Oletko tehnyt anteeksiantamattoman synnin?
VARTIOTORNI-seura saa toisinaan kirjeitä antautuneilta kristityiltä, jotka ovat alakuloisia, masentuneita ja tuskan täyttämiä. Heillä on liioiteltu syyllisyydentunto ja äärimmäisen arvottomuuden ja voimakkaan itsensä tuominnan tunne. Syyllisen omantunnon vaivaamina he epäilevät, onko heillä mitään toivoa. Lyhyesti sanoen, he ajattelevat tehneensä anteeksiantamattoman synnin.
Raamattu osoittaa selvästi, että on olemassa anteeksiantamaton synti. Jeesus Kristus sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.” Samaan tapaan kirjoitti yksi hänen seuraajistaankin: ”Mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut” täysin ”ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan”. ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus.” Tosiaankin, kuten eräs toinen raamatunkirjoittaja sanoo: ”On syntiä joka on kuolemaksi”, ja sen edestä meidän ei tule rukoilla. – Matt. 12:31; Hepr. 6:4–6; 10:26, 27; 1. Joh. 5:16.
Luonnollisesti vain itse Jumala, joka on Tuomari, tietää, onko joku kristitty tehnyt anteeksiantamattoman synnin vai ei. Mutta luultavimmin se seikka, että kristitty on niin huolissaan ja syvästi järkyttynyt siitä, on sen osoitus, ettei hän ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä, varsinkaan jos hän on surun valtaama ja katuu syntiään.
Raamatussa esitettyjen anteeksiantamattomien syntien ja anteeksiannettujen syntien esimerkkien lyhyen tarkastelun pitäisi olla valaiseva ja lohduttava. Näistä ilmenee, ettei synnin anteeksiannettavuutta ratkaise niinkään suuresti se, millainen synti on, kuin vaikutin eli sydämentila ja asiaan liittyvä välinpitämättömyyden ja tahallisuuden määrä. Nämä esimerkit osoittavat, että sen synnit ovat anteeksiantamattomia, joka tahallaan harjoittaa syntiä tunnettuaan totuuden. Myös sen tarkastelun, mitä syntiin kompastunut voi tehdä saavuttaakseen jälleen hengellisen tasapainonsa ja ilonsa Jehovassa, pitäisi olla avuksi.
Juutalaisen papiston Jeesuksen aikana tekemä synti, hänen vastustamisensa, oli anteeksiantamaton. He näkivät Jumalan pyhän hengen toimivan Jeesuksessa hänen tehdessään hyvää ja suorittaessaan ihmetöitään ihmisen siunaukseksi ja Jumalan kunniaksi, ja kuitenkin he itsekkäistä syistä sanoivat tämän voiman tulevan Beelsebulista, Saatana Perkeleestä. He herjasivat siten Jumalan pyhää henkeä, ja se oli synti, mitä ei voitu antaa anteeksi, ”ei tässä maailmassa eikä tulevassa”. – Matt. 12:22–32.
Juudaksen synti oli samaten anteeksiantamaton, koska se oli harkitun itsekäs. Hänen suorittamansa Mestarin pettäminen merkitsi tosiaan vain ulkokultaisen ja epärehellisen vaelluksen huipentumaa. Hän oli ollut varas, joka anasti huostaansa uskotusta rahastosta. Kun Juudas näki Marian voitelevan Jeesuksen hyvin kallisarvoisella hajusteella, niin hän valitti, ja Jeesus vaiensi hänet. Juudas meni sitten itsekkäästä häijyydestä hallitusmiesten luo ja hieroi kauppaa Jeesuksen pettämisestä kolmestakymmenestä hopearahasta. Ei ihme, kun Jeesus sanoi, että olisi ollut parempi, jollei Juudas olisi koskaan syntynytkään, ja sanoi häntä ”kadotuksen lapseksi”. Kun Juudas näki alhaisen tekonsa seuraukset, niin hän tunsi omantunnontuskaa, mutta ei voinut päästä katumukseen jatkuvan itsekkään vaelluksensa ja tekonsa harkitun tahallisuuden takia. – Matt. 26:6–16; Mark. 14:21; Joh. 12:1–8; 17:12.
Tällaiset anteeksiantamattomat synnit ovat niiden syntien jyrkkänä vastakohtana, mitkä Jumala antoi anteeksi. Niinpä Daavidin törkeä synti annettiin anteeksi – joskaan, älköön unohdettako, ei rangaistuksetta – hänen monivuotisen uskollisen palveluksensa takia, koska hänen katumuksensa oli vilpitön ja koska Jumala oli tehnyt liiton hänen kanssaan. Samanlaisista syistä annettiin Pietarinkin synti, Mestarin kieltäminen, anteeksi. Hän oli ollut rehellinen Mestarinsa palveluksessa – ei niin kuin Juudas – ja hänen syntinsä johtui lihan heikkoudesta, joten hänellekin suotiin katumus ja anteeksianto. – 2. Sam. 12:7–14; Ps. 51:1–19; Matt. 19:27; 26:69–75.
ANTEEKSIANNON ANOMINEN
Ottaen huomioon edellä mainitut esimerkit synneistä, mitkä Jumala antoi anteeksi, ja ne, joita hän ei antanut anteeksi, vilpittömästi katuva kristitty voi tulla Jumalan luo anomaan luottavaisesti anteeksiantoa lukuisten järkevien raamatullisten syiden perusteella:
Hän voi anoa sitä perisynnin takia niin kuin Daavid: ”Katso, . . . äitini on minut synnissä siittänyt.” Hän voi anoa anteeksiantoa myös aikaisemman uskollisen palveluksen perusteella. Edelleen hän voi anoa sitä Jumalan armon perusteella: ”Sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias.” Jumalan nimi on eräs anomisen peruste: ”Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.” Edelliseen läheisesti liittyvä on eräs Daavidin esittämä anomus: ”Päästä minut verenvioista, Jumala, . . . että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.” Ja varsinkin Jeesuksen lunastusuhri on peruste, mihin turvaten kristitty voi anoa Jumalalta anteeksiantoa: Hänessä ”meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen”. – Ps. 51:7; Neh. 9:17; Ps. 25:11; 51:16; Ef. 1:7.
Jos syntiä tehnyt kristitty ei tunne voivansa rukoilla, koska hänen syntinsä on tehnyt hänet hengellisesti sairaaksi, niin mitä sitten? ”Kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.” – Jaak. 5:14, 15.
Vaikka syntisi olisi niinkin vakavaa lajia, että se vaatisi erottamista, niin se ei merkitse sitä, että syntisi olisi anteeksiantamaton. Mutta varmistuakseen Jumalan anteeksiannosta on mukauduttava hänen ohjeisiinsa myös tunnustamalla syntinsä niille, jotka valvovat hänen seurakuntaansa, ja alistumalla halusta rangaistukseen. Tällaiset synnit ovat anteeksiannettavia, mikä ilmenee apostoli Paavalin tällaisista hairahtuvaa koskevista sanoista: ”Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut; niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.” – 2. Kor. 2:6–8.
Usein on loppuun kulunut ruumiillinen kunto, mikä johtuu ehkä liikatunnollisuudesta, sen tuskan pohjalla, että on tehnyt anteeksiantamattoman synnin. Älä anna siis koskaan Perkeleen masentaa itseäsi niin, että lakkaat yrittämästä palvella Jumalaa ja tekemästä sitä, mikä on oikein, sen takia, että kuvittelet tehneesi anteeksiantamattoman synnin. Jehova Jumalan tiet eivät ole ainoastaan oikeudenmukaiset, vaan myös viisaat ja, ennen kaikkea, rakkaudelliset. Jollei hän ole mielistynyt jumalattoman kuolemaan, niin ei häntä totisesti myöskään miellytä yhdenkään palvelijansa menettäminen. Ravitse siis itseäsi Jumalan sanalla, varsinkin sellaisilla lohduttavilla kohdilla kuin Psalmilla 103, ole kristittyjen veljiesi seurassa ja osallistu Jumalan työhön kykyjesi ja tilaisuuksiesi mukaan. Kun teet siten, niin vahvistut uskossa, toivossa ja rakkaudessa ja vapaudut siitä pelosta, että olisit tehnyt anteeksiantamattoman synnin. – 1. Kor. 13:13.