Kristuksen johtoasemasta hyötyminen
EI KUKAAN ihminen eikä mikään ihmisryhmä vaan ainoastaan Jeesus Kristus on kristillisen seurakunnan Pää. Hän ei ole itse ottanut tätä kunniaa itselleen, eikä hän ole saanut sitä yleisen hyväksynnän perusteella. Hänen Isänsä antoi sen hänelle. Kirjoittaessaan Efesoksessa oleville uskoville tovereilleen apostoli Paavali sanoi, että Jumala ’teki Jeesuksen kaiken pääksi seurakunnalle’. – Ef. 1:22.
On täysin oikein, että Jeesuksella Kristuksella on pään asema seurakunnassa. Hänen opetuksensa ja elämäntapansa, varsinkin hänen uhrikuolemansa, muodostavat seurakunnan olemassaolon perustan. Kukaan seurakunnan jäsen ei voi olla erossa Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” – Joh. 14:6.
Onko Kristuksen johto koskaan sortavaa? Päinvastoin se, miten hän käsitteli asioita ollessaan ihmisenä maan päällä, todistaa, että hänen johtonsa on rakkaudellista ja sääliväistä. Hän selitti kärsivällisesti vaikeita asioita opetuslapsilleen eikä koskaan rasittanut heitä enemmällä kuin he pystyivät käsittämään. Hän täytti rakkaudellisesti heidän tarpeensa ja yritti huolehtia siitä, että he saivat tarpeellisen levon ja oman rauhan. Kerrankin kun heillä ei ”ollut vapaata aikaa edes aterian syömiseen”, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.” (Mark. 6:31) Lopulta Jeesus antoi elämänsä opetuslastensa puolesta. Hän itse sanoikin: ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” – Joh. 15:13.
Jeesus Kristus ei johtoasemaa käyttäessään koskaan ilmaissut, ettei hän olisi luottanut seuraajiinsa. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että he halusivat tehdä hänen Isänsä työn ja tahdon. Kerran Jeesus esimerkiksi sanoi: ”Joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä.” – Joh. 14:12.
Kuinka rohkaisevaa näiden sanojen kuulemisen onkaan täytynyt olla opetuslapsille! Yksilöinä kukaan Jeesuksen opetuslapsista ei voinut päästä lähellekään kaiken sen tekemistä, mitä heidän Herransa teki. Mutta joukkona he kykenivät tekemään suurempia tekoja. Jumalan määräaikana he kykenivät viemään ”hyvän uutisen” juutalaisille ja ei-juutalaisille kauas sen Juudean, Galilean ja Perean alueen ulkopuolelle, jossa Jeesus oli saarnannut. Heitä käytettiin välikappaleina paljon useampien opetuslasten tekemiseen kuin Jeesus oli tehnyt maallisen palveluksensa kolmen ja puolen vuoden aikana. Jeesuksen aidot opetuslapset osoittautuivat totisesti hänen luottamuksensa arvoisiksi.
MITEN JEESUS KÄYTTÄÄ JOHTOASEMAA NYKYÄÄN
Vaikka Jeesus Kristus ei ole läsnä lihassa nykyään, se ei ole millään tavalla vähentänyt hänen vaikutusvaltaansa opetuslastensa suhteen. He saavat häneltä apua, opastusta ja suojelusta, aivan samoin kuin jos hän olisi täällä maan päällä. (Matt. 28:20) Miten se on mahdollista?
Ensinnäkin kristillisellä seurakunnalla on luotettava kertomus Jeesuksen opetuksista ja elämänvaelluksesta, jonka esittää neljä eri lähdettä: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Muutkin Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset keskittävät huomion Jeesukseen Kristukseen ja välittävät hänen opetustensa hengen. Kun siis luemme noita henkeytettyjä kirjoituksia ja sovellamme niitä käytäntöön, niin osoitamme tunnustavamme Kristuksen johtoaseman.
Lisäksi Jehova Jumala on antanut Poikansa määräysvallan alaisuuteen mahtavan voiman – pyhän henkensä. Tämä ilmenee siitä, mitä apostoli Pietari sanoi tuon hengen vuodattamisesta helluntaina vuonna 33: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” – Apt. 2:32, 33.
Koska Jeesus Kristus vuodatti tämän hengen opetuslapsiin, hän voi myös ohjata heitä sen välityksellä. Niinpä kun tosi kristityt kohtaavat hämmentäviä ongelmia tai koettelemuksia, he voivat luottaa siihen, että he saavat apua Herraltaan. Hän voi Jumalan hengen avulla palauttaa heidän mieleensä sopivia raamatullisia ohjeita ja auttaa heitä ymmärtämään, mikä on oikea menettely.
Täten vanhimmat, jotka pitävät toinen toistaan samanvertaisina ja Kristusta päänään, saavat apua tehdäkseen järkeviä ratkaisuja, kun he harkitsevat rukoillen seurakunnan asioita. Se, että heillä on oikea näkemys toisistaan ja että he tunnustavat täysin Kristuksen johtoaseman, sallii Jumalan hengen vaikuttaa heihin vapaasti. (Ef. 4:15, 16) Tämä toimii sitä vaikutusta vastaan, mikä epätäydellisellä ihmisaineksella, mukaan luettuna taipumus henkilökohtaiseen ylpeyteen tai kunnianhimoon, voisi muutoin olla, kun he yrittävät ratkaista ongelmia tai tehdä painavia ratkaisuja vanhimmistona.
Jumalan hengen lisäksi Jeesus Kristus voi käyttää enkeleitä auttamaan seurakuntaansa. Kun hän oli maan päällä, hänellä oli valta kutsua enkeleitä avuksi. Hän sanoi Pietarille: ”Luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” (Matt. 26:53) Legioonaan kuului siihen aikaan yleensä 6 000 miestä, joten Jeesus voi laskea saavansa heti yli 72 000 enkeliä avukseen.
Enkelien mahtava voima voidaan ymmärtää sen perusteella, kun muistamme, että yksi ainoa heistä löi Juudan kuninkaan Hiskian aikana maahan 185 000 assyrialaista sotilasta yhtenä yönä. (2. Kun. 19:35) Voimakkaitten enkeliensä välityksellä Jeesus Kristus voi suojella opetuslapsiaan ilkeiltä vastustajilta ja huolehtia siitä, että hänen opetuslasten tekemistä koskeva käskynsä toteutetaan pahimmastakin vastustuksesta huolimatta. Sen, että enkeleitä käytetään auttamaan seurakuntaa, vahvistaa se seikka, etteivät kiellot eivätkä hirvittävät vainot ole pysähdyttäneet opetuslasten tekemisen työtä. Seurakunnan jäsenet voivat vastata myöntävästi Heprealaiskirjeen 1:14:ssä esitettyyn kysymykseen: ”Eivätkö he kaikki ole julkisesti palvelevia henkiä, niitä palvelemaan lähetettyjä, jotka tulevat perimään pelastuksen?”
VANHINTEN ASEMA SUHTEESSA KRISTUKSEEN
Jeesus Kristus käyttää johtoasemaansa myös miesten käyttämisessä palvelemaan maailmanlaajuista seurakuntaa, joka muodostuu tuhansista opetuslapsiryhmistä kautta maailman. (Ef. 4:7, 8, 11–13) Jokaisella näistä opetuslasten ryhmistä eli seurakunnista, jotka muodostavat yhden seurakunnan, on tavallisesti paikallinen vanhimmisto. Kun nämä vanhimmat pyrkivät jäljittelemään Jeesuksen esimerkkiä ja heijastavat todella Kristuksen mieltä opetuksessaan, neuvonnassaan ja oikaisussaan, niin itse asiassa Jeesus Kristus opettaa, neuvoo ja oikaisee yksityisiä seurakuntia. Ihminen, joka toimii vanhinten terveellisen kehotuksen mukaan ymmärtäen sen perustuvan Raamattuun, osoittaa tunnustavansa Kristuksen johtoaseman. Hän tietää, että koska he pitävät kiinni Raamatusta, niin he eivät puhu omalla valtuudellaan.
Mutta merkitseekö tämä sitä, että mitä tahansa vanhin sanoneekin, sitä tulisi pitää kuin itseltään Kristukselta tulevana? Ei välttämättä. Seurakunnan kaikkien muiden jäsenten tavoin vanhin on epätäydellinen ihminen, altis tekemään erehdyksiä sanoissa ja teoissa. Opetuslapsi Jaakob tunnustikin: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaak. 3:2) Heikkouksiensa ja epätäydellisyytensä vuoksi vanhinten täytyy siksi olla varovaisia, etteivät salli henkilökohtaisten mielipiteittensä vaikuttaa opetukseensa, neuvontaansa ja oikaisuunsa.
Jos vanhimmat käsittelisivät asioita henkilökohtaisten mielipiteittensä perusteella, sen mukaan mistä he pitävät tai eivät pidä, niin he itse syyllistyisivät Kristuksen johdon hylkäämiseen. He korottaisivat itsensä Jeesuksen Kristuksen yläpuolelle antaen ymmärtää, että hänen seurakunnalle antamastaan opastuksesta puuttuu jotakin. He sanoisivat todellisuudessa, että Jeesuksen Kristuksen opetukset täytyisi korvata heidän henkilökohtaisilla mielipiteillään. – Vrt. 1. Korinttolaiskirjeen 3:4–11:een.
Mitä pitäisi tehdä, jos joku vanhin menettelisi tällä tavoin eikä tunnustaisi Kristuksen johtoasemaa? Muiden vanhinten velvollisuus olisi silloin auttaa häntä arvioimaan itsensä oikein suhteessa Jeesukseen Kristukseen ja veljiinsä. (Fil. 2:2–5) Vanhin, joka on tehnyt sellaisen erehdyksen, haluaisi varmaan noudattaa toisten vanhinten antamaa Raamattuun perustuvaa neuvoa ja osoittaa, että hän tosiaan tunnustaa Kristuksen johtoaseman. Tekisikö sellainen erehdys vanhimman epäpäteväksi jatkamaan palvelemista tuossa ominaisuudessa? Vain siinä tapauksessa, että hän jatkuvasti jättäisi huomioon ottamatta toisten vanhinten antaman Raamattuun perustuvan oikaisun.
Apostoli Pietarin (Keefaan) tapauksesta ilmenee selvästi, ettei vakava arvostelukyvyssä tehty erehdys automaattisesti tee ketään epäpäteväksi palvelemaan vanhimpana. Kun hän menetteli väärin vetäytyessään seurustelemasta pakanakristittyjen kanssa, apostoli Paavali ojensi häntä. Tätä tarkoittaen Paavali kirjoitti: ”Kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin häntä vasten kasvoja, koska hänet oli tuomittu syylliseksi. Sillä ennen kuin eräät miehet saapuivat Jaakobin luota, hänen tapanaan oli syödä kansojen ihmisten kanssa, mutta kun he saapuivat, hän ryhtyi vetäytymään pois ja erottautumaan peläten ympärileikattujen luokkaan kuuluvia. Muutkin juutalaiset liittyivät häneen tässä teeskentelyssä, niin että heidän teeskentelynsä vei Barnabaankin mukanaan. Mutta kun näin, että he eivät vaeltaneet suoraan hyvän uutisen totuuden mukaan, sanoin Keefaalle heidän kaikkien edessä: ’Jos sinä, vaikka olet juutalainen, elät niin kuin kansojen ihmiset etkä niin kuin juutalaiset, niin kuinka sinä pakotat kansojen ihmisiä elämään juutalaisen tavan mukaan?’” (Gal. 2:11–14) Pietari otti tämän kurin vastaan, sovelsi sen käytäntöön ja jatkoi sen tähden palvelemista uskollisena vanhimpana ja apostolina.
Mutta mitä sinun tulisi tehdä, jos et ole vanhin ja sinusta tuntuu, että yksi tai useampi seurakuntasi vanhimmista alkaa tyrkyttää henkilökohtaisia mielipiteitään toisille? Harkitse rukoillen, suhtaudutko asioihin todella Raamatun mukaisesti. Jos ongelma on todella olemassa, luota siihen, ettei Jeesus Kristus salli seurakunnan kärsiä mitään todellista hengellistä vahinkoa. Hän tietää, mitä on tapahtumassa. (Vertaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:18, 19:ää Ilmestyksen 2:2–7:ään.) Jos omatuntosi on jatkuvasti häiriintynyt, voisit puhua siitä jollekulle vanhimmista tavoitteena sydämesi ja mielesi rauhoittaminen. Rukoile jatkuvasti, että voisit edelleen käyttäytyä Jeesuksen Kristuksen uskollisena opetuslapsena ja siten hyötyä hänen johtoaseman käytöstään.
Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen johtoasema kristilliseen seurakuntaan nähden on todellinen. (Kol. 1:13, 14, 18) Kun tunnustamme tämän, niin siitä seuraa suurenmoista hyötyä suojeluksena, opastuksena ja muuna apuna. (1. Kor. 11:3) Olkaamme siksi alamaisia Herrallemme ja kokekaamme siunauksia, joita saadaan hänen johdostaan. – Joh. 14:23.