Lukijain kysymyksiä
● Miten voidaan Matteuksen 8:11, joka puhuu Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista taivasten valtakunnassa, saada sopusointuun Matteuksen 11:11:nnen kanssa, jonka mukaan edes Johannes Kastajakaan ei tule olemaan siellä?
Me luemme Heprealaiskirjeen 11:8–19:stä: ”Uskon kautta Aabraham . . . [asui] teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. . . . mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen [taivaalle kuuluvaan, Um]. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, . . . sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.”
Miten Aabraham odotti saavansa Iisakin takaisin kuolleista? Taivaassako henkenä? Ei, vaan täällä maan päällä ihmisluomuksena. Hän sai vertauskuvallisella tavalla Iisakin takaisin kuolleista täällä maan päällä. Aabraham ei odottanut siis mitään hengellistä, taivaallista ylösnousemusta, mikä veisi hänet taivaan enkelien joukkoon, enempää kuin hän odotti Iisakinkaan saavan sellaista ylösnousemusta ja liittyvän häneen jälleen taivaassa.
Aabraham oli tullut Kaldean Uurista eikä kaivannut enää tuota kaupunkia. Hän ja hänen poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob kaipasivat parempaa paikkaa, so. taivaalle kuuluvaa paikkaa, kaupunkihallitusta, nimittäin sitä hallitusta eli kaupunkia, minkä Jumala on valmistanut ja jossa Aabrahamin luvattu siemen on Jumalan Kuningas. Tämä on ”Jumalan valtakunta” eli ”taivasten valtakunta”, koska näitä kahta sanontaa käytetään vaihdellen, sanan ”taivasten” viitatessa Jumalaan. Tämän taivasten valtakunnan eli Jumalan valtakunnan alaisuudessa odottivat Aabraham, Iisak ja Jaakob elävänsä maan päällä.
Vuonna 30 jKr. Jeesus sanoi Nikodeemukselle, etteivät Aabraham, Iisak ja Jaakob olleet taivaassa. (Joh. 3:13) Kolme vuotta myöhemmin, helluntaipäivänä vuonna 33, sanoi apostoli Pietari, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläinen, nimittäin kuningas Daavid, ei ollut noussut taivaaseen eikä ollut siis taivasten valtakunnassa eli Jumalan valtakunnassa. (Apt. 2:34) Pietari sanoi tämän sen jälkeen kun Jeesus oli esittänyt lausuntonsa Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista Matteuksen 8:11:nnessä parantaessaan roomalaisen sadanpäämiehen palvelijan.
Nuo kolme patriarkkaa eivät voineet siis olla Valtakunta-luokassa Herran Jeesuksen Kristuksen perijätovereina. He olivat hänen esi-isiään, jotka elivät enemmän kuin tuhat seitsemänsataa vuotta ennen häntä.
On sen tähden ilmeistä, että Jeesus viittasi Matteuksen 8:11:nnessä Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin kuvaannollisesti. Siinä tilaisuudessa, missä Aabraham uhrasi poikansa Iisakin, Aabraham esitti Jehova Jumalaa, ja Iisak esitti Jumalan ainoasyntyistä Poikaa Jeesusta Kristusta, joka uhrattiin uhrina. Jaakob esitti tämän mukaan hengellistä kristillistä seurakuntaa, ”taivasten valtakunta” -luokkaa, sillä samoin kuin seurakunta saa elämän Jeesuksen Kristuksen kautta, niin Jaakobkin sai elämän Aabrahamilta Iisakin kautta. Tältä kannalta katsoen kuvaavat Aabraham, Iisak ja Jaakob yhdessä mainittuina Jeesuksen kuvauksessa suurta teokraattista hallitusta, missä Jehova on Suuri Teokraatti, Jeesus Kristus on hänen voideltu edustava Kuninkaansa, ja uskollinen, voittoisa kristillinen seurakunta, jossa on 144 000 jäsentä, on Kristuksen perijätovereitten muodostama joukko Valtakunnassa.
Kun kristillinen seurakunta perustettiin helluntaipäivänä, niin sen hengellä voidelluista jäsenistä tehtiin Kristuksen perijätovereita ja heidät saatettiin ehdolle paikkaan taivaallisessa valtakunnassa, missä he voivat olla hengellisessä pöydässä Suuremman Aabrahamin ja Suuremman Iisakin kanssa. Israelin kansan luonnolliset eli lihalliset juutalaiset väittivät olevansa ”valtakunnan lapsia” eli Jumalan valtakunnan tulevia jäseniä. He näkivät helluntaipäivästä lähtien tämän teokraattisen järjestelyn alun ja vähittäisen kehittymisen, mutta koska heiltä puuttui uskoa Kristukseen, he eivät olleet siinä. Siksi Jeesus sanoi (Matt. 8:12): ”Valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
Tästä syystä kävi välttämättömäksi, että paljon pakanoita (ei-juutalaisia), kuten se roomalainen sadanpäämies, jonka usko sai Jeesuksen suorittamaan ihmeparannuksen, oli tuleva ”idästä ja lännestä”, kaikkialta maailmasta, antautuneiksi, kastetuiksi kristityiksi. Siten he voivat olla täyttämässä Valtakunta-luokan koko määrää. Nämä kääntyneet pakanat herätetään uskollisuuden takia taivaalliseen elämään ikään kuin taivaallisen pöydän ääreen Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luo ”taivasten valtakuntaan”.
Kun ymmärrämme asian täten, niin Matteuksen 8:11 on sopusoinnussa Matteuksen 11:11:nnessä olevien Jeesuksen sanojen kanssa: ”Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Koska Aabraham, Iisak ja Jaakob eivät ole suurempia kuin Johannes, niin he eivät tule olemaan kirjaimellisesti taivasten valtakunnassa. Jeesus käytti heitä ainoastaan kuvaamaan niitä, jotka ovat todellisuudessa siellä.
● Miten meidän on ymmärrettävä Luukkaan 21:25, 26 ja samanlainen kohta Matteuksen 24:29:nnessä? Onko ne käsitettävä kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti? – C. S., Yhdysvallat.
Luukkaan 21:25, 26 kuuluu: ”On oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” Matteuksen 24:29:nnessä oleva samanlainen kohta kuuluu: ”Kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät.”
Nämä kohdat on ymmärrettävä etupäässä kirjaimellisesti. Miksi niin? Niiden yhdenmukaisuuden pakottavan voiman takia. Nykyiset tapahtumat, mitkä täyttävät ennustuksia, näyttävät selvästi, että Luukkaan 21:10, 11 on täyttynyt kirjaimellisesti. Siinä sanotaan: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin.” On sen tähden järkevää pitää 11. jakeen loppuosaakin kirjaimellisena sen sanoessa: ”Ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” Nämä ”peljättävät näyt” ja ”suuret merkit” tarkoittavat epäilemättä samoja asioita, mitkä on mainittu Luukkaan 21:25, 26:nnessa ja Matteuksen 24:29:nnessä, nimittäin näkyviä, luonnollisia, aineellisia häiriöitä taivaalla. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, ettei näitä ennustuksia voitaisi selittää kuvaannollisestikin. Ei, mutta se on toissijainen eli rinnakkaissovellutus. Ohimennen sanoen näiden ennustusten ensisijaiseen merkitykseen viitataan kirjassa ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” sivulla 343.
● Marraskuun 15. päivän Vartiotornissa 1956 ollut kirjoitus ”Vihkimistoimitus ja avioliiton vaatimukset” sanoo kappaleessa 20, että sopimusavioliitossa oleva vaimo, joka hyväksyy totuuden ja haluaa laillistaa avioliiton, mutta ei voi saada kanssaan asuvaa miestä myöntymään siihen, voi allekirjoittaa lausunnon, että hän tahtoo olla uskollinen sopimusavioliittopuolisolleen niin kuin aviomiehelle ja tahtoo laillistaa avioliiton heti kun hän saa miehen laillistamaan sen, ja sitten hänet voidaan kastaa. Koskeeko tämä kaikkia maailman maita ja kaikkia eli kaikenlaisia sopimusavioliittoja?
Vartiotorni käsitteli tässä sopimusavioliittoa ja osoitti eron sen ja kirjoittamattoman lain avioliiton välillä. Tähän samaan kappaleeseen viitattiin helmikuun 15. päivän Vartiotornissa 1961 otsikolla ”Avioliiton laillistamisen tarve”.
Vaikka kirjoittamattoman lain avioliitto on hyväksytty eräissä osavaltioissa tai provinsseissa ja on laillinen avioliitto, niin saman maan toisissa osavaltioissa tai provinsseissa tai toisissa maissa sitä ei ehkä tunnusteta lailliseksi. Siitä syystä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura vaatii, että niiden, jotka elävät kirjoittamattoman lain avioliitossa, tulee alistua lailliseen vihkimistoimitukseen ja että se tulee selvästi merkitä kirjoihin siviilihallituksen rekisterivirastossa. Vartiotorni-seura hyväksyy vasta sitten kirjoittamattoman lain avioliiton osapuolten antautumisen Jumalalle ja katsoo heidät arvollisiksi pääsemään vesikasteelle sekä uuden maailman yhteiskuntaan. Tämä menettely antaa oikean laillisen aseman heidän lapsilleen missä maassa tai osavaltiossa hyvänsä ja on täysin sopusoinnussa Jumalan lain kanssa.
Mutta jos vaimo, joka on kirjoittamattoman lain avioliitossa osavaltiossa, missä nämä avioliitot tunnustetaan laillisiksi, ei saa taivutetuksi tässä avioliitossa elävää puolisoaan laillisesti rekisteröimään avioliittoaan, niin Seura tekee myönnytyksen. Se sallii sellaisen vaimon, joka tulee tuntemaan totuuden, esittää seurakunnan komitealle todisteen, että hän on yrittänyt tunnontarkasti taivuttaa kirjoittamattoman lain avioliitossa elävää puolisoaan rekisteröimään liiton laillisesti. Seurakunnan komitea antaa hänen sitten allekirjoittaa ilmoituksen, missä hän lupaa uskollisuutta aviosuhteessaan laillistamiseen haluttomalle miehelle, ja hänet saatetaan hyväksyä kasteelle ja hän voi osallistua seurakunnan toimintaan. Sama koskee miestä, joka ei voi saada kirjoittamattoman lain avioliitossa elävää vaimoaan rekisteröimään heidän avioliittoaan.
Osavaltioissa tai provinsseissa, joissa kirjoittamattoman lain avioliittoa ei tunnusteta lailliseksi, eläisivät naimattomat henkilöt, jotka asuvat yhdessä keskinäisestä sopimuksesta, haureudessa. Uuden maailman yhteiskunta ei voi myöntää sellaisille ihmisille kastetta, ennen kuin he ovat laillistaneet asemansa asianmukaisella laillisella vihkimistoimituksella. Mikään laki ei estä heitä laillistamasta avioliittoaan, koska he ovat naimattomia henkilöitä. Kaikissa maissa on naimattomilla henkilöillä oikeus mennä avioliittoon, joten tämä laillinen avioliittovaatimus soveltuu kaikissa osissa maailmaa. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ei siksi sellaisissa tapauksissa hyväksy allekirjoitettua lausuntoa, jonka ovat laatineet naimattomat sopimuksesta yhdessä elävät henkilöt. Heidän täytyy joko alistua asianmukaiseen lailliseen vihkimistoimitukseen tai sitten erota, ennen kuin heidät voidaan hyväksyä vesikasteelle.
Jos toinen sopimusyhdyselämän osapuoli sattuisi vielä olemaan laillisesti naimisissa jonkun muun kanssa, niin häntä vaadittaisiin hankkimaan avioerosäädös, mikä purkaa laillisen avioliiton maan lakien mukaan, ja sitten menemään laillisesti naimisiin sopimuspuolison kanssa, ennen kuin esittäytyy vesikasteelle.
Eräissä ankaran uskonnollisen hallinnon alaisissa maissa ei myönnetä avioeroja. Toisinaan sattuu, että eroamaton nainut henkilö on elänyt vuosikausia yksinäisen henkilön kanssa, koska hänen laillinen puolisonsa on hylännyt hänet ja ryhtynyt elämään aviorikoksessa jonkun muun kanssa. Tämä eroamaton henkilö tulee sitten tuntemaan totuuden ja haluaa palvella Jehovaa, mutta hän ei voi saada eroa lain mukaan. Hänellä saattaa olla perhe sopimusavioliitossaan, ja vaimokin saattaa haluta palvella Jehovaa ja kasvattaa lapset Jehovan neuvossa. Tällaisissa tapauksissa olemme tehneet myönnytyksen parille, joka elää yhdessä ilman avioliiton hyötyä, kun he oppivat totuuden.
Vaikka he eivät voi saada eroa laillisesti vihitystä puolisosta, niin heidän täytyy ryhtyä kaikkiin mahdollisiin laillisiin toimenpiteisiin laillisesta aviopuolisosta erillään olemisen kirjoihin merkitsemiseksi, ja sitten heidän täytyy kirjoittaa tunnustus ja esittää ilmoitus, missä he lupaavat uskollisuutta toisilleen aviojärjestelyssä ja että he haluavat pysyä yhdessä siitä huolimatta, että heillä on toisiin siteitä, joita ei voida purkaa vallitsevan lain mukaan. Heidän täytyy myös myöntyä toisiinsa omaamansa suhteen laillistamiseen niin pian kuin laillinen este poistuu, mikä tapahtuisi erillään asuvan laillisen puolison kuollessa.
Me teemme näin, koska maan laki on kohtuuttoman ehkäisevä ja kieltää eron, koska se ei tunnusta Jumalan lakia, mikä sallii avioeron haureuden tai aviorikoksen takia. Jos tuo pari olisi asunut toisessa maassa, missä avioero on saatavissa, niin he olisivat epäilemättä oikaisseet aviosuhteensa jo kauan sitten ja esittäytyneet uuden maailman yhteiskunnalle laillisesti naineina henkilöinä. Seura on tehnyt tämän myönnytyksen Matteuksen 19:8, 9:nnessä olevan Jeesuksen lausunnon perusteella, ja me uskomme sen saavan Jehovan hyväksynnän.
Otaksukaamme, että joku elää tällaisessa sopimusjärjestelyssä, missä on laillinen este maassa, missä ei avioero ole mahdollinen. Jos hän nyt tulisi tuntemaan totuuden, mutta se, jonka kanssa hän elää, ei tunnusta totuutta eikä halua olla yhteistoiminnassa sellaisen kirjallisen lausunnon allekirjoittamisessa, missä luvataan uskollisuutta, niin uuden maailman yhteiskunta hyväksyy lausunnon, minkä on allekirjoittanut ainoastaan se henkilö, joka on oppinut tuntemaan totuuden ja haluaa antautua ja palvella Jumalaa. Tällaisessa sopimusyhdyselämätapauksessa hyväksytään kirjallinen uskollisuudenlupaus, kuten on mainittu marraskuun 15. päivän Vartiotornin 1956 kappaleessa 20, sivulla 350. Tätä kirjallista lupausta ei hyväksyttäisi maassa, missä avioero on sallittu lain mukaan.
(Seurakuntien, joilla on Valtakunnanpalveluskysymyksiä arkistossaan, tulee tehdä merkintä tästä asiasta kirjaseen tulevaa käyttöä varten, erityisesti 11. sivun yhteyteen.)