Miten kiistat voidaan ratkaista

NÄINÄ kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä, yhtä lailla yksilöt ja kansat osoittautuvat usein ”haluttomiksi mihinkään sopimukseen”. Usein riitapuolet ovat yhtä mieltä ainoastaan siitä, että ovat eri mieltä. – 2. Tim. 3:1, 3.

Mutta kun tehdään väärin tai syntyy väärinkäsityksiä, onko mitään varmaa tapaa niiden ratkaisemiseksi, niiden hautaamiseksi ilman muistomerkkejä?

Kyllä on. Kun kyseistä menettelytapaa sovelletaan täsmälleen sellaisena kuin se on esitetty ja siihen suhtaudutaan oikein, se ratkaisee erimielisyydet oikeudenmukaisesti ja useimmiten onnellisesti. Mutta se ei onnistu helposti eikä siitä ole hyötyä kaikille asianosaisille, jolleivät kaikki osapuolet suostu hyväksymään avuksi otettuja periaatteita ja pitämään niistä kiinni.

Nämä periaatteet ilmaistiin ohjeissa, jotka Kristus Jeesus antoi opastukseksi ensimmäisen vuosisadan kristillisille seurakunnille. Niitä käytetään edelleen tehokkaasti Jehovan todistajien seurakunnissa kautta maailman. Tarkastelkaamme näitä periaatteita, sillä niistä on hyötyä myös kaikille ihmisille heidän pyrkiessään selvittämään henkilökohtaisia kiistoja.

Jeesuksen Kristuksen hahmottelema menettelytapa sisältää kolme askelta:

ENSIMMÄINEN ASKEL:

”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” – Matt. 18:15.

Eikö olekin yleensä jalompaa ja ystävällisempää keskustella virheistä yksityisesti? Mutta Jeesus ei puhunut tässä vähäpätöisistä erimielisyyksistä. Tekstiyhteys osoittaa hänen tarkoittaneen niin vakavia asioita, että ne voisivat johtaa ihmisen erottamiseen uskovien seurakunnasta.

Miksi vain ”kahden kesken”?

Ajattele joitakin syitä siihen, miksi ensimmäistä askelta pitäisi yrittää nimenomaan yksityisesti, kahden kesken. Ensinnäkin se, että päätät tunnustella asioita, vaatii sinua tutkimaan omia vaikuttimiasi. Haluatko vain purkaa tunteitasi? Tai pyritkö kostamaan? Onko asia todella niin vakava? Onko sinulle tosiaankin tehty pahasti vääryyttä? Oliko se ehkä vain erehdys? Muista, minkä pitäisi olla vaikuttimenasi: veljesi voittaminen, hänen voittamisensa puolellesi eli takaisin saamisensa ja hänenkin auttamisensa pysymään Jumalan palvelijana.

Sinun pitäisi voittaa hänen kunnioituksensa sillä, että koetat pitää asian täysin kahdenkeskisenä. Toisen lähestyminen kahden kesken vaatii rohkeutta. Miten paljon helpompaa sinun olisikaan vuodattaa valituksen aiheitasi toisille. Mutta olisiko se ”ensimmäisen askeleen” mukaista?

Lisäksi paljastamalla erimielisyyksienne yksityiskohdat toisille sinä itse voisit joutua kiusalliseen asemaan ja tulla nöyryytetyksi. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise. Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.” (Sananl. 25:9, 10) Miten kuuntelija voisi saattaa sinut häpeään? Miten on, jos hän kysyisi sinulta: ”Oletko kokeillut ensimmäistä askelta?” Myönnettyäsi, ettet ole kokeillut sitä, hän voisi muistuttaa sinua siitä, että jokaisessa asiassa on vähintään kaksi puolta, sinun ja tuon toisen puoli. Ja hyvin usein on vielä kolmas puoli, oikea puoli. ”Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.” (Sananl. 18:17) Jeesus tietenkin tarkoitti jotakin kiistatonta väärintekoa, sellaista mikä on aivan varmasti syntiä. Mutta ovatko todisteesi sellaisia, ettei niitä ole aihetta epäillä, ja kestävätkö käsityksesi asioista kriittisen tarkastelun? Miten tämä voitaisiin paremmin selvittää kuin tutkimalla asiaa kahden kesken?

Entä jos tilanne olisi päinvastainen? Entä jos toinen tuntee sinun tehneen hänelle vääryyttä? Etkö haluaisi tietää sitä, jotta asia voitaisiin oikaista? Se tarjoaisi sinulle tilaisuuden päästä perille hänen ajatuksistaan ja ’sopia asiat nopeasti’. (Matt. 5:25) Eikö tämä olisi parempaa kuin se, että annetaan valituksen aiheen vahingoittaa ja kalvaa, kunnes loukattu mahdollisesti julkistaisi omat valituksen aiheensa sinua vastaan?

Mutta entä jos ensimmäinen askel ei onnistu? Oletko yhä sitä mieltä, että sinun täytyy koettaa voittaa veljesi tällä menettelytavalla? Toistaiseksi ainakin sinä olet pitänyt erimielisyytenne täysin luottamuksellisina. Mitä nyt voidaan tehdä?

TOINEN ASKEL:

”Mutta jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.” – Matt. 18:16.

Miksi ottaa mukaan ”yksi tai kaksi muuta”?

Tunnetko yhden tai kaksi henkilöä, jotka voisivat olla kypsiä ja kenties omata kokemusta vastaavanlaisista tilanteista ja jotka voisivat suhtautua asiallisesti ja puolueettomasti teihin molempiin? Jos et tunne, niin kenties joku vanhin seurakunnassa voisi suositella jotakuta ja jopa järjestää sinulle tapaamisen hänen kanssaan.

Mutta merkitseekö tämä sitä, että voit nyt vapaasti vuodattaa valituksen aiheitasi tai syytöksiäsi kenelle tahansa, jota sinä lähestyt? Ei se sitä merkitse. Sinä vain sanot seuraavasti: ’Minulla on vaikeuksia sen ja sen kanssa, ja pelkään niiden vaikuttavan hänen hengelliseen hyvinvointiinsa. Olen yrittänyt ensimmäistä askelta, mutta en voittanut häntä puolelleni. Pyydän nyt apua toista askelta varten. Pyydän, että yksi tai kaksi henkilöä kokoontuisi kanssamme kuulemaan kumpaakin puolta.’ Kenenkään ei pitäisi kuulla yksityiskohtia kummaltakaan osapuolelta ennen tuota tapaamista. Näin kukaan ei muodosta ennakkomielipidettä tai kuule kummankaan teistä sanovan toistenne selän takana mitään sellaista, mitä ette ehkä sanoisi toisillenne ollessanne kasvotusten.

Toinen askel ei ole oikeuskomitean järjestämä kuulustelu. Se on vain vahvistettu yritys veljesi voittamiseksi. Sen sijaan että koettaisit sitä yksin, sinulla on nyt apunasi yksi tai kaksi muuta. Jos todisteesi ovat horjumattomat ja asenteenasi on todellakin ’veljesi voittaminen’, niin sinulla on nyt todistajia.

Mutta entä jos toinen askel epäonnistuu? Olet ainakin ilmaissut asiat vain sellaisille, joille Raamattu antaa oikeuden kuulla ne. Sinulla on nyt tukenasi luotettavia todistajia, jotka voivat todistaa, että rikkonutta osapuolta syytetään sellaisesta, mikä voisi mahdollisesti johtaa hänen poistamiseensa seurakunnan yhteydestä. Mutta siihen liittyykin sitten vielä

KOLMAS ASKEL:

”Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle.” – Matt. 18:17.

Miten ’puhutaan seurakunnalle’?

Seurakuntaa edustaa sen vanhimmisto. Ja tässä tapauksessa seurakuntaa edustaa joko vanhimmiston tai jonkin muun sopivan elimen nimittämä oikeuskomitea. Nyt siis vanhinten huomio kiinnitetään ongelmaasi. Miten?

Pyydätkö tulla kuulluksi koko vanhimmiston edessä? Olisiko se tarpeellista tai käytännöllistä? Tässä vaiheessa sinä et pyydä, että kukaan siitä kuulisi sinua, ainakaan rikkoneen osapuolen poissaollessa. Sinä pyydät tulla kuulluksi tähän tehtävään nimitetyn oikeuskomitean edessä. Sinä vain ilmoitat yhdelle tai useammalle vanhimmalle, että sinulla on vaikeuksia sen ja sen kanssa ja että olet yrittänyt ensimmäistä ja toista askelta. Nyt pyydät kolmannen askeleen ottamista:

”Jos hän [rikkonut osapuoli] ei kuuntele seurakuntaakaan [sen oikeuskomitean välityksellä], olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja.” – Matt. 18:17.

Olet yrittänyt kolme kertaa voittaa veljesi. Olet toiminut joka kerta asiaankuuluvalla tavalla. Silti tapaukseen liittyviä seikkoja ei ole paljastettu kenellekään lukuun ottamatta niitä, joille Raamattu on antanut oikeuden kuulla sen ja päättää siitä. Eikä asia ole tullut puheenaiheeksi seurakunnassa, sikäli kuin sinusta on kysymys.

On totta, etteivät kaikki erimielisyydet ehkä selviä niin että voisit voittaa veljesi, jos hän ei halua. Mutta vaikka tuntisitkin olevasi velvollinen viemään asian kuulemisen niin pitkälle kuin se on välttämätöntä, vaikuttimenasi on tosiaankin rauha. ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” – Room. 12:18.

Nämä Jeesuksen esittämät periaatteet kiistojen selvittämiseksi ovat käytännöllisiä. Ne tepsivät. Jos kaikki noudattaisivat tällaisia kristillisiä periaatteita, maailma olisi varmasti parempi paikka elää.