Oikea asenne on suoja

 1. a) Milloin Pietari kirjoitti kehottaen kristittyjä ’pitämään tarkoin mielessään Jehovan päivän läsnäolon’? b) Miten kauan sen jälkeen Jehovan ”päivä” oli tuleva?

APOSTOLI Pietari kirjoitti noin vuonna 64 kristilliselle seurakunnalle ja kehotti sen jäseniä ’pitämään tarkoin mielessään Jehovan päivän läsnäolon’. Kun kristityt lukivat nuo sanat ensi kerran, niin oli vielä noin kuusi vuotta roomalaisten toimeenpanemaan Jerusalemin tuhoon, Jumalan tuomion ”päivään” tuolle kaupungille. (Apt. 2:14–21) Se tapahtui yli 1 900 vuotta ennen kuin Jehovan tuomion ”päivä” koittaa kristikunnalle ja nykyiselle asiainjärjestelmälle. Kuitenkin Pietarin sanat soveltuivat silloin eläneisiin kristittyihin.

2, 3. Miksi voidelluille kristityille on ollut koko kuluneiden 1 900 vuoden ajan tärkeätä ’pitää tarkoin mielessään Jehovan päivä’?

² Miksi kristittyjen, jotka elivät niin kaukana Jumalan lopullisen tuomion ”päivästä”, tarvitsi ajatella tällä tavoin? Koska mikä muunlainen asenne tahansa olisi johtanut heidät maailmaan kietoutumisen ansaan ja saanut heidät panemaan luottamuksensa ja toivonsa maailmallisiin asioihin. Heidän oli pidettävä mielessään, että se, mikä oli heidän ympärillään, oli tuleva tuhotuksi. Sitä paitsi heidän täytyi todistaa nuhteettomuutensa Jumalalle siten, etteivät he ’rakastaneet maailmaa eivätkä sitä, mikä maailmassa on’, sillä heidän edessään oli aikanaan kuolema, ja mitä heidän elämänsä olisi silloin osoittanut heistä hengestä siinneinä, voideltuina kristittyinä, Jeesuksen Kristuksen veljinä? – 1. Joh. 2:15.

³ Voideltujen kristittyjen edessä on kaikkina kuluneina 1 900 vuotena ollut kysymys: mitä minun elämäni osoittaa minusta Jehova Jumalan edessä nyt? Olenko tekemässä lujaksi sitä, että Jumala on kutsunut ja valinnut minut, niin että olen pätevä yhdeksi hänen ”kuninkaallisesta papistostaan”, jolla on toivo hallita Kristuksen kanssa? (1. Piet. 2:9; 2. Piet. 1:10; Ilm. 20:4, 6) Heidän ei tarvinnut elää ”Jehovan päivänä” saadakseen Jehovan tuomion joko arvollisiksi tai arvottomiksi siihen taivaalliseen asemaan, johon heidät kutsuttiin. – Hepr. 3:1.

 4. Miksi meidän on nyt ja joka päivä tarpeellista kiinnittää vakavaa huomiota siihen, mitä teemme elämällämme?

⁴ Mitä on sitten sanottava meistä nykyään? Onko tilanne nyt erilainen, koska me olemme lähellä tämän asiainjärjestelmän loppua? Ei, meidän ei tule odottaa, kunnes ”suuri ahdistus” on kohdannut meidät, sillä mistä tiedämme, olemmeko elossa siihen aikaan? Raamattu muistuttaa meitä Jaak. 4:14:ssä: ”Te, . . . ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu.” Jos suhtaudumme asioihin kevyesti, niin emme tiedä, milloin epäluotettava sydämemme vetää meidät pois. (Jer. 17:9) Sitä paitsi emme tiedä, milloin saattaa tulla tilanteita, jotka voisivat yllättää meidät varomattomalla hetkellä onnettomuudeksemme, jopa ennen kuin ”suuri ahdistus” tulee. Miten niin voisi olla? Katsokaamme.

MITÄ LOPPUUN ASTI VAHVANA PYSYMINEN MERKITSEE

 5. a) Mitä merkitsee Jeesuksen lausunto: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”? b) Mistä ihmisen nykyisen elämän ”lopun” mahdollisuutta koskevasta tosiasiasta Salomo muistuttaa meitä?

⁵ Kun Jeesus puhui ajasta, jossa apostolit elivät ja joka esikuvasi aikaa, jossa me elämme, niin hän sanoi: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13) Hän puhui vainon kestämisestä, lisääntyvästä laittomuudesta ja maailman vihasta. Hän sanoi, että joitakuita hänen opetuslapsistaan tapettaisiin sen vainon aikana. Mutta jos kristitty kestäisi kaiken tämän aina kuolemaan asti tai maailman vihamielisyyden väkivaltaisen tilan loppuun asti, niin hän pelastuisi nuhteettomuutensa takia. (Matt. 24:9–12) Hän ei ehkä eläisi asiainjärjestelmän loppuun asti, mutta hänet tuomittaisiin sen mukaan, oliko hän osa tästä maailmasta vai ei, riippumatta siitä, milloin ”loppu” hänelle tulisi. (1. Joh. 2:15; Jaak. 4:4) Kuka tahansa meistä, olemmepa Jeesuksen Kristuksen hengestäsiinneitä, voideltuja veljiä tai ”muita lampaita”, joilla on maallinen toivo, olemmepa nuoria tai vanhoja, voi kuolla hyvin äkisti, tänään tai huomenna, aavistamattomien olosuhteiden, mm. yhtäkkisen uskonnollisen vainon puhkeamisen, vuoksi. Viisas kuningas Salomo puhui tilanteesta, joka on yleensä ihmisten edessä, kun hän sanoi: ”Aika ja kohtalo [aavistamattomat tapahtumat, Um] kohtaa kaikkia. Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.” – Saarn. 9:11, 12.

 6. Mikä ’aavistamaton tapahtuma’ kohtasi äskettäin erästä Seuran päätoimiston henkilökunnan jäsentä, mutta mitä hän oli tehnyt siihen saakka?

⁶ Meillä on esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti meidän loppumme yksilöinä voi tulla, ja se tähdentää sitä, miten tärkeätä on olla oikeassa tilassa Jumalan edessä ja hyvässä asemassa hänen suosiossaan kaiken aikaa. Jonkin aikaa sitten Yhdysvalloissa eräs Vartiotorni-seuran päätoimiston henkilökunnan jäsenistä oli työskentelemässä valtakunnansalissa New Yorkissa erään toisen veljen kanssa. Häntä lähestyi nuori mies, joka tuli saliin pyytämään tietoja, jotka todistaja ystävällisesti hänelle antoi. Yhtäkkiä nuori mies tempaisi uskonnollisen vihamielisyyden vallassa esiin puukon ja pisti todistajan kuoliaaksi. Kuinka hyvä onkaan tietää, että hän oli palvellut uskollisesti siihen saakka!

7, 8. Mitä meidän pitäisi oppia Malawin veljiemme kokemuksesta?

⁷ Sitten meillä on Jehovan todistajien kokemus Malawista. Ihmiset olivat ilmaisseet ihmeteltävällä tavalla vastakaikua Valtakunnan sanomalle tässä maassa. Vuonna 1972 suhde oli yksi Jehovan todistaja jokaista 194:ää Malawin asukasta kohti. Sinä vuonna kastettiin 1 617 uutta. Voimme sanoa, että Jehovan todistajien 447 seurakuntaa todella kukoistivat tuossa maassa, ja näiden seurakuntien yhteydessä oli aktiivisesti yli 22 000 todistajaa. Siellä oli tosin ollut vainoa vuonna 1967, mutta vuonna 1972 olisi saatettu ajatella: ’Koska meillä on tällainen hengellinen kukoistus, niin me olemme totisesti kaukana onnettomuudesta.’ Mutta mitä tapahtui Malawin todistajille melkein yhdessä yössä? Koska he suhtautuivat uskollisen puolueettomasti tämän maailman politiikkaan, heidän kotejaan poltettiin, joitakuita naisia raiskattiin, heitä pahoinpideltiin, toisia kidutettiin tai tapettiin ja useimmat ajettiin naapurimaihin uhkaamalla heidän henkeään.

⁸ Mitä me opimme tästä? Sen, että kristityn tulisi elää jokainen päivä niin kuin se voisi olla hänen nykyisen maallisen elämänsä loppu. Hänen täytyy tehdä tosi kristillisyydestä elämäntapa ja olla kiinteästi yhteydessä seurakunnissa oleviin veljiinsä sekä palvella toimeliaasti Jehovaa kaikella voimallaan. Sillä missä nuo Malawin todistajat olisivat olleet, jos he olisivat olleet välinpitämättömiä ja laiminlyöviä hengellisen tilansa suhteen? Vain ne, jotka olivat hengellisesti vahvoja, voivat pysyä lujina koetuksen tullessa, ja Malawin todistajien kunniaksi on sanottava, että suuri enemmistö heistä pysyi lujana.

 9. Mikä ratkaisee, havaitaanko meidän miellyttävän Jehovaa silloin, kun ”suuri ahdistus” saapuu?

⁹ Jumala paljastaa meille, mitä meidän tarvitsee tietää, niin että osaamme valita viisaan menettelyn ja auttaa toisia varoittamalla heitä Jehovan ”päivän” vaarallisuudesta ja läheisyydestä. Mutta hän ei ole kertonut meille täsmälleen minä vuonna tai minä päivänä tai jopa minä hetkenä hän aloittaa ”suuren ahdistuksen” tälle maailmalle. (Matt. 24:36) Sen täsmällisen ajan tietäminen, milloin ”suuri ahdistus” on alkava, ei ratkaise sitä, olemmeko me toimeliaita hänen palveluksessaan vai emme, tai elämmekö me häntä miellyttävällä tavalla vai emme. Miellyttääksemme Jumalaa meidän täytyy palvella häntä kaiken aikaa, ja oikeana vaikuttimena on rakkaus häntä kohtaan suurenmoisena taivaallisena Isänämme eikä lopun läheisyys.

MIKSI JUMALAN AJOITUS ON OIKEA

10–12. a) Missä merkityksessä Jehovan ”päivä” tulee kuin ”paula”? b) Miten ne, jotka kadottavat uskonsa, koska kaikki ei tapahdu silloin, kun he odottavat, osoittavat, etteivät he arvosta Jehovan aseman ylimmyyttä?

¹⁰ Me olemme nähneet, että ”suuri ahdistus” tulee yhtäkkiä. Jeesus sanoi, että se tulee niin kuin ”paula”. (Luuk. 21:34–36) Eläin, joka on joutumaisillaan paulaan, ei ehkä edes tiedä olevansa lähellä vaaraa, kun se yhtäkkiä onkin toivottomasti loukussa. Raamattu ei varoita meitä uskotellusta tilanteesta. Se on todellinen tilanne, ja se tulee täsmälleen silloin ja siten kuin pitäisikin. Jumalalla on aika tämän asiainjärjestelmän tuhoamiseen. Mutta jotkut tulevat kärsimättömiksi ja menettävät uskon, koska kaikki ei tapahdu niin kuin he odottavat ja koska Jumalan toiminta näyttää viipyvän. Tämä johtuu ihmisen eliniän lyhyydestä ja hänen siitä aiheutuvasta kärsimättömyydestään kaiken saamiseksi tehdyksi sinä lyhyenä aikana, joka hänellä on. Tämän takia hän saattaa olla taipuvainen arvostelemaan Jumalaa ihmisen rajallisen kokemuksen perusteella. – Hab. 2:3.

¹¹ Jehova toisaalta elää ikuisesti. Hänen ei tarvitse tulla kärsimättömäksi. Hän voi tarkastella tilannetta ja nähdä tarkoin, millä kohdalla ajan virtaa hänen tekonsa saavat aikaan eniten hyvää jokaiselle asianosaiselle ja perusteellisesti toteuttavat myös hänen tarkoituksensa. – Sananl. 15:3.

¹² Pietari ilmaisee tämän ajatuksen seuraavalla tavalla: ”Tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” – 2. Piet. 3:8, 9.

13. a) Kuka todellisuudessa hyötyy siitä, ettei Jehova ole vielä toimeenpannut tuomiota tälle asiainjärjestelmälle? b) Miten pitää paikkansa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”?

¹³ Vaikka siis näyttäisi siltä, että Jehova viivyttelee, niin hän ei tee sitä oman etunsa vuoksi eikä siksi, että hän olisi hidas toimimaan. Se tapahtuu meidän ihmisten hyväksi. Jehova voisi tuhota nopeasti tämän maailman. Niin kuin Pietari huomauttaa, hän voi tehdä yhdessä päivässä enemmän kuin ihmiset voisivat tehdä tuhannessa vuodessa. Esimerkiksi kun Jeesus oli maan päällä, hän palautti ennalleen kuivettuneita käsiä ja sokeita silmiä, jopa herätti kuolleista miehen, jonka ruumis oli osittain mädännyt. Hän suoritti nämä mahtavat työt silmänräpäyksessä. Mutta ajattelehan kuinka kauan olisi normaaleissa oloissa kestänyt, kun miehelle olisi kasvanut toinen käsi tai kun kuolleista herätetyn miehen mädäntyneet ruumiinosat olisivat korvautuneet normaalin kasvun kautta. Tai kun asioita tarkastellaan toiselta kannalta, Jehovalle, joka elää ikuisesti ja joka päättää asioita aikakausia etukäteen, tuhannen vuoden kuluminen on ”niinkuin öinen vartiohetki”. (Ps. 90:4) Häntä ei rajoita aika niin kuin meitä. Jos hän siis toimii tavalla, joka näyttää meistä hitaalta, meidän täytyy muistaa, että se on huomaavaisuutta meitä kohtaan ja on parasta kaikille asianosaisille.

14. Miksi meidän ei tarvitse tietää tarkalleen, milloin Jehovan ”päivä” saapuu, mutta mitä meidän tulee silloin olla tekemässä?

¹⁴ Ihmisen, joka ymmärtää asemansa Jumalan edessä ja uskoo Jumalaan, ei tarvitse olla levoton. Apostoli vakuuttaa kristityille: ”Teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” (1. Kor. 15:58) Jos tunnemme hänen tarkoituksensa, sen, mikä hänen tahtonsa meidän suhteemme on nyt, ja edessä olevan toivon, niin meidän ei tarvitse tietää tarkkaa tapahtumien aikataulua. Milloin tahansa ”Jehovan päivä” saapuneekin, me teemme ahkerasti hänen tahtoaan. Oletko sinä päättänyt tehdä näin?

ONKO SINULLA ”MERKKI”?

15. a) Mikä ”merkki” kaikilla, jotka varjellaan elämään maan päällä Jumalan uuteen järjestykseen, täytyy olla? b) Mitkä kysymykset sen suhteen, miten ihminen suhtautuu maailman huonoihin olosuhteisiin, auttavat häntä tutkimaan, onko hänellä todella sellainen katsantokanta, mitä Jumala vaatii?

¹⁵ Juuri ennen kuin babylonialaiset tuhosivat muinaisen Jerusalemin, Jehova antoi Hesekielille näyn, jossa vertauskuvallinen mies kulki läpi Jerusalemin ja pani merkin kaikkien niiden otsaan, jotka ’huokasivat ja valittivat kaikkia kauhistuksia’, joita Jerusalemissa tehtiin. (Hes. 9:4) Tämä oli ennustus työstä, jota tehdään nykyään. Jokaisen, joka tunnustaa kuuluvansa ”muihin lampaisiin”, joilla on toivo elää täällä maan päällä Jumalan uudessa järjestyksessä, tulisi tehdä itselleen kysymykset: ’Onko minulla todella merkki? Todistaako elämäni yhtä selvästi kuin merkki otsassani todistaisi, että minulla on tosi kristillinen persoonallisuus? Vihaanko todella sitä pahaa, mitä näen tapahtuvan, varsinkin kristikunnassa? Inhoanko sitä vain siksi, että se aiheuttaa minulle vaaroja ja epämukavuutta, vai olenko murheellinen siksi, että näen Jumalan nimeä solvattavan?’

16. a) Vaikka joku on saattanut olla aina moraalisesti puhdas, niin miksi se itsessään ei merkitse sitä, että hänellä olisi ”merkki”? b) Miksi on kumminkin tärkeätä välttää sukupuolista moraalittomuutta?

¹⁶ Ne, jotka todella ilmaisevat omaavansa kristillisen persoonallisuuden ”merkin”, ovat hyvin huolellisia, ettei Jehovan päivä yllätä heitä harjoittamasta sellaista, mikä luokittelisi heidät maailmaa rakastaviksi. Pitääkö se paikkansa sinusta? Mitä esimerkiksi todella ajattelet irstaudesta, haureudesta ja aviorikoksesta? Riippumatta siitä, millaista elämää aikaisemmin olet viettänyt, hyväksytkö nyt täysin Jehovan tuomion niitä vastaan, jotka harjoittavat sellaista? (1. Kor. 6:9–11; Hepr. 13:4) Jotkut ihmiset eivät tietenkään ole koskaan itse syyllistyneet sellaiseen, mutta se ei itsessään merkitse sitä, että heidät on ’merkitty’ varjeltaviksi. Ne, joilla on ”merkki”, eivät ole ihmisiä, jotka välttävät sellaista menettelyä vain siksi, että se voi johtaa epämiellyttäviin seurauksiin. He vihaavat vääryyttä siksi, että se on rikos Jehovan vanhurskaita menetelmätapoja vastaan. He käsittävät uskollisen Joosefin tavoin, ettei haureus tai aviorikos ole ainoastaan saastaista, vaan todellisuudessa ”suuri pahanteko” ja ’rikkomus Jumalaa vastaan’. (1. Moos. 39:9) He ovat ennen kaikkea kiinnostuneita Jehovan näkökannasta. Koska tiedämme, että sukupuolinen moraalittomuus on yksi Saatanan pääasiallisista ansoista, niin on erittäin tärkeätä karttaa tilanteita, jotka saattavat houkutella ihmisen tähän syntiin ja menettämään elämänmahdollisuutensa näin lähellä uuden järjestyksen portteja. Pidä mielessäsi Israelin Mooabissa Luvatun maan rajoilla antama esimerkki. Kaksikymmentäneljätuhatta menetti siellä elämänsä jouduttuaan sukupuolisen moraalittomuuden ansaan. – 4. Moos. 25:1–9.

17. Jos meillä on todella ”merkki”, niin miten me suhtaudumme totuudellisuuteen ja miksi?

¹⁷ Entä mitä on sanottava totuudellisuudesta? Kunnioitammeko me todella totuutta vai haluammeko hieman vääristellä totuutta päästäksemme eroon epämukavasta tilanteesta tai saadaksemme jotakin, mitä haluamme? Valehteleminen on yleinen tapa liikemaailmassa nykyään. Mutta mistä valehteleminen on alkuisin? Jeesus sanoi, että Saatana ”on valhettelija ja sen isä”. (Joh. 8:44) Sen tähden valehtelija todellisuudessa palvelee Saatanaa. Mutta me todistamme, että olemme pukeutuneet uuteen persoonallisuuteen, että meillä todella on ”merkki”, jos puhumme aina totta. Jumalan sana sanoo: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa.” (Ef. 4:25) Tunnetko tiukan paikan tullessa kiusausta valehdella päästäksesi tilanteesta helposti eroon? Vai oletko niin kuin Sananlaskujen kirjoittaja, joka sanoi: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana”? – Sananl. 30:8.

18, 19. Miksi vaaditaan enemmän kuin vain kokouksiin tuloa ja Jehovan todistajien yhteydessä oloa, jos haluamme hyvän omantunnon Jumalan edessä?

¹⁸ Monet ihmiset ovat vasta tulossa totuuden tielle tänä aikana, joka on niin lähellä ”Jehovan päivää”. He harjoittivat aiemmin omalle mielelleen ja ruumiilleen vahingollisia tapoja. Mutta nyt heidät kastetaan, ja he anovat Jumalalta hyvää omaatuntoa. (1. Piet. 3:21) Jos kuulut niihin, jotka harkitsevat kasteaskeleen ottamista, tai jos olet jo ottanut tämän askeleen jonkin aikaa sitten, niin voitko saada Jumalalta hyvän, puhtaan omantunnon, jos pidät jatkuvasti kiinni tavasta, jolla tiedetään olevan vahingollisia vaikutuksia mieleen ja ruumiiseen? Voitko saada puhtaan omantunnon pelkästään olemalla yhteydessä Jehovan todistajiin, jotka pyrkivät elämään Raamatun korkeitten puhtautta koskevien mittapuitten mukaan, jos samaan aikaan harjoitat jotakin menettelyä, jonka he hylkäävät? Voitko sanoa todella olevasi yksi heistä? Haluatko olla yksi heistä?

¹⁹ Puhdas omatunto on välttämätön, jos odotat saavasi suosion ja elämän Jumalalta. Sen tähden kaikessa, mitä teemme, meidän tulisi ensiksi harkita sitä, mitä tekomme aiheuttavat Jumalan nimelle. Ja toiseksi, mitä tekomme aiheuttavat kristilliselle seurakunnalle, joka edustaa hänen nimeään ja valtakuntaansa. Tämän tekeminen auttaa meitä säilyttämään hyvän omantunnon valitsemamme menettelyn suhteen. Meidän on otettava huomioon se, että Jumala on tehnyt kristillisen seurakunnan ”totuuden pylvääksi ja perustukseksi” maan päällä. (1. Tim. 3:15) Meidän tulee elää sopusoinnussa sen kanssa, mitä tuo seurakunta opettaa. Se, että pidämme tarkoin mielessämme Jehovan päivän läsnäolon, estää meitä pitämästä kiinni sellaisesta, mikä Jehovan suosion loistavaan aarteeseen verrattuna on ”roskaa”. (Fil. 3:8) Se saa ihmisen työskentelemään hyvän omantunnon säilyttämiseksi. Hän valvoo ruumistaan, niin ettei hän muille saarnattuaan itse joutuisi Jumalan epäsuosioon. – 1. Kor. 9:27.

MISTÄ JEESUS VAROITTI OPETUSLAPSIAAN?

20–23. a) Mistä seikoista, jotka voisivat heikentää uskoamme, Jeesus varoitti, kuten Luuk. 21:34–36 osoittaa? b) Selitä, miten nämä elämän jokapäiväiset huolet voisivat vaikuttaa näin uskoa tuhoavasti. c) Jos haluamme todella Jumalan hengen ohjaavan itseämme, niin missä meidän tulee olla?

²⁰ Sen, mikä saattaa horjuttaa ihmisen uskon, ei tarvitse kuitenkaan olla välttämättä suuri asia. Tähdentäen uskon mukaan elämistä jokapäiväisessä elämässä Herra Jeesus Kristus varoitti: ”Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys [liika syöminen, Um] ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.

²¹ Millaisista asioista Jeesus tässä varoitti? Hän ei puhunut sellaisista synneistä kuin haureus, aviorikos ja varkaus. Sellaiset seikat tietysti estäisivät ihmistä pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Mutta Jeesus varoitti sellaisista yleisistä asioista, jotka voivat helposti vaikuttaa kehen tahansa meistä ja joihin kuuluvat syöminen, juominen ja elämän jokapäiväiset huolet. Kaikkiin näihin on hyvin helppo omistautua liiallisessa, synnillisessä määrin. Siinä piilee niiden petollisuus ja vaarallisuus. Ihminen voi helposti joutua petetyksi ajattelemaan, että hän on turvallisella tiellä, ja sitten tullakin äkkiarvaamatta yllätetyksi. Ihminen voi tulla kietoutuneeksi ja sotkeutuneeksi tämän maailman asioihin ja sen mukanaan tuomiin huoliin, mikä vahingoittaa vakavasti hänen hengellisyyttään. Hän voi tulla liian huolestuneeksi tämän elämän antien hankkimisesta, joita hän saattaa ajatella tarvitsevansa. Hän voi ruveta ajattelemaan, että hänen täytyy saada ’parasta’ kaikista aineellisen hyvinvoinnin mukavuuksista, joita maailmassa yleensä on. Hän saattaa ajatella sen oikeuttavan hänet tekemään ylityötä maallisessa työpaikassaan niiden hankkimiseksi.

²² Seurauksena on, että hän laiminlyö hengellisen elämänsä; hän ei käytä aikaa tutkimiseen; hän ei anna tarvittavaa apua perheensä pitämiseksi hengellisesti terveenä; hän menettää kristittyjen veljiensä seuran. Sen johdosta hänen intonsa osallistua kenttäpalvelukseen on vähäinen. Sekin, minkä hän tekee, on tavallisesti pintapuolista palvelusta, eikä hän ponnistele tosissaan auttaakseen toisia tulemaan opetuslapsiksi. Oikeastaan hän osoittaa, ettei hän todellisuudessa usko Kristuksen hallitsevan ja Jehovan päivän olevan käsillä.

²³ Jos ihminen toisaalta tosissaan rukoilee Jumalaa, niin hän haluaa saada Jumalan henkeä oppaakseen. Hän menee sinne, missä Jumalan henki toimii, ja on niiden yhteydessä ja niiden tosi seuralainen ja työtoveri, joilla on Jumalan henkeä.

SAARNAAMISTYÖN OIKEA VAIKUTIN

24. Mikä oli Jeesuksen vaikutin, kun hän saarnasi ”hyvää uutista”?

²⁴ Mikä oli Jeesuksen Kristuksen, suurimman maan päällä konsanaan olleen Saarnaajan, vaikutin? Hänen rakkautensa Jehovaan ja Jehovan ”lampaisiin”. Matteus kertoo 9. luvun jakeessa 36: ”Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Jäikö Jeesuksen sääli vain tunteeksi tai siihen, että hän puhui opetuslapsilleen heidän säälittävästä tilastaan? Ei. Hän rakasti ihmisiä sydämestään, ja se sai hänet toimimaan uutterasti heidän hyväkseen. Matteuksen kertomuksen seuraavat sanat (jakeet 37 ja 38) kuuluvat: ”Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.’” Ja Jeesus ja hänen opetuslapsensa korjasivat suuren elon. Apt. 4:4:stä saamme tietää, että uskovien miesten määrä siihen aikaan oli noin viisituhatta, ja myöhemmin Apt. 6:7:stä luemme: ”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.”

25, 26. a) Kun otamme huomioon, että ihmisten on tultava tuntemaan totuus, niin mikä kysymys on kunkin meidän edessämme? b) Minkä tulee olla vaikuttimenamme jatkaessamme saarnaamista, kuten erään pariskunnan kokemus Irlannissa osoittaa?

²⁵ Samoin nykyään on tarve hyvin suuri. Ihmiset eivät ole koskaan olleet kaikkialla maailmassa kipeämmin totuuden tarpeessa. Meidän jokaisen edessä ovat sen tähden kysymykset: Rakastanko minä Jehovan hajallaan olevia ”lampaita”? Olenko halukas paitsi tuomitsemaan ja moittimaan huonoja olosuhteita myös tekemään jotakin, sitä, mikä on ainoa keino todella auttaa näitä ihmisiä? Rakastanko Jehovaa niin paljon, että osoitan rakkauteni tällä tavalla?

²⁶ Eräs kristitty, joka oli palvellut vaimonsa kanssa Irlannissa Jehovan todistajien tienraivaajapalvelijana neljätoista vuotta, sanoi: ’Päivän toisensa jälkeen saatoimme kulkea talosta taloon löytämättä yhtä ainoata, joka olisi ilmaissut vastakaikua. Kun illalla tulin kotiin, minun oli jatkuvasti kysyttävä itseltäni, miksi teen täten. Ja vastaus oli aina: koska rakastan Jehovaa.’

27. Jos kohtaamme välinpitämättömyyttä tai vastustusta palveluksessamme, niin minkä Raamatun neuvon palauttaminen mieleemme on hyödyllistä?

²⁷ Miten on sinun itsesi laita? Kohtaatko välinpitämättömyyttä tai vastustusta alueellasi? Jos kohtaat, niin muista apostoli Paavalin sanat, jotka Hepr. 10:35–39 esittää: ”Te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”

28. Mitä meidän tulee näin ollen ajatella edusta olla Jehovan todistajia?

²⁸ Kun otamme huomioon kaikki nämä seikat, niin meidän kaikkien on hyvä tutkia itseämme ollaksemme varmoja siitä, mikä henki meillä on. Jos meistä on tullut Jehovan kastettuja todistajia, niin me emme totisesti halua kehittää kielteistä asennetta sen loistavan aseman suhteen, jossa olemme. Tämän suurenmoisen Jehovan suosion pitäisi vaikuttaa meissä niin, että meillä on palava kiinnostus ja halu auttaa toisia. Sen tulisi saada meidät haluamaan suorittaa kokosieluista palvelusta Jehovalle. (Saarn. 9:10) Koska meillä on omistuksessamme totuuden aarre ja meitä on suosittu kristillisellä palveluksella, ei meillä ole nyt varaa koettaa päästä vastuustamme järkeilemällä välinpitämättömyyttä ilmaisevalla tavalla tai tekosyillä.

29. Mikä auttaa meitä katsomaan kohti Jehovan ”päivää” iloisen luottavaisina?

²⁹ Jehova kannustaa meitä profeetta Jesajan kautta sanoen: ”Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.” (Jes. 28:16) Jesajan aikana ihmiset panivat luottamuksensa väärään rauhaan ja turvallisuuteen. Me tiedämme nykyisin, että Kuningas Jeesus Kristus hallitsee ja että loistava uusi tosi rauhan ja turvallisuuden järjestys on aivan käsillä. Jos meillä on usko, niin me olemme lujia eivätkä epäilykset horjuta meitä. Ei ole epäilystäkään siitä, mitä meiltä vaaditaan, jotta saisimme elää tuossa uudessa järjestyksessä. Luja usko ”pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa” varmistaa pelastuksemme. Silloin me seisomme hyväksyttyinä ihmisen Pojan edessä, kun Jehovan tulinen ”päivä” saapuu.