Lukijain kysymyksiä

● Mikä on anteeksiantamaton synti? – E. M., USA.

Sen laatuinen synti, joka mainitaan Raamatussa anteeksiantamattomana, ei kuulu vain sellaiseen luokkaan kuin varkaus, valehtelu tai sukupuolinen moraalittomuus. Nämä ovat kuitenkin vakavia ja saattavat olla anteeksiantamattomia syntejä. (Ilm. 21:8) Mutta anteeksiantamaton synti on tahallinen synti Jumalan hengen ilmeistä vaikutusta vastaan. Se lähtee sydämestä, joka on perusteellisesti ja ainaisesti vieraantunut Jumalasta.

Juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka tulivat Galileaan katsomaan ja kuulemaan Jeesusta Kristusta eräässä tilaisuudessa, olivat jo neuvotelleet, miten voisivat surmata hänet. (Matt. 12:14) He näkivät Galileassa Jeesuksen parantavan miehen, joka ei kyennyt puhumaan ja joka oli sokea ja demonien riivaama. Sen sijaan että fariseukset olisivat myöntäneet sen ilmeisen tosiasian, että Jeesus suoritti ihmetöitä Jumalan pyhän hengen avulla, he ilkeämielisesti syyttivät hänen tekevän sen Saatanan voimalla. Osoitettuaan, kuinka väärässä he olivat, Jeesus sanoi:

”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” – Matt. 12:31, 32; Mark. 3:28, 29; Luuk. 12:10.

Ei ollut kysymys ainoastaan siitä, että Kristuksen opetukset ja työt eivät saaneet näitä uskonnollisia johtajia vakuuttuneiksi. Korasinin ja Beetsaidan asukkaat olivat uppoutuneet siinä määrin omaan elämäntapaansa, etteivät he ottaneet vastaan Jeesusta eivätkä katuneet; mutta he tulevat kuitenkin ilmeisesti saamaan hyötyä Jumalan armosta ja ylösnousemuksen sekä tulevaisuudessa tilaisuuden oppia tuntemaan vanhurskauden tien. (Matt. 11:20–24) Fariseukset eivät herjanneet ja vastustaneet tosi palvojia siksi, että olisivat olleet tietämättömiä Jumalan tahdosta. Saulus Tarsolainen oli ollut sellainen, mutta hänelle osoitettiin armoa ja annettiin anteeksi. (1. Tim. 1:13–16) Nämä uskonnolliset johtajat olivat sen sijaan turmeltuneita sydämeltään läpikotaisin, ja Jeesus tiesi sen. Toisin kuin yhteisellä kansalla heillä oli huomattavasti tietoa Jumalan sanasta. Nyt he olivat nähneet ilmeisen todisteen Jumalan hengestä. Siitä huolimatta he hylkäsivät täysin sen, mitä oli Jehovan hengellä suoritettu, ja pitivät herjaten Jeesuksen ihmetöitä Saatanan voiman ansiona. Miten pahaksi ihminen voikaan tulla!

Oliko heidän syntinsä vakava? Jeesus ”tiesi heidän ajatuksensa” ja totesi heidän tahallaan – silmät avoinna tosiasioitten edessä – tekevän syntiä pyhän hengen toiminnan tuntemusta vastaan. Hän osoitti heidän olevan ’vikapäitä iankaikkiseen syntiin’. (Matt. 12:25; Mark. 3:29) Näiden sanojen tekstiyhteyden perusteella ja ottaen huomioon sen, että Jeesus myöhemmin sanoi monien sen ajan uskonnollisten johtajien olevan menossa ikuiseen hävitykseen Gehennassa, näyttää siltä, että he olivat tehneet anteeksiantamattoman synnin. (Matt. 23:15, 33) Heidän syntinsä oli anteeksiantamaton, koska he olivat sivuuttaneet katumisrajan eivätkä enää olleet palautettavissa, eikä siksi, ettei Jehova olisi anteeksiantava Jumala. Heidän syntinsä jätti heidät täydelliseen epäuskoon Jehovan tosi palvontaan nähden. Tällaiseen syntiin syypäälle ei voida antaa anteeksi tulevassakaan asiainjärjestelmässä.

Voisiko joku nykyään tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan ja siten sivuuttaa anteeksisaamismahdollisuuden? Kyllä se on mahdollista. Ihminen saattaisi tulla niin toivottoman turmeltuneeksi mieleltään ja sydämeltään, että hän veisi synnintekemisensä siihen asti, että se olisi syntiä pyhää henkeä vastaan. Eikä ihmisen tarvitse olla hengellä voideltu kristitty tehdäkseen siten. Muista, etteivät nuo fariseukset olleet voideltuja kristittyjä, ja kuitenkin he tekivät anteeksiantamattoman synnin.

Miten joku voi tietää, onko hän tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

Tällaisesta synnistä luemme Hepr. 10:26:sta (Um): ”Jos me tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme täsmällisen totuuden tuntemuksen, ei ole enää olemassa uhria syntien edestä.” Tällaisessa synnissä on siis harkintaa eli tahallisuutta. Asianomainen tekee paatuneesti syntiä, täysin tietoisena siitä, että hän toimii suoraan vastoin Jumalan hengen vaikutusta ja Hänen vanhurskaita lakejaan. Me olemme tosin kaikki syntisiä ja tarvitsemme Kristuksen lunastusuhria saadaksemme anteeksi, mutta sille ”ei ole enää olemassa uhria syntien edestä”, joka tietää sen ja joka ”tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren”, jonka hän vuodatti. Sellainen ”pilkkaa armon Henkeä”. (Hepr. 10:29) Hän ei kadu koskaan eikä etsi nöyrästi Jumalan anteeksiantoa synnistään ja Kristuksen lunnaitten hylkäämisestään. Hän on ylittänyt katumisrajan.

Mutta yksi tärkeä kohta tulee muistaa: Jeesus tiesi juutalaisten sisimmät ajatukset ja sydämentilan, joten hän voi olla varma, että he olivat tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan. Epätäydelliset ihmiset eivät nyt voi lukea kenenkään sydäntä niin kuin Jehova ja Jeesus voivat, joten me emme voi ratkaista, milloin joku on vienyt synnin siihen asti, että on tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan. (Matt. 12:25; Hepr. 4:13) Se on Jumalan ratkaistava.

Sekään, että joku on erotettu kristillisestä seurakunnasta, ei välttämättä merkitse hänen tehneen anteeksiantamatonta syntiä. Hän voi myöhemmin katua. Korinton varhaisessa seurakunnassa piti eräs voideltu kristitty erottaa, koska hän oli ollut moraaliton eikä hänessä ollut ilmennyt todistetta katumuksesta. Tuo mies otettiin kuitenkin ilmeisesti myöhemmin takaisin seurakuntaan, mikä osoittaa, ettei hän ollut tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan. – 1. Kor. 5:1–5; 2. Kor. 2:6–8.

Kuitenkin pelkästään sen seikan, että on mahdollista tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan, pitäisi tehdä meidät valppaiksi. Koska me olemme epätäydellisiä luomuksia, niin me teemme joka päivä huomaamattamme syntiä. Jos joku on sydänjuuriaan myöten murheellinen ja todella katuva syntiensä vuoksi, niin se on todiste, ettei hän ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä. Kuinka tärkeätä onkaan näin ollen säilyttää nöyrä henki, myöntää erehdyksemme ja etsiä Jumalan anteeksiantoa! (1. Joh. 1:9; Miika 7:18) Ja koska me ymmärrämme, että iankaikkinen hävitys on niiden osa, jotka ovat ’vikapäitä iankaikkiseen syntiin’, syntiin pyhää henkeä vastaan, niin meidän tulee pyrkiä välttämään synnin tekemistä tottumukseksi tai Jumalan hengen ilmeisen toiminnan kieltämistä.