Lukijain kysymyksiä

● Olemme saaneet joukon tiedusteluja Herran illallisen vieton yksityiskohdista. Esitämme vastaukseksi seuraavan:

Tosi kristityille on Herran illallisen vuotuinen vietto paljon merkitsevä tapaus. Se on sekä vakava että riemullinen. Kuitenkaan siihen ei liity mitään ritualistista muotomenoa eikä mystiikkaa, salaperäisyyttä. Kun luetaan Raamatun kertomukset siitä, kuinka Jeesus asetti tämän vieton, niin havaitaan yksinkertaisuus ja arvokkuus asiaankuuluviksi. – Matt. 26:26–30; Luuk. 22:19, 20; 1. Kor. 11:23–26.

Vietto noudattaa nykyään pääpiirteissään seuraavaa muotoa: Kuten Jehovan todistajien kokouksissa on tavallista, ohjelma alkaa laululla ja rukouksella. Puhuja selittää sitten Raamatusta tilaisuuden ja vertauskuvien merkityksen pitäen mielessään kuulijakuntansa. Lyhyt ja yksinkertainen rukous pidetään leivän suhteen ja se pannaan kiertämään läsnäolijain keskuudessa. Sitten pyydetään lyhyesti siunausta viinille ja sen annetaan kiertää. Esitetään sopivat loppuhuomautukset, ja kokous päättyy laululla ja rukouksella.

Koska tämä on nimenomaan kokous, johon hengellä voidellut kristityt osallistuvat, niin taivaallisen toivon omaavat kristityt miehet pitävät usein puheen, vaikka ”muihin lampaisiinkin” kuuluvat voivat sen pitää. Toisinaan iäkkäät voidellut, jotka eivät kykene pitämään puhetta, saattavat esittää toisen rukouksista. Mutta tällaiset asiat voidaan ratkaista paikallisesti olosuhteitten ja asianomaisten kykyjen mukaan.

Leipää ja viiniä ei tarvitse peittää ja paljastaa sitten vasta, kun niitä ruvetaan tarjoamaan. Ne eivät itsessään ole ”pyhiä” vaan ainoastaan vertauskuvia. Niiden tulee olla puhtaalla ja edustavan näköisellä pöydällä lähellä puhujaa tai niille sopivasti, jotka panevat ne kiertämään. Ne palautetaan pöydälle, kun tarjoilu on päättynyt.

Tarkastelkaamme vertauskuvista ensin leipää. Asettaessaan pääsiäisen vieton Jehova määräsi, että juutalaisten tuli käyttää ”happamatonta leipää”. (2. Moos. 12:8) Ja koska se oli ”kurjuuden leipää”, niin näihin happamattomiin leipiin tuskin lisättiin suolaa tai mausteita niiden tekemiseksi maukkaammiksi. (5. Moos. 16:3) Jeesus käytti tällaista happamatonta leipää asettaessaan illallisen kuolemansa muistoksi. Nykyään tehdään jotkin juutalaiset matzot ainoastaan vehnäjauhosta ja vedestä, ja sellaisia voivat kristitytkin käyttää muistonvietossa. Mutta meidän ei tule käyttää matzoja, joihin on lisätty esimerkiksi suolaa, sokeria, maltaita, munia, sipulia jne.

Jotkut todistajat ovat pitäneet parempana tehdä hieman happamatonta leipää jauhoista ja vedestä. Se voidaan valmistaa seuraavasti: Sekoita puolitoista kupillista (kokovehnä-)jauhoja kupilliseen vettä ja valmista kostea taikina. Kaulitse taikina tasaisella pinnalla, jolle on ripoteltu runsaasti jauhoja, noin parin millimetrin paksuiseksi tai niin ohueksi kuin mahdollista. Pane tämä paistinpannuun tai leivinpellille, joka on rasvattu, jotta taikina ei tartu kiinni. Pistele haarukalla runsaasti pieniä reikiä taikinaan ja muodosta se litteäksi leiväksi itämaiseen tapaan. Paista uunissa 175 asteen lämmössä, kunnes se on kuiva ja murea.

Jeesus käytti todellista viiniä eikä käymätöntä rypälemehua. (Ks. Herätkää! 8.5.1960, s. 10.) Punainen rypäleviini on sopiva vertauskuva Jeesuksen vuodattamasta verestä. Jotkin punaviinit on väkevöity konjakilla tai spriillä tai niihin on lisätty mausteita ja yrttejä. Väkevät viinit, kuten sherry, portviini, marsala, malaga, madeira, muskatelli, vermutti ja dubonnet, eivät ole sopivia tähän tarkoitukseen. Kristuksen veri oli riittävä ilman lisiä; käytetyn viinin tulee olla vain makeuttamatonta punaviiniä. Sellaisia punaviinejä kuin bordeaux, bourgogne ja chianti voidaan käyttää samoin kuin kotitekoista makeuttamatonta punaviiniäkin.

Kristus kehotti asettaessaan tämän vieton uskollisia opetuslapsiaan juomaan yhteisestä maljasta. (Matt. 26:27) Kun nykyään tuhansilla Jehovan todistajain seurakunnilla on tämä vietto samana iltana, ei kaikille voida käyttää ainoastaan yhtä maljaa. Mutta periaate säilytetään, kun annetaan maljan tai maljojen (suurissa seurakunnissa voidaan käyttää useita, jotta kaikille voidaan tarjota kohtuullisessa ajassa) kiertää läsnäolijain joukossa. Itse lasin tai pikarin ei tarvitse olla mitään erikoismallia. Sen mukaan, mitä on saatavissa paikkakunnalla, se voi kuvastaa tapauksen kunniaa ja arvokkuutta. On parasta olla täyttämättä maljaa siinä määrin, että viini on vaarassa läikkyä yli sen kiertäessä.

Kun leivän suhteen on pidetty lyhyt rukous, valitut henkilöt voivat viedä sen läsnäolijoille. Näyttää siltä, että Jeesus mursi leivän ilmeisesti kahtia voidakseen antaa osan siitä kummallakin puolellaan nojaaville, koska ainoastaan yhtä leipää käytettiin. (Matt. 26:26) Mutta puhujan ei tarvitse murtaa leipää ennen sen tarjoamista. Todennäköisesti sitä tarjotaan lautaselta tai lautasilta, ja jos joku läsnäolija kuuluu jäännökseen, niin hän voi ottaa eli murtaa siitä pienen palasen. Vertauskuvia tarjoavilla tulee olla tilaisuus osallistua siihen, jos ovat jäännöstä, ja luonnollisesti puhujallakin tulee olla tämä tilaisuus. Viinin tarjoaminen tapahtuu samalla järjestyksellisellä tavalla kuin leivänkin.

Jos joku voideltu kristitty on niin heikko, ettei hän voi olla saapuvilla, niin kypsä kristitty mies voi viedä henkilökohtaisesti leipää ja viiniä hänelle samana iltana ennen auringonnousua. Olosuhteista riippuen voidaan esittää sopivia selityksiä ja sitten tarjota vertauskuvia rukousten jälkeen. Kuten Mooseksen lain alaisuudessa sallittiin pääsiäisen suhteen, niin jos joku voideltu ei äärimmäisessä tapauksessa voisi viettää muistoa 14. päivänä niisania, hän voi viettää sitä 30 päivää myöhemmin. – 4. Moos. 9:9–14.

Koska vertauskuvat eivät itsessään ole pyhiä, niin kun vietto on ohi valtakunnansalissa ja kokous hajaantunut, leipä ja viini voidaan viedä kotiin ja käyttää jonain muuna aikana tavallisena ravintona.

Tämän vieton tärkeyden johdosta tulee tavallisesti useita uusia henkilöitä valtakunnansaliin. Sen tähden kokouksen edellä ja jälkeen on tilaisuus miellyttävään ja rakentavaan seurusteluun. Paikoissa, joissa useat seurakunnat käyttävät samaa salia, järjestelyistä vastaavat koettavat huolehtia tällaisen seurustelun varaamisesta. Toisinaan nämä seurakunnat jakavat kulut, jotka johtuvat eri salin vuokraamisesta yhdelle seurakunnista, niin että ne kaikki voivat kokoontua sopivaan aikaan ja vertauskuvat voivat kiertää kello 18:n jälkeen, ilman että kuitenkaan on liian kiire.

Saavuttuaan kotiin tästä kokouksesta Jehovan todistajien perhe usein keskustelee muistonvieton merkityksestä. Tällä vieton ja sen asettamista koskevien Raamatun kertomusten rentouttavalla tarkastelulla voi olla hyvä vaikutus tuon merkityksellisen ja onnellisen illan päätteeksi.

● Oliko Juudas Iskariot lähtenyt jo, kun Jeesus asetti Herran illallisen vieton? – J. D., Uruguay.

Oli. Raamattu osoittaa, että Juudas oli läsnä pääsiäisen vietossa Jeesuksen kanssa niisanin 14:ntenä vuonna 33, mutta että hän lähti, ennen kuin Kristus asetti kuolemansa muiston vieton.

Neljästä evankeliumikertomuksesta ainoastaan yksi, joka voisi johtaa lukijan erilaiseen johtopäätökseen, on Luukkaan evankeliumi. Luukas mainitsi ensin vakinaisen pääsiäisen vieton, mihin Juudas juutalaisena osallistui. (Luuk. 22:15–18) Kahdessa seuraavassa jakeessa, 22:19, 20:ssä, Luukas esitti joitakin selostuksia, jotka Jeesus antoi asettaessaan uuden järjestelyn, kuolemansa vuotuisen muistonvieton. Sitten Luukas osoitti, että Jeesus jolloinkin sinä iltana ilmaisi jonkun kahdestatoista apostolista olevan petturi, mikä huomautus pani heidät kyselemään, ketä hän tarkoitti. (Luuk. 22:21–23) Jos Luukkaan esityksen otaksuttaisiin noudattavan aikajärjestystä, niin se ilmaisisi Juudaksen olleen paikkeilla, kun Herran illallisen leipää ja viiniä tarjottiin.

Mutta muistakaamme, että vaikka Luukas ryhtyi esittämään evankeliumiaan ”järjestyksessään”, niin hän ei noudattanut aina tarkkaan aikajärjestystä. (Luuk. 1:3) Tämä voidaan helposti nähdä Luuk. 3:18–21:stä. Vaikkei tämä mitenkään vähennä Luukkaan evankeliumin arvoa, koska se on henkeytetty kertomus, niin on ilmeistä, että toiset evankeliumit täytyy ottaa huomioon aikajärjestyksen vahvistamiseksi. Eikä Luukas sano sitä paitsi tarkkaan, milloin Juudas lähti ryhmästä. Se tapahtui varmasti ennen kuin Jeesus sanoi: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani.” (Luuk. 22:28) Katsokaamme siis toisia evankeliumeja saadaksemme selville, milloin petturi lähti.

Sekä Matteus että Markus selittävät, että pääsiäisen viettoon kokoontuneiden keskuudessa heräsi kysymyksiä. Jeesus oli ilmaissut, että yksi apostoleista oli petturi, ja he halusivat tietää kuka hän oli. Molemmat kertomukset osoittavat tämän tapahtuneen ”heidän syödessään” pääsiäisateriaa. (Matt. 26:20–25; Mark. 14:17–21) Vaikkei Johanneksen kertomus sisällä montakaan kolmessa muussa aikaisemmin kirjoitetussa evankeliumissa jo esitettyä kohtaa, se mainitsee tämän petturia koskevan kyselemisen. Johannes laajentaa asiaa kertomalla, että Jeesus ilmaisi Juudaksen antamalla hänelle suupalan. Mitä sitten tapahtui? Johannes kirjoittaa Juudaksesta: ”Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta [heti, Um] ulos.” – Joh. 13:21–30.

Kun meillä on nyt tämä laajentunut näkemys petturia koskevasta kyselystä ja Juudaksen ulosmenosta, niin palaamme Matteuksen ja Markuksen kertomukseen. Molemmat jatkavat selittäen Jeesuksen sitten asettaneen Herran illallisen. (Matt. 26:26–29; Mark. 14:22–25) Tapahtumien järjestys näyttää sen tähden olleen seuraava: Ryhmä, Juudaksen mukana ollessa, söi pääsiäisaterian. Jeesus mainitsi aterian aikana, että yksi niistä kahdestatoista oli petturi, jolloin alettiin kysellä kuka hän on ja Jeesus ilmaisi hänet tarkalleen. Juudas Iskariot lähti heti pettääkseen Kristuksen. Tämän jälkeen Jeesus asetti Herran illallisen vieton jäljellä olevien yhdentoista apostolin keskuudessa, jotka ’olivat pysyneet hänen kanssaan hänen kiusauksissaan’.

● Tiedän Raamatun sanovan, että kristityn vaimon tulee rakastaa ja kunnioittaa miestään. Mutta minun mieheni on juoppo. Miten kukaan voi rakastaa ja kunnioittaa sellaista miestä? – C. N., USA.

On ymmärrettävää, että kristittyyn vaimoon vaikuttaa tällaisessa tapauksessa vastenmielisesti hänen miehensä juoppous. Raamattu osoittaa selvästi, ettei Jehova hyväksy juoppoutta. (1. Kor. 5:11; Gal. 5:21) Se voi johtaa kaikenlaisiin muihin väärintekoihin. Ja Jumalan sana kehottaa meitä: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Ps. 97:10) Tämä jae ei neuvo kuitenkaan vaimoa vihaamaan miestään. Hän saattaa kyllä vihata pahuutta ja sen seurauksia, muttei miestään. Herra Jeesus käski seuraajiaan rakastamaan vihollisiaankin. (Matt. 5:44) Vaikka me voimme tuntea myötätuntoa tällaisessa tilanteessa olevaa vaimoa kohtaan, koska tiedämme sen olevan epämieluinen ja vaikea, niin hänen tulee varmasti koettaa rakastaa miestään ja auttaa häntä pääsemään tuosta pahasta.

Kuten kysymyksessä myönnetään, Jumalan sana neuvoo vaimoja rakastamaan ja kunnioittamaan miestään sanoen mm.: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; . . . vaimo kunnioittakoon [syvästi, Um] miestänsä.” (Ef. 5:22, 33) Miehellä on Jumalan määräämä vastuuasema perheessä, eläköönpä hän täysin Jumalan vaatimusten mukaisesti tai ei. Vaimon tulee kunnioittaa miehen asemaa, vaikkei hän voisi hyväksyäkään kaikkea, mitä mies tekee.

Valaistaksemme asiaa voisimme panna merkille kristillisen näkemyksen hallitusmiehistä, esivalloista. Näillä johtajilla on oikeus saada kristityn vaimon kunnioitus ja suhteellinen alamaisuus. (Tiit. 3:1; Room. 13:7) Tämä ei merkitse sitä, että vaimo olisi yhtä mieltä niistä moraaliohjeista, jotka jotkut heistä ovat hyväksyneet, eikä hän voi hyväksyä kaikkia heidän mielipiteitään ja toimiaan. Hän saattaa todellakin päivittäin nähdä todistuksia heidän turmeluksestaan, kuten lahjontaa, suosikkijärjestelmiä ja laiminlyöntejä lain täytäntöön panossa. Kuitenkin hän osoittaa niin paljon kuin mahdollista kunnioitusta heidän virkaansa kohtaan, koska Jumala käskee niin tekemään. Samalla tavalla vaimo voi toimia lisätäkseen kunnioitusta miehensäkin virkaa eli asemaa kohtaan perheessä. – Tiit. 2:4, 5.

Ennen kuin vaimo meni naimisiin, hän kunnioitti miestä, joka on nyt hänen aviomiehensä, ja miehen tulevaa asemaa hänen puolisonaan ja päänään. Tosin kristitty vaimo havaitsi jonkin aikaa naimisissa oltuaan miehestä seikkoja, joita hän ei tuntenut eikä odottanut ennen avioliittoa. Näin on jokaisessa avioliitossa. Vaimo on saattanut huomata tapoja ja ominaisuuksia, joista hän ei pidä. Mutta jos hän etsi, niin hän kenties löysi miehen persoonallisuudesta ja kyvyistä myös uusia puolia, joita hän voi kunnioittaa ja rakastaa. Eikö vaimo voi nyt jatkaa rakkauden ja kunnioituksen kehittämistä miehensä sellaisia puolia kohtaan, jotka aluksi sytyttivät hänen rakkautensa miestä kohtaan, sekä niitä hyviä seikkoja kohtaan, jotka hän myöhemmin havaitsi? Onko sellaista, mitä vaimo voi henkilökohtaisesti tehdä ja mikä voimistaa tai lisää miehen hyviä ominaisuuksia ja vähentää hänen epämieluisia ominaisuuksiaan? Mitä vaimo voi tehdä saadakseen kodin puoleensavetävämmäksi ja nautittavammaksi miehelle? Nämä kysymykset ansaitsevat vakavaa harkintaa. Muistakaamme, että vaimon ponnistelut kunnioituksen kehittämiseksi miestään kohtaan lisäävät hänen omaa tyytyväisyyttään.

Kristityt ovat usein kehittäneet ihailtavan kestävyydenominaisuuden edistääkseen kristillistä sanomaa ja auttaakseen toisia elämän tiellä. Eikö se ole erinomaista? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olkaa . . . ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.” (Room. 12:12) Mutta voiko kristitty vaimo tässä tilanteessa pitää perheensä asemaa tilaisuutena osoittaa kristillistä kestävyyttä? Onko hän rukouksessa etsinyt Jumalan apua säilyttääkseen kestävyyden? – Jes. 50:10.

On ymmärrettävää, että näitä ehdotuksia saattaa olla vaikea soveltaa varsinkin sellaisen kristityn vaimon, jonka kärsivällisyyttä ja rakkautta hänen epäuskoinen miehensä on ankarasti koetellut vuosien mittaan. Hänen saattaa olla hyvin vaikea jatkaa ja pyrkiä tekemään paremmin. Mutta me uskomme lujasti, että Jehovan sanassaan antama täydellinen neuvo on paras, mikä voidaan saada. Daavid kirjoitti: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. . . . Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen.” – Ps. 19:8, 9.

Korinton varhaiskristillisessä seurakunnassa oli joillakuilla kristityillä vaimoilla epäuskoinen mies. Epäilemättä ne miehet tekivät sellaista, mikä koetteli heidän vaimojensa rakkautta ja kunnioitusta. Mutta mitä apostoli Paavali neuvoi tekemään? Hän kirjoitti: ”Mistä tiedät, vaikka voisit pelastaa miehesi?” Nämä sanat ovat samassa kirjeessä, missä hän kirjoitti: ”Mies on vaimon pää.” (1. Kor. 7:16, Um; 11:3) Tämä oli siis rohkaisu noille vaimoille rakastaa ja kunnioittaa ei-kristittyjä miehiään ymmärtäen, että he voivat ajan mittaan auttaa heitä palvelemaan Jehovaa. Sellaista voisi tapahtua! Pietari mainitsi, että epäuskoiset miehet voitaisiin ehkä voittaa heidän vaimojensa ’siveän käyttäytymisen ja syvän kunnioituksen’ avulla. – 1. Piet. 3:1, 2, Um.

Tämä on osoittautunut todeksi meidänkin aikanamme. Eräässäkin tapauksessa muuan kristitty vaimo Yhdysvalloissa kesti miehensä juopottelua ja kiroilua yli 20 vuotta. Mutta hänen siveä käytöksensä ja syvä kunnioituksensa miehen perheen pään asemaa kohtaan teki vaikutuksensa. Lopulta mies näki muutoksen välttämättömäksi. Hän lakkasi juomasta, tupakoimasta ja kiroilemasta ja lähti vaimonsa ja aikuisten lastensa kanssa kokouksiin valtakunnansaliin. Vaimo oli totisesti onnellinen sen tähden, että oli kestänyt. (Huomaa myös merkille pantava kokemus Islannista Jehovan todistajien vuoden 1968 engl. vuosikirjan sivuilta 157 ja 158.)

Kenties tämä on aikanaan toistenkin kristittyjen vaimojen iloinen kokemus. Toivomme niin. Mutta vaikka se näyttäisikin epätodennäköiseltä joissakin tapauksissa, niin vaimot voivat ponnistella kehittääkseen kunnioitusta ja rakkautta miestään kohtaan osoittaakseen siten arvostavansa avioliittojärjestelyä sekä aviomiehensä Jumalan määräämää virkaa.

● Jeesuksen kuolemaa esittävissä uskonnollisissa kuvissa on usein hänen päänsä yläpuolella merkki, jossa on kirjaimia. Mitä nämä kirjaimet merkitsevät? – A. D., USA.

Tällaisissa kuvissa esiintyvät tavallisimmat kirjaimet ovat I.N.R.I. Ne ovat lyhennys latinalaisesta virkkeestä Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum, mikä merkitsee: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Muunnelma tästä on I.N.R.J., Iesus Nazarenus, Rex Judaeorum (Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas). Lyhennys perustuu siihen, mitä apostoli Johannes sanoo kidutuspaaluun kirjoitetun: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” – Joh. 19:19.