Oikea suunta valittava nyt
1, 2. a) Millainen maailma on pian Raamatun ennustuksen mukaan palvonnan ollessa kysymyksessä? b) Miksi nyt on aika ratkaista suuntansa?
JULKAISTUJEN tosiseikkojen mukaan ihmiskunnan suuri enemmistö ei palvo Pyhän Raamatun Jumalaa. Maapallon asukkaitten suuri enemmistö ei ole koko menneen historian aikana tehnyt siten. Kristikunnan järjestäytynyt uskonto väittää tekevänsä siten. Muutamat muut uskonnolliset järjestelmät saattavat myös väittää tekevänsä siten pitämällä kiinni ainakin osasta Raamattua. Kun kaikki nämä jotakin uskontoa tunnustavat tuhotaan tai kun heitä painostetaan luopumaan palvontamuodostaan, niin muuttaako se paljonkaan tilannetta? Vai millainen maailma tämä on oleva? Se on oleva sellainen maailma, jonka Raamattu ennustaa pian saapuvan, lyhyen aikaa olemassa oleva uskonnoton maailma.
2 Mutta se palvoo avoimemmin kuin koskaan ”tämän asiainjärjestelmän jumalaa”, ja Raamattu, joka ilmaisee kuka tämä ”jumala” on, sanoo, että hän on Jehovan suuri vastustaja Saatana Panettelija. (2. Kor. 4:4) Jeesus Kristus sanoi häntä ”tämän maailman hallitsijaksi” eli ”ruhtinaaksi”. (Joh. 12:31; 16:11) Kun koko maailma ennen pitkää pakotetaan tämän väärän ”jumalan” palvontaan, niin mitä sellainen ihminen tekee, jota nyt kauhistuttaa tällainen ajatuskin? Minkä tekemiseen hänellä on uskonnollista voimaa? Nyt on aika tehdä ratkaisu harkiten!
3. Kuinka kauan etukäteen Jehova teki ratkaisunsa, ennen kuin hän pani sen täytäntöön kansojen suhteen?
3 Jooelin 3:14 ennustaa: ”Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran [Jehovan, UM] päivä ratkaisulaaksossa.” Profeetta Jooel sai kirjansa valmiiksi noin vuonna 820 eaa., yli 200 vuotta ennen kuin Jehova pani täytäntöön ”ratkaisunsa” esikuvallisella tavalla silloisille kansoille.
4. a) Miten Jehova antoi meille tässä suhteessa hyvän esimerkin? b) Miten Baaruk, Neerian poika, antoi meille hyvän esimerkin?
4 Jehova antoi meille hyvän esimerkin. Hän teki ratkaisunsa etukäteen ja julisti sen julkisesti. Tänä aikana, joka ei ole sen vähemmän kriittinen, meidän jokaisen tarvitsee tehdä henkilökohtainen ratkaisu ennen tuota tulevaa maailmankatastrofia. Sellaisen ajatuksen vaaliminen, että silloin voi äkkiä muuttaa suuntansa ja tehdä oikean ratkaisun ja siten välttyä joutumasta onnettomuuteen, on vaarallista itsepetosta. Esimerkillinen mies, joka toimi oikein kahdeksantoista vuotta ennen sitä kansainvälistä onnettomuutta, josta hänelle kerrottiin vuonna 625 eaa., oli Baaruk, Neerian poika. Vuosi 625 eaa. oli tuomitun Jerusalemin kolmanneksi viimeisen kuninkaan hallituskauden neljäs vuosi. Hän oli nimeltään Joojakim, Joosian poika. Hän nousi valtaistuimelle vuonna 628 eaa., sen jälkeen kun Egyptin faarao Neko oli syössyt valtaistuimelta hänen nuoremman veljensä Jooahaan ja vienyt hänet Egyptiin.
5, 6. a) Miksi vuosi, jona Jehovan Baarukia koskeva sana tuli Jeremian välityksellä, oli kriittinen? b) Millaiselta Baarukista silloin tuntui Jeremian 45:1–3:n mukaan?
5 Kun Joojakim oli hallinnut kolme vuotta Egyptin alamaisena, profeetta-pappi Jeremia sai Jehovalta sihteeriään Baarukia, Neerian poikaa, koskevan sanoman. Nyt oli kuningas Joojakimin neljäs vuosi. Se oli kriittinen vuosi, sillä sinä vuonna (625 eaa.) Nebukadnessarista, Nabopolassarin pojasta, tuli Babylonian kuningas. Jerusalemin kuninkaan täytyi nyt tehdä tili kolmannen maailmanvallan Babylonian hallitsijan, Assyrian maailmanvallan valloittajan, kanssa. Lukekaamme tässä yhteydessä Jeremian 45:1–3:
6 ”Sana, jonka profeetta Jeremia puhui Baarukille, Neerian pojalle, kun tämä kirjoitti nämä sanat kirjaan Jeremian suusta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena; se kuului: ’Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, sinusta, Baaruk: Sinä sanot: ”Voi minua! Sillä Herra on antanut minulle murhetta kipuni lisäksi; minä olen uupunut huokaamisestani enkä lepoa löydä”.’”
7. Miltä Baarukista on mahtanut tuntua, kun hän näki Jerusalemin tilan huononemisen, ja mikä vaikutus Jeremian jatkuvasti esittämillä tuomiosanomilla on voinut olla Baarukiin?
7 Me emme tiedä, kuinka kauan tätä ennen Baaruk oli palvellut Jeremian sihteerinä, mutta hän toimi vielä ainakin kahdeksantoista vuotta profeetan toverina. Me emme voi saada tietää sitä, mitä ”kipua” hän on saattanut tuntea nähdessään Juudan valtakunnan tilan huononemisen, mutta nyt hänen sen lisäksi täytyi merkitä muistiin Jeremian sanelema murheellinen tuomiosanoma. Hänestä mahtoi tuntua samanlaiselta kuin Jeremiasta, kun tämä profeetta kirjoitti ”Valitusvirsien” kirjan sen jälkeen, kun Babylonian kuningas oli tuhonnut Jerusalemin vuonna 607 eaa. Jeremian hellittämätön, jatkuva profetoiminen tuomiosta on saattanut kyllästyttää Baarukia.
8. Minkä Jehova nyt paljasti Baarukille olevan tarkoituksensa, mutta mitä Baaruk tavoitteli itselleen?
8 Baarukilla ei ollut odotettavissa ”lepoa”. Jehova kiinnitti huomion Baarukin mielialaan ja käski Jeremian sanoa hänelle: ”Näin sanoo Herra: Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti; ja tämä kohtaa koko maata. Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä.” – Jer. 45:4, 5.
9, 10. Miksi Jehovalla oli syytä olla hyväksymättä sitä, että Baaruk tavoitteli ”suuria” itselleen siihen aikaan?
9 Baaruk tiesi, mitä ”suuria” hän tavoitteli itselleen, vaikkei Jehova maininnutkaan niitä hänelle. Ilmeisesti Jehova ei niitä hyväksynyt, ja näin ollen hänen piti lakata tavoittelemasta niitä. Miksi?
10 Sen vuoksi, mikä oli Jehovan välitön tarkoitus. Sinä samana vuonna hän oli kohottanut Nebukadnessarin Babylonian kuninkaaksi, ja hänen tarkoituksensa oli käyttää juuri häntä teloittajana Baarukin kansaa vastaan. Varsinkin kuningas Daavidin päivistä asti (1077–1037 eaa.) Jehova oli rakentanut Israelin valtakuntaa, mutta nyt hän oli Nebukadnessarin välityksellä repivä alas tuon kuninkaallisen hallituksen, niin ettei se olisi toiminnassa 2 520 vuoteen eli vuoteen 1914 saakka meidän vuosisadallamme. Vuonna 1473 eaa. Jehova oli istuttanut Israelin kansan Luvattuun maahan, mutta nyt yli 800 vuotta myöhemmin hän oli repimäisillään sen juurineen irti. 70 vuoteen ei Juudan valtakunnan maassa pitänyt olla juutalaista eikä kotieläintä, vaan sen väestö olisi pakkosiirtolaisuudessa Nebukadnessarin maassa. Oliko tällaiset lähestyvät tapahtumat huomioon ottaen sopiva aika miehen, joka tunsi Jeremian julistaman Jehovan tarkoituksen, tavoitella itselleen henkilökohtaista laatua olevia ”suuria”? Ei toki!
11. Mikä riippui siitä, tekikö Baaruk oikean ratkaisun juuri silloin?
11 Sen tähden Jehova käski hänen lakata pyytämästä sellaisia. Entä jos Baaruk olisi jatkanut itsekkäitten päämäärien tavoittelemista? Olisiko hänen sydämensä silloin voinut olla sopusoinnussa sen sanoman kanssa, jonka muistiin kirjoittamiseen ja julistamiseen häntä käytettiin? Ei! Siitä olisi varmasti ollut seurauksena jonkinlainen välirikko hänen ja Jehovan profeetan Jeremian välillä. Jos Baaruk halusi pitää sydämensä sopusoinnussa Jeremian ja hänen sanomansa kanssa, niin hänen täytyi tukahduttaa itsekäs pyrkimyksensä. Ennustettu onnettomuus oli vielä kahdeksantoista vuoden päässä, mutta silti Baarukin tarvitsi tehdä nyt ratkaisunsa. Hänen elämänsä, hänen ’sielunsa’ (UM), säilyminen riippui siitä, että hän teki oikean ratkaisun ja pysyi siinä. Sen tekeminen oli hänelle välttämätöntä, jos hän halusi pitää välinsä rikkoutumattomina.
12. Miksi meidän on nyt, niin kuin Baarukinkin oli, viisasta lakata tavoittelemasta ”suuria” itsellemme tässä maailmassa?
12 Kuinka samanlainen kuin Baarukin kriittinen tilanne onkaan meidän asioihin perehtyneitten nykyajan ihmisten tilanne! Niin on ollut varsinkin vuodesta 1914 lähtien, sillä siitä lähtien Jehovan todistajat ovat saarnanneet, että kristikunnan, uskottoman Jerusalemin nykyisen vastakuvan, tuhoaisi Nebukadnessaria suurempi nyt hallitseva taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus. Siksi olisi erittäin epäviisasta kenenkään Jumalan kanssa liittosuhteessa olevan tavoitella ”suuria” itselleen tässä murenevassa asiainjärjestelmässä tällaisena ratkaisevana aikana. Se ilmaisisi, ettemme ymmärtäisi täysin sen merkitystä, että elämme ”lopun ajassa”. Se osoittaisi, ettemme uskoisi ja luottaisi sen sanoman totuudellisuuteen ja ajankohtaisuuteen, jota Jeremia-luokka julistaa tämän vanhan asiainjärjestelmän tuomiosta. Jokaisen ihmisen elämä, hänen ’sielunsa’, on nyt vaakalaudalla! Jehova on nyt suorittamaisillaan maahan repimistä ja poisjuurimista koskevan työnsä Nebukadnessaria mahtavamman edustajansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Haluammeko me tulla teloitetuiksi luopio-Jerusalemin nykyisen vastakuvan, kristikunnan, kanssa? Ellemme halua, niin meidän täytyy tehdä ratkaisumme, kun siihen on vielä aikaa, meidän täytyy tehdä niin kuin Jehova käski Jeremian sihteeriä Baarukia tekemään ja lakata tavoittelemasta ”suuria” tässä maailmassa.
13. Minkä tekemiseen meidän on nyt aika osallistua Jeremia-luokan kanssa?
13 Eläkäämme yksilöinä sopusoinnussa Jeremia-luokan julistaman sanoman kanssa. Hylätkäämme itsekkäät pyrkimykset älkäämmekä kohdistako kiintymystämme tämän tuomitun asiainjärjestelmän katoaviin asioihin. Tämä vaatii meitä osallistumaan rohkeasti Jeremia-luokan kanssa Jehovan tulevasta ”kostonpäivästä” varoittamiseen. Meidän sydämemme ei saa olla nyt jakautunut. – Jes. 61:1, 2.
14, 15. a) Mitä Baaruk oli saava ”saaliiksi” itselleen palkaksi tottelevaisuudesta? b) Kävikö niin?
14 Mikä palkka tästä seuraa? Se käy ilmi siitä, mitä Jeremian käskettiin sanoa Baarukille: ”Sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinulle minä annan henkesi [sielusi, UM] saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin.” – Jer. 45:5b.
15 Niin Baarukille kävi. Tämä todistaa, että hän teki oikean ratkaisun viivyttelemättä asiattomasti. Tämä vahvistetaan eräässä aikaisemmassa luvussa, Jeremian 43:5–7:ssä, jossa kerrotaan siitä, mitä tapahtui sen jälkeen kun Jerusalem tuhottiin vuonna 607 eaa. Me luemme: Paetessaan Juudan maasta Egyptiin pelokkaat elossa säilyneet juutalaiset ottivat mukaansa ”profeetta Jeremian ja Baarukin, Neerian pojan. Ja he menivät Egyptin maahan, sillä he eivät kuulleet Herran ääntä. Ja niin he tulivat Tahpanheeseen” Pohjois-Egyptiin. Mutta senkin jälkeen Jeremia jatkoi profetoimista noille tottelemattomille juutalaisille. – Jer. 43:8–44:30.
16. Jos Baaruk eli siihen saakka, kun Babylonian kuningas kukisti Egyptin, niin mitä hän voi odottaa valloittajalta?
16 Omapäiset juutalaiset eivät kuitenkaan välttyneet pitkään Babylonian maailmanvallan herruudelta, sillä ajan mittaan Nebukadnessar lisäsi Egyptin valtakuntansa alueeseen. Jos Jeremia ja Baaruk elivät niin kauan, että he näkivät omin silmin tämän Babylonian suorittaman valtauksen, he eivät joutuneet Nebukadnessarin vihan kohteeksi. Hänellä oli syytä muistaa heitä huomaavaisesti. Baarukilla olisi ollut edelleen ’sielunsa’ saaliinaan Jeremian 45:5:ssä esitetyn Jehovan lupauksen todistamiseksi oikeaksi. Silloin hän voi täysin ymmärtää, kuinka viisas ja oikeamielinen hän oli ollut luopuessaan sopimattomasti ajoitetusta menettelystä tavoitella ”suuria” itselleen.
17. Miten me voimme hyötyä Baarukin tottelevaisesta toiminnasta valaisevana esimerkkinä siitä, mitä pitäisi tehdä?
17 Voimmeko me nykyään hyötyä Baarukin tottelevaisesta alistumisesta Jehovan oikaisevaan neuvontaan? Voimme! Riippumatta siitä, miten läheisessä yhteydessä saatamme olla Jeremia-luokkaan, me menettelemme Jumalan hyväksymällä tavalla, jos emme tavoittele ”suuria” itsellemme näinä kristikunnan viimeisinä päivinä. Meidän ’sielumme’, elämämme, ihmisenä on paljon arvokkaampi kuin ne ”suuret”, mitkä ovat tuomitut häviämään tämän pahan maailman mukana, niin ettei kenellekään jää muuta kuin pelkkä ”sielu”. Se, että saa silloin olla elossa ”sieluna” Jumalan hyväksymänä, on oleva tavattoman paljon arvokkaampaa kuin se, että saa nyt nauttia jonkin aikaa kristikunnan ja kaiken järjestäytyneen uskonnon katoavista arvoista.
”MIEKAN” KÄYTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ AIHEUTUVAN KIROUKSEN VÄLTTÄMINEN
18, 19. Miksi Jehovan ”kostonpäivä” ei ollut ohi, kun onnettomuus kohtasi Juudaa ja Jerusalemia?
18 Baaruk ja Jeremia olivat murheellisia Jerusalemin tuhon ja sen maan autioitumisen vuoksi. Mutta ympärillä olevat pakanakansat nauttivat tavattomasti siitä, että sellainen onnettomuus kohtasi Jehovan liittokansaa. (Ps. 83:7–9; 137:7) Egypti ei tietenkään ollut pelkästään hyvillään, sillä se piti mielellään Juudan ja Jerusalemin alamaisinaan ja liittolaisinaan. Sitä paitsi Juudan valtakunta oli ollut sen ja uhkaavan Babylonian maailmanvallan välisenä puskurivyöhykkeenä. Mutta Egypti oli saattanut itsensä häpeälliseen maineeseen Juudan ja sen pääkaupungin Jerusalemin suhteen, missä Daavidin kuninkaallisen suvun kuninkaat olivat istuneet ”Jehovan valtaistuimella” (UM). Jehova ei jättänyt huomioon ottamatta kansojen inhottavaa vihaa hänen liittokansaansa kohtaan, sillä kysymyksessä oli hänen palvontansa.
19 Jehovan ”kostonpäivä” ei siksi ollut vielä ohi, kun hän käytti Babylonian kuningasta välikappaleenaan Juudan valtakunnan kukistamisessa. Se kansallisen onnettomuuden malja, joka oli pantu Juudan ja Jerusalemin huulille, ansaitsi tulla ojennetuksi myös noille pahansuoville kansoille niiden kukistamiseksi Jehovan vihaajina.
20. a) Mitä Jehova henkeytti Jeremian tekemään pahansuopaisten kansojen suhteen? b) Keitä Jeremian 48:10:n sanat koskivat, ja osoittivatko he ansaitsevansa kirouksen?
20 Siksi Jehova henkeytti Jeremian täydentämään profetoimisensa ennustamalla sellaisten ilkeämielisten maiden kuin Egyptin, Filistean, Mooabin, Ammonin, Edomin, Keedarin ja jopa Eelamin väkivaltaisen kukistumisen. (Jer. 46:1–49:39; 25:15–33) Jehovan tarkoitus oli käyttää kuningas Nebukadnessarin alaisuudessa olevia babylonialaisia heiluttamaan ’teloitusmiekkaa’ niitä kansoja vastaan, jotka uhmasivat tosi Jumalaa. Juuri näistä teloitusvoimista Jehova siksi henkeytti Jeremian sanomaan: ”Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.” (Jer. 48:10) Babylonialaiset ja heidän kuninkaansa Nebukadnessar eivät joutuneet tämän kirouksen alaisiksi siksi, etteivät he olisi suorittaneet Jumalalta saamaansa ”työtä” perusteellisesti.
21. a) Joutuivatko Jeremia ja Baaruk ’kirotuiksi’ siksi, etteivät he käyttäneet metallista ”miekkaa”? b) Hävittävätkö Jehovan todistajat kristikunnan, vai ketkä sen tekevät?
21 Mutta mitä voidaan sanoa meistä nykyään? Voisimmeko me joutua samanlaisen kirouksen alaisiksi työmme laiminlyömisen takia, siksi että pidättäisimme ’miekkamme’? Me tosin tiedämme, ettei Jeremia eikä Baarukkaan käyttänyt metallista miekkaa viholliskansoja vastaan. Se ei ollut heidän työnsä. Sellainen työ annettiin babylonialaisille, jotka olivat vasta valtaistuimelle nousseen kuninkaansa Nebukadnessarin alamaisia. Nykyajan Jeremia-luokka ei Jehovan todistajina nosta väkivallan kättä kristikuntaa, luopio-Jerusalemin vastakuvaa, ja sen valta-aluetta vastaan. Kristikunnan entiset poliittiset ystävät ja muut jumalankielteiset ainekset raivaavat sen pois tieltä hellyyttä osoittamatta, aivan samoin kuin jäljelle jääneet kansat iloitsivat päästessään eroon Jerusalemin ja sen valtakunnan naapuruudesta. – Ilm. 17:12–18.
22. Ketkä eivät elättele kaiken järjestäytyneen uskonnon kukistajien suuria toiveita, ja miten nämä suhtautuvat uusiin hallitusvaltoihin?
22 Mutta mitä maanpäälliselle näyttämölle jää, kun kristikunta ja kaikki muut väärän uskonnon maailmanmahdin osat on hävitetty pois? Uskonnottomat poliittiset mahdit, jotka ottavat valvontaansa kaikki ihmisten asiat! Ne tekevät sen elätellen suuria toiveita menestymisestä ja tuntien huojennusta sen vuoksi, etteivät ole enää järjestäytyneen uskonnon määräiltävissä. (Vrt. Hes., 23. luku.) Mutta Jeremia-luokka ja sen Jumalaa pelkäävät toverit eivät elättele tällaisia Jumalaa uhmaavia toiveita, vaikkakin he voivat osoittaa suhteellista alamaisuutta uusille hallitusvalloille uusina ”esivaltoina”. – Room. 13:1, 2.
23. Mikä saa silloin Jehovan ”kostonpäivän” lopullisesti täyttymään?
23 Jehovan ”kostonpäivä” on siinä vaiheessa jo alkanut, mutta se ei ole ohi järjestäytyneen uskonnon, väärän uskonnon maailmanmahdin, tuhoutuessa. Se on jatkuva, kunnes Jumalan täysi ”kosto” on kohdannut Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kaikkia vastustajia. Mutta ensin he yrittävät saada Jeremia-luokan ja sen uskolliset toverit mukautumaan varauksetta jumalankielteiseen asiainjärjestelmään, aivan niin kuin Joohanan ja hänen seuraajansa pidättivät Jeremian ja Baarukin ja marssittivat heidät väkisin Egyptiin. Kun he epäonnistuvat tässä, he tekevät suurhyökkäyksen Jehovan sovittelemattomien palvojien kimppuun. Kuin Maagogin maan Googin alaiset kansainväliset joukot he yrittävät tunkeutua Jehovan jäännöksen ja sen erottamattomien ystävien hengelliseen paratiisiin. Pyrkiessään täten saamaan maailman ehdottomaan valvontaansa he osoittavat ansaitsevansa Jehovan koston leimahtamisen heitä vastaan. – Hes. 38:1–39:20.
24. Ketkä käyvät silloin vastahyökkäykseen, ja ansaitsevatko he ’kirotuiksi’ tulemisen laiskuuden tai ”miekan” pidättäminen takia?
24 Entä mitä sitten tapahtuu? Ilmestyksen 19:11–21 osoittaa, että Jeesus Kristus, kuningas Nebukadnessaria suurempi valloittaja, ratsastaa enkeliarmeijoineen vastahyökkäykseen. He eivät joudu kirotuiksi siksi, että tekisivät laiskasti Jehovalta saamansa työn. He eivät ansaitse kirousta siksi, että pidättäisivät ’teloitus miekkansa’ vihollisverestä. (Jer. 48:10) He toteuttavat Jehovan koston hyökkääville kansoille. Sen tekemisestä heidät siunataan loistoisalla voitolla Jehovan ikuiseksi kunniaan saattamiseksi.
25. Miten Jehovan todistajien täytyy silloin jäljitellä Jeremiaa sen jälkeen, kun hänet raahattiin maahan, jota vastaan hän oli profetoinut?
25 Me olemme olleet vuodesta 1914 lähtien ”lopun ajassa”. (Dan. 12:4) Siksi Jeremia-luokan ja sen antautuneitten tovereitten täytyy nyt kiinnittää maailman huomio uhkaavaan ”miekkaan”, teloitusvälineeseen jota Jehova tulee käyttämään tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana. (Matt. 24:21) Heidän täytyy jäljitellä Jeremiaa, joka senkin jälkeen kun hänet pakolla raahattiin pois Juudan maasta julisti kuningas Nebukadnessarin ”miekan” uhkaavan maata, johon hänet raahattiin, Egyptiä, sekä myös Filisteaa, Mooabia, Ammonia, Edomia ja muita vihollismaita. Nytkin ennen ”suuren ahdistuksen” puhkeamista heillä on Jumalan käsky ’julistaa meidän Jumalamme kostonpäivän’ tulevan järjestäytynyttä uskontoa ja kaikkia maailmallisia kansoja vastaan. (Jer. 46:1–49:39) Heidän ’työnsä’ on kaiuttaa varoitussanomaa: ”Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.” – Jes. 34:8.
26, 27. Mihin Jehovan Hesekielille vartijana olemisesta esittämiin sanoihin Jeremia-luokan täytyy nyt suhtautua vakavasti?
26 Nyt soveltuvat Luukkaan 21:22:ssa esitetyt Jeesuksen profeetalliset sanat: ”Nämä ovat oikeuden jakamisen päiviä, jotta kaikki, mikä on kirjoitettu, täyttyisi.” Nyt on varsinkin Jeremia-luokan aika suhtautua vakavasti Jehovan Hesekielille esittämiin sanoihin. Hesekiel alkoi profetoida Babylonissa vuonna 613 eaa., seitsemän vuotta ennen kuin Jeremia vietiin vastoin tahtoaan Egyptiin:
27 ”Jos . . . vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sieluni pelastanut.” – Hes. 33:6–9; vrt. Hes. 9:2–10.
28. Mitä Jeremia-luokka ja sen toverit haluavat tässä suhteessa, mutta minkä tapahtuminen on mahdollista, ja mitä se merkitsisi heille?
28 Nykyajan Jeremia-luokka ja sen työtoverit eivät halua tulla sillä tavalla verivelkaisiksi. Mutta se on mahdollista heille. Jos he ihmispelon takia eivät varoittaisi kaikkia kansoja Jehovan ”kostonpäivän” ”miekasta” eivätkä siten suorittaisi ’työtänsä’, he ansaitsisivat hänen kirouksensa. Se merkitsisi sitä, että he eivät säilyisi elossa laiminlyöntinsä takia.
29. Mikä elämän etsijöitten täytyy nyt valita, jotta he voisivat välttyä kulkemasta välinpitämättömien ihmisten mukana, sen jälkeen kun järjestäytynyt uskonto on tuhottu?
29 Kun Jumalan koston ”miekka” iskee nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” maahan kaiken järjestäytyneen uskonnon, ihmiset jotka eivät ole kuunnelleet Jehovan ”vartijaa”, Jeremia-luokkaa, etsivät turvaa tuomituista poliittisista aineksista, mikä johtaa heidät varmaan tuhoon ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Har-Magedonissa. (Ilm. 16:14, 16) Jotta voisi välttyä joutumasta siihen niiden mukana, oikea suunta on valittava nyt kun se on vielä valittavissa. Silloin elämän etsijöitten ei tarvitse koskaan muuttaa suuntaansa.
(Tämän Jeremian profetiaa käsittelevän sarjan loppujakso julkaistaan myöhemmin.)
[Kuva s. 20]
Jumalan ”kostonpäivänä” ei ole aika tavoitella ”suuria” itselleen
[Kuva s. 21]
Älkäämme koskaan tehkö laiskasti ”Herran työtä”