’Valitkaa, ketä tahdotte palvella’
1, 2. Miten nykyisen maailman johtajat ja Jehovan todistajat eroavat toisistaan ajatustavoiltaan?
MITEN outoa onkaan, että nykyiset maailman johtajat eivät ole ottaneet vaarin Joosuan sanoista! Joosuahan palveli nimittäin samaa Jumalaa, jota kristikunnan johtajatkin väittävät palvelevansa. Hän sanoi: ”’Pelätkää Jehovaa ja palvelkaa häntä nuhteettomuudessa ja totuudessa ja raivatkaa pois ne jumalat, joita teidän esi-isänne palvelivat toisella puolella virran ja Egyptissä, ja palvelkaa Jehovaa. Jos nyt teidän silmissänne on paha palvella Jehovaa, niin valitkaa itse tänään, ketä te tahdotte palvella, niitä jumaliako, joita teidän toisella puolella virran asuneet esi-isänne palvelivat, vai näiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta mitä minuun ja minun huonekuntaani tulee, niin me palvelemme Jehovaa.’ Tähän kansa vastasi ja sanoi: ’Ei ole ajateltavissakaan meidän puoleltamme, että me hylkäisimme Jehovan palvellaksemme muita jumalia.’” (Joos. 24:14–16, Um) Mutta vaikka maailman johtajat eivät ajattelekaan tällä tavalla, niin Jehovan todistajat ajattelevat siten. Jokainen uuden maailman yhteiskunnassa oleva Jehovan todistaja oli jolloinkin elämässään osa vanhasta maailmasta. Mutta he eivät palvele enää Eufrat-virran itäpuolella olevia jumalia, so. Babylonin jumalia eikä Egyptin jumalia, noiden, jotka turvaavat sotilasmahtiin. Jehovan todistajat ovat sen sijaan ottaneet vaarin seuraavista sanoista: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, jos ette halua olla sen kanssa osallisia sen synneistä ja jos ette halua saada osaanne sen vitsauksista.” – Ilm. 18:4, Um.
2 ”Muut lampaat” ymmärtävät, että Jehova, heidän Jumalansa, toi heidät pois Babylonista. He tulivat halukkaasti eivätkä ”hylkää Jehovaa palvellakseen muita jumalia”. He näkevät Jehova Jumalan voittoisan valtakunnan olevan jo perustettu taivaissa, ja he näkevät, että Saatana, ”tämän maailman jumala”, on heitetty tänne maan seutuville, ja he ymmärtävät maan asukkaitten keskuudessa nykyään vallitsevien ahdistusten johtuvan siitä, että Perkele on tullut heidän luokseen. Perkele ja koko hänen paholaisjärjestönsä pannaan kohta syvyyteen, koska ne eivät omista yksinomaista antaumustaan kaikkeuden Yksinvaltiaalle Hallitsijalle, Jehovalle.
3–5. a) Mitkä muut tottelevaisuusaskeleet otetaan asiaankuuluvasti, kun joku aikoo antautua Jehovalle? b) Voiko kukaan asettaa oikeutetusti kyseelliseksi vesikasteen tarvetta, ja miksi vastaat siten?
3 Miesten ja naisten, jotka haluavat elää eikä kuolla, täytyy omistaa Jehovalle yksinomainen antaumuksensa. Jokaisen heistä täytyy halukkaasti antaa elämänsä Jehovan palvelukseen ja noudattaa hänen käskyjään. Noudattamalla Jumalan käskyjä ihminen todistaa rakastavansa Jumalaa. Hän osoittaa tottelevaisuutta Jumalan tahdolle. ”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysynyt hänen rakkaudessaan.” (Joh. 15:10) Tämä tarkoittaa kaikkia Jehovan käskyjä. Jotkut ihmiset haluavat valita, mitä käskyjä he tahtovat pitää. Joku sanoo esimerkiksi, ettei ole tarpeellista tulla kastetuksi ja vertauskuvata antaumustaan Jehova Jumalalle. Hänestä tuntuu, että niin kauan kuin hän on Jehovan todistajien yhteydessä, hän saa Jehovan siunauksen ja hänet viedään uuteen vanhurskaaseen maailmaan. Hän ajattelee: ’Minä en halua olla sidottu niin tiukasti mihinkään järjestöön, joten minä en halua tulla kastetuksi. Minä menen todistamaan, mutta minä pidän itseni vapaana.’ Kysymyksessä ei ole itsensä sitominen mihinkään järjestöön. Jos sinä haluat elää, niin kysymys on päinvastoin yksinomaisen antaumuksen omistamisesta Jehova Jumalalle. Se, joka kieltäytyy tulemasta kastetuksi, luulee kasteen velvoittavan häntä ja asettavan hänelle suuremman vastuun. Muista, että hänellä on jo vastuu, kun hänellä on tieto. Jumalan kanssa ei voida tinkiä. Jos hän haluaa elämää, niin hän omistaa yksinomaisen antaumuksensa Jehova Jumalalle, hän pitää Jumalan käskyt ja vaeltaa Kristuksen Jeesuksen askeleissa sekä antaa iloiten kastaa itsensä nähtäväksi, julkiseksi tunnustukseksi antaumuksestaan.
4 Vieraileva kierrospalvelija tapaa joskus viidenkymmenenviiden julistajan seurakunnan, missä kaikki menevät työhön säännöllisesti joka kuussa saarnaten Valtakunnan hyvää uutista ja palvellen iloiten. Mutta kun hän tarkastaa papereita, niin hän huomaakin, että kaksikymmentä noista viidestäkymmenestäviidestä ei ole kastettu. Hän ihmettelee syytä ja kysyy asiaa. Hän havaitsee heidän ajattelevan, että jos he vertauskuvaavat antaumuksensa Jehova Jumalalle, niin heille tulee liian suuri vastuu. Kysy itseltäsi: Rakastavatko he tosiaan Jehovaa? Ovatko he halukkaita antautumaan yksinomaisesti hänelle vai tahtovatko he pitää toisen jalkansa vanhassa maailmassa ja toisen uudessa? Kun Jehova viitoitti menettelytavan Pojalleen, nimittäin kastetuksi tulemisen vedessä, niin tuota menettelytapaa täytyy silloin noudattaa varmasti jokaisen, joka haluaa elää ikuisesti Jumalan uudessa maailmassa. Kukaan yksilö ei ratkaise, onko kaste oikea vai väärä. Henkilön, joka antautuu Jehova Jumalalle ja haluaa elämää uudessa maailmassa, täytyy tietää, että kastetuksi tuleminen on pakollinen. Jotkut ajattelevat itsekseen, sen olevan typerä muodollisuus, mutta sellaiset sanovat itse asiassa olevansa viisaampia kuin Jumala. He päättelevät nenäkkäästi, että kastetuksi tuleminen on vanhanaikaista! Saattavatpa jotkut sanoa: ”Se on ainoa kohta, missä olen eri mieltä. Muuten minä hyväksyn Jumalan Sanan.” Kun tutkit asiaa edelleen, niin huomaat, että hän on eri mieltä monissa muissakin yksinkertaisissa kohdissa ja asettuu arvostelijan asemaan arvostellen Luojaa. Ja tuo arvostelija on kuitenkin vain tehty astia. Onko luodulla oikeus asettaa kyseelliseksi, arvostelun alaiseksi ja moitittavaksi sitä, mitä Yksinvaltias Hallitsija vaatii keneltä tahansa luomukseltaan? (Room. 9:20) Kun Jehova osoittaa, että vesikaste on vertauskuva antaumuksestamme, niin jokaisen kristityn pitäisi silloin haluta sitä.
5 Eikö Jeesus sanonut: ”Menkää sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseen saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um) Jokaisen ihmisen, joka haluaa elää ja saada Jehovan suosion, täytyy olla nöyrä Jehova Jumalan edessä ja tunnustaa se toimenpide, mihin hänen Poikansa ryhtyi hänen lunastamisekseen, ja samalla noudattaa Hänen käskyjään. Pietari sanoi siitä syystä: ”Katukaa sentähden ja kääntykää saadaksenne syntinne poispyyhityiksi, jotta virvoituksen ajat tulisivat Jehovan tyköä ja jotta hän lähettäisi teille määrätyn Kristuksen, Jeesuksen, joka taivaan täytyi tosiaan pitää kaiken ennallistamisaikoihin asti, mistä Jumala puhui muinaisajan pyhien profeettojensa suun kautta. Mooses sanoi tosiaan: ’Jehova Jumala toimittaa teille teidän veljienne joukosta minun kaltaiseni profeetan. Teidän täytyy kuunnella häntä kaiken sen mukaan, mitä hän puhuu teille. Tosiaankin, joka ainoa sielu, joka ei kuule tätä profeettaa, hävitetään täydelleen kansan keskuudesta.’” (Apt. 3:19–23, Um) Kuule siis, sillä nämä käskyt eivät ole liian vaativia kenellekään luomukselle.
6. Miten saadaan ymmärrystä?
6 Saattaa olla sellaista, mitä joku ei ymmärrä, mikä ei ole juuri nyt täysin selvää. Mutta valo loistaa yhä enemmän täyteen päivään asti. (Sananl. 4:18) Mitä enemmän joku tutkii Jumalan Sanaa ja elää Jumalan käskyjen mukaan, sitä enemmän hän näkee, miten järkevä se on, ja iankaikkinen elämä on hänen tavoitettavissaan. Jumalan Sana on enemmän kuin tavallinen ihmisjärki. Se on ylhäältä tulevaa viisautta. Noudata sitä.
’EI TÄSTÄ MAAILMASTA’
7, 8. Minkä oikean suhteen ”tähän maailmaan” Jehovalle antautunut säilyttää?
7 Jehovan todistajat ovat rauhallisia ja haluavat vain olla yksinomaisesti antautuneita Jehovan valtakunnan työhön. He tietävät, että heidän asemansa tässä maailmassa on edustaa yksistään Jumalaa. Maailman hallitukset eivät halua valitsijoittensa olevan puolueettomia tähän maailmaan katsoen. Mutta kun joku omistaa yksinomaisen antaumuksensa Jehova Jumalalle, niin hän ei tahdo sekaantua tämän maailman politiikkaan, uskontoon eikä liike-elämään. Hän ei ole osa maailmasta, vaikka hän on siinä. Kaikki tämänmieliset etsivät ensiksi taivaan valtakuntaa ja Jehovan vanhurskautta, ja sitten kaikki muu annetaan heille sen lisäksi. – Matt. 6:33.
8 Nykyinen kristitty evankeliuminpalvelija ei voi elää vanhan maailman moraalisäädösten mukaan, kun se sulkee silmänsä aviorikokselta ja haureudelta ja ajattelee, että on tyylikästä olla juovuksissa. Yhä useammat ihmiset ovat tulleet rikollisiksi unohtaessaan ja hylätessään ne hienot neuvot, jotka Jehova on esittänyt Sanassaan. Ja jokaisen kansan johtajat ovat tulleet yhä huolestuneemmiksi tuon rikollisuuden johdosta. Mikä Jumalan Sanaa vastaan tehty rikos tahansa osoittaa halveksintaa Yksinvaltiasta Hallitsijaa ja hänen valtaistuimelle asetettua Kristustaan kohtaan. Juudaan kuvailema maailman jumalattomuus varoittaa meitä, miten se voi tunkeutua Jumalan seurakuntaankin. Ja hän sanoi niistä, jotka yrittävät turmella Kristuksen tosi seuraajat: ”He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” (Juud. 16) Sellaiset eivät luonnollisesti omista yksinomaista antaumustaan Jehova Jumalalle, ja Raamattu sanoo, että me emme voi liittyä tämänkaltaisiin ihmisiin emmekä palvoa heidän jumaliaan emmekä palvella niitä, ”jotta Jehovan, sinun Jumalasi, viha ei leimahtaisi sinua vastaan ja jotta hänen ei täytyisi hävittää sinua maan pinnalta”. – 5. Moos. 6:15, Um.
ISÄNNÄN ORJA
9, 10. a) Miten voimme kuvailla Jehovan ainoalaatuisuuden? b) Minkä oikean ja minkä väärän suhtautumisen Jehovaan näyttää meille Kristus Jeesus ja Saatana?
9 Yksinomainen antaumus Jehova Jumalalle on erittäin vakava vaatimus. Tarkastelkaamme sitä nyt Jehovan näkökannalta. ”Yksinomainen” merkitsee muiden poissapitämistä eli poiserottamista. Se merkitsee yhtä tai ainoaa tai yksityisesti antautunutta. Jumalan asemaan ei voida sisällyttää ketään muuta. Hän on yksinomainen. Jokainen muu on ulkopuolella hänen kaikkein kunnioitetuinta asemaansa, minkä yksin hän voi säilyttää. Hän on yksin, korotetussa asemassaan maailmankaikkeudessa. Hän ei halua sisällyttää ketään muuta mukaansa. Hän ei jaa kunniaansa kenenkään toisen kanssa. Kristus Jeesus ymmärsi Isänsä kaikkeudessa omaaman täysin yksinomaisen aseman, ja Paavali kirjoitti tästä asiasta: ”[Kristus Jeesus], joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti.” (Fil. 2:5–8, Um) Jeesus itse sanoi: ”Minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.” – Joh. 14:28.
10 Saatana Perkele halusi työntää Jehova Jumalan pois tästä yksinomaisesta asemasta, eikä Saatana ole luonnollisestikaan omistanut Jehovalle yksinomaista antaumusta, sillä hän harkitsee vakavasti Korkeimman kaltaisena olemista, ja hän on pannut kaikkien luomusten mieleen ajatuksen, että heidän pitäisi olla niinkuin Jumala, tietää hyvä ja paha, toisin sanoen, että heidän pitäisi olla tuomareita, jotka päättävät, mikä on oikein ja mikä väärin kaikkeudessa. Me huomaamme sentähden pappien usein kiistelevän Jumalan Sanasta, kiistävän sen, väittävän osien Raamatusta olevan pelkkiä taruja, ja siten he ovat asettuneet Jumalaksi, joka on pätevä väittelemään ja kiistelemään Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Mikä ylpeys!
11, 12. a) Mitä Jehovan aito palvonta sisältää? b) Miten rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen ovat verrattavissa toisiinsa?
11 Nöyrä Jehovalle antautunut ihminen on innon ja hurskauden täyttämä. ”Antautuminen” merkitsee innokasta mieltymystä tai voimakasta kiintymystä; harrasta rakkautta tai hellyyttä jotakuta kohtaan. Antaumus on yhteydessä henkilön uskonnollisuuden kanssa. Se, joka ymmärtää nyt tosi uskonnon, harjoittaa aitoa palvontaa, niinkuin Jeesus ennusti: ”Se hetki on tulossa ja on nyt, jolloin aidot palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä odottaa tosiaan sellaisten palvovan häntä.” (Joh. 4:23, Um) Kuka hyvänsä omistaa Jehova Jumalalle yksinomaisen antaumuksensa, hän ei salli minkään muun tunkeutua siihen antaumukseen eikä pilata sitä. Jehova ei voi suvaita sellaista. Siksi ei henkilön tule sallia minkään häiritä sitä. Antaumuksen Jehova Jumalalle täytyy olla rakkauden täyttämä. Sen täytyy olla harrasta rakkautta, yksinomaan Jehova Jumalaan kohdistuvaa rakkautta – ei rakkautta, mikä voidaan jakaa jonkun muun kesken.
12 Ranskalainen käännös (Abbé Drioux Version, 1884) kääntää 2. Mooseksen kirjan 34:14:nnen näin: ”Jumala haluaa olla ainoalaatuisesti rakastettu” – toisin sanoen hän haluaa olla rakastettu ainoana lajissaan, yksinoikeutetusti. Kristus Jeesus mainitsi maan päällä ollessaan kaksi käskyä. Ensiksi hän sanoi, että sinun täytyy rakastaa Isää koko sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi ja voimastasi, ja toiseksi rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tämä panee jälleen Jehova Jumalan ainoalaatuiseen eli yksinomaiseen asemaan, mikä on suljettu, erotettu kaikesta muusta rakkaudesta. Hän on huomattava ja yksin asemassaan Yksinvaltiaana. Rakkaus kohdistuu suoranaisesti häneen, ilman että mikään jakaa sitä rakkautta. Se on yksinomaista antaumusta. Samanlainen toinen käsky kuuluu, että meidän on rakastettava lähimmäisiämme, niinkuin me rakastamme itseämme. Vaikka tämä rakkaus käsittää suuremman alan sisältäen ihmiskunnan, joka vuorostaan voi rakastaa meitä, niin kukaan ihminen ei tule kuitenkaan yksinomaiseksi tässä meidän puoleltamme lähtevässä epäitsekkyydessä. Meidän rakkautemme lähimmäiseen voi käsittää koko ihmiskunnan. Mutta mitä tulee Luojaan, niin hän yksin vaatii ja oikeutetusti myös saa yksinomaisen antaumuksen. Meidän rakkautemme lähimmäistämme kohtaan siten, kuin me rakastamme henkilökohtaisesti itseämme, ei ole yksinomainen, joskin se on asianmukainen. Me emme palvo lähimmäistä, vaan osoitamme vain rakkautta. Jehovaan kohdistuva rakkautemme sisältää palvonnan, palveluksen, tottelevaisuuden, ja tässä hän ei suvaitse mitään kilpailua.
13, 14. Miten Jeesus tekee tämän vertailun selvemmäksi, ja miten me voimme hyötyä sen ymmärtämisestä nyt?
13 Jeesus osoitti tämän henkilöllisen rakkauden periaatteen, sillä hän tunsi hyvin Isänsä, niin hyvin, että hän saattoi sanoa, että kun joku tunsi Pojan, niin hän tunsi myöskin Isän. ”Jeesus sanoi . . . ’ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni.’” Esittäen Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen osoitettavaa yksinomaista antaumusta koskevan periaatteen Jeesus näytti lisäksi, että suurempi rakkaus Valtakuntaa ja Jehovan nimen kunniaansaattamista kohtaan on myös tärkeämpi kuin lähimmäisen rakkaus. Luomus voi lähestyä nyt taivaallista Isää ainoastaan Pojan kautta, ja siksi Jeesus sanoi: ”Sentähden, kuka tahansa tunnustaa uskonsa minuun ihmisten edessä, minäkin tunnustan uskoni häneen Isäni edessä, joka on taivaissa.” Ja osoittaakseen sitten, miten suuri tämän Isään Pojan kautta osoitetun rakkauden täytyy olla, Jeesus sanoo: ”Jolla on suurempi kiintymys isään tai äitiin kuin minuun, se ei ole sovelias minulle; ja jolla on suurempi kiintymys poikaan tai tyttäreen kuin minuun, se ei ole sovelias minulle. Ja ken hyvänsä ei omaksu kidutuspaaluaan ja seuraa minua, se ei ole sovelias minulle.” – Joh. 14:6, 7; Matt. 10:32, 37, 38, Um.
14 Jehovan ’Harmagedonin-sodan’ jälkeen tuntevat kaikki henkiin jääneet hänet ja antavat hänelle ensimmäisen rakkautensa. Jehovan todistajien täytyy antaa hänelle nytkin sellainen rakkaus Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ja se panee meidät ainoalaatuiseen suhteeseen Luojaamme nähden, sillä ’hän on Jumala, joka haluaa olla ainoalaatuisesti rakastettu’. ”Isä odottaa sellaisten palvovan häntä.” Se palvonta tapahtuu hengessä ja totuudessa, ja se on yksinomainen. Tähän rakkauteen ja palvontaan ei sisälly ketään muuta, siksi se on ainoa lajissaan.
15. Miten orjan asemaa katsellaan oikein Raamatun kannalta?
15 Kun joku on näin yksinomaisesti antautunut, niin se johdattaa mieleen toisenkin ainoalaatuisen suhteen kahden välillä: isännän ja orjan. Jehova on Isäntä, koska hän on Luoja, Omistaja, ja luodulta eli omistetulta vaaditaan, että hän tekee Isäntänsä tahdon. Jehova on yksinomainen ja ainoa luomuksen omistaja. Hän teki hänet. Jehova Jumala järjesti siten, että hänen Poikansa osti ihmisperheen, ja siksi Raamattu sanookin: ”Teidät ostettiin hinnalla, älkää tulko enää ihmisten orjiksi.” (1. Kor. 7:23, Um) Paavali esitti korinttolaisille kirjoittamassaan kirjeessä erittäin kiinnostavan selityksen orjista: ”Missä asemassa kukin kutsuttiinkin, pysyköön hän siinä. Kutsuttiinko sinut orjana? Älä anna sen huolestuttaa itseäsi, mutta jos voit myös päästä vapaaksi, niin käytä mieluummin tilaisuutta hyväksesi. Sillä jokainen Herrassa oleva, joka kutsuttiin orjana, on Herran vapaa; samoin se, joka kutsuttiin vapaana, on Kristuksen orja. Teidät ostettiin hinnalla, älkää tulko enää ihmisten orjiksi. Missä asemassa kukin kutsuttiinkin, veljet, pysyköön hän siinä ollen Jumalan yhteydessä.” – 1. Kor. 7:20–24, Um.
16. Mitä ilmaisee halu olla Jehovan orja nykyään?
16 Varhaiskristillisinä aikoina ei Jumalalle eikä Kristukselle Jeesukselle merkinnyt mitään, olivatko ihmiset vapaita vai orjia. Heidät voitiin silti kutsua Kristuksen Jeesuksen perijätoverin korkeaan asemaan taivaan kirkkauteen. Mutta missä tilassa he olivatkin, orjina tai vapaina, niin heistä tuli Kristuksen orjia, ja he saattoivat päästä Jumalan yhteyteen ainoastaan sillä tavalla. Se henkilö, joka tulee nyt Jehovan luo ja antautuu Kristuksen Jeesuksen kautta Jehovan palvelukseen, tekee itsestään nytkin Jumalan orjan. Kristitty ei ole tässä teossaan ulkokullattu, vaan omistaa vilpittömästi mielellään yksinomaisen antaumuksensa Yksinvaltiaalle Hallitsijalle täyttääkseen Isän tahdon, niinkuin Poika osoitti tottelevaisuutta Isänsä käskyille. Tämä orjansuhde tulee sydämestä. Se on antautuneen sisin halu. Hänellä on sydämessään oikea taipumus Jumalan puoleen. Halu totella tosi Jumalaa on hänelle luonnollinen. Sellainen ihminen valitsee vapaaehtoisesti orjana olemisen. Antautunut henkilö asettuu mieluimmin tähän orjansuhteeseen oikeudenmukaiseen Isäntään, Jehovaan, nähden.
”ORJANA EPÄMÄÄRÄISEEN AIKAAN ASTI”
17, 18. a) Miksi joku saattoi muinaisessa Israelissa tulla ”orjaksi epämääräiseen aikaan asti”? b) Mitkä terveelliset opetukset nykyinen kristitty evankeliuminpalvelija voi saada tästä muinaisesta tavasta?
17 Muinaisen Israelin aikana kävi jollekulle heprealaiselle joskus tarpeelliseksi myydä itsensä orjaksi. Jumalan Sana kertoo näin: ”Jos sinä ostat heprealaisen orjan, niin hän on oleva orja kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän lähtee maksutta. Jos hän tulee yksin, niin hän lähteekin yksin. Jos hän omistaa vaimon, niin hänen vaimonsa täytyy mennä hänen kanssaan. Jos hänen isäntänsä antaa hänelle vaimon, ja tämä synnyttää hänelle poikia tai tyttäriä, niin vaimosta ja hänen lapsistaan tulee hänen isäntänsä omia, ja hän [orja] lähtee yksin. Mutta jos orja sanoo itsepintaisesti: ’Minä rakastan tosiaan isäntääni, vaimoani ja lapsiani, minä en tahdo lähteä vapautettuna’, niin hänen isäntänsä tulee viedä hänet lähelle Jumalaa ja viedä hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä täytyy lävistää hänen korvansa naskalilla, ja hänen täytyy olla hänen orjansa epämääräiseen aikaan asti.” – 2. Moos. 21:2–6; Um.
18 Me tapaamme tässä orjuudessa miehen, joka on kokonaan antautunut isännälleen ja joka menee niin pitkälle, että sanoo: ”Minä rakastan tosiaan isäntääni.” Tämä on kristityllekin oikea mielentila. Hänen tulee nähdä itsensä aina orjan asemassa ja olla innokas palvelemaan Isäntää, Jehovaa, joka on antanut hänelle elämän ja kaikki sen siunaukset. Kenenkään ei pitäisi milloinkaan haluta vapautta Jehova Jumalasta mennäkseen omaa tietään. Perkele oli ensimmäinen, joka piti kiinni väärästä halustaan, ja hänen loppunsa on tuho.
19, 20. Miten ihmisen valintavapaus ilmenee tästä tutkielmastamme?
19 Jehova Jumala vaatii oikeutetusti yksinomaista antaumusta. Mutta kun tämä yksinomainen antaumus omistetaan kaikkeuden Yksinvaltiaalle Hallitsijalle, niin se täytyy omistaa henkilön omasta halusta. Häntä ei pakoiteta siihen. Hänen täytyy haluta omistaa antaumuksensa mielellään, iloiten. Kukaan ei aja häntä tähän asemaan eikä työnnä häntä Jehova Jumalan palvelukseen. Mutta koska hän tutkii Jumalan Sanaa, haluaa tehdä Jehovan tahdon, niin hän on taipuvainen olemaan mieluummin täydellisesti sopusoinnussa Jumalan ja Jumalan päätösten kanssa sekä hänen orjansa, niinkuin Jehovan Poika Kristus Jeesuskin teki mielellään Isänsä käskyt.
20 Jehovan palvelukseen antautunut on varmasti tämän heprealaisen orjan kaltainen, joka on halukas olemaan orja epämääräiseen aikaan asti. Mitä uuden maailman yhteiskunnan jäseniin tulee, niin tämä merkitsee heille iankaikkisuutta. Jehova rakasti maailmaa niin, että hän lähetti ainoasyntyisen Poikansa tänne maan päälle, jotta ne maan päällä olevat, jotka haluavat uskoa häneen, saisivat iankaikkisen elämän. Hän järjesti niin, että hänen Poikansa osti ihmisperheen. On monta ihmistä, jotka kieltäytyvät tunnustautumasta orjiksi ja tulemasta tämän ostohinnan alaisiksi ja haluavat kulkea omaa tietään, mutta se heidän tiensä, mikä on ”tämän maailman” tie, merkitsee heidän kuolemaansa. – Joh. 3:16; 1. Joh. 2:17.
21. Mitkä velvoitukset Jehovan palvelemisen valinta tuo mukanaan?
21 ”Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.” (Sananl. 10:7) Ne, jotka kieltävät lunnaat, kuolevat iäksi, joten he siis häviävät olemasta, niin ettei heillä ole milloinkaan enää elämää. Jehova Jumala sanoi siten profeettansa Jeremian kautta: ”He nukkuvat ainaista unta eivätkä herää, sanoo Kuningas, jonka nimi on sotajoukkojen Jehova.” (Jer. 51:57, As) Kaikkien ihmisten, jotka ovat antaneet elämänsä Jehova Jumalan palvelukseen, täytyy ymmärtää, että kristittynä oleminen on vakava asia, ja Mooses lausui: ”Sinä et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.” (2. Moos. 20:7, Um) Kenenkään ei tule ajatella, että koska hän on antautunut Jehova Jumalalle ja hänet on kastettu vedessä, niin Jumala on nyt velvollinen tekemään kaiken hänen hyväkseen. Jumala suorittaa varmasti oman osansa sopimuksesta siunaten ja huolehtien, mutta orjan, joka sanoo omistavansa yksinomaisen antaumuksensa Jehova Jumalalle, täytyy myös suorittaa oma osansa tässä järjestelyssä. Hänen täytyy osoittaa, että hän on Yksinvaltiaan Hallitsijan orja ja lisäksi tottelevainen orja. Ihmisen elämä riippuu hänen todellisesta, aidosta palvonnastaan, ja ’Isä odottaa sellaista palvontaa’, sillä hän on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”.
[Taulukko s. 40–42]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUINEN PALVELUSVUODEN RAPORTTI V. 1955
(Ks. painettu julkaisu)