Melkein 6 000 vuotta todistamista Jehovan puolesta
MIEHEN ja naisen kapina Eedenissä herätti suuren kiistakysymyksen. Haluaisivatko ihmiset pelkästä rakkaudesta Jehovaa kohtaan suorittaa uskollisesti pyhää palvelusta Luojalleen ja Suvereenille Jumalalleen? ”Alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”, oli lähtenyt eksyttämään koko asuttua maata. Kiistämällä Jehovan suvereenisuuden hän antoi ymmärtää, ettei yksikään ihmisistä osoittautuisi uskolliseksi Jumalalle. Saatana väitti, että ihminen on luonnostaan itsekäs – että ihminen palvelisi Jumalaa ainoastaan sen vuoksi, mitä hän voisi saada siitä aineellisesti. – 1. Moos. 3:1–5; Ilm. 12:9; Job 1:7–12.
Jehova päätti suuressa viisaudessaan todistaa kerta kaikkiaan suvereenisuutensa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden. Hän näki ennalta, että oli oleva sellaisia ihmisiä, Aadamin jälkeläisiä, jotka iloiten kannattaisivat Hänen suvereenisuuttaan, millaisen koetuksen Saatana sitten asettaisikin heille. Kun tämä kiistakysymys olisi kerran epäilyksettä ratkaistu, niin Jehovan suvereenisuuden toteen näyttäminen pysyisi sen perusteella todistettuna ainaisesti. Tämä olisi koetinkivi, jonka perusteella mikä tahansa haaste tulevaisuudessa voitaisiin heti tutkia ja torjua. Mutta tämän kiistakysymyksen ratkaiseminen oli vievä aikaa noin 6 000 vuotta. Mitä ihmiskunnan historian 6 000 vuotta ovat sitten osoittaneet tähän mennessä? Onko koko tuon ajan ollut nuhteettomuuden säilyttäneitä Jehovan todistajia maan päällä vahvistamassa, että Jumala on totuudellinen ja että Saatana on valehtelija? – Sananl. 27:11.
Ensimmäinen vuosituhat
Aabel oli ensimmäinen nuhteettomuutensa säilyttänyt Jehovan todistaja, joka kannatti Hänen suvereenisuuttaan. (Hepr. 11:4) Koska Aabel uhrasi Jehovalle otollisen eläinuhrin, kun taas Kainin uhri ei ollut otollinen, niin hänen veljensä Kain murhasi hänet. ”Maailman perustaminen” tapahtui, kun Aadam ja Eeva alkoivat saada poikia ja tyttäriä. Aabelin ilmoitettiin olleen toinen poika. Myös Hanok, seitsemäs mies Aadamista, ’vaelsi Jumalan yhteydessä’ uskollisena todistajana ja ennusti Jehovan tuomitsevan jumalattomat ihmiset. Hänen uskollisuutensa takia ’Jumala siirsi hänet pois’ elävien maasta 365 vuoden jälkeen sellaisella tavalla, ettei hän nähnyt kuolemaa samalla tavalla kuin toiset näkevät. – 1. Moos. 4:1–15; 5:1–4, 21–24; Luuk. 11:49–51; Juud. 14, 15; Hepr. 11:5.
Toinen vuosituhat
Jumala henkeytti tämän vuosituhannen alussa Metusalahin pojan Lemekin lausumaan ennustuksen, että hänen oma poikansa Nooa toisi lohtua ihmiskunnalle. Nooa syntyi vuonna 1056 a.m. (anno mundi) ja eli vahvan uskon miehenä 944 vuotta 950:stä elinvuodestaan tällä vuosituhannella. Vaikka Jumalan enkelipojat ryhtyivät tottelemattomina harrastamaan avioelämää maan päällä hänen aikanaan ja ihmiskunta tuli taipuvaiseksi väkivaltaan, niin Nooa ”vaelsi Jumalan yhteydessä” ja osoittautui ’aikalaistensa keskuudessa nuhteettomaksi mieheksi’. Todistukseksi uskostaan hän rakensi Jumalan ohjauksessa suunnattoman ”arkin [seitsemän muuta uskollista käsittävän] huonekuntansa pelastamiseksi, ja tämän uskon välityksellä hän langetti [jumalattomien] maailmalle tuomion”. Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja”, ja myöhemmin hän uhrasi uhreja Jumalalle kiitollisena pelastuksesta vedenpaisumuksessa. Palvelemalla uskollisesti ja tottelevaisesti Jehovaa Nooa ja hänen perheensä antoivat elävän todisteen siitä, että Saatana on valehtelija, tuon paholaisen harmiksi. – 1. Moos. 5:28–31; 6:9; Hepr. 11:7; 2. Piet. 2:5.
Kolmas vuosituhat
Nooa eli kuusi vuotta tälle vuosituhannelle. Kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen syntyi Aabraham. Koska Aabraham uskoi todella Jumalaan ja pani tottelevaisuuden Luojaansa kohtaan aineellisen mukavuuden edelle, vieläpä todisti uskovansa, että Jumala voi tuoda kuolleita jälleen eloon ylösnousemuksessa, niin Jehova siunasi häntä runsaasti. ”Jehovan ystävänä” Aabraham sai Jumalan lupauksen, että Messias tulisi hänen sukuhaaransa kautta. Aabraham, hänen poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob (joka myöhemmin nimitettiin Israeliksi), osoittivat kaikki esimerkillistä uskoa eivätkä liittyneet mihinkään ihmisten valtakuntaan, vaan asuivat teltoissa vieraalla maalla, koska he odottivat sitä vertauskuvallista ”kaupunkia”, jonka Jehova oli rakentava. Jaakobin kahdestatoista pojasta tuli Israelin kahdentoista sukukunnan päämiehet. Näistä pojista Joosef osoitti suurta uskollisuutta Jumalaa kohtaan noudattamalla hänen korkeita moraaliperiaatteitaan ja pelastamalla isänsä perheen (johon Aabrahamille annettu lupaus keskittyi) nälänhädän aikana. Myöhemmin Mooses halusi puolustaa tosi Jumalan palvontaa ja hylkäsi henkilökohtaisesti Egyptin loiston. Hän totteli lujasti Jehovaa johtaen Jumalan kansan pois Egyptin vankeudesta, jotta se järjestettäisiin esikuvalliseksi ”pyhäksi kansaksi”. Hänen aikalaisensa Job oli huomattava sen vuoksi, että hän kieltäytyi rikkomasta nuhteettomuuttaan Jumalaa kohtaan, vaikka hän sai kokea aineellisia menetyksiä ja terveyden heikkenemisen. Joosua, Kaaleb ja Israelin tuomarit olivat myös huomattavia vanhurskauden puolesta taistelijoita. Kun tämä vuosituhat lähestyi loppuaan, niin Iisain poika Daavid osoitti olevansa ’Jumalan sydämen mukainen mies’, ja hänen horjumattoman uskollisuutensa takia Jumala teki hänen kanssaan liiton ikuisesta valtakunnasta. – 1. Moos. 9:28, 29; 11:26; 12:1–3; Jaak. 2:23; Apt. 13:22; Hepr. 11:8–32; Job 1:8; 27:5.
Neljäs vuosituhat
Israelin kansa jakaantui Daavidin pojan Salomon kuoleman jälkeen kahteen valtakuntaan. Uskollisia kuninkaita oli vähemmistö. Oli kuitenkin löydettävissä useita nuhteettomuutensa säilyttäviä Jehovan profeettojen joukossa, kuten Elia, Elisa, Jesaja, Jeremia ja monet muut. Elian aikana ilmoitettiin, että Israelin pohjoisessa valtakunnassa oli seitsemäntuhatta uskollista, joiden polvet ”eivät ole notkistuneet Baalille”. Eteläisessä valtakunnassa Jehovan temppelissä Jerusalemissa palvoivat tuhannet henkilöt, joiden joukossa oli monta uskollista pappia, jatkuvasti tosi Jumalaa. Kun pohjoinen valtakunta meni pakkosiirtolaisuuteen, niin monet pohjoisesta tulleet Jumalaa pelkäävät juutalaiset jatkoivat palvontaa Jerusalemissa; ja kun Jerusalem itse autioitettiin, niin Babylonissa olevat uskolliset pakkosiirtolaiset – Hesekiel, Daniel ja muut – ylläpitivät jatkuvasti tosi palvontaa. Seitsemänkymmenen vuoden jälkeen lähes 50 000 uskollista juutalaista ja heihin liittynyttä palasi rakentamaan uudelleen temppeliä Jerusalemiin ja ennallistamaan Jehovan palvontaa siellä. Profeetat Haggai ja Sakarja kannustivat heitä tässä. Myös Nehemia ja toiset uskolliset juutalaiset työskentelivät ahkerasti Lain opettamisessa Jumalan kansalle, jotta se olisi voinut ymmärtää, että ”Jehovan ilo” on todella ”linnoitus”. Uskolliset kirjuritkin työskentelivät tunnollisesti Raamatun käsinkirjoitettujen jäljennösten tekemisessä, ja Jumalan sana moninkertaistui ja levisi. – 1. Kun. 19:18; Neh. 8:9, 10, UM; Hagg. 1:12–14; Sak. 1:1–3; Hepr. 11:32–38.
Viides vuosituhat
Tämän vuosituhannen alkaessa Raamattu puhuu Jehovan antaneen siunauksensa ja suosionsa Sakarjalle ja hänen vaimolleen Elisabetille, Joosefille ja Marialle, Simeonille, Hannalle ja muille tosi palvojille. Johannes Kastaja tuli ’valmistamaan Jehovan tietä’, ja hänen peloton palveluksensa johti hänen kuolemaansa marttyyrina. Mutta pelko hänen oman turvallisuutensa puolesta ei pannut häntä sovittelemaan. Luvattu Messias itse ilmaantui antamaan täydellisen esimerkin nuhteettomuudesta. Kuinka Saatana ponnistelikaan löytääkseen jonkin särön Jeesuksen alituisesta uskollisuudesta Jehovan suvereenisuutta kohtaan! Mutta hän epäonnistui tässä surkeasti. Jeesuksen uskollisuus mitä tuskallisimmissa koetuksissa aina julmaan kuolemaan asti antoi täydellisen ja ratkaisevan vastauksen haastajalle. Apostolit ja muut varhaiskristityt seurasivat Jeesusta hänen askeleissaan. Mutta niin kuin oli ennustettu, Saatanan kylvämä väärien kristittyjen ”rikkaruoho”-luokka alkoi ensimmäisen vuosisadan päätyttyä vainota ”vehnä”-luokkaa, tosi kristittyjä. Neljännen vuosisadan vaiheilla leimattiin eräät, jotka hylkäsivät pakanallisen kolminaisuusopin, ”areiolaisiksi”. Toisia, jotka pitivät uskollisesti kiinni Kristuksen kuoleman muiston viettämisestä niisankuun 14:ntenä, kutsuttiin ”kvartodesimaaneiksi” (”neljästoistalaisiksi”). 600-luvulla kutsuttiin ”aidosta apostolisesta Raamatun kristillisyydestä” kiinni pitäviä ”paavalilaisiksi”. Mutta tällainen nimittely ei pidättänyt uskollisia voideltuja kristittyjä säilyttämästä nuhteettomuuttaan! – Luukas, 1. ja 2. luku; Matt. 13:24–30.
Kuudes vuosituhat
Voidellut tosi kristityt pysyivät kristikunnan tekokristittyjen laajalla alueella jatkuvasti uskollisina siitä huolimatta, että he kärsivät sadistisia kidutuksia ja marttyyriutta katolisen papiston käsissä. ”Valdolaiset” Ranskassa hylkäsivät 12. vuosisadalta lähtien katoliset perimätiedot pitääkseen tarkasti kiinni Raamatusta. Monista heistä tuli marttyyreja. Muuan heistä sanoi: ’Ristiä ei tule rukoilla, vaan inhota tuon Oikeamielisen kuoleman aiheuttajana.’ 16. vuosisadalta lähtien uskonpuhdistus johti monien ihmisten ja maiden murtautumiseen pois katolisen kirkon vallanalaisuudesta. Nykyiset kristityt Jehovan todistajat alkoivat 1870-luvulla saarnata tarmokkaasti järjestäytyneenä ryhmänä. Tämä ”vehnä”-luokka erottautui kristikunnan ”rikkaruohon” kaltaisen papiston vastustuksesta huolimatta, ja aina tähän vuoteen 1976 asti se on antanut todistusta saarnaamisellaan 210 maassa. Näitä kristittyjä vainottiin katkerasti varsinkin kahden maailmansodan aikana. Monet heistä kuolivat natsien keskitysleireissä mieluummin kuin kielsivät uskonsa Jehova Jumalaan, ja Jehovan todistajat kohtaavat jatkuvasti koettelemuksia kommunistisissa ja muissakin maissa. Mutta he säilyttävät nuhteettomuutensa kaikessa siinä ja julistavat jatkuvasti kokosydämisesti Valtakunnan hyvää sanomaa kautta koko maailman. Vuodesta 1935 lähtien on voideltujen muutamiin tuhansiin liittynyt yli kaksi miljoonaa muuta todistamaan Jumalan valtakunnasta, ja tämä ”suuri joukko” luottaa Jehovaan Kaikkeuden Suvereeninaan ja hänen Poikaansa messiaanisena Kuninkaanaan! – Ilm. 2:10; 3:10; 20:4; 7:9, 10.
Jehova saatettu kunniaan
Vuosituhansien siirtyessä historiaan Eedenissä herätetty kiistakysymys on Jehovan puolelta vakuuttavasti todistettu. Jehovalla on ollut kaikkina aikakausina uskollisia todistajiaan maan päällä, ja heidän lukumääränsä kasvaa nopeasti täällä maan päällä nykyään! He ovat tämän kuudennen vuosituhannen lopussa kiitollisia Jumalalle kaikista hänen ihmeellisistä varauksistaan, joihin kuuluvat itse elämän lahja ja loistava odote saada ikuinen elämä hänen uudessa järjestyksessään. Kaikki tämä on tehty mahdolliseksi hänen nuhteettomuutensa säilyttävän Poikansa, Messias-Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, uhrin perusteella. He uskovat Jehovan suvereenisuuden olevan oikea suvereenisuus. Heidän ainoa halunsa on noudattaa hänen vanhurskaita menettelytapojaan. He ovat päättäneet, ettei Saatana saa koskaan suistaa heitä pois nuhteettomuuden polulta. He iloitsevat siitä, että saavat osallistua todistamaan Saatanan valehtelijaksi, ja he ponnistelevat eteenpäin järkkymättömässä uskossa tehden tunnetuksi nykyisiä ”Jumalan suurenmoisuuksia”. Millainen ilo heillä onkaan, kun he tietävät, että Jehova itse on ryhtymäisillään toimimaan vanhurskautensa voimassa pitämiseksi ja oman suvereenisuutensa suuruuden julistamiseksi raivaamalla pois Saatanan, hänen kannattajansa ja kaikki hänen pahat tekonsa lähestyvänä suurena ”Jehovan vihan päivänä”! – Apt. 2:11; Sef. 2:2, 3, UM.