1. luku

Suuri Babylon ja taivaallinen Siion Ilmestyskirjassa

  1. Mistä lähtien Babylon on vastustanut Jehovan kansaa, ja miten se oli ilmeistä Aabrahamin päivinä?

BABYLON on aivan alusta asti ollut Jehova Jumalan kansan vihollinen. Babylonin perusti Nimrod, ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan”, Sinearin maan tasangolle. (1. Moos. 10:8–10, Um; 11:1–9) Tuosta maasta tulivat hyökkääjät Luvattuun maahan patriarkka Aabrahamin ja Saalemin pappiskuninkaan Melkisedekin päivinä. Aabraham ajoi hyökkääjiä takaa kohti pohjoista ja ajoi heidät pakosalle sekä otti heiltä takaisin kaiken ryöstösaaliin ja vangit, jotka he olivat ottaneet maasta. Paluumatkalla hän kohtasi Melkisedekin, joka tuli kaupungistaan voittajaa vastaan.

  2. Mikä suhde muinaisella Saalemilla on Jerusalemissa olevaan Siionin vuoreen?

² Siunatessaan Aabrahamin korkeimman Jumalan nimessä Melkisedek osoitti, että hän ja hänen kaupunkinsa Saalem olivat niitä rosvoja vastaan, jotka olivat tulleet Sinearin maasta ja sen tärkeimmästä kaupungista, Babylonista. (1. Moos. 14:1–20) Muinaisen Saalemin ymmärretään olleen Jerusalemin kaupungin ydin, ja nimi Saalem liitettiin nimeen Jerusalem. Siionin vuorena tunnetun korkean harjanteen on täytynyt olla yhteydessä Saalemiin tai olla suorastaan sen osa, sillä Jerusalemin linnoituksen ilmoitettiin myöhemmin sijainneen Siionin vuorella Daavidin ollessa Israelin kuninkaana.a Niinpä näiden perusteella Siion ja Babylon esiintyvät toistensa vihollisina Pyhän Raamatun aivan ensimmäisestä kirjasta lähtien. – Miika 7:8.

  3. Miten Ilmestyskirja osoittaa, mikä on oleva Babylonin ja Siionin välisen vihollisuuden lopputulos?

³ Tämä vihollisuus Babylonin ja Siionin välillä jatkuu Raamatun aivan viimeiseen kirjaan, Ilmestyskirjaan eli Apokalypsiin, saakka. Tuossa kirjassa näiden kahden järjestön pitkäaikaisen vihollisuuden nähdään päättyvän Babylonin iankaikkiseen tuhoon ja ankarasti vainotun Siionin (Jerusalemin) loistavaan voittoon. Näiden kahden järjestön vihollisuuden huippukohta ilmaantuu äkkiä parrasvaloon Ilmestyskirjan 14. luvussa. Seuraamme nyt siitä eteenpäin aina Raamatun loppuun saakka sitä vavahduttavaa näytelmää, jossa Babylon ja Siion ovat vastakkaisissa osissa.

  4, 5. a) Missä Johannes sai Ilmestyskirjan näyn? b) Ketkä Johannes näki Siionin vuorella, ja miten heitä kuvaillaan?

⁴ Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopulla vainottu apostoli Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan roomalaisella Patmoksen vankilasaarella, Vähän-Aasian rannikolla. Hän kuvaa meille eloisasti sitä, mikä hänen suotiin nähdä profeetallisessa näyssä Jumalan toimivan voiman eli hengen vaikutuksesta. Luemme hänen sanansa:

⁵ ”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat [kuin laulajain, jotka säestävät itseään harpulla soittaen harppujaan, Um]. Ja he veisasivat uutta virttä [laulavat ikään kuin uutta laulua, Um] valtaistuimen edessä ja neljän olennon [elävän luomuksen, Um] ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä [laulua, Um], paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.” – Ilm. 14:1–5.

  6. Milloin voimme odottaa Johanneksen näyn täyttymystä?

⁶ Kun apostoli Johannes kirjoitti muistiin tämän 1900 vuotta sitten saamansa näyn, niin sen tarkoituksena oli, kuten hän sanoo, ’näyttää [Jumalan] palvelijoille, mitä pian tapahtuman pitää’. (Ilm. 1:1) Kaikkien näiden vuosisatojen ja niiden muistiinmerkityn historian jälkeen näiden asioiden, jotka esitettiin Johannekselle ”merkein” (Um), on tähän mennessä täytynyt täyttyä tai niiden täytyy olla täyttymässä. Mitä me sitten näemme nykyään?

  7. Missä me emme havaitse näiden tapahtumien sattuvan? Missä Raamattu osoittaa niiden tapahtuvan ellei siellä?

⁷ Katso lähi-itään Siionin vuorelle. Näemmekö ylösnousseen Jumalan Karitsan seisovan siellä? Emme! Eikä loistava taivaallinen Jumalan Karitsa tule enää koskaan seisomaan näkyvänä lihassa tuolla maallisella Siionin vuorella. Miksi hänen pitäisi seistä siellä? Tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, Jeesuksen taivaaseennousun jälkeen, Jehova Jumala asetti hänet taivaalliseen Siioniin vertauskuvallisena koeteltuna, kalliina Kulmakivenä. Hän siis pysyy taivaallisessa Siionissa ”lujasti perustettuna”. (Jes. 28:16; 1. Piet. 2:4–6) Tälle taivaalliselle Siionin vuorelle tulevat ne 144000, jotka ”seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee”. Apostoli Johanneksen tässä näyssä näkemä Siionin vuori oli näin ollen ”merkki”. Se tarkoitti tai vertauskuvasi näkymätöntä taivaallista Siionin vuorta, missä ”taivaallinen Jerusalem”, pyhä ”Jumalan kaupunki”, sijaitsee. – Hepr. 12:22.

  8, 9. a) Kuka on ”Karitsa”, ja mitä tarkoitetaan sillä, että hän seisoo Siionin vuorella? b) Miten Psalmi 2:2–6 auttaa meitä tietämään, milloin Ilm. 14:1 alkoi täyttyä?

⁸ Vertauskuvallinen Karitsa on ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus, jonka Ilm. 5:5 tunnistaa ”jalopeuraksi Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesaksi”. Miten sopivaa onkaan, että Hänen piti seistä taivaallisella Siionin vuorella! Miksi? Koska hänen esi-isänsä kuningas Daavid valloitti maallisen Siionin vuoren ja sillä oleva linnoitus tuli tunnetuksi ”Daavidin kaupunkina”. (2. Sam. 5:4–9) Se, että hän seisoi siellä, ilmaisee hänen alkaneen hallita, sillä se on Raamatun ilmaisu, jota käytetään tarkoittamaan, että kuningas on ottanut hallitusvallan. (Dan. 12:1) Tästä tapahtumasta sanoo Psalmi 2, jonka kuningas Daavid on kirjoittanut ja jonka apostoli Johannes ja hänen apostolitoverinsa sovelsivat voideltuun Jeesukseen, seuraavaa: ”Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan . . . Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, . . .: ’Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni’” – Ps. 2:2–6; Apt. 4:19–30.

⁹ Ilm. 14:1:n kuvaaman ajan täytyy sen tähden tarkoittaa vuotta 1914 ja sen jälkeistä aikaa. Sinä vuonna pakanain ajat päättyivät, mikä merkitsi sitä, että oli tullut määräaika perustaa Jumalan valtakunta Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan ja että tätä valtakuntaa, jota maallinen Jerusalem kerran edusti, eivät siten enää pakanakansat saisi tallata. Siksi Karitsan täytyy seistä Siionin vuorella.

 10, 11. a) Minkä muun oli tullut aika tapahtua sen jälkeen, kun Karitsa oli asetettu Siionin vuorelle Kuninkaaksi? b) Miten Ilm. 11:15–18 osoittaa tämän?

¹⁰ Kun Jehova Jumala oli asettanut Karitsan Kuninkaakseen taivaalliselle Siionin vuorelle vuonna 1914, niin oli tullut aika koota Karitsan 144000 uskollista seuraajaa hänen luokseen sinne. Tämän ilmaisee meille selvästi Ilm. 11:15–18, missä Johannes sanoo:

¹¹ ”Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti’. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.’”

 12. Miten Jeesuksen ensimmäiseen ja toiseen läsnäoloon liittyvien tapahtumien rinnastaminen auttaa meitä tietämään, milloin 144000 alkaisivat seistä Siionin vuorella Karitsan kanssa?

¹² Suorittakaamme nyt eräitä laskutoimituksia 1900 vuotta sitten sattuneiden rinnakkaistapahtumien avulla. Keväällä vuonna 33 Jeesus Kristus herätettiin kuolleista. Se tapahtui kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun hänestä oli tullut Messias, Johtaja, kun hänet voideltiin pyhällä hengellä. Mittaamme nyt kolme ja puoli vuotta varhaissyksystä vuonna 1914. Tämä tuo meidät kevääseen vuonna 1918, vähän jälkeen pääsiäisen, jolloin Karitsan uskolliset, voidellut seuraajat viettivät Herran illallisen vuosipäivää, Herran ehtoollista, joksi sitä yleisesti nimitetään.b (1. Kor. 11:20) Vastaavasti ne uskolliset seuraajat, jotka olivat päättäneet maallisen vaelluksensa uhrikuolemaan, oli aika herättää suunnilleen tuohon aikaan vuodesta. Millaisessa ruumiissa? 1. Kor. 15:35–50 vastaa sanomalla:

 13. Miten taivaallinen luokka herätetään sen mukaan, mitä Paavali osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa?

¹³ ”’Millä tavalla kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?’ . . . Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen [aineellinen, Um ] ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu [1. Moos. 2:7:ssä]: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. . . . Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”

 14. Mistä Ilm. 14:3, 4 osoittaa 144000:n tulevan, ja miten heitä siis kuvaillaan?

¹⁴ Koska Ilm. 14:1:n Siionin vuori on taivaallinen ja koska 144000 uskollista seuraajaa eivät voisi periä taivaallista Siionia ”lihassa ja veressä” ja inhimillisessä katoavaisuudessa, heidät piti herättää ”hengellisessä ruumiissa”, taivaallisen Karitsan, kirkastetun Jeesuksen Kristuksen, kuvan kaltaisina. Siksi heidän ylösnousemuksensa taivaalliseen elämään hänen kanssaan oli näkymätön ihmissilmille. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Ilm. 14:3, 4 sanoo heistä: ”Ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta . . . Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.”

 15. Millä tavalla he ovat ”ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle”?

¹⁵ Tämä merkitsee sitä, että nuo 144000 eivät olleet enää osa ihmiskuntaa, he eivät olleet enää verta ja lihaa olevia ihmisluomuksia. He olivat sen ”esikoisen”, uutisen, kaltaisia, jonka juutalainen ylimmäinen pappi otti vehnäsadosta ja uhrasi Jehova Jumalalle helluntaipäivänä Jerusalemin temppelissä. (2. Moos. 23:16; 3. Moos. 23:15–21) Koska Karitsan 144000 uskollista seuraajaa olivat kuin juutalaisen vehnäsadon uutinen, niin muun vehnäsadon täytyy kuvata muita ihmisiä, jotka ovat lihaa ja verta.

 16. Mitä vuoden 33 helluntain tapahtumaa vastaavaa piti tapahtua helluntain aikaan vuonna 1918?

¹⁶ Oli siis täysin sopivaa, että taivaallinen Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus uhrasi Jumalalle esikoiset 144000:sta helluntaina vuonna 33 ja vuodatti heihin pyhän hengen voidellen heidät siten seurakuntansa jäseniksi, morsianluokakseen. Koska juutalaisten helluntai oli täsmälleen 50. päivänä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, niin tämä ilmaisee, mitä voitiin odottaa vuonna 1918 ajallisten vastaavaisuuksien säännön mukaan. Mitä? Sitä, että ne 144000:een kuuluvista, jotka olivat jo kuolleet loppuun asti uskollisina, herätettäisiin näkymättöminä, ei lihaa ja verta olevassa ruumiissa vaan näkymättömässä hengellisessä ruumiissa keväällä vuonna 1918.

 17. Mitä vaaditaan niiltä, jotka muodostavat Kristuksen morsiamen, Babylonin neitsyitten menettelyn vastakohtana?

¹⁷ Nuo 144000 on otettu miehistä ja naisista, mutta heidät kaikki on kihlattu avioliittoa varten taivaallisen Yljän kanssa ja olemaan hänen morsiamensa. Muinaisessa Israelissa ylimmäisen papin sallittiin ottaa vain neitsyt vaimokseen. Koska Jeesus Kristus on Jehovan Ylimmäinen Pappi, niin tämän Israelissa olleen säännön mukaan hänellä tulee olla vain neitsyt taivaallisena morsiamenaan. (2. Kor. 11:2) Siksi 144000:lta vaaditaan, että he ”eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa”, vaan heidän täytyy pitää itsensä ”neitsyinä”. Tämän he tekevät siten, etteivät saastuta itseään maailman kanssa solmimalla uskonnollista avioliittoa tämän maailman naistenkaltaisten uskonnollisten järjestöjen kanssa. He eivät saa olla muinaisen Babylonin neitsyitten kaltaisia, joiden oli ennen kuin he voivat laillisesti avioitua, mentävä Venuksen (Ištarin) temppeliin ja antauduttava haureuteen Venuksen hyväksi suostumalla maksusta rikkomaan neitsyytensä eniten tarjoavan kanssa. He eivät saa olla Babylonin tuottamia ”porttoja”. (Jaak. 1:27; 4:4) Muussa tapauksessa taivaallinen Ylkä ei koskaan hyväksy heitä morsiameensa kuuluviksi.

 18. a) Miten heidän suussaan ei ole valhetta havaittu? b) Miten heidät tunnistetaan otsastaan, ja mitä se osoittaa?

¹⁸ Koska ”heidän suussaan [ei] ole valhetta havaittu” ja koska ”he ovat tahrattomat”, niin on varmaa, että he puhuvat aina Jumalan valtakunnan hyvän uutisen puhdasta totuutta. He eivät pidä kiinni Babylonin vääristä opetuksista eivätkä levitä sen valheita ja väärää uskontoa. Heidän otsassaan ei ole Babylonin nimeä ikään kuin he olisivat sen orjia ja kuuluisivat sille. Sen sijaan näiden 144000:n otsaan on kirjoitettu Karitsan Jeesuksen Kristuksen ja hänen Isänsä nimi. Tämä ilmaisee selvästi ja julkisesti kenen orjia ja seuraajia he ovat. Karitsan morsiamena he asianmukaisesti ottavat hänen nimensä. Koska kirjassa on kaksi hepreankielistä mainintaa (Ilm. 9:11 ja 16:16) ja koska apostoli Johannes oli heprealainen, niin hän näki epäilemättä pyhän hepreankielisen tetragrammatonin (יהוה) kirjoitettuna 144000:n otsaan, sillä Jehova sanoo, että hänen nimensä on JHVH (יהוה). Tämä varmistaa sen, että Siionin vuorella nähdyt 144000 uskollista kristittyä ovat Jehovan todistajia. – Jes. 43:10, Um.

 19. Keitä ovat ”uuden laulun” laulajat, ja mihin heidän lauluaan verrataan sen voiman ollessa kyseessä?

¹⁹ Se, missä he ovat ja mitä he tekevät, tukee tätä. Johannes kuuli näyssä laulettavan laulua. Ääni oli niin voimakas, että se oli kuin paljojen vetten pauhina ja ukkosenjylinän ääni. Keitä ovat laulajat? Meille kerrotaan, ettei ”kukaan voinut oppia sitä virttä [laulua, Um], paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta”. Laulajien täytyy siis olla nuo 144000. Laulaessaan he säestävät itseään harppua soittamalla.

 20. a) Miten se on ”uusi laulu”, ja mistä se kertoo? Kuvaile. b) Millä tavalla Psalmeista 96, 98 ja 149 lainatut kohdat soveltuvat siihen, kun 144000 laulaa ”uutta laulua”?

²⁰ He laulavat ”ikään kuin uutta laulua”, ja niinpä he ovat ensimmäiset tämän laulun laulajat. Se on uutta kaikille muille kuulla; ja he laulavat sitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan, jota ei kenelläkään muulla luomuksella kuin Karitsalla ja heillä itsellään ole ollut. Karitsalle laulettu ”uusi laulu” viittasi varmasti heihin, sillä siinä sanotaan: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [kuninkaana maata, Um].” (Ilm. 5:9, 10) Koska heidät on herätetty kuolleista sen jälkeen kun Jumalan valtakunta on perustettu ja heille on määrätty paikka Siionin vuorella valtakuntaluokkana, jotta he ’hallitsisivat kuninkaina’ yhdessä Jumalan Karitsan kanssa, niin heidän uusi laulunsa koski tätä Jumalan valtakuntaa hallituksena, joka on perustettu vuonna 1914, pakanain aikojen lopussa. Erikoisesti näihin 144000:een soveltuvat seuraavien Psalmien käskyt: 96:1, 10; 98:1, 5 ja 149:1, 2:

”Laulakaa Jehovalle uusi laulu. Laulakaa Jehovalle, kaikki maan ihmiset. Sanokaa kansojen keskuudessa: ’Jehova itse on tullut kuninkaaksi. Tuottoisa maakin vahvistetaan lujaksi, niin ettei sitä voida horjuttaa. Hän ajaa kansojen asian vanhurskaudessa.’” ”Laulakaa Jehovalle uusi laulu, sillä ihmeellisiä ovat ne, mitkä hän on tehnyt. Hänen oikea kätensä, niin, hänen pyhä käsivartensa, on hankkinut hänelle voiton. Helkyttäkää sävelmää Jehovalle harpulla, harpulla ja sävelmän äänellä.” ”Ylistäkää Jahia! Laulakaa Jehovalle uusi laulu, hänen ylistystään uskollisten seurakunnassa. Israel iloitkoon suurenmoisesta Tekijästään, Siionin pojat olkoot iloisia Kuninkaastaan.” – Um.

 21. Missä he laulavat uutta laulua, ja miksi he eivät laula kirjaimellisessa Jerusalemissa?

²¹ Missä nämä 144000 laulavat ”uutta laulua”? Siionin vuorella. He seisovat siellä Karitsan kanssa, mutta samanaikaisesti he seisovat ”valtaistuimen edessä ja neljän olennon [elävän luomuksen, Um] ja vanhinten edessä”. Ilm. 4:4–11 ilmaisee näiden neljän ”elävän luomuksen” ja kahdenkymmenenneljän ”vanhimman” olevan Jehova Jumalan valtaistuimen ympärillä taivaassa. Siionin vuoren täytyy siis tässä olla taivaallinen eikä kirjaimellinen Siionin vuori, jolla sijaitsee nykyään vanha muurien ympäröimä kaupunki ja muhamettilaisia moskeijoja. Vielä maan päällä oleva jäännös niistä, jotka tulevat kuulumaan 144000:een, on tullut taivaallisen Siionin vuoren tykö. – Hepr. 12:22.

HYVÄ UUTINEN JA TUOMIOSANOMA

 22. Mitä Johannes näkee Ilm. 14:6, 7:n mukaan? Kuvalle sitä sanomaa, joka julistettiin maalle.

²² Se, mitä apostoli Johannes sen jälkeen näkee näyssä, soveltuu hyvin ”lopun aikaan”, joka alkoi tälle vanhalle maailmalle vuonna 1914, jolloin myös Jumalan valtakunta alkoi hallita hänen Karitsansa kautta. Johannes sanoo: ”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi [hyvä uutinen, Um] julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ’Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.’” – Ilm. 14:6, 7.

 23. Miten sanomaa on täyttymyksessä julistettu kaikille maailman kansoille?

²³ Tuo enkeli lensi suhteellisen lähellä maata, sillä Ilm. 19:17 puhuu myös ”keskitaivaalla lentävistä linnuista”. Tästä suhteellisen alhaisesta asemasta lentävä enkeli puhui näyssä suoraan maan päällä asuville riippumatta siitä, mihin kansakuntaan, sukukuntaan, kieleen tai kansaan he kuuluivat. Hänen sanomansa oli kansainvälinen. Tämän näyn täyttymyksessä ”lopun aikana” tätä erittäin tärkeää sanomaa ei julista suoranaisesti ja kuuluvasti mikään enkeli keskitaivaalta, missä nykyään lentokoneemme sekä linnut lentävät. Sitä julistavat maan kansoille palvojat, jotka pelkäävät Jumalaa ja antavat hänelle kunnian. He ovat Karitsan seuraajia, jotka tottelevat hänen sanaansa, jonka hän antoi kauan sitten tämän maailman eli asiainjärjestelmän lopun aikaa koskevissa ennustuksissaan. Heidän täytyy julistaa sanoma, koska Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3, 4, 14) Huomaa, että tätä Valtakunnan hyvää uutista saarnataan ”todistukseksi”. Siksi Valtakunnan todistajat suorittavat sen.

 24. a) Milloin nykyiset todistajat oivalsivat, että hyvää uutista perustetusta valtakunnasta voitiin nyt saarnata? b) Miten Vartio-Torni vuonna 1920 kuvasi Kristuksen ruumiin jäljellä olevien jäsenten tehtävää?

²⁴ Uutinen Jumalan valtakunnasta, jo silloin kun se oli vasta tulossa, oli evankeliumi eli hyvä uutinen. (Matt. 4:23; Mark. 1:14, 15) Uutinen siitä, että Jumalan valtakunta oli jo perustettu ja alkanut toimia taivaassa, oli vielä parempi uutinen. Vasta vuonna 1920 ymmärsimme, että hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta, joka perustettiin taivaassa vuonna 1914, piti saarnata Matt. 24:14:n täyttymykseksi. Tuo jae oli teemana kirjoituksessa ”Valtakunnan evankeliumi”, joka julkaistiin marraskuun Vartio-Tornissa vuonna 1920. Viimeisessä kappaleessa sivuilla 167 ja 168 kirjoituksessa lainattiin Matt. 24:14:ssä olevaa Jeesuksen ennustusta ja sanottiin:

Huomattanee, että hän ei sano, että sitä evankeliumia on saarnattava, jota on julistettu sävyisille koko evankeliumikauden. Mitä evankeliumia hän voi sitten tarkoittaa? Evankeliumi merkitsee hyviä uutisia. Hyvät uutiset koskevat tässä asioiden vanhan järjestyksen loppua ja Messiaan valtakunnan perustamista. Se merkitsee, että synnin ja murheen synkkä yö on loppumaisillaan. Se merkitsee, että Saatanan valtakunta on kukistumaisillaan, ollakseen enää koskaan nousematta. . . .

. . . Tämä näyttää sanovan selvästi, että seurakunnan täytyy ryhtyä tämän hyvän uutisen julistamiseen antaakseen todistuksen maan kansoille, ja sitten häviää vanha järjestys kokonaan ja uusi astuu tilalle. Varmastikaan ei ole mitään muuta niin hyvää sanomaa, niin lohduttavaa ja auttavaa uutista maan kansoille tänä ahdingon aikana. . . . Se on ilmeisesti sama sanoma ja sama luokka, joista profeetta Jesaja sai näyn ja joista hän kirjoitti: ”Oi kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajien jalat vuorilla, niiden, jotka rauhaa julistavat, hyvää sanomaa saarnaavat, autuutta ilmoittavat ja sanovat Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas.” – Jes. 52:7.

Se osoittaa siis selvästi, että kristusruumiin viimeiset jäsenet . . . ovat ne, joiden nyt täytyy seisoa tämän maan kuninkaiden edessä tai yläpuolella ja tuoda heille hyvät uutiset julistaen rauhaa ja pelastusta, koska Herra on läsnä. Hän on ottanut itselleen suuren valtansa ja hallitsee.

 25. Miten J. F. Rutherford vuonna 1922 edelleen tähdensi Valtakunnan saarnaamistyötä? Minkä autioittamiseen saakka sitä piti suorittaa?

²⁵ Vähän myöhemmin, perjantaina 8. syyskuuta 1922, lahkolaisuudesta vapaitten raamatuntutkijoitten kansainvälisessä konventissa Cedar Pointissa Ohiossa heille sanottiin puheessa, jonka aiheena oli ”Valtakunta” ja joka alkoi klo 9.30, että heidän täytyy olla Herran Jumalan todistajia, ts. Jehovan todistajia. Puhuja, J. F. Rutherford, silloinen Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti, luki tuhansille läsnäolijoille Jes. 43:8–12:n ja jatkoi sitten:

Siten näemme, että ne, jotka kuuluvat temppeliluokkaan, ovat selvästi valitut olemaan Herran todistajia tänä aikana, saattamaan kansalle sen lohdullisen sanoman, että taivaan valtakunta on täällä ja että miljoonat nykyään elävistä eivät kuole koskaan. Tästä näkyy siis, että Jumalan aikomus on, että hänen nimensä on ylistettävä, että kansan on opittava tuntemaan, että hän on Herra. Myöskin huomaamme olevan Jumalan tarkoituksen, että hänellä tänä ahdistuksen aikana on kansa maan päällä, joka selvällä tavalla on erilainen ja eroitettu kaikista muista, joka astuu esille hänen todistajanaan, pelottomasti huutaen sanomaa: ”Taivaan valtakunta on täällä.”

. . . Matteuksen 24:14:nnessä Herra todistaa tämän. Todistus on siis selvästi esitetty, että temppeliluokan on jatkettava sanoman julistamista valtakunnasta siksi kunnes sen maallinen matka on päättynyt. Sen täytyy olla hänen uskollinen todistajansa siksi, kunnes Babylonin muurit kukistuvat maahan.

. . . Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa! – Vartio-Torni, kesäkuu 1923, s. 94, 95.

 26. Mitä tosiasiat osoittavat Valtakunnan julistamisen laajuudesta vuonna 1971?

²⁶ Tätä Jumalan perustettua valtakuntaa on siitä lähtien julistettu enemmän kuin koskaan ennen. Nyt, viidenkymmenen vuoden toiminnan jälkeen, tätä Valtakunnan hyvää uutista saarnataan suusanallisesti ja painetussa muodossa 207 maassa, territoriossa, provinssissa, siirtomaassa ja saariryhmässä 165 kielellä Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 93 haaratoimiston johdolla. Vielä maan päällä oleva pieni, vähenevä 144000:n jäännös on saanut työtovereikseen ”suuren joukon” antautuneita, jumalisia ihmisiä kaikista kansoista vuodesta 1931 lähtien, niin että vuonna 1971 Valtakunnan julistajien kokonaismäärä kautta maailman nousi huhtikuussa yli puolentoista miljoonan. – Ilm. 7:9, 10.

 27. Miten Vartiotorni korosti vuosina 1925–1930 sitä, että nyt on sopivaa pitää Jehovan nimeä korkealla?

²⁷ Vuonna 1925 voideltu jäännös alkoi entistä paremmin ymmärtää, että oli tullut aika Jehovan tehdä itselleen maineikas nimi.c Oli siis täysin johdonmukaista, että seuraavan vuoden alussa, englanninkielisessä Vartiotornissa 1.1.1926 (suom. toukokuu 1926), julkaistiin pääkirjoitus, jonka nimenä oli ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” Uskollinen jäännös vastasi kysymykseen epäröimättä: ”Me haluamme.” Seuraavat vuodet alkoivat Vartiotornin sopivilla pääkirjoituksilla, jotka julkaistiin kunkin perättäisen vuoden ensimmäisessä englanninkielisessä numerossa: vuonna 1927 ”Jehova ja hänen tekonsa” (suom. 15.5.1927), 1928 ”Kunnioittakaa hänen nimeään” (suom. 1.3.1928), 1929 ”Minä tahdon ylistää Jumalaani” (suom. 1.3.1929) ja 1930 ”Laulakaa Jehovalle!” (suom. 1.3.1930).

 28. Minkä päätöksen ehdottaminen hyväksyttäväksi huipensi tämän Jumalan nimen tunnustamisen vuonna 1931?

²⁸ Tämä kaikki saavutti suurenmoisen huippukohtansa seuraavana vuonna, sunnuntaina 26.7.1931, Columbuksessa Ohiossa (USA) pidetyssä kansainvälisessä konventissa. Siellä luettiin klo 16 tuhansille konventtilaisille päätös, ja presidentti J. F. Rutherford antoi luetulle lisäpontta todistelulla, joka esitti Raamatun tuen päätökselle, että

me empimättä julistamme olevamme kokonaan kuuliaisia ja antautuneita Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen; että me olemme Jehova Jumalan palvelijoita, jotka on valtuutettu suorittamaan työ hänen nimessään ja antamaan hänen käskyään totellen todistusta Jeesuksesta Kristuksesta sekä tekemään ihmisille tunnetuksi, että Jehova on tosi ja kaikkivaltias Jumala; sen tähden me iloiten omaksumme ja otamme sen nimen, minkä Herran Jumalan suu on antanut, ja me haluamme tulla tunnetuiksi Jehovan todistajina. – Jes. 43:1–12; 62:2; Ilm. 12:17.

 29. a) Mitä tämän päätöksen hyväksi tehtiin, ja miten maailma sai siitä tietää? b) Ketkä muut ovat jäännöksen lisäksi hyväksyneet tämän nimen?

²⁹ Tuhansien voideltuun jäännökseen kuuluvien kansainvälinen konventti hyväksyi tämän päätöksen innokkaasti ja iloisesti. Myöhemmin seurakunnat kautta maailman hyväksyivät saman päätöksen ja tunnustautuivat siten Jehovan todistajiksi. Päätös julkaistiin myös miljoonina kappaleina monella kielellä kautta maailman. Erikoisesti silloin ikään kuin nähtiin pyhä nimi JHVH (יהוה) selvästi kirjoitettuna jäännökseen kuuluvien otsaan. Tällä tavalla kristikunnalle ja muulle maailmalle ilmoitettiin, että Jehovalla on kristityt todistajansa maan päällä tekemässä tunnetuksi hänen nimeään ja tarkoituksiaan. Siitä lähtien ”suuri joukko” Jumalan etsijöitä on omaksunut jäännöksen antaman todistuksen ja liittynyt jäännökseen ja hekin ovat halunneet tulla kutsutuiksi tuolla raamatullisella nimellä Jehovan todistajat. – Ks. Vartio-Tornia 15.11.1931, s. 343, 344.

 30. Vaikka lentävän enkelin sanoma sisälsi hyvän uutisen, niin miten siihen sisältyi myös tuomiosanoma?

³⁰ Jehovan vasta perustetun valtakunnan hyvän uutisen julistamisen lisäksi piti myös esittää tuomiosanomaa. Näin oli, koska, niin kuin keskitaivaalla lentävä enkeli sanoi, ”hänen tuomionsa hetki on tullut”. Eräässä mielessä tämäkin oli hyvä uutinen, sillä Jumalan tuomiohetken tuleminen merkitsi, että hän Korkeimpana Tuomarina selvittäisi kaikki asiat ja saattaisi oman kaikkeudensuvereenisuutensa ja pyhän nimensä kunniaan ja vapauttaisi uskolliset palvelijansa Saatanan sortavan järjestön kahleista ja orjuudesta. Jos hänen maan päällä oleva uskollinen jäännöksensä saisi suotuisan tuomion, niin se pääsisi Herran Jeesuksen Kristuksen, hallitsevan Kuninkaan, iloon. – Matt. 25:14–30.

 31. Mikä erikoinen tuomio alkoi ihmisille kaikkialla vuonna 1931 ja millaisin seurauksin?

³¹ Koska Jumalan, Luojan, tuomion hetki tuli, niin ihmisillä oli kaikkialla maan päällä sitä suurempi syy ’peljätä Jumalaa ja antaa hänelle kunnia ja kumartaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet’. Mitä on sitten sanottava lampaankaltaisten ihmisten ”suuresta joukosta”, joka tulee kaikista osista maailmaa? Historiallisten tosiseikkojen mukaan heidän tuomionsa hetki alkoi vuoden 1931 lopulla, jolloin voideltu jäännös alkoi ”Jehovan todistajat” -nimisenä kääntää huomionsa näihin ”muihin lampaisiin”. Se vaikutti juuri niin kuin Jeesus oli sanonut maailman loppua koskevassa ennustuksessaan: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.” – Matt. 25:31–33; Ilm. 7:9–17; Joh. 10:16; Hes. 9:4–6.

’SUURI BABYLON ON KUKISTUNUT’

 32. Mitä kukistumista toinen enkeli julistaa sitten hyvänä uutisena?

³² Kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua monille oli hyvä uutinen tieto siitä, että meedialaiset ja persialaiset olivat kukistaneet Babylonin. Sen kukistuminen tuli Jehova Jumalan tuomion toimeenpanona hänen pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa jumalatonta sortajaa vastaan. Kun siis apostoli Johannes näki ja kuuli erään enkelin keskitaivaalla julistavan hyvää uutista ja ilmoittavan Jumalan tuomion hetken tulemisesta, niin oli aivan luonnollista, että hän kuuli myös julistettavan Jumalan tuomion suuren toimeenpanon. Johannes sanoo: ”Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: ’Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat’.” – Ilm. 14:8.

 33. Miksi Johanneksen näky ei voinut viitata kirjaimelliseen Babyloniin?

³³ Johannes sai näyn tästä ensimmäisen vuosisatamme viimeisellä vuosikymmenellä eli yli kuusisataa vuotta sen jälkeen, kun Eufratin varrella ollut vanhan ajan Babylon kukistui asemastaan kolmantena maailmanvaltana ja luopui maailmanherruudesta arjalaisen vallan, meedialaisten ja persialaisten, hyväksi. Siihen aikaan kun Johannes sai apokalyptisen näkynsä, se, mitä kirjaimellisesta Babylonin kaupungista vielä oli jäljellä, oli rappeutumassa hävitäkseen lopullisesti. Kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914 ja Johanneksen näky alkoi täyttyä, vanhan ajan Babylonista oli jäljellä vain joltakin raunioita, jotka oli silloin hiljattain kaivettu esiin. Kahdeksantoista vuotta kestäneen kaivaustyön jälkeen, joka alkoi vuonna 1899 ja jota Saksan itämainen seura professori Robert Koldeweyn johdolla suoritti, melkoinen osa tuon vanhan ajan ihmekaupungin raunioista oli paljastettu uteliaan turistin katseltavaksi. Vuonna 1917 muinaisen Babylonin esiin kaivaminen täytyi lopettaa brittiläisten armeijoiden edettyä Mesopotamiaan ensimmäisen maailmansodan aikana.

 34, 35. Miten ainoastaan voimme ymmärtää, mikä ”Suuri Babylon” on?

³⁴ Mikä sitten on se ”suuri Babylon”, jonka kukistumista ”toinen enkeli” profeetallisesti julisti?

³⁵ Se on saanut nimensä kaupungin mukaan, mutta se on vain vertauskuvallinen kaupunki, niin kuin sekin kaupunki, jonka Ilm. 11:8 kuvaa suureksi kaupungiksi, ”jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin”. Sen, mitä Suuri Babylon vertauskuvaa, voimme ymmärtää ainoastaan tarkastelemalla sitä sitä historiallista taustaa vasten, jonka Raamatun henkeytetyt heprealaiset kirjoitukset esittävät muinaisesta Babylonista.

 36. Minkä varhaisen kertomuksen vastustuksesta ja kapinasta Raamattu kertoo meille alkuperäisestä Babylonista?

³⁶ Muistakaamme, että alkuperäinen Babylon perustettiin ilmaukseksi siitä, että oli murtauduttu irti Jehovan palvonnasta ja hänelle Jumalana osoitettavasta uskollisuudesta, sillä Babylonin perusti häntä vastaan noussut kapinoitsija. Tuo kapinoitsija oli leimattu poltinmerkillä ”Nimrod, mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan” (Um). Tuota pakanallista kaupunkia alkoivat sen asukkaat myöhemmin kutsua ”Jumalan portiksi”. Jehova nimitti kuitenkin kaupungin Baabeliksi, joka merkitsee ’Sekaannus’, koska hän sekoitti kaupungin ja sen tornin rakentajien kielen. (1. Moos. 10:8–10; 11:5–9) Baabel (kreikaksi Babylon) ei ole koskaan ollut heprealainen kaupunki, se ei ole koskaan ollut juutalainen, se ei ole koskaan ollut messiaaninen eli kristillinen, sillä se ei ole koskaan ollut Jehova Jumalan järjestö. Se on aina vastustanut hänen valittua kansaansa ja siis myös Siionia. Siihen aikaan, kun Nebukadnessarin hallitsijasuvun kuninkaat hallitsivat Babyloniaa, se oli näennäisesti niellyt Israelin valitun kansan ”niinkuin lohikäärme”. (Jer. 51:34) Babylonin tarkoitus oli pitää Israel alistettuna.

 37. Mikä yhteiskunnallinen toiminta on muita silmiinpistävämpää Babylonin kirjallisissa muistiinmerkinnöissä?

³⁷ Koska Babylon oli yli seitsemänkymmentä vuotta seemiläinen maailmanvalta, niin se oli tietysti poliittinen. Se oli myös sotilaallinen ja erittäin kaupallinen. Mutta se oli silmiinpistävän uskonnollinen. Lähi-idästä kaivetut nuolenpääkirjoitukset osoittavat, miten suuren arvon se antoi uskonnolle. Assyrian militaristiset hallitsijat pitivät yksityiskohtaisia muistiinpanoja, joihin usein liitettiin jopa Juudan ja Israelin kuningasten nimet ja heidän yhteydessään sattuneet poliittiset tapahtumat historiallisine taustoineen. Sen sijaan Nebukadnessarin hallitsijasuvun aikaisen Babylonin arkistot eivät mainitse juuri muuta kuin sen ajan uskonnollisia ja arkkitehtonisia tapahtumia ja sivuuttavat sen, mitä tapahtui Juudan valtakunnalle. Seuraava nuolenpääkirjoitus todistaa tuon muinaisen ihmekaupungin uskonnollisuudesta:

Kaikkiaan on Babylonissa 53 suurten jumalain temppeliä, 55 Mardukin kappelia, 300 kappelia maan jumaluuksille, 600 taivaan jumaluuksille, 180 alttaria Ištar-jumalattarelle, 180 Nergal- ja Adad-jumalille ja 12 muuta alttaria eri jumalille.

 38. Miten Babylonin papit osoittautuivat ahneiksi ja kaupallisiksi?

³⁸ Babylonin papit muuttivat kaikki uhrieläimet ja kaikki uskonnolliset kymmenykset, joita ihmiset esittivät joka päivä alttareilla, varsinkin kaiken nopeasti pilaantuvan, rahaksi niin pian kuin mahdollista. Samoin kuin Aabrahamin kotikaupungissa Kaldean Uurissa, temppeliviranomaisilla oli täällä tarpeelliset varastonsa ja he hoitivat omia tavaratalojaan. He näkivät hyväksi sijoittaa uskonnosta saamansa tulot ja harjoittivat sitä varten omaa pankkiliikettä.d

 39. Mitä on saatu selville Babylonian kuningasten asenteesta uskontoon?

³⁹ Britannica-tietosanakirjae sanoo Babylonian suurimmasta kuninkaasta: ”Nebukadnessarin piirtokirjoituksista näemme, että Nebukadnessar oli erityisen uskonnollismielinen mies.” Hänen seuraajansakin olivat uskonnollismielisiä.

 40. a) Miten Babylonin uskonto levisi kaikkialle maailmaan? b) Minkä uuden opin Babylonin uskonto kohtasi ensimmäisellä vuosisadalla?

⁴⁰ Kun Babylonin rakentajien kielet sekoitettiin ja heidän täytyi hajaantua, he veivät mukanaan Babylonin uskonnon kukin omalla kielellään. Kun sitten meedialaiset ja persialaiset kukistivat Babylonin vuonna 539 eaa., sen uskonto jatkui, sillä se oli jo vaikuttanut kaikkiin maailman vääriin uskontoihin. Kristityn apostoli Johanneksen viimeisinä päivinä Babylonin uskonto vallitsi yhä kaikkialla maailmassa erimuotoisena eri maissa. Se oli yrittänyt niellä juutalaisen uskonnon, niin ettei sillä olisi ollut mitään uskonnollista voimaa, ja siten tuhota Jehovan todistajat. (Jes. 43:10–12; 44:8) Babylonin uskonto kohtasi kuitenkin nyt apostoli Johanneksen aikana jotakin uutta, vaikka se alkoikin juutalaisista ja heidän keskuudessaan. Sen uskonto nousi Kristuksen opetuslasten uskoa, Jehovan kristittyjen todistajien opetuksia, vastaan.

 41, 42. a) Kun Babylonin uskonto oli onnistunut tuottamaan maallisen Siionin tuhon joksikin ajaksi, niin miten se ryhtyi nyt nielemään hengellistä Siionia? b) Mikä Jeesuksen vertaus valaisi tätä?

⁴¹ Babylonin uskonto oli taistellut maallista Siionia vastaan ja aikaansaanut sen tuhon joksikin ajaksi. Nyt, ensimmäisellä vuosisadalla, Babylonin uskonto ryhtyi taistelemaan hengellistä Siionia vastaan, jota Jehovan kristityt todistajat edustivat. Se koetti niellä heidät, hävittää heidät. Miten pitkälle se menestyi?

⁴² Muinaisen Siionin päivinä profeetta Hesekiel paljasti Babylonissa oleville vankitovereilleen, miten Babylonin uskonto oli viety jopa Jehovan Siionissa olevaan temppeliin, varsinkin Babylonin jumalan Tammusin palvontana. (Hes. 8:13, 14) Satoja vuosia myöhemmin Herra Jeesus Kristus ennusti, että Saatana, Babylonin todellinen jumala, tekisi samanlaisen yrityksen Jehovan hengellisen temppelin, kristillisen seurakunnan, suhteen. Saatana on se vihamies, jota kuvataan Jeesuksen vertauksessa vehnästä ja lusteesta ja joka ihmisten nukkuessa tuli kylvämään lustetta sen hyvän siemenen sekaan, jota oli jo kylvetty peltoon. Selittäessään tätä vertausta Jeesus sanoi:

 43. Miten tämä oli päättyvä, kuten Jeesus valaisi vertauksellisessa ennustuksessaan?

⁴³ ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja ne kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korva, se kuulkoon.” – Matt. 13:24–30, 36–43.

 44. Milloin lusteen kylväminen alkoi, ja mitä tarkoitetaan sanonnalla ”ihmisten nukkuessa”?

⁴⁴ Saatanan ei pitänyt ryhtyä kylvämään Valtakunnan valhelapsia kristilliseen seurakuntaan vasta satojen vuosien kuluttua. Sen piti alkaa ”ihmisten nukkuessa”, viittasipa tämä sitten Kristuksen kahdentoista apostolin nukkumiseen kuolemassa tai kristillisen seurakunnan nimitettyjen valvojien nukkumiseen henkisesti ja siihen, etteivät he valvoneet hengellisesti.

 45. Miten apostoli Paavali varoitti seurakuntien valvojia siitä, mitä tapahtuisi hänen nukuttuaan kuolemaan?

⁴⁵ Vuonna 56, kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Jeesus Kristus oli kuollut ja noussut ylös, apostoli Paavali oli matkalla Jerusalemiin ja pysähtyi Miletoon. Täällä hän piti kokouksen Efeson valvojille, joille hän antoi seuraavan varoituksen: ”Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa . . . Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät lauhaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden.” (Apt. 20:16, 17, 25–31) Paavali kuoli noin kymmenen vuotta myöhemmin eli vuoden 65 paikkeilla.

 46, 47. Minkä varoituksen Pietarikin antaa väärien opettajien ilmaantumisesta, ja miten hän kuvailee heidän menettelytapaansa?

⁴⁶ Apostoli Pietari antoi samanlaisen varoituksen kuin Paavali. Toisessa ja viimeisessä kirjeessään, joka on kirjoitettu vuoden 64 paikkeilla, hän kirjoitti:

⁴⁷ ”Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. . . . josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” – 2. Piet. 1:21–2:3; 3:15–17.

 48, 49. Kuinka apostoli Johannes kuvailee ennen kuolemaansa, miten luopumus oli jo tulossa ilmeiseksi?

⁴⁸ Mestarin Jeesuksen Kristuksen lupauksen mukaan hänen apostolinsa Johannes kuoli viimeisenä kahdestatoista apostolista. Kun Johannes kirjoitti kirjeensä ensimmäisen vuosisadan lopulla, hän kiinnitti huomion siihen, että luopumus tosi kristillisestä uskosta oli jo silloin tulossa ilmeiseksi. Hän kirjoitti:

⁴⁹ ”Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” – 1. Joh. 2:17–19; 5:21.

 50, 51. Mitä sellaisia sanomia Jeesus Kristus käski Johannesta lähettämään Efeson ja Pergamon seurakuntiin, joista ilmeni niissä olleen babylonilaista vaikutusta?

⁵⁰ Ilmestyksessä, joka annettiin Johannekselle, Herra Jeesus Kristus käski häntä kirjoittamaan Efeson seurakunnalle, jota Paavali oli varoittanut kauan sitten, ja sanomaan näin: ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.” Johannesta käskettiin varoittamaan Pergamon seurakuntaa seuraavasti: ”Minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.” – Ilm. 2:1, 5, 6, 12, 14–16.

⁵¹ Babylonilaisen vaikutuksen Pergamon seurakunnassa ilmaisi ”Bileamin oppi”, koska alkuperäinen Bileam oli kotoisin Mesopotamiasta, muinaisen uskonnollisen Babylonin alueelta. – 5. Moos. 23:4, 5; 4. Moos. 22:5; 31:8, 16.

 52. Mikä voima pidätti luopumusta kristillisen seurakunnan alussa?

⁵² Niin kauan kuin Kristuksen kaksitoista apostolia elivät ja valvoivat kristillistä seurakuntaa, he estivät tai pidättivät luopumusta, vajoamista babylonilaiseen uskontoon. He ehkäisivät sellaisen uskonnollisen järjestön kehittymistä, joka väitti olevansa kristillinen, mutta oli todellisuudessa antikristillinen ja babylonilainen. Apostoli Paavali kiinnitti tähän huomiota kirjoittaessaan Kristuksen paluusta. 2. Tess. 2:3–12 kertoo, mitä Paavali kirjoitti:

 53, 54. Miten Paavali kuvailee ”laittomuuden ihmistä”, mitä hän tekisi aikanaan, ja millainen loppu olisi hänellä ja hänen narreillaan?

⁵³ ”Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. . . .

⁵⁴ ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa [läsnäolonsa, Um] ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

USKONNOLLINEN MAHTI

 55. Miten tehokas turmelija Babylon ja sen uskonto oli toisella vuosisadalla?

⁵⁵ Ajanlaskumme toinen vuosisata, jolloin viimeinenkin kahdestatoista apostolista oli kuollut, oli vaarallinen vuosisata. Babylonilainen uskonto kaikissa muodoissaan ei suinkaan ollut kuollut, vaan se oli yhä vaarana hengelliselle Siionille, jota silloiset Jehovan kristityt todistajat maan päällä edustivat. Eräs tietosanakirja sanookin hakusanan ”Baabel, Babylon” alla:

Vaikka temppelit olivat myöhempinä aikoina enemmän tai vähemmän ränsistyneitä, niissä suoritettiin kaikesta päättäen jatkuvasti palvelusta, joka on voinut jatkua pitkälle kristilliseen aikakauteen, sillä babylonilaista uskontoa ja filosofiaa pidettiin arvossa vielä niin myöhään kuin 4. vuosisadalla. – The International Standard Bible Encyclopaedia, v:n 1955 painos, 1. osa, s. 355b.

 56. a) Mikä huomattava piirre liittyi Babylonin uskontoon, ja milloin se ilmaantui varhaisiin uskonnollisiin kirjoituksiin? b) Miten Katolinen tietosanakirja määrittelee ”kolminaisuuden”, ja mitä sanotaan tämän sanan käyttöönotosta?

⁵⁶ Yksi Babylonin uskonnon huomattavista piirteistä oli jumal- ja demonikolminaisuudet. Etsiköön lukija itse, mutta hän ei löydä kertaakaan sanaa ”kolminaisuus” henkeytetystä Raamatusta, sillä Raamattu ei ole babylonilainen. Mutta toisen vuosisadan loppupuolella uskonnolliset kirjailijat, jotka väittivät olevansa kristittyjä, alkoivat käyttää tätä sanaa kirjoituksissaan. Se aiheutti uskonnollisia väittelyjä, jotka lopulta johtivat siihen, että itse Rooman valtakunta puuttui asiaan. Tämän opin varhaisesta kehittymisestä ja siitä merkityksestä, jonka nykyinen kristikunta antaa sille, me lainaamme Katolisesta tietosanakirjasta:

PYHÄ kolminaisuus. . . . 1. KOLMINAISUUSOPPI. – Kolminaisuus on sana, jota käytetään merkitsemään kristinuskon keskeisintä oppia – sitä totuutta, että jumaluudessa on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja nämä kolme persoonaa ovat toisistaan erilliset. Näin ollen Athanasiuksen uskontunnustuksen sanoin: ”Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” . . .

Raamatussa ei ole toistaiseksi yhtään sanaa, jolla nämä kolme jumalpersoonaa ilmaistaisiin yhdessä. Sana trias (mistä latinalainen trinitas eli kolminaisuus on käännetty) tavataan ensiksi Teofilus Antiokialaisella noin vuonna 180. Hän puhuu ”Jumalan [Isän], Hänen Sanansa ja Hänen Viisautensa kolminaisuudesta” (”Ad Autolycum”, II, 15, P.G., VI, 1078). Tämä sana on tietysti saattanut olla käytössä ennen hänen aikaansa. Kohta sen jälkeen se esiintyy latinalaisessa muodossaan trinitas Tertullianuksella (”De pudicitia”, 21. luku, P.G., II, 1026). Seuraavalla vuosisadalla tämä sana on yleisessä käytössä. – The Catholic Encyclopedia, 15. osa, s. 47.

 57. Miten Konstantinuksesta tuli Rooman valtakunnan keisari, ja minkä kuuluisan käskykirjan, jonka puolesta hän myöhemmin taisteli, hän julkaisi vuonna 313?

⁵⁷ Tuli neljäs vuosisata ja Konstantinus Suuren nousu. Kun Konstantinus oli kukistanut viimeisen jäljellä olevan vastustajansa, Rooman senaatti julisti hänet pääaugustukseksi ja pontifex maximukseksi 28.10.312. Kerrotaan, että hänen taistellessaan vastustajaansa Maxentiusta vastaan liekehtivä risti ilmestyi taivaalle auringon alle ja siinä oli sanat In hoc signo vinces (eli ”Tässä merkissä olet voittava”).f Tammikuussa vuonna 313 Konstantinus pakanallisen pontifex maximuksen ominaisuudessaan julkaisi kuuluisan suvaitsevaisuuskäskykirjansa nimikristittyjen hyväksi, ja heidät tehtiin kelvollisiksi julkisiin virkoihin. Konstantinusta ei kuitenkaan ollut kastettu vedessä kristityksi. Vaikka hänen lankonsa, keisari Licinius, tunnusti Konstantinuksen kanssa tämän suvaitsevaisuuskäskykirjan, niin Licinius myöhemmin vainosi kristittyjä. Vuoden 314 jälkeen kumpikin keisari tarttui aseisiin tämän kiistakysymyksen takia. Keisari Konstantinus kukisti keisari Liciniuksen ja surmautti hänet. Näin keisari Konstantinuksesta tuli vuonna 325 Rooman valtakunnan itäisen ja läntisen osan ainoa hallitsija.

 58. a) Miten sunnuntain uskonnollinen vietto alkoi Konstantinuksen valtakunnassa? b) Mitä hänen valtakunnassaan esiintyvät uskonnolliset ristiriitaisuudet saivat hänet tekemään?

⁵⁸ Jo vuonna 321 Konstantinus oli säätänyt ensimmäisen lain, joka koski sunnuntaita, Dies Solista, auringonjumala Solin päivää, jumalan, jonka vertauskuvana oli risti. Tuon lain mukaan sunnuntaina ei saanut pitää oikeudenistuntoja ja sen vietto tehtiin lain velvoittamaksi. Kun Konstantinus oli kiinnostunut aikansa kristinuskoon, hän havaitsi, että sitä raastoivat suuret ristiriidat, jotka koskivat varsinkin Jumalan suhdetta Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja pyhään henkeen. Tämä uskonnollinen epäsopu uhkasi hänen valtakuntansa yhtenäisyyttä. Siksi hän vuonna 325 ainoana keisarina ja pontifex maximuksena kutsui koolle uskonnollisen kirkolliskokouksen ratkaisemaan ”kolminaisuutta” (trias) koskevan kiistan.

 59. Ketkä ottivat vastaan kutsun saapua kirkolliskokoukseen, ja kuka toimi sen puheenjohtajana?

⁵⁹ Kastamaton Konstantinus, pakanallinen pontifex maximus, kutsui kaikki kristityt episkopoi eli valvojat koko valtakunnasta koolle kirkolliskokoukseen, ei Roomaan Italiaan vaan Vähän-Aasian Nikeaan, lähelle Nikomedeiaa. Kaikista näistä valvojista vain noin kolmasosan eli 318:n kerrotaan tulleen; ja tämänkin luvun uskotaan olevan liian suuri. Mutta miksi näiden valvojien, jos he olivat kristittyjä, olisi pitänyt totella pakanallista pontifex maximusta ja antaa hänen määrätä kristillisissä asioissa? Kun lasketaan mukaan piispojen mukanaan tuomat seuralaiset, niin kirkolliskokouksessa on voinut olla läsnä 1500–2000 miestä. Konstantinus itse oli läsnä tässä ensimmäisessä Nikean kirkolliskokouksessa, ja hän pontifex maximuksena eikä Rooman uskonnollisena piispana toimi kirkolliskokouksen puheenjohtajana. Sitä ei pidetty latinaksi vaan kreikaksi ja sen laatima Nikean uskontunnustus oli kreikankielinen. Latinalaisella kirkolla oli vain seitsemän edustajaa läsnä, ja niistä oli kaksi presbyteeriä, jotka edustivat Rooman piispaa.

 60. Ketkä olivat pääasialliset kolminaisuuden puolustajat ja vastustajat, ja mikä oli sitä vastustavan todistelun ydin?

⁶⁰ Kolminaisuuden kannattajien puolesta taisteli nuori arkkidiakoni Athanasius Aleksandriasta Egyptistä. Niitä, jotka vastustivat sitä ja osoittivat Raamatusta, että Jeesus Kristus on vähäisempi kuin hänen Isänsä Jumala, puolusti presbyteeri Areios. Noin kaksi kuukautta nämä kaksi puolta riitelivät. Areios väitti, että ”Jumalan Poika on luomus, tehty tyhjästä; että oli aika, jolloin häntä ei ollut olemassa; että hän kykeni omasta vapaasta tahdostaan valitsemaan oikean ja väärän”, ja ”jotta hän olisi oikeammassa merkityksessä poika, hänen on täytynyt tulla Isän jälkeen, minkä vuoksi oli ilmeisesti aika, jolloin häntä ei ollut ja siksi hän oli äärellinen olento.”g Kun Areios nousi puhumaan, niin eräs Nikolaus Myrasta löi häntä kasvoihin. Kun Areios myöhemmin jatkoi puhumista, niin monet tukkivat korvansa sormillaan ja juoksivat ulos ikään kuin tuon vanhan miehen ”harhaoppien” kauhistuttamina.

 61. a) Mikä lopullinen päätös tehtiin kolminaisuusopista, ja mitä muuta päätettiin sen jälkeen? b) (Alaviite) Missä juutalaisten asuminen kävi vaikeammaksi Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, ja mikä maa muodostui heille tärkeämmäksi?

⁶¹ Lopulta pontifex maximus Konstantinus teki ratkaisunsa ja puolsi Athanasiuksen kolminaisuusoppia. Niin julkaistiin Nikean uskontunnustus ”kolminaisuudesta” ja saatettiin pakolla voimaan. Areios karkotettiin myöhemmin tämän vastustamisesta Illyriaan Konstantinuksen määräyksestä, mutta kutsuttiin sieltä takaisin viisi vuotta myöhemmin.h Sen lisäksi, että Nikean kirkolliskokous julkaisi joukon säännöksiä, se määräsi, minä vuoden sunnuntaina (Dies Solis)i pääsiäistä tuli säännöllisesti viettää.

 62, 63. a) Selvittikö Nikean kirkolliskokous lopullisesti kolminaisuuskiistan? Selitä. b) Minkä uskonnollisen kääntymyksen Konstantinus teki myöhemmin, ja milloin hänet kastettiin?

⁶² Tämän kirkolliskokouksen kolminaisuutta koskeva päätös ei kuitenkaan tuonut rauhaa idän uskonnolliseen järjestöön, vaan areiolainen kiista jatkui kiihkeänä. Vuonna 381 Konstantinopolin ekumeeninen kirkolliskokous muokkasi Nikean kolminaisuususkontunnustuksen täydellisempään muotoon.

⁶³ Elämänsä loppupuolella keisari Konstantinus suosi kolminaisuutta vastustavan Areioksen kantaa Eusebius Nikomedeialaisen autettua häntä tähän suuntaan. Sentähden Areios kutsuttiin takaisin karkotuspaikastaan ja monet kolminaisuutta kannattavat piispat ajettiin maanpakoon. Lopulta Athanasius itse karkotettiin Galliaan (Ranskaan). Vaikka Konstantinus tunnusti kristinuskoa, niin häntä ei kastettu ennen kuin hän sairastui vuonna 337. Samana vuonna hän kuoli pakanallisena pontifex maximuksena Nikomedeiassa, joka oli hänen todellinen pääkaupunkinsa Konstantinopolin ollessa vielä rakenteilla. Sillä välin tuon ajan kristillisyydestä oli tullut valtakunnan virallinen uskonto.

 64, 65. a) Miten Rooman valtakunnan pääkaupunki siirtyi Konstantinopoliin? b) Miten Konstantinukseen suhtauduttiin hänen kuolemansa jälkeen? c) Mikä seurasi erään teologisen sanakirjan mukaan tämän yhtymäuskonnon perustamista?

⁶⁴ Keisari Konstantinus siirsi Rooman valtakunnan pääkaupungin Roomasta Italiasta Byzantioniin, missä hän alkoi toteuttaa rakennussuunnitelmaa luodakseen uuden pääkaupungin, jota hän kutsui oman nimensä mukaan Konstantinopoliksi. Marraskuun 26. päivänä vuonna 329 hän laski Konstantinopolin perustukset. Kaupunkia sanottiin myös Uudeksi Roomaksi (Roma Nova).

⁶⁵ Konstantinuksen kuoltua Rooman senaatti julisti hänet jumalaksi, mikä osoitti senaatin olleen yhä pakanallinen eikä todella kristillinen. Mutta idän uskonnolliset seurakunnat laskivat Konstantinuksen pyhimysten joukkoon. Kreikan, koptilainen ja Venäjän kirkko viettävät pyhän Konstantinuksen juhlaa 21. toukokuuta. Konstantinus jakoi Rooman valtakunnan kolmelle pojalleen, Konstantinukselle, Konstantiukselle ja Konstansille. Tämä osoittautui poliittiseksi virheeksi. Mutta pakanallisena pontifex maximuksena hän koetti yhdistää pakanauskonnon ja kristillisyyden, aikaansaada yhtymäuskonnon, missä hän onnistuikin hyvin. Siitä, mitä tapahtui hänen hallituksensa jälkeen, me luemme:

Millainen Konstantinuksen kääntyminen kristinuskoon lieneekin luonteeltaan ollut, sen seurauksilla oli tavaton merkitys sekä valtakunnalle että Kristuksen kirkolle. Se avasi tien evankeliumin esteettömälle levittämiselle laajemmassa mitassa kuin minään aikaisempana historian kautena. Kaikki kristillisyyden avoimen tunnustamisen pidäkkeet poistettiin, ja siitä tuli valtionuskonto. Niin lukuisat kuin sille tästä muutoksesta koituvat edut eri kannoilta katsoen olivatkin, se alkoi kuitenkin pian kärsiä siitä, että se oli saatettu läheiseen kosketukseen maallisen vallan holhoavan vaikutuksen kanssa. Evankeliumin yksinkertaisuus turmeltui; loistavia palvontatoimituksia ja muotomenoja omaksuttiin; maailmallisia kunnianosoituksia ja palkkaetuja suotiin kristillisyyden opettajille, ja Kristuksen valtakunta muuttui suuressa määrin tämän maailman valtakunnaksi. – Henderson ja Buck, Theological Dictionary. Ks. myös M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia, 2. osa, s. 488a; ja Gibbonin Decline and Fall of the Roman Empire, 1. osa, s. 454.

 66. Mitä kardinaali Newman tunnusti monien katolisten opetusten ja tapojen babylonilaisesta alkuperästä?

⁶⁶ Ennakkoluulottoman ja puolueettoman historian mukaan suosittu kristillisyys muuttui yhä enemmän babylonilaiseksi. Tämän myöntää kirjassaan suoraan John Henry Newman, jonka paavi Leo XIII teki kardinaaliksi vuonna 1879. Tämä vuonna 1878 julkaistu kirja sanoo roomalaiskatolisen kirkon puolustukseksi:

Luottaen siis kristillisyyden voimaan vastustaa pahan saastutusta ja muuntaa paholaistenpalvonnan suoranaiset välineet ja esineet evankeliseen käyttöön ja huomaten myös näiden käytön tulleen alkujaan alkeellisista ilmestyksistä ja luontaisista vaistojsta, vaikka ne olivatkin turmeltuneet, ja että heidän täytyi keksiä se, mitä he tarvitsivat, jos he eivät käyttäneet sitä, mitä löysivät, ja että heidän hallussaan oli juuri ne perikuvat, joiden varjoja pakanuus tapaili, olivat kirkon hallitsijat varhaisista ajoista lähtien valmistautuneet, jos tilaisuus tulisi, omaksumaan väestön vallitsevat menot ja tavat samoin kuin sivistyneen luokan filosofiankin tai jäljittelemään niitä ja pyhittämään ne.

Temppelien käyttö ja niiden pyhittäminen joillekuille nimenomaisille pyhimyksille ja koristaminen tietyissä tilanteissa puitten oksilla; suitsutus, lamput ja kynttilät; sairaudesta toipumisen jälkeen annetut uhrilahjat; pyhä vesi; turvapaikat; pyhäpäivät ja -ajat, kalentereitten käyttö, kulkueet, peltojen siunaaminen; papilliset vaatteet, tonsuuri, vihkisormus, itään päin kääntyminen, myöhemmän ajan kuvat, ehkä kirkkolaulu ja [laulu] Kyrie Eleison [Herra, armahda], ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon. – Essay on the Development of Christian Doctrine, v:n 1881 painos, 8. luku, s. 355, 371, 373.

USKONNOLLINEN LAHKOLAISKILPAILU

 67. Mitkä neljä jakaumaa muodostuivat aikaa myöten kristikunnassa?

⁶⁷ Nykyisen kristikunnan jakautuminen neljään päälahkoon, nimittäin kreikkalais-ortodoksiseen kirkkoon, roomalaiskatoliseen kirkkoon, protestantismiin ja Venäjän ortodoksiseen kirkkoon oli nyt hyvässä vauhdissa.

 68. Mikä poliittinen ja uskonnollinen jako tapahtui Rooman valtakunnassa Valentinianus I:n (364–375) hallituksen aikana?

⁶⁸ Vuonna 364 valitsivat armeijan upseerit Nikeassa Bityniassa pannonialaisen Gratianuksen pojan Valentinianuksen keisariksi. Siinä ominaisuudessa Valentinianuksesta tuli pontifex maximus. Jonkin ajan kuluttua keisari Valentinianus I nimitti veljensä Valensin valtakunnan rinnakkaishallitsijaksi. Valentinianus I halusi toimia läntisen osan keisarina ja antoi siis veljelleen Valensille itäisen valtakunnan hallitsijana Balkanin niemimaan itäosat, Kreikan, Egyptin, Syyrian ja Vähän-Aasian aina Persiaa myöten. Konstantinopolin areiolainen piispa kastoi Valensin, ja myöhemmin hän alkoi vainota valta-alueensa kolminaisuusopin kannattajia. Hänen veljensä Valentinianus I, läntisen valtakunnan keisari ja pontifex maximus, oli kuitenkin kolminaisuusopin kannattaja, kuten vanhan Rooman piispakin Italiassa.

 69. Mikä Konstantinopolin kirkolliskokouksen vuonna 381 tekemä nimitys edisti kristikunnan idän ja lännen kirkkojen uskonnollista jakautumista?

⁶⁹ Jonkin aikaa Nektarius, Uuden Rooman eli Konstantinopolin piispa, toimi virkansa puolesta itäisten piispojen päämiehenä itäisen keisarin valta-alueella. Vuonna 381 Konstantinopolin toinen yleinen kirkolliskokous nimitti hänet kuitenkin Konstantinopolin patriarkaksi. Tämä edisti kristikunnan itäisen ja läntisen kirkon välistä uskonnollista jakautumista. Tuo kirkolliskokous julisti myös, että Konstantinopolin piispa on arvoltaan Rooman piispasta seuraava, koska Konstantinopoli oli Uusi Rooma. Vuonna 553 Konstantinopolin patriarkka johti kolmatta Konstantinopolin yleistä kirkolliskokousta huolimatta Rooman piispan vastalauseesta. Näiden kahden piispan välinen kilpailu oli kehittymässä.

 70. a) Miten lännen keisari Gratianus toimi uskonnon alalla virassaan? b) Miten Rooman paavi alkoi käyttää arvonimeä pontifex maximus?

⁷⁰ Kun Valentinianus I, läntisen valtakunnan keisari, kuoli vuonna 375, niin hänen pojastaan Gratianuksesta tuli keisari ja pontifex maximus. Areiolainen keisari Valens hallitsi yhä valtakunnan itäistä osaa. Mutta kun Valens surmattiin vuonna 378, Gratianus luovutti itäisen valtakunnan eräälle kenraalilleen, Theodosiukselle. Myöhemmällä iällään Gratianus suhtautui ankarasti pakanoihin ja kerettiläisiin. Hän kielsi pakanallisen palvonnan Roomassa. Hän kieltäytyi kantamasta pontifex maximuksen arvonmerkkiä kristitylle sopimattomana ja lakkautti eräitä piispoille kuuluvia etuoikeuksia. Mutta vaikka eräs poliitikko (Gratianus) piti pontifex maximuksen arvonimeä ja virkaa kristitylle sopimattomana, niin Rooman uskonnollinen piispa (Damasus) ei ajatellut samalla tavalla. Hän otti itselleen välittömästi tuon pakanallisen arvonimen kaikkine pakanallisine yhteyksineen ja pakanallisine velvoituksineen. Rooman paaveilla on ollut tämä arvonimi tähän päivään asti, koska kirkko on sen pyhittänyt.

USKONNOLLINEN SKISMA

 71. Miten idän kirkkojen piispat erosivat yhä enemmän lännen kirkkojen piispoista, kun keisari Theodosius kuoli vuonna 395?

⁷¹ Rooman ja Konstantinopolin (Uuden Rooman) välinen uskonnollinen kilpailu kiihtyi entistä enemmän, kun Theodosius, josta oli tullut koko valtakunnan yksinvaltias, kuoli vuonna 395 ja hänen poikansa jakoivat valtakunnan Arkadioksen saadessa itäisen osan ja Honoriuksen läntisen osan, mm. Rooman. Siitä lähtien idän kirkkojen piispat erosivat lännen kirkkojen piispoista paitsi maantieteellisen asemansa myös poliittisen uskollisuuden perusteella.

 72. Millaisissa olosuhteissa päättyi vanha Rooman läntinen valtakunta vuonna 476?

⁷² Niin sanottu ”Rooman kukistuminen” tapahtui vuonna 476. silloin eräs roomalainen armeija, joka koostui pääasiassa germaanisista palkkasotureista, nousi kapinaan ja teki omasta germaanisesta johtajastaan Odovakarista kuninkaan. Läntinen keisari, joka oli silloin vielä lapsi, pakotettiin vetäytymään yksityiselämään, ja Odovakar omaksui arvonimen Italian kuningas, missä osassa hän menestyi jonkun aikaa. Tämä merkitsi Länsi-Rooman valtakunnan loppua. Myöhemmin Rooma joutui germaanisten itägoottien hallinnon alaisuuteen.

 73. Mitä uskonnollisia kiistoja käytiin Rooman paavien ja itäisen valtakunnan johtajien välillä, ja miten ne lopulta päättyivät?

⁷³ Itä-Rooman valtakunta, jossa oli riippumaton hallitsijasuku ja idän kirkko, jatkoi kuitenkin olemassaoloaan ja amerikkalainen tietosanakirja (The Encyclopedia Americana, 14. osa, s. 327b) sanookin, että ”Konstantinopolissa hallitseva keisari oli ainakin teoriassa koko Rooman valtakunnan hallitsija”. Rooman paavi ei kuitenkaan ajatellut samalla tavalla, ja niinpä me saamme nyt nähdä sellaisen uskonnollisen näytelmän, että Rooman paavi Felix III julistaa Konstantinopolin patriarkan kirkonkiroukseen. Samanlainen kirkonkirous julistettiin pari vuosisataa myöhemmin. Vuonna 726 Konstantinopolin keisari Leo III kielsi kuvainpalvonnan ja määräsi kuvat hävitettäviksi. Tämän vuoksi Rooman paavi Gregorius II julisti itäiseen kirkkoon kuuluvan itäisen keisarin kirkonkiroukseen. Tämä kirkonkirous johti itäisen (kreikkalaisen) kirkon eroon läntisestä (latinalaisesta) kirkosta. Monien itäisten keisareitten hallitusaikana kuvat vuoroin kiellettiin vuoroin taas sallittiin.

 74. a) Ketä lännen olisi oikeastaan pitänyt kunnioittaa maallisena hallitsijana vuonna 800 läntisen valtakunnan kukistumisen jälkeen? b) Mikä poliittinen teko suoritettiin tuona vuonna Roomassa, ja miten se osoitti, ettei paavi totellut Room. 13:1:tä?

⁷⁴ Vuonna 800 Irene hallitsi Konstantinopolin keisarinnana ja oli ensimmäinen nainen, joka hallitsi itäistä valtakuntaa. Irene on voinut olla aikanaan poikansa aseman anastaja, mutta Room. 13:1:ssä Pyhä Raamattu sanoo kristityille: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ja ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.” Ilmeisesti Rooman paavi katsoi olevansa esivallan yläpuolella eikä alamainen sille. Hän korotti itsensä ja ryhtyi nimittämään kuninkaita ja keisareita. Jouluna vuonna 800 hän määräsi Kaarlen frankkien kuninkaaksi. Katolinen tietosanakirja sanoo:

Kaksi päivää myöhemmin (joulupäivänä v. 800) sattui Kaarlen elämän tärkein tapaus. Paavin pitämän ylimmäispapillisen messun aikana kuninkaan polvistuessa rukoukseen pääalttarin edessä, jonka alla lepäsivät pyhän Pietarin ja Paavalin ruumiit, paavi lähestyi häntä, asetti hänen päähänsä keisarin kruunun, osoitti hänelle muodollista kunnioitusta muinaisen tavan mukaan, tervehti häntä keisarina ja augustuksena ja voiteli hänet läsnä olevien roomalaisten puhjetessa suosionhuutoihin toistaen kolmesti: ”Jumalan voitelemalle Kaarle Augustukselle, mahtavalle ja rauhaa rakastavalle keisarille, elämä ja voitto!” – The Catholic Encyclopedia, 3. osa, s. 615.

Sivulla 774 sama tietosanakirja puhuu tästä ”hänen kruunauksenaan Konstantinuksen seuraajaksi”.

 75. Milloin ”Pyhä Rooman valtakunta” perustettiin, ja mitä voidaan sanoa sen pyhyydestä ja siitä, oliko se Jumalan valtakunta?

⁷⁵ Joittenkin neuvottelujen jälkeen itäiset keisarit tunnustivat Kaarlen eli Kaarle Suuren Pohjois-Italian keisariksi ja hallitsijaksi Venetsiaa lukuun ottamatta. Tämän mukaan lasketaan ”Pyhä Rooman valtakunta” perustetuksi vuonna 800, ja huolimatta kaikista vuosisatojen muutoksista ja mullistuksista se säilyi vuoteen 1806. Se ei kuitenkaan ollut mikään todellinen Jumalan valtakunta, ei mikään teokratia. Se ei ollut Kristuksen tuhatvuotishallituksen alku. Miten se olisi voinut olla, kun ”pakanain aikojen” piti vielä jatkua vuoteen 1914? Eikä se ollut maailmanlaajuinen, kuten todellinen Kristuksen valtakunta on oleva. Se ei käsittänyt edes Englantia, Espanjaa kokonaisuudessaan, Skandinaviaa, Venäjää tai Balkania. Historia ilmaisee tuomionsa siitä, oliko tuo valtakunta pyhä vai ei.

 76. a) Mikä paavin kunnianhimo laajensi kreikkalaisen ja latinalaisen kirkon välistä kuilua, ja mihin välien katkeamiseen se johti? b) Mikä johti historioitsijoitten mukaan osaltaan roomalaiskatolisiin ristiretkiin?

⁷⁶ Yhdeksännellä vuosisadalla idän ja lännen kirkko etääntyivät toisistaan yhä enemmän. Sen lisäksi, että paavi suoritti rohkean poliittisen teon kruunaamalla Kaarlen keisariksi, idän kirkot yritettiin nyt alistaa Rooman paavin ikeen alle ikään kuin paavi olisi ollut suvereeni, jolla oli jumalallinen oikeus katolisessa kirkossa. Tämä paavin kunnianhimo sai idän kirkot nousemaan kiihkeään vastustukseen. Ne katsoivat, että paavien menettely oli ”ensimmäinen syy eroon”, johon kreikkalainen ja latinalainen kirkko ajautuivat.j Niiden lopullinen välien katkeaminen tapahtui vuonna 1054. Tuon vuoden heinäkuun 16. päivänä paavi Leo IX:n (joka oli kuollut saman vuoden huhtikuussa) Konstantinopoliin lähettämät paavin lähettiläät julistivat juhlallisesti kreikkalaisen patriarkan Mikael Kerullarioksen kirkonkiroukseen. Yritykset tämän skisman parantamiseksi myöhemmin osoittautuivat turhiksi. Historioitsijat väittävät, että tämä ero oli yksi syy, joka vaikutti roomalaiskatolisten ristiretkien syntymiseen, noiden idän sotien, jotka johtivat niin hirvittävään muhamettilaisten, juutalaisten ja myös katolilaisten hävitykseen ja verenvuodatukseen.

 77. a) Miten Konstantinopoli siirtyi latinalaisten, kreikkalaisten ja muhamettilaisten haltuun? b) Miten valloittajat kohtelivat Konstantinopolin patriarkkaa?

⁷⁷ Rooman paavit halusivat yhdistää uudelleen nuo kaksi kirkollista ryhmää. Siksi he suosivat näitä niin sanottuja ”pyhiä sotia” ristin nimessä. Neljännellä ristiretkellä Konstantinopoli valloitettiin vuonna 1204, ja saatuaan kaupungin haltuunsa ristiretkeläiset polttivat ja ryöstivät kaikkea julkista ja yksityistä omaisuutta kahdeksan päivää ja syyllistyivät historian suurimpaan taideteosten tuhoamiseen. Latinalaiset keisarit alkoivat silloin hallita Konstantinopolissa kreikkalaisten keisarien siirtyessä Nikeaan Vähään-Aasiaan ja hallitessa sieltä käsin. Vuonna 1261 kreikkalaiset saivat Konstantinopolin takaisin ja frankkien eli latinalaisten valtakunta lakkasi. Sitten muhamettilaiset valloittajat tulivat Muhammed II:n johdolla ja valloittivat Konstantinopolin 29. toukokuuta 1453. Itäinen valtakunta päättyi silloin lopullisesti, mutta muhamettilaiset valloittajat sallivat Konstantinopolin patriarkan jäädä paikoilleen ja toimia.

 78. Miten Kreikan ortodoksinen kirkko on kehittynyt vuodesta 1829 tähän asti?

⁷⁸ Vuonna 1829 perustettiin itsenäinen Kreikan valtio, ja siitä lähtien varsinainen Kreikka on ollut käytännöllisesti katsoen erossa Konstantinopolin patriarkaatista. Muodollinen ero tapahtui myöhemmin. Vuonna 1833 Kreikan sijaishallitus julisti Kreikan ortodoksisen itämaisen kirkon riippumattomaksi kaikesta ulkomaisesta kirkollisesta ylivallasta, ja uuden riippumattoman kirkon hallintoa varten se muodosti ”Pyhän synodin”. Vuonna 1850 Konstantinopolin patriarkka tunnusti Kreikan eli helleenisen kirkon itsenäisen rakenteen. Kreikan kansallinen kirkko toimii nykyään Ateenan arkkipiispan alaisuudessa, mutta monet Pohjois-Kreikan hiippakunnat ovat Konstantinopolin eli nykyisen Istanbulin patriarkan alaisia.

”KOLMAS ROOMAKO”?

 79. a) Miten ortodoksisen kirkon perustus laskettiin Venäjällä 10. vuosisadalla? b) Miten pitkälle pakkokäännyttäminen meni amerikkalaisen tietosanakirjan mukaan?

⁷⁹ Kymmenennellä vuosisadalla, kun kreikkalaisen ja latinalaisen kirkon välinen skisma kehittyi, laskettiin vielä yhden nykyisen kristikunnan voimakkaan uskonnollisen järjestön perustukset. Edellisen vuosisadan aikana Konstantinopolin patriarkka oli lähettänyt lähetyssaarnaajia Venäjälle. Vuonna 955 kastettiin Konstantinopolissa idän kirkkoon eräs huomattava venäläinen, prinsessa Olga, herttua Igorin puoliso. Hänen pojanpoikansa Vladimir Suuri pakotti keisari Basileios II:n antamaan hänelle sisarensa Annan puolisoksi, ja vuonna 988 Vladimir kastettiin idän kirkkoon. Hän määräsi Perunin ja muitten jumalien kuvat heitettäviksi Dnepr-jokeen. Se sai kansan itkemään, mutta se taipui Vladimirin vaatimukseen ja antoi kastattaa itsensä kristityksi. Miten perusteellinen tämä pakkokäännytys sitten oli? Amerikkalainen tietosanakirja sanoo:

Venäjän pakanuus ei hävinnyt, kun kristillistä evankeliumia alettiin saarnata. Se säilyi kansankielessä, sananparsissa, perinteissä, kotielämässä ja uskonnollisissa vakaumuksissakin. Niin myöhään kuin 18. vuosisadalla käärmeitä palvottiin joissakin syrjäkylissä. Eugenius Golubinski, Venäjän kirkon suurin historioitsija, selittää, että Venäjä kastettiin 9. vuosisadalla, mutta ei kääntynyt kristinuskoon. – The Encyclopedia Americana, v:n 1929 painos, 24. osa, s. 37.

 80, 81. a) Mihin uskonnolliseen johtajaan käännytetyt venäläiset pitivät yhteyttä? b) Mikä uskonnollinen vaikutus Konstantinopolin kukistumisella vuonna 1453 oli Venäjään?

⁸⁰ Vladimirin poika suoritti venäläisten pakkokäännyttämisen lähes loppuun, ja maa pysyi läheisessä yhteydessä Konstantinopolin patriarkkaan. Metropoliitan virka perustettiin Kiovaan, jota sanottiin toiseksi Konstantinopoliksi. Myöhemmin myös Moskovaan määrättiin metropoliitta.

⁸¹ Kun Konstantinopoli, patriarkan hallituskaupunki, vuonna 1453 joutui muhamettilaisten haltuun, niin se vaikutti uskonnollisesti Venäjään. Edellä mainittu tietosanakirja (24. osa, s. 38b) sanookin: ”Venäjän patriarkaatin perustamisajatus oli luonnollinen seuraus Bysantin valtakunnan kukistumisesta ja Moskovan-Venäjän kasvusta. Moskovaa tervehdittiin kolmantena Roomana.”

 82. Mitkä tapahtumat johtivat Konstantinopolin patriarkasta riippumattoman Venäjän kirkon syntyyn, ja mitä paavit yrittivät sen jälkeen?

⁸² Itsenäistä Venäjän kirkkoa ei kuitenkaan perustettu täysin ennen kuin vuonna 1587. Eräs tietosanakirja sanoo siitä:

Kun Konstantinopolin patriarkka Jeremia kävi tuona vuonna Venäjällä saadakseen tukea, niin hän suostui muuttamaan Moskovan metropoliitan patriarkaksi Jobin hahmossa, joten Venäjän patriarkka otti idän piispojen käsityksen mukaan Rooman skismaattisen patriarkan paikan.

[Huomaa, että Rooman paavia pidettiin ”skismaattisena”.]

Vähän myöhemmin Aleksandrian ja Jerusalemin patriarkat, kuusikymmentäviisi metropoliittaa ja yksitoista bysanttilaisen kirkon arkkipiispaa julistivat hyväksyvänsä Venäjän kirkon itsenäisen järjestön. Moskovan patriarkat pyysivät kuitenkin jatkuvasti Konstantinopolia vahvistamaan nimityksensä vuoteen 1657 saakka. Vähän myöhemmin, vuonna 1660, Venäjän suurlähettiläs sai Konstantinopolin patriarkalta Dionysius II:lta ja muilta Kreikan patriarkoilta kirjallisen julistuksen, jonka mukaan Venäjän papisto voisi vastaisuudessa valita oman patriarkkansa tarvitsematta Kreikan patriarkkojen vahvistusta. Kuudennentoista vuosisadan [niin sanotun protestanttisen uskonpuhdistuksen vuosisadan] Rooman paavit, varsinkin Leo X, Klemens VII ja Gregorius XIII tekivät uusia yrityksiä Venäjän kirkon saamiseksi Rooman yhteyteen. – M’Clintock and Strong’s Cyclopedia, 9. osa, s. 161b.

 83. Mitä muutoksia tapahtui Venäjän kirkossa Pietari Suuren aikana?

⁸³ Venäjän kirkossa tapahtui muutoksia, mutta Pietari Suuri, josta tuli Venäjän yksinvaltias vuonna 1696, sai aikaan erittäin merkittävän muutoksen. Hän poisti patriarkaatin ja asetti sen tilalle pysyvän synodin, joka koostui keisarin tai hänen sihteerinsä johdossa olleista prelaateista. Vuonna 1721 muodostettiin pyhä hallitseva synodi, ja sen varapresidentti, arkkipiispa Teofanes, avasi sen juhlallisesti pitämällä puheen. Näin Pietari Suuri alisti Venäjän kirkon poliittisen valtion hallintoon. Siitä tuli kansalliskirkko, Venäjän valtakunnan siviilivirkavallan osasto. Se oli vain virkavallan käyttämä välikappale tsaarivallan ylläpitämiseksi.

 84. Mikä uskonnollinen virka ennallistettiin vuonna 1917 ja miksi, ja kuka valittiin siihen?

⁸⁴ Vuonna 1917 kukistui Venäjän tsaarivalta, ja Venäjän kirkolle jätettiin valta ratkaista omat asiansa. Tuon vuoden syys-lokakuussa piispat, papit ja muut kokoontuivat Moskovan yleiseen kirkolliskokoukseen pohtimaan uskonnollista tilannetta. He tulivat siihen tulokseen, että nyt, kun Venäjän poliittinen itsevaltius oli päättynyt, Venäjän kirkko tarvitsi näkyvän uskonnollisen johtajan. Venäjän patriarkaatin ennallistaminen hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä ja patriarkaksi valittiin vapaamielinen piispa, metropoliitta Tihon.

 85. Mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin valtionkirkon suhteen bolševikkivallankumouksen jälkeen?

⁸⁵ Marraskuussa 1917, sen jälkeen kun bolsevikit olivat nousseet valtaan toisen vallankumouksen avulla, he määräsivät Venäjän kirkolta riistettäväksi valtionkirkon oikeudet. He alkoivat takavarikoida tiettyjä kirkon omaisuuksia, ja kaikkiin arvoasteisiin ja uskontokuntiin kuuluvia pappeja häväistiin ja solvattiin. Julistettiin, että ”uskonto on oopiumia kansalle”. Maaliskuun 14. päivänä 1918 uusi neuvostohallitus siirtyi Leningradista Moskovaan, ja tästä kaupungista tuli uuden Venäjän keskus ja pääkaupunki. Pietari Suuren ajan jälkeen se oli ollut vanhan valtakunnan toinen pääkaupunki.

 86. Millaisen järjestelyn neuvostohallitus näki sopivaksi tehdä Venäjän ortodoksisen kirkon suhteen ja missä tarkoituksessa?

⁸⁶ Virallinen ateistinen valtio on koettanut hävittää uskonnon Neuvostoliitosta, mutta on havainnut sen liian kalliiksi. Mukautuen tähän kylmään tosiasiaan neuvostohallitus käyttää Venäjän kirkkoa omiin poliittisiin tarkoituksiinsa panemalla sen juurruttamaan isänmaallisuutta kirkon jäseniin. Venäjän ortodoksinen kirkko myöntyy tähän järjestelyyn nyt niin kuin se on koko historiansa ajan totellut valtion maallista arvovaltaa. Eräs tunnettu lehtimies ja poliittinen kommentaattori on todennut, että neuvostohallitus näki hyväksi kohottaa Venäjän kirkon arvovaltaa kotona, jotta kirkko voisi selviytyä osastaan suurena hengellisenä maailmanvaltana, mistä neuvostohallitus korjaa lopulta hyödyn.k

 87. Millaisia toiveita esitettiin Venäjän ortodoksisen kirkon tulevaisuuden suhteen vuoden 1945 kirkolliskokouksessa varsinkin kolmannesta Roomasta?

⁸⁷ Vuonna 1945 Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokous pidettiin eräässä kommunistisen Moskovan esikaupungissa loistavin kirkollisin menoin. Ylpeys ja toivo uskonnollisen järjestönsä paremmasta tulevaisuudesta täytti luonnollisesti kirkon johtajat, jotka esittivät venäläisiä messiaanisia ajatuksia, joita oli vaalittu vuosisatoja. Esimerkiksi metropoliitta Benjamin, joka oli siihen aikaan Pohjois-Amerikan Moskovan-patriarkaatin eksarkki, sanoi, että Neuvostoliiton pääkaupungista Moskovasta voisi vielä tulla ”kolmas Rooma” ja että tulevaisuudessa Moskova olisi selvästi ”koko kirkon” kohtauspaikka. Hän sanoi vielä, että Moskovasta voisi mahdollisesti tulla neuvoa-antavan keskuselimen sijaintipaikka kaikkien maailman ortodoksisten kirkkojen yhteenliittämiseksi. Viralliset neuvostopiirit olivat myötätuntoisia tällaisille ajatuksille, koska ne suosivat Venäjän ortodoksisen kirkon imperialismia, minkä yhteydessä niiden poliittisesta pääkaupungista Moskovasta tulisi maailman tärkein kirkollinen keskus.

 88. Mitä ulkomaisia uskonnollisia suhteita ”rautaesiripun” takana olevat ortodoksiset kirkot solmivat vuonna 1961 Neuvostoliiton virallisten piirien rohkaisemina?

⁸⁸ Siksi ne antoivat Moskovan patriarkalle Alekseille sen kannatuksen ja rohkaisun, mitä hän tarvitsi voidakseen laajentaa ulkomaisia suhteitaan, ja laskivat siten hänelle sellaisen perustuksen, että hän saattoi vaatia itselleen ja Venäjän ortodoksiselle kirkolle johtavaa paikkaa uskonnollisessa maailmassa. Aleksei oli valittu patriarkaksi tuon vuoden helmikuussa.l Venäjän kirkko pyrki tämän mukaisesti Kirkkojen maailmanneuvoston jäseneksi. Maailmanneuvoston kolmas kokous pidettiin New Delhissä Intiassa 18.11.–6.12.1961, ja läsnä oli 256 virallista valtuutettua 175 jäsenkirkosta, jotka toimivat yli 50 maassa. Maailmanneuvoston jäseniksi otettiin 23 uutta kirkkoryhmää, nimittäin Venäjän, Puolan, Bulgarian ja Romanian ortodoksiset kirkot sekä 19 kirkollista ryhmää Yhdysvalloista, Afrikasta, Aasiasta ja latinalaisesta Amerikasta. Näiden kirkkojen mukaan ottaminen nosti Maailmanneuvoston jäsenkirkkojen lukumäärän 198:aan, jotka toimivat yli 60 maassa.

 89. Mitä käsitettä Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenet vahvistivat jäsenyyden perusvaatimuksena vuoden 1961 kokouksessa?

⁸⁹ Neuvosto äänesti kolminaisuuskäsitteen vahvistamisen puolesta sellaisena kuin se sisältyy jäsenyyden vaatimuksiin. Jäsenyyden perusteeseen: ”Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka tunnustavat Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi”, neuvosto lisäsi: ”Raamatun mukaan ja sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumusta yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi.” – The Americana Annual 1962, s. XXXVI, 642.

 90. Miten Venäjän kirkko suhtautui kutsuun saapua Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen vuonna 1962?

⁹⁰ Oli varsin kiinnostavaa, että Venäjän ortodoksinen kirkko otti vastaan kutsun lähettää valtuutettuja Vatikaanin toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen. Vaikka muut kreikkalaisortodoksiset kirkot kieltäytyivät lähettämästä tarkkailijoitaan, niin kaksi Neuvostoliitossa olevan Venäjän kirkon edustajaa saapui kirkolliskokouksen avajaisiin 11. lokakuuta 1962. Venäjän kirkko ei ilmeisesti ollut ilmoittanut aikomuksistaan Istanbulin (Konstantinopolin) patriarkalle Athenagorakselle, vaikka Istanbulin patriarkkaa pidetään yhä idän ortodoksisen uskonnon hengellisenä johtajana.

 91. Mikä Vatikaanin tarkoitus kävi ilmeiseksi sen lähettäessä kutsunsa suoraan kullekin ortodoksiselle kirkolle?

⁹¹ Maailmassa on nykyään yli kaksikymmentä idän ortodoksista kirkkoa, jotka ovat muodostuneet vuoden 1054 skisman jälkeen, eivätkä nämä tunnusta Rooman paavin ylimmyyttä eivätkä hänen erehtymättömyyttään, jonka Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous vuosina 1869–1870 julisti. Miksi Venäjän kirkko lähetti edustajansa Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen? Se tapahtui siksi, että Vatikaani, joka halusi hajottaa idän ortodoksisuuden, ei lähettänyt kutsuaan Istanbulin (Konstantinopolin) patriarkan kautta vaan suoraan kullekin idän kirkolle, ja arkkipiispa Iakovos, Amerikassa oleva kreikkalais-ortodoksinen priimas, sanoo saman ajatuksen ilmaisten:

”Vain Moskovan kirkon suhteen Vatikaani onnistui tässä menetelmätavassaan.” . . . Syyt, jotka saivat Venäjän kirkon ”äkkiä muuttamaan asennettaan ja hyväksymään paavi Johannes XXIII:n kutsun, olivat epäilemättä selvästi poliittista laatua.” – New York Times, 4. 11. 1962, s:n 26 yläosa, jonka otsikkona on: ”Iakovos arvioi Vatikaanin menetelmätapaa – vakuuttaa kirkolliskokouskutsujen loukanneen ortodoksista johtajaa.”

 92. Mitä uskonnollisia ryhmiä käsiteltiin Vatikaanin kirkolliskokouksen kirkon ykseyttä koskevassa säädöksessä ja mitkä uhat huomioon ottaen?

⁹² Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen aikana hahmoteltiin kirkon yhteyttä koskeva säädös. Asiakirja käsitteli ainoastaan idän ortodoksisia kirkkoja ja sivuutti protestantismin. Lainataksemme samaa lehteä joukko säädöksestä puhuvia kirkolliskokouksen osanottajia osoitti, että

yhteyden pulmaa täytyy katsella erimielisen kristillisyyden edessä 20. vuosisadalla olevien kysymysten yhteydessä eikä kokonaan menneitten vuosisatojen teologisten teosten valossa. He viittasivat selvästi kommunismin nousuun, materialismin ja maailmallisuuden kaksoisuhkaan ja ei-kristillisten uskontojen kasvuun. – New York Times, 1.12.1962, ”Prelaatit lopettavat keskustelun ykseydestä ortodoksien kanssa”.

 93. Mikä oli Venäjän kirkon jäsenmäärä Neuvostoliitossa vuosina 1910 ja 1963, ja mitä uskonnonvastaista toimintaa siellä oli vuonna 1962?

⁹³ Vuonna 1910, seitsemän vuotta ennen bolševikkivallankumousta, Venäjän kirkkoon kuului 73000000 jäsentä tuossa maassa. Nyt The Americana Annual 1963, s. 692b, sanoo hakusanan ”Uskonto” alla:

. . . Virallisten neuvostoliittolaisten tiedonantojen mukaan Venäjän ortodoksisella kirkolla on 50 miljoonaa kannattajaa, muhamettilaisten lahkoilla 26 miljoonaa (23 miljoonaa sunniittia ja 3 miljoonaa ši’iittia); heprealaisella uskolla 2300000 ja baptistikirkolla 500000. Muita uskonnollisia ryhmiä, joilla on suuria seurakuntia, ovat roomalaiskatolinen, luterilainen, armenialainen, gregoriaaninen ja buddhalainen ryhmä. Vuonna 1962 samoin kuin aikaisemminkin Neuvostoliiton sanomalehdistö valitti, että uskonnolla on yhä luja ote neuvostokansan elämään ja suositteli uskonnonvastaisen propagandan tiukentamista kaikin tavoin. Vuonna 1962 vangittiin yli 20 helluntaipappia ja ainakin seitsemän Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijaa laittomien uskonnollisten toimien takia . . .

 94. (ja alaviite). Mitä Moskovaan liittyvää ehdotusta Vatikaani epäilemättä paheksuu ottaen huomioon Italian kommunistipuolueen?

⁹⁴ Epäilemättä Vatikaani paheksuu sitä vihjettä, jonka mukaan Moskovasta pitäisi tulla ”kolmas Rooma”, varsinkin kun katolisessa Italiassa on suurin kommunistinen puolue Länsi-Euroopassa rautaesiripun ulkopuolella.a

PROTESTANTTINEN KAPINA

 95. Mikä sytytti protestanttisen uskonnollisen liikkeen 16. vuosisadalla, ja mihin uhmaavaan toimintaan sen johtaja ryhtyi?

⁹⁵ Lukija voi edellä olevista kappaleista havaita, että ns. protestantit eivät olleet ensimmäisiä, jotka protestoivat roomalaiskatolilaisten paavilleen vaatimaa uskonnollista ylimmyyttä vastaan ja kapinoivat sitä vastaan. Protestanttinen liike hahmottui vasta 16. vuosisadalla. Uskonnollisen protestanttisen liikkeen tuli leimahti 31. lokakuuta 1517. Silloin roomalaiskatolinen pappi, Martti Luther, esitti vastalauseensa syntien anteeksiantamiseksi harjoitettua aneitten myyntiä vastaan ja naulasi latinankielisen 95 teesin luettelon niitä vastaan Wittenbergin linnankirkon oveen Saksassa. Seuraavana vuonna hän puolustautui Augsburgissa. Hän viittasi Roomaan uutena Babylonina ja sanoi: ”Hylätkäämme se siis lohikäärmeitten, pahojen henkien, peikkojen ja noitien tyyssijaksi ja sen nimi ikuiseksi sekaannukseksi.”b Koska hän kieltäytyi perumasta sanojaan, niin paavi Leo X julisti hänet roomalaiskatolisen kirkon pannaan, mutta Luther poltti uhmaavasti pannabullan julkisesti 10. joulukuuta 1520.

 96. Mikä vuoden 1529 tapaus johti siihen, että Euroopan katolista kirkkoa vastaan kapinoivia alettiin kutsua ”protestanteiksi”?

⁹⁶ Nyt raivosivat uskonnolliset kiistat huolestuttavina. Silloin Pyhän Rooman valtakunnan keisari Kaarle V kutsui valtiopäivät koolle Speyeriin vuonna 1529 pyytääkseen saksalaisia ruhtinaita auttamaan turkkilaisten hyökkäyksiä vastaan ja keksimään keinoja niiden uskonnollisten kiistojen hillitsemiseksi, jotka olivat seurauksena siitä, että Luther oli vastustanut roomalaiskatolisia pappeja. Valtiopäivät julkaisivat säädöksen Rooman kirkon oppien tueksi. Mutta 19. huhtikuuta 1529 protestoi kuusi Lutheria kannattavaa ruhtinasta yhdessä kolmentoista keisarillisen kaupungin valtiopäivämiesten kanssa muodollisesti ja juhlallisesti valtiopäivien säädöstä vastaan. Tästä syystä Lutherin seuraajista käytettiin nimitystä ”protestantit”, mutta myöhemmin sen merkitys laajeni käsittämään kalvinilaiset ja muutkin uskonlahkot, jotka kapinoivat Rooman paavia vastaan. Protestanttinen Schmalkaldenin liitto tehtiin 31. joulukuuta 1530.c

 97. Miten protestanttisuus levisi Englannissa ja Pohjois-Amerikassa kuningas Henrik VIII:n hallitusajasta lähtien?

⁹⁷ Luther ei saanut olla kauan ”uskonpuhdistuksen” näyttämön keskellä valonheittäjien kohdistuessa yksin häneen. Muita protestanttisia uskonpuhdistajia ilmaantui hänen kilpailijoikseen. Vuodesta 1531 lähtien hänellä ja hänen seuraajillaan oli täysi työ pitää protestanttisten kilpailijoiden kasvava joukko loitolla. Tuohon aikaan Englannin kuningas Henrik VIII rikkoi välinsä Rooman paavin kanssa. Hän suostutti maan papiston alistumaan hänen kuninkaalliseen yliherruuteensa ja teki itsestään kansalliskirkon, Englannin kirkon, pään. Vuonna 1534 hänet nimitettiin ”kirkon pääksi” ja Rooman paavin valta lakkautettiin Englannissa. Seuraavan vuosisadan aikana britit alkoivat muuttaa siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan, ja Englannin kirkko laajeni sinne. Muitakin uskonnollisia lahkoja juurtui Amerikan siirtokuntiin, ja vuosien 1775–1783 Amerikan vallankumouksen jälkeen perustettiin Amerikan protestanttisepiskopaalinen kirkko, joka erosi Englannin kirkosta. Kun Amerikan kansakunta kasvoi ja levisi rannikolta rannikolle, kirkon ja valtion perustuslaillinen ero johti siihen, että maasta tuli yli kahdensadan uskonnollisen lahkon kotimaa, ja ne kaikki tunnustivat olevansa kristillisiä.

 98. Missä määrin kristikunta on uskonnollisesti hajanainen?

⁹⁸ Kristikuntaa kokonaisuutena raastoivat hajalle uskonnolliset lahkot, roomalaiskatolisuus, idän ortodoksisuus ja protestanttisuus. Uutistoimisto AP:n uutissähkeen mukaan, joka on päivätty Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 12. elokuuta 1959, Etelä-Afrikassa on bantu-kansan keskuudessa noussut 1400 uskonnollista lahkoa vuodesta 1910, jolloin kristikunnan lähetyssaarnaajat tulivat sinne. Kristikunnan nykyinen uskonnollinen tila on sen kristillisen ykseyden irvikuva, jota Kristus opetti opetuslapsilleen.

 99. Miten protestanttien uskonpuhdistusliike oli enemmän ”kapina” kuin uskonpuhdistus?

⁹⁹ Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistusliike johti sekä protestanttien että katolilaisten häpeälliseen uskonnolliseen vainoon ja hirvittäviin uskonsotiin. Sellaiset sodat ja vaino olivat ”lihan tekoja” eivätkä hengen hedelmiä, joita Gal. 5:19–23 kuvailee. Ja kun tarkastamme noiden protestanttisten uskonpuhdistajien opetuksia, niin havaitsemme, että liike oli perusteellisen ”uskonpuhdistuksen” sijasta todellisuudessa kapina Rooman paavin yksinvaltiutta ja uskonnollista valtaa vastaan. Roomalaiskatolisen kirkon samoin kuin idän ortodoksisten kirkkojen uskonnolliset perusopit säilyivät, kuten ”kolminaisuus”, ihmissielun kuolemattomuus, syntisten sielujen rankaiseminen kuoleman jälkeen näkymättömässä henkimaailmassa; uskonnollisten palvojien jako ammattimaiseen papistoon ja maallikoihin; uskonnon käyttö maailmallisen politiikan tukemiseen, mistä on ollut seurauksena monia kirkon ja valtion liittoja; pakanallista alkuperää olevien uskonnollisten pyhäpäivien vietto; kunnioituksen puute ihmisten ja eläinten verta kohtaan, josta on esimerkkinä mies, joka perusti Babylonin ja muodosti ensimmäisen valtakunnan: ”Nimrod, mahtava metsästäjä Jehovaa vastaan.” – 1. Moos. 10:8–12, Um; 9:1–6.

TUNNISTAMINEN

100, 101. a) Mitkä huomattavat muinaisen Babylonin piirteet auttavat meitä nykyään tunnistamaan oikein samankaltaisen Suuren Babylonin? b) Mikä Suuren Babylonin täytyy olla?

¹⁰⁰ Mikä sitten on Suuri Babylon, jonka kukistumista Jumalan enkeli julistaa Ilm. 14:8:ssa? Sen täytyy muistuttaa muinaista Babylonia huomattavilla tavoilla varsinkin kukistumisensa aikana. Muussa tapauksessa nimi olisi sopimaton. Ensinnäkin muinainen Babylon hallitsi maailmanvaltaa, suurinta siihenastista maailmanvaltaa, niin että se oli maailmanvaltojen sarjassa kolmas. Sen alueella kukoisti politiikka, militarismi, kaupallisuus ja uskonto, mutta uskonto oli johtavassa asemassa varsinkin Nebukadnessarin hallitsijasuvun aikana. Sen uskonto asettui vastustamaan Siionia eli Jerusalemia, missä juutalainen kuningas istui ”Jehovan valtaistuimella” ja missä kuningas Salomon rakentama temppeli oli Jehovan palvonnan kansallinen keskuspaikka.

¹⁰¹ Edellä mainittujen tosiasioitten mukaisesti nykyisen Suuren Babylonin täytyy olla uskonnollinen maailmanvalta eli maailmanmahti, joka on kokonaan kyllästetty babylonilaisella uskonnolla. Se on uskonnollinen maailmanmahti, jonka uskonnolliset perusopit perustuvat muinaisen Babylonin eli Baabelin uskontoon. Vaikka se oli uskonnollinen maailmanmahti, se muuttui kaupalliseksi ja poliittiseksi ja solmi liittoja pakanamaailman poliittisten ja kaupallisten ainesten kanssa.

102. Mistä Suuri Babylon muodostuu, ja mitä Jumalaa se vastustaa?

¹⁰² Websterin sanakirja (New International Dictionary, toinen lyhentämätön painos vuodelta 1943, s. 198a) tosin mainitsee ”roomalaiskatolisen” babylonialainen-sanan vanhentuneeksi merkitykseksi. Suuri Babylon on kuitenkin suurempi kuin pakanallinen Rooma tai paavillinen Rooma tai roomalaiskatolinen kirkko, jonka päämaja on Vatikaanissa. Sen perusteella, mitä edellä on sanottu, voi lukija itse päätellä, käsittääkö se myös roomalaiskatolisen kirkon ja sen pontifex maximuksen. Se ei ole kristikunta. Se on uskonnon koko maailmanmahti, joka käsittää kaikki uskonnot, joiden todellisena perustana ovat muinaisen Babylonin uskonnolliset opetukset ja menettelytavat. Siksi se käsittää myös kristikunnan, joka on nykyään Suuren Babylonin huomattavin ja aggressiivisin osa ja jossa roomalaiskatolisuudella on johtava asema. Koska tämän uskonnon maailmanmahdin perustana on babylonilaisuus, niin se on Nimrodin tavoin ”Jehovaa vastaan”.

103. Miten juutalaisuuden historia Kristuksen aikana ja sen jälkeen on todistanut sen babylonilaisuudesta ottaen huomioon juutalaisuuden aseman?

¹⁰³ Juutalaisuuskin on liittynyt Suureen Babyloniin. Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus ja hänen kaksitoista apostoliaan sovelluttivat aikansa perinteelliseen juutalaisuuteen Raamatun Babylonia koskevat ennustukset, jotka puhuivat siitä pakkosiirtolaisuuden ja vankeuden paikkana, mistä Jehovan kansa piti kutsua tulemaan. Kun Messias tuli Siioniin 1900 vuotta sitten, perinteellinen juutalaisuus käänsi käytännöllisesti katsoen koko kansan häntä vastaan. Näin se piti kiinni juutalaisista vangeistaan. Perinteellinen juutalaisuus ei ole tähän päivään mennessä muuttunut. Se pidättää yhä juutalaisia vankejaan pääsemästä siihen vapauteen, jonka Messias lupasi. Se on yhteistyössä babylonilaisen uskonnon maailmanmahdin kanssa.

104. Mitä kunnianhimoa voi esiintyä niissä lahkoissa, jotka muodostavat Suuren Babylonin?

¹⁰⁴ Suuressa Babylonissa voi yksi uskonnollinen lahko yrittää saada itsellen voimakkaan herruusaseman koko uskonnollisen maailman suhteen.

105. Milloin Suuri Babylon kukistui, ja mitä täytyy tapahtua sen jälkeen, kuten muinainen Babylon kuvasi?

¹⁰⁵ Tämä nykyinen Suuri Babylon kukistui historiallisesti vuonna 1919. Babylonilainen uskonnon maailmanmahti on yhä olemassa, mutta se ei kumoa sen kukistumista tuona vuonna. Meidän on muistettava, että sen jälkeen kun meedialaiset ja persialaiset olivat yllättäen kukistaneet muinaisen Babylonin vuonna 539 eaa., kaupunki oli olemassa satoja vuosia, kunnes se lopulta hävisi Raamatun ennustuksen täyttymykseksi. Nykyinen Suuri Babylon kokee samalla tavalla merkittävän kukistumisen, minkä jälkeen täytyy tapahtua tiettyä uskonnollista kehitystä ennen sen täydellistä tuhoamista tämän vanhan maailman eli asiainjärjestelmän lopussa. Kauan sitten Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, kuvasi, mitä seuraa Suuren Babylonin kukistumista, ennen kuin se tuhotaan.

106. Miten Suuri Babylon oli pannut kansat juomaan ”haureutensa vihan viiniä” ennen vuotta 1914?

¹⁰⁶ Vuonna 1914 Suuri Babylon eli babylonilaisen uskonnon maailmanmahti lähestyi kriittisintä aikaansa maailmanhistoriassa. Siihen asti se oli, kuten Jumalan enkeli sanoi, ”haureutensa vihan viinillä . . . juottanut kaikki kansat”. (Ilm. 14:8) Se oli ystävystynyt tämän maailman poliittisten hallitsijoitten kanssa ja siten harjoittanut hengellistä haureutta heidän kanssaan. (Jaak. 4:4) Se oli käyttänyt uskonnollista vaikutusvaltaansa maailmanhallitsijoihin säilyttääkseen oman valtansa. Se oli luopunut uskonnon harjoittajiensa kannatuksesta maailman pakanahallitsijoitten hyväksi. Siten se oli pannut kansat juomaan ”haureutensa vihan viiniä” eli poliittista, kaupallista ja taloudellista sortoa, uskonnollista vainoa, pyhiä sotia, uskonnollisia sotia, ristiretkiä sekä kansojen sotia, joita on käyty pelkästään poliittisista ja kaupallisista syistä. Nämä itsekkäät sodat Suuri Babylon on pyhittänvt selittämällä, että ne ovat Jumalan tahto, joten niihin osallistuminen merkitsisi Hänen tahtonsa tekemistä.

107. Mitkä kysymykset kohtasivat kristikuntaa pakanain aikojen päättyessä, koska se väitti olevansa hengellinen Siion?

¹⁰⁷ Vuonna 1914 päättyivät seitsemän pakanain aikaa ja heräsi kysymys: panisiko Suuri Babylon jatkuvasti kansat juomaan tätä juomaansa, joka oli päihdyttänyt kansat vaikeuksilla ja epätoivolla, vai käyttäisikö se uskonnollista valtaansa ja vaikutustaan estääkseen kansojen väkivaltaisen, sortavan menettelyn? Kristikunta ei väittänyt olevansa osa Suuresta Babylonista, vaan Jumalan näkyvä järjestö, hengellinen Siion. Saattaisiko se tämän vakuutuksensa mukaisesti kansat rauhaisaan sopusointuun Jumalan valtakunnan kanssa, jonka oli määrä syntyä taivaassa vuonna 1914 pakanain aikojen päätyttyä? (Ilm. 12:1–12) Tunnustaisiko kristikunta Kuninkaaksi ”Jumalan Karitsan”, kun hän nousi seisomaan taivaallisella Siionin vuorella?

108. Mitä historia vastaa näihin kysymyksiin, etenkin mitä kristikuntaan tulee?

¹⁰⁸ Näihin kysymyksiin historia antaa vastauksekseen ensimmäisen maailmansodan. Se puhkesi aivan kristikunnan sydämessä kesällä vuonna 1914. Se jatkui vuoden 1918 syksyyn. Siihen aikaan kristikunta vallitsi babylonilaisen uskonnon maailmanmahtia, ja sen kaikki neljä suurta osaa olivat maailmannäyttämöllä, nimittäin roomalaiskatolinen kirkko, kreikkalaisortodoksinen kirkko, Venäjän ortodoksinen kirkko ja protestanttinen kirkkojärjestelmä. Tuohon sotaan osallistuneista 27 imperiumista ja kansakunnasta vain Japani, Kiina, Siam ja Turkki eivät kuuluneet kristikuntaan, mutta niiden uskontojärjestelmät olivat osa Suuresta Babylonista. Sen sijaan, että kirkot olisivat käyttäneet mahtavaa valtaansa satoihin miljooniin kristikunnan jäseniin estääkseen sodan, ne liittyivät siihen mukaan, vaikka se aiheutti kirkkojen jäsenten joutumisen vastakkaisille puolille tässä maailmanselkkauksessa. He vainosivat kristittyjä, jotka eivät yhtyneet heidän kanssaan tappamaan.

109. Mitä uskonnollista ryhmää se vainosi ankarimmin, ja mitkä seikat osoittavat sen?

¹⁰⁹ Kristikunnan ankarimman vainon kohteeksi joutuivat ne antautuneet, kastetut kristityt, jotka levittivät Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran julkaisemaa kirjallisuutta. Heinäkuun 17. päivänä 1917 tämä Seura julkaisi ja antoi heidän käsiinsä kirjan nimeltä ”Täyttynyt salaisuus”, joka selitti koko Ilmestyskirjan (Apokalypsin). Sunnuntaina 30. joulukuuta 1917 levitettiin kaikkialla laajaa, nelisivuista traktaattia ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”, jonka 9. osan numero 9:n pääkirjoituksen aiheena oli ”Babylonin kukistuminen” ja jossa lainattiin kohtia Täyttyneestä salaisuudesta. Kaksi kuukautta myöhemmin tuo kirja ja Raamatuntutkijain Kuukausilehti kiellettiin Kanadassa. Vähän myöhemmin ne kiellettiin myös Yhdysvalloissa. Sitten seurasi Vartiotorni-seuran presidentin ja seitsemän muun Seuran virkailijan pidätys ja oikeudenkäynti. Kesäkuun 21. päivänä 1918 heidät tuomittiin kukin 80 vuodeksi vankeuteen Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuoneeseen. Kristittyjen raamatuntutkijain vaino vankiloiden ulkopuolella kiihtyi Kanadassa ja Yhdysvalloissa uskonnollisen papiston yllytyksestä.

110. Mistä seikoista vuosien 1914–1918 maailmantapahtumat kouraantuntuvasti todistavat?

¹¹⁰ Kuukaudet kuluivat. Tuli 11. marraskuuta 1918 ja aselepo päätti ensimmäisen maailmansodan varsinkin kristikunnan vuotaessa verta hirvittävistä haavoista, minkä lisäksi se kärsi maanjäristyksistä, rutoista ja nälänhädästä ja sillä oli uskonnollisen vainon häpeällinen maine. Kaikki tämä muodosti kouraantuntuvan todistuksen siitä, että pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914 ja että Jumalan valtakunta oli syntynyt taivaassa ja hänen messiaaninen Kuninkaansa, Jumalan Karitsa, Jeesus Kristus, oli noussut valtaan taivaallisella Siionin vuorella, missä hänen 144000 uskollista seuraajaansa pian liittyisivät häneen. – Matt. 24:7–13; Ilm. 12:5–10.

111. a) Mistä kiistakysymyksestä ensimmäisessä maailmansodassa todellisuudessa taisteltiin? b) Missä tilassa Jehovan tosi palvelijat olivat sodan päättyessä, ja minkä oli määrä kohdata Suurta Babylonia?

¹¹¹ Ensimmäisen maailmansodan lopputulos osoitti, ettei sitä ollut taisteltu Jumalan valtakunnan puolesta, vaikka kristikunnan kansat olivat olleet päätaistelijoita. Sota oli sen sijaan koskenut maailmanherruutta, josta kristikunnan eri osat olivat taistelleet keskenään. Sota jätti Anglo-amerikkalaisen maailmanvallan yhä hallitsemaan maailmaa seitsemäntenä maailmanvaltana, joka oli ennustettu Raamatussa. Samaan aikaan kristityt raamatuntutkijat, jotka olivat julistaneet Jehovan tuomiota Suurta Babylonia vastaan, havaitsivat olevansa vankeudessa sen vallan alaisuudessa ja maailmanlaajuisen järjestönsä olevan hajotettuna. Samoin kuin Jehovan tuomio kohtasi muinaista Babylonia hänen todistajiensa muodostaman kansan ollessa pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa, niin nykyinen Suuri Babylonkin joutui Jumalan tuomion alaiseksi taivaallisen Siionin vastustamisesta ja Jehovan kristittyjen todistajien vainoamisesta ja heidän pitämisestään vangittuina ja sorrettuina poliittisen valtion avulla.

’SE ON KUKISTUNUT’

112. Mikä vankeudesta vapautuminen tapahtui vuonna 1919 vastoin Suuren Babylonin ajatusta?

¹¹² Samoin kuin muinainen Babylon, joka ei koskaan avannut vankilan ovia päästääkseen Jehovan todistajat vapauteen, nykyinen Suuri Babylonkin aikoi pitää nykyiset Jehovan Kristityt todistajat sorrettuina ja vankeudessa ikuisesti. Maaliskuussa 1919 vankilan ovet oli kuitenkin pakko avata Jehovan todistajille, ja he lähtivät pois ja pysyivät poissa.

113. Mikä kahdeksanpäiväinen konventti pidettiin sitten, miten Jes. 52:7 sovellettiin ja minkä hallituksen puolesta puhuttiin yleisölle?

¹¹³ Heidän maailmanlaajuinen järjestönsä korjattiin ja kansainvälisiä yhteyksiä solmittiin uudelleen. Syyskuun 1. päivänä 1919 alkoi heidän kansainvälinen konventtinsa Cedar Pointissa Ohiossa ja jatkui kahdeksan päivän ajan. Syyskuun 5. päivänä Vartiotorni-seuran presidentti, jolla oli takanaan yhdeksän kuukauden vankeus, puhui tuhansille tässä konventissa läsnä olleille aiheesta ”Julistus valtakunnasta”. Puheessaan presidentti J. F. Rutherford lainasi ja sovelsi nykyaikaan Jes. 52:7:n ennustuksen: ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’” Sunnuntaina, 7. syyskuuta, hän puhui 7000 hengen kuulijakunnalle aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo” ja puhui Jumalan valtakunnan puolesta ihmisten asettamaa korviketta, silloin ehdotettua Kansainliittoa, vastaan.d

114. Miten Suuri Babylon kukistui vuonna 1919?

¹¹⁴ Jehovan todistajat olivat jälleen vapaita ja julistivat rohkeasti Jumalan valtakuntaa julkisesti! Mitä oli tapahtunut? Suuren Babylonin oli täytynyt kukistua! Tämä siitä huolimatta, että sitä ei ollut vielä tuhottu. Taivaallisella Siionin vuorella oleva Jumalan Karitsa oli toiminut Vapauttajana, suurempana kuin Kyyros, mutta hänen esikuvaamanaan. Hän oli voittanut Suuren Babylonin ja aikaansaanut sen kukistumisen ja vapauttanut uskolliset seuraajansa, Jehovan kristittyjen todistajien nykyisen jäännöksen. Samoin kuin muinaisen Babylonin kukistumisen ja Jehovan kansan vapauttamisen jälkeen voitiin Siionille julistaa: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”, niin Jumalan taivaallisen valtakunnan perustaminen pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 ennusti Suuren Babylonin pikaista kukistumista. Pakanain aikojen päättymisen, vuoden 1914, jälkeisen huonon käytöksensä tuomitsemana se seisoi nyt tuomittuna Jehova Jumalan taivaallisen tuomioistuimen edessä. Hänen tuomionsa julistettiin sitä vastaan, ja se kukistui keväällä vuonna 1919. – Ilm. 14:7, 8.

[Alaviitteet]

”On sanomattakin selvää, että Babylonian juutalaisten saamat kunnia-asemat herättivät kunnianhimoa heidän huomattavammissa edustajissaan. . . .”

Ks. ”Lutherin 95 teesiä” engl. Kultaisesta Ajasta (9.4.1924, s. 440–446); samoin ”Martti Luther sanoi”, Kultainen Aika 23.4.1924, s. 462; samoin ”Martti Luther ja sielukysymys”, Kultainen Aika 15.12.1926, s. 175.

[Kartta s. 51]

(Ks. painettu julkaisu)

KRISTIKUNNAN USKONTOJEN KESKUSPAIKAT EUROOPASSA JA LÄHI-IDÄSSÄ

ATLANTIN VALTAMERI

IRLANTI

ENGLANTI

Lontoo

SAKSA

Wittenberg

Länsi

Itä

PUOLA

TŠEKKOSLOVAKIA

RANSKA

SVEITSI

PORTUGALI

ESPANJA

MAROKKO

ALGERIA

VÄLIMERI

ITALIA

Rooma

JUGOSLAVIA

UNKARI

ROMANIA

BULGARIA

MUSTAMERI

Istanbul

(Konstantinopoli)

TURKKI

KREIKKA

Ateena

TUNISIA

LIBYA

Aleksandria

EGYPTI

Jerusalem

JORDAN

SAUDI-ARABIA

IRAK

SYYRIA

Antiokia

IRAN

KASPIANMERI

NEUVOSTOLIITTO

Moskova

[Kuva s. 36]

Akropoliilla (Ateenassa Kreikassa) sijaitseva Parthenon ja kreikkalais-ortodoksisen arkkipiispan Krysostomuksen rintakuva

[Kuva s. 38]

Entinen Sofian kirkko Istanbulissa Turkissa ja ortodoksisen patriarkan S. Athenagoraksen rintakuva

[Kuva s. 43]

Entinen Pyhän Basiliuksen katedraali Moskovassa ja venäläinen patriarkka Aleksei sivullaan kaksi arkkidiakonia ehtoollisella luostarissa

[Kuva s. 46]

Luther polttaa paavin bullan 10. joulukuuta 1520

[Kuvat s. 48]

Westminster Abbey Lontoossa ja kuningas Henrik VII:n rintakuva