Uskotko sen todella?

IHMINEN sanoo usein: ”Minä uskon sen”, kun hän vain mielessään myöntää jonkin todeksi. Hänen myöntymisensä ei merkitse sitä, että hän aikoisi ryhtyä toimimaan sen mukaisesti. Hän voi olla eräiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kaltainen, joille opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” – Jaak. 2:19, 20.

Enkelit, jotka tekivät itsestään demoneja menettelemällä kapinallisesti, tiesivät Jumalan olevan olemassa. Heidän oli uskottava häneen. Mutta se usko ei saanut heitä toimimaan Jumalan tahdon mukaan.

Näin ollen usko, jolla on arvoa Jehova Jumalan silmissä, ei ole pelkkää jonkin todeksi tunnustamista. Uskon mukainen toiminta osoittaa uskon aidoksi.

TOSI USKO PANEE TOIMIMAAN

Jos olet Jehovan antautuneita todistajia, niin uskot, että nykyään elävä sukupolvi on ’viimeisissä päivissään’. Sinä uskot, että on kiireellisen tärkeätä auttaa toisia tulemaan Jehova Jumalan hyväksymiksi palvelijoiksi ja asennoitumaan siten, että varjeltuu tulevassa maailman ”ahdistuksessa”, joka lopettaa ”viimeiset päivät”. Sinä uskot myös Jumalan tahdon olevan, että ”kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Tim. 2:4, Um) Paneeko se, mitä uskot ”viimeisistä päivistä”, tulevasta ”ahdistuksesta” ja Jumalan tarkoituksesta ihmisen suhteen, sinut toimimaan? Osoittaako sinun koko elintapasi sinun todella uskovan, että nämä ovat ”viimeisiä päiviä” ja että ihmisten henki on vaarassa?

Se, joka on todella antautunut Jehova Jumalalle ja jolla on syvä rakkaus lähimmäisiään kohtaan, toimii uskonsa mukaisesti. Hän ponnistelee tarmokkaasti Valtakunnan sanoman julistamisessa toisille. Siitä syystä Jehovan todistajat ovat hyvin ahkeria tässä toiminnassa. Sellaisissakaan maissa, joissa heidän työtään suoritetaan suurissa vaikeuksissa virallisen vastustuksen takia, he eivät lakkaa saarnaamasta ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. (Matt. 24:14, Um) Itse asiassa niiden tuntien yhteismäärä, jotka Jehovan todistajat yhdessätoista tällaisessa maassa omistivat Jumalan sanan julkiseen saarnaamiseen kuluneena vuonna, oli paljon suurempi kuin samaan aikaan vuotta aikaisemmin. Näin oli myös muissa maissa Italia, Japani, Korea, Meksiko, Alankomaat, Nigeria, Espanja ja Zambia mukaan luettuina.

Tämä ei merkitse sitä, että kaikki Jehovan todistajien yhteydessä olevat eläisivät elämäänsä täysin selvillä siitä, että nämä ovat todella ”viimeisiä päiviä” – eivät juuri mainitsemissammekaan maissa. Vaikka Jehovan todistajat saavat paljon aikaan kokonaisuudessaan, niin epäilemättä jotkut yksilöt voisivat tehdä paljon enemmän. Pitääkö se paikkansa sinusta? Monissa maissa, mm. Australiassa, Brittein saarilla, Länsi-Saksassa, Filippiineillä, Yhdysvalloissa ja Suomessa, yhteisraportti osoittaa Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen käytetyn vähemmän tunteja kuin toissa vuonna. Kuitenkaan ei voida sanoa, etteivätkö Jehovan todistajat ryhmänä työskennelleet ahkerasti näissä maissa. Varmasti heidän käyttämänsä miljoonat tunnit heijastavat intoa tilaisuuksien käyttämisestä toisten auttamiseen saamaan täsmällistä tietoa Jumalan sanasta. Olitko sinä henkilökohtaisesti innokas tässä työssä? Itsetutkistelu saattaa olla hyödyllistä.

Olosuhteet vaihtelevat luonnollisesti maasta toiseen ja yksilöstä toiseen. Meidän kaikkien täytyy kuitenkin jatkuvasti valvoa, ettemme kadota näkyvistämme kallisarvoista suhdettamme Jumalaan ja lakkaa toimimasta sen mukaisesti, minkä tiedämme todeksi. Itse Jeesus Kristus varoitti seuraajiaan vaarasta joutua satimeen ennen kuin Jumalan tuomio on pantu täytäntöön. Hän sanoi: ”Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys [ylensyöminen, Um] ja juoppous ja elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:34–36) Kaiken sen paineen torjuminen, joka pyrkii vaivuttamaan ihmisen syvään hengelliseen uneen, vaatii ponnistelua.

LIIALLISET NAUTINNOT JOHTAVAT HENGELLISEEN UNELIAISUUTEEN

Liiallisuutta syömisessä ja juomisessa samoin kuin muissakin nautinnoissa täytyy välttää. Sellainen kohtuuttomuus tylsyttää henkisen ja hengellisen havaintokyvyn ja kuormittaa sydäntä liikaa syyllisyyden tunteilla. Se aiheuttaa myös sen, että lihalliset halut työntävät pois sydämen hyvät vaikuttimet. Ketkään, jotka sallivat lihallisten halujen voittaa heidät, eivät voi toivoa kestävänsä Herran Jeesuksen Kristuksen edessä Jehova Jumalan hyväksyminä palvelijoina, kun ”viimeiset päivät” huipentuvat tämän asiainjärjestelmän täydellisessä tuhossa. – 2. Piet. 3:11–14.

Vaikka joku ei ehkä olekaan ahmatti eikä juoppo, niin hän saattaa siitä huolimatta noudattaa sellaista elintapaa, joka häiritsee hengellistä valppautta. Hän saattaa antaa virkistäytymisen anastaa liian huomattavan sijan elämässään ja siten heikentää haluaan auttaa toisia pääsemään Jumalan totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Jokaisen Jumalan antautuneen palvelijan on elintärkeätä tutkia asennettaan ja elämäntapaansa.

Kysy itseltäsi: Onko suhteeni Jumalaan elämäni todella tärkeä asia? Missä sydämeni on?

Jos teet sen, minkä tiedät oikeaksi, sinulla on syytä olla onnellinen Jumalalle suorittamassasi palveluksessa. Se on sen mukaista, mitä Jumalan sana sanoo: ”Joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” – Jaak. 1:25.

KOHTUUTON HUOLEHTIMINEN PÄIVITTÄISISTÄ TARPEISTA ON VAARALLISTA

Mutta jotkut Jehova Jumalan antautuneet palvelijat eivät koe tätä onnea, vaikkeivät ehkä menekään liiallisuuksiin syömisessä tai juomisessa tai huvitusten tavoittelussa. Mikä heidän ongelmansa on? Heidän sydämensä on ’elatuksen murheiden raskauttama’, ts. he ovat ruvenneet olemaan liiaksi huolissaan elatuksensa hankkimisesta. (Matt. 6:25–34) Heidän ravinnon, vaatetuksen ja suojan varaamista koskevat huolensa ovat riistäneet heidän sydämestään sen tyynen varmuuden, että Jehova Jumala varaa kaiken, mitä hänen palvelijansa tarvitsevat. Kun näin käy, niin sydämen vaikuttimet keskittyvät aineelliseen. Halu kertoa toisille Jehova Jumalan suurenmoisista lupauksista vähenee. Oman ja perheen turvatun tulevaisuuden suunnitteleminen tulee elämän pääasiaksi. Tämä voi johtaa aikaa vieviin liikeyrityksiin, paljoon ylimääräiseen maalliseen työhön tai laajoihin rakennustoimiin ryhtymiseen.

Mitä sinun pitäisi tehdä, jos sydämesi jolloinkin taivuttaisi sinua siihen suuntaan? Harkitse rukoillen, millä kohtaa ajanvirrassa olemme. Kysy itseltäsi: Onko järkevää suorittaa elämän tehtäviä sillä tavalla, että jättää huomioon ottamatta sen, että tämä nykyinen järjestelmä päättyy pian? Onko oikein, että käytän aikaa, jonka voisin omistaa toisten auttamiseen hengellisesti, sellaisen omaisuuden hankkimiseen, jota en todellisuudessa tarvitse?

Muista, että Jehova Jumala ei ole luvannut varjella kauniita koteja eikä muuta omaisuutta, kun tämä paha järjestelmä tuhotaan. Hän on luvannut varjella elämän. Jehovan aikaisemmat tuomion toimeenpanot todistavat tämän. Koti ja muu omaisuus, joita Nooalla ja hänen perheellään saattoi olla, mutta joita ei voitu ottaa arkkiin, tuhoutuivat. Profeetta Jeremian sihteerille Baarukille sanottiin Jerusalemin hävityksen edellä vuonna 607 eaa.: ”Näin sanoo Herra: Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti; ja tämä kohtaa koko maata. Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä; sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinulle minä annan henkesi saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin.” (Jer. 45:4, 5) Samalla tavalla pelastivat ne kristityt, jotka jättivät Jerusalemin ennen sen vuonna 70 tapahtunutta tuhoa, henkensä ja sen niukan aineellisen omaisuuden, minkä voivat kantaa. Kaikki muu heidän oli jätettävä taakseen.

Niin tyytykäämme siihen ja iloitkaamme siitä, mitä Jumala suo ’saaliiksemme’ – sielumme – joka varjellaan tulevan tuhon läpi.

Eikö tämän tähden olisi epäviisasta ja vaarallista tavoitella aineellisia etuja ja laiminlyödä hengellisiä asioita? ”Muistakaa Lootin vaimoa!” (Luuk. 17:32) Hänen kiintymyksensä Sodoman aineellisiin anteihin on hyvinkin voinut olla syynä siihen, että hän ei totellut enkelin neuvoa olla katsomatta taakseen ja näin ollen menetti henkensä.

Tämä ei merkitse sitä, että kaikki rakentaminen ja aineellisen omaisuuden hankkiminen on väärin näinä ”viimeisinä päivinä”. Eikä se merkitse sitäkään, että Jumalan palvelijoitten pitäisi suorastaan köyhtyä. Aineellisten varojen viisas käyttö voi todellisuudessa vapauttaa omistamaan enemmän aikaa hengellisten etujen edistämiseen, mikä on suositeltavaa. – Luuk. 16:9.

Kun panemme tosi palvonnan ensi sijalle elämässämme, ei tämän asiainjärjestelmän tuho yllätä meitä äkkiarvaamatta. Voimme silloin olla tyytyväisiä tietäessämme, että olimme auttamassa useita ihmisiä saamaan elämän. Se on todella erinomainen palkinto siitä, että olimme ahkeria osoittamaan uskomme myönteisellä toiminnalla. Jos halusi on tämä, niin anna koko elämäntapasi osoittaa, että uskot meidän elävän nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä”.

[Tekstiruutu s. 218]

”VIIMEISET PÄIVÄT” YHDEN SUKUPOLVEN AIKA

1914 JUMALATTOMAN JÄRJESTELMÄN LOPPU

Laittomuus lisääntyy

Kansa nousee kansaa vastaan

Maanjäristyksiä

Nälänhätää

Ahdistus kansoilla, pääsytietä ei tunneta

Vaikeat ajat

Tottelemattomuus vanhemmille

Epäsopu

Hillittömyys