Ihmisystävällisyys välttämätöntä onnellisuudelle

JOUKKO ihmisiä oli odottamassa junaa maanalaisen asemalla. Heidän joukossaan oli kaksi yksilöä, joilla ilmeisesti oli aivan vastakkaiset ihanteet. Toinen heistä oli hyvin pukeutunut liikemies, joka näytti edustavan ”vakiintunutta järjestelmää”. Toinen oli nuori nainen, joka pukeutumisensa perusteella näytti kapinoivan ”vakiintunutta järjestelmää” vastaan. Mutta näillä kahdella oli jotakin yhteistä. Se voitiin todeta, kun ilmeisen humalainen mies horjahti junanvaunun ovea vasten. Jollakin tavoin hänen toinen jalkansa luiskahti vaunun ja laiturin väliseen ahtaaseen rakoon. Hänen jalkansa olisi varmaan irronnut lonkasta, elleivät liikemies ja nuori nainen olisi toimineet nopeasti.

Mitä yhteistä näillä kahdella oli? Heillä oli lähimmäisenrakkautta, ihmisystävällisyyttä. Mutta kuinka pitkälle menevää tällainen rakkaus on? Tässä tapauksessa nämä kaksi ihmistä auttoivat juopuneen miehen istuimelle, varmistautuivat siitä, ettei hän ollut loukkaantunut, ja lähtivät sitten omille teilleen. He tekivät voitavansa huolehtiakseen miehen tarpeista siinä tilanteessa. He toimivat tässä tapauksessa niin kuin ihmiset luotiin toimimaan.

Raamatun kreikassa ”ihmisystävällisyys” tarkoittaa tällaista rakkauden muotoa tai kiinnostusta ihmisiä kohtaan; se on pienten tehtävien suorittamista elämän tekemiseksi nautinnolliseksi, vieraanvaraisuuden osoittamista ihmisten tarpeista ja mukavuudesta huolehtimiseksi. (Apt. 27:3; 28:2) Ihmisystävällisyyttä ilmaiseva yksilö on kiinnostunut jonkun toisen hyvinvoinnista usein ilman henkilökohtaista kiintymystä, jota sisältyy muihin rakkauden merkityksiin. Liikemies ja nuori nainen eivät puuttuneet huono-onnisen humalaisen elämään sen jälkeen, kun hän oli päässyt turvallisesti pois vaaratilanteesta.

SOVELTAMINEN JOKAPÄIVÄISEEN ELÄMÄÄN

Ihmisystävällisyys on välttämätöntä aviopuolisoiden yhteiselämässä. He voivat ilmaista romanttista rakkautta toisiaan kohtaan ja huolehtia kaikista velvollisuuksistaan, mutta heidän suhteensa voi tulla kovasti pettymystä tuottavaksi, jos he eivät ilmaise ihmisystävällisyyttä toisiaan kohtaan. Pienten ihmisystävällisyyden tekojen – joita tehtiin herkästi seurusteluaikana – suorittaminen oma-aloitteisesti toisen olon tekemiseksi mukavammaksi ja onnellisemmaksi on hyvin tärkeätä! Daavid ja Joonatan olivat kiintyneet toisiinsa läheisinä ystävinä. Aviomiehen ja vaimon välillä pitäisi vallita tällainen läheinen ystävyys. – 1. Sam. 18:1, 3; 2. Sam. 1:26.

Vaimo tarvitsee sellaista turvallisuuden tunnetta, että hän on miehensä lähin toveri, jonka kanssa mies on mieluummin kuin kenenkään toisen kanssa. Jos ihmisystävällisyys ja läheinen toveruus puuttuvat, vaimo alkaa tuntea olevansa laiminlyöty. ’Hän ei puhu minulle’, hän saattaa sanoa tai: ’Hän on kiinnostuneempi ammatistaan kuin minusta.’ Ja miehestä voi tuntua, että hänen vaimonsa vaatii liian paljon hänen aikaansa eikä ymmärrä hänen muitten velvollisuuksiensa tärkeyttä. Vähitellen muutkin rakkauden piirteet tulevat väkinäisiksi. Se johtaa ongelmien ilmaantumiseen. Ongelmat ratkeavat kuitenkin joskus siten, että pariskunta aloittaa uudelleen ”kosiskelun” ja suorittaa pieniä huomaavaisuuden tekoja toisilleen.

KRISTILLISESSÄ SEURAKUNNASSA

Kristittyjä käsketään osoittamaan huomaavaisuutta uskonveljilleen. (Jaak. 2:14–17) Kun nälänhätä ja vaino kohtasi ensimmäisellä vuosisadalla Juudeassa olevia kristittyjä, muissa maissa olevat avustivat heitä anteliaasti. Se oli ihmisystävällisyyden teko. – Apt. 11:28–30; 12:1–5; 2. Kor. 9:1–5.

Esimerkki vanhemmille oli apostoli Paavali, joka teki paljon muutakin kuin vain saarnasi ”hyvää uutista” niille, jotka kuuntelivat häntä. Tämä oli rakkauden teko, mutta Paavali osoitti lisäksi hellää kiintymystä ja ihmisystävällisyyttä. Hän sanoi eräille, joita hän oli opettanut: ”Meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista [mitä Jumala oli käskenyt heitä tekemään], vaan oman sielummekin [hellän kiintymyksen, veljellisen rakkauden ilmauksen], koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” – 1. Tess. 2:7, 8.

Paavali oli halukas näkemään vaivaa kristittyjen veljiensä hyväksi ja antamaan itseään. Nykyisen kristillisen seurakunnan vanhimmat ovat huomanneet kokemuksesta, että veljien huomion ja huolenpidon tarve ilmaantuu harvoin sopivaan aikaan. Esimerkiksi joku veli saattaa lähestyä vanhinta kokouksen jälkeen ja sanoa: ’Haluaisin puhua kanssasi eräästä asiasta, kun sinulla on aikaa.’ Ihmisystävällisyys veljeä kohtaan vaatisi harvoin poikkeuksin, että aikaa on heti paikalla. Ongelma voi olla vakava – ainakin veljelle. Vanhimman lähestyminen on saattanut vaatia häneltä melkoisesti rohkeutta. Jos vanhin viivyttelee ja odottaa hänelle sopivaa aikaa, hän voi havaita veljen muuttaneen mielensä eikä tämä ehkä enää haluakaan puhua asiasta. Miksi? Hän on voinut menettää rohkeutensa. Tai hän on voinut jo tehdä ratkaisun ja ajattelee nyt, että on liian myöhäistä keskustella siitä. Hän on voinut jopa katkeroitua, koska vanhin ei auttanut häntä silloin, kun se olisi ollut tarpeen.

HUOMION KIINNITTÄMINEN YKSILÖIHIN

Ihmisystävällisyydellä on sijansa muissakin tilanteissa, jotka liittyvät seurakuntalaisten henkilökohtaisiin tarpeisiin. Joku sisar voi valittaa vanhimmalle, että kokoussalissa on hänestä liian kylmä. Joku huonokuuloinen veli voi valittaa, ettei hän kykene kuulemaan. Onko heitä pidettävä ”valittajina”? Pitäisikö vanhimman päätellä, että on mahdotonta miellyttää jokaista ja että jos kerran enemmistö on tyytyväinen, niin hän on tehnyt riittävästi? Ei, jos hänellä on sellaisten veljien edut sydämellään. Raamatun sananlasku sanoo: ”Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta [vaatimattoman valitushuudolta, UM], se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.” (Sananl. 21:13) On ystävällistä ottaa huomioon jokainen ”valitus” ja tehdä kaikki, mikä on järkevässä määrin mahdollista, jotta jokaisen olo olisi mukava ja miellyttävä.

Jeesus opetti tämän periaatteen kuvauksessaan paimenesta. Hän kysyi: ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee.” Jeesus tähdensi tässä sitä, että on tärkeätä kiinnittää erikoishuomiota jokaiseen lauman yksilöön. – Luuk. 15:4–7.

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Yksi vaikuttavimmista kuvauksista, joita Jeesus käytti tähdentääkseen ihmisystävällisyyttä, oli kuvaus laupiaasta samarialaisesta. Kun samarialainen huomasi pahoinpidellyn miehen tiellä, ”hän liikuttui säälistä”. Mitä hän siksi teki? ”Hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria [rahaa], antoi ne majatalon pitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’” Kristus Jeesus käytti tätä kuvausta painaakseen niiden mieliin, jotka ajattelivat olevansa vanhurskaita, että Jumalan miellyttäminen vaati enemmän kuin ”hyvänä” olemisen ja Lain pitämisen perinnäisiä velvoituksia. – Luuk. 10:29–37.

EI-KRISTITTY OSOITTI IHMISYSTÄVÄLLISYYTTÄ APOSTOLILLE

Yksi harkinnan arvoinen tilanne liittyy siihen, kun apostoli Paavalia kuljetettiin vankina Roomaan. Apostolien tekojen 27:3 kuvailee Juliuksen, palveluksessa olevan upseerin, Paavalia kohtaan osoittamaa ihmisystävällisyyttä ja sääliä. ”Ja seuraavana päivänä laskimme maihin Sidonissa, ja Julius kohteli Paavalia ihmisystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo nauttimaan huolenpidosta.”

Ne, jotka valvovat henkilökuntaa, voivat ottaa oppia tästä ei-kristitystä. Hän ymmärsi toisten inhimilliset tarpeet. Hän ei kylmästi sovittanut jokaista samaan muottiin. Valvonta-asemassa oleva voi osoittaa ihmisystävällisyyttä tällä tavoin ymmärtämällä yksilöiden inhimilliset tarpeet ja kunkin puutteellisuuden. Hän ei vaadi jokaiselta samaa. Joku voi oppia helposti uusia tehtäviä, olla nopea ja tehokas työn tekemisessä. Tällaista työntekijää kohtaan olisi helppo osoittaa ihmisystävällisyyttä. Mutta miten kohtelisit hidasta? Hitaampi tarvitsee enemmän valmennusta, huomiota ja aikaa, mikä saattaa panna valvonta-asemassa olevan kärsivällisyyden koetukselle. Hyvä esimies on kiinnostunut jokaisen hyvinvoinnista ja pyrkii pikkukeinoin tekemään kunkin työn nautittavaksi. Vaikka hän on uskollinen työnantajalleen, hän on kiinnostuneempi siitä, mikä koituu yleensä kunkin työntekijän eduksi, kuin jonkin erikoissäännön noudattamisesta. Julius ei katsonut ”sääntökirjasta”, voiko hän päästää Paavalin nauttimaan ystäviensä huolenpidosta. Jos sellainen kirja olisi ollut olemassa, se todennäköisesti olisi kieltänyt senkaltaisen huomaavaisuuden.

Myöhemmin samalla Roomaan suuntautuvalla matkalla joukko koki haaksirikon, ja kaikki laivalla olleet pääsivät turvallisesti maihin Maltan saarelle. Vaikka Paavali ja monet hänen kanssaan olleista olivat vankeja ja kaikki maltalaisille tuntemattomia, Luukas selitti, että saaren asukkaat ”osoittivat meille poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä, sillä he sytyttivät tulen ja ottivat meidät kaikki avuliaasti vastaan sateen ja kylmyyden vuoksi”. (Apt. 28:2, 7, 10) Tässä on meille opetus: ihmisystävällisyyttä voidaan osoittaa niitä kohtaan, joilla ei ole samaa taustaa tai uskoa kuin sinulla. Jeesus kehottaa: ”[Osoittautukaa] taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville.” – Matt. 5:45.

HYÖTY

Mitä hyötyä me henkilökohtaisesti saamme ihmisystävällisyyden osoittamisesta? Se tuottaa runsaan palkan: henkilökohtaisen tyytyväisyyden ja mielenrauhan. (Sananl. 19:22, 23) Jehovaa miellyttää se, että me osoitamme huomaavaisuutta. (Miika 6:8) Jos me osoitamme ihmisystävällisyyttä olemalla hyvä lähimmäinen laupiaan samarialaisen tavoin, niin saamme siunauksia Jehovalta ja tavallisesti myös lähimmäiseltämme. ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan. Ihmiset kaatavat syliinne hyvän mitan, sullotun, ravistellun ja kukkuraisen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:38) Vaikka tällainen palkka ei olisikaan heti ilmeinen, niin mielenrauhan ja itsekunnioituksen saaminen tekee ihmisystävällisyydestä osoittamisen arvoisen.

[Kuva s. 4]

Osoitatko huomaavaisuutta niitä kohtaan, joilla ei ole samaa taustaa tai samaa uskoa kuin sinulla?