”Kultainen sääntö” todistus viisaudesta

VIIME talven alkupuolella nähtiin New Yorkissa Brooklynin alueella keski-ikäisen miehen kiirehtivän autolleen juuri, kun poliisi kiinnitti hänen autoonsa vihreän lapun pysäköintivirheen takia. Raivostuneena hän antoi ryöpytä hillittömiä, vihaisia sanoja, joista poliisi ei välittänyt kävellessään pois. Mitä autonomistaja voitti purkauksellaan? Ei mitään, hän vain lisäsi omaa huonoa tuultaan ja sai poliisin asennoitumaan häntä vastaan.

Kuinka erilainen olikaan erään englantilaisen lähetystyöntekijän tapaus Lagosissa, Nigeriassa! Hänen saavuttuaan pysäköidyn autonsa luo eräänä päivänä siellä seisoi tummaihoinen alkuasukaspoliisi, joka vaati hänet tilille siitä, että hän oli pysäköinyt autonsa paikkaan, missä sattui olemaan pysäköimisen kieltävä merkki, mikä oli kuitenkin pantu siihen vasta edellisenä päivänä. Poliisi pyysi hänen henkilöllisyystodistustaan, ja jäljentäessään tietoja hän jatkoi sanatulvaa rikkomuksen vakavuudesta.

Yhtäkkiä poliisi nosti katseensa hämmästynyt ilme kasvoillaan ja sanoi: ”Kas, kun ette pane vastaan.” Lähetystyöntekijä vastasi: ”Miksi panisin? Tehän suoritatte tehtäväänne.” Silmäillen häntä melko uteliaana poliisi kysyi: ”Ja mikähän oikein olette ammatiltanne?” ”Olen lähetystyöntekijä, Jehovan todistaja”, kuului vastaus. Ilmeisesti poliisi ei ollut odottanut tällaista vastausta, ja heti hänen äänensävynsä muuttui. Keskustelu johti Raamattuun, ja seurauksena oli, että nämä kaksi erosivat ystävinä, mutta vasta kun he olivat sopineet, että lähetystyöntekijä tutkii Raamattua poliisin kanssa. Tämän lähetystyöntekijän kannatti ilmeisesti kohdella poliisia niin kuin hän itse olisi halunnut kohdeltavan itseään.

Miten helppoa onkaan unohtaa, että poliisi, vartija tai vahtimestari voi täysin olla tietoinen siitä, miltä sinusta tuntuu, eikä lainkaan mielissään siitä, että hänen velvollisuuksiinsa kuuluu vaatia rajoituksia ja säädöksien noudatusta tai kirjoittaa sakkolappu jostain liikenne- tai pysäköintivirheestä. Hänen tehtävänsä ei ole helppo. Älä moiti häntä siitä, että hän suorittaa tehtävänsä, äläkä yritä painostaa häntä olemaan uskoton sille. Miksi et päinvastoin tekisi sitä hänelle helpommaksi olemalla kunnioittava, kohtelias ja huomaavainen, sillä etkö sinä haluaisi itseäsi kohdeltavan juuri sillä tavalla, jos olisit hänen sijassaan? Siten tehdessäsi sinä et tee asiaa ainoastaan helpommaksi hänelle, vaan myös miellyttävämmäksi itsellesi. Me emme voi olla ystävällisiä toisille tuntematta itse hyvää mieltä sen johdosta, vaikka emme saisikaan samanlaista suhtautumista osaksemme heidän puoleltaan.

Niin, kultaisen säännön, ”niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille”, noudattaminen ei ole ainoastaan oikein, rakkaudellista ja ystävällistä, vaan myös viisasta. Jeesus Kristus, joka esitti ihmisille ”kultaisen säännön” myönteisen muodon, korosti juuri tätä kohtaa sanoessaan samassa yhteydessä: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” – Luuk. 6:31, 38.

”Kultainen sääntö” tunkeutuu ihmisten välisten suhteiden ytimeen, ja näiden suhteiden ongelma on monien oppineiden mukaan, kuten Pitirim A. Sorokinin Harvardin yliopistosta, huomattavimpana ihmiskunnan edessä. Eräs New Yorkin kaupungin sanomalehtilakkoa koskeva selostus esittikin asian hyvin: ”Miten on mahdollista, että niin edistynyt sivistysvaltio voi lähettää ihmisen avaruuteen, mutta ei kykene aikaansaamaan hyvää uskoa ja luottamusta työnantajan ja työntekijän välille?” – Wall Street Journal, 14.2.1963.

Miten se on mahdollista? Se on mahdollista siitä syystä, että ihmisten mielestä ei nykyään ole järkevää tehdä toisille sillä tavalla, kuin he haluaisivat toisten tekevän heille. Heidän Jumalaan kohdistuvan uskonsa puute ja lyhytnäköinen itsekkyytensä sokaisee heidät näkemästä ”kultaisen säännön” viisautta.

Katsoimmepa minne hyvänsä, niin huomaamme, että ”kultaisen säännön” noudattaminen on todistus viisaudesta. Tarjoilija, konttoristi tai myyjä, joka käsittelee vieraitaan eli asiakkaitaan siten, kuin hän haluaisi heidän käsittelevän häntä, on ehdottomasti menestyvämpi kuin välinpitämätön. Samoin vieras eli asiakas, joka kohtelee tarjoilijaa, konttoristia tai myyjää siten, kuin hän itse toivoisi itseään kohdeltavan, saa paljon todennäköisemmin hyvää palvelusta kuin se, joka kohtelee näitä työntekijöitä vain palvelijoina.

Tämä periaate soveltuu erityisesti naineisiin heidän jatkuvan läheisen, kiinteän suhteensa vuoksi. Mitä enemmän ajattelevaisuutta, huomaavaisuutta ja kiintymystä kukin osoittaa toista kohtaan, sitä enemmän kukin heistä saa todennäköisesti toiselta. Kun joku huomaa, että toinen pidättelee huomaavaisuuden- tai kiintymyksenosoituksia, on siis hyvä kysyä: ”Missä määrin minä vain saan takaisin sitä, mitä minä annan toiselle?” Jos kumpikin noudattaisi ”kultaista sääntöä”, tilanne ei koskaan pahenisi hylkäämiseen, asumuseroon eikä avioeroon, puhumattakaan aviollisesta uskottomuudesta. Tuollaiset seikat eivät varmasti johda onneen.

Älköötkä vanhemmatkaan sivuuttako tätä periaatetta pelkästään siitä syystä, että Jumalan sana vaatii heidän lapsiaan tottelemaan heitä. Raamattuhan sanoo myös: ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne.” (Ef. 6:4, Um) Ärsyttämällä tarpeettomasti lapsiaan isä toimii kummankin parhaita etuja vastaan. Radio kertoi vuoden 1963 alussa toisella kymmenellä olevasta pojasta, joka pisti isänsä kuoliaaksi moittimisen takia. Tuo moite oli ilmeisesti viimeinen pisara. Ei tosin mikään ärsytys oikeuta murhaamaan isäänsä, mutta jos isä olisi ollut ajatteleva eikä olisi tarpeettomasti ärsyttänyt poikaansa, niin epäilemättä hän eläisi vielä. Tämän periaatteen voidaan ohimennen sanoa soveltuvan kaikkiin niihin, joiden etuoikeutena on antaa nuhteita. Antakaa ne sillä tavalla, millä itse haluaisitte saada ne, niin te hyödytätte todennäköisemmin niiden saajaa sekä säilytätte hänen rakkautensa.

Ja huomaa kaikessa tässä, että ”kultainen sääntö” vaatii sinua ottamaan aloitteen. Se ei kuulu: ’Tehkää toisille, niin kuin he tekevät teille’, vaan: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille” siitä huolimatta, miten he sitten tekevät. Siinä on viisaus, jumalallinen viisaus. Noudata sitä omaksi hyvinvoinniksesi ja onneksesi!