’Palatkaa sielunne paimenen luo’
JEESUKSEN kaksi sydäntälämmittävää vertausta ilmaisee, että Jumala on hyvin huolissaan niistä, jotka kuuluvat yhä hänen kansaansa mutta jotka ovat joutuneet harhateille. Voit vain kuvitella, miten hädissään on paimen, joka jättää 99-päisen laumansa ja etsii erämaassa kadonnutta lammasta, ”kunnes hän löytää sen”. Tai ajattelehan, miten murheellinen on nainen, joka kadottaa mahdollisesti arvokkaaseen kokoelmaan kuuluvan drakhman kolikon. Hän ei säästä vaivojaan etsiessään sitä, hän sytyttää lampun ja lakaisee koko talonsa, ”kunnes hän löytää sen”. Ja löytäminen tuottaa todella suurta iloa! – Luukas 15:4–10.
Epäilemättä ymmärrät, että Jeesus puhui ihmisistä, jotka ovat vihkiytyneet Jumalalle mutta jotka ovat eri syistä ajautuneet pois eli ’kadonneet’. Saatat olla yksi näistä. Ne suuret ponnistukset, joihin näiden vertausten mukaan ryhdyttiin jonkin kallisarvoisen takaisin saamiseksi, ja sen löytämisestä koituva ilo saattavat tuntua sinusta liikuttavalta. Ne osoittavat miten kiinnostuneita Jumala, hänen Poikansa, pyhät enkelit ja hengelliset veljesi ja sisaresi ovat sinusta. Näiden kahden vertauksen jälkeen esitetty vertaus kertoo yksityiskohtaisemmin ’kadonneen’ henkilön menettelystä.
Tuhlaajapoikavertaus
Jeesus osoittaa tuhlaajapoikavertauksessa sydäntä koskettavalla tavalla, 1) miksi joku saattaa ajautua pois, 2) mitä voi tapahtua poissaolon aikana, 3) mitä paluu edellyttää ja 4) Jumalan lämpimän asenteen. Vertauksen kahta poikaa voidaan verrata niihin, jotka ovat samoin kuin sinä tulleet tuntemaan Isän, saaneet ’runsaasti hengellistä leipää’ uskon huonekunnassa ja vihkineet elämänsä Jehovalle. – Luukas 15:11–32.
On olemassa erilaisia syitä siihen, että jotkut jättävät tuon nuoremman pojan tavoin taivaallisen Isämme ”kodin”. Usein on kysymys vain ”elämän huolten” kasvavasta taakasta. (Luukas 21:34) Huono seura on joskus estänyt joitakuita ”edelleenkin tottelemasta totuutta”. (Galatalaisille 5:7, 8, 10, 12) Jotkut ovat vetäytyneet ”pois taakse jääneisiin asioihin”, koska heidän on ollut vaikea sulattaa jotakin opetusta. (Johannes 6:60–66) Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että jotkut ovat joko tietoisesti tai tiedostamattaan pitäneet Jehovan hengellisen huonekunnan tarjoamaa ympäristöä liian rajoittavana. He eivät ole tuhlaajapojan tavoin halunneet enää olla Isänsä silmälläpidon alaisia. He etsivät liikkumisvapautta ”kaukaisesta maasta”.
Yksin kaukaisessa maassa
Kulutettuaan kaikki rahansa tuhlaajapoika löysi kaikkea muuta kuin vapautta ja huvia. Hän vajosi jopa niin alas, että hän ’vietti irstailevaa elämää’. Kun kovat ajat koittivat, hän ”liittyi” epätoivoissaan erääseen kansalaiseen, joka ”lähetti hänet” paimentamaan sikoja, mitä juutalaisten keskuudessa pidettiin alhaisimpana tehtävänä. Hän jopa toivoi saavansa sikojen ruokaa! – Luukas 15:13–16.
John oli ollut seurakunnan vanhin, ennen kuin hän teki matkan hengellisesti ”kaukaiseen maahan”. ”Totuuden mukaan toimiminen on ilman muuta suoja, mutta jollei joku toimi, hänen valppautensa herpaantuu”, selittää John. ”Vaikkei tekisikään mitään todella pahaa, niin alkaa suvaita pikkuasioita. Ihminen sanoo itselleen: ’Minähän en käy seurakunnan kokouksissa, joten onko tekemisilläni niin kovin suurta merkitystä?’” Eräs toinen todistaja, joka oli toimeton useita vuosia, myönsi: ”Menettelin todella väärin. Havaitsin hyvin nopeasti, ettei ole mitään rajaa sillä, miten alas ihminen voi vajota, kun hän on tekemisissä maailmallisten ihmisten kanssa. Ainoa tapa nauttia heidän seurastaan on olla puhumatta Jehovasta. Kun vaikenee, niin kulkee suoraan kohti suuria vaikeuksia.”
Mutta monet, joista tulee toimettomia, eivät ajaudu takaisin ”irstailevaan elämään”, niin kuin Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika ajautui. He kaikki kuitenkin huomaavat, ettei heillä ole läheistä suhdetta Jumalaan. Eräs toimeton pariskunta ’ei ottanut kertaakaan esille Raamattua 15 vuoden aikana’, mutta sekä mies että nainen pysyivät moraalisesti siveinä. Vaimo selittää: ”Aineelliselta kannalta katsoen meidän asiamme sujuivat erittäin hyvin noina vuosina. Ihminen voidaan saada uskomaan, ettei ole mitään syytä palata Jehovan luo. Me rakensimme koko elämämme työpaikkojemme ja itsemme ympärille. Me yritimme karistaa mielestämme kaikki totuuteen liittyvät muistot jopa siinä määrin, että muutimme alueelle, jossa kukaan ei tuntenut meitä. Mutta kaikki tuo onnellisuus oli pelkkää pintakiiltoa. Sisäisesti me olimme rikkinäisiä. Aviomieheni oli hyvin masentunut vuosikausia. Me lakkasimme rukoilemasta jopa ennen aterioita. Minä valvoin useita öitä, koska olin levoton totuuden vuoksi ja tunsin syyllisyyttä.” Aviomies lisäsi: ”Meistä tuntui, että kuljimme kohti kuolemaa.”
On tuskallista olla vieraantunut Jehovasta ja tuntea olevansa hengellisesti yksin. Eräs kristitty nainen, joka oli kerran toimeton, sanoi: ”Mikään ei vedä vertoja Jehovan suosiolle. On kauhea tilanne, kun tuntuu pahalta eikä voi rukoilla häntä tai epäilee, ettei hän vastaa rukouksiin.”
”Hän tuli järkiinsä”
Tuhlaajapoika tajusi sisäisen hengellisen tilansa ja toimi sen mukaan. Jeesus sanoi: ”Hän tuli järkiinsä.” Alkuperäiset kreikkalaiset sanat merkitsevät kirjaimellisesti ’Hän tuli itseensä’. Hän oli ollut ”poissa tolaltaan”, mielikuvitusmaailmassa. Nyt hän kuitenkin tajusi oman todellisen hengellisen tilansa. Hän muisteli sitä rauhaa ja yltäkylläisyyttä, josta hän oli nauttinut isänsä kodissa. – Luukas 15:17.
Vaikka tuhlaajapoika tajusikin itse tilansa, niin usein tuollainen ymmärrys edellyttää useita hengellisiä keskusteluja, jotka herättävät uinuvat tunteet. Esimerkiksi Diane uskoutui toimettomana ollessaan eräälle todistajalle, johon hän oli tutustunut: ”En voi palata Jehovan luo. En rakasta häntä ja tiedän, että sen täytyy olla vaikutin.” Todistaja kysyi: ”Rakastitko aviomiestäsi, kun aloitte seurustella?” ”En. Kuinka olisin voinutkaan? Enhän edes tuntenut häntä”, vastasi Diane. Hän tunnusti: ”Tajusin silloin, että alkaisin rakastaa Jehovaa, kun tutustuisin häneen uudelleen. Otin myöhemmin yhteyttä seurakuntaan ja pyysin apua. Eräs aviopari tutki Raamattua minun ja aviomieheni kanssa yli vuoden ajan vanhinten valvonnassa, ja me tulimme jälleen mukaan toimintaan.”
Yksi paluun suurimmista esteistä on kuitenkin musertava syyllisyydentunne.
Olenko mennyt liian pitkälle?
”Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi.” Tältä tuhlaajapojasta tuntui sen jälkeen, kun hän ”tuli järkiinsä”. Toiset ovat tunteneet samoin. He ovat tunteneet olevansa arvottomia siihen, että heitä kutsutaan Jumalan perheen jäseniksi. – Luukas 15:17–19.
”Ihminen tajuaa, että hän on tietoisesti kääntänyt selkänsä Jehovalle. Tuo syyllisyys sai minut tuntemaan itseni sairaaksi”, tunnusti Virginia. ”Kun aloin jälleen tulla toimintaan mukaan, minun täytyi todella taistella alkaakseni taas rukoilla. Ajattelin: ’Mitä Jehova haluaisi minusta, koska olen kääntänyt selkäni hänelle.’” Toisista on tuntunut, että he ovat tehneet ”anteeksiantamattoman synnin”.
Pitikö isä poikansa syntejä, joiden hän tiesi olevan suuria, anteeksiantamattomina? Oliko hän kylmä ja välinpitämätön, kun poika palasi? Ei suinkaan! Hän oli etsinyt poikaansa. ”Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet”, kertoi Jeesus. (Luukas 15:20) Naapurit saattoivat nähdä vain ryysyt, lian ja paljaat jalat, mutta isä näki ”hänet”. Hän tiesi, miten pitkän matkan poika oli kulkenut. Oli ilmeistä, että hän oli jättänyt ”irstailevan elämän” ja katui todella. – Sananlaskut 28:13.
Isä riensi syleilemään poikaansa. Poika oli toivonut pääsevänsä korkeintaan ”palkkalaiseksi”, joka ei ole huonekunnan varsinainen jäsen ja jonka asema on joissakin suhteissa huonompi kuin orjan. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan isänsä vastausta: ”Nopeasti! Tuokaa pitkä viitta, paras, ja pukekaa hänet siihen, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa. Ja tuokaa syötetty nuori sonni, teurastakaa se, ja syödään ja pidetään hauskaa.” Jeesus kuvaili todella suurenmoisesti isän sydämellistä suhtautumistapaa! – Luukas 15:22, 23.
Isä tiesi, että tuhlaajapoika oli jo maksanut kalliin hinnan. Poika oli saanut tunneperäisiä arpia ’viettäessään irstailevaa elämää’ ja tuhlatessaan kaikki rahansa. Hän oli myös kärsinyt elämästä ilman ystävää, ruokaa ja suojaa nälänhädän aikana, tuntenut häpeää syödessään sikojen kanssa ja kulkenut lopulta pitkän matkan kotiin. Myös Jehova ymmärtää, että ”kadonnut” ihminen todella kärsii ja ettei palaaminen ole helppoa. Mutta myötätuntoinen taivaallinen Isämme, joka on ”yltäkylläinen rakkaudellisessa huomaavaisuudessa”, ’ei aina moiti eikä erheittemme mukaan saata päällemme sitä, mitä ansaitsemme’, jos kadumme aidosti ja ’oikaisemme asiat’ hänen kanssaan. Vaikka jotkut olisivat syyllistyneet törkeisiinkin synteihin ollessaan erossa kristillisestä seurakunnasta, niin jos he palaavat aidosti katuen ja tunnustavat syntinsä vanhimmille, he voivat odottaa, että heitä kohdellaan rakkaudellisesti ja huomaavaisesti, niin että he voivat toipua täysin. – Psalmit 103:8–10, UM; 130:3; Jesaja 1:18, 19, UM.
Raamattu tosin puhuu joistakuista uskottomista kristityistä, joiden syntejä ei anneta anteeksi. Mutta Paavali osoittaa, että he ovat totuutta ”vastaan” ja tallaavat ylenkatseellisesti jalkoihinsa lunastusuhrin pitämällä sitä tavallisen arvoisena. (Heprealaisille 10:26–31) Mutta oletko koskaan mennyt niin pitkälle? Se että pohdit tätä aineistoa vilpittömästi etkä ylenkatso sitä, osoittaa että olet vielä jossain määrin kiintynyt hengellisiin asioihin. Se että tunnet syyllisyyttä ja sydämesi on levoton, osoittaa ettet ole mennyt liian pitkälle. Voit olla varma siitä, että Jehova vastaa hartaisiin rukouksiisi, niin kuin hän vastasi Daavidillekin, joka rukoili: ”Anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.” – Psalmit 25:11.
’Älä pelkää. Minä autan sinua’
Kaksi vanhinta kävi erään toimettoman pariskunnan luona. Sekä mies että nainen olivat olleet poikkeuksellisen innokkaita todistajia. Keskustelu oli tuskin alkanut, kun toimeton aviomies sanoi puolustelevaan sävyyn tietävänsä, että hänen pitäisi olla kenttäpalveluksessa ja opettaa toisia. ”En usko, että sinun pitäisi juuri nyt toimia niin”, vastasi yllättäen Russell, toinen vanhimmista. ”Jos joku perheesi jäsen olisi sairas, niin käskisitkö hänen mennä ulos leikkaamaan ruohoa? Emme mekään käske sinun ’leikata ruohoa’. Me haluamme sinun parantuvan. Mitä voimme tehdä hyväksesi?” Rakkaudellinen apu, johon liittyi vanhinten lämmin huolenpito, auttoi tuota pariskuntaa tulemaan hengellisesti terveeksi, ja aviomies jopa palvelee jälleen vanhimpana. – Vrt. Jaakob 5:14, 15.
Jotkut katuvat epäröivät tulla jälleen mukaan, koska heistä tuntuu, etteivät he pysty omaksumaan kaikkia todistajan vastuita yhdellä kertaa. Jehova ei kuitenkaan ole kohtuuton. Toipuminen onnistuu tavallisesti parhaiten vähitellen, asteittain. Paavali sanoi, että jotkut, jotka olivat hänen päivinään tulleet hengellisesti ”huonokuuloisiksi”, tarvitsivat jonkun opettamaan heille jälleen totuuden alkeisasioita. (Heprealaisille 5:11, 12) Tämä hengellinen ravinto vahvistaa ja auttaa ottamaan muita askeleita. Haastateltaessa joitakuita todistajia, jotka olivat olleet toimettomia mutta toipuneet myöhemmin, useimmat sanoivat että he tarvitsivat säännöllistä apua. Seurakunnassa olevat ovat puolestaan erittäin halukkaita antamaan sellaista apua. Heistä tuntuu samalta kuin Jehovasta, joka sanoi valitulle kansalleen: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua.” – Jesaja 41:10.
Jumala todellakin sanoo: ”Minä autan sinua.” Sinun on ehkä päästävä eroon huonosta seurasta. Sinun täytyy ehkä rohkeasti kohdata vastustusta sukulaistesi taholta, jotka eivät hyväksy sitä, että käyt kristillisissä kokouksissa. Saattaa olla joitakin asioita, jotka sinun täytyy tunnustaa vanhimmille. (Psalmit 32:3–5) Mutta älä koskaan unohda, että Jehova auttaa sinua. Eräs toipunut todistaja sanoi: ”Jehova vain antoi minun nähdä yhden askeleen kerrallaan ja auttoi minua suuresti.” Eräs toinen lisäsi: ”Sillä hetkellä, kun astuin valtakunnansaliin, kaikki vanhat ystäväni halasivat ja suukottelivat minua. Heidän ilonsa oli ylenpalttista. Ajattelin: Miksi minä pelkäsin?” Vaikka joillakuilla saattaa olla samanlainen asenne kuin tuhlaajapojan vanhemmalla veljellä, niin suurin osa iloitsee nähdessään sinun palaavan. – Luukas 15:25–32.
Miksi et kokeilisi sitä? Eräs kristitty nainen, joka toipui oltuaan jonkin aikaa poissa, totesi: ”Missään muualla ei voi saada sisäistä rauhaa. Kun minusta tuli jälleen hengellisesti toimelias, niin kaikki muu tuntui vain asettuvan paikalleen. Tämä maailma ei tarjoa mitään arvokasta. Tuntuu niin hyvältä, kun tietää miellyttävänsä Jehovaa ja saavansa hänen suojeluksensa. Voi nukkua yönsä rauhassa. Elämä on tyydyttävää, ja voi kehittää todellisen toivon uudessa järjestyksessä saatavasta elämästä.”
Jos olet harhaan joutunut lammas, niin miksi et pyytäisi todistajaa, jolta sait tämän lehden, auttamaan sinua, jotta pääsisit kosketuksiin paikallisen seurakunnan vanhinten kanssa. Kokeile millaista iloa ja tyytyväisyyttä voit saada valitsemalla Pietarin kuvaileman menettelyn: ”Sillä te olitte kuin lampaat eksyksissä, mutta nyt te olette palanneet sielunne paimenen ja valvojan luo.” – 1. Pietari 2:25.