Nyt on aika olla innokas palveluksessa
”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” – MARKUS 13:13.
1, 2. a) Millaisten olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että me elämme tämän asiainjärjestelmän lopussa? b) Millä kahdella tavalla voisit suhtautua siihen?
JOTKUT ihmiset epäilevät yhä sitä, että me elämme nykyisen järjestelmän lopussa, vaikka on vaikeaa käsittää, miksi he epäilevät tuota tosiasiaa. Moraali rappeutuu. Taloudellinen tila pahenee. Väkivalta rehottaa. Väestö kasvaa edelleen räjähdysmäisesti, saastuminen pahenee, ydinjätteiden määrä lisääntyy, ydinaseiden määrä moninkertaistuu ja epäuskoiset ihmiset pohtivat usein, säilyykö maan päällä elämää.
2 Tämän vanhan järjestelmän loppu ei ole kuitenkaan vielä tullut. Jotkut vihkiytyneet kristityt ovat saattaneet väsyä Valtakunnan palveluksen suorittamiseen. Jos joku ei vihkinyt elämäänsä Jumalalle, vaan jollekin ajankohdalle, hän on saattanut seuloutua pois. Mutta ne jotka ovat vihkineet elämänsä Jehova Jumalalle tehdäkseen aina hänen tahtonsa ja noudattaakseen hänen teitään, ovat voimakkaampia kuin koskaan ennen, ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti.
3. a) Miksi vanhurskautta rakastavat odottavat innokkaasti tämän vanhan järjestelmän loppua? b) Mitä meidän tulisi tehdä siihen asti?
3 Vanhurskautta rakastavat ihmiset odottavat innokkaasti tämän vanhan järjestelmän loppua, sillä sen sijaan tulee maallinen paratiisi, vanhurskas uusi järjestys, jonka Raamattu lupaa. (Jesaja 9:5, 6; Matteus 6:9, 10; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–4) Jehovan palvelijat haluavat tietysti tämän muutoksen tulevan niin pian kuin Jumala haluaa sen tulevan. Mutta koska he ovat vihkiytyneet aidosti Jumalalle, he odottavat kärsivällisesti hänen aikaansa ponnistellessaan innokkaasti eteenpäin siinä sykähdyttävässä Valtakunnan saarnaamistyössä, jonka hän on antanut heidän tehtäväkseen. – Matteus 24:14.
Innostavia esimerkkejä
4. Minkä erinomaisen esimerkin antoivat muinaisina aikoina eläneet uskon miehet ja naiset?
4 Kenelläkään ei ole syytä vetäytyä syrjään, hiljentää vauhtiaan tai antaa käsiensä hervota. Jehova Jumala ja Kristus Jeesus ovat työntekijöitä. (Johannes 5:17) Lisäksi Raamattu on täynnä kertomuksia työteliäistä ja onnellisista uskon miehistä ja naisista, jotka antavat meille innostavan ja rohkaisevan esimerkin. Kuitenkin monet noista uskollisista miehistä ja naisista tiesivät, etteivät heidän odottamansa lupaukset täyttyisi heidän elinaikanaan. Kuluisi sukupolvia, joissakin tapauksissa jopa tuhansia vuosia, ennen kuin heidän odotuksensa täyttyisivät. He eivät kuitenkaan hidastaneet toimintaansa. Monet palvelivat iloiten korkeaan ikään asti, vahvoina uskossa, innokkaina totellen Jumalaa, odottaen kärsivällisesti hänen tarkoitustensa toteutumista. Lisäksi Jumala paljasti vuosisatojen kuluessa asioita vähitellen. Siksi noilla muinaisilla uskon miehillä oli paljon vähemmän tietoa siitä, miten Jumala toteuttaisi lupauksensa, kuin sinulla voi olla nykyään.
5. Millaisen esimerkin Aabel antoi?
5 Ajattele esimerkiksi, miten vähän tietoa Aabelilla oli. Hän tiesi vain sen, että Jumala oli luvannut ”siemenen” ja että jonakin tulevana ajankohtana tuo ”siemen” polkisi rikki käärmeen pään. (1. Mooseksen kirja 3:15) Kuitenkin Jeesus kutsui Aabelia ”vanhurskaaksi” ja Paavali mainitsee hänet ensimmäisenä huomattavien uskon miesten luettelossaan. (Matteus 23:35; Heprealaisille 11:4) Olisiko sinulla ollut sellainen usko, jos saatavanasi olisi ollut yhtä vähän tietoa kuin oli Aabelin aikana?
6, 7. Miten Aabraham antoi meille hyvän esimerkin, vaikka jotkin Jumalan antamat lupaukset eivät täyttyneetkään hänen aikanaan?
6 Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob elivät kaikki ennen kuin Jehova osoitti ihmeellisen voimansa Israelin Egyptistä lähdön aikaan. He eivät tienneet mitään Siinailla tapahtuneeseen Lain antamiseen liittyvistä pelottavista tapahtumista. Heidän elinaikanaan ei ollut kirjoitettu edes ensimmäistä Raamatun kirjaa.
7 Aabrahamilla ei ollut toivoa, että paratiisi ennallistettaisiin maan päälle hänen elinaikanaan. Sen sijaan hänelle kerrottiin, että hänen jälkeläisiään sorrettaisiin 400 vuotta. Vasta jossain kaukaisessa tulevaisuudessa täyttyisi Jumalan lupaus, että ’Aabrahamin siemenessä tulisivat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä’. (1. Mooseksen kirja 15:13; 22:18; Galatalaisille 3:8) Aabraham ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”. (Heprealaisille 11:10) Se tosiseikka, että Aabraham ei näkisi sitä omana aikanaan vaan vasta ylösnousemuksessa, ei laimentanut hänen uskoaan, tottelevaisuuttaan ja intoaan Jumalan palveluksessa. Me voisimme kysyä itseltämme: onko minulla samanlainen usko, tottelevaisuus ja into kuin Aabrahamilla oli?
8. Mitä opimme Mooseksen kärsivällisyydestä ja kestävyydestä?
8 Mooses ajatteli, ettei hän voisi tehdä Jumalan hänelle määräämää työtä. Hän sanoi, ettei hän ollut puhetaitoinen mies, ja hän ajatteli, ettei hänen oma kansansa eikä farao kuuntelisi häntä. (2. Mooseksen kirja 4:1, 10; 6:12) Siitä huolimatta Mooses totteli. Hän teki mitä Jehova käski hänen tehdä, ja hän jatkoi sitä hyvin kauan. Erämaassa Mooses tiesi, että hänen kansansa astuisi vasta 40 vuoden kuluttua Luvattuun maahan, ja kun hän myöhemmin teki syntiä, hänelle kerrottiin, ettei hän itse pääsisi silloinkaan tuohon maahan. Silti hän jatkoi vuodesta toiseen Jehovan tiellä kulkemista. (4. Mooseksen kirja 14:33, 34; 20:9–12; 5. Mooseksen kirja 3:23–28; 34:1–6) Olisiko sinun rakkautesi Jumalaa kohtaan saanut sinut osoittamaan sellaista kärsivällisyyttä ja uutteruutta hänen palveluksessaan? Olisitko johdattanut uskollisesti toisia päämäärään, vaikka olisit tiennyt, ettet itse pääsisi perille?
9, 10. Miten Jesaja ja Jeremia osoittivat kestävyyttä, vaikkei heillä ollut toivoa saada haluamaansa palkintoa omana elinaikanaan?
9 Kun Jehova kysyi, kuka lähtisi puhumaan hänen puolestaan, Jesaja sanoi: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” (Jesaja 6:8–11) Hän palveli Jehovan profeettana yli 40 vuotta. Jesaja välitti muun muassa Jumalan lupauksen ”uusista taivaista ja uudesta maasta”, vaikkei vanhurskaasta uudesta järjestelmästä ollutkaan toivoa hänen elinaikanaan. (Jesaja 65:17–25) Olisitko sinä ollut yhtä uskollinen vain siksi, että uskollisuuden säilyttäminen oli oikein ja sopusoinnussa Jumalaa kohtaan tuntemasi syvän rakkauden kanssa?
10 Jeremiaa käytettiin julistamaan vastenmielisiä varoituksia epäuskoiselle kansalle. Hänen saarnaamisensa lopussa ei ollut odotettavissa vanhurskasta maallista paratiisia. Sen sijaan hänelle rakas Jerusalem tulisi ”raunioiksi, autioksi”, se tuhottaisiin sen asukkaiden uskonpuutteen vuoksi. Jeremia tiesi, että se ennallistettaisiin, mutta vasta 70 vuoden kuluttua – siihen kuluisi siis vielä lähes kokonainen ihmisikä! (Jeremia 25:8–11; 29:10) Se ettei Jeremia eläisi ennustettuun ennallistukseen saakka, ei estänyt häntä saarnaamasta. Silloinkin kun hän yritti lopettaa, Jehovan sana oli ”kuin polttava tuli” hänen luissaan. Hänen oli yksinkertaisesti pakko puhua, ja Jehova oli hänen kanssaan ”niinkuin väkevä sankari”. – Jeremia 20:7–11.
Apukeinoja kestävyyteen
11, 12. Mitä muinaisten uskon esimerkkien tulisi Raamatun mukaan kannustaa meitä tekemään?
11 Apostoli Paavali osoitti, mikä vaikutus näillä esimerkeillä tulisi olla meihin. Hän kirjoitti: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti [uskon puute] ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” – Heprealaisille 12:1.
12 Paavali kirjoitti myös seuraavaa: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo. Suokoon nyt Jumala, joka varaa kestävyyttä ja lohdutusta, että teillä olisi keskuudessanne sama mielen asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, jotta te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (Roomalaisille 15:4–6) Näiden muinaisten uskon esimerkkien tulisi siis innostaa meitä kestämään, pitämään kiinni tehtävästämme saarnata ja opettaa ja siten innokkaasti kirkastamaan Jehovaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.
13. Mitä sellaista me tiedämme, mitä muinaisilla uskon miehillä ei ollut koskaan tilaisuutta saada tietää?
13 Ajattelehan vain niitä uskoa vahvistavia asioita, jotka me tiedämme, mutta joita muinaiset uskolliset profeetat eivät saattaneet tietää. Kun he elivät, kukaan ei vielä tiennyt, kuka Messias olisi. Mutta sen lisäksi, että me tiedämme, kuka hän on, meillä on tietoa myös Hänen Jeesuksen Kristuksen, syntymästään, opetuksestaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Lisäksi meillä on tietoa lunnaista, Valtakunnasta ja siitä ”siemenestä”, jota nuo miehet olivat uskollisesti odottaneet. Ja edelleen meillä on kaikki Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset – Matteuksesta Ilmestykseen saakka. Meidän on myös mahdollista ymmärtää suurenmoista Ilmestyskirjaa ja sen uskoa vahvistavia profetioita, jotka täyttyvät meidän aikanamme ja tulevat vielä täyttymään. Me elämme tosiaan jännittävää ja ratkaisevaa aikaa, aikaa jota nuo muinaiset miehet innokkaasti odottivat.
Innokkaan palveluksen esimerkkejä
14, 15. Masensiko se tosiasia, että Valtakunta oli yhä tulevaisuudessa, ensimmäisen vuosisadan kristittyjä? Selitä.
14 Jeesuksen varhaiset seuraajat halusivat kärsimättömästi nähdä luvatun Valtakunnan. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Nuo opetuslapset eivät ymmärtäneet silloin, että Valtakunta olisi taivaallinen. He tulisivat ymmärtämään sen myöhemmin Jumalan hengen vaikutuksesta. Jeesus kertoi heille kuitenkin, että heillä oli suuri työ tehtävänä. Hän sanoi, että he olisivat hänen ”todistajiaan sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti”. (Apostolien teot 1:6–8) Tuo tehtävä ei näyttänyt liian suurelta hankkeelta. Vuoden 33 helluntaipäivänä noin 120 opetuslasta alkoi pyhän hengen opastamina saarnata hyvää uutista. Noin 3 000 ihmistä otti sanan vastaan tuona päivänä! Ja lyhyen ajan kuluttua juutalainen ylimmäinen pappi saattoi sanoa: ”Katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne.” – Apostolien teot 2:41; 5:28.
15 Ihmiset jotka olivat silloin tulleet Jerusalemiin Euroopan, Aasian ja Afrikan eri osista, veivät todennäköisesti hyvän uutisen takaisin omiin maihinsa. (Apostolien teot 2:5–11) Pian Paavali saarnasi innokkaasti ja auttoi perustamaan kristillisiä seurakuntia eri puolille roomalaista Aasian provinssia ja Kreikkaa. Hän meni Roomaan ja mahdollisesti jopa Espanjaan saakka. Pietari meni toiseen suuntaan aina Babyloniin asti. Kun nämä ensimmäiset kristityt olivat toimineet vähemmän kuin 30 vuotta ja opettaneet lukemattomia ihmisiä, Paavali saattoi sanoa, että hyvää uutista oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. (Kolossalaisille 1:23) Millaisen työn he tekivätkään totellessaan innokkaasti Jeesuksen käskyä opettaa toisia! – Matteus 28:19, 20; Tiitus 2:13, 14.
Järjestelmä päättyy
16. Mitä tapahtumaa varhaiskristityt tähyilivät?
16 Eräs ajanjakso oli kuitenkin erityisen tärkeä ensimmäisen vuosisadan kristityille. Jeesus oli sanonut: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille ja Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne, koska nämä ovat oikeuden jakamisen päiviä, jotta kaikki, mikä on kirjoitettu, täyttyisi.” – Luukas 21:20–22.
17, 18. a) Milloin ja miten kristityt toimivat Luukkaan 21:20–22:een kirjoitettujen Jeesuksen sanojen mukaan? b) Mikä lisäkoetus heidän eteensä on saattanut tulla?
17 Oli kulunut yli 30 vuotta. Sitten vuonna 66 Rooman sotajoukot piirittivät Jerusalemin. Kun ne olivat voittamaisillaan taistelun, ne vetäytyivät pois. Kuvitellen riemuissaan voittaneensa taistelun juutalaiset lähtivät ajamaan takaa roomalaisia.a Mutta mitä kristityt tekisivät? 300-luvun alkupuoliskolla elänyt Eusebius kertoo, että ”ne, jotka uskoivat Kristukseen, olivat muuttaneet pois Jerusalemista” Pella-nimiseen Pereassa sijaitsevaan kaupunkiin.b
18 Aika kului. Vuosi 66 vaihtui vuodeksi 67. Vuosi 68 tuli ja meni ja samoin vuosi 69. Koetteliko ajan kuluminen kristittyjä? Tuntuiko aika joistakuista liian pitkältä? Olivatko he erehtyneet? Jeesus ei ollut sanonut, kuinka kauan pitäisi odottaa. Mutta jos jotkut palasivat Jerusalemiin, se tapahtui heidän omaksi vahingokseen, sillä vuonna 70 roomalaiset tulivat takaisin, valloittivat kaupungin ja surmasivat monia sen asukkaista. Historioitsija Josephus sanoo, että 1,1 miljoonaa ihmistä kuoli, sillä Jerusalem oli ”täynnä asukkaita”, ihmisjoukot olivat tulleet ”kaikkialta maasta” Jerusalemiin viettämään pääsiäistä.c
19. a) Mihin todella merkittäviin kysymyksiin vihkiytyneitten kristittyjen on nykyään vastattava? b) Minkä tulisi olla vaikuttimenamme osallistuessamme pyhään palvelukseen?
19 Saako se sinut ajattelemaan nykyistä tilannetta? Kysymys ei ole siitä, milloin tämä vanha järjestelmä loppuu. Se tapahtuu Jumalan määräaikana. Meidän tulisi ajatella sitä, mitä me teemme. Meidän tulisi kysyä itseltämme: olenko tutkinut uutterasti Jumalan sanaa ja vihkinyt varauksitta elämäni hänelle? Elänkö tosiaan vihkiytymiseni mukaisesti? Sen millä kohtaa olemme ajan virrassa, ei tulisi olla meidän pyhään palvelukseen osallistumisemme vaikutin. Rakkauden Jehova Jumalaa kohtaan tulisi saada meidät osallistumaan siihen, niin kuin se sai Aabelin, Aabrahamin, Mooseksen, Jesajan ja muut osallistumaan siihen. Meidän täytyy palvella Jehovaa halukkaasti, tuleepa loppu milloin tahansa. Nykyään meillä on kuitenkin erityinen vaikutin sen tekemiseen. Me olemme tulleet nykyisen järjestelmän ”viimeisten päivien” loppuosaan. (2. Timoteukselle 3:1) Tuon seikan tulisi saada meidät suorittamaan poikkeuksellista palvelusta.
20. Millaisia nykyään näkemäsi tapahtumat ovat verrattuna siihen, mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt näkivät?
20 Kristityt pakenivat Jerusalemista, koska he olivat nähneet monien Jeesuksen ”tunnusmerkin” piirteitten toteutuvan ja hänen lausuntonsa, jonka mukaan sotajoukot piirittäisivät kaupungin, oli täyttynyt. Merkittävästä vuodesta 1914 lähtien me olemme nähneet monien lopun aikaa koskevien ennustusten täyttyvän. (Matteus, luvut 24, 25; Ilmestys 6:1–8; 2. Timoteukselle 3:1–5) Nämä ennustetut tapahtumat alkoivat toteutua noin 70 vuotta sitten. Jeesus sanoi kuitenkin, että ne kaikki sattuisivat yhden sukupolven kuluessa. (Matteus 24:32–34) Ilmeisesti me olemme pitkällä siinä sukupolvessa!
Innokkaita uskossa
21. Miksi on kiireellisen tärkeää suorittaa innokasta palvelusta Jumalalle?
21 Hengenpelastustyö täytyy usein tehdä kiireesti. Me elämme poikkeuksellisen toiminnan, tehostuneen palveluksen ja kasvaneen uskon ja innon aikaa. Meidän tulisi muistaa, että jokin päivä on oleva viimeinen tässä vanhassa järjestelmässä. Olemme silloin joko eläneet tämän järjestelmän loppuun tai oma elämämme on päättynyt ennen sitä. Elämä on nykyään lyhyt, ohikiitävä. Kukaan ei tiedä, onko hän elossa huomenna. Aika, jonka kuluessa voimme todistaa uskollisuutemme ja nuhteettomuutemme Jumalalle, on vain rajallinen. (Psalmit 39:6; Saarnaaja 12:1, 2; Luukas 12:18–21) Meidän olisi siksi sopivaa kysyä itseltämme: olenko tyytyväinen siihen, mitä tein tänään?
22. Mitä Raamattu sanoo palkinnosta?
22 On tärkeää olla unohtamatta palkintoa. Katso aina palkintoon. Jeesus sanoi: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” Paavali kirjoitti, että kukin ”on saava oman palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan”. Hän sanoi myös: ”Te tarvitsette kestävyyttä, jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte lupauksen täyttymyksen.” – Markus 13:13; 1. Korinttolaisille 3:8; Heprealaisille 10:36.
23, 24. Kun otat huomioon tässä lainattujen raamatunkohtien antamat neuvot, mitä olet päättänyt tehdä uskosi ja Valtakunnan palveluksesi suhteen?
23 Raamattu kehottaa: ”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa.” Edelleen meille sanotaan: ”Ajoista ja ajanjaksoista, veljet, teille ei tarvitse kirjoittaa mitään. Sillä itse tiedätte varsin hyvin, että Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä. – – Älkäämme siis enää nukkuko niin kuin muut, vaan pysykäämme valveilla ja pysykäämme järkevinä.” – 2. Pietari 3:11, 12; 1. Tessalonikalaisille 5:1–6.
24 Säilyttäkäämme siksi luja usko ja pysykäämme innokkaina Valtakunnan palveluksessa epäilemättä laisinkaan. Jos menettelemme siten, voimme sanoa apostolin tavoin: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” – Heprealaisille 10:39.
[Alaviitteet]
a Josephus, Wars of the Jews, II, 19:5–7.
b Eusebius, Kirkkohistoria, III, 5:3.
c Josephus, Wars of the Jews, VI, 9:3, 4.
Ajattelemisen aihetta
◻ Miten Aabelin, Aabrahamin, Mooseksen ja Jeremian esimerkit rohkaisevat meitä suuresti nykyään?
◻ Miten se, että Valtakunta ei ollut vielä tullut, vaikutti ensimmäisen vuosisadan kristittyihin?
◻ Millaisen koetuksen eteen varhaiskristityt ovat saattaneet joutua sen jälkeen kun he olivat paenneet Jerusalemista?
◻ Minkä tulisi nykyään olla suurin kiinnostuksen aiheemme?
[Kuvat s. 15]
He eivät luovuttaneet!
Aabel
Aabraham
Daavid
Jeremia
Paavali