Miten ylösnousemus hyödyttää kaikkia helvetissä olevia kuolleita
”Jospa kätkisit minut Šeoliin ja suojelisit minua siellä, kunnes suuttumuksesi on ohi.” – Job 14:13, Roomalaiskatolinen Jerusalemin raamatunkäännös.
1, 2. a) Mitä kysymyksiä Vartiotornin ”helvetistä” esittämä rohkea väite herättää? b) Mitä itseään koskevia kysymyksiä ne, jotka saattaisivat elää tuona aikana, halunnevat tehdä?
KERRAN oli aika, jolloin ei ollut ”helvettiä”. Ja jälleen tulee olemaan aika, jolloin ei ole ”helvettiä”. Tällaisen rohkean väitteen kuullessaan ihmiset saattavat syystä kysyä: Miten niin voi käydä? Kuka sen saa aikaan? Tuleeko se tapahtumaan meidän elinaikanamme?
2 Kun puhumme siitä, että me eläessämme näkisimme ajan, jolloin ei ole ”helvettiä”, niin haluamme kysyä: Koituuko se hyödyksi meille, jotka elämme silloin maan päällä? Voisiko ”helvetin” häviäminen vapauttaa maan päälle lukuisasti mitä pahimman laatuisia ihmisiä, jotka vielä nykyisestäänkin pahentaisivat moraalisia ja yhteiskunnallisia olojamme? Pelkkä sellainen ajatuskin on kauhistava ja pelottava. Mitä hyötyä siitä voisi olla kenellekään, Jumalalle sen enempää kuin ihmisellekään, varsinkaan meille, koska meitä jo ahdistavat vastoinkäymiset ja häiritsijät? Nämä tuntuvat vaikeilta kysymyksiltä. Mutta kaikkiin näihin kysymyksiin on olemassa luotettavat vastaukset. Epäilemättä jokaista kiinnostaa kuulla ne. Silloin voimme ymmärtää, mitä todella on tulossa.
3. Miten suomalainen ns. Gezeliuksen Raamattu, Tyndale, Luther ja Hieronymus käänsivät Matt. 11:23:ssa esiintyvän alkuperäisen kreikkalaisen sanan, ja millaiseksi Dante kuvaili kyseisen paikan?
3 ”Helvetti”-sanalla on aina ollut uskonnollinen merkitys. Siksi vanhimman uskonnollisen Kirjan, Raamatun, pitäisi antaa oikeat vastaukset. Se antaakin. Suomen kielessä sanaa ”helvetti” on käytetty puheessa satoja vuosia. Vuodelta 1685 oleva suomalainen raamatunkäännös, ns. Gezeliuksen Raamattu, sanoo Matt. 11:23:ssa: ”Ja sinä Capernaum / joca olet corotettu taiwasen asti / sinun pitä haman Helwettin sysättämän.” Kun vainottu englantilainen raamatunkääntäjä William Tyndale teki käännöksensä alkukielisen Raamatun kreikankielisestä osasta, hän sanoi Matt. 11:23:ssa vuonna 1525: ”Ja sinut, Kapernaum, joka olet korotettu ylös taivaaseen, tullaan tuomaan alas helvettiin.” Kun tohtori Martti Luther käänsi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset saksaksi vuonna 1522, hän käytti vastaavaa saksalaista sanaa ”Hölle”. Mutta kun roomalaiskatolinen Hieronymus käänsi samat kirjoitukset yleiskreikasta latinaksi vuonna 383, hän käytti sanaa ”infernus”. Niinpä kun 14. vuosisadalla elänyt italialainen runoilija Dante Alighieri kirjoitti kuuluisan runonsa nimeltä Jumalainen näytelmä, hän antoi sen ensimmäiselle osalle nimen ”Inferno”. Hän kuvasi ”Infernon” syväksi kuiluksi, jossa on suppilomaisesti pieneneviä piirejä, joissa tuomitut ihmissielut kärsivät ruumiin kuoleman jälkeen. Oliko Dante oikeassa?
4. Mihin kristikunnan pappien opettamaan oppiin nojautuu heidän ”helvetistä” luomansa kuva?
4 Kristikunnan uskonnolliset papit ovat luoneet kirkkoväkensä mieleen kuvan siitä, minkä he ymmärtävät ”helvetin” eli ”infernon” olevan. Se on pelottava kuva. Heidän kauan opettamansa käsitys ”helvetistä” eli ”infernosta” nojautuu siihen oppiin, jota he opettavat ihmissielusta. He kuvittelevat, että ihmissielu on jotakin sellaista, mikä on erossa ihmisruumiista, ja että vaikka ihmisruumis on kuolevainen ja katoavainen, niin ihmissielu on kuolematon ja katoamaton, henkeä ja sen vuoksi näkymätön, ja sellaista, mitä emme voi tuntea kosketusaistillamme.
5. Mihin sielu menee kuolemassa pappien mukaan, ja miten ”helvetti” asetetaan taivaan vastakohdaksi?
5 Siksi papit sanovat, että kun ihmisruumis kuolee, niin ihmissielu ei kuole, vaan jää eloon, vaikka me emme voi nähdä sitä luonnollisilla silmillämme. Koska sen nyt täytyy jättää ruumis, jossa se on asunut, sen täytyy mennä jonnekin näkymättömään henkimaailmaan. Mutta minne? Yksinkertaisesti sanottuna: hyvät sielut menevät taivaaseen, mutta pahat sielut menevät helvettiin. Taivas asetetaan täten helvetin vastakohdaksi, ja koska taivas on iankaikkisen onnen ja siunauksen paikka, niin helvetin täytyy olla iankaikkisen kärsimyksen, ikuisen vaivan paikka. Pappien mielestä helvetissä on tulta ja tulikiveä.
6. Opettaako Raamattu ”helvetin” olevan olemassa, ja millä tavalla saamme tietää, mikä sellainen paikka on?
6 Monta sataa vuotta kristikunnan papit ovat opettaneet tällaista käsitystä ”helvetistä”. Koska he väittävät opettavansa sitä, mitä Pyhä Raamattu sanoo ”helvetistä”, niin meidän on käännyttävä suoraan Raamatun puoleen saadaksemme täsmälleen selville, mitä se oikein sanoo tästä aiheesta. ”Helvetti”-sanan erikieliset vastineet kyllä esiintyvät eri raamatunkäännöksissä kymmeniä kertoja, ja noiden käännösten mukaan Raamattu todella opettaa, että ”helvetti” on olemassa. Mutta asian ydin on siinä, mitä raamatunkirjoittajat sanoivat tästä ”helvetistä” ja minkä he osoittivat sen olevan. Meidän täytyy ajatella sen mukaan, mitä he osoittavat siitä, eikä sen mukaan, mitä toiset sanovat raamatunkirjoittajien sanoneen siitä. Me voimme pettää itsemme, jos vääristelemme sitä, mitä nuo raamatunkirjoittajat sanovat.
KUINKA KAUAN ”HELVETTI” ON OLLUT OLEMASSA
7. Kuinka kauan sitten tiedämme ”helvetin” ainakin olleen olemassa, ja mitä muinaisen kielen sanaa siitä ensin käytettiin?
7 Me tiedämme, että tämä ”helvetti” on ollut olemassa ainakin jo vuonna 1750 ennen ajanlaskumme alkua eli yli 3 720 vuotta sitten. Tuona vuonna Jaakobin pojan Joosefin kateelliset velipuolet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin. Myöhemmin nämä velipuolet valehtelivat isälleen Jaakobille kertoessaan, mitä hänen rakkaalle pojalleen Joosefille oli tapahtunut. He antoivat hänen ymmärtää, että petoeläin oli tappanut Joosefin. Mitä patriarkka Jaakob sanoi murheissaan? Missä hän sanoi poikansa Joosefin nyt olevan? Jaakob oli heprealainen, ja roomalaiskatolinen Jerusalemin raamatunkäännös (Je) osoittaa, mitä heprealaista sanaa Jaakob käytti 1. Moos. 37:35:ssä. Siinä sanotaan: ”Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi tulemasta lohdutetuksi. ’Ei’, hän sanoi, ’minä menen murehtien alas Šeoliin poikani viereen.’” Vuosia myöhemmin, kun Joosefin velipuolet pyysivät lupaa viedä Joosefin täysiveljen Benjaminin Egyptiin, Jaakob käytti jälleen samaa hepreankielistä sanaa ja sanoi: ”Jos hänelle tapahtuisi jotakin pahaa matkalla, jolle aiotte lähteä, te saattaisitte minut alas Šeoliin valkoinen pääni murheesta kumartuneena.” – 1. Moos. 42:38, Je; ks. myös 44:29, 31.
8. a) Mitä sanaa Hieronymus käytti kääntäessään Jaakobin sanat latinaksi? b) Mitä sanaa Raamatun englanninkielinen Douay-käännös käytti, ja missä Jaakob siis uskoi poikansa Joosefin olevan?
8 Roomalaiskatolilaisten ei tulisi jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että Hieronymuksen latinankielinen käännös näistä Jaakobin sanoista ei käytä heprealaista sanaa Šeol. Se käyttää latinalaista sanaa ”infernus” ja sille sukua olevaa sanaa ”inferi”. Mutta roomalaiskatolinen englanninkielinen Douay-käännös käyttää sanaa ”helvetti” kaikissa neljässä kohdassa. Tämä merkitsee siis sitä, että heprealainen patriarkka Jaakob uskoi rakkaan poikansa Joosefin olevan Šeolissa eli infernuksessa eli ”helvetissä”. Jaakobkin odotti liittyvänsä siellä poikansa seuraan.
9. Miksi meidän on Mal. 1:2, 3:n huomioon ottaen vaikea uskoa, että Jaakob odotti menevänsä sellaiseen paikkaan kuin papit ovat kauan opettaneet?
9 Eikö tämä saa meidät ihmettelemään? Odottiko Jaakob todella menevänsä sellaiseen ”helvettiin” kuin kristikunnan papit ovat kirkkoväelleen satoja vuosia kuvailleet? Odottiko Jaakob, että hän menisi sielunsa tulisen vaivan paikkaan, josta hän ei voisi koskaan päästä pois; ja uskoiko hän, että hänen rakas poikansa Joosef oli sellaisessa paikassa? Ovatko siis Jaakob ja hänen poikansa Joosef sellaisessa ikuisen tulisen vaivan paikassa nytkin yli 3 600 vuotta kuolemansa jälkeen? Tätä pitäisi olla vaikea uskoa, koska Raamatun henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten aivan viimeisessä kirjassa Herra Jumala sanoo profeettansa Malakian kautta: ”Jaakobia minä rakastin, mutta [hänen kaksosveljeään] Eesauta minä vihasin.” – Mal. 1:2, 3.
10. Milloin Jaakob meni ”helvettiin”, ja keiden seuraan hän liittyi siellä?
10 Joka tapauksessa, milloin patriarkka Jaakob, Jumalan rakastama mies, meni Šeoliin eli infernukseen eli ”helvettiin”? Kuolemansa jälkeen vuonna 1711 eaa., ja silloin vielä elossa oleva Joosef ja hänen veljensä ottivat palsamoidun ruumiin ja hautasivat sen Makpelan luolaan. Se on Hebronin kaupungissa, joka sijaitsee nykyään Israelin maassa. Samassa luolassa oli haudattuna Jaakobin isä Iisak sekä hänen isoisänsä Aabraham. Täten Jaakob liittyi Aabrahamin ja Iisakin seuraan Šeolissa eli infernuksessa eli ”helvetissä”. – 1. Moos. 49:33–50:13.
11. a) Miten Martti Luther, kuningas Jaakon Hyväksytty käännös ja vanhat suomalaiset käännökset auttavat sen ymmärtämisessä, mikä tämä ”helvetti” on? b) Kuinka juutalaiset kääntäjät käänsivät oman hepreankielisen sanansa Šeol, ja miten laaja on tämän sanan merkitys?
11 Ei ole mitään raamatullista syytä uskoa, että kaikki nuo kolme heprealaista patriarkkaa kärsivät nykyään ikuisen tulisen vaivan ”helvetissä”. Toiset raamatunkääntäjät auttavat meitä tämän ymmärtämisessä. Esimerkiksi entinen roomalaiskatolinen pappi Martti Luther kääntää sanan Šeol ”kuopaksi” (die Grube). Ja satakunta vuotta Lutherin jälkeen Englannin kuninkaan Jaakko I:n vuonna 1611 hyväksymä englantilainen Raamattu käänsi Šeolin ”haudaksi” (the grave). Myös vanhat suomalaiset raamatunkäännökset käyttävät sanaa ”hauta” kyseisissä 1. Mooseksen kirjan kohdissa. Heprealaisten, juutalaisten itsensä, pitäisi tietää, mitä heidän oma sanansa Šeol merkitsee; ja Amerikan juutalaisen julkaisuseuran englanninkielinen raamatunkäännös kääntääkin sanan ”haudaksi” (1917). Samoin kääntää juutalaisen rabbin Isaac Leeserin englantilainen raamatunkäännös (1853). Huomaa kuitenkin, ettei Šeol tarkoita yhtä hautapaikkaa, vaan koko kuolleen ihmiskunnan yhteistä hautaa. Kun ymmärrämme tämän tosiseikan ”helvettiä” koskevasta Pyhän Raamatun opetuksesta, niin se auttaa meitä ymmärtämään kuolleen ihmiskunnan tilan.
12. Kuinka monta kertaa sana ”Šeol” esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, ja ketkä miehet käyttivät kyseistä sanaa?
12 Siitä lähtien kun Jaakob käytti hepreankielistä sanaa ”Šeol”, se esiintyy 65 kertaa Raamatun henkeytettyjen heprealaisten kirjoitusten 39 kirjassa. Sitä käyttivät profeetta Mooses, Job, Samuel, Daavid, Salomo, Jesaja, Jeremia (Kuningasten kirjoissa), Hesekiel, Hoosea, Aamos, Joona ja Habakuk.
13. Mitkä sanat näyttävät olevan samaa merkitseviä, ja mitä ei liity ”helvettiin”, kuten Saarn. 9:5, 10 osoittaa?
13 Raamatunkääntäjät eivät ole kääntäneet sanaa Šeol kieliinsä yhdenmukaisesti. Esimerkiksi kuningas Jaakko I:n hyväksymä englantilainen Raamattu kääntää Šeolin 31 kertaa ”helvetiksi”, 31 kertaa ”haudaksi” ja 3 kertaa ”kuopaksi”. Suomalainen Vanha kirkkoraamattu taas kääntää sen 49 kertaa ”helvetiksi”, 13 kertaa ”haudaksi”, 2 kertaa ”tuonelaksi” ja kerran ”ahdistukseksi”. Jokaisen järkevän ihmisen on sen vuoksi myönnettävä, että Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa sanat ”helvetti”, ”hauta”, ”kuoppa”, ”tuonela” jne. tarkoittavat aivan samaa. Eikä siihen liity millään tavoin tuli, tulikivi eikä ikuinen vaiva. Raamatun englantilaisen Douay-käännöksen mukaan Saarn. 9:5, 10 kuuluu: ”Elävät tietävät, että he tulevat kuolemaan, mutta kuolleet eivät tiedä enää mitään. . . . Mitä tahansa kätesi kykenee tekemään, tee se tosissasi; sillä ei työtä, ei järkeä, ei viisautta eikä tietoa tule olemaan helvetissä [lat. inferi], johon olet rientämässä.”
14. a) Miksi Job voi sanoa ”helvetistä” niin kuin hän sanoi Job 14:13:ssa? b) Miten Joona ja Daavid osoittivat myös ymmärtävänsä saman asian?
14 Ei ole siis ihme, että patriarkka Job hirvittävissä kärsimyksissään saattoi sanoa: ”Kuka tulee suomaan minulle tämän, että sinä voisit suojella minut helvetissä [lat. infernus] ja kätkeä minut, kunnes vihasi on ohi, ja asettaa minulle ajan, jolloin muistat minua?” (Job 14:13, Douay-käännös) Patriarkka Job tiesi, että Jumala muistaa Šeolissa eli ”helvetissä” eli infernuksessa olevat. Job uskoi Jumalan muistavan häntä hyvällä hänen uskollisen nuhteettomuutensa vuoksi tosi Jumalaa kohtaan. Profeetta Joona ymmärsi myös tämän tosiasian, sillä ollessaan suuren kalan sisässä Välimeressä hän sanoi: ”Minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin [lat. inferi] vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.” (Joona 2:3, Vanha kirkkoraamattu) Ja psalmista Daavid kirjoitti: ”Sillä et sinä hyljää minun sieluani helvetissä [lat. infernus], etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.” – Ps. 16:10, Vanha kirkkoraamattu.
KUN ”HELVETTIÄ” EI OLLUT OLEMASSA
15. Milloin ”helvettiä” ei ollut olemassa?
15 Nyt kun olemme saaneet oikean käsityksen suoraan Raamatusta, meidän on sopiva aika kysyä, milloin ”helvettiä” eli infernusta eli Šeolia ei ollut olemassa. Silloin kun ensimmäinen mies ja nainen, Aadam ja Eeva, olivat Eedenin paratiisipuutarhassa, lähes 6 000 vuotta sitten. Tuosta onnellisesta ajasta sanotaan: ”Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” Myöhemmin Jumala pani sinne ensimmäisen naisen Aadamin rinnalle. – 1. Moos. 2:8–23; 1:26–28.
16. Miksi ”helvetin” olemassaolo ei ollut silloin vielä alkanut?
16 Maan päällä ei ollut silloin olemassa ”helvettiä” eli Šeolia. Ei Jumala eikä ihminen ollut silloin kaivanut hautausmaata. Nykyisen kaltainen ihmisen yhteinen hauta ei ollut silloin vielä saanut alkuaan. Sellaista ei tarvittu silloin, sillä Herra Jumala ei ollut luonut ihmiskuntaa menemään lopulta joko ”helvettiin” (Šeoliin) tai taivaaseen. Hän halusi rakkaudellisesti ihmiskunnan elävän ikuisesti maan päällä paratiisioloissa. Sen tähden hän sanoi Aadamille jo ennen kuin hänen vaimonsa Eeva luotiin: ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – 1. Moos. 2:17.
17. a) Mitä meidän pitäisi panna merkille sen suhteen, mitä Jumala sanoi tai ei sanonut, kun hän varoitti Aadamia tottelemattomuudesta? b) Miten Jumalan sanat, joilla hän tuomitsi Aadamin kuolemaan, ovat sopusoinnussa luomiskertomuksen kanssa, ja mitä siis ei voinut tapahtua, kun Aadam kuoli?
17 Jottemme sivuuttaisi tätä tärkeää kohtaa, huomatkaamme, ettei Herra Jumala sanonut Aadamille, että hän sinä päivänä, jona hän söisi kiellettyä hedelmää, menisi ”helvettiin” kärsimään tietoisena iäti tulisissa vaivoissa. Hän varoitti Aadamia, että tämä kuolisi tottelemattomuuden vuoksi. Senkin jälkeen kun Aadam noudatti vaimonsa esimerkkiä ja söi kiellettyä hedelmää, Jumala sanoi Aadamille kuolemantuomiossa: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:19) Tämä oli sopusoinnussa ihmisen luomista koskevan kuvauksen kanssa, joka kuuluu: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7) Kun ihminen luotiin, hänestä tuli elävä ihmissielu, joten kuollessaan hän lakkasi olemasta elävä sielu, eikä niin ollen ollut mitään sielua, joka olisi jäänyt eloon ja jota olisi voitu tietoisessa tilassa vaivata tulella ja tulikivellä ikuisesti.
18. Kenen kuolemasta ja hautaamisesta ”helvetti” alkoi, kuten 1. Mooseksen kirjan kertomus osoittaa?
18 Aadam eli tuomittuna mielihyvän paratiisin ulkopuolella noin 930 vuotta, ja hän eli yli 800 vuotta toisen poikansa Aabelin kuoleman jälkeen. Vanhurskaan, Jumalaa pelkäävän Aabelin murhasi hänen kateellinen vanhempi veljensä Kain. Koska sitä ennen ei kenenkään Aadamin ja Eevan lapsen ole kerrottu kuolleen, ”helvetti” (infernus, Šeol) tuli olemassaoloon, kun Aabel kuoli ja kun hänet haudattiin. Herra Jumala sanoi murhanhimoiselle Kainille: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.” – 1. Moos. 4:1–11; 5:1–5.
19. Mitä Raamattu sanoo Aabelista sen ilmaisemiseksi, että hän meni šeoliin, jotta häntä muistettaisiin siellä?
19 Aabel oli Jumalaan uskova mies. Hepr. 11:4:stä luemme: ”Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Ks. myös 1. Joh. 3:12.) Myös Jeesus Kristus sanoi Aabelin olleen vanhurskas. (Matt. 23:35) Siitä syystä Herra Jumala muistaa kuollutta Aabelia, ja siitä syystä Aabel meni Šeoliin eli ”helvettiin” eli infernukseen, kun hän kuoli ja kun hänet haudattiin. Hän on yhä kuolleen ihmiskunnan yhteisessä haudassa. Hänen kuolemansa oli erilainen kuin tuomittujen synnintekijöiden, Aadamin ja Eevan, kuolema. Voimme olla varmoja siitä, että Jumala muistaa Aabelia aivan samoin kuin hän tulee muistamaan patriarkka Jobia omana määräaikanaan. – Job 14:13.
”HELVETTI” RAAMATUN KREIKKALAISISSA KIRJOITUKSISSA
20. Minkä kysymyksen ”helvetin” suhteen Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta herättää, ja mitä sanaa Luukkaan kertomus tässä käyttää ”Jerusalemin Raamatun” mukaan?
20 Koska olemme juuri maininneet Jeesuksen Kristuksen, on sopiva aika kysyä, eikö Jeesus Kristus itse opettanut, että ”helvetissä” on kirjaimellista tulta. Katsokaamme, mitä hän sanoi vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasarus-kerjäläisestä. Jeesus sanoi: ”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [helvetissä, Vanha kirkkoraamattu; lat. infernus], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’. . . minulla on kova tuska tässä liekissä!’” (Luuk. 16:22–24) Tämän vertauksen merkitsi muistiin kristitty opetuslapsi Luukas kreikan kielellä, eikä hän siksi käyttänyt heprealaista sanaa Šeol. Roomalaiskatolinen Jerusalemin käännös Raamatusta osoittaa, mitä kreikkalaista sanaa Luukas käytti, sillä se sanoo: ”Rikas mies myös kuoli ja haudattiin. Vaivassaan Haadeksessa hän katsoi ylös.” Tässä siis käytetään kreikkalaista sanaa Haades. Mutta onko Haadeksessa tulta kuolleitten vaivaamista varten, niin kuin ”Jerusalemin Raamatun” mukaan näyttäisi olevan?
21. Miksi kreikkalainen sana Haades tarkoittaa tässä samaa kuin šeol eikä Homeroksen mukaista käsitystä Haadeksesta?
21 Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, me kysymme: Miksi kreikkalaisella sanalla Haades, joka on tässä käännetty tuonelaksi ja helvetiksi (infernus), on sama merkitys kuin heprealaisella sanalla Šeol? Miksi sillä ei ole sitä Haadeksen merkitystä, jota opetetaan pakanallisissa kreikkalaisissa jumalaistarustoissa? Se johtuu siitä, että kreikkalaisen runoilijan Homeroksen ajan jälkeen (eli ennen vuotta 700 eaa.) erisnimi Haades alkoi ’kuolleitten henkien olinpaikan’ lisäksi tarkoittaa myös ’hautaa’ ja ’kuolemaa’. (Ks. Liddell ja Scott, Greek-English Lexicon, julkaistu ensi kerran vuonna 1843, 1. osa, s. 21, palsta 2, otsikon Haades alta 2. pykälä.)
22. Kun siis kreikkalainen Septuaginta-käännös panee Jaakobin suuhun sanan Haades ja kun Jeesuksen esitetään käyttäneen sanaa Haades, niin mitä se tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita?
22 Niinpä kun eräät Aleksandrian juutalaiset, jotka puhuivat kreikkaa Egyptissä, alkoivat kääntää Raamatun henkeytettyjä heprealaisia kirjoituksia yleiskreikaksi noin vuonna 280 eaa. ja panivat alulle sen, mitä nykyään sanotaan kreikkalaiseksi Septuaginta-käännökseksi, he käyttivät sanaa Haades heprealaisen Šeol-sanan kääntämiseen. Kun he siis käänsivät 1. Moos. 37:35:ssä; 42:38:ssa ja 44:29, 31:ssä olevat patriarkka Jaakobin sanat, he panivat Jaakobin suuhun sanan Haades merkitsemään ’hautaa’ eikä Homeroksen väärää käsitystä Haadeksesta. Siksi sana Haades ei silloinkaan, kun Jeesuksen Kristuksen esitetään käyttäneen sitä, tarkoita mitään ikuista tulisen vaivan paikkaa.
”GEHENNA”
23, 24. a) Mihin sanaan Jeesus liitti tulen, ja mihin se kirjaimellisesti soveltui, mutta mikä vertauskuvallinen merkitys sillä oli? b) Miten Jeesus Matt. 5:22, 29, 30:n mukaan varoitti Gehennasta?
23 Paikka, johon Jeesus Kristus liittää tulen, ei ollut Haades vaan Gehenna. Tämä nimi merkitsee todellisuudessa ’Hinnomin laaksoa’, joka kirjaimellisessa merkityksessä tarkoittaa Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella olevaa Hinnomin laaksoa. Jeesuksen päivinä sitä käytettiin kaupungin kaatopaikkana, ja tulta, johon oli sekoitettu tulikiveä eli rikkiä, käytettiin jätteiden hävittämiseen ja jopa niiden rikollisten kuolleitten ruumiiden hävittämiseen, joiden ajateltiin olevan liian arvottomia haudattaviksi Haadekseen, ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Vertauskuvallisessa merkityksessä, jossa Jeesus käytti Gehennaa, se oli vertauskuva täydellisestä iankaikkisesta tuhosta, yksilön poistamisesta olemassaolosta iäksi, niin, tyhjäksi tekemisestä! Nimi Gehenna esiintyy vain kaksitoista kertaa Raamatun henkeytetyissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Jeesuksen kerrotaan ensi kerran käyttäneen sanaa Matt. 5:22, 29, 30:ssä. Siinä sanotaan (Rotherhamin käännöksen mukaan):
24 ”Jokainen, joka on vihainen veljelleen, on oleva tuomion alainen – ja jokainen, joka tulee sanomaan veljelleen: Arvoton! on oleva korkean neuvoston alainen; ja jokainen, joka tulee sanomaan: Kapinallinen! on oleva tulisen gehennan alainen. Ja jos oikea silmäsi on aiheuttamassa kompastumisesi, nyhdä se pois, ja heitä se luotasi – sillä sinulle on hyödyksi, että yksi jäsenistäsi tuhoutuisi eikä koko ruumistasi heitettäisi gehennaan. Ja jos oikea kätesi on aiheuttamassa kompastumisesi, hakkaa se poikki ja heitä se luotasi – sillä sinulle on hyödyksi, että yksi jäsenistäsi tuhoutuisi eikä koko ruumiisi menisi gehennaan.” – Ks. Mark. 9:43–47.
25. Mitä Jeesus sanoi sielusta Matt. 10:28:ssa sen valaisemiseksi, että Gehenna tarkoittaa iankaikkista tuhoa?
25 Sen valaisemiseksi, että Gehenna kuvaa täydellistä iankaikkista tuhoa, Jeesus sanoi kahdelletoista apostolilleen: ”Älkääkä pelätkö niiden vuoksi, jotka tappavat ruumiin – eivätkä kykene tappamaan sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka kykenee sekä sielun että ruumiin tuhoamaan gehennassa!” (Matt. 10:28, Rotherhamin käännös) Jos nyt se, mitä kutsutaan ”sieluksi”, tuhotaan, niin miten sitä voitaisiin vaivata tietoisesti tulessa ja tulikivessä iäti? Uskonnollisten vainoojien ei tarvinnut pimeällä keskiajalla iäti polttaa ns. ”kerettiläisen” paaluun kiinnitettyä ruumista. Tuli ei säilytä ketään.
26. Mitä sanaa Hieronymuksen latinalainen käännös käyttää jokaisessa kohdassa, missä tämä kreikkalainen sana esiintyy, ja ketkä määrätään tähän paikkaan?
26 Muita kohtia, joissa Gehenna esiintyy, ovat Matt. 18:9; 23:15, 33; Luuk. 12:5 ja Jaak. 3:6. Kaikissa näissä kohdissa Hieronymuksen latinalainen Vulgata käyttää sanaa gehenna eikä infernus. Ne, jotka Jumala määrää Gehennan kuvaamaan ikuiseen tuhoon, ovat niitä, jotka Saatanan ja hänen demonienkeliensä tavoin eivät ojentaudu, eivät palaa vanhurskauteen. Sen tähden Jeesus vertauksessaan lampaista ja vuohista sanoo vuohien kaltaisille: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” – Matt. 25:41.
”HELVETISSÄ” EI HÄVIÄ IÄKSI
27, 28. a) Kenen nimenomainen kokemus osoittaa, häviävätkö ”helvettiin” joutuvat iäksi? b) Tarkoittiko Daavid Psalmissa 16:10 itseään, ja mitä Pietari sanoi siitä helluntaina?
27 Merkitseekö tämä sitä, että ne, jotka menevät ”helvettiin”, ts. ”Haadekseen” eli ”Šeoliin”, eivät häviä siellä iäksi, eivät jää sinne kaikiksi tuleviksi ajoiksi? Niin asian täytyy olla, jos Pyhä Raamattu osoittaa, että joku on tullut pois ”helvetistä” (infernuksesta, Haadeksesta, Šeolista) pysyäkseen sieltä poissa iäti. Palauttakaamme mieleemme, mitä psalmista Daavid kirjoitti: ”Sillä et sinä hyljää minun sieluani helvetissä [lat. infernus], etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta.” (Ps. 16:10, Vanha kirkkoraamattu) Puhuiko Daavid tässä itsestään? Kristitty apostoli Pietari vastaa kieltävästi. Helluntaipäivänä vuonna 33 Pietari lainasi tätä Daavidin psalmia ja sovelsi sen oikeaan henkilöön. Pietari sanoi:
28 ”’Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan [helvettiin, Vanha kirkkoraamattu; lat. infernus] etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’ Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan [helvettiin, Vanha kirkkoraamattu; lat. infernus] eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” – Apt. 2:27–32.
29. Kuinka kirkkoväen lausuma ”apostolinen uskontunnustus” osoittaa, onko ”helvetti” tulinen ikuisen vaivan paikka?
29 Monet iäkkäämmät ihmiset, jotka ovat olleet kirkon jäseniä, muistanevat lausuneensa yhdessä ns. ”apostolista uskontunnustusta”, jossa he sanoivat vanhemman sanamuodon mukaan: ”Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka . . . ristiin naulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin [lat. inferna], nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella.” Täten tämän uskontunnustuksen lausujat ovat ilmaisseet uskovansa, että Jeesus Kristus ”astui alas helvettiin”. Tarkoittivatko he näillä sanoilla, että hän astui alas tuleen ja tulikiveen maan alle, jotta häntä olisi vaivattu siellä ikuisesti ihmiskunnan sijasta? He eivät ole voineet tarkoittaa sitä, koska heti seuraavissa sanoissa he ovat sanoneet: ”Nousi kolmantena päivänä kuolleista.” Näin ollen he itse samoin kuin apostoli Pietarikin tunnustavat, että Jeesuksen Kristuksen tapauksessa ”helvetti” (infernus) ei ole sellainen paikka, josta kuolleet ihmiset kerran sinne mentyään eivät voi koskaan päästä pois. Jeesus ei tuntenut siellä mitään vaivaa.
30, 31. a) Millainen Kristuksen kokemus ”helvetissä” oli Saarn. 9:5, 10:n mukaan, ja mitä hän ikään kuin oli tekemässä? b) Mitä se, että Jeesusta Kristusta sanotaan ”helvetissä” olevien kuolleitten ”esikoiseksi”, merkitsee muille siellä oleville?
30 Jeesus Kristus oli ”helvetissä” (Haadeksessa eli Šeolissa) osia kolmesta päivästä (14.–16. niisankuuta vuonna 33). Kun hän oli siellä, hän ei ollut tietoinen mistään, kuten Saarn. 9:5, 10 kertoo meille. Hän ei havainnut siellä tekoja, ajatusta, viisautta eikä tietoa. Vaikka hän oli todella kuollut, hän oli ikään kuin olisi ollut unessa, toimeton, tietämätön kaikesta. Sen vuoksi kristitty apostoli Paavali kirjoittaa Kristuksen kuolleistanousemisesta: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1. Kor. 15:20) Ylösnousemus siis totisesti hyödytti Jeesusta Kristusta, joka oli kuolleena ”helvetissä” (Haadeksessa eli Šeolissa). Ja siitä syystä Kaikkivaltias Jumala on tarkoittanut ylösnousemuksen hyödyttämään kaikkia muitakin ”helvetissä” olevia kuolleita. Jeesus Kristus oli vain ”esikoinen” niistä, jotka nukkuvat siellä kuolemassa. Kuolleitten ihmisten koko joukko herätetään ja tuodaan esiin Jumalan määräaikana. Tämä on seuraavien apostoli Paavalin henkeytettyjen sanojen avainajatus:
31 ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” – 1. Kor. 15:21, 22.
32. Mitkä Ilm. 1:17, 18:ssa olevat Jeesuksen sanat ilmaisevat, että ”helvetti” on paikka, josta pääsee pois?
32 Sen, että ”helvetti” (Haades eli Šeol) on paikka, mistä kaikki kuolleet vapautetaan ylösnousemuksen välityksellä, varmistavat meille ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen sanat. Noin vuonna 96 eli 32 vuotta sen jälkeen, kun keisari Nero oli polttanut Rooman, ylösnoussut Jeesus Kristus ilmaantui apostoli Johannekselle näyssä. Näky esitetään Raamatun viimeisessä kirjassa, jota kutsutaan Apokalypsiksi eli Ilmestyskirjaksi, ja hän sanoo siinä apostoli Johannekselle: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan [helvetin, Vanha kirkkoraamattu; lat infernus] avaimet.” – Ilm. 1:17, 18.
33, 34. a) Mikä osoittaa, täytyykö sukulaisten ja ystävien antaa Jeesukselle Kristukselle rahaa, ennen kuin hän käyttää avaimia kuolemassa ja helvetissä olevien vapauttamiseen? b) Mistä Jeesus Kristus itse vapautettiin, ja miksi Jumala on uskonut hänelle ”avaimet”?
33 Koska ylösnousseella Jeesuksella Kristuksella on ”kuoleman ja helvetin avaimet”, niin onko hänen tarkoituksensa pitää kuolemassa ja helvetissä olevat lukkojen takana iäti? Vai täytyykö vainajien sukulaisten tai ystävien antaa hänelle ensin rahaa, ennen kuin hän käyttää avaimia ja päästää kuolemassa ja helvetissä olevat pois? Kuinka itsekästä ja kaupallista hänen olisikaan käyttää sillä tavoin hyödykseen sitä, että hänellä on ”kuoleman ja helvetin avaimet”!
34 Osoittaen täysin vääräksi sellaisen ajatuksen Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28) Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesus Kristus ei koskaan veloittanut yhtä ainoata hopeadenaarin kolikkoa kuolleista herättämisestä keneltäkään niistä, jotka hän palautti elämään. Ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen tarkoitus ”kuoleman ja helvetin avainten” käytön suhteen ei ole pitää kuolleita iäti lukkojen takana vaan vapauttaa heidät rakkaudellisesti ja ilmaiseksi. Jumala itse, joka herätti Poikansa Jeesuksen Kristuksen ”helvetistä”, uskoi nuo ”avaimet” hänelle juuri sitä tarkoitusta varten.
35. a) Mitä Jeesus sanoi siitä hänelle riemullisesta ajasta, jolloin hän käyttää ”helvetin” avainta? b) Miksi tai miten ylösnousemuksen tarkoitus on hyödyllinen?
35 Odottaen iloiten tuota hänelle riemullista aikaa Jeesus Kristus sanoi juutalaisille: ”Niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkääkä ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:26–29) Kaikkien ”helvetissä” olevien kuolleiden ylösnousemus koituu selvästi heidän hyödykseen. Vasta sen jälkeen, kun joku ”helvetistä” herätetty palaa pahantekoon tahallisesti, johtaa se, että hänet on herätetty ylös, ikuiseen tuhoon päätyvään langettavaan tuomioon. Ylösnousemuksen tarkoitus on siis hyödyllinen, siitä on ikuista hyötyä kuolleille. Se avaa heille tilaisuuden nauttia ikuisesta elämästä Jumalan uudessa järjestyksessä.
36, 37. Kenelle annettiin näky ajasta, jolloin ”helvettiä” ei enää ole, ja millaiseksi tämä kuvaili näkymän?
36 Samassa apostoli Johannekselle annetussa ilmestyksessä eli apokalypsissä ylösnoussut Jeesus Kristus esitti kuvauksen ajasta, jolloin ”helvettiä” ei enää ole. Se toteutuu sen jälkeen, kun tämä vanha maailmallinen asiainjärjestelmä on tuhottu ja Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, so. uuden taivaallisen hallituksen ja uuden maallisen ihmisyhteiskunnan. Johannes kuvailee suurenmoista näkymää ja kirjoittaa:
37 ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela [helvetti, Vanha kirkkoraamattu; lat. infernus] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” – Ilm. 20:11–13.
38. a) Miten siis ”helvetti” lakkaa olemasta, ja miten Ilmestyskirja kuvaa sen? b) Kuinka ”kuolema” ja pahuus lopetetaan?
38 Niin todellakin, kun ”helvetti” (Haades eli Šeol) on luovuttanut viimeisen siinä olevan kuolleen kaikkien niiden kuolleitten ylösnousemuksen välityksellä, joiden puolesta Jeesus Kristus antoi lunnaiksi ihmiselämänsä, ei helvettiä enää ole. Ketkään maapallon asukkaat eivät näe missään ainuttakaan hautausmaata eivätkä hautakiveä. Ihmiskunnan yhteinen hauta on tuhottu iäksi. Sen vuoksi Ilm. 20:14, 15 sanoo edelleen: ”Ja Kuolema ja Tuonela [helvetti, Vanha kirkkoraamattu; lat. infernus] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Miten loistava tuomiopäivä se tuleekaan olemaan! ”Helvetille” annetaan kuolinisku. Kuolema, jonka koko ihmiskunta on perinyt syntiseltä Aadamilta ja Eevalta, surmataan, se lakkaa olemasta, koska koko tottelevainen ihmiskunta on saatettu inhimillisen elämän täydellisyyteen ennallistetussa mielihyvän paratiisissa. Pahanteko lakkaa siten, että kaikki, jotka tulevat tahallisesti pahoiksi ja joiden täytyy kärsiä toisen kuoleman rangaistus, tuhotaan.
[Kartta s. 188]
(Ks. painettu julkaisu)
Gehenna eli Hinnomin laakso oli kaupungin kaatopaikka, ja siitä tuli iankaikkisen tuhon vertauskuva
KARTTA ENSIMMÄISEN VUOSISADAN JERUSALEMISTA
TEMPPELIALUE
HINNOMIN LAAKSO
GEHENNA
[Kuva s. 184]
Italialainen runoilija Dante kuvasi ”infernon” eli ”helvetin” paikaksi, jossa ihmiset kärsivät ruumiin kuoleman jälkeen. Oliko Dante oikeassa?
[Kuva s. 187]
Jumala ei sanonut, että jos Aadam söisi kiellettyä hedelmää, hän menisi tuliseen ”helvettiin” kärsimään ikuisiksi ajoiksi, vaan että hän kuolisi
[Kuva s. 191]
Ylösnousemus avaa kuolleista herätetyille tilaisuuden nauttia ikuisesta elämästä. Kun ”helvetti” on luovuttanut viimeisen siinä olleen kuolleen, maan asukkaat eivät enää koskaan tule näkemään hautausmaata, sillä ”helvetti” saa itsekin kuoliniskun