Esteitä jotka vaikuttavat juutalaisten näkemykseen Jeesuksesta

MONET nykyään elävät juutalaiset hyväksyvät tosiasiana sen, että Jeesus-niminen mies eli ensimmäisellä vuosisadalla. Vuoden 1904 Jewish Encyclopedia myös tunnustaa Jeesuksen ”kristillisyyden perustajaksi” ja sijoittaa hänen syntymänsä ajan vuoden 2 eaa. paikkeille. Siitä huolimatta suhteellisen harvat juutalaiset uskovat, että Jeesus on luvattu Messias eli Kristus. Joistakuista pelkkä ajatuskin kristikunnan jonkin kirkon jäseneksi tulemisesta on vastenmielinen. Voisiko syy siihen olla jossain määrin tai suurelta osin kirkoissa?

Kristikunnan kirkkojen asenne

Tulisi muistaa, että juutalaiset ovat vuosisatoja joutuneet kärsimään Jeesuksen seuraajiksi itseään väittävien käsissä. Samuel Sandmel huomauttaa kirjassa We Jews and You Christians (Me juutalaiset ja te kristityt): ”Kun te menneisyydessä vainositte meitä hänen nimessään, meidän voidaan tuskin odottaa kunnioittavan ja vaalivan tuota nimeä. . . . Eri osissa Eurooppaa monet meistä kieltäytyivät lausumasta nimeä Jeesus.”

Tämän huomioon ottaen Jacob Jocz sanoo kirjassa The Jewish People and Jesus Christ (Juutalaiset ja Jeesus Kristus): ”Kirkko on sen vuoksi ollut ensimmäinen ja huomattavin kompastuskivi juutalaisten Jeesusta kohtaan tuntemassa arvostuksessa. . . . Jeesuksen ja juutalaisten välillä seisoo kristillinen kirkko”, ts. kristikunta.

Tilanne ei ole muuttunut 20. vuosisadalla. Itse asiassa tällä vuosisadalla nähtiin noin kuuden miljoonan juutalaisen miehen, naisen ja lapsen julma murhaaminen natsi-Saksan perustamissa keskitysleireissä. Kristikunnan pappien asenteesta sellaiseen joukkomurhaamiseen Dagobert D. Runes huomauttaa:

”Asiasta vakavasti kiinnostuneiden saatavissa on lukemattomia valokuvia katolisten ja protestanttisten pappien johtamista kristityistä miehistä ja naisista kumoamattomana todisteena Hitlerille ja hänen joukolleen osoitetusta myrskyisästä kannatuksesta. Nämä kuvat osoittavat niiden kristittyjen kirkonmiesten hyväntahtoiset ja iloiset ilmeet, jotka eivät ainoastaan siunaa murhanhimoisen Hitlerin iskujoukkojen aseita vaan toivottavat joukot tervetulleiksi natsien juhlille, natsien kannattamiin kirkon toimintoihin, natsien julkisiin kokouksiin, natsien vastaanotoille, natsien tukemiin musikaaleihin ja natsien järjestämiin voittojuhiiin. Hitlerin vuosikymmenellä ei Saksassa ja Itävallassa ole itse asiassa yhtään julkista tapahtumaa, johon kristilliset kirkot eivät olisi iloisesti osallistuneet. Wienin kardinaali Innitzer allekirjoitti kaikki kirjeensä tuona aikana liittäen mukaan tervehdyksen ’Heil Hitler!’ Ja itse Rooman piispa, paavi Pius XII, entinen paavin lähettiläs Berliinissä, kieltäytyi edes lausumasta säälivää vetoomusta miljoonan juutalaislapsen puolesta, jotka surmattiin ilmanpitävissä junissa ja kaasukammioissa.

”. . . Itävallan ja Italian papit, jotka eivät nähneet verta vuotavia lapsia kynnyksellään, elivät Jeesusta ylistäen. Jos nyt herättää tämän kysymyksen, kuten minä olen herättänyt ja muut ennen minua, nämä papit todellakin kiusaantuvat melkoisesti, koska olemme haluttomia unohtamaan.” – The Jew and the Cross, s. 50–52.

Mutta jäljittelivätkö eri uskonnollisten järjestöjen jäsenet ja niiden papit siten Jeesusta? Eivät lainkaan. Jeesus kehotti seuraajiaan osoittamaan aitoa lähimmäisenrakkautta ja sanoi sen olevan toiseksi suurin käsky laissa. (Matt. 22:39) Hän käski osoittamaan jopa vihollisillekin rakkautta, kun hän sanoi: ”Rakastakaa vihollisianne . . . että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” – Matt. 5:44, 45.

Väärät opetukset toinen este

Sen lisäksi, että kristikunnan kirkot ovat syyllistyneet raukkamaisiin tekoihin juutalaisia ja muita kohtaan, ne ovat opettaneet oppeja, joiden vuoksi juutalaisten on vaikeata hyväksyä Jeesusta Messiaaksi. Koska juutalaiset uskovat vain yhteen Jumalaan, he eivät voi nähdä, miten Jeesus voisi olla yhdenvertainen Jumalan kanssa kolminaisuuden toisena persoonana. Mutta opettiko Jeesus itse koskaan sitä, mitä hänestä yleisesti uskotaan useimmissa kristikunnan kirkoissa?

Jeesuksen sanojen tutkiminen osoittaa selvästi, ettei hän koskaan väittänyt olevansa Jumala vaan sanoi itseään ”Jumalan Pojaksi”. (Joh. 10:36) Jeesus puhui Isästään ’Jumalanaan’ (Joh. 20:17) ja tunnusti hänelle kuuluvan ylimmän vallan, tiedon ja suuruuden. – Matt. 20:23; Mark. 13:32; Joh. 14:28.

Erehtymättömät todisteet ilmaisevat, että kristikunnan kirkkojen toiminnat ja opetukset ovat vastakkaisia Jeesuksen toiminnoille ja opetuksille. Tämä osoittaa sen, ettei kenenkään tulisi perustaa näkemystään Jeesuksesta siihen, mitä kristikunnan kirkot ovat tehneet ja opettaneet.

Tutki todisteita

Jos siis olet juutalainen, eikö sinun olisi viisasta tutkia todisteita Jeesuksesta henkilökohtaisesti? Et varmaankaan haluaisi ennakkoluulon estävän sinua tutkimasta asiaa tavallista huolellisemmin ja harkitummin, koska Messiaan tunnistaminen on todellinen asiaan liittyvä kiistakysymys. Siitä, mitä juutalaisille on tapahtunut vuosisatojen aikana toisten käsissä, voit ymmärtää, että ennakkoluulo pyrkii himmentämään tervettä ajattelua. Se voi saada muuten älykkään ihmisen toimimaan vastoin selvää järkeä ja johdonmukaisuutta. Kun tiedät tämän vaaran, voit suojella itseäsi tekemästä vääriä johtopäätöksiä Jeesuksesta.

Jeesusta koskeva juutalainen todistus on helposti saatavissasi. Juutalaisten evankelistojen Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumikertomukset esittävät Jeesuksen maanpäällisen palveluksen tapahtumat, ja myös juutalaisten kirjoittama muu osa Raamatun kristillisistä kreikkalaisista kirjoituksista (joita yleensä kutsutaan Uudeksi testamentiksi) esittää kristillisen opetuksen. Oletko lukenut ja tutkinut tätä tietoa?

Epäilemättä olet tietoinen siitä tosiasiasta, että Raamatun kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset esittävät ajatuksen, että Jeesus on Messias. ”Jopa talmudissa myönnetään, että nasaretilainen Jeesus oli Daavidin suvusta”, sanoo kirjailija David Baron. Hän jatkaa: ”’Sanhedrinin’ folio 43:ssa Jeesusta sanotaan Siksi, ’joka on sukua valtakunnalle’.” Talmud jopa myöntää Jeesuksen elämän suurempien tapahtumien totuudellisuuden, vaikka esittääkin ne epäsuotuisassa valossa. Juutalainen oppinut Joseph Klausner huomauttaa:

”Näyttää siltä kuin näiden talmudin kertomusten olisi tahallisesti tarkoitettu olevan ristiriidassa evankeliumeissa kerrottujen tapahtumien kanssa: aivan samat asiat on vääristelty pahoiksi ja moitittaviksi teoiksi. Esimerkiksi evankeliumit sanovat Jeesuksen syntyneen Pyhästä Hengestä eikä ihmisisästä; talmudin kertomukset väittävät, että Jeesus todella syntyi ilman isää, mutta ei kuitenkaan Pyhästä Hengestä, vaan säädyttömän suhteen seurauksena. Evankeliumit sanovat hänen suorittaneen merkkejä ja ihmeitä Pyhän Hengen ja Jumalan voiman avulla; talmudin kertomukset myöntävät hänen todella tehneen merkkejä ja ihmeitä, mutta taikuuden avulla.”

Kysymys Jeesuksen henkilöllisyydestä supistuu siis siihen, kumpi on oikea todistus hänestä, hänen juutalaisten opetuslastensa kirjoituksetko, jotka ovat Raamatun kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa, vai se, mitä sanoivat ne juutalaiset, jotka eivät hyväksyneet häntä Messiaaksi. Jos Raamatun kristillisissä kreikkalaisista kirjoituksista esitetty väite on tosi, vilpittömän tutkijan tulisi kyetä löytämään vakuuttavia todisteita tämän kertomuksen sivuilta. Vääriin ja järjettömiin johtopäätöksiin voisivat tietysti helposti tulla ne, joilla on tutkiessaan ennakkomielipiteitä, tai yksilöt, jotka pelkästään yrittävät osoittaa oikeiksi henkilökohtaisia näkemyksiään Raamatun todisteita lukiessaan.

Toisaalta jollei Jeesus ole Messias, niin juutalaisten, jotka hyväksyivät hänet sellaiseksi, on täytynyt tulla petetyiksi jollakin tavoin. Mutta oliko asia niin? Miksi he uskoivat Jeesuksen olevan Messias?

Jeesuksen osa profeettana

Yksi seikka, johon Jeesus itse viittasi todisteena messiaanisuudestaan, kun hän puhui opetuslapsilleen, oli hänen osansa profeettana. Joh. 13:19:stä luemme: ”Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.”

Jos Jeesus todella oli tosi profeetta, niin tämän mukaan siitä pitäisi olla todisteita. Myös hänen profeetallisten sanojensa noudattamisesta olisi pitänyt koitua hyötyä uskoville juutalaisille. Koituiko siitä?

Tarkastelkaamme vain yhtä esimerkkiä, sitä, mitä Jeesus sanoi Jerusalemin tuhosta ja mahdollisuudesta välttyä tuolta onnettomuudelta:

”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” – Luuk. 21:20–24.

Aivan kuten Jeesus oli ennustanut, tilaisuus paeta Jerusalemista tuli, vaikka Rooman armeijat Cestius Galluksen johdolla ympäröivät kaupungin vuonna 66. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Flavius Josephus kertoo:

”Cestius . . . kutsui yhtäkkiä miehensä pois, luopui toivosta, vaikka hän ei ollut kärsinyt yhtäkään vastoinkäymistä, ja toimien täysin järjenvastaisesti vetäytyi pois kaupungista.”

Käyttivätkö juutalaiset kristityt tilaisuutta lähteä Jerusalemista vai ottivatko he osaa sotaan Roomaa vastaan? Juutalainen oppinut Joseph Klausner kirjoittaa:

”Vaikka essealaiset kaikesta askeettisuudestaan huolimatta liittyivät taistelemaan vapauden puolesta . . ., kristityt lähtivät Jerusalemista heti kapinan puhkeamisen jälkeen ja pakenivat Transjordanian Pellaan, kaupunkiin, joka oli suurimmalta osaltaan ei-juutalainen. . . . Kristityt ja juutalaiset nasaretilaisetkaan [kristityt] eivät hyväksyneet lainkaan ajatusta juutalaisen messiaanisuuden poliittisuudesta. Ja uskonnollinen ja hengellinen puoli oli heille jo toteutunut Jeesuksessa – mitä kiinnostusta heillä sitten oli sotaan juutalaisten ja roomalaisten välillä?” – From Jesus to Paul, s. 598, 599.

Tietystikään Klausnerin kaltaiset juutalaiset oppineet eivät ehkä myönnä, että Jeesuksen lausuma ennustus sai kristityt juutalaiset lähtemään Jerusalemista. Mutta sellaiset oppineet myöntävät, että Roomaa vastaan käytyyn sotaan osallistuneisiin juutalaisiin ei kuulunut lainkaan Jeesuksen seuraajia. Näin ollen tulee ilmeiseksi, että Jeesuksen hyväksyminen Messiaaksi säästi kristityt juutalaiset siltä kauhealta kärsimykseltä, joka kohtasi juutalaisia, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70. Jeesuksen profeetallisten sanojen kuunteleminen johti hengissä säilymiseen.

Sen vuoksi on syytä tutkia perusteellisesti Jeesuksen messiaanisuutta, jottei aiheuttaisi tarpeetonta vahinkoa itselleen. (5. Moos. 18:18, 19) Lisäksi vilpitön tutkija haluaisi löytää sellaisia, jotka todella elävät sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa, saadakseen selville, onko kristillisyydellä hyödyllinen vaikutus heidän elämäänsä. Tämä ei vaadi kaikkien kristillisiksi tunnustautuvien uskonnollisten järjestöjen laajaperäistä tutkimista. Verivelka, johon kristikunnan kirkot ovat osallistuneet, on riittävä todiste siitä, että ne esittävät väärässä valossa Jeesuksen ja hänen opetuksensa.

On kuitenkin olemassa yksi kristittyjen ryhmä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti siitä, että se on vapaa kansallisesta ylpeydestä ja vihasta. Itse asiassa tämän vuoksi nämä Jehovan todistajina tunnetut kristityt ovat kokeneet katkeraa vainoa tällä 20. vuosisadalla. Mutta he eivät ole lakanneet vainon vuoksi paljastamasta Jumalan vanhurskasten lakien rikkomista eivätkä muuttaneet moraaliasennettaan. He eivät ole osallistuneet minkään kansan verivelkaan. Miksi et siis antaisi Jehovan todistajien auttaa sinua Jeesusta ja hänen opetuksiaan koskevassa tutkimuksessasi?

[Kuva s. 4]

Pappien yhteistoiminta murhanhimoisen Hitlerin kanssa, minkä monet valokuvat todistavat, estää monia juutalaisia hyväksymästä Jeesusta

[Kuva s. 5]

Kolminaisuuden vertauskuva, opin, jota juutalaiset eivät voi hyväksyä, koska he uskovat vain yhteen Jumalaan