Kompastutko sinä epätäydellisyyteen?
KUN joku sanoo tai tekee jotain, mitä sinä et hyväksy – jotain, mikä koskee sinua henkilökohtaisesti – niin loukkaannutko sinä? Jos tuo henkilö väittää olevansa kristitty, niin loukkaannutko sinä ehkä vielä enemmän kuin muuten, koska sinä odotat häneltä parempaa? On useita, jotka ovat tällaisessa tilassa ja loukkaantuvat toisten epätäydellisyyksiin. Saattavatpa he vetäytyä pois Jumalan palveluksestakin. Onko heidän menettelynsä oikea?
He saattavat ajatella, että kristityn olisi pitänyt tietää paremmin eikä toimia, niin kuin tuo henkilö teki. He saattavat odottaa täydellisyyttä häneltä, koska Jeesus käski meitä: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt. 5:48) Mutta Jeesus ei puhunut henkisten ja ruumiillisten kykyjen täydellisyydestä eikä tarkoittanut täydellisyyttä synnittömyydessä. Vain Aadamilla ja Kristuksella oli tällainen täydellisyys täällä maan päällä. Kuten edeltävät jakeet osoittavat, Jeesuksen täytyi tarkoittaa, että meidän on oltava uskollisia, terveitä ja täydellisiä sydämeltämme, ei helposti loukkaantuvia, vaan armossa iloitsevia niin kuin Jehova.
Raamattu osoittaa, että yksikään Kristuksen seuraaja ei ole vapaa epätäydellisyyksistä. Esimerkiksi Pietari kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?” Ilmeisesti kristityt tekivät syntiä toisiaan vastaan silloin, sillä eihän Pietari olisi muuten tehnyt tätä kysymystä. Vastatessaan ”aina seitsemänkymmentä seitsemän kertaa” (Um) Jeesus osoitti myös, että meidän veljemme saattavat usein tehdä syntiä meitä kohtaan ja me heitä vastaan. (Matt. 18:21, 22) Sanoihan Jeesuksen veli Jaakob painokkaasti: ”Monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3:2) Missä on kristittyjen riveissä ollut tällainen täydellinen mies Kristuksen kuoleman jälkeen? Oletko sinä täydellinen? Totisesti et. Eikä veljesikään ole.
Jos olet loukkaantunut, niin se, mihin olet loukkaantunut, ei todennäköisesti ole mikään suuri moraalirikos, sillä jos niin olisi, kristillinen seurakunta olisi menetellyt rikkojaa kohtaan kurinpidollisella tavalla. Sinun kompastuskivesi on luultavasti jokin henkilökohtainen, vähäpätöinen teko, mikä on ilmaissut epätäydellisen henkilön ajattelua. Ei Jehova eikä Kristus pannut tuota henkilöä tekemään tai sanomaan sitä, mikä loukkaisi sinua. Mutta sinä saatat supistaa suhdettasi Jumalaan ja Kristukseen, koska he eivät lähettäneet tulta taivaasta rikkojan kuritukseksi. Saattaapa sinusta huomaamattasi tuntua, että sinä et voi olla Jehovan järjestön yhteydessä, jos Jumala sallii tämänkaltaista epätäydellisyyttä. Mutta onko tämä järkevää?
Entä jos Jehovan maanpäällisen kansan suojelusenkelit sanoisivat: ’Jehova, me emme voi olla yhteydessä näiden epätäydellisten miesten ja naisten kanssa, joita sinä käytät maan päällä tahtosi tekemisessä. Joko heidän on mentävä tai me menemme’? Ethän sinä voi kuvitella enkelien ottavan tällaista asennetta, mutta eikö se ole juuri sellainen asenne, minkä sinä otat, jos loukkaannut veljesi epätäydellisyyteen?
Se, että Jehova on pitkämielinen kansaansa kohtaan, koituu tosiaan meidän kaikkien eduksi. Jos hän on suvainnut kauan maailmaa, joka vastustaa häntä, niin pitäisikö hänen olla vähemmän armollinen niitä epätäydellisiä miehiä ja naisia kohtaan, jotka pyrkivät vakavasti tekemään hänen tahtonsa? Älä unohda koskaan sitä kärsivällisyyttä ja armoa, mitä Jumala on osoittanut sinua kohtaan antaessaan anteeksi sinun syntivelkasi. Ei suinkaan sinun asiasi ole kieltää anteeksiantoasi veljeltäsi paljon pienemmästä velasta? – Matt. 18:23–35.
Noudata varhaisempien aikojen uskollisten Jehovan palvelijoitten viisasta menetelmää, sen sijaan että kompastuisit epätäydellisyyteen. Kun Jeesuksen opetuslapset jättivät hänet, hän ei loukkaantunut. Johannes sanoo, että hän ”osoitti heille rakkautta loppuun asti”. (Joh. 13:1) Kun Johannes ja Jaakob antoivat äitinsä etsiä heille suosittua paikkaa Valtakunnassa, niin toiset apostolit olivat närkästyneitä, mutta he eivät kompastuneet tähän epätäydellisyyteen. He eivät uhanneet jättää Jeesusta eivätkä hidastuttaa Jumalalle suorittamaansa palvelusta. Kun Paavali kieltäytyi ottamasta Markusta mukaansa eräälle matkalle ja kun Paavalin ja Barnabaan välillä leimahti kiivastuksen liekki, niin he eivät kompastuneet toistensa itsehillinnän puutteeseen. Vaikka he ottivatkin eri tehtävät, niin he kaikki jatkoivat Jehovan palvelusta. (Apt. 15:36–40) Olisi ehdottomasti väärin väittää, että Jeesus, apostolit, Barnabas ja Markus olisivat lakanneet palvelemasta Jumalaa veljiensä epätäydellisyyden tai epämiellyttävän käytöksen takia. Kun joudut samanlaisiin tilanteisiin, niin noudata heidän esimerkkiään!
Tällä ei tahdota sanoa sitä, että kristityllä on oikeus loukata sinua tai ketään muutakaan. Hänellä ei ole, eikä hän kuvittelekaan sellaista. Hän tietää Jeesuksen sanoneen opetuslapsilleen: ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä.” (Matt. 18:10) On hyvin todennäköistä, että veljesi yrittää noudattaa Paavalin neuvoa: ”Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” (Room. 14:21) Hän ei loukkaa sinua tahallaan. Hän tietää, että hänen täytyy pyrkiä uhkumaan rakkautta ja tarkkanäköisyyttä, jotta hän ’Kristuksen päivään saakka olisi virheetön eikä kompastuttaisi toisia’. (Fil. 1:9, 10, Um) Se on se täydellinen mitta, minkä täyttämiseen hän pyrkii – ja mitä hän ei koskaan täysin saavuta niin kauan kuin hän on epätäydellisessä lihassa, enempää kuin sinäkään saavutat. Jos sinä teet myönnytyksiä itsellesi, niin miksi et tekisi hänellekin?
Veljesi epätäydellisyys on todellisuudessa koetuksena rakkaudellesi ja antaumuksellesi Jehova Jumalalle ja hänen Pojalleen. Aiotko sinä kunniaansaattaa Jehovan nimen ja vanhurskauden vai omasi? Jos sinä haluat vilpittömästi puoltaa Jumalan nimeä ja sanaa, sinä et katso, että veljesi virheet oikeuttavat sinua jättämään Jumalalle antamasi lupaukset täyttämättä. Sinun elämäsi riippuu siitä, että sinä olet jatkuvasti Jehovan kansan yhteydessä ja osallistut lopputodistuksen antamiseen. (Hepr. 10:25; Matt. 24:14) Eikä vapautuksesi Jumalan uuteen maailmaan riipu vähemmän siitäkään, että sinä rakastat jatkuvasti Jehovaa koko sydämestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tällainen rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa”. (1. Kor. 13:5) Rakkaus varjelee sinut kompastumasta epätäydellisyyteen. Siis: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” – 1. Piet. 4:8.