Kuolleet, jotka odottavat ylösnousemusta

”Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” – Matt. 22:31, 32.

 1. Miksi monet voivat hämmästyä, kun heidät tuodaan esiin ylösnousemuksen aikaan?

MONET muinaisen historian miehet ja naiset odottivat kuolleitten ylösnousemusta. Lukemattomat muut eivät tietäneet mitään sellaisesta asiasta kuin ylösnousemuksesta eivätkä he odottaneet sitä. Heidän uskontonsa opettivat heille toisin. Hämmästyvätkö he kuolleista nousemista, kun kaikkivaltias Jumala käyttää voimaansa hänen valtakuntansa hallitessa maata?

 2, 3. a) Millä muinaisella kirjalla on todistusvoimaa vastata tähän kysymykseen, ja miten sen alku- ja loppuluvut osoittavat sen? b) Mitä sen viimeinen ylösnousemusta koskeva lausunto sanoo?

² Ainoastaan yhdellä vanhalla uskontokirjalla on todistusvoimaa vastata tähän kysymykseen. Se on ainoa kirja, joka opettaa sellaista asiaa kuin kuolleista nousemista Jumalan valtakunnan välityksellä, missä valtakunnassa hänen rakas Poikansa hallitsee kuninkaana koko ihmiskunnan siunaukseksi. Tämä poikkeuksellinen uskonnollinen kirja on Pyhä Raamattu, joka on nytkin, tuhat yhdeksänsataa vuotta valmistumisensa jälkeen, arvoltaan ensimmäinen kaikkien maan päällä olevien kirjojen joukossa, niin uskonnollisten kuin ei-uskonnollistenkin. Pyhä Raamattu viittaa viidessäkymmenessä alkuluvussaan kuolleitten ihmisten ylösnousemukseen. Kahdessakymmenessä kahdessa viimeisessä luvussaan se puhuu 1) Jumalan uskollisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ylösnousemuksesta, 2) uskollisten opetuslastensa ylösnousemuksesta niin sanotussa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa” ja 3) yleensä ihmiskunnan ylösnousemuksesta. (Ks. Ilm. 1:17, 18, 5; 2:10; 20:4–6, 12–14.) Tässä viimeisessä ylösnousemuslausunnossa sen kirjoittaja sanoo:

³ ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja [Haades]a antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja [Haades] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” – Ilm. 20:11–15.

 4. Millaisten ihmisten Johannes näki siinä nousevan kuolleista, ja minkä ylimmyyttä koskevan tosiasian he tulevat tietämään viimeistään silloin?

⁴ Huomaa, että kirjoittaja, kristitty apostoli Johannes, ei sano 12. jakeessa ylösnousseitten olevan hyviä eikä pahoja. Hän ei sano: ’Minä näin kuolleet, hyvät ja pahat’, vaan: ”Minä näin kuolleet, suuret ja pienet.” Toisin sanoen kaikkiin elämänaloihin kuuluvat ihmiset. Mutta olkootpa he suuria tai pieniä, niin he kaikki ovat tulleet tuomiolle koko luomakunnan Tuomarin, korkeimman ja kaikkivaltiaan Jumalan, valtaistuimen eteen. Jos he eivät ole tienneet sitä koskaan ennemmin, niin silloin he tulevat tietämään, mitä Ps. 83:19 sanoo tälle ylimmälle tuomarille, joka on Jumala: ”Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [Jehova, Um, KJ], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” Kuolleet eivät näin ollen voi välttää Jehova-nimisen korkeimman Jumalan tuomiota.

 5. Miksi Johannes ei juutalaisena käyttänyt sanaa Šeol kirjoittaessaan Ilm. 20:11–14:n?

⁵ Kuolema on kuolleena olemisen tila. Mutta mistä paikasta ne kuolleet, joista Ilm. 20:11–14 ennustaa, tulevat esiin? Jae 13 sanoo: ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja [Haades] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” Me kaikki tiedämme, mikä meri on, sekä että monet ovat saaneet vesihaudan siinä. Mutta mikä Haades on? Useimmille ihmisille tämä on selitetty väärin, ts. ei Raamatun mukaisesti. Vaikka apostoli Johannes oli kristitty, niin hän oli syntyjään heprealainen eli juutalainen. Hän kirjoitti Ilm. 20:11–14:n oman aikansa kansainvälisellä kielellä, yleiskreikan kielellä, joten hän käytti kreikkalaista sanaa Haades. Mutta jos Johannes olisi kirjoittanut hepreaksi, niin hän olisi käyttänyt heprealaista sanaa Šeol. Yhdeksän Johannekselle annetun ilmestyksen nykyaikaista heprealaista kääntäjää käyttääkin sanaa Šeol, ja syyrialainen käännös, jota luettiin keski-idässä, käyttää sen sukulaissanaa Šiul.

 6. Miten koko Raamatussa käytetään sanoja Šeol ja Haades, ja mitä muutakin me voimme tietää saamalla selville, ketkä ovat tuossa paikassa?

⁶ Toisin sanoen, Haades ja Šeol merkitsevät samaa koko henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten ja henkeytettyjen Kreikkalaisten kirjoitusten muodostamassa Pyhässä Raamatussa. Haades eli Šeol merkitsee maan tomussa kuolleena olevan ihmiskunnan yhteistä hautaa. Hyväksytty eli Kuningas Jaakon raamatunkäännös (engl.) kääntääkin heprealaisen sanan Šeol 31 kertaa ”haudaksi”. Kun me nyt siis saamme selville Pyhästä Raamatusta, keiden se sanoo olevan Šeolissa eli Haadeksessa, niin me voimme tietää, ketkä herätetään sieltä lukuun ottamatta merestä nousevia.

ŠEOLISSA (HAADEKSESSA) OLEVAT

 7, 8. a) Missä yhteydessä ilmoitetaan sanaa Šeol käytetyn keski-idässä 18. vuosisadalla eKr.? b) Missä yhteydessä sanaa Šeol käytettiin kohta jälkeenpäin Egyptissä?

⁷ Yli tuhat seitsemänsataa vuotta ennen meidän kristillistä ajanlaskuamme käyttivät keski-idän ihmiset sanaa Šeol merkitsemään maalla, ei merellä, kuolevien yhteistä hautaa. Kun Joosef ryöstettiin vuonna 1750 eKr. ja myytiin Egyptiin, niin hänestä vastuussa olevat veljet ilmoittivat, että hänet oli surmattu. Hänen isänsä Jaakob (eli Israel) ei huolinut toisten lastensa lohdutuksesta ja sanoi: ”Murehtien minä menen [Šeoliin] poikani tykö.” (1. Moos. 37:35) Kaksikymmentä kaksi vuotta myöhemmin halusi yhdeksän Jaakobin vanhempaa poikaa viedä hänen nuorimman poikansa Benjaminin Egyptiin auttamaan heitä saamaan sieltä ruokaa nälänhätää vastaan. Jaakob kielsi ensin ja sanoi: ”Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella [Šeoliin]”. (1. Moos. 42:38) Myöhemmin toisti Jaakobin neljäs poika Juuda juuri nämä isänsä sanat, kun näytti siltä, että Benjamin pidätetään orjana Egyptissä. (1. Moos. 44:29) Juuda sanoi myös:

⁸ ”Niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella [Šeoliin].” – 1. Moos. 44:31. (Kreikkalainen LXX kääntää Šeolin Haadekseksi.)

 9. Keiden luona sanoi Jaakob kuolinvuoteellaan joutuvansa lepäämään?

⁹ Jaakobin rakastaman pojan Joosefin havaittiinkin tuona kriitillisenä aikana olevan elossa Egyptissä sen elintarvikkeiden jakelijana. Niin kaikki Jaakobin pojat pääsivät jälleen onnellisesti yhteen. Iäkästä Jaakobia lähdettiin noutamaan, ja hänet tuotiin Egyptiin, missä hän eli loput 147 ikävuodestaan. Kun Jaakobin kuolema lähestyi, hän sanoi pojalleen Joosefille, Egyptin pääministerille: ”Minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa.” (1. Moos. 47:30) Joosef vannoi tekevänsä tämän.

10. a) Keiden luo kuoleva Jaakob sanoi pojilleen tulevansa otetuksi? b) Mihin Jaakob meni ja keiden luo, kun hän kuoli ja kun hänet haudattiin?

¹⁰ Jaakob siunasi kuolinvuoteellaan kaikki kaksitoista poikaansa ja sanoi heille: ”Minut otetaan pois heimoni tykö; haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen. Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean.” (1. Moos. 49:29–31, 33) Tämä Jaakobin viimeinen pyyntö toteutettiin, joten Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin maalliset jäännökset joutuivat lepäämään yhdessä samassa hautapaikassa, Makpelan luolassa, mikä tuli Juudan alueeksi. (1. Moos. 50:12–14) Niin Jaakob lopulta vaipui – ei poikansa Joosefin luo – vaan esi-isiensä luo, Šeoliin.

11. a) Missä Aabraham oli Jeesuksen Kristuksen ollessa maan päällä? b) Minkä perusteella me tiedämme, että Jeesus puhui Aabrahamia koskevan vertauksen Luuk. 16:22–26:ssa?

¹¹ Pyhä Raamattu vahvistaa siis, että Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat Šeolissa. Monta vuosisataa myöhemmin Aabraham oli yhä siellä, kun hänen jälkeläisensä Jeesus Kristus oli maan päällä ja kertoi ”rikkaasta miehestä” ja ”eräästä köyhästä, nimeltä Lasarus”. Koska tiedämme, mitä Pyhä Raamattu opettaa Šeolista eli Haadeksesta, tiedämme myös, että sen, mitä Jeesus sanoi ”rikkaasta miehestä” ja tästä ”köyhästä”, täytyi olla vertaus eli valaiseva kuvaus. Jeesus puhui näin ollen kuvakieltä käyttäen Aabrahamiakin kuvauksena. Todetaksesi tämän itse huomaa, millä sanoilla Jeesus esitti kertomuksensa Luuk. 16:22–26:ssa:

12. Miten Jeesus sisällytti Aabrahamin ja Haadeksen vertaukseensa?

¹² ”Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, As; Šeolissa, hepr. k.; Šiulissa, syyrial. k.], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’”

13. Mitkä kysymykset lukijan tulee tehdä itselleen koetellessaan, onko Jeesuksen tässä lausumat sanat ymmärrettävä kirjaimellisesti?

¹³ Kysyköön nyt lukija itseltään: Tarkoittiko Jeesus todella sitä, että enkelit veivät Lasaruksen kuolleen ruumiin, joka oli täynnä märkiviä haavoja, Makpelan luolaan Hebronin kaupungin edustalle laskien siellä kuolleen Lasaruksen Aabrahamin helmaan työntäen syrjään Aabrahamin kuolleen vaimon Saaran? Sitäpaitsi Aabraham, Iisak ja Jaakob ovat kaikki Haadeksessa eli Šeolissa. Tarkoittiko Jeesus siis todella, että Haadeksessa eli Šeolissa on loimuava tuli, tuossa paikassa, missä Jeesus sanoi kuolleen ja haudatun ’rikkaan miehen’ olleen? Ja kiduttaako tuo loimuava tuli tiettyjä henkilöitä Haadeksessa eli Šeolissa, mutta ei kiduta toisia? Voivatko Haadeksessa eli Šeolissa olevat nähdä toisensa ja puhua keskenään yli ’suuren juovan’? Ja onko Haadeksessa eli Šeolissa vettä, johon ihminen voi kastaa sormensa?

14. a) Ilmoitetaanko ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” nykyään olevan haudatut Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin perinteelliseen hautapaikkaan? b) Minkä Raamattu opettaa Jeesuksen vertauksessa olevan toisin kuin kirjaimellisessa Haadeksessa eli Šeolissa?

¹⁴ Monet uskonnolliset Raamatun lukijat sanovat, ettei Jeesus esittänyt vertausta eli kuvaannollista valaisevaa esimerkkiä, vaan kertoi asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä tekee Jeesuksen naurettavaksi. Se panee hänet puhumaan vastoin muuta Raamattua siinä, mitä se sanoo Haadeksesta eli Šeolista. Mene nykyiseen keski-itään. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin perinteelliselle hautapaikalle Hebronin kaupunkiin, muhamettilaisen moskeijan alle. Kertovatko he sinulle, että köyhä Lasarus tai ”rikas mies” makaa haudattuna sinne? Eivät! Lisäksi sanoo Pyhä Raamattu, ettei Haades eli Šeol ole paratiisillinen paikka joillekuille ja tulisen kidutuksen sija toisille, vaan että se on hiljaisuuden ja toimettomuuden paikka joka suhteessa; etteivät siellä olevat kuolleet puhu edes kiittääkseen ja ylistääkseen Jumalaa ja ettei Haadeksessa eli Šeolissa ole työtä eikä ajatusta eikä tietoa eikä viisautta. – Jes. 38:18; Saarn. 9:5, 10; Ps. 6:6.

15. Miten Jeesus käytti Aabrahamia vertauksessa, ja miksi se oli sopivaa?

¹⁵ Vilpitönsydämisillä Raamatun lukijoilla on ymmärryksen silmät nähdäkseen, että Jeesus Kristus kertoi Luuk. 16:19–31:ssä vertauksen eli kuvaannollisen valaisevan esimerkin. Tällaiset lukijat näkevät, että Jeesus käytti Aabrahamia kuvauksena taivaallisesta Isästä, Jehova Jumalasta, joka lupasi maalliselle ystävälleen Aabrahamille siunata kaikki maan sukukunnat Aabrahamin siemenen eli jälkeläisen kautta. Samoin kuin Aabraham Jumalan käskystä esitti poikansa Iisakin ihmisuhriksi, Jehova Jumala todella uhrasi Poikansa Jeesuksen Kristuksen, Aabrahamin todellisen luvatun Siemenen, kaikkien maan kansojen siunaukseksi. – 1. Moos. 22:1–18; Joh. 3:16.

16. Keitä rikas mies ja Lasarus näin ollen kuvaavat, ja mihin tämä selitys perustuu?

¹⁶ ”Rikas mies” ja ”eräs köyhä, nimeltä Lasarus” eivät olleet siis kirjaimellisia ihmisiä, vaan pelkästään kuvasivat kahta ihmisluokkaa. Toinen luokka kuoli suosittuun asemaansa nähden, mikä sillä oli ollut Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, edessä, ja sai sen jälkeen vaivaavan uskonnollisen kokemuksen maan päällä. Toinen luokka kuoli epäedulliseen uskonnolliseen tilaansa nähden ja saatettiin enkelivoiman avulla Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, suosioon hänen uhratun Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä Jeesuksen profeetallisen vertauksen ymmärtämistapa ja selitys perustuu patriarkka Aabrahamin jälkeläisten keskuudessa olevien kahden yleisen uskonnollisen luokan todelliseen historialliseen kokemukseen Jeesuksen aikana.b

17. Mitä Aabraham, Iisak ja Jaakob nyt odottavat, ja miten Aabraham osoitti uskonsa tähän?

¹⁷ Aabraham, Iisak ja Jaakob odottavat Šeolissa Ilm. 20:12–14:n sanojen täyttyvän heidän noustessaan kuolleista, kun Šeol luovuttaa heidät. Kun Aabraham kauan sitten yritti kuuliaisesti uhrata rakkaan poikansa Iisakin, niin hän ilmaisi oman uskonsa kuolleitten ylösnousemukseen. Hepr. 11:17–19 kertoo näin seuraavin sanoin: ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: ’Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen’, sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.”

18. Mitä se kuvasi, kun Aabraham sai Iisakin takaisin, ja minkä Psalmien jakeen täyttymyksenä?

¹⁸ Kun Aabraham sai poikansa Iisakin takaisin elossa alttarilta ja kun hänelle varattiin oinas sijaisuhriksi, niin se siis kuvasi, kuinka Suurempi Aabraham Jehova Jumala oli saava ainoasyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista ylösnousemuksessa Ps. 16:10:n täyttymyksenä: ”Sinä et jätä minun sieluani Šeoliin etkä kärsi pyhäsi nähdä mätänemistä [tai hautaa].” – As, reunam.

19, 20. a) Miten Jeesuksen ylösnousemusta koskeva esitys todistaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ylösnousemuksen varmuuden? b) Minkä Jumalan päätöksen Jeesus näin ilmaisi?

¹⁹ Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tuleva ylösnousemus on varma. Jeesuksen Kristuksen sanat vahvistavat tämän varmuuden. Jeesuksen ajan saddukeusten uskonlahko ei uskonut kuolleitten ylösnousemukseen. Yrittäen todistaa, että ylösnousemus on järjetön, he esittivät Jeesukselle juonikkaan kysymyksen, joka koski seitsemän kertaa naimisissa ollutta naista.

²⁰ Osoittaen, ettei heidän pulmansa merkitse mitään vaikeutta Jumalalle ylösnousemuksessa, Jeesus sanoi noille saddukeuksille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” (Matt. 22:29–32) Toisin sanoen, jos nuo kolme patriarkkaa jäisivät iäksi kuolleiksi, niin Jumala ei olisi sanonut Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista: ”Minä olen . . . Jumala.” Hän olisi voinut sanoa: ’Minä olin Jumala.’ Mutta koska Jehova tiesi päättäneensä antaa noiden kolmen uskollisen miehen ”elää” jälleen ylösnousemuksen tapahduttua, niin hän sanoi: ’Minä olen heidän Jumalansa.’ – Mark. 12:24–27.

21. Missä merkityksessä nuo kolme patriarkkaa olivat ”eläviä” Jumalalle?

²¹ Se, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin piti elää jälleen ylösnousemuksen tapahduttua, oli niin ehdottomasti päätetty, että Jumala puhui Moosekselle ikään kuin he olisivat jo olleet elossa, ”eläviä”. Luuk. 20:37, 38:n mukaan Jeesus sanoi: ”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä [he, Um] kaikki hänelle elävät.” Siihen aikaan, jolloin Jehova Jumala puhui Moosekselle palavan orjantappurapensaan luona Arabian erämaassa, Hän ei tarkoittanut, että Aabraham, Iisak ja Jaakob olisivat eläneet silloin. Jos he olisivat olleet silloin Mooseksen päivinä elossa, heitä ei tarvitsisi herättää Šeolissa eli Haadeksessa, eivätkä Jehovan sanat todistaisi, että on oleva kuolleitten ylösnousemus. Mutta vain koska Jumalan päätös oli, että on oleva ylösnousemus, niin Hän puhui noista kolmesta patriarkasta ikään kuin he olisivat jo eläneet. Tulevan ylösnousemuksen kannalta katsoen he kaikki ”elävät” Jumalalle.

MITEN ON ESI-ISIEN LAITA?

22. a) Mitkä kysymykset heräävät Aabrahamin esi-isistä, ja miten niihin vastataan? b) Keiden luo Aabraham oli menevä kuollessaan, ja milloin tämä toteutui?

²² Tässä kohdassa kääntyy kuitenkin huomiomme kysymykseen Aabrahamin esi-isistä. Missä he ovat? Hehän ovat olleet nyt kuolleina tuhansia vuosia. Saavatko hekin ylösnousemuksen? Miten saamme selville nämä kysymykset? Jumalan kirjoitetun Sanan avulla! 1. Moos. 15:15:n mukaan Jehova Jumala sanoi Aabrahamille Luvatussa maassa: ”Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.” Tämä täyttyi 90 vuotta myöhemmin, mistä luemme: ”Ja Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena, ja tuli otetuksi [koottiin, Um] heimonsa tykö. Ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle, joka on itään päin Mamresta, sille vainiolle, jonka Aabraham oli ostanut heettiläisiltä; siihen haudattiin Aabraham ja hänen vaimonsa Saara.” – 1. Moos. 25:8–10.

23. Minkä heimon tykö Aabraham koottiin kuollessaan, ja mikä on näin ollen sitä heimoakin koskeva tosiasia?

²³ Aabraham meni siis, niin kuin Jumala oli sanonut, rauhassa isiensä tykö, hänet koottiin heimonsa tykö. Ketkä olivat Aabrahamin esi-isiä ja ketkä hänen heimoaan? Aabrahamin isä oli Terah Kaldean Uurin kaupungista, ja 1. Moos. 11. luku luettelee Aabrahamin esi-isät pitkin matkaa taaksepäin yhdeksässä sukupolvessa Seemiin, Nooan poikaan, asti. Nooa kuoli kaksi vuotta ennen kuin Aabraham syntyi, jota vastoin Seem kuoli vain 25 vuotta ennen Aabrahamin kuolemaa. Aabraham vietiin näiden miesten luo, jotka olivat hänen heimoaan, ja Aabraham meni rauhassa näiden esi-isiensä luo kuollessaan. Mitä tämä sitten merkitsee? Sitä, että jos Aabraham meni kuollessaan Šeoliin eli Haadekseen, mihin paikkaan Iisak ja Jaakob seurasivat häntä, niin Aabrahamin heimon eli esi-isien aina Nooaan asti täytyy myös olla Šeolissa eli Haadeksessa, ja siellä hekin ovat odottamassa Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan alaisuudessa tapahtuvaa kuolleitten ylösnousemusta.

24. Keiden luo Aabrahamin poika Ismael koottiin kuollessaan ja minne?

²⁴ Iisakin velipuoli Ismael oli Aabrahamin poika hänen egyptiläisestä sivuvaimostaan Haagarista. Ismael eli 137 vuotta, ja sitten, kuten 1. Moos. 25:17 kertoo, ”hän vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi [koottiin, Um] heimonsa tykö”. Hänen heimoonsa eli kansaansa kuului hänen isänsä Aabraham, jonka sekä Ismael että Iisak hautasivat 90 vuotta aikaisemmin. Ismaelkin koottiin siten Šeoliin eli Haadekseen, niiden kuolleitten ihmisten yhteiseen hautaan, jotka makaavat maan tomussa.

25. Keiden luo Mooseksen veli Aaron koottiin kuollessaan ja mihin aikaan?

²⁵ Jumalan kirjoitettu sana mainitsee toisten kokoamisen heidän isiensä luo kuollessa. Sata viisitoista vuotta sen jälkeen kun patriarkka Jaakob kuoli Egyptissä, hänen pojanpoikansa pojanpoika Aaron syntyi ja kolme vuotta myöhemmin Aaronin veli, josta tuli profeetta Mooses. Kun Aaron oli 123-vuotias, niin Jumala sanoi: ”Aaron otetaan nyt pois heimonsa tykö, sillä hän ei pääse siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille.” Jumalan ylimmäinen pappi Aaron kuoli siis Hoorin vuorella, Luvatun maan itäpuolella. (4. Moos. 20:23–29) Myöhemmin samana vuonna Jehova sanoi profeetta Moosekselle: ”Sinutkin otetaan pois heimosi tykö, niinkuin veljesi Aaron otettiin.” – 4. Moos. 27:13.

26. Missä Mooses koottiin kansansa luo, ja missä hän nyt on?

²⁶ Ennen kuin tämä tapahtui, Jehova antoi Mooseksen toimeenpanna koston midianilaisvihollisille. (4. Moos. 31:1, 2) Mooseksen kuolinpäivänä vuonna 1473 eKr. Jehova käski häntä nousemaan Nebon vuorelle ja katselemaan Luvattua maata sieltä, ja sitten hänet piti otettaman kansansa luo. (5. Moos. 32:48–52) Mooses totteli tätä käskyä, ja kuolemanjälkeinen kertomus hänestä sanoo: ”Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan. Ja hän hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.” (5. Moos. 34:5, 6) Mutta olipa Mooseksen hauta missä hyvänsä, hän meni Šeoliin eli Haadekseen. Jumala voi vapauttaa hänet sieltä samoin kuin Aaroninkin ylösnousemuksessa Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen toimesta.

27. Keiden luo Joosua ja hänen aikalaisensa israelilaiset koottiin kuollessaan, ja minne he silloin vaipuivat?

²⁷ Kuka seurasi Moosesta Jumalan valitseman kansan näkyvänä tuomarina? Joosua, Nuunin poika. Hän johdatti valitun kansan Jordanin virran yli Luvattuun maahan. Hän oli uskollinen Jumalalle kuolemaansa saakka. Joosuasta ja toisista hänen aikalaisistaan kertoo Tuom. 2:8–10: ”Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta. Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi.” Kaikkien näiden kokoaminen heidän isiensä luo merkitsee sitä, että he kaikki vaipuivat Šeoliin, Haadekseen.

28. a) Keiden luo kuningas Daavid laskeutui kuollessaan? b) Missä apostoli Pietari ilmoitti Daavidin olevan helluntaina vuonna 33 jKr.?

²⁸ Vuosisatoja myöhemmin tuli beetlehemiläisestä Daavidista Israelin kaikkien kahdentoista sukukunnan kuningas. Hän oli ensimmäinen juutalainen kuningas, joka hallitsi Jerusalemissa. Daavid puhuu useissa kirjoittamissaan psalmeissa Šeolista eli Haadeksesta vapauttamisesta. (Ps. 16:10; 18:6; 30:4; 86:13; Um) Hän sai elämässään nähdä viisaan poikansa Salomon asetettuna seuraajakseen Jerusalemin valtaistuimelle. ”Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.” (1. Kun. 2:10; Apt. 13:36) Hän liittyi esi-isiensä Šeolissa eli Haadeksessa. Kauan jälkeenpäin, šabuotin (helluntain) juhlapäivänä vuonna 33 jKr., Daavidin ilmoitettiin olleen yhä Šeolissa eli Haadeksessa. Kristitty apostoli Pietari ilmoitti sinä päivänä, että 16. psalmi (joka on Daavidin sepittämä) oli täyttynyt Daavidin luvatussa jälkeläisessä Jeesuksessa Kristuksessa. Pietari sanoi Daavidista: ”Hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi [Haadekseen] eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. . . . ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin.” (Apt. 2:1–34) Pietarin sanojen mukaan Daavidin ylösnousemus on vielä tulevaisuudessa.

29, 30. a) Keiden luo naisprofeetta Hulda sanoi kuningas Joosian tulevan kootuksi, ja miten se täyttyi? b) Haudattiinko kaikki Joosiaa edeltäneet kuninkaat samaan paikkaan?

²⁹ Eräs Daavidin uskollisista seuraajista Jerusalemin valtaistuimella oli Joosia seitsemännellä vuosisadalla eKr. Kääntämällä kansansa Jehova Jumalan lain puoleen Joosia koetti tehdä voitavansa estääkseen kansallisonnettomuutta kohtaamasta kansaa. Kun Joosia tiedusteli naisprofeetta Huldalta, mitä tulevaisuus sisälsi hänen kansalleen, niin hänelle annettiin tämä lupaus Jumalalta: ”Sentähden minä korjaan sinut isiesi tykö, ja sinä saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja sinun silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea sitä onnettomuutta, minkä minä annan kohdata tätä paikkaa.” – 2. Kun. 22:20.

³⁰ Joosia kuoli Megiddon taistelussa saamastaan haavasta. Se ei siis tapahtunut sen kauhean onnettomuuden aikana, joka oli tulossa Jerusalemille. Kun Joosia oli kuolettavasti haavoittunut, ”niin hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista ja panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Ja hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.” (2. Aikak. 35:22–24) Kaikkia Joosian edellä hallinneita Jerusalemin kuninkaita ei haudattu samaan paikkaan Jerusalemiin, ”Israelin kuningasten hautoihin”. – 2. Aikak. 28:27; 21:20; 24:25; 32:33; 16:14.

31, 32. a) Mitä on sanottava noiden muinaisten henkilöitten yksityisistä haudoista, kun heidät koottiin kansansa luo? b) Mistä he kaikki tulevat esiin yhtäläisesti ja miten?

³¹ Kaikkien näiden kuningasten ja patriarkkojen kokoaminen kansansa luo tai meneminen esi-isiensä luo ja lepääminen esi-isiensä kanssa ei merkinnyt sitä, että heidät olisi kaikki pitänyt haudata samaan maa- tai holvihautaan. Kun Aabraham kuoli ja kun hän ”tuli otetuksi heimonsa tykö”, niin häntä ei haudattu suinkaan samaan hautaan isänsä Terahin kanssa, joka kuoli pohjoisessa sijaitsevassa Harranissa Mesopotamian laaksossa, eikä samaan hautausmaahan Nooan ja Seemin kanssa.

³² Kun ylimmäinen pappi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja kun hänen veljensä Mooses kuoli Nebon vuorella ja kun heidät koottiin kansansa luo, niin heitä ei haudattu varmastikaan esi-isiensä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin rinnalle Makpelan luolaan, lähelle Pyhän maan Hebronia. Heidät koottiin kumminkin kaikki Šeoliin eli Haadekseen. He lepäävät kaikki samassa Šeolissa eli Haadeksessa, ja sieltä tulevat kuolleet esiin ylösnousemuksessa, kuten Ilm. 20:13 kertoo meille.

[Alaviitteet]