14. luku

”Ikuisen tarkoituksen” riemuvoitto

 1. Ketkä ovat olleet Jumalan ”ikuista tarkoitusta” vastustavia henkiä ja mistä pitäen?

JUMALAN ”ikuisella tarkoituksella” on vastustajansa taivaassa ja maan päällä. Nämä ovat taistelleet ja yhä taistelevat estääkseen tuon ”ikuisen tarkoituksen” lopullisen voiton. Kun Jumala Eedenin puutarhassa ilmoitti ’ikuisen tarkoituksensa’ Suuren Käärmeen ja syntisen Aadamin ja Eevan kuullen, hän sanoi Käärmeelle: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Siitä lähtien Saatana ja demoneiksi muuttuneet tottelemattomat enkelit ovat yhdessä taistelleet Jumalan mainitsemaa tarkoitusta vastaan.

 2. a) Mitä saatanallisia keinoja käytettiin yritettäessä tuhota vasta luotu ”valittu suku”? b) Mitä Pietari kirjoitti varoittaakseen turmelevien ainesten tunkeutumisesta?

² Sen jälkeen kun hengellinen ”Jumalan Israel” perustettiin kahdentoista apostolin muodostamalle perustukselle vuoden 33 helluntaipäivänä, Saatana yritti maan päällä tuhota tämän vasta luodun ”valitun suvun”, tämän ”kuninkaallisen papiston”, tämän ”pyhän heimon”. (1. Piet. 2:9) Ensin käytettiin väkivaltaista vainoa, mutta se epäonnistui. (Apt. 7:59–8:4; 9:1–5, 21; 11:19) Sitten yritettiin turmella hengellisen Israelin opetus ja sen elämäntapa, mikä sai aikaan suurta tuhoa. Kirjoittaessaan kristillisen uskon kannattajille noin vuonna 64 apostoli Pietari varoitti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä ennalta tästä tulevasta hengellisen turmeluksen hyökkäyksestä ja sanoi:

”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” – 2. Piet. 1:21–2:3; ks. myös Juud. 4.

 3. a) Miten Paavali varoitti seurakunnan turmelijoista? b) Mikä on ”laittomuuden ihminen”, ja milloin se ilmestyi?

³ Samaten apostoli Paavali viimeisellä matkallaan Jerusalemiin varoitti kristillisen seurakunnan vanhimpia: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Myös aikaisemmin Tessalonikassa Makedoniassa sijaitsevalle seurakunnalle kirjoittamassaan kirjeessä hän antoi varoituksen uskonnollisen kapinan puhkeamisesta seurakunnassa ja ”laittomuuden ihmisen”, ”kadotuksen lapsen”, ilmestymisestä. Paavali varoitti, että ”laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”. Tämä ”laiton” oli oleva ihmisyhteisö, kristikunnan pappisluokka. (2. Tess. 2:3–9) Tämä ”laittomuuden ihmisen” yhteisö ilmestyi neljännellä vuosisadalla, jolloin Rooman keisari Konstantinus Suuri kävi kauppaa turmeltuneitten ”piispojen” kanssa ja teki näiden uskonnosta Rooman valtakunnan valtionuskonnon. Konstantinus perusti virallisen pappisluokan. Näin syntyi kristikunta.

 4. Millaisen historian kristikunnan papisto on perustamistaan seuranneina vuosisatoina tehnyt itselleen, ja mikä kristikunta silti väittää olevansa?

⁴ Millaisen historian kristikunta teki itselleen seuraavien 1600 vuoden aikana aina tälle 20. vuosisadalle asti? Sen historia kertoo, miten sen papit osallistuivat politiikkaan, toivat yhä useampia pakanaoppeja sen uskontoon, keräsivät itselleen rikkautta ja valtaa, sortivat uskonnollisia laumojaan, kiihottivat uskonsotiin, julmiin ristiretkiin ja vainoihin, muodostivat satoja sekavia lahkoja, siunasivat niin kutsuttujen ”kristittyjen” kansojen sotajoukot näiden kansojen ollessa sodassa toinen toistaan vastaan, turmelivat kirkonjäsentensä moraalin, kätkivät Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” ja todellisuudessa työskentelivät sitä vastaan Suuren Käärmeen maallisen näkyvän ”siemenen” tavoin. Sen keskuudessa ei ole ollut todellista kristillistä ykseyttä. Sen uskonnolliset liepeet ovat olleet suunnattoman verivelan tahraamat. Sen keskuudessa ei ole kasvatettu Jumalan pyhän hengen hedelmiä, varsinkaan veljellistä rakkautta! Sen sijaan siinä on ilmennyt runsaasti ”lihan tekoja”. (Joh. 13:34, 35; Gal. 5:19–24) Kuitenkin se on väittänyt olevansa ”Jumalan Israel” siitä huolimatta, että Raamatun todisteet tuomitsevat sen.

 5. Mitä Jumala on tehnyt ’ikuisen tarkoituksensa’ mukaisesti huolimatta kristikunnan väärinesityksestä?

⁵ Estikö kaikki tämä Jumalan ja hänen hengellisen Israelinsa väärin esittäminen Häntä toteuttamasta menestyksellisesti ’ikuista tarkoitustaan’? Ei hetkeäkään! Hän oli nähnyt kaiken tämän ennalta ja oli kertonut siitä etukäteen kirjoitetussa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Hänen uusi liittonsa hengellisen Israelin kanssa pysyi voimassa, ja epäilemättä hän valitsi ja valmisti edelleen hengellisiä israelilaisia heidän osaansa varten Messiaan Jeesuksen kanssa luvatussa taivaallisessa valtakunnassa.

 6. Mihin tilaan maan päällä olevat viimeiset 144000:n jäsenet saatettaisiin?

⁶ Koska niiden hengellisten israelilaisten lukumäärä, jotka sinetöidään Messiaan perijätovereiksi taivaalliseen valtakuntaan, rajoittuu sen mukaan, mitä Ilm. 7:4–8 ja 14:1–3 esittävät, 144000:een, on tuleva aika, jolloin viimeiset, jotka tarvitaan täyttämään Valtakunta-luokan koko määrä, olisivat täällä maan päällä. Sen sijaan että he olisivat uskonnollisesti jakautuneita kristikunnan uskonnollisten lahkojen tavoin, he olisivat koottuina hengelliseen ykseyteen rodusta, ihonväristä, kansallisuudesta tai heimositeistä riippumatta. He eivät myöskään ole osa tästä maailmasta, vaan heidät koottaisiin pois tästä maailmasta. – Joh. 17:14–23.

 7. Mihin Jeesus vertasi tuota kokoamistyötä, ja mihin aikaan hän sijoitti sen?

⁷ Selittäessään apostoleilleen jumalallisia salaisuuksia eli ”valtakunnan pyhiä salaisuuksia” (Um) Herra Jeesus puhui tästä ”valtakunnan lasten” lopullisesta kokoamisesta ”elonkorjuuna”. Hän osoitti, milloin tämä hengellinen ”elonkorjuu” tapahtuisi, kun hän sanoi:

”Elonaika on maailman loppu [Elonkorjuu on asiainjärjestelmän päättyminen, Um], ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” – Matt. 13:11, 39–43.

 8. Tapahtuisiko ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan vain tämä hengellinen ”elonkorjuu”, ja minkä kysymyksen yhteydessä Jeesus antoi tähän vastauksen?

⁸ Tuon ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan ennustettiin tapahtuvan muutakin kuin tämä ”valtakunnan lasten” elonkorjuu. (Matt. 24:31) Kaikki nämä muut seikat yhdessä hengellisen elonkorjuun kanssa olisivat tunnusmerkkejä, jotka osoittavat ajan, jossa me elämme, ennustetuksi ”asiainjärjestelmän päättymiseksi”. Messias Jeesus, Mooseksen kaltainen profeetta, luetteli nämä seikat vastaukseksi apostoleittensa kysymykseen välittömästi sen jälkeen, kun hän oli ennustanut Jerusalemin temppelin tuhon. He kysyivät häneltä: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi [kreik. parousia] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” – Matt. 23:37–24:3, Um.

 9. Mitä Jeesus ennusti silloin, ja milloin Jerusalemin, ”lopun aika” alkoi ja päättyi?

⁹ Kertomuksesta, jonka Matt. 24:4–22 esittää, voimme lukea, miten Jeesus vastauksessaan ennusti jälleen Jerusalemin tuhon ja sen lisäksi sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, hänen uskollisten opetuslastensa vainon, lisääntyvän laittomuuden ja rakkauden kylmenemisen, hänen opetuslastensa saarnaamistoiminnan ja heidän pakonsa Juudeasta ja Jerusalemista heidän nähtyään pyhän paikan ”hävityksen kauhistuksen” häpäisemänä. Se oli tapahtuva ”tämän sukupolven” aikana, johon hän ja hänen apostolinsa kuuluivat. Se merkitsi sitä, että Jerusalem ja asiainjärjestelmä, joka sille perustui ja jonka kansallinen uskonnollinen keskus se oli, olivat ’lopun ajassaan’. Tuo ”lopun aika” alkoi vuonna 29, jolloin Johannes Kastaja alkoi saarnata: ”Tehkää parannus [Katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”, ja jolloin hän kastoi Jeesuksen, ja se päättyi vuonna 70 Jerusalemin ja sen temppelin autioittamiseen ja Aaronin suvun pappeuden lakkaamiseen. Juutalaiset ja juutalaisuus eivät ole koskaan olleet samat sen jälkeen.

”LOPUN AJAN” TUNNUSMERKKI

10. Miten Jeesus ennustuksessaan käytti ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia, niin että hänen ennustuksensa soveltuu nykypäiviin?

¹⁰ Jeesus osoitti kuitenkin monenlaista tapahtuvan Jerusalemin tuhon jälkeen, kun hän lisäsi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat [kansain määräajat, Um] täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Jeesuksen koko ennustuksen huolellinen tarkastelu Matteuksen 24:nnestä ja 25:nnestä, Markuksen 13:nnesta ja Luukkaan 21. luvusta osoittaa, että Jeesus käytti ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia profeetallisena kuvana sen nykyisestä vastineesta kristikunnasta ja asiainjärjestelmää, joka vallitsi kaikkialle maailmaan hajaantuneitten juutalaisten keskuudessa, kuvana nykyisestä maailmanlaajuisesta asiainjärjestelmästä, jossa kristikunta on vallitseva tekijä. Näin ollen Jeesuksen ennustus ”asiainjärjestelmän päättymisestä” soveltuu myös nykypäiviin täyttyäkseen lopullisesti. Miksi sanomme ”nykypäiviin”? Tarkoitammeko sitä, että me nykyään elämme ennustetussa ”asiainjärjestelmän päättymisessä”? Tarkoitamme!

11. Missä ajanjaksossa tämä maailma nyt on, ja mitä aikaisempia samanlaisia ajanjaksoja tämä vastaa?

¹¹ Maailma elää nykyään ’lopun aikaansa’. Muistakaamme, että kun tuo ”muinainen maailma”, ”jumalattomain maailma”, ”silloinen maailma”, joka oli olemassa Nooan päivinä, hukkui maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen, sen ”lopun aika” alkoi 120 vuotta ennen vuoden 2370 eaa. tuhotulvaa. (2. Piet. 2:5; 3:6; 1. Moos. 6:1–3; Matt. 24:37–39) Ennen babylonialaisten vuonna 607 eaa. aiheuttamaa Jerusalemin tuhoa Jumala puhui viimeiselle Daavidin suvun kuninkaalle, joka istui Jerusalemin valtaistuimella, nimittäin Sidkialle, ja viittasi ’syntivelan loppumäärän aikaan’. Jerusalemin ”lopun aika” oli silloin 40 vuotta pitkä; se alkoi, kun Jumala herätti Jeremian profeetakseen Joosian hallituskauden 13. vuonna. (Hes. 21:25; Jer. 1:1, 2; Hes. 4:6, 7) Ensimmäisen vuosisadan Jerusalemillakin oli ’lopun aikansa’, joka oli 41 vuotta pitkä (vuodesta 29 vuoteen 70). – Luuk. 19:41–44; 1. Tess. 2:16.

12. Ketä profeettaa Jehova käytti mainitsemaan ”lopun ajan”, ja mikä vuodesta 1914 eteenpäin osoittaa, että me elämme tuota aikaa?

¹² Monta vuotta babylonialaisten aiheuttaman Jerusalemin ensimmäisen tuhon jälkeen Jumalan enkeli puhui profeetta Danielille ”lopun ajasta”, joka oli tuleva maailmanlaajuiselle asiainjärjestelmälle. (Dan. 11:35–12:4) Me olemme olleet tuossa ”lopun ajassa” vuodesta 1914 lähtien. Emme sano näin vain siksi, että tuona vuonna puhkesi ensimmäinen maailmansota ja toi mukanaan väkivallan ja sellaisen sotavarustelun aikakauden, joka uhkaa pyyhkäistä pois koko ihmissuvun. On myös totta, että tuosta merkittävästä vuodesta lähtien Jeesuksen ennustus, joka koskee asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä”, on ollut lopullisesti täyttymässä. Koska tämä ”asiainjärjestelmän päättyminen” huipentuu siihen, mitä Jeesus sanoi ”suureksi ahdistukseksi, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”, se merkitsee, että me olemme lähestymässä tämän asiainjärjestelmän lopullista loppua ja sen mukana ”jumalattomain maailman” tuhoa. – Matt. 24:21.

13. a) Miten Matt. 24:14 osoittaa, että Kristuksen ”läsnäolo” oli toteutuva Jumalan valtakunnan yhteydessä? b) Mikä pulma syntyy, koska Kristus ei esittänyt mitään päivämäärää?

¹³ Kuitenkin syy, miksi kiinnitämme huomion vuoteen 1914, on se, että tuona vuonna alkoi Herran Jeesuksen ”läsnäolo” (parousia) messiaanisen valtakunnan vallassa. Sen, että hänen näkymätön ’läsnäolonsa’ oli toteutunut tässä suhteessa, osoittaa eräs piirre, jonka hän mainitsi vastatessaan apostoleitten kysymykseen ”sinun läsnäolosi . . . tunnusmerkistä”. Tuo piirre oli, kuten Matt. 24:14 kertoo: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Vastatessaan apostoleilleen Jeesus ei esittänyt mitään päivämäärää, mutta ”tunnusmerkin” ilmaantuminen vuodesta 1914 lähtien tähän asti varmistaa tuon vuoden ajaksi, jolloin syntyi Jumalan messiaaninen valtakunta, jota hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee taivaassa. Mutta on olemassa toinenkin tapa sen todistamiseksi, että tuo päivämäärä on ennalta määrätty aika Valtakunnan syntymälle ja Kristuksen ”läsnäololle” siinä. Mikä tuo toinen tapa vuoden 1914 todistamiseksi on?

14. Milloin Jeesuksen mainitsemat pakanain ajat alkoivat, ja minkä tapahtuman jälkeen ne jatkuisivat?

¹⁴ Ennustuksessaan siitä, ”milloin nämä tapahtuvat”, hän kertoi etukäteen Jerusalemia uhkaavan tuhon ja lisäsi: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat [kansain määräajat, Um] täyttyvät.” (Luuk. 21:20–24) Nuo ”[ei-juutalaisten, pakana-] kansain määräajat” alkoivat vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja kukistivat kuningas Daavidin hallitsevan jälkeläisen, joka oli Jumalan iankaikkisesta valtakunnasta tekemän liiton perillinen. Nuo pakanain ajat jatkuivat Jeesuksen päiviin asti, ja niiden oli määrä jatkua pyhän kaupungin toisen hävityksen jälkeen. On tosiasia, että Jerusalemin ja Juudan maan 70-vuotisen autioituksen jälkeen juutalaisten uskollinen jäännös palasi pakkosiirtolaisuudesta Babylonian maasta ja rakensi uudelleen Jerusalemin ja muita kaupunkeja kauan autiona olleeseen maahan. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Jerusalem olisi lakannut olemasta pakanakansojen, ensin babylonialaisten ja sitten Babylonian valloittaneiden meedialaisten ja persialaisten, tallaama.

15. a) Miksi pakanain ajat jatkuivat sen jälkeen, kun Jerusalem rakennettiin uudelleen vuonna 537 eaa.? b) Miksi nuo ajat jatkuivat senkin jälkeen, kun Jeesus oli Pontius Pilatuksen kuulusteltavana?

¹⁵ Miksi ei? Siksi, että kun Jerusalemia alettiin rakentaa uudelleen vuonna 537 eaa., Daavidin kuninkaallisen suvun valtaistuinta ja messiaanista valtakuntaa ei ennallistettu Jerusalemiin. Jerusalem kuului nyt Meedo-Persian valtakunnan erääseen maakuntaan ja oli Dareios Meedialaisen ja persialaisen Kyyros Suuren vallan alaisuudessa. Näin ollen se, mitä Jerusalem oli edustanut siitä pitäen, kun kuningas Daavid vuonna 1070 eaa. valtasi sen, oli yhä tallattuna, nimittäin Jerusalemin asema kuningas Daavidin poikien ja seuraajien messiaanisen valtakunnan pääkaupunkina. Leeviläishallitsijoitten makkabilaisvaltakunta (vuosina 104–63 ja 40–37 eaa.) ei muuttanut tuota tosiasiaa. Kun sitten Jeesus, ”Daavidin poika”, tuli ja esittäytyi Jumalan hengen voitelemana, useimmat juutalaiset uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa eivät halunneet häntä Messiaakseen ja Kuninkaakseen. He huusivat roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:15) Pakanain ajat siis jatkuivat, ja messiaanisen kuninkuuden oikeutta poljettiin edelleen.

16, 17. a) Milloin sanomme pakanain aikojen täyttyneen Jeesuksen ennustuksen täyttymyksen huomioon ottaen? b) Kenelle muinaiselle kuninkaalle Jumala paljasti ajan pituuden, ja miten Jumala oli käyttänyt tätä kuningasta?

¹⁶ Jeesus sanoi kuitenkin: ”Kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Miten kauan sen jälkeen, kun Babylon oli kukistanut kuningas Daavidin valtaistuimen Jerusalemissa vuonna 607 eaa., noiden aikojen oli määrä jatkua, aikojen, jolloin pakanat olivat estäneet Jumalan messiaanisen valtakunnan toiminnan?

¹⁷ Tietenkin nyt nähtyämme, mitä Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi on tapahtunut ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta lähtien, me voimme luottavaisesti vastata: pakanain aikain päättymiseen asti vuonna 1914. Niin, mutta sitä paitsi kuningas Nebukadnessarin päivinä, hänen, joka tuhosi Jerusalemin vuonna 607 eaa., Jumala paljasti, että hän oli päättänyt, miten kauan silloin alkaneet pakanain ajat kestäisivät Jumalan messiaanisen valtakunnan puuttumatta asioihin. Jumala osoitti, että ne kestäisivät seitsemän vertauskuvallista ”aikaa”. Profeetta Daniel tulkitsi unen, missä Jumala paljasti tämän aikajakson Nebukadnessarille. (Dan. 4:13, 20, 22, 29) Jumala käytti Nebukadnessaria ikään kuin puunhakkaajana, joka hakkasi maahan Jumalan valtakunnan maallisen, ilmauksen Jerusalemissa vuonna 607 eaa. Tuon vertauskuvallisen ”puun” kanto piti sitoa eikä sen sallittu versoa ja tuottaa uutta puuta ennen kuin vasta ”seitsemän ajan” päätyttyä.

18. a) Ketkä käyttivät pakanain aikojen kuluessa sitä valtakunnan valtaa, jota Daavidin kuningashuoneen olisi pitänyt käyttää, ja millaisella tavalla? b) Miten messiaanisen hallitusvallan ennallistus kuvattiin?

¹⁸ Sillä välin noiden ”seitsemän ajan” kuluessa maailman pakanahallitsijat käyttäisivät hallitusvaltaa, joka todellisuudessa kuului kuningas Daavidin kuninkaalliselle sukuhaaralle sen liiton tähden, jonka Jumala oli tehnyt Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta. Kuitenkin nuo pakanahallitsijat käyttivät tuota hallitusvaltaa hyvin epäteokraattisella, epämessiaanisella tavalla, kuin järjettömällä tavalla, jolla Nebukadnessar toimi seitsenvuotisen hulluutensa aikana. Mutta samoin kuin takaisin järkiinsä tullut Nebukadnessar palautettiin hallitusvaltaan noiden seitsemän vuoden päätyttyä, niin Jumalan valtakunnan messiaanisuus oli määrä ennallistaa pakanain maailmanherruuden ”seitsemän ajan” päättyessä. Silloin kuninkaallisen kannon siteet piti avata ja sen juurista oli kasvava uusi hallitusvallan puu. – Dan. 3:31–4:34.

19. a) Kuinka kauan kesti kukin seitsemästä pakanain ajasta? b) Suunnilleen mihin aikaan vuodesta nuo ajat alkoivat, ja suunnilleen mihin aikaan vuodesta ne päättyivät?

¹⁹ Jos nyt laskemme vuodesta 1914 taaksepäin vuoteen 607 eaa., saamme 2520 vuotta. Jos seuraavaksi jaamme nuo 2520 vuotta ’aikojen’ lukumäärällä, seitsemällä, saamme tulokseksi 360 vuotta. Se on profeetallisen ”ajan” pituus Pyhässä Raamatussa. (Ilm. 12:6, 14; vrt. Ilm. 11:2, 3.) Nebukadnessarin hulluuden seitsemän kirjaimellista vuotta kuvasivat noita 2520 vuoden mittaista ”seitsemää aikaa”, missä 360 päivän mittaisen profeetallisen ”ajan” kukin päivä vastasi yhtä vuotta. (Hes. 4:6; 4. Moos. 14:34) Vertauskuvalliset ”seitsemän aikaa” alkoivat, kun Babylonian sotajoukot jättivät Jerusalemin ja Juudan maan autioiksi, ilman maaherraa, joka olisi astunut murhatun maaherran Gedaljan tilalle maahan, mikä tapahtui tisrikuun puolivälin tienoilla. Näin ollen ne päättyisivät samoihin aikoihin vuonna 1914 eli noin 4.–5. lokakuuta 1914.

20. Mitä tarkoitettaisiin sillä, että vuonna 1914 kävi päinvastoin kuin vuonna 607 eaa.?

²⁰ Tänä jälkimmäisenä ajankohtana piti käydä päinvastoin kuin tisrikuussa vuonna 607 eaa., jolloin pakanain ajat alkoivat. Juudan maa jäi autioksi hylyksi, josta puuttui Jerusalemissa ollut temppeli ja siellä ollut ”Jehovan valtaistuin”, jolla kuningas Daavidin voideltu jälkeläinen oli istunut. (1. Aikak. 29:23, Um) Tämä merkitsi sitä, että vuoden 1914 varhaissyksyllä pakanakansat lakkasivat tallaamasta messiaanista kuninkuutta ja messiaaninen valtakunta syntyisi, ei maallisessa Jerusalemissa, vaan ylhäällä taivaassa, missä kuningas Daavidin Poika ja Herra nyt istui Jehova Jumalan oikealla puolella. (Ps. 110:1, 2) Juuri silloin tuli voideltu, ”jolla on [laillinen, Um] oikeus”, ja Jehova Jumala antoi sen hänelle. – Hes. 21:25–27; Dan. 7:13, 14.

21. Miten Jumalan messiaanisen valtakunnan syntyminen taivaassa kuvattiin, ja mitä seurasi välittömästi?

²¹ Ensimmäistä maailmansotaa oli käyty jo yli kaksi kuukautta, kun tuo hämmästyttävä tapahtuma sattui näkymättömissä taivaissa. Ilm. 12:1–5 kuvaa tuon vastasyntyneen messiaanisen valtakunnan poikalapseksi, jonka Jumalan taivaallinen ”vaimo” synnytti ja joka temmattiin Jumalan valtaistuimen luo osallistumaan hallitusvaltaan Hänen kanssaan. Näin tämä Jumalan ”ikuisen tarkoituksen” majesteettinen piirre sai voiton, mutta se oli voitto yli-inhimillisestä vastustuksesta. Luemme siitä:

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha [alkuperäinen, Um] käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan:

”’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’

”Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. . . . Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenensä jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus [Jeesuksesta todistamisen työ, Um].” – Ilm. 12:7–17.

22. a) Mitä se, että Miikael heitti Saatanan ja hänen demoninsa pois taivaasta, osoittaa hänen henkilöllisyydestään? b) Mitä Jeesus ennusti vainoista, jotka kohtaisivat ”[vaimon] siemenen jäljellä olevia”?

²² Niin, ylienkeli Miikael näyttäytyy jälleen taivaassa, ja Jumalan ”vaimon” ”siemenenä”, jonka on määrä murskata Käärmeen pää, hän voittaa taistelun ja heittää alkuperäisen Käärmeen ja hänen demonienkelinsä alas maan päälle. Vihassaan Suuri Käärme vainoaa ”vaimoa” vainoamalla ”hänen siemenensä jäljellä olevia”, jotka olivat maan päällä ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Ennustuksessaan Jeesus kertoi, että sellainen vaino kohtaisi hänen voideltuja seuraajiaan ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikaan. Hän sanoi opetuslapsilleen:

”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. . . . Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” – Matt. 24:9–13.

23. a) Mitä Jeesuksen välityksellä annettua käskyä tottelemalla voideltu jäännös on tehnyt itsensä tunnetuksi? b) Miten varhain siihen kuuluvat julistivat vuotta, jolloin pakanain ajat päättyisivät?

²³ Sekä Raamatusta että maailman historiasta on siis nähtävissä todisteet sille, että ”lopun aika” alkoi vuoden 1914 varhaissyksyllä. Täysin sopusoinnussa tämän kanssa kohdistuu jatkuvasti vainoa voideltuun jäännökseen, ’joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksesta todistamisen työ’. Siihen kuuluvat pitävät Jumalan käskyn, joka annettiin Jeesuksen ennustuksessa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” (Matt. 24:14) Tämä voideltujen jäännös on tunnistettavissa historian lehdiltä vuodesta 1914 pitäen. Ennen tuota vuotta tämän voidellun jäännöksen jäsenet olivat tutkineet vilpittömästi Jumalan sanaa kristikunnasta riippumatta. He asettivat Pyhän Raamatun ihmistekoisten uskonnollisten perinteitten edelle. Jo vuonna 1876 he tekivät tunnetuksi, että pakanain aikojen 2520 vuotta päättyisivät vuonna 1914. Tapahtumat, jotka ovat sattuneet tuosta vuodesta eteenpäin, todistavat, että he eivät olleet väärässä.

24. a) Miksi jäännökseen kuuluvista tuli ensimmäisen maailmansodan aikana kansainvälisen vihan kohde? b) Mihin sodanjälkeiseen työhön he ryhtyivät, ja minkä nimen he pyrkivät tekemään julkisesti tunnetuksi?

²⁴ Ensimmäisen maailmansodan aikana heistä tuli kaikkien kansojen vihan kohde, ja he kärsivät ankaraa vainoa siksi, että he olivat Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella ja yrittivät pysyä vapaina verivelasta, jolla kristikunta tahrasi itsensä. Vuonna 1919, ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna, he ymmärsivät kristillisen velvollisuutensa julistaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin Jumalan messiaanista valtakuntaa, joka oli perustettu taivaissa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. (Matt. 24:14) Vuonna 1925 heidän hengellisen ymmärryksensä silmät avautuivat näkemään, että Jumalan oli tullut aika tehdä itselleen nimi. (2. Sam. 7:23 [”sen nimen” = ”itselleen nimen”, Um]; Jer. 32:20; Jes. 63:14; ks. engl. Vartiotorni 1. elokuuta 1925, s. 226, 2. palsta, kpl 4; myös 15. syyskuuta 1925, s. 280, kpl 41–43; suom. huhtikuu 1926, s. 56, kpl 41–43.) Niinpä he ryhtyivät nyt tekemään maailmanlaajuisesti tunnetuksi ainoan elävän tosi Jumalan raamatullista nimeä ja myös Hänen ’ikuista tarkoitustaan, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä’. – Ef. 3:11, Um.

25. Mistä voidellun jäännöksen jäsenten tarvitsi erottautua selvästi, ja minkä he näin ollen omaksuivat vuonna 1931?

²⁵ Niinpä vuonna 1931 he olematta julkeita ja täysin aiheellisesti ottivat seuraavan askeleen ja omaksuivat nimen, joka erotti heidät Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, josta he olivat tulleet pois Ilm. 18:4:ssä esitetyn Jumalan käskyn mukaisesti. Niin, se oli nimi, joka erottaisi heidät myös maailmallisesta ja suunnattoman verivelkaisesta kristikunnasta, joka on jakautunut satoihin erillisiin lahkoihin. Se oli todellakin nimi, joka perustui Raamattuun (Jes. 43:10, 12) ja joka asetti heidän eteensä selvästi heidän kristillisen työnsä. Se oli nimi, joka on siitä pitäen tullut tunnetuksi kautta maailman, sekä kunnioitettu että vihattu nimi, Jehovan todistajat. Tämän nimensä mukaisesti he elävät!

”SUURI JOUKKO” SÄILYY HARMAGEDONISSA

26. Kuinka kaukaisesta ajasta lähtien Jumala on ottanut ”kansaa omalle nimellensä”, ja puuttuuko Häneltä sellainen kansa nykyään?

²⁶ Oliko tämä kaikki pelkästään lyhytaikainen uskonnollisen innon purkaus? Oliko se pelkkä merkityksetön sattuma? Vai tapahtuiko se Jumalan edistyvän tarkoituksen mukaisesti? Katsohan tuloksia! Jotakin tarkoituksellista alkoi Jerusalemissa tuona historiallisena vuoden 33 helluntaipäivänä, jolloin Jumala vuodatti pyhän henkensä ja hengen täyttämä apostoli Pietari nousi ja lainasi ennustusta, jonka Jooel 2:28–32 esittää, ja sanoi tuhansille juutalaisille: ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu.” Siellä Jumala alkoi muodostaa ”kansaa omalle nimellensä”, hengellistä Israelia. (Apt. 2:1–21; 15:14) Lisäaskel otettiin ’seitsemännenkymmenennen vuosiviikon’ lopussa vuonna 36, jolloin Jumala lähetti apostoli Pietarin saarnaamaan ympärileikkaamattomille pakanoille ja vuodatti pyhän henkensä näihin uskoviin ei-juutalaisiin. Siten Jumala laajensi ”kansaa omalle nimellensä” kastamalla ja voitelemalla pakanoita pyhällä hengellä ja ottamalla heitä mukaan hengelliseen Israeliinsa. (Apt. 10:1–11:18; 15:7–11) Tämä tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla. Entä miten on nykyään tällä 20. vuosisadalla? Vääjäämättömän historian tosiasiat osoittavat, että Jumalalla on yhä ’kansa omalla nimellensä’!

27. Mitä todisteita meillä on siis nykyään siitä, että Jumala on pitänyt kiinni tarkoituksestaan tässä suhteessa, ja keille tästä nyt koituu siunauksia?

²⁷ Aabrahamin hengellisen ”siemenen” lopullisen jäännöksen läsnäolo nykyään maan päällä todistaa, että Jumala saattaa parhaillaan 144000 hengellisen israelilaisen määrää täyteen heidän Päänsä Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Hän tekee sen kaikesta paholaisten ja ihmisten vastustuksesta huolimatta! Hänen ’ikuinen tarkoituksensa, jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä’, on saamassa voiton – nyt! Hän on muuttumattoman päättäväinen nyt kuten aina nähdäkseen tarkoituksensa toteutuvan voittoisasti täysin määrin lähitulevaisuudessa. Mitä kaikkea hyvää tämä merkitseekään ihmiselle! Niiden ihmisten ”suuri joukko”, jotka arvostavat tätä, kasvaa kaikkialla maailmassa. Jo nyt he saavat Jumalalta siunauksia Aabrahamin hengellisen ”siemenen” jäännöksen välityksellä.

28. Kuka on pääasiallisesti Aabrahamin ”siemen”, mutta mikä osoittaa, rajoitetaanko siunaus ainoastaan niihin, jotka ovat ”siemenen” jäseniä?

²⁸ Muinainen patriarkka Aabraham kuvasi Jehova Jumalaa. Jehova itse on Suurempi Aabraham. Hänen ’siemenensä’ on pääasiallisesti hänen kerran uhrattu Poikansa, Jeesus Kristus, meidän Herramme. Tämän ”siemenen” Huomattavimman Jäsenen välityksellä myös kaikki hengellisen Israelin jäsenet on siunattu. Mutta ovatko he ainoat, jotka siunataan? Eivät! Jumalan muinaiselle Aabrahamille vannoma lupaus kuului: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:18; Apt. 3:22–26) Tähän ”siemeneen” sisältyy enemmän kuin Jeesus Kristus, sillä Aabrahamin siemenen oli määrä olla kuin tähdet ja hiekka meren rannalla – lukematon. Niinpä ”siemeneen” sisältyy koko hengellinen Israel. Tämän koko ”siemenen” välityksellä saavat siunauksen muut, niin, ”kaikki kansakunnat maan päällä”, jotka ovat ”siemenen” ulkopuolella, hengellisen Israelin ulkopuolella. Näin ollen koko ihmiskunta tullaan siunaamaan Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, hengellisen ”siemenen” taivaallisen Isän, ”siemenen” välityksellä. Tämän päämäärän toteutumiseksi on tapahtuva kuolleitten ylösnousemus ”siemenen” messiaanisen valtakunnan alaisuudessa. – Apt. 24:15.

29, 30. a) Keillä esikristillisten aikojen ihmisillä niitä esikuvattiin, jotka nykyään saavat siunauksia ”siemenen” jäännöksen välityksellä? b) Miten Jeesus viittasi tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” eloon jääviin?

²⁹ Entä ketkä nykyään kaikista kansoista ovat niitä, jotka saavat siunauksia Aabrahamin ”siemenen” ”jäännöksen” välityksellä tai sen yhteydessä? Jumalan rakkaudellisen tarkoituksen mukaisesti nämä esikuvattiin muinaisina aikoina. Keillä?

³⁰ Kun vapautetut israelilaiset vuonna 1513 eaa. lähtivät Egyptistä ensimmäisen pääsiäisillan jälkeen ja kulkivat sitten Punaisenmeren läpi turvaan Siinain niemimaan rannoille, heidän mukanaan meni ”paljon sekakansaa”, ei-israelilaisia. (2. Moos. 12:38; 4. Moos. 11:4) Kun Babylonian sotajoukot vuonna 607 eaa. hävittivät Jerusalemin ensimmäisen kerran, etiopialainen eunukki Ebed-Melek ja ei-israelilaiset reekabilaiset jäivät eloon pyhän kaupungin ja sen temppelin tuhoutuessa. (Jer. 35:1–19; 38:7–12; 39:16–18) Kun Jeesus niisankuun 11. päivänä vuonna 33 ennusti tuhon, joka oli kohtaava Jerusalemia vuonna 70 ja joka oli profeetallinen esikuva kristikunnan tuhosta meidän sukupolvemme aikana, niin hän sanoi:

”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:21, 22; Mark. 13:19, 20.

31. Minkä näyn apostoli Johannes sai siitä ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa ”ahdistuksessa” hengellisen jäännöksen kanssa?

³¹ Lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” on oleva eloon jääviä hengellisen Israelin jäännöksen eli ”valittujen”’ lisäksi. Noin vuonna 96 iäkkäälle apostoli Johannekselle annettiin näky niistä, jotka menevät ”suuren ahdistuksen” läpi yhdessä hengellisen Israelin ”jäännöksen” kanssa. Heti saatuaan näyn hengellisen Israelin 144000 uskollisen jäsenen hengellisestä sinetöimisestä Johannes jatkaa:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.

”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” – Ilm. 7:9, 10, 13–17.

32. a) Milloin tästä näystä julkaistiin ensi kerran selitys, joka soveltuu meidän aikamme tosiasioihin? b) Miksi on odotettavissa, että tähän ”suureen joukkoon” kuuluvat eivät mene taivaaseen hallitsemaan Jumalan Karitsan kanssa?

³² Selitys tämän aikamme tosiasioihin soveltuvan näyn merkityksestä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1935 alkaen Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa pidetystä Jehovan kristittyjen todistajien konventista 31. toukokuuta 1935. Näyn ”suureen joukkoon” kuuluvat eivät odota menevänsä taivaaseen hallitsemaan taivaallisella Siioninvuorella 144000 hengellisen israelilaisen kanssa. Esimerkiksi Ilm. 14:1–3 esittää, että ainoat, jotka seisovat Jumalan Karitsan kanssa taivaallisella Siioninvuorella, ovat 144000 hengellistä israelilaista. ”Suuren joukon” ei nähdä seisovan siellä, ja syystä. Ainoastaan noista 144000:sta sanotaan: ”Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle.” (Ilm. 14:4, 5; Jaak. 1:18) Niistä 144000:sta, jotka ”ovat ostetut ihmisistä”, me luemme seuraavat Jumalan Karitsalle osoitetut sanat:

”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset [persoonia, Um] kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [maata, Um].” – Ilm. 5:9, 10.

33. Keissä sitten Jumalan uuden liiton tarkoitus toteutuu?

³³ Niinpä Jumalan hengellisen Israelin kanssa tekemän ”uuden liiton” tarkoitus toteutuu noissa 144000:ssa, koska uuden liiton tarkoituksena oli tuottaa ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa”, jota vanha Mooseksen välittämä lakiliitto ei tuottanut. (2. Moos. 19:5, 6) ”Suurta joukkoa”, jonka Ilm. 7:9–17 mainitsee, ei oteta tuohon uuteen liittoon, mutta siihen kuuluvat ovat nykyään uudessa liitossa olevien hengellisten israelilaisten ”jäännöksen” yhteydessä.

34. Missä ”suureen joukkoon” kuuluvat odottavat saavansa nauttia iankaikkisesta elämästä, ja mitä he tunnustavat Jumalasta ja hänen Karitsastaan?

³⁴ Niinpä ”suuri joukko” ei odota menevänsä taivaaseen sen jälkeenkään, kun se on säilynyt elossa ”suuressa ahdistuksessa”. ”Suureen joukkoon” kuuluvat odottavat Jumalan Karitsan kaitsevan heitä täällä maan päällä ”suuren ahdistuksen” jälkeen ja ohjaavan heidät iankaikkiseen elämään paratiisimaassa. He tunnustavat valtaistuimella istuvan taivaan Jumalan koko luomakuntaa hallitsevaksi Kaikkeudensuvereeniksi. He tunnustavat Messiaan Jeesuksen ”Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin”, ja tunnustavat, että he saavat pelastuksestaan kiittää Jumalaa hänen kerran ”teurastetun” Karitsansa kautta, ja uskossa ja tottelevaisina ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”.

35. a) Missä osassa Jumalan ”temppeliä” he palvelevat Häntä jatkuvasti ja miksi? b) Miten he ilmaisevat uskollisuutta Jumalan Ylimmäiselle Papille, ja miten Jeesus kuvasi heidät eräässä vertauksessa?

³⁵ He tunnustavat ainoastaan Suvereenin Herran Jehovan Jumalakseen. Se selittää, miksi heidän nähdään ’palvelevan häntä päivät ja yöt hänen temppelissään’, hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa, jonka temppelin kaikkeinpyhin on pyhissä taivaissa. (Hepr. 9:24) ”Suuri joukko” on siis nyt yhteydessä 144000 hengellisen israelilaisen jäännökseen kuuluvien kanssa, joista tulee uuden liiton välityksellä tuotettuja kuninkaallisia pappeja. Ilmaistakseen uskollisuutensa kuninkaalliselle Ylimmäiselle Papille Jeesukselle Kristukselle ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat uskollisia hänen hengellisille veljilleen, jotka ovat yhä maan päällä. He tekevät kaikkea mahdollista hyvää Kristuksen hengellisille veljille, jopa liittyvät heidän kanssaan saarnaamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti. Nämä uskolliset ovat se ’lammas’-luokka, jonka Jeesus kuvaili vertauksessaan, kun hän sanoi:

”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

”Ja [vuohiluokkaan kuuluvat] menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen [pois karsimiseen, Um], mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” – Matt. 25:34–40, 46.

36. Milloin vertauksen vuohiluokka ’karsitaan pois’ ja miksi?

³⁶ Ne, jotka eivät toimi ”lampaitten” tavoin nyt hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hengellisiä veljiä kohtaan, karsitaan pois tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, sillä he eivät ole Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen” puolella vaan ovat ”alkuperäisen käärmeen” Saatanan ”siemenen” puolella. (1. Moos. 3:15; Ilm. 12:9, 17, Um) He taipuvat ’koko asuttua maata eksyttävän alkuperäisen käärmeen’ vaikutukseen ja ohjaukseen, ja niin heidän havaitaan olevan Käärmeen ”siemenen” puolella, kun ”suuri ahdistus” pian puhkeaa.

37. Missä ajanjaksossa tämä maailmallinen järjestelmä on ollut vuodesta 1914 lähtien, ja mikä on tämän sukupolven edessä Dan. 12:1:n mukaan?

³⁷ Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymästä lähtien taivaissa vuonna 1914 tämä maailmallinen asiainjärjestelmä on ollut ’lopun ajassaan’. Tämä ”lopun aika” huipentuu pian ”suureen ahdistukseen”, kuten Jeesus Kristus ennusti. Profeetta Daniel kertoi ennalta tämän vertaansa vailla olevan ahdistuksen kauan ennen kuin Jehova Jumala lähetti taivaallisen Esikoispoikansa maan päälle Jeesukseksi. Niinpä Jumalan enkeli esitti ennustuksen Danielille seuraavin sanoin:

”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti.” – Dan. 12:1; vrt. Matt. 24:21.

Tuo ”ahdistuksen aika” on nyt ihmiskunnan tämän sukupolven edessä.

38. a) Ketkä uskonnonharjoittajat säilyvät elossa Suuren Babylonin tuhossa? b) Minkä kiistakysymyksen ratkaisemiseksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” on taisteltava?

³⁸ Tuona ”ahdistuksen aikana”, tuona ”suuren ahdistuksen” aikana uskonnonvastaiset poliittiset voimat hävittävät nykyajan Suuren Babylonin eli väärän uskonnon maailmanmahdin, joka alkoi muinaisesta Babylonista. (1. Moos. 10:8–12; Ilm. 17:1–18:24) Jumalan suojelemina hengellisen Israelin ”jäännöksen” ja ”suuren joukon” jäsenet säilyvät elossa tuossa tuhossa, koska he ovat tosi uskonnon harjoittajia. (Jaak. 1:27) Heti sen jälkeen kun uskonnonvastaiset voimat ovat epäonnistuneet yrityksessään pyyhkäistä pois maan päältä puhdas ja tahraton ”palvontamuoto” (Um), puhdas uskonto, alkaa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” paikassa, jota vertauskuvallisesti kutsutaan Harmagedoniksi. (Ilm. 16:14, 16, Um) Miksi? Siksi, että yleismaailmallinen kiistakysymys koko luomakuntaan kohdistuvasta Jehovan suvereenisuudesta, jota jäännös ja ”suuri joukko” kannattavat, täytyy vielä ratkaista. Tämä kiistakysymyksen ratkaiseminen kuuluu osana Jumalan ”ikuiseen tarkoitukseen . . . jonka hän muodosti Kristuksen, Jeesuksen, meidän Herramme, yhteydessä”, hänen, joka on Jumalan luvatun ”siemenen” huomattavin jäsen.

39, 40. a) Missä sotilaallinen yhteenotto kiistakysymyksen ratkaisemiseksi tapahtuu, ja keiden näemme kokoontuvan sinne? b) Kuka saa voiton ja osoittautuu siten ylimmäksi?

³⁹ Kansalliset suvereenisuudet, joista nykyajan poliittiset hallitukset itsepintaisesti pitävät kiinni, törmäävät vastakkain Luojan kaikkeudensuvereenisuuden kanssa. Sotilaallinen yhteenotto tässä tärkeimmässä kiistakysymyksessä lähenee tämän ”lopun ajan” kuluessa loppuunsa. Näemmekö me Ilmestyskirjan tulevista tapahtumista esittämien ennakkonäkymien valossa maan kuninkaita ja poliittisia hallitsijoita ja heidän sotajoukkojaan ja kannattajiaan koottavan Harmagedonin taistelukentälle taistelun saattamiseksi loppuun? Näemme.

⁴⁰ Mutta me näemme myös uskon avulla taivaallisen kuninkaitten Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen enkelisotajoukkojensa kiiruhtavan tuolle samalle taistelukentälle ikään kuin ratsastaen valkoisilla sotahevosilla. Me voimme luottaa sitä koskevaan Jumalan sanaan: Harmagedonissa käytävä sota huipentuu Jumalan, Kaikkivaltiaan, joukkojen voittoon ja kaikkien ihmistekoisten poliittisten järjestelmien ja niiden viranhaltijoitten, armeijoitten ja isänmaallisten kannattajien tuhoon. Kerran Karitsan kaltainen Jeesus Kristus osoittautuu kuninkaitten Kuninkaaksi, sillä Jehova Jumala on hänen oikealla puolellaan Taistelijana Melkisedekin kaltaisen Kuningas-Pappinsa rinnalla. – Ilm. 17:12–14; 19:11–21; Ps. 110:4, 5.

41. a) Miksi ”alkuperäinen käärme” ei Harmagedonin jälkeen kykene enää käymään sotaa jäännöstä ja ”suurta joukkoa” vastaan? b) Missä mielessä Jumalan ”vaimon” ”siemenelle” tulee nyt ylin hetki?

⁴¹ Se on se suurenmoinen huipentuma huudolle ”voi maata ja merta”, johon ”alkuperäinen käärme” (Um) ja hänen demonienkelinsä niiden tultua heitetyiksi pois taivaasta johtavat koko petetyn ihmiskunnan! (Ilm. 12:7–12) Kun ”alkuperäisen käärmeen” koko maallinen ”siemen” on tuhottu Harmagedonissa, Saatana ei enää kykene sotimaan ’vaimon siemenen jäljellä olevia’ vastaan ja Suvereenia Herraa Jehovaa palvovien tovereitten ”suurta joukkoa” vastaan. (Ilm. 12:13, 17, Um) Jätetäänkö ”alkuperäinen käärme” ja hänen näkymätön demoni-’siemenensä’ vapaaksi maamme läheisyyteen, jonne ne on heitetty taivaasta? Ei! Sillä nyt tulee ylin hetki Jeesukselle Kristukselle, Jumalan ”vaimon” taivaalliselle ”siemenelle”, jonka kantapäähän tuo murhamielinen Käärme kerran pisti! Osat vaihtuvat, ja nyt Jumalan taivaallisen ”vaimon” ”siemenen” täytyy murskata Käärmeen ”pää” ja saattaa hänet ja hänen demoni-’siemenensä’ sellaiseen tilaan, että on kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan! Miten se tapahtuu?

42. a) Miten sitten Käärme ja hänen ’siemenensä’ murskataan? b) Mikä muutos sitten tapahtuu taivaallisten hallitusvaltojen ja maallisen yhteiskunnan suhteen?

⁴² Poistamalla Käärme ja hänen demoninsa maan läheisyydestä ja heittämällä ne ”syvyyteen” ja sinetöimällä ne sinne ikään kuin kahleilla sidottuina seuraaviksi tuhanneksi vuodeksi. Ilm. 20:1–3 kuvailee tätä, ei osana Harmagedonissa käytävästä sodasta, vaan tuota sotaa seuraavana vaiheena. (1. Moos. 3:15; Room. 16:20; Luuk. 10:18–20) Siten maallisen ihmisyhteiskunnan ikivanhat saatanalliset ”taivaat” pyyhkäistään ikuisiksi ajoiksi pois ja Jumalan messiaaniset ”uudet taivaat” levittäytyvät siunaamaan uutta maallista ihmisyhteiskuntaa. Silloin toteutuvat voittoisasti sanat, jotka apostoli Pietari lausui, kun hän kuvailtuaan vanhojen vertauskuvallisten taivaitten ja maan tuhon rohkaisee kaikkia Jehova Jumalan tosi palvojia sanomalla: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” – 2. Piet. 3:7–13; Ilm. 20:11; 21:1; Jes. 65:17.