Osoita rakkautta – ole luottavainen

RAKKAUS ilmenee monin onnelliseksi tekevin tavoin. Yksi niistä on luottavaisuus. Apostoli Paavali kirjoitti kauan sitten rakkautta koskevassa hienossa esityksessään: ”Rakkaus . . . kaikki . . . uskoo.” Toisin sanoen se uskoo kaiken, mitä Jumala sanoo Sanassaan, vaikkei siitä voitaisikaan täysin käsittää kaikkea ja vaikka se saattaa toisinaan vaikuttaa mahdottomalta, koska ihmiset eivät nykyään tiedä kaikkia tosiasioita eikä heillä ole tieteellistä selitystä eräisiin kohtiin. Mutta Paavalin sanat esittävät myös perusperiaatteen, että rakkaus on luonnostaan luottavainen, se ei epäile asiattomasti toisia. – 1. Kor. 13:4, 7.

Koska Jumala on rakkaus, niin hän on myös luottavainen. Hän on totisesti luottanut enkelijoukkoihinsa kautta aikain heidän luomisestaan lähtien. Jumala luotti samoin ensimmäiseen ihmispariinkin Aadamiin ja Eevaan. Hän olisi voinut katsoa tulevaisuuteen ja nähdä, mitä he tekisivät, mutta hän ei tehnyt sitä, hänen ei tarvinnut eikä hän halunnut tehdä sitä. Päinvastoin hän kylvi heille siunauksiaan ja antoi heille tilaisuuden ilmaista arvostustaan tai kiittämättömyyttään. – 1. Joh. 4:8.

Miten tämä pitikään paikkansa Jumalan suhtautumisesta Israelin kansaankin! Kuinka antelias ja luottavainen hän olikaan! Kerran toisensa jälkeen hän antoi sille anteeksi ja uuden tilaisuuden yrittää. Jumala osoitti rakkaudellista luottavaisuutta erityisesti Jobin tapauksessa. Jumala ei uskonut pikaisesti Perkeleen herjaavia syytöksiä, hän ei ajatellut Jobilla olevan alhaisia vaikuttimia Jumalan-palvelemisessaan niin kuin Saatana ajatteli. Jumala uskoi rakkaudellisesti Jobin säilyttävän nuhteettomuuden, eikä Perkele pystynyt todistamaan toisin. – Job 1:1, 8; 2:10.

Jumalan itsensä antamaa esimerkkiä seuraa toisena hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esimerkki. Hän osoitti rakkautensa taivaallista Isäänsä kohtaan luottamalla täysin häneen siinä määrin, että oli halukas kuolemaan siinä luottamuksessa, että hänen Isänsä herättää hänet kuolemasta. Jeesus osoitti rakkaudellista luottamusta myös toimiessaan lähimmäistensä kanssa. Hän ei vaatinut epäluuloisesti luokseen tulevia menemään äärimmäisyyksiin uskonsa osoittamisessa, ennen kuin hän paransi heidät. Eikä hän silmäillyt kaikkia kahtatoista apostoliaan epäluuloisesti sen takia, että hän tiesi yhden heistä pettävän hänet – Joh. 6:64; 12:4–6; 17:12.

Rakkaus panee samoin sinut luottamaan taivaalliseen Isääsi, niin kuin lapsi luottaa vanhempiinsa. Se saa sinut pitämään kiinni hänen Sanastaan ja osoittamaan tämän toimintatavallasi. Silloin sinä uskot hänen Sanaansa, Raamattuun, vaikka et ymmärtäisikään täysin kaikkea lukemaasi ja vaikka niin sanottu tiede epätäydellisen tietämyksen tai väärän päättelyn takia saattaisi asettaakin sen kyseenalaiseksi. – 5. Moos. 7:9; Mark. 11:22; Joh. 17:17.

Lähimmäiseesi luottamisesta sanoo jo ”kultainen sääntökin”, että sinun tulee luottaa häneen, sillä etkö sinä halua hänenkin luottavan itseesi? Tosiaan, ”niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille”. – Luuk. 6:31.

Toisiin luottaminen ei ilmaise itse asiassa ainoastaan rakkautta heitä, vaan myös itseämme kohtaan. Miten niin? Koska luottaminen on yksi anteliaisuuden muoto, ja anteliaisuus tekee onnelliseksi. Jeesushan sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.” – Apt. 20:35, Um.

Varsinkin perheenjäsenten, kuten miehen ja vaimon, on osoitettava rakkautta olemalla luottavaisia. Rakkaus pitää uskollisuutta selviönä eikä ole asiattomasti luulevainen. Se ei tee pikkuseikoista vuoren korkuisia. Epäluottamus, asiaton epäilys on rakkaudetonta, epäystävällistä, se masentaa toista ja aiheuttaa hankausta. Kaikki tekevät virheitä aika ajoin. Ole siis antelias ja jätä toinen tuomitsematta todisteitten puuttuessa ja osoita armoa, jos toinen on todella syyllinen. – Kol. 3:12–14.

Muista, että asiattoman epäilyksen tie oli itsensä Saatanan tie. Hän on pannut kaiken alttiiksi todistaakseen, että ihminen ei ole se, mikä hän väittää olevansa, että Jumalan palvelijat palvelevat häntä ainoastaan sen hyödyn takia, mitä he siitä saavat. Hän väittää, ettei keneenkään voida luottaa. Hän ei ole totisesti sellainen, jonka esimerkkiä pitäisi noudattaa. – Job 1:9–11; Ilm. 12:10.

Huomattava esimerkki historiassa niistä, jotka seurasivat Saatanaa näissä suhteissa, oli amerikkalainen humoristi Mark Twain, joka on nyt ollut kuolleena viitisenkymmentä vuotta. Eräässä teoksessaan, Letters from the Earth (Kirjeitä maasta), mikä on julkaistu ensi kerran äskettäin, hän käyttää Saatanaa kasaamaan pilkkaa, ylenkatsetta ja herjausta Jumalalle ja ihmiskunnalle. Tämä kirja sisältää myös hänen arvionsa Raamatusta: ”Se on täynnä kiinnostavia asioita. Siinä on ylevää runoutta ja ovelia taruja, veren kyllästämää historiaa, hyvää moraalia ja valtavasti ruokottomuuksia sekä toistatuhatta valhetta.” Koska hän oli asiattomasti epäluuloinen, niin hän luki Raamatusta sellaista, mitä siinä ei ole, eikä kyennyt näkemään sitä, mitä siinä todella on.

Hän suhtautui samalla epäluuloisella tavalla lähimmäiseensäkin: ”Jokainen on kuu, jolla on pimeä puolensa, mitä hän ei koskaan näytä kenellekään.” Ei ole ihme, että tämä suuri humoristi menetti huumorinsa ja valitti: ”Ole hyvä, niin olet yhtä yksinäinen kuin minäkin.” Näin ei ole. Jeesus oli hyvä, jos kukaan koskaan, mutta sen sijaan, että hän olisi ollut yksinäinen, hän ei voinut irtautua ihmisjoukoista, mikä ei johtunut yksistään hänen ihmetöistään, vaan myös hänen elämänsanoistaan. – Mark. 6:30–34; Luuk. 21:37, 38.

Koska Mark Twainilla ei ollut uskoa Jumalaan, niin hän salli kahden tyttärensä ja vaimonsa kuoleman tehdä itsestään vielä katkeramman, ja niin hän ”jäähdytti tunteitaan yleisiä asioita koskettelevilla purevilla kirjoituksilla” Amerikkalaisen tietosanakirjan (The Encyclopedia Americana) mukaan. Hän oli kylvänyt epäluuloa ja korjasi yksinäisyyttä, niin kuin Jeesus sanoi: ”Antakaa, niin teille annetaan” samanlaisella mitalla. – Luuk. 6:38; Gal. 6:7.

Mutta se, että rakkaus on luottavainen, ei merkitse kuitenkaan sitä, että sinun tulisi olla narrattava, yksinkertainen. Ei lainkaan, sillä Jumalan sana sanoo myös: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” – Sananl. 14:15.

Miten sinä voit sitten kulkea luottamuksen ja varovaisuuden välistä keskitietä? Rakastamalla lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ei enemmän ollen lapsellinen ja yksinkertainen, eikä vähemmän ollen asiattomasti epäluuloinen. – Mark. 12:31.