Varallisuuden hankkiminen maan uudelle Kuninkaalle
”Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.” – Sananl. 14:35.
1. Millainen mies pani profeetallisessa vertauksessa kuninkaan suuhun sanat, jotka käskivät teloittamaan viholliset?
”MUTTA viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” Näiden kuninkaan sanojen olisi pitänyt aiheuttaa kauhua niiden sydämessä, joita vastaan ne suunnattiin. Mutta kuka sanoi nämä sanat? Mies, joka ehkä useimpien ihmisten mielestä ei koskaan antaisi niin ankaraa määräystä. Hän pani nuo sanat sen kuninkaan suuhun, josta hän puhui profeetallisessa vertauksessaan. Mutta todellisuudessa hän puhui itsestään, koska hän itse oli se, jota vertauksen kuningas kuvasi. – Luuk. 19:27.
2. a) Minne Jeesus suuntasi siihen aikaan kulkunsa ja mikä tapaus silmämääränä? b) Minkä ennustuksen Jerusalemia vastaan Jeesus lausui Öljymäen rinteellä?
2 Jeesus Kristus oli siihen aikaan Jerikon kaupungissa, joka sijaitsi hieman yli kahdenkymmenen kilometrin päässä Jerusalemista koilliseen, ja vuoden 33 kevätkuukausi niisan oli alkamassa. Jeesus oli ylittänyt Jordanin ja tullut Jerikoon, missä hän viipyi yli yön. Hän oli matkalla Jerusalemiin ratsastaakseen riemusaatossa pyhään kaupunkiin sunnuntaina 9. niisankuuta, viisi päivää ennen juutalaisten pääsiäistä. Kun tämä riemusaatto oli Öljymäen rinteellä, hän pysäytti opetuslastensa muodostaman kulkueen ja itki Jerusalemin kaupunkia sanoen: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” – Luuk. 19:41–44.
3. Milloin Jeesuksen täten ennustama teloitus tapahtui ja miten laajakantoisena?
3 Kuvailiko Jeesus täten, kuinka profeetallisen vertauksen kuningas teloituttaisi vihollisensa siksi, etteivät he halua häntä kuninkaakseen? Kuten kävi ilmi, Jerusalemin kaupunki ei ottanut Jeesusta Kristusta tervetulleena vastaan Kuninkaaksi, kun hän ratsasti sinne riemukulkueessa. Viisi päivää myöhemmin eli pääsiäispäivänä Jerusalemissa olevat viholliset teloituttivat Jeesuksen kuin kirotun rikollisen paalussa kaupungin muurien ulkopuolella. Viholliset vastustivat kovasti sitä, että roomalainen maaherra Pontius Pilatus pani paaluun hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi päällekirjoituksen: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” (Joh. 19:17–22) He eivät halunneet kutsuttavan kuninkaakseen miestä, jota he syyttivät Jumalan pilkkaajaksi ja kapinaan yllyttäjäksi Rooman keisarikuntaa vastaan. Kun he 33 vuotta myöhemmin itse kapinoivat Roomaa vastaan, niin se ei tapahtunut siksi, että he olisivat halunneet Jeesuksen Messiaakseen ja Kuninkaakseen, vaan se tapahtui heidän omien messiaanisten pyrkimystensä vuoksi. Viidentenä vuonna sen jälkeen, kun he olivat kapinoineet Roomaa vastaan, tapahtui Jeesuksen ennustama hirvittävä teloitus. Roomalaisten toimeenpaneman Jerusalemin piirityksen ja tuhon aikana 1 100 000 kapinallista juutalaista menetti henkensä, ja vain 97 000 jäi eloon ja heidät vietiin pois vankeina.
4. a) Mistä teloitus Jerusalemissa oli esikuva? b) Mitä tekemällä nyt voimme välttyä tältä teloitukselta?
4 Mutta Jeesus Kristus ei sen jälkeen, kun roomalaiset vuonna 70 olivat tuhonneet Jerusalemin ja sen temppelin, alistanut pakolla eloon jääneitä juutalaisia Palestiinan maassa eikä missään muuallakaan asutussa maassa kuninkaanvaltaansa. Rooman valtakunta piti edelleen hallussaan Palestiinan aluetta satoja vuosia sen jälkeen. Pakanallisten roomalaisten vuonna 70 Jerusalemissa toimeenpanema antikristillisten juutalaisten teloitus oli siis ilmeisesti vain esikuva kaikkien niiden maan päällä olevien teloituksesta suuremmassa mitassa kautta maailman, jotka eivät halunneet Jeesusta Kristusta maan uudeksi kuninkaaksi hänen toisessa tulemuksessaan. On siis vielä tuleva aika – ja se on hyvin lähellä – jolloin ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus vertauksensa täyttymykseksi käskee taivaallisia enkeleitään tuomaan maan päällä olevat vihollisensa eteensä ja teloittamaan heidät valtakuntansa sovittamattomina vihollisina. Tämä merkitsee sitä, että me elämme nykyään vaarallista aikaa ja meidän tarvitsee saada selville, olemmeko hänen valtakuntansa vihollisia vai emme. Jos valitsemme nyt oikein kantamme, voimme pelastua tulevalta teloitukselta.
VERTAUS
5, 6. Mitä Jeesuksen opetuslapset odottivat hänen tekevän Jerusalemissa, ja miksi hän näin ollen esitti heille tämän vertauksen?
5 Saadaksemme apua ja opastusta oikean kannan valitsemiseksi nyt meidän on hyvä tutkia ja ymmärtää kokonaisuudessaan se vertaus, jonka Jeesus Kristus esitti Jerikossa vuoden 33 alkukeväästä. Jeesuksen vierailu veronkantajien päämiehen kodissa Jerikossa oli johtanut siihen, että tämä halveksittu mies Sakkeus oli alkanut uskoa Jeesuksen olevan juutalainen Messias eli Kristus. (Luuk. 19:1–10) Koska Jeesus oli päättänyt mennä ylös Jerusalemiin, hänen opetuslapsensa luulivat, että hän julistaisi itsensä Messiaaksi Jerusalemissa ja ennallistaisi valtakunnan Israelin kansalle poistamalla käskyvallan keisarillisten roomalaisten käsistä. Poistaakseen tämän väärän ajatuksen opetuslastensa mielestä Jeesus Kristus esitti vertauksen, joka osoitti hänen valtakuntansa olevan vielä kaukana.
6 Me luemme siitä: ”Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta [siinä samassa, Um] ilmestyvä. Hän sanoi näin: ’Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.’” – Luuk. 19:11, 12.
7. a) Miten Jeesus ilmaisi vertauksessa, että kuninkaallisen vallan varmistaminen ja käyttäminen vaati pitkän ajan siitä eteenpäin? b) Miten Jeesus oli todella ”jalosukuinen”?
7 Tällä tavalla Jeesus vihjasi, ettei hänellä vielä ollut kuninkaallista valtaa, vaan että hänen täytyi matkustaa pitkä matka varmistaakseen sen saamisen itselleen. Koska matkustaminen 1 900 vuotta sitten oli suhteellisen hidasta, matkustaminen johonkin kaukaiseen paikkaan ja sieltä palaaminen viittasi pitkän ajan kulumiseen. Jeesus ei matkustanut niin läheiseen paikkaan kuin Jerusalemiin, vähän yli kahdenkymmenen kilometrin päähän Jerikosta, varmistaakseen kuninkaallisen vallan saamisen, johon hänellä oli oikeus jalosukuisuutensa vuoksi. (Luuk. 19:12) Vaikka Jeesus oli ollut vaatimaton puuseppä Nasaretin kaupungissa, niin hän oli todella ”jalosukuinen”. Hän oli kuningas Daavidin luonnollinen jälkeläinen, ja Daavidin pääkaupunki oli ollut Jerusalem. Koska hän oli sellainen henkilö, hänellä oli oikeus periä koko Israelia hallitseva Daavidin valtakunta, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Jeesus oli suorittanut paljon ihmeitä Jumalan voimalla, ja nyt hänen opetuslapsensa luulivat messiaanisen ”Jumalan valtakunnan” ilmaantuvan ihmeen kautta tekemällä Jeesuksesta Israelin toimivan kuninkaan siitä huolimatta, että maa oli Rooman hallussa. Siten messiaaninen Jumalan valtakunta olisi voitu perustaa siinä samassa. Mutta Jeesus tiesi, ettei Valtakunta ollut niin lähellä kuin se hetki, johon mennessä hän olisi ehtinyt Jerusalemiin. – Luuk. 3:23–31; Matt. 1:1–17.
8, 9. a) Oliko tämä aikamäärä se, mikä meni matkan tekoon Roomaan ja takaisin, ja miksi ei ollut? b) Miten Jehova ilmaisi Jerusalemin kuninkaalle Sidkialle olevansa Se, joka antaa kuninkaallisen vallan?
8 Aikamäärä ei ollut myöskään se, mikä meni Palestiinasta keisarilliseen Roomaan Italiaan matkustamiseen ja sieltä Jerusalemiin palaamiseen. Rooma ei ollut se paikka, josta Jeesus Kristus oli saava kuninkaallisen valtansa. Hänen kuninkaallisen valtansa lähde ei ollut keisari eikä Rooman senaatti. Tämä tosiseikka osoitettiin tuskallisesti, kun roomalaiset sotilaat panivat hänet paaluun pääsiäispäivänä kapinallisena kuninkuuden tavoittelijana. Siinä kaukaisessa paikassa, johon Jeesus meni saadakseen kuninkaallisen vallan, oli Hän, joka oli perustanut Jeesuksen esi-isän Daavidin messiaanisen valtakunnan. Hän oli Jehova Jumala, ja hän oli taivaassa. Jehova ilmaisi olevansa Se, joka antaa kuninkaallisen vallan kuningas Daavidin lailliselle jälkeläiselle, kun hän sanoi Jerusalemin kuninkaalle Sidkialle vähän ennen kuin hänet syöstiin valtaistuimelta vuonna 607 eaa.:
9 ”Ota pois [kuninkaallinen] käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:26, 27.
10. Miksi Jeesus ei ollut suurellinen eikä julkea jäljitellessään jalosukuista miestä ja lähtiessään pitkälle matkalle saadakseen kuninkaallisen vallan?
10 Jeesus Kristus ei ollut suurellinen eikä julkea, kun hän päätti jäljitellä vertauksen jalosukuista miestä ja lähteä paljon aikaa vaativalle matkalle varmistaakseen kuninkuuden saamisen itselleen. Juuri ennen kuin hän sikisi Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvan maallisen äitinsä Marian kohdussa, enkeli Gabriel sanoi Marian pojasta, jolle hänen piti antaa nimi Jeesus: ”Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra [Jehova, Um] Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:31–33) Mutta tämän Korkeimman Pojan elämän siirtämiseen taivaasta maan päälle tarvittiin Jumalan ihmettä. Miten sitten Jeesus Kristus oli pääsevä takaisin taivaaseen varmistaakseen Daavidin valtakunnan saamisen taivaalliselta Isältään?
11, 12. a) Minkä ihmeen avulla Jeesus kykeni tekemään matkan paikkaan, missä hän oli saava kuninkaallisen vallan? b) Miksei tällainen Jeesuksen ylösnousemus ole meidän teoriamme asiasta?
11 Jumalan muuttumaton sääntö kuuluu: ”Ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 15:50) Ilmeisesti siis Jeesuksen Kristuksen piti toisen ihmeteon avulla mennä takaisin taivaaseen Korkeimman Vallanpitäjän luo, joka voi antaa hänelle Valtakunnan. Olihan ilmeistä, että Jeesuksen täytyi luopua ’lihastaan ja verestään’. Tämä vaati häntä antamaan täydellisen ihmiselämänsä viattomana ihmisuhriksi. Mutta tämä uhrikuolema ei ollut saattava häntä taivaaseen. Jumalan täytyi saattaa uhrattu Poikansa takaisin eloon, mutta ei enää ”lihaa ja verta” olevaksi Pojaksi. Hänet täytyi saattaa hengelliseksi Pojaksi, jolla on henkiruumis, joka on näkymätön ihmissilmille mutta näkyvä taivaallisille silmille. Tämä vaati siis Kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa paitsi suorittamaan ihmeen uhratun Poikansa herättämiseksi kuolleista myös herättämään hänet henkiluomukseksi, joka saa luvatun kuolemattomuuden ja turmeltumattomuuden palkan. Juuri niin Jehova teki. Tämä ei ole meidän teoriamme, vaan apostoli Pietari kirjoittaa siitä:
12 ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.” – 1. Piet. 3:18, 19.
13, 14. a) Mihin Jeesus meni kuollessaan ”verta ja lihaa” olevana ihmisenä? b) Mistä tiedämme, lähtikö Jeesus heti ylösnoustuaan matkalleen vertauksen ”kaukaiseen maahan” vai ei?
13 Jeesus ei tietenkään kuollessaan ”verta ja lihaa” olevana ihmisenä mennyt vertauksen ”kaukaiseen maahan”, ts. Isänsä taivaalliseen läsnäoloon. Jeesus oli todella kuollut, ja hänen ruumiinsa pantiin hautaan, niin että hän oli osia kolmesta vuorokaudesta siellä, mitä juutalaiset sanoivat Šeoliksi ja kreikkalaiset Haadekseksi. Kun Jeesus herätettiin henkipersoonaksi kolmantena päivänä, hänellä oli mukanaan uhratun ihmiselämänsä arvo eli ansio, mutta hän ei lähtenyt heti matkalle ”kaukaiseen maahan”. Hän näyttäytyi samana päivänä Maria Magdaleenalle puutarhassa, missä hauta oli, ja sanoi hänelle:
14 ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17) Hän viipyi neljäkymmentä päivää näkymättömänä maan läheisyydessä; välistä hän aineellistui ihmisen muotoon ja näyttäytyi opetuslapsilleen todistaakseen heille, että hän oli jälleen elossa, että hänet oli herätetty kuolleista. – Apt. 1:1–5.
15, 16. a) Milloin ylösnoussut Jeesus lähti matkalle tähän ”kaukaiseen maahan” ja keiden todistajien läsnä ollessa? b) Mihin mennessä hänen on täytynyt saapua tuohon ”kaukaiseen maahan”, ja miten Pietari vahvistaa tämän?
15 Kun ylösnoussut Jeesus Kristus todella nousi taivaallisen Isänsä luo, niin silloin oli aika hänen lähteä matkalle ”kaukaiseen maahan”. Se tapahtui neljäntenäkymmenentenä päivänä siitä, kun hänet herätettiin kuolleista. Kun Öljymäellä oleva opetuslasten joukko näki sen aineellistuneen ruumiin, jossa Jeesus oli näyttäytynyt, nousevan taivaalle ja katoavan, kaksi enkeliä seisoi heidän vieressään ja sanoi: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:11) Emme tiedä, kuinka paljon Jeesukselta Kristukselta henkimaailmassa meni aikaa vertauksen ”kaukaiseen maahan” pääsemiseen, mutta se tapahtui kymmenen vuorokauden kuluessa eli ennen vuoden 33 helluntaipäivää. Tuona päivänä vuodatettiin pyhä henki Kristuksen opetuslapsiin Jerusalemissa, ja apostoli Pietari puhui henkeytettynä ja sanoi tuhansille kuunteleville juutalaisille:
16 ”Ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra [Jehova, Um] sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” – Apt. 2:34–36.
”ASIOIKAA NÄILLÄ, KUNNES MINÄ TULEN”
17. Miten Jeesuksen vertaus ilmaisee, mitä hänen opetuslastensa oli määrä tehdä maan päällä hänen pitkän poissaolonsa aikana?
17 Jeesus Kristus oli siis tuleva takaisin, mutta tällä kertaa ”kuninkaallisessa vallassa” (Um). Vertaus, jonka Jeesus esitti, koska hänen opetuslapsensa ”luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta [siinä samassa, Um] ilmestyvä”, ilmaisi, että Jeesus Kristus, kuten ”jalosukuinen mies”, oli oleva poissa kauan aikaa. (Luuk. 19:11, 12) Mitä sitten hänen opetuslastensa oli määrä tehdä sillä välin kun he odottivat hänen palaamistaan ”kuninkaallisessa vallassa”? Jeesus ei jättänyt heitä vaille nimenomaisia ohjeita sen suhteen, mitä heidän piti tehdä. Jeesuksen vertaus osoitti hänen antavan ohjeet. Me luemme lähdössä olevasta jalosukuisesta miehestä: ”Hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen’.” – Luuk. 19:13.
18. a) Minkä arvon eri raamatunkäännökset ja julkaisu ”Raamatun ymmärtämisen opas” liittävät kymmeneen hopealeiviskään? b) Mitä orjien oli määrä tehdä hopealeivisköillä?
18 Amerikkalainen käännös (An American Translation) liittää muinaiseen leiviskään eli miinaan rahallisen arvon ja kääntää tämän jakeen: ”Ja hän kutsui sisään orjistaan kymmenen ja antoi kullekin kaksikymmentä dollaria ja käski heidän käydä niillä kauppaa hänen poissa ollessaan.” Moffattin raamatunkäännös liittää leiviskään brittiläisen arvon ja sanoo: ”Ensin hän kutsui kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin viiden punnan setelin ja sanoi heille: ’Käykää tällä kauppaa, kunnes tulen takaisin.’” Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) vuodelta 1970 antaa leiviskälle arvoksi ”punnan”. Uusi amerikkalainen Raamattu (The New American Bible) ei mainitse mitään täsmällistä, vaan sanoo, että jalosukuinen mies antoi palvelijoilleen ”kymmenen yksikön summia”. Englanninkielinen julkaisu ”Raamatun ymmärtämisen opas” vuodelta 1971 arvioi ensimmäisen vuosisadan hopealeiviskän eli -miinan noin 55 markaksi. Se oli suuri summa rahaa Jeesuksen päivinä ja yhtä paljon kuin sata drakmaa, vaikkakin se oli arvoltaan vain yksi kuudeskymmenes osa hopeatalentista, jonka arvo oli näin ollen noin 3 300 markkaa. Mikä tahansa hopealeiviskän arvo nykyisin olisikin, jalosukuisen miehen kymmenen orjan oli määrä asioida eli harjoittaa liiketoimintaa hopealeivisköillä käymällä niillä kauppaa ja hankkimalla siten varallisuutta tulevalle kuninkaalle.
19. Keitä ne ’kymmenen orjaa’ kuvasivat, ja mitä ”kymmenen leiviskää” kuvasivat?
19 Jeesuksen vertauksen kymmenen orjaa kuvasivat Herran Jeesuksen opetuslapsia. Mitä hän kuolleista nousemisensa jälkeen jätti opetuslastensa huostaan, ennen kuin hän kohosi taivaaseen kymmenen päivää ennen vuoden 33 helluntaita? Jeesukselta oli riistetty tyystin kaikki aineellinen, millä maan päällä on jotakin arvoa, hänen kuollessaan paalussa Golgatalla. Kun hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, käärinliinat ja hikiliinakin jäivät hautaan. (Joh. 20:6, 7) Mitä sellaista sitten Jeesus omisti, mitä hän voi uskoa opetuslapsilleen ennen taivaalliseen ”kaukaiseen maahan” nousemistaan? Se oli jotakin sellaista kymmenen hopealeiviskän kaltaista, millä on sellainen arvo, että se voi olla perustana tai hyödyllisenä pohjana arvokkaan lisäyksen aikaansaamiseksi tulevaa Kuningasta, Messiasta, varten. Koska se ei ollut mitään aineellista, niin se oli sellaista, mitä ei voinut koskettaa mutta mikä oli silti olemassa. Mitä sitten? Se oli se kiinnostuksen pelto, jota Jeesus oli viljellyt Jumalan messiaanisen valtakunnan suhteen noin kolme ja puoli vuotta kestäneellä julkisella evankeliuminpalveluksellaan Israelissa.
20. a) Mikä arvokas ominaisuus oli siis annettu sille toiminnan pellolle, jonka Jeesuksen opetuslapset voivat muuttaa hyödyttäväksi ikään kuin asioiden kymmenellä leiviskällä? b) Miten yksi orjista ja Jeesus itse ilmaisivat tällaisen hyödyllisen arvon suodun toiminnan pellolle?
20 Niin, ne kymmenen vertauskuvallista hopealeiviskää edustivat niitä vaikutuksia, jotka Jeesuksen voimaperäinen opetus ja saarnaaminen olivat saaneet aikaan juutalaisessa eli israelilaisessa maailmassa, niin että Jehovan valittu kansa oli taipuvainen hyväksymään Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi. Siten Jeesuksen opetuslapsilla oli valmistettu pelto, jolla he voivat toimia rakentaakseen ja kypsyttääkseen juutalaisissa valmiutta uskoa eli olla vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli Jehovan Voideltu sen perusteella, mitä Jeesus opetti ja teki Raamatun ennustusten täyttymykseksi. Se oli pelto, jonka Jeesuksen opetuslapset voivat tehdä hyvin tuottoisaksi ryhtymällä siihen toimintaan, johon Jeesus heitä käski. Vertauksessa yksi kymmenestä orjasta vertasi sitä peltoon, kun hän sanoi palanneelle kuninkaalle: ”Sinä . . . leikkaat, mitä et ole kylvänyt.” (Luuk. 19:21) Jeesus myös valaisi sitä aikaisemmin, kun hän sanoi opetuslapsilleen Samariassa: ”Tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” – Joh. 4:37, 38.
21. a) Mitä Jeesus halusi saada lisää? b) Jollei juutalainen pelto osoittautuisi kyllin tuottoisaksi, niin mitä opetuslasten piti tehdä?
21 Täten Jeesuksen opetuslapsilla oli jotakin hyödyllistä, jotakin arvokasta, jotakin käyttökelpoista ja tehokasta, millä alkaa työskennellä eli ’asioida’ ja saada lisäystä. Jeesus ei halunnut saada lisää hopeaa tai kultaa opetuslapsiorjiensa välityksellä. Sen sijaan hän halusi lisää opetuslapsia, jotka seurasivat hänen askeleitaan ja kannattivat häntä messiaanisena Kuninkaana. Ja ellei jo viljelty juutalainen pelto tuottanut heitä kaikkia, erikoisesti niitä 144 000:ta, jotka ovat Jeesuksen kanssa Valtakunnan perijöitä, niin opetuslapset voivat laajentaa toimintojensa pellon ei-juutalaiseen eli pakanamaailmaan. Tällä tavalla he lisäisivät viljeltyä peltoa tuottamaan viisi tai kymmenen kertaa enemmän kuin viljeltävänä ollut alue Kristuksen valtakunnan kannattajien tuottamiseksi.
22. Keitä ”orjat”, joita oli luvultaan kymmenen, kuvaavat vertauksen täydellisessä täyttymyksessä?
22 Jeesuksen vertauksen ”kymmenen palvelijaa” eli ”kymmenen orjaa” (Um) eivät saaneet täydellistä täyttymystään yleisen ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan apostoleissa ja opetuslapsissa. ”Orjien” lukumäärä oli asetettu sopivasti ”kymmeneksi”, koska kymmentä käytetään Raamatun vertauksissa edustamaan koko määrää tai täydellisyyttä, varsinkin maallisista asioista. Täten vertauksen ”kymmenen orjaa” kuvaavat sopivasti kaikkia Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneitä, voideltuja orjia, jotka hänen kanssaan tulevat perimään taivaallisen valtakunnan ja joita on tuotettu menneiden 1 900 vuoden ajan siihen asti, kun Kristus sai kuninkaallisen vallan pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, ja aina tähän asti. Näin asian täytyy olla, koska ensimmäisen vuosisadan apostolit ja muut opetuslapset eivät ole eläneet lihassa siihen asti, kun Kristus palasi näkymättömänä Valtakunnan vallassa tällä 20. vuosisadalla.
23. a) Minä aikakautena elävissä Kristuksen opetuslapsissa vertauksen huippukohdan muodostavilla piirteillä on vastineensa? b) Mitä meidän on hyödyllistä tehdä vertauksen suhteen, kun otamme huomioon Kuninkaan vihollisia uhkaavasti lähestyvän teloituksen?
23 Sen tähden kymmenen leiviskää saaneita ”kymmentä orjaa” koskevan Jeesuksen vertauksen lopullisilla huippukohdan muodostavilla piirteillä täytyy olla vastineensa niissä kastetuissa, hengestä siinneissä, voidelluissa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsissa, jotka ovat elossa maan päällä tällä 20. vuosisadalla. Tutkimus paljastaa, että maan päällä on vielä jäännös, noin kymmenen tuhatta, jotka ’asioivat’ kymmenellä vertauskuvallisella leiviskällä lisätäkseen maan uuden Kuninkaan varallisuutta. Nämä kymmenen tuhatta ovat tosiaan vain pieni jäännös, kun heidän määräänsä verrataan niiden 144 000 opetuslapsen koko joukkoon, joiden on määrä liittyä Jeesukseen Kristukseen hallitakseen hänen kanssaan tuhat vuotta Jumalan kunniaksi ja koko ihmiskunnan iankaikkiseksi siunaukseksi. Se, miten kaikki nämä kuvaannolliset kymmenen orjaa ovat asioineet eli käyneet kauppaa tulevan Kuninkaan ”kymmenellä leiviskällä”, on kiinnostava kertomus. Koska maan laillisen messiaanisen Kuninkaan kaikkien vihollisten teloitus lähestyy uhkaavasti, meidän on hyödyllistä seurata kertomusta loppuun asti ja nähdä, mikä sopiva osa meillä voi olla Jeesuksen vertauksen nykyisessä täyttymyksessä.
[Kuva s. 128]
Jeesuksen vertauksessa matkalle lähtevä jalosukuinen mies antoi kullekin kymmenestä orjasta leiviskän ja käski heitä: ”Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.” Nuo kymmenen orjaa kuvasivat Jeesuksen opetuslapsia
[Kuva s. 130]
Jeesus antoi ylösnoustuaan vertauskuvalliset leiviskät, kuten kerrotaan Matt. 28:18–20:ssä