Rauha Jumalan kanssa ”suuren ahdistuksen” keskellä

 1. a) Täyttyikö Matteuksessa (24:4–22) kerrottu Jeesuksen ennustus kirjaimellisesti maallisessa Jerusalemissa? b) Mikä osoittaa, onko tällä ennustuksella vielä lisätäyttymys?

ON MERKILLE PANTAVAA, että Jeesuksen ennustuksella, jonka Matt. 24:4–22 esittää, oli kirjaimellinen täyttymys. Se oli sen vuonna 33 tapahtuneen antamisen ja Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” vuonna 70 tapahtuneen päättymisen välisenä aikana. Sen kaltaista ”suurta ahdistusta” ei ole milloinkaan enää tullut Jerusalemin osaksi, ei edes uudelleenrakennetun Jerusalemin osaksi ristiretkien aikana, joita roomalaiskatolilaiset tekivät muhamettilaisia vastaan lähi-idässä. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että näin suuri osa Jeesuksen ennustusta on nyt vain kuollutta historiaa, millä ei ole muuta sovellutusta? Ei, sillä jo se sanamuoto, mitä Jeesus käytti ennustaessaan ”suuresta ahdistuksesta”, viittaa paljon suurempaan ahdistukseen kuin Jerusalemin piiritykseen ja hävitykseen vuonna 70. Totta totisesti!

 2. a) Miksi raamatunselittäjät myöntävät, että on vaikea ymmärtää ja soveltaa Jeesuksen ennustuksia? b) Mitä A. Plummer sanoo Luuk. 21:22:sta?

² Kristikunnan tunnetut raamatunselittäjät myöntävät, että Jeesuksen ennustusta on toisinaan vaikea ymmärtää ja soveltaa. Hän esitti sen vastauksena kolmiosaiseen kysymykseen, joka koski Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen aikaa ja hänen ”läsnäolonsa” ja ”asiainjärjestelmän lopun” merkkiä. (Matt. 24:3, Um) Nämä selittäjät myöntävät, että toisinaan on vaikea erottaa, mitä kohtaa Jeesus profeetallisessa vastauksessaan näihin kolmeen kysymykseen kulloinkin tarkoittaa.a Esimerkiksi viitatessaan Jeesuksen sanoihin Luuk. 21:22:ssa: ”Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on”, kirjailija ja raamatunselittäjä A. Plummer esittää seuraavan ajatuksen: ”Tässä viitataan Jerusalemin hävitykseen, jota pidetään maailman lopun esikuvana.”b

 3. Kun Jeesus puhui Jerusalemista ja asiainjärjestelmästä, niin mikä hänellä ilmeisesti oli mielessä Matt. 24:21, 22:n toteutumiseen nähden?

³ On aivan ilmeistä ja täysin perusteltua sanoa, että kun Jeesus puhuu ajasta, jolloin ”se” tapahtuu, ja myös ”asiainjärjestelmän lopun” merkistä, niin hänen mielessään oli suunnattomasti paljon suurempaa kuin mitä kyselevät apostolit ajattelivat. Hän käytti oman aikansa tuomittua ja uskotonta Jerusalemia esikuvana, ja hän ajatteli siten vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, nimittäin kristikuntaa, ja hänen mielessään oli myös eräs asiainjärjestelmä, joka oli paljon laajempi kuin Jerusalemin ja sen temppelin ympärille rakennettu juutalainen järjestelmä. Siksi Jeesus saattoi sanoa liioittelematta: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Matt. 24:21, 22) Vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, hirvittävä hävitys liittyy osana nykyisen maailmanlaajuisen ”asiainjärjestelmän” tuhoisaan loppuun, mistä yleisesti puhutaan ”maailman loppuna”. – Matt. 24:3.

 4. a) Mitkä Jeesuksen ennustuksen piirteet ulottuvat vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeiseen aikaan? b) Millä tavalla Jeesus näin ollen järkevästi katsoen voi puhua Jerusalemista?

⁴ On varmaa, että Jeesuksen Kristuksen toinen ”läsnäolo” ei alkanut Jerusalemin hävityksen aikaan vuonna 70. Sitä paitsi pakanain aikojen piti jatkua sen hävityksen jälkeen, joten tämän maailmanlaajuisen ”asiainjärjestelmän” piti säilyä ainakin, kunnes pakanain ajat ”täyttyvät”. Jeesuksen ennustuksessa on lisäksi piirteitä, jotka ulottuvat niistä seikoista, jotka hän kuvaili Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” jälkeen, aina hänen lampaita ja vuohia koskevaan vertaukseensa asti, eivätkä nämä piirteet täyttyneet Jerusalemin hävityksessä vuonna 70. (Matt. 24:23–25:46) Oli näin ollen täysin järkevää, että Jeesus käytti tuomittua Jerusalemia kahdessa merkityksessä, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti, esikuvana ja vastakuvana.

 5. a) Miksi emme ole väärässä soveltaessamme Jeesuksen ennustuksen vuodesta 1914 Harmagedoniin asti? b) Minkä ”Jerusalemin” tallaaminen päättyi vuonna 1914 ja miten?

⁵ Me emme ole siis väärässä soveltaessamme Jeesuksen ennustusta myös vuodesta 1914 eteenpäin tulevaan Harmagedonin taisteluun saakka, vai mitä? Emme! Sillä meitä ympäröi tälläkin hetkellä kuvaannollinen, vastakuvallinen uskoton Jerusalem, nimittäin kristikunta. Sekä Raamatun ajanlasku että historialliset tapahtumat todistavat, että ”pakanain ajat” päättyivät vuonna 1914, noin 4.–5. lokakuuta sanottuna vuonna. (Luuk. 21:24) Pakanakansat eivät olleet ”tallanneet” vastakuvallista uskotonta Jerusalemia (kristikuntaa) tuohon vuoteen 1914 saakka. Ne olivat kuitenkin tallanneet Jumalan Messiaan kuninkaanoikeutta hallita kuningas Daavidin Pysyvänä Perillisenä Jerusalemissa ja Daavidin kansaa, jonka Israelin kaksitoista sukukuntaa muodostivat. Siksi Jehova Jumala teki vuonna 1914 lopun siitä, että pakanakansat tallasivat hänen Messiaansa kuninkaanoikeutta. Miten? Asettamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaalliselle Siionin vuorelle ja siten ennallistamalla messiaanisen valtakunnan. Siitä lähtien Jumala on jatkanut pakanakansojen tekemistä messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen astinlaudaksi tuhotakseen ne lopulta tulevassa Harmagedonin sodassa.

 6. a) Miten nykyisen vastakuvallisen ajanjakson tapahtumat tähän asti ovat verrattavissa muinaista Jerusalemia koskevaan esikuvalliseen aikaan? b) Mistä tämä oli selvä todistus nykyisille kansoille?

⁶ 1 900 vuotta sitten Jeesus poistui maan päältä nousemalla takaisin taivaaseen. Koska vanha Jerusalem oli esikuvallinen, niin aika hänen taivaaseennousustaan Jerusalemin hävitykseen on näin ollen myös esikuvallinen. Se kuvaa sitä aikaa, joka kuluu pakanain aikain päättymisestä vuonna 1914 ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’, Harmagedoniin, missä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, poliittiset rakastajat ja liittolaiset hävitetään. (Ilm. 16:14–16) Oliko 1 900 vuotta sitten, ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70, sotia, nälänhätää, ruttoa ja maanjäristyksiä? Oli, ja niin on ollut myös nykyisenä aikana vuodesta 1914 lähtien, jolloin Jeesuksen poissaolo hengellisesti puhuen päättyi. Olihan pakanain aikojen päättymisestä tuona vuonna merkkinä se, että kansa nousi kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan ihmiskunnan historian ensimmäisessä maailmansodassa. Nälänhädät, rutot ja maanjäristykset tulivat ensimmäisen maailmansodan mukana tai seurasivat sitä ennen näkemättömän laajassa mitassa. Tämä oli selvä todistus kansoille, että Jeesus Kristus oli ”läsnä” taivaallisessa valtakunnassaan Messiaana samaan tapaan kuin hän alkoi hallita antautuneita kastettuja opetuslapsiaan maan päällä välittömästi taivaaseennousunsa jälkeen ja istuuduttuaan Jumalan oikealle puolelle Jerusalemin hävitykseen saakka ja sen jälkeen.

 7. a) Mitä nuo tapahtumat vuodesta 1914 eteenpäin olivat sen mukaan, mitä Jeesus sanoi ennustuksessaan? b) Miksi ’loppu ei vielä’ tullut noiden alkutapahtumien jälkeen?

⁷ Niin kuin 1 900 vuotta sitten, niin nytkin kansainvälinen sota, nälänhätä, rutot ja maanjäristykset olivat ”ahdistuksen tuskien alkua”. (Matt. 24:8, Um) Tämä koski erityisesti vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, kristikuntaa, sillä ensimmäinen maailmansota oli ennen kaikkea sen sota, sillä kaikki siihen osallistuneet 28 maata olivat neljää lukuun ottamatta niin sanottuja kristittyjä maita ja valtakuntia. Mutta yli neljä vuotta kestäneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ’loppu ei vielä’ tullut. Se ei johtanut Jumalan suuren päivän sotaan, Harmagedoniin. Työtä oli vielä paljon tehtävä. Ennen kuin tuon ”lopun” sallittaisiin tulla, hänen uskollisten opetuslastensa maan päällä piti suorittaa vielä maailmanlaajuinen työ. Mikä? ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Aivan niin kuin ”evankeliumia” saarnattiin ”kaikessa luomakunnassa taivaan alla” ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 70, niin Jumalan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta on annettu todistusta koko asutussa maassa kaikille kansoille vuodesta 1914 lähtien. Jehovan todistajat ovatkin tehneet näin vainoista huolimatta. – Matt. 24:9–14.

 8. Mikä on siis vielä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin edessä, ja mikä on Jumalan päätös sen päivien suhteen?

⁸ Vastakuvallisella uskottomalla Jerusalemilla, kristikunnalla, on ollut ”synnytystuskien alku”, eikä sen tai muun maailman tila ole sen jälkeen tullut vähemmän tuskalliseksi. Jeesuksen ennustus osoitti, että ”ahdistus kansoilla” ja epätoivo tulisivat jatkumaan ilman parannusta. (Luuk. 21:25, 26) Vastakuvallista uskotonta Jerusalemia odottaa vielä ”suuri ahdistus”, jonka täytyy vaikuttaa maailmanlaajuisesti sen poliittisiin liittolaisiin ja suojelijoihin. Jeesuksen siitä antama kuvaus osoittaa selvästi, että ahdistus uhkaa kaikkea lihassa olevaa ihmiselämää, kuten Nooan ajan vedenpaisumus. (Matt. 24:21, 22, 36–39) Jos sen sallittaisiin jatkua liian kauan, se tuhoaisi kaiken ”lihan”. Siksi Jumalan päätös on lyhentää tuon ennen näkemättömän ”suuren ahdistuksen” ”päiviä”. – Mark. 13:19, 20.

 9. Mikä käsitys julkaistiin vuonna 1925 sen suhteen, miten Jumala oli lyhentävä ”suuren ahdistuksen” päivät?

⁹ ”Valittujensa” takia hän lyhentää nuo päivät. Miten? Vuonna 1925 esitettiin elokuun Vartiotornin pääkirjoituksessa ”Valittujen tähden” se käsitys, että ”suuren ahdistuksen” ”päivät” lyhennettiin keskeltä. Siinä selitettiin, että ”suuri ahdistus” oli alkanut vuonna 1914 ja että sen ei sallittu jatkua keskeytyksettä silloin, vaan Jumala pysähdytti ensimmäisen maailmansodan marraskuussa vuonna 1918. Siitä lähtien Jumala salli ajanjakson valittujen kristittyjen voidellun jäännöksensä toimintaa varten, ennen kuin hän antaa ”suuren ahdistuksen” loppuosan jatkua Harmagedonissa ja päättyä siihen. Näin varattaisiin lampaankaltaisille henkilöille mahdollisuus pelastua. – Matt. 25:31–46.

10. Miksi tuo selitys tuntui vuonna 1925 hyvältä ja järkevältä?

¹⁰ Tämä selitys tuntui hyvältä ja järkevältä vuonna 1925, seitsemän vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja neljätoista vuotta ennen odottamatonta toista maailmansotaa, joka oli neljä kertaa tuhoisampi yhteenotto kuin ensimmäinen. Mutta toinenkaan maailmansota ei johtanut ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’, Harmagedoniin, kuten jotkut olivat odottaneet. (Ilm. 16:14–16) Ja tällä hetkellä on yli 24 vuotta kulunut toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1945, ja osa valittujen voidellusta jäännöksestä on yhä maan päällä ja Harmagedonin sota on yhä edessäpäin, joskin hyvin lähellä. Vuonna 1925 uskottiin yhä, että se Raamatun ajanlasku, joka oli julkaistu (engl. v. 1889, suom. v. 1911) kirjassa ”Aika on lähellä”, on oikea. Siksi ei ollut laskettu, että 6 000 vuotta ihmisen elinajasta maan päällä päättyisi 1970-luvulla. Vanha ajanlasku Raamatun tapahtumain ja ennustusten täyttymysten ajoittamiseksi vaikutti tietenkin siihen näkemykseen, mikä Kansainvälisillä raamatuntutkijoilla silloin oli. Mutta nyt on ajanlasku tarkistettu.

11. Miten pitkäksi on väliaika tämän esityksen mukaan osoittautunut nyt, ja mitä on tapahtumassa voideltujen ”valittujen” jäännökselle tällä välin?

¹¹ Jos, kuten vuonna 1925 selitettiin, ”suuren ahdistuksen” ensimmäinen osa alkoi vuonna 1914 ja päättyi vuonna 1918, niin väliaika, jolla näitä ahdistuksen päiviä lyhennetään, on venynyt 51 vuoden mittaiseksi eikä ole vieläkään päättynyt. Monet voideltuun jäännökseen kuuluvista, jotka näkivät ensimmäisen maailmansodan päättyvän marraskuussa 1918, ja toiset, jotka on sen jälkeen lisätty jäännökseen, ovat vanhentuneet ja jotkut on tapettu vainoissa tai ovat kuolleet vanhuuttaan tai muista syistä. Niinpä esimerkiksi vuonna 1948 oli 376 393 läsnä Herran illallisella, mutta näistä vain 25 395 osallistui leipään ja viiniin todistaakseen kuuluvansa tuohon voideltuun jäännökseen. Mutta vuoden 1969 huhtikuun 1. päivänä vietti tätä juhlaa 2 719 860, ja heistä vain 10 368 osallistui leipään ja viiniin. Näihin kuului melkoinen joukko jäännöksen jäseniä, jotka kokivat ”ahdistuksen tuskien alun” ensimmäisen maailmansodan aikana. Monien heistä pitäisi elää vielä kauemmin nähdäkseen Harmagedonin sodan ja elääkseen sen yli sen mukaan, mitä Jeesus sanoi:

12. Mitä Jeesus ennusti ”tästä sukupolvesta”?

¹² ”Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa [täyttymättä].” – Matt. 24:33–35.

13. a) Milloin ”suuri ahdistus” ei alkanut muinaisen Jerusalemin esikuvan mukaan? b) Mihin ”suuri ahdistus” sitten sijoitetaan, ja mitä se on merkitsevä kristikunnalle ja sen liittolaisille?

¹³ Jos vuonna 1925 esitetty käsitys ”suuren ahdistuksen” päivien lyhentämisestä keskeltä ”valittujen tähden” (Matt. 24:22) pitäisi paikkansa, niin mikä siitä seuraisi? Silloin ”suuren ahdistuksen” ensimmäisen osan ja sen viimeisen osan, Harmagedonin, välinen aika olisi noin viisi kertaa niin pitkä kuin itse ”suuri ahdistus”. Vastatakseen kuitenkin ensimmäisen vuosisadan tapahtumia siitä ajasta, jolloin Jeesus poistui maan päältä kohoten taivaaseen vuonna 33, Jerusalemin hävitykseen vuonna 70, vastakuvallinen ”suuri ahdistus” ei alkanut vuonna 1914. Se, mitä tapahtui Jerusalemin nykyiselle vastakuvalle vuosina 1914–1918, oli vain ”ahdistuksen tuskien alkua” sille ja sen poliittisille liittolaisille. ”Suuri ahdistus”, jonka kaltaista ei enää tule, on vielä edessäpäin, sillä se merkitsee väärän uskonnon (myös kristikunnan) maailmanmahdin hävitystä, jota seuraa ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota’ Harmagedonissa babylonilaisen väärän uskonnon poliittisia liittolaisia vastaan. Tuossa ”suuressa ahdistuksessa” nykyisen asiainjärjestelmän sekä uskonnollisen että poliittisen puolen täytyy loppua.

14. a) Miten tuleva ”suuri ahdistus” lyhennetään Jeesuksen käyttämän sanan mukaan? b) Miksi Jumala voi lyhentää sen päivät, ja miksi se on tärkeätä?

¹⁴ Juuri tämän tulevan ”suuren ahdistuksen” päiviä täytyy ”lyhentää” [kreikaksi kolobo’oo], supistaa, katkoa sen päästä eikä keskeltä. Tämä tapahtuu Jumalan ”valittujen tähden” ja sen tähden, että ”lihaa” pelastuisi. (Matt. 24:21, 22) Jumala on määrännyt sen ”päivän ja hetken”, jolloin tuo ”suuri ahdistus” alkaa, eikä sitä viivytetä. (Matt. 24:36) Toimitettuaan siihen ’päivään ja hetkeen’ mennessä ”valittujensa” koko jäännöksen turvaan vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin ja siihen liittyneen maallisen asiainjärjestelmän ulkopuolelle Jumala voi nopeasti toimeenpanna jumalallisen koston ja hävityksen koko tälle jumalattomalle järjestelmälle. Kuten Jerusalemin hävityksessä vuonna 70, tämänkin tulevan ”suuren ahdistuksen” päivien lukumäärää voidaan ”lyhentää”, koska ei ole mitään tarvetta pidentää niitä. Tämän vuoksi pelastuu myös ”lihaa” ”suuren ahdistuksen” läpi, sillä tavallinen hauras ihmis-”liha” ei voisi ilman Jumalan suojelusta kestää tämän ”suuren ahdistuksen” jatkumista liian pitkään, ahdistuksen, joka on oleva koko ihmiskunnan historian pahin.

15. a) Miten työ juutalaisjäännöksen lisäjäsenten tekemiseksi Juudeassa keskeytyi äkisti? b) Miten Jumalan tilinteko Jerusalemin ja Juudean kanssa tapahtui sen jälkeen?

¹⁵ 1 900 vuotta sitten apostoli Paavali viittasi juutalaisesta kansasta otettuun kristittyyn jäännökseen ja esitti siitä erään tärkeän huomautuksen Roomalaiskirjeessään, joka on kirjoitettu noin vuonna 56. Hän lainasi Jes. 10:22, 23:a ja sanoi: ”Niin pelastuu heistä vain jäännös. Sillä sanansa [tilintekonsa, Um] on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti [kreikaksi syntémno].” (Room. 9:27, 28) Vuonna 66 ja vähän sen jälkeen juutalaiskristityt pakenivat Juudeasta ja Jerusalemista ja siten keskeytyi äkkiä Juudeassa ja Jerusalemissa juutalaisten käännynnäisten tekeminen osaksi juutalaista jäännöstä. Niinpä sitten Jumalan hävitystuomio Jerusalemia ja sen temppeliä vastaan toimeenpantiin vuonna 70, mutta ei pitkäaikaisessa sodassa ja kauan kestäneen piirityksen avulla, vaan hämmästyttävän lyhyen piirityksen jälkeen kapinallisten ja ikään kuin häkkiin suljettujen juutalaisten puolustuksen luhistuttua.

16. Mikä ”lyhennettiin” näin Jerusalemilta, ja miksi kuitenkin niin monet juutalaiset tuhoutuivat?

¹⁶ Näin Jerusalemin ”suurta ahdistusta” ei pidennetty vaan ”lyhennettiin”, minkä ansiosta 97 000 juutalaista säilyi siinä, vaikkei heillä ollut Jumalan suojelusta, kun taas 1 100 000 juutalaista tuhoutui. Jerusalem ei ollut silloin todellakaan rauhassa Jumalan kanssa, vaan tämä onnettomuus kohtasi sitä syystä, minkä Jeesus mainitsi kyynelin sanoessaan: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. . . . sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” – Luuk. 19:41–44.

17. Millaiset suhteet paenneilla kristityillä juutalaisilla kuitenkin oli, ja mihin he olivat vapaita?

¹⁷ Toisaalta pakoon päässeet kristityt juutalaiset, jotka olivat hävitetyn Juudean alueen ulkopuolella, olivat rauhassa Jumalan kanssa, kuten kaikki muutkin kristityt uskovat, pakanat ja juutalaiset. He olivat Jumalan ”valittuja”, vapaita palvelemaan häntä saarnaamalla hänen messiaanisen valtakuntansa ”hyvää uutista” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. – Matt. 24:14; Mark. 13:10.

18. a) Ketkä yhtyvät parkumaan, kun Jumalan Poika tulee toteuttamaan odotetun tuomion? b) Minkä jälkeen Jeesus ennusti valittujen kokoamisen, ja mitä historia osoittaa tästä kokoamisesta?

¹⁸ Samalla tavalla Jumalan ”valittujen” voideltu jäännös on nytkin rauhassa hänen kanssaan, vaikka se onkin keskellä maailman levottomuuksia. Se odottaa Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, tulevan pian toimeenpanemaan Jumalan tuomion tälle jumalattomalle ”asiainjärjestelmälle”. Jeesuksen ennustuksen mukaan eivät vain juutalaiset sukukunnat, vaan ”kaikki maan sukukunnat parkuvat” tuohon aikaan. Ne näkevät tuhon olevan edessään, tuhon, jonka ”Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus, toimeenpanee kirkkaudessaan ja voimassaan. Mutta entä voideltu jäännös? Yhtyykö se maailmanlaajuiseen parkumiseen? Ei, sillä Jeesus ennusti, että hänen enkelinsä ”kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin”. (Matt. 24:29–31) Jeesus mainitsi tämän puhuttuaan Jerusalemin hävityksestä. Historiallisten tosiseikkojen mukaan näiden ”valittujen” kokoaminen alkoi vasta pitkän ajan kuluttua muinaisen Jerusalemin vuonna 70 kokeman ”suuren ahdistuksen” jälkeen.

19. a) Mihin ”valitut” kootaan? b) Mikä pitää paikkansa jäännöksestä ”suuren ahdistuksen” aikaan, ja mitä se odottaa?

¹⁹ Kokoaminen alkoi sen jälkeen kun ensimmäinen maailmansota oli päättynyt vuonna 1918. ”Valittujen” jäännöstä koottiin, ei taivaaseen vaan maailmanlaajuiseen järjestön ja toiminnan ykseyteen, jotta se saarnaisi kaikille kansoille sen Jumalan perustetun valtakunnan ”hyvää uutista”, jota varten heidät oli valittu Jumalan perillisinä ja Jeesuksen Kristuksen perijätovereina. (Matt. 24:14; Room. 8:16, 17; 2. Tim. 2:11, 12) Kun vastakuvallinen ”suuri ahdistus” puhkeaa, niin tämän voidellun jäännöksen lukumäärä on täysi; valtakunnan perillisten valitseminen on päättynyt. Luokkana nämä voidellut jäännöksen jäsenet odottavat säilyvänsä ”suuressa ahdistuksessa” ja nykyisen ”asiainjärjestelmän” hävityksessä astuakseen Jumalan uuteen asiainjärjestelmään, joka on hänen Messiaansa, Jeesuksen, taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. – Ilm. 7:1–8.

’LIHAA PELASTUU’

20. a) Miltä uskonnon alueelta ”valittujen” jäännös on enimmäkseen otettu? b) Miksi ei ”suurta ahdistusta” tarvitse pidentää, ja mikä Jumalan päätös on?

²⁰ ”Ahdistuksen tuskien alusta” lähtien vuonna 1914 enemmistö niistä, jotka muodostavat ”valittujen” jäännöksen, on ollut henkilöitä, jotka on otettu nykyisestä vastakuvallisesta uskottomasta Jerusalemista, nimittäin kristikunnasta, vähemmistön tullessa pakanamaailmasta. Kun Jehova Jumala on ilmeisesti varsin pian suorittanut loppuun työn ”valittujensa” jäännöksen kokoamiseksi kaikista osista taivaan alta, niin hänen ei sitten enää tarvitse suhtautua kärsivällisesti kristikuntaan ja sen poliittisiin rakastajiin, jotka kuuluvat tähän asiainjärjestelmään. Jehova voi lopettaa tilintekonsa kristikunnan ja muun nykyisen asiainjärjestelmän kanssa ”rutosti”, viivyttelemättä, lyhennetyssä ajassa, niin kuin hän teki apostolien ajan Jerusalemin tapauksessa. Samalla kun Hän on täsmällisenä Ajoittajana määrännyt tarkalleen sen päivän ja hetken, jolloin ”suuri ahdistus” alkaa, hän voi karsia pois kaiken, mikä voisi pidentää sitä. Hänen päätöksensä on tehdä niin. – Matt. 24:21, 22, 36.

21. a) Keiden ”liha” pelastuu ”suuresta ahdistuksesta”? b) Miten heidän tilansa eroaa sen juutalaisen ”lihan” tilasta, joka pelastui Jerusalemin hävityksestä?

²¹ Pelastuuko ”lihaa” tuohon aikaan? Kyllä pelastuu, ”valittujen” jäännöksen lisäksi. Ensimmäisellä vuosisadalla apostolien aikana kukaan ”valituista”, sen paremmin juutalaisista kuin pakanoistakaan, ei ollut vaarassa Jerusalemin hävityksen ja Juudean autioittamisen aikana. He olivat kaikki ulkopuolella eivätkä Tituksen johtamien Rooman sotajoukkojen hyökkäyksen eikä vangitsemisen vaarantamia. Sen sijaan Jerusalemin sisäpuolelle saarretut juutalaiset olivat vaarassa tuhoutua sen ”suuren ahdistuksen” keskellä. Koska roomalaisten piiritys kesti niin vähän aikaa, 97 000 heistä säilyi hengissä, vaikka heillä ei ollut Jumalan suojelustakaan. Mutta mitä varten? Nöyryyttävää orjuutta varten pakanakansoissa. Mutta tulevassa vastakuvallisessa ”suuressa ahdistuksessa” kukaan niistä uskonnon harjoittajista, jotka jäävät vastakuvalliseen uskottomaan Jerusalemiin ja sen poliittisten liittolaisten yhteyteen, ei säily hengissä, olkoonpa ”suuri ahdistus” miten lyhyt tahansa. He tuhoutuvat nykyisen ”asiainjärjestelmän” mukana, josta he ovat osa. Miksi heidät pitäisi pelastaa, kun he eivät ole rauhassa Jumalan kanssa?

22. a) Keitä ovat suuressa määrin ne, joiden ”liha” pelastuu, ja miksi he säilyvät elossa? b) Mitä he saavat nähdä?

²² Maan päällä on kuitenkin nyt paljon ihmisiä, jotka ovat rauhassa Jumalan kanssa, vaikka he eivät kuulukaan ”valittujen” jäännökseen. He ovat täysin antautuneita ja kastettuja kristittyjä, joilla ei kuitenkaan ole taivaallista toivoa eikä perintöä niin kuin hengestä siinneillä ”valituilla”. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan suurin osa heistä on paennut vastakuvallisesta tuomitusta Jerusalemista, sen sijaan että olisivat jääneet sinne ja teljetyt sinne tuhottaviksi. He ovat sitä ”lihaa”, jonka Jeesus osoitti ”pelastuvan”. He eivät säily vain siksi, että päiviä lyhennetään, vaan siksi, että Jumala suojelee heidät. Heidän pelastumisensa ”suuressa ahdistuksessa”, joka on aivan edessämme, ei merkitse samaa kuin niille 97 000 juutalaiselle merkitsi säilyminen Jerusalemin hävityksessä, nimittäin sitä, että nykyinen ”hävityksen kauhistus” raahaisi heidät orjuuteen. Sen sijaan he saavat nähdä tuon kauhistavan hävittäjän tuhon ja pelastua siitä ja tulla vapaiksi Jumalan uudessa järjestyksessä. – Ilm. 17:1–14; 19:11–21.

23, 24. a) Miksi näitä ”ahdistuksessa” varjeltuvia kutsutaan verrattuina valittujen jäännökseen, ja kuinka paljon heitä siihen aikaan on? b) Millaiset suhteet heillä on Jumalan kanssa ja miksi?

²³ Ilm. 7:9–17 sanoo näiden tulevan ”siitä suuresta ahdistuksesta”. Verrattuna niiden lukumäärään, jotka muodostavat Jumalan ”valittujen” jäännöksen, nämä kastetut, antautuneet kristityt, joilla on maallinen toivo, ovat ”suuri joukko”. Kukaan ihminen ei nykyään tiedä, kuinka paljon tähän ”suureen joukkoon” kuuluu ”suuren ahdistuksen” aikaan mennessä. Lihansa puolesta he tulevat kaikista kansoista, sukukunnista, kansanheimoista ja kielistä. Vaikka he eivät ole hengellisiä israelilaisia ”valittujen” tavoin, he ovat nyt rauhassa Jehova Jumalan kanssa. He ovat hylänneet Jumalan vihollisten puolen sekä vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin sisä- että ulkopuolella ja tulleet pakoon päässeitten ”valittujen” puolelle. Siksi heillä on suosion asema Jumalan valtaistuimen ja hänen Karitsansa Jeesuksen Kristuksen edessä, ja he tervehtivät näitä riemuiten ikään kuin palmunlehvin. Arvostaen nykyistä pelastettua tilaansa ja odottaen pelastusta tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” he huutavat julkisesti:

²⁴ ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” – Ilm. 7:9, 10.

25. a) Mitä tämä ”suuri joukko” kokee ”ahdistuksen” tuhoisuudesta huolimatta? b) Minkä arvoisiksi siihen kuuluvat pyrkivät osoittautumaan Harmagedonin jälkeen?

²⁵ Riippumatta siitä, miten tuhoisa ”suuresta ahdistuksesta” tulee, riippumatta siitä, miten hirvittävä hävitysvoima sillä voi olla, koska tämä ”suuri ahdistus” tiivistyy kestämään vain lyhyen ajan, tämä lukematon ”suuri joukko” pelastuu elävänä ”lihassa” ja astuu Jumalan uuteen asiainjärjestelmään hänen Harmagedonin-sotansa jälkeen. Kaikki tämä tapahtuu siksi, että ”suuren joukon” jäsenet yhdessä ”valittujen” jäännöksen kanssa pysyvät rauhassa ja sopusoinnussa Jumalan ja hänen Karitsansa Jeesuksen Kristuksen kanssa ”suureen ahdistukseen” ja sen loppuun asti palvellen Jumalaa ”päivät ja yöt hänen temppelissään” yhdessä valitun jäännöksen kanssa. (Ilm. 7:14–17) Niin kuin Paimen-Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen oikealla puolella olevat lampaat he jatkavat hyvän tekemistä hänen hengellisten ”veljiensä” jäännökselle niin kauan kuin nämä ovat heidän luonaan ”lihassa”. Jumalan maallisessa järjestelmässä Harmagedonin jälkeen nämä lampaankaltaiset ponnistelevat kiitollisina osoittautuakseen arvollisiksi saamaan pelastuksen ikuisiksi ajoiksi Jumalan kunniaksi.

[Alaviitteet]