18. luku

Miksi monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan

JUMALAN valtakunnan aika ryhtyä hoitamaan kaikkia maan asioita on käsillä. Sinä voit olla niiden joukossa, jotka näkevät sen ihmiskunnalle tuomat suurenmoiset siunaukset. Tämä ei ole mikään perusteeton väite. Sitä tukevat monet todisteet, joiden joukossa on sellaisiakin, jotka sinä olet henkilökohtaisesti nähnyt.

Monia satoja vuosia sitten Jehova Jumala paljasti sen nimenomaisen ajan, jolloin hallitusvalta annetaan sille, jonka hän asettaisi ihmismaailman kuninkaaksi. Hän käytti tämän paljastaessaan vertauskuvia ja välitti osan tästä tiedosta erään unen avulla.

Sen, että Jumala käytti sellaista viestintäkeinoa tämän tärkeän tiedon välittämiseksi ihmisille, ei pitäisi herättää epäilyksiä. Ajattele, millä tavalla ihmiset nykyään lähettävät tietoja. Salaisia sanomia lähetetään koodikielellä halki avaruuden. Sen jälkeen joko ihmiset tai koneet selvittävät nämä koodisanomat. Tämä tiedonvälityskeino on tarkoituksenmukainen. Se salaa tiedon merkityksen niiltä, joilla ei ole oikeutta sen tietämiseen.

Samoin ei Jumalakaan ole käyttänyt vertauskuvia tarkoituksettomasti. Sellaisten vertauskuvien ymmärtäminen vaatii ahkeraa tutkimista. Monet ihmiset ovat kuitenkin haluttomia käyttämään aikaa ymmärryksen saamiseksi, koska heillä ei ole tosi rakkautta Jumalaa ja totuutta kohtaan. Siksi ”valtakunnan pyhät salaisuudet” pysyvät heiltä salattuina. – Matt. 13:11–15, Um.

MUINAINEN PROFEETALLINEN UNI

Yksi noista ”pyhistä salaisuuksista” on Raamatussa Danielin kirjassa. Tuo kirja varaa olennaisen tiedon sen ajankohdan määrittämiseksi, jona kuninkaallinen valta annetaan Jumalan asettamalle kuninkaalle. Tuon kirjan neljännestä luvusta löydät kertomuksen unesta, jonka Jumala lähetti Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille. Mikä oli tämän unen ja sen täyttymyksen tarkoitus? Kertomus sanoo:

”Että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman [vaatimattomimman, Um].” – Dan. 4:14.

Unen sisällys oli pääpiirteissään seuraava: Suunnaton puu nähtiin hakattavan poikki ”pyhän enkelin” käskystä. Puun kanto sidottiin sitten sen versomisen estämiseksi. Sen piti jäädä tällä tavoin sidotuksi ”kedon ruohikkoon” ”seitsemäksi ajaksi”. – Dan. 4:10–13.

Mikä oli tämän unen merkitys? Profeetta Danielin Nebukadnessarille antama henkeytetty selitys kuului:

”Puu, jonka sinä näit . . . olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.

”Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: ’Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa’, sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.

”Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.” – Dan. 4:17–23.

Tällä unella oli siis ensimmäinen täyttymyksensä kuningas Nebukadnessarissa. ”Seitsemän aikaa” eli seitsemän kirjaimellista vuotta Nebukadnessar oli mieIisairas. Hänen valtakuntansa säilytettiin kuitenkin häntä varten, niin että kun hän sai takaisin mielenterveytensä, hän alkoi taas hoitaa kuninkaallista virkaansa. – Dan. 4:26–34.

”IHMISISTÄ VAATIMATTOMIMMAN” KUNINKUUS

Mutta tämän poikki hakattua puuta koskevan yksityiskohtaisen kertomuksen täyttymys ei rajoittunut ainoastaan kuningas Nebukadnessariin. Mistä me tiedämme sen? Koska, kuten itse näyssä sanotaan, se liittyy Jumalan valtakuntaan ja sen hallitusvaltaan, jolle Jumala sen antaa. Ja kenet Jumala on valinnut kuninkuuteen? Kuningas Nebukadnessarille annettu vastaus kuului: ”Ihmisistä vaatimattomimman.” – Dan. 4:14, Um.

Historian tosiasiat osoittavat kiistattomasti, että poliittiset ihmishallitsijat eivät ole osoittaneet vaatimattomuutta. Ihmisten hallitukset ja niiden hallitsijat ovat korottaneet itsensä ja osoittautuneet petomaisiksi käydessään verisiä sotia toisiaan vastaan. Sen tähden ei pitäisi olla yllättävää, että Raamattu vertaa epätäydellisiä ihmishallituksia eli valtakuntia petoihin ja osoittaa, että niiltä kaikilta riistetään lopulta hallitusvalta. (Dan. 7:2–8) Siitä, kuka tulee heidän tilalleen, Raamattu kertoo nämä profeetta Danielin sanat:

”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” – Dan. 7:13, 14.

Se, jota tässä kuvaillaan, ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, jota sanotaan Raamatussa sekä ”Ihmisen Pojaksi” että ”kuningasten Kuninkaaksi ja herrain Herraksi”. (Matt. 25:31; Ilm. 19:16) Hän luopui halukkaasti korkeasta asemastaan taivaissa ja tuli ihmiseksi, ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi”. (Hepr. 2:9, Um; Fil. 2:6–8) Ihmisenä Jeesus Kristus osoittautui äärimmäiseen asti ärsytettynäkin ”lempeämieliseksi ja vaatimattomaksi sydämeltä”. (Matt. 11:29, Um) ”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” – 1. Piet. 2:23.

Ihmismaailma ei pitänyt Jeesusta Kristusta missään arvossa vaan kieltäytyi antamasta hänelle sitä kunniaa, jonka hän oikeutetusti ansaitsi. Tilanne oli sellainen kuin profeetta Jesaja oli ennustanut: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” – Jes. 53:3.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että kuvaus ”ihmisistä vaatimattomimmasta” soveltuu Jeesukseen. Siksi poikki hakattua puuta koskevan profeetallisen unen täytyy viitata siihen aikaan, jolloin hän saa ihmismaailmaa koskevan hallitusvallan. Se tapahtuisi ”seitsemän ajan” lopussa. Miten pitkät nuo ”ajat” ovat? Milloin ne alkavat? Milloin ne päättyvät?

”SEITSEMÄN AJAN” PITUUS

Yli kuusisataa vuotta Nebukadnessarin unen jälkeen Jeesus Kristus ilmaantui näyttämölle julistaen, että ”taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 4:17) Hän saattoi sanoa näin, koska hän tulevana Kuninkaana oli läsnä. Hän ei kuitenkaan saanut vielä silloin kuninkuutta ihmismaailman suhteen. Niinpä Jeesus Kristus kerran, kun jotkut väärin päättelivät, että ”Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä”, kertoi vertauksen, joka osoitti, että kuluisi pitkä aika, ennen kuin hän saisi sellaisen kuninkaallisen vallan. (Luuk. 19:11–27) On sen tähden selvää, että Danielin ennustuksen laajemmassa täyttymyksessä ”seitsemän aikaa” käsittävät ajan, joka ei ole vain seitsemän vuotta vaan useita satoja vuosia pitkä.

Todisteet osoittavat, että nuo ”seitsemän aikaa” kestivät 2520 päivää, toisin sanoen seitsemän profeetallista vuotta, joista kussakin oli 360 päivää. Tämä vahvistetaan muissa Raamatun kohdissa, joissa puhutaan ”ajoista”, ”kuukausista” ja ”päivistä”. Esimerkiksi Ilm. 11:2 puhuu ”neljänkymmenenkahden kuukauden” eli kolmen ja puolen vuoden pituisesta ajasta. Seuraavassa jakeessa saman ajan sanotaan olevan ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää”. Jos jaat 1260 päivää 42 kuukaudella, niin saat 30 päivää kutakin kuukautta kohti. Kaksitoista kuukautta käsittävä vuosi on siis 360-päiväinen. Tämän mukaan ”seitsemän aikaa” eli seitsemän vuotta on 2520 päivää (7 x 360).

Ilm. 12:6, 14 vahvistaa tämän laskelman oikeaksi. Siinä sanotaan 1260 päivän olevan ”aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa” eli ’kolme ja puoli aikaa’ (”kolme ja puoli vuotta”, The New English Bible). Koska seitsemän on kaksi kertaa kolme ja puoli, niin ”seitsemän aikaa” on 2520 päivää (2 x 1260).

Tarkoittaessaan aikaa, jolloin Jeesus saa kuninkuuden ihmismaailman suhteen, nämä Danielin ennustuksen ”seitsemän aikaa” käsittävät tietenkin paljon pitemmän ajan kuin 2520 kirjaimellista vuorokautta. Onko mitään keinoa saada selville, kuinka pitkä kukin näistä ”päivistä” oli? Kyllä on. Profeetallisia päiviä koskeva Raamatun sääntö kuuluu: ”Päivä vuodeksi luettuna.” (4. Moos. 14:34; Hes. 4:6) Kun sovellamme tämän ”seitsemään aikaan”, saamme tulokseksi 2520 vuotta.

”SEITSEMÄN AJAN” ALKU

Kun tiedämme ”seitsemän ajan” pituuden, voimme nyt ryhtyä tutkimaan, milloin ne alkoivat. Jälleen kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtui Nebukadnessarille poikki hakattua puuta koskevan profeetallisen unen täyttymyksessä. Ajattele hänen tilannettaan:

Siihen aikaan, jolloin Nebukadnessar menetti mielenterveytensä, hänellä oli maailmanherruus, sillä Babylonia oli siihen aikaan maailman mahtavin valtakunta. Nebukadnessarin tapauksessa vertauskuvallisen puun hakkaaminen poikki merkitsi tilapäistä keskeytystä hänen hallitessaan maailman suvereenina.

Kaikki, mitä Jumala teki Nebukadnessarin tapauksessa, liittyi Jumalan itsensä valitseman kuninkaan hallitusvaltaan. Sen, että Nebukadnessar menetti valtaistuimensa ”seitsemäksi ajaksi”, täytyy siis olla vertauskuvallista. Mitä se vertauskuvasi? Jumalan järjestämän hallitusvallan eli suvereenisuuden tilapäistä keskeytystä, koska juuri Jehova Jumala oli Nebukadnessarin tapauksessa sallinut hänen saada maailmanhallitsijan aseman ja hän otti sitten tilapäisesti häneltä pois tuon aseman, kuten kuningas itse myönsi. (Dan. 4:31–34) Siis sen, mikä kohtasi Nebukadnessaria, on täytynyt vertauskuvata suvereenisuuden poistamista Jumalan valtakunnalta. Puu itse edusti näin ollen maata koskevaa maailmanherruutta.

Yhteen aikaan hallitus, jonka sijaintipaikka oli Jerusalemissa, oli eräs Jumalan valtakunta. Daavidin kuninkaallisen suvun hallitsijoiden sanottiin istuvan ”Jehovan valtaistuimella” ja heitä oli käsketty hallitsemaan hänen lakinsa mukaan. (1. Aikak. 29:23, Um) Jerusalem oli sen tähden Jumalan hallituksen sijaintipaikka siinä mielessä, että se edusti sitä.

Kun siis babylonialaiset Nebukadnessarin johdolla hävittivät Jerusalemin ja sen vallan alaisuudessa oleva maa autioitui täysin, maailmanherruus siirtyi pakanoiden käsiin minkään Jehovan suvereenisuutta edustavan valtakunnan häiritsemättä. Korkein Suvereeni pidättyi käyttämästä hallitusvaltaansa tällä tavalla. Tätä hänen pidättymistään hallitsemasta maata suvereenina valtakuntansa välityksellä verrataan jäljellä olevan puunkannon sitomiseen. Kun Jerusalem hävitettiin ja autioitettiin täysin, niin sen ’tallaaminen’ hallituskaupunkina, joka edusti Jehovan suvereenisuutta, alkoi. Tämä merkitsee näin ollen sitä, että nuo ”seitsemän aikaa” alkoivat silloin, kun Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ja Juudan maa autioitui täysin. Milloin se tapahtui?

Raamattua ja maallista historiaa voidaan käyttää sen vahvistamiseksi, että tuo tapaus sattui vuonna 607 eaa.a Todistelu on seuraava:

Maalliset historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että persialainen Kyyros kukisti Babylonin vuonna 539 eaa. Kaikki saatavissa olevat vanhan ajan historialliset asiakirjat vahvistavat tämän ajankohdan. Raamattu paljastaa, että Kyyros julkaisi ensimmäisenä hallitusvuotenaan säädöksen, joka antoi pakkosiirtolaisuudessa oleville israelilaisille luvan palata Jerusalemiin ja jälleenrakentaa sen temppelin. Koska Dareios Meedialainen hallitsi ensin lyhyen ajan Babyloniaa, niin ensimmäinen vuosi, jona Kyyros hallitsi Babyloniaa, ulottui ilmeisesti vuodesta 538 vuoteen 537 eaa. (Dan. 5:30, 31) Koska taivallettavana oli melkoinen matka, on täytynyt olla vuoden 537 eaa. (eikä vuoden 538 eaa.) ”seitsemäs kuukausi”, kun israelilaiset tulivat takaisin kaupunkeihinsa ja Jerusalemin ja Juudan maan autioitus päättyi. (Esra 3:1, 6) He jäivät siitä huolimatta pakanaherruuden alaisuuteen ja sanoivat siksi olevansa ’orjina omassa maassaan’. – Neh. 9:36, 37.

Raamatun 2. Aikakirja (36:19–21) osoittaa, että Jerusalemin hävityksestä ja sen alueitten autioituksesta kului ennallistamiseen seitsemänkymmenen vuoden pituinen ajanjakso. Se sanoo:

”Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen [Nebukadnessarin] ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.”

Jos laskemme seitsemänkymmentä vuotta taaksepäin siitä ajasta, jolloin israelilaiset palasivat takaisin kaupunkeihinsa, toisin sanoen vuodesta 537 eaa., niin tulemme vuoteen 607 eaa. Siksi pakanakansat alkoivat juuri tuona vuonna tallata Jerusalemia, joka edusti Jumalan hallitusta.

”SEITSEMÄN AJAN” PÄÄTTYMINEN

Jeesus Kristus viittasi tähän Jerusalemin tallaamiseen sanoessaan opetuslapsilleen: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Noiden ”pakanain aikojen” piti päättyä 2520 vuotta vuoden 607 eaa. jälkeen. Se oli tapahtuva vuonna 1914. Päättyikö Jerusalemin tallaaminen silloin?

On totta, että maallinen Jerusalemin kaupunki ei nähnyt Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvan kuninkaan ennallistamista vuonna 1914. Mutta se ei ollut odotettavissakaan. Miksi ei? Jerusalemin maallisella kaupungilla ei ollut enää mitään pyhää merkitystä Jumalan kannalta. Ollessaan maan päällä Jeesus Kristus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” (Luuk. 13:34, 35) Sitä paitsi Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva valtakunta ei ole maallinen hallitus, jonka pääkaupunki olisi Jerusalem tai jokin muu kaupunki. Se on taivaallinen valtakunta.

Siksi Ilm. 11:15:n täyttymys tapahtui vuonna 1914 näkymättömissä taivaissa: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” Se, mitä Jerusalem edusti, toisin sanoen Jumalan hyväksynnällä hallitseva messiaaninen hallitus, ei ollut enää silloin tallattavana. Jälleen oli olemassa Daavidin hallitsijasukuun kuuluva kuningas, joka Jumalan asettamana hallitsi ihmiskunnan asioita. Näkyvät tapahtumat, jotka ovat sattuneet täällä maan päällä Raamatun ennustusten täyttymykseksi vuodesta 1914 lähtien, todistavat tämän.

Yksi näistä ennustuksista on Raamatun Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa. Siinä esitetään vertauskuvallisesti, miten kuninkaallinen valta annetaan Jeesukselle Kristukselle, ja sitä seuraavat tapahtumat.

Siitä, miten Jeesus saa kuninkuuden, kertomus sanoo: ”Katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele [kruunu, Um], ja hän lähti voittajana ja voittamaan [täydentämään voittonsa, Um].” (Ilm. 6:2) Myöhemmin Ilmestyskirja tunnistaa erehtymättömästi tuon hevosen ratsastajan sanoessaan: ”Katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa . . . Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” – Ilm. 19:11–16.

Siitä, mitä tulisi tapahtumaan täällä maan päällä sen jälkeen, kun Jeesus oli saanut ihmismaailman aktiivisen kuninkuuden ”kruunun”, Ilmestyskirjan 6. luku jatkaa:

”Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. . . . Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ’Tule!’ Ja, minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” – Jakeet 4–8.

Eivätkö nämä sanat ole täyttyneet? Eikö maailmanlaajuisen sodan miekka ole raivonnut vuodesta 1914 lähtien? Totisesti! Ensimmäisessä maailmansodassa surmattiin ihmisiä ennennäkemättömät määrät. Yli yhdeksän miljoonaa sotilasta kuoli haavoihin, sairauksiin ja muista syistä. Suoranaisesti tai epäsuorasti sodan vaikutuksesta kuoli myös miljoonia siviilihenkilöitä. Toinen maailmansota surmasi vieläkin enemmän ihmisiä. Se vaati arvion mukaan viidenkymmenenviiden miljoonan siviilihenkilön ja sotilaan elämän.

Eikö elintarvikepula ole kulkenut mustan hevosen tavoin halki maan? Kyllä on. Monin paikoin Eurooppaa esiintyi nälänhätää ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisenä kautena. Venäjällä kuoli miljoonia ihmisiä. Toisen maailmansodan jälkeen tuli se, mitä The World Book Encyclopedia (1973) kuvailee ”historian suurimmaksi maailmanlaajuiseksi ravinnonpuutteeksi”. Ja tällä hetkellä on synkkä totuus se, että joka kolmas ihminen maailmassa kuolee hitaasti nälkään tai kärsii aliravitsemuksesta.

Tappava ruttokin vaati veronsa. Muutamassa kuukaudessa, vuosina 1918–1919, yksistään espanjantauti-niminen influenssaepidemia surmasi noin 20000000 ihmistä. Mikään yksittäinen onnettomuus ei ollut koskaan aikaisemmin aiheuttanut sellaista suunnatonta tuhoa ihmiskunnan keskuudessa.

Nämä tapahtumat ovat todella olleet liian mittavia jäädäkseen huomaamatta. Joseph Carter sanoo kirjassaan 1918 Year of Crisis, Year of Change (1918 – kriisin vuosi, muutoksen vuosi): ”Tuona syksynä [1918] koettiin kauhu kauhun jälkeen, sillä Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta kolme – sota, nälänhätä ja rutto – olivat todella liikkeellä.” Nuo vertauskuvalliset ratsastajat eivät ole tähän päivään mennessä lopettaneet ratsastamistaan.

On siis olemassa näkyviä todisteita siitä, että vuonna 1914 poistettiin Nebukadnessarin unen vertauskuvallisesta puunkannosta kahleet. Jehova Jumala alkoi käyttää valtaansa Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan kautta. Mutta miksi tämä ei parantanut maailman olosuhteita? Miksi vaikeudet ovat liittyneet aikaan, jona Kristukselle on annettu valta hallita ihmiskuntaa?

Se johtuu siitä, että Saatana on Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa vastaan. Hän taisteli sitä vastaan silloin, kun sille annettiin valta ihmiskunnan suhteen. Mutta hän kärsi tappion ja hänet karkotettiin demoneineen pyhistä taivaista. Raivostuneina hän ja hänen demoninsa aiheuttavat ihmiskunnan keskuudessa kaikki vaikeudet, mihin he pystyvät, johtaakseen jokaisen ja kaiken tuhoon. Siksi Raamatun kertomus sanookin kuvattuaan taivaassa käytyä sotaa ja sen lopputulosta: ”Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 12:7–12.

Miten lyhyt on tuo Valtakunnan vihollisille jätetty aika? Jeesus Kristus paljasti, että hänen tulonsa Valtakunnan kirkkaudessa ja jumalattoman asiainjärjestelmän poistaminen tapahtuvat yhden ihmissukupolven aikana. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” – Matt. 24:3–42.

Siksi joidenkuiden siitä sukupolvesta, joka eli vuonna 1914, täytyy olla niiden ihmisten joukossa, jotka näkevät Jeesuksen täydentävän voittonsa ja ottavan maan asiat täysin valvontaansa. Se merkitsee myös sitä, että monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan. Miten niin?

MIKSI MONET NYKYÄÄN ELÄVISTÄ EIVÄT KOE KUOLEMAA KOSKAAN

Täydentäessään voittonsa Jeesus Kristus ryhtyy kuninkaana toimenpiteisiin ainoastaan niitä vastaan, jotka kieltäytyvät alistumasta hänen hallitusvaltaansa. Lohduttaessaan vainottuja uskonveljiään henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti tästä ja sanoi: ”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” – 2. Tess. 1:6–9.

On varmaa, että kaikki ihmiset eivät kieltäydy ’tuntemasta’ eli tunnustamasta Jumalan valtaa elämässään. Eivät kaikki ole tottelemattomia ”Herramme Jeesuksen evankeliumille”. Vaikka heitä on vähän verrattuna maailman väestöön, niin on olemassa joukko kristittyjä, jotka ponnistelevat kovasti osoittautuakseen Jumalan antautuneiksi palvelijoiksi ja Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi. Ne, jotka ovat jumalallisena teloituspäivänä yksinomaisesti antautuneet Jehova Jumalalle, voivat olla varmoja siitä, että tuo tuomio ei merkitse heidän loppuaan. Raamattu sanoo:

”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” – Ilm. 7:14–17.

”Ahdistuksessa” säilyneen suuren joukon edessä ei ole kuoleman vaan elämän odote. ”Karitsa”, toisin sanoen Herra Jeesus Kristus, johdattaa heidät ”elämän vetten lähteille”. Tämä ei ole vain seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta kestävä vaan ikuinen elämä. Hän soveltaa heidän hyväkseen synnit sovittavan uhrinsa hyötyä ja vapauttaa heidät synnistä ja sen kuolemantuottavista seurauksista. Kun he kuuliaisesti mukautuvat hänen apuunsa, he saavuttavat täydellisyyden ihmisinä eikä heidän tarvitse kuolla.

Saatana ja hänen demonijoukkonsa eivät ole häiritsemässä heidän edistymistään. Kun ”suuri ahdistus” on tehnyt lopun maallisesta pahasta asiainjärjestelmästä, Saatana heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Raamatun vertauskuvallinen esitys tästä tapahtumasta kuuluu: ”Minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi.” (Ilm. 20:1–3) Näin ollen Saatana ja hänen demoninsa ovat ikään kuin kuolleet, eikä heillä ole mitään mahdollisuutta aiheuttaa vaikeuksia ihmiskunnalle.

Raamattu kohdistaa selvästi huomion siihen sukupolveen, joka eli vuonna 1914, sukupolvena, joka saa vielä nähdä Saatanan häirinnästä vapaan Valtakunnan hallinnon alun. Siksi monilla nykyään elävillä on tilaisuus olla kuolematta koskaan. He varjeltuvat nykyisen jumalattoman järjestelmän tuhossa ja vapautuvat sen jälkeen vähitellen synnistä ja heidät saatetaan inhimilliseen täydellisyyteen. Synnittöminä ihmisinä heidät vapautetaan sitten synnin palkasta – kuolemasta. – Room. 6:23.

Tämän vuoksi sinun on kiireellisen tärkeää asettua Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen puolelle, ellet ole jo tehnyt sitä, ja elää nyt yhtenä hänen uskollisista alamaisistaan. Jehovan kristityt todistajat koettavat tehdä näin ja he ovat innokkaita auttamaan toisia toimimaan samalla tavalla.

[Alaviitteet]