseksi, vaan kunnioituksesta niiden ilmaisemia totuuksia kohtaan, hänelle pitäisi sanoa, että ne eivät ole niiden kirjoittamia teoksia, joiden nimellä ne tunnetaan, että ne sisältävät paljon virheellistä tietoa ja että kullan löytäminen saven seasta vaatii paljon valppautta.”
Apokryfiset kirjat eivät ilmeisestikään olleet osa henkeytettyä Raamattua, eikä niitä selvästikään tunnustettu sellaisiksi ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla. Niiden jättäminen pois raamatunkäännöksestä ei sen tähden tee käännöstä epätäydelliseksi.
Toinen seikka, joka saattaa herättää kysymyksiä Raamatun täydellisyydestä, on se, että monissa nykyaikaisissa käännöksissä ei esiinny eräitä sanoja, sanaryhmiä ja jopa kokonaisia jakeita, jotka esiintyivät joissakin vanhemmissa käännöksissä. Huomaa esimerkiksi seuraavat lainaukset Vanhasta kirkkoraamatusta: ”Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, kuin kadonnut oli.” (Matt. 18:11) ”Mutta hänen piti joka juhlana päästämän heille yhden vallallensa.” (Luuk. 23:17) ”Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat.” (1. Joh. 5:7) Jos katsot näitä raamatunkohtia uudemmista raamatunkäännöksistä, et löydä niistä kahta ensiksi mainittua lainausta etkä kolmannen lainauksen kursivoitua osaa. Miksi?
Raamatun oppineet ovat esittäneet, että nämä sanat eivät ilmeisesti kuuluneet alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Nämä lausunnot puuttuvat neljättä vuosisataa vanhemmista käsikirjoituksista. Päinvastoin kuin olisi odotettavissa kirjurit olivat taipuvaisempia lisäämään kuin jättämään pois jotakin. Tämä ilmenee siitä, että vanhimmat ja luotettavimmat Raamatun käsikirjoitukset ovat suppeampia. Sinun ei siis tarvitse hätääntyä, jos et löydä joitakin sanoja tai raamatunkohtia jostakin nykyaikaisesta raamatunkäännöksestä. Sellainen nykyaikainen raamatunkäännös voi olla lähempänä alkuperäistä kuin jokin vanhempi käännös, jonka kääntäjillä ei ehkä ollut käytettävissään sellaisia arvokkaita neljänneltä vuosisadalta peräisin olevia käsikirjoituksia kuin Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus.