Tulisiko sinun osallistua Herran illalliseen?
OLI TULLUT sen vuoden kevät, mikä myöhemmin tunnettiin vuotena 33 jKr. Päivä oli niisanin, heprealaisen kuuvuoden ensimmäisen kuun, neljästoista. Aurinko oli kadonnut näköpiirin alapuolelle, kun Jeesus Kristus ja hänen kaksitoista apostoliaan nojailivat eräässä ylähuoneessa katetun pöydän ympärillä olevilla vuoteilla ja söivät ateriaa, mikä käsitti paahdettua lammasta, happamatonta leipää, kitkeriä yrttejä ja viiniä. He viettivät uskollisina juutalaisina vuotuista pääsiäisjuhlaa israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Kun he tulivat tämän aterian loppuun, niin yksi heistä, Juudas Iskariot, nousi ja lähti, ja sitten, erään silminnäkijän kertomuksen mukaan:
”Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ’Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.’” Ja toisista kertomuksista käy ilmi, että Jeesus tarkoitti tämän tapahtuman vietettäväksi toistamiseen, sillä hän sanoi edelleen: ”Tehkää se minun muistokseni.” – Matt. 26:26–28; Luuk. 22:19.
Miksi Jeesus käski siten, ja mikä on hänen sanojensa oikea sisällys? Tämä vietto, mitä Paavali nimittää ”Herran illalliseksi” (Um), asetettiin arvostuksen opetukseksi – sen arvostamiseksi, mitä Jehova oli tehnyt varatessaan Poikansa, mutta varsinkin sen arvostamiseksi, mitä Jeesus Kristus oli tehnyt, sekä sen arvostamiseksi, mitä hänen seuraajiltaan vaaditaan. Totellen Jeesuksen käskyä Jehovan kristityt todistajat kautta maailman tulevat yhteen auringon laskettua niisanin 14. päivänä viettämään Herransa kuoleman muistoa, ja tämä päivä alkaa meidän kalenterimme mukaan tänä vuonna huhtikuun 8. päivänä.
Tarkastelkaamme Jeesuksen sanojen merkitystä. Verratessaan ruumistaan happamattomaan leipään Jeesus tarkoitti kirjaimellista liharuumistaan, joka oli itse asiassa oleva elämää antavaa ruokaa ihmiskunnalle, niin kuin hän oli aikaisemmin sanonut: ”Se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” Ja viini edusti Jeesuksen kirjaimellista verta eli hänen elämäänsä, sillä sielu eli elämä on veressä. Se koitui hyödyksi kahdessa tarkoituksessa: se otti ”pois maailman synnin”, ja se vahvisti uuden liiton, minkä Jumala teki siihen aikaan Mooseksen alaisen vanhan, häviävän lakiliiton sijaan. – Joh. 6:51; 1:29; Jer. 31:31–34; Apt. 15:14.
Jeesus otti juuri tässä tilaisuudessa yksitoista uskollista apostoliaan Valtakuntaa koskevaan liittoon, kuten luemme: ”Te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on teille säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Toiset raamatunpaikat osoittavat, että Jeesuksen ja hänen yhdentoista uskollisen apostolinsa kanssa on oleva hänen kirkkaudessaan 143 989 muuta, kaikkiaan 144 001. Kaikki nämä osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen ja hallitsevat kuninkaina ja pappeina tuhat vuotta. Vain näillä on oikeus osallistua Herran illalliseen. – Luuk. 22:28–30; Ilm. 14:1, 3; 20:4–6.
MENNEISYYDESSÄ EI MITÄÄN PULMAA
Oli aika, jolloin kysymystä, pitäisikö osallistua Herran illalliseen vai ei, ei tarvinnut edes tehdä. Varhaiskristillisessä seurakunnassa tuli kaikista antautuneista ja kastetuista kristityistä Kristuksen ruumiin jäseniä, heidät voideltiin pyhällä hengellä, ja he antoivat siitä todistuksen kykenemällä käyttämään yhtä tai useampaa hengen ihmelahjaa, kuten parantamista, kielillä puhumista, kielten selittämistä jne. Niin kauan kuin näitä lahjoja annettiin, oli kaikille selvää, kenen pitäisi osallistua Herran illallisen leipään ja viiniin.
Senkin jälkeen, kun nämä ihmelahjat lakkasivat, kun apostolit ja ne, joille he olivat näitä lahjoja jaelleet, olivat nukkuneet kuolemaan, oli suhteellisen helppoa päättää, pitäisikö osallistua vai ei, oliko joku hengestä siinnyt Jumalan lapsi, Kristuksen ruumiin hengellinen jäsen, vai ei. Ainakin nykyisiin aikoihin asti piti paikkansa, että ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba! Isä!’” Heistä kaikista voitiin lisäksi sanoa: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä.” Tällaiset raamatunpaikat soveltuivat ainoastaan niihin, jotka olivat ehdolla taivaalliseen palkintoon ja valtakuntaan. – Room. 8:14, 15; 1. Joh. 3:14.
Kaikkina vuosisatoina apostoli Johanneksen kuolemasta aina yhdeksännentoista vuosisadan loppuun asti oli epäilemättä joitakuita näitä hengestä siinneitä kristittyjä maan päällä kasvamassa vehnänä pellolla, mikä oli nyt täynnä rikkaruohoa, niin kuin Jeesuksen vertaus osoitti. (Matt. 13:37–43) Sitten, 1870-luvun alussa, Jumala alkoi koota näitä yhteen, ja vuonna 1919 alkoi täyttyä Matteuksen 24:31, missä sanotaan: ”Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” Tosiasiat osoittavat, että siihen aikaan lähti kutsu useampien työntekijöitten saamiseksi Jumalan viinitarhaan. Tämä kutsu kesti vuoteen 1931, jolloin ”päivän” työn päätyttyä viinitarhassa kaikki työntekijät saivat palkkansa, denarin, nimen Jehovan todistajat. – Matt. 20:1–16.
MUUT LAMPAAT
Varsinkin vuodesta 1931 lähtien Jehova Jumala on koonnut itselleen ”muiden lampaitten” suurta joukkoa, ihmisiä, jotka antautuvat Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja jotka ilmaisevat rakkautta veljiinsä ja hengellismielisyyttä. He muistuttavat kaikissa muissa suhteissa, paitsi taivaallisessa toivossa, jäljellä olevia eli niiden jäännöstä, jotka ovat ehdolla taivaan valtakuntaan. Heitä voidaan verrata muinaisen Israelin tilapäisasukkaisiin, jotka omaksuivat kaikki lakiliiton vastuut ja saivat osan sen monista siunauksista, samoin kuin heidän nykyiset vastineensakin omaksuvat hengellisellä Israelilla olevat vastuut ja osallistuvat heidän siunauksiinsa. Ja samoin kuin ei yksikään tilapäisasukas voinut koskaan tulla kuninkaaksi, ei kukaan niistäkään, jotka muodostavat nyt muiden lampaitten suuren joukon, voi koskaan kuulua hallitsevaan luokkaan, so. suuren joukon jäsenenä. – 5. Moos. 17:15.
Vuodesta 1931 lähtien on Valtakunnan sanoma ollut tarkoitettu pääasiassa tälle muiden lampaitten suurelle joukolle, jonka toiveet ovat maalliset. On kuitenkin todennäköistä, että heistä kutsutaan yksityisiä henkilöitä täyttämään ne 144 000:n joukkoon jääneet tyhjät paikat, mitkä johtuvat uskottomuudesta ja hylkäämisestä. Antautumisajalla on siis jotain merkitystä sen suhteen, kuuluuko joku jäännökseen, vaikka se ei olekaan ratkaiseva.
EROAVUUDET
Sekä ne, jotka muodostavat Kristuksen ruumiin, pienen lauman, että muiden lampaitten suuri joukko ottavat samat alkuaskeleet. Ne ovat tiedon hankkiminen, katuminen, kääntyminen, Jumalaan, Kristuksen uhriin ja Jumalan sanaan uskominen, antautuminen Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja vesikaste. Mutta niiden suhteen, joista tulee Kristuksen Jeesuksen hengellisen ruumiin jäseniä, Jehova Jumala toimii ainoalaatuisesti: hän julistaa heidät vanhurskaiksi heidän Kristuksen uhriin omaamansa uskon ja antaumuksensa perusteella, siittää heidät hengellisiksi lapsiksi pyhällä hengellään eli toimivalla voimallaan ja saattaa heidät Kristuksen ruumiin voitelun alaisuuteen. Kaikista heistä tehdään samalla osallisia uuteen liittoon ja valtakuntaliittoon. Täten on sen perusteella, mitä luomus itse tekee ja mitä Jumala tekee hänen hyväkseen, tällaisella henkilöllä nyt luja vakaumus taivaallisesta palkinnosta, jos hän on uskollinen kuolemaan asti. – Ilm. 2:10.
Näihin ja ainoastaan näihin soveltuvat Paavalin sanat: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” Ja Johannes kirjoitti näistä: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” – Room. 8:16, 17, 24, 25; 1. Joh. 3:2.
Saadakseen selville, tuleeko osallistua Herran illallisen leipään ja viiniin, henkilön tulee tehdä itselleen seuraavat kysymykset:
Olenko minä hengellinen israelilainen, Jumalan toimivasta voimasta siinnyt tullakseni hänen hengelliseksi lapsekseen, jonka päämäärä on henkiolotila? Onko minusta tullut sellainen, joka on tässä hengellisen Israelin kanssa tehdyssä uudessa liitossa? Olenko minä lisäksi tässä valtakuntaliitossa? Onko minulla samoin kuin Paavalilla luja vakaumus, että minä tulen saamaan taivaallisen ylösnousemuksen tullakseni liittymään Herran Jeesuksen kanssa taivaalliseen valtakuntaan? Koska Jumalan henki itse todistaa, niin siitä ei pitäisi olla mitään epäilystä. Olenko minä tässä suhteessa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, samoin kuin ne yksitoista apostolia olivat ennen muinoin, joiden kanssa Jeesus asetti Herran illallisen? Olenko minä vakuuttunut siitä, että minulla on tämä taivaallinen kutsu, tämä toivo? Teenkö minä sen rukousteni, ajatusteni, kaipausteni aiheeksi?
Jos olet nainut mies eikä vaimosi ole tässä Valtakuntaa koskevassa liitossa, niin sinun täytyy kysyä itseltäsi: olenko minä valmis kuolemaan siinä tietoisuudessa, että minä jätän hänet ollakseni koskaan liittymättä häneen enää maan päällä ja että minä liityn Jeesukseen Kristukseen ja jätän vaimoni tänne maan päälle? Tai jos olet vaimo ja äiti, niin sinun täytyy kysyä itseltäsi: Olenko valmis jättämään lapseni taakseni olematta enää koskaan heidän äitinsä ja heidän yhteydessään koko iankaikkisuudessa? Onko minun jäsenyyteni Kristuksen morsianluokassa etusijalla siihen nähden, että olen miehen vaimo maan päällä? Haluanko olla Jeesuksen kanssa mieluummin kuin tuon rakkaan miehen kanssa koko iankaikkisuuden?
Nämä ovat muutamia seikkoja, joita tulee ajatella tietääksemme, mitä aiomme tehdä, tietääksemme, mikä on tulevaisuutemme. Silloin voimme olla varmoja siitä, miten meidän tulee menetellä Herran illallisella, onko meidän osallistuttava leipään ja viiniin vai ei.
Jos sinulla on tosiaan nämä taivaalliset vakaumukset, niin sinä valmistaudut niihin, sinä toimit niiden hyväksi, ja ne ovat sinun elämäsi ydin. Silloin sinä tiedät apostoli Paavalin tavalla, sinulla on vakaumus, sinulla on Jumalan hengen todistus, ja se todistaa sinun henkesi kanssa, että sinä olet Jumalan hengellinen lapsi, Herran Jeesuksen perijätoveri Valtakunnassa.
Jos sinulla on tällainen kokosieluinen vakaumus ja jos Jumalan menettely kanssasi vahvistaa tähän asti tämän tosiasian, niin sinä tiedät paikkasi ja tunnet suhteesi Jumalaan, ja silloin sinun tulee ottaa leipää ja viiniä Herran illallisella ymmärtäen, kuinka ne kuvaavat Kristuksen uhria, minkä perusteella sinä tulit tähän ihmeelliseen suhteeseen Jumalaan nähden ja sen ihmeellisiin taivaallisiin tilaisuuksiin.
NE, JOTKA EIVÄT OSALLISTU
Mutta jos sinä et voi epäröimättä vastata myöntävästi kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin, niin olet muiden lampaitten suureen joukkoon kuuluva. Silloin et ole Valtakuntaa koskevassa liitossa, joten sinua ei odota taivaallinen, kuninkaallinen tulevaisuus, vaan maallinen.
Sinä haluat silti pysyä Jumalan hengellisen Israelin liittokansassa, koska sinä rakastat Jumalaa ja tunnustat hänen kansansa ja haluat olla sen yhteydessä. Koska sinä olet antautunut Jumalalle tekemään hänen tahtonsa, niin sinä tulit uuden liiton ihmeellisten etujen alaiseksi, vaikka et olekaan tässä liitossa. Sinä voit odottaa maanpäällisen paratiisin iloja, lisääntymistoimeksiannon todellista täyttämistä, elämää maan päällä ikuisesti täydellisyydessä ja onnessa siunattujen jälkeläistesi kanssa.
Vaikka sinun tulevaisuutesi ei ole taivaassa, niin sen ei pidä saada sinua tyytymättömäksi. Eihän meistä loppujen lopuksi kenelläkään ole oikeutta mihinkään. Kaikki on ansaitsematonta hyvyyttä, kaikki on ansaitsematonta suosiota. Jos kaikki kuuluisivat Aabrahamin taivaalliseen siemeneen, ei maan päällä olisi sukukuntia sen siunattavaksi. – 1. Moos. 12:3; Gal. 3:16, 29.
Muut lampaat ovat aivan yhtä tervetulleet Herran illalliselle kuin jäännöksen jäsenetkin, vaikka he eivät osallistukaan leipään ja viiniin. Heidän on kestettävä sama vastustus kuin jäännökseen kuuluvienkin, ja siksi he saavat suurta apua oppiessaan arvostamaan sitä, mitä Jehova Jumala on tehnyt, ja varsinkin sitä, mitä hänen Poikansa on tehnyt varatessaan lunnaat edestämme sekä antaessaan meille täydellisen esimerkin.
Noudattakoot sen tähden kaikki hengestä siinneen jäännöksen jäsenet, kaikki muiden lampaitten suureen joukkoon kuuluvat sekä kaikki, joilla on hyvä tahto Jumalaan nähden, Kristuksen käskyä kokoontumalla paikalliseen Jehovan todistajain Valtakunnansaliin maanantai-iltana, huhtikuun 8:ntena, kello 18:n jälkeen – jäännös osallistumaan leipään ja viiniin ja muut huomioimaan, mutta kuitenkin kaikki virvoittumaan hengellisesti, kun heidän kuultensa kerrataan Kristuksen uhria koskevia totuuksia.