Lukijain kysymyksiä
● Missä määrin Jehova todella suojelee palvelijoitaan maan päällä nykyään? Kun joku täpärästi pelastuu kuolemasta onnettomuudessa tai vainoojien käsistä, niin onko oikein sanoa, että Jehova varjeli hänet, vaikka toisia uskollisia kristittyjä ei ehkä olekaan pelastettu siten? – M. B., Yhdysvallat.
Jehovan käsivarsi ei ole lyhyt. Hän voi suojella, pelastaa ja ylläpitää niitä, jotka rakastavat häntä. ”Katso”, sanoi Jesaja, ”ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jes. 59:1) Ajattele vain, mitä tapahtui, kun jumalaton kuningas Herodes vangitsi Pietarin tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Miten ilahduttavan vapautuksen apostoli saikaan kokea! Apostolien teot 12:6–11 kertoo eloisasti tapauksen sanoen mm.: ”Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: ’Nouse nopeasti!’ Ja kahleet putosivat hänen käsistään.” Hämmästynyt apostoli noudatti saamiaan ohjeita ja seurasi enkelivierastaan. Kertomus jatkaa: ”Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä. Kun Pietari tointui, sanoi hän: ’Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti’.” Ei ollut epäilystäkään siitä, että Jehova oli enkelinsä välityksellä aikaansaanut Pietarin vapautuksen vankilasta.
Mikä johtopäätös meidän näin ollen on tehtävä? Varmasti se, että Jehova voi varata vapautuksen, ja hän voi myös varjella jonkun, jos se on hänen tahtonsa. Tässä suhteessa ovat Jaakobin 4:15:nnen (Um) sanat huomattavat: ”Teidän pitäisi . . . sanoa: ’Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja teemme tämän tai tuon.’” Vaikka Jehova voi varmasti antaa suojeluksen ja vapautuksen, niin hän voi myös sallia jotain tapahtua. Esimerkiksi vaikka Pietari koki ihmeellisen vapautuksen vankilasta, niin juuri vähää ennen Herodes ”mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen”. (Apt. 12:2) Oliko Jaakob sitten vähemmän arvollinen pelastumaan kuin Pietari? Raamattu ei osoita siten. Tapahtumat kehittyivät todellisuudessa siinä niin kuin muissakin tapauksissa siten, kuin Jehova tahtoi tai salli.
Onko näin ollen sopivaa pyytää Jehovan suojelusta rakkaillemme nyt, jos me ja he olemme kristittyjä? On. Kristittyinä voimme pitää kaikkia asioita elämässä sopivina rukouksen aiheina. Valaisemme asiaa. Me kiitämme päivittäin Jehovaa ruoasta, mitä pöydällä tarjoillaan, vaikka tiedämme, että meidän on täytynyt tehdä työtä saadaksemme sen ruoan. Siinä ruoassa on kuitenkin aines, mitä ihminen ei voi varata. Vain kaikkivaltias Jumala Jehova voi varata sen. On siis sopivaa, että me kiitämme häntä sen ruoan varaamisesta, mitä olemme pyytäneet häntä varaamaan Matteuksen 6:9–13:ssa olevan mallirukouksen mukaisesti. Me tunnustamme Jumalan käden ruoan varaamisessa sen lisäksi, mitä me voimme tehdä sen saamiseksi. Samoin tulee olla suojeluksenkin ollessa kysymyksessä.
Me saamme sopivasti rukoilla Jehovalta suojelusta ja muita samankaltaisia asioita. Meidän ei pidä kuitenkaan otaksua, että Jumalan velvollisuus olisi tehdä ihmeitä hyväksemme. Meidän tulee käyttää hyvää arvostelukykyä esimerkiksi terveytemme säilyttämisessä ja ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin turvallisuutemme varmistamiseksi. Tätä vaaditaan, vaikka näkymättömät enkelit toimivatkin Jumalan palvelijoina aikanamme. (Hepr. 1:14; Ps. 34:8) Älä ajattele, että he lentelevät rinnallamme joka hetki ja sekaantuvat asiaan ihmeitä tehden, jos me teemme jotain tyhmää tai olemme huolimattomia ja saatamme siten itsemme asemaan, missä voimme kärsiä tapaturman tai onnettomuuden.
Samoin kuin kysymyksen ollessa ruoasta, minkä Jumala varaa ja mistä me kiitämme häntä, niin on suojeluksenkin: on olemassa kohta, jonka yli me emme voi mennä kaikesta siitä huolimatta, mitä teemme suojelukseksemme. Sen tähden voimme matkan tai vaarallisen kokemuksen jälkeen kiittää sopivasti Jehova Jumalaa siitä, että hän on suojellut meitä. Varmastikaan ei koko varjeltumis- ja pelastumistulosta pidä laskea yksistään sen seuraukseksi, mitä me itse tai toiset teemme henkilökohtaisesti turvallisten tulosten aikaansaamiseksi. Yksi ihminen ei totisesti voine päätellä nimenomaan, onko joku toinen saanut kokea Jehovan suojelun jossain tilanteessa vai ei. Jos jollakulla henkilöllä on kuitenkin omakohtaisesti syytä uskoa, että hänen henkensä on varjeltu eli hän on kokenut Jehovan suojeluksen, niin hänen tulee nöyrästi kiittää Jehovaa siitä rukouksessa. On tosiaan aina hyvä antaa Jumalalle kunnia. Paavali sanoi: ”Kiittäkää joka tilassa.” Voimmehan me sopivasti kiittää Jehovaa siitäkin, että olemme varjeltuneet yli ruumiillisen levon yön. – 1. Tess. 5:18.
Mutta entä jos jotakuta toista kristittyä ei ole pelastettu ahdingon aikana tai hän ei ole pelastunut kuolemasta tapaturmassa tai vainoojien käsissä? Joitakuita ei säästetä, mutta se ei todista heidän olleen uskottomia. Ajattele Jaakobia, jonka Herodes tappoi, kun taas Pietari varjeltiin ja pelastui vankilasta enkelin avulla. Jaakob ei kuollut uskottomuuden tähden. Päinvastoin hän marttyyrikuolemallaan todisti nuhteettomuutensa. Jumala näki hyväksi sallia ainoasyntyisen Poikansakin kärsiä häpeällisen kuoleman. Kristus todisti sillä nuhteettomuutensa ja antoi suurenmoisimman esimerkin uskollisuudesta kuolemaan asti.
Sitä paitsi Jeesus sanoi niistä, joista oli tuleva hänen opetuslapsiaan: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24) Jeesus ei sanonut, että Jumala suojelee hänen seuraajansa ottamalla heiltä heidän kidutuspaalunsa pois, vaan hän sanoi: ”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 16:25) Jos kristityt toverimme kuolevat väkivaltaisten vainoojiensa käsissä, niin älkäämme pitäkö niitä uskottomuustapauksina heidän puoleltaan eikä puolueellisuutena Jehovan puolelta. Tällainen kuolema uskollisena takaa asianomaiselle ylösnousemuksen ja tilaisuuden saavuttaa iankaikkinen elämä Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä. – Ilm. 2:10; 2. Piet. 3:13.
Muista sellaisten tapaturmien yhteydessä, mitkä saattavat tuottaa kuoleman toisille kristityille, että ”aika ja kohtalo kohtaa kaikkia”. (Saarn. 9:11) Koska näin on, ei jonkun Jumalan palvelijan kuolema osoita hänen olleen uskoton. Eikä Jehova takaa kenellekään jatkuvaa elämää tässä asiainjärjestelmässä. Hänen palkkansa uskollisille nuhteettomuuden säilyttäjille on iankaikkinen elämä uudessa järjestelmässä. (Room. 6:23) Uskollinen kristitty saa kokea tämän luvatun palkinnon saamisen, vaikka jokin onneton tapahtuma tai tapaturma johtaisikin hänen kuolemaansa nyt. Hän saa ylösnousemuksen Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (Joh. 5:28, 29) Siitä huolimatta siis, mitä Jehova sallineekin, me näemme, että hän ei ole puolueellinen, hän palkitsee uskolliset. Tosiaan ”Jumalassa ei ole mitään puolueellisuutta”. – Room. 2:11, Um.
On muistettava vielä muutakin. Me elämme koettelevia aikoja, ja Jehova auttaa meitä suuresti kristittyinä näinä synkkinä päivinä. Meillä on varmasti syytä kiitollisuuteen. Vain hänen ansaitsemattoman hyvyytensä takiahan me ensinnäkin tunnemme Hänet ja meillä on etu tehdä Hänen tahtonsa. Jehova siunaa evankeliuminpalveluksemme. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. (1. Joh. 5:14, 15) Hänen lahjansa ovat totisesti suuret. Ajattele Jehovan monia varauksia, hänen siunauksiaan ja sitä, millä tavalla hän auttaa meitä palveluksemme suorittamisessa. Jumala saattaa tosin sallia meitä koeteltavan, meidän kärsivän tai kuolevankin. Mutta mitä Jehova sallineekin, niin jos me olemme uskollisia, meillä on hänen rakkautensa ja hyvin paljon sellaista, mistä voimme olla kiitollisia. – Room. 8:38, 39.
Yksi seikka on varma. Me emme ole Jehovan antautuneina palvelijoina kokonaan Saatanan armoilla. Jos olisimme, emme olisi elossa tänä päivänä Jehovan todistajina. Me olemme maan päällä Jumalan suojelemina palvelijoina, niin kuin Jobiakin suojeltiin. Jehova ei sallinut Perkeleen mennä äärimmäisyyteen hänen suhteensa. (Job 2:4–7) Kun Maagogin Googin hyökkäys tulee lähitulevaisuudessa, ei hengellinen jäännös eivätkä sen sadattuhannet toverit varjeltuisi tosiaankaan, jollei olisi Jehova Jumalan suojelusta. Jehova on kuitenkin Sanassaan nimenomaan ilmoittanut suojelevansa ja varjelevansa hengellisen jäännöksensä ja sen toverit läpi Harmagedonin taistelun. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen tähän jäännökseen ja sen tovereihin kuuluvat kiittävät Jehovaa hänen vapautuksestaan. (Ilm. 16:14, 16, Um) On varmaa, että heihin nähden osoittautuvat Psalmin 37:34 sanat tosiksi: ”Odota Herraa [Jehovaa, Um] ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.” Tämä vapautus on seuraus Jumalan suojeluksesta ja koituu Jehovan pyhän nimen lopulliseksi kunniaan saattamiseksi.
● Miksi Johannes Kastajan opetuslapset kutsuivat häntä rabbiksi, kun Jeesus selvästi sanoi: ”Älkää antako kutsua itseänne rabbiksi”? – C. W., Yhdysvallat.
Eivät ainoastaan Johanneksen opetuslapset kutsuneet häntä ”rabbiksi”, kuten näkyy Johanneksen 3:26:nnesta, vaan myös Jeesuksen opetuslapset kutsuivat Jeesusta ”rabbiksi”, kuten ilmenee Johanneksen 1:38:nnessa olevasta kertomuksesta, missä sanotaan: ”He vastasivat hänelle: ’Rabbi’ – se on käännettynä: opettaja – ’missä sinä majailet?’” Tästä kohdasta selviää, että rabbi merkitsee opettajaa. Johannes, jonka Jehova oli valtuuttanut profeetaksi valmistamaan Jehovan teitä ja antamaan tietoa kansalleen tulevasta pelastuksesta, oli tällainen opettaja, ja hänen opetuslapsensa tunnustivat sen seikan. – Luuk. 1:76–79.
Johannes lakkasi luonnollisesti kuollessaan olemasta opettaja, ja kun Johannes oli kuollut, niin Jeesus teki selväksi opetuslapsilleen, että hän oli nyt heidän opettajansa ja ettei heidän pitänyt erotella toisiaan nimittämällä joitakuita käyttäen tätä arvonimeä rabbi. ”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.” – Matt. 23:8.
● Miten voimme saada sopusointuun Luukkaan kertomuksen Herran illallisesta, kun hän sanoo pannun kaksi maljaa kiertämään, Matteuksen, Markuksen ja Paavalin kertomuksen kanssa, he kun sanovat vain yhden viinimaljan kiertäneen? – R. D., Yhdysvallat.
Kun vertaillaan Raamatun eri kertomuksia samasta tapahtumasta, niin on hyvä pitää aina mielessä, että vaikka joku kirjoittaja mainitsee ainoastaan yhden ihmisen tai esineen, se ei merkitse ehdottomasti, ettei olisi saattanut olla useampiakin kuin yksi. Niinpä Matteus mainitsee kaksi sokeaa miestä ja kaksi paholaisten riivaamaa miestä parannetun, jota vastoin sekä Markus että Luukas mainitsevat vain yhden kumpiakin. (Matt. 8:28; 20:30; Mark. 5:2; 10:46, 47; Luuk. 8:27; 18:35) Ja jälleen sekä Matteus että Markus mainitsevat ainoastaan yhden enkelin ylösnousseen Jeesuksen haudalla, jota vastoin Luukas mainitsee kaksi. – Matt. 28:2–4; Mark. 16:5–7; Luuk. 24:4, 5.
Niin on tässäkin asiassa, kun on kysymys niiden maljojen luvusta, jotka mainitaan Luukkaan 22:17–20:n kertomuksessa, mikä kuuluu: ”Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ’Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.’ Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ’Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.’ Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ’Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.’”
Ensimmäinen tässä (jakeessa 17) mainittu malja viittaa pääsiäisen viettoon, kuten näkyy 15. jakeesta. Pääsiäisen viettoon kuului Jeesuksen aikana viinimaljojen käyttö. Kuten Juutalainen tietosanakirja (engl., 9. osa, s. 552) ja M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia (7. osa, s. 739) mainitsevat, juutalaiset käyttivät vähintään neljää maljaa pääsiäisenvietossaan. Mišna sanoo hyvin selvästi: ”Köyhinkään Israelissa ei saa syödä, jollei hän istuudu pöytään, eivätkä he saa antaa heille vähempää kuin neljä viinimaljaa juotavaksi.” (Pesahim 10:1) Luukkaan 17. jakeessa oleva selostus tarkoittaa siis yhtä niistä viinimaljoista, jotka kiersivät pääsiäisenvietossa, ja Jeesus itse joi siitä sanoen: ”Tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” – Luuk. 22:18.
19. jakeesta lähtien, mikä aloittaa uuden kappaleen ”Uuden maailman käännöksessä”, ei tarkoiteta tällä kertaa pääsiäistä, vaan Herran illallisen asettamista. Jeesus käytti sitä happamatonta leipää ja yhtä viinimaljaa, mitkä olivat jo valmiina. 20. jakeessa mainittu malja, mitä käytettiin Herran illallisella, on ainoa, minkä Matteus (26:27) ja Markus (14:23) sekä Paavali (1. Kor. 11:25) mainitsevat. Mutta Herran illallinen ei kuulunut mitenkään itse pääsiäisenviettoon. Jeesus asetti tällöin uuden järjestelyn.