Miksi Jehovan todistajat eivät ole pasifisteja

”Jehova on soturi, Jehova on hänen nimensä.” – 2. Moos. 15:3, As; Yg.

 1. Mihin Jehovan todistajia koskevaan kysymykseen me etsimme tässä vastausta?

”JEHOVAN todistajat! Vain joukko pasifisteja!” Näin huudahtavat monet ihmiset halveksien. Heidän vihollistensa heihin kohdistamat syytökset ovat saaneet nämä ihmiset ajattelemaan tällä tavalla. Mutta ovatko nämä todistajat pasifisteja, jotka etsivät turvaa ”omantunnonaroille” myönnettyjen vapauksien varjolla, koska he pelkäävät taistella? Etsikäämme tässä vilpittömästi oikeaa ja puolueetonta vastausta tähän polttavaan kysymykseen. Mitä heillä itsellään on sanottavana siitä?

 2. Minkä lausunnon he julkaisivat tästä Yankee-stadionilla? Miksi?

² Jehovan todistajain 1950 Yankee-stadionilla New Yorkissa pitämään kansainväliseen konventtiin oli saapunut 10 000 ulkomaista edustajaa useammasta kuin kuudestakymmenestä muusta maasta. Useimmat heistä joutuivat ankaran uskonnollisen syrjinnän ja vastustuksen alaisiksi, tukalaan asemaan ja vaikeuksiin, koska heidän täytyi puhdistautua siitä väärästä syytöksestä, että he olisivat ”äärimmäisiä pasifisteja”. Tuossa konventissa pidettiin perjantai-iltapäivällä, elokuun 4. p:nä vastalausekokous, missä 70 000 amerikkalaista edustajaa esitti noiden ulkomaisten veljien läsnäollessa yksimielisen ”Valittelun ja vastalauseen”, mitä levitettiin iltapäiväkokousten päätyttyä miljoona kappaletta. Tämä 4-sivuinen lehti kiinnitti ponnekkaasti huomion ”Väärään pasifisti-syytökseen perustuvaan syrjintään” ja sanoi: ”Meidän leimaamisemme äärimmäisiksi pasifisteiksi on perusteeton ja tahallinen valhe, jonka tarkoituksena on herättää ennakkoluuloja meitä ja tätä kansainvälistä konventtia vastaan. He ovat, niinkuin Raamattu ennusti, ’tehneet väkivaltaa lain varjolla’. – Psalmi 94:20. Me emme saarnaa äärimmäistä pasifismia. Me emme ole pasifisteja. . . . Syytös, että me olemme äärimmäisiä pasifisteja, on valhe.”

 3. Miten pasifismi on määritelty? Voidaanko näitä todistajia syyttää siitä?

³ Websterin Uuden kansainvälisen sanakirjan (2. painos, lyhentämätön, 1943 [engl.]) määritelmän mukaan merkitsee pasifismi seuraavaa: ”Sodan tai sotavoiman käytön vastustaminen mihinkään tarkoitukseen; erityisesti kaikkea sotaa vastustavaa mielentilaa, joka tähdentää sotilaskoulutuksen vikoja ja sodan kustannuksia ja puoltaa kansainvälisten riitojen ratkaisemista yksinomaan välitystuomarin päätösten avulla.” Tällaista pasifismia ei voida väittää itsensä Raamatun opettavan enempää kuin Jehovan todistajainkaan, jotka pitävät kiinni Raamatusta mitä tunnollisimmin.

 4. Miten pitkä heidän historiansa on? Osoittaako se, että heitä voidaan syyttää pasifismista?

⁴ Kun ihmiset lausuvat arvostelunsa Jehovan todistajista, niin he ovat taipuvaisia pitämään heitä sataa vuotta nuorempana uskonnollisena lahkona. Tämä ainoalaatuinen nimi tuli tosin tietoisuuteen vuonna 1931, jolloin nämä uskolliset kristityt yli koko maailman hyväksyivät julkisesti päätösten, jolla he hylkäsivät ne halveksivat nimet, mitkä viholliset olivat antaneet heille, ja omaksuivat raamatullisen nimen ”Jehovan todistajat”. Mutta heidän historiansa on paljon pitempi kuin vuosisata. Jo kahdeksannella vuosisadalla ennen Kristusta julisti ennustus Jumalan valitulle kansalle: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, . . . Minä olen ilmoittanut, ja minä olen pelastanut, ja minä olen osoittanut; eikä yhtään vierasta jumalaa ollut teidän keskuudessanne; sen tähden te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minä olen Jumala.” (Jes. 43:10–12, As) Jehovan todistajain historia ulottuu tosiaankin taaksepäin Aadamin poikaan Aabeliin asti, jonka hänen veljensä Kain tappoi, koska Aabel oli saanut suotuisan todistuksen Jehova Jumalalta. Apostoli Paavali osoittaa Heprealaiskirjeensä 11. ja 12. luvussa tämän tosiasian. Koko tuon melkein kuusituhatta vuotta pitkän historian aikana eivät kertomukset osoita voitavan koskaan syyttää Jehovan todistajia ”sodan tai sotavoiman käytön vastustamisesta mihinkään tarkoitukseen”, niinkuin pasifismin määritelmä sanoo.

 5. Miten Paavali osoittaa heidän olleen taistelijoita? Kuka antoi heille voiton?

⁵ Me voisimme läpikäydä koko Jehovan todistajain luettelon Aabrahamista eteenpäin osoittaaksemme, etteivät he olleet pasifisteja. Apostoli Paavali kertoo meille Aabrahamista, joka ”palasi kuninkaita voittamasta” ja sai kuningas Melkisedekin siunauksen. (Hepr. 7:1–4; 1. Moos. 14:14–21) Hän puhuu Mooseksesta, joka johdatti israelilaiset Luvatun maan rajoille. Sitten hän mainitsee erään kohokohdan siitä sodasta, mitä Joosua kävi puhdistaakseen Luvatun maan moraalittomista pakana-asukkaista, ja lisää: ”Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.” (Hepr. 11:30–34) Jokainen Paavalin tässä mainitsema henkilö oli taistelija. Jehova antoi heille voiton. Vasta kun Jerusalem osoittautui uskottomaksi Jumalaa kohtaan Jehovan todistajain annettua sille toistamiseen varoituksia, hän antoi juutalaiset Babylonian armeijoitten käsiin eikä taistellut heidän puolestaan. Hän oli varoittanut heitä edeltäpäin tottelemattomuudesta johtuvasta rangaistuksesta, ja niin hän salli sen kohdata heitä sanansa kunniaansaattamiseksi. – 5. Moos. 28:36–67.

NEHEMIA, MORDOKAI JA ESTER OLIVAT TAISTELIJOITA

 6. Taistelivatko maanpakoon viedyt juutalaiset Babylonian armeijoissa vai eivät? Miksi?

⁶ Juutalaiset eli israelilaiset olivat seitsemänkymmentä vuotta maanpakolaisina Babylonian maakunnissa. Liittyivätkö he Babylonian armeijoihin taistelemaan sen maailmanvallan puolesta? Eivät, vaikka jotkut juutalaiset, kuten Daniel ja hänen kolme heprealaista toveriaan, otettiin hallituksen palvelukseen siitä huolimatta, että he palvoivat tunnontarkasti Jehova Jumalaa. Vaikka nuo kolme heprealaista olivatkin korkea-arvoisia hallituksen palvelijoita, niin he kieltäytyivät kuitenkin loukkaamasta omaatuntoaan ja alistumasta kuningas Nebukadnessarin määräykseen ja harjoittamasta epäjumaluutta: tervehtimästä poliittisen valtion kuvapatsasta, sitä kultaista kuvaa, minkä tuo diktaattorihallitsija oli pystyttänyt kaikkien valtakuntansa alamaisten yhteisesti palvottavaksi. (Dan. 3:1–30) Kun Babylonia kukistui, eivät vangitut israelilaiset liittyneet Babylonian armeijoihin taistelemaan sen kukistumista vastaan. He tiesivät, että Jehovan ennustukset olivat edeltäkertoneet sen kukistumisen. Miksi he siis olisivat taistelleet Jumalan ennustuksen täyttymystä vastaan ja lisäksi sortavan maailmanvallan puolesta?

 7. Miten Daniel menetteli, kun valtio sekaantui hänen Jumalan-palvontaansa?

⁷ Iäkäs Daniel otettiin voittoisien meedialaisten ja persialaisten uuden hallinnon aikana Meedian kuninkaan Dareioksen hallituksen palvelukseen. Hänestä tuli kaikkien kuninkaan satraappien johtava esimies. Kun kateelliset vihamiehet eivät voineet löytää mitään muuta syytä Danielia vastaan, kuin hänen vilpittömän kuuliaisuutensa hänen Jumalansa Jehovan lakia kohtaan, niin he suunnittelivat hänelle pahaa lain varjolla. Vaikka Danielia odotti heittäminen jalopeurain luolaan ja hallitusviran menetys, niin hän kieltäytyi loukkaamasta omaatuntoaan. Hän ei alistunut hallitsijan lakiin, joka kielsi Jehovan rukoilemisen ja vaati jokaista odottamaan kaikkea poliittiselta valtiolta. Daniel antoi hallitsijalle ainoastaan sen, mikä hänelle kuului, mutta Jumalalle palvonnan ja kuuliaisuuden, mitkä kuuluivat hänelle. Jumala sulki jalopeurain suut hänen edessään, mutta ne, jotka suunnittelivat hänelle pahaa viekkaan lain avulla, heitettiin itse jalopeurojen syötäväksi. – Dan. 6:1–28.

 8, 9. Tuliko juutalaisista pasifisteja sen jälkeen kun heidät oli ennallistettu maahansa Babylonian maanpaosta? Miten Nehemia valaisee tätä kysymystä?

⁸ Persian Kyyros seurasi Dareiosta hallitsijana. Vangittujen juutalaisten sallittiin hänen ensimmäisenä vuonnaan palata Jerusalemin paikalle ja uudelleenrakentaa Jehovan temppeli. Heidän ei tarvinnut taistella vapautusta itselleen sota-asein, vaan Kaikkivaltias Jumala ennallisti heidät nimensä takia ja koska he katuivat ja antautuivat hänen palvontaansa. Mutta tämänkään kotimaahansa ennallistamisen jälkeen ei juutalaisista tullut pasifisteja.

⁹ Nehemiaa koskeva tosiasia on hyvin huomattava. Hän oli juutalainen ja toimi hallituksen palveluksessa Persian kuninkaan Artahsastan juomanlaskijana ja läheisenä neuvonantajana. Hänestä tehtiin Palestiinassa olevan juutalaisen maakunnan käskynhaltija ja hänet lähetettiin rakentamaan hyvät muurit ennallistetulle Jerusalemin kaupungille. Pakanaviholliset syyttivät Nehemiaa siitä, että hän muka yritti erota valtakunnasta. ”Ja he kaikki tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluun Jerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriötä.” Mihin toimenpiteisiin Nehemia ryhtyi? Hän ei jättänyt Jumalaa huomioonottamatta, koska hän tiesi, että ”jos [Jehova] ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo”. (Ps. 127:1) Kertomus ilmoittaakin meille sen tähden seuraavaa: ”Niin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin. . . . Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: ’Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta’.” Muurien rakentajat jatkoivat siitä pitäen työtään aseistettuina keihäin, kilvin, jousin ja rintahaarniskoin sekä miekka sidottuna vyölle. Salaliitto tehtiin siten tyhjäksi. (Neh. 4:8–23) Jumalan asia oli kysymyksessä samoin kuin kansan vapauskin, jotta se olisi saanut palvoa häntä vapaasti. Siksi nuo israelilaiset näkivät hyväksi taistella. He eivät taistelleet Persian valtakunnan kunnian ja vallan puolesta, vaan he taistelivat veljiensä puolesta, jotka kuuluivat Jumalan järjestöön ja palvoivat häntä.

10, 11. Miten tämä osoitettiin myöskin Mordokain ja Esterin tapauksessa?

¹⁰ Persian valtakunnan muissakaan maakunnissa eivät juutalaiset osoittaneet suinkaan kannattavansa pasifismia. Seitsemättäkymmentä vuotta sen jälkeen kun juutalainen jäännös oli ennallistettu Jerusalemiin, syytti eräs korkeassa hallitusasemassa oleva uskonnollinen vihollinen kaikkialla valtakunnassa asuvia juutalaisia. He erosivat kaikista muista ihmisistä: heillä oli valtakunnan lain ohella Jehovan lait, jotka määräsivät heidän Jumalan-palvontansa. Siksi tuo ilkeä vihollinen Haaman sanoikin: ”Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan.” Ja hän pyysi ja sai toimeksi lain, että heidät piti tuhota, ennen kuin toinen pääsiäinen tulisi. – Ester 3:8–15.

¹¹ Juutalainen kuningatar Ester kävi Mordokain neuvosta laillista taistelua valtakunnan korkeimpaan oikeudenkäytölliseen henkilöön, itseensä kuningas Ahasverokseen, asti. Hän puhui henkensä uhalla kansansa vapautuksen puolesta paljastaen samalla uskonnollisen vihollisensa Haamanin ilkeät aikeet. Tuo jumalaton vainooja hirtettiin siihen hirsipuuhun, minkä hän oli rakentanut Mordokaita varten, ja Mordokai korotettiin korkeampaan virkaan Persian hallituksessa. Hän kirjoitti hallitsijan valtuuttamana hallituksen asetuskokoelmaan lain, mikä salli juutalaisten sinä päivänä, jona heidän vihollistensa piti hyökätä heidän kimppuunsa, ”kokoontua puolustamaan henkeänsä hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla kansan ja maakunnan kaiken aseväen, joka heitä ahdistaa, sekä myös lapset ja vaimot”. Kieltäytyivätkö juutalaiset pasifistien tapaan toimimasta tämän lain mukaan ja käyttämästä asevoimaa itsepuolustuksekseen? Eivät! He taistelivat urhoollisesti viimeisen kuukautensa, adarin, 13:ntena ja 14:ntenä päivänä puolustaakseen omaa henkeään sekä veljiensä henkeä. Jehova Jumala oli heidän kanssaan tässä ja antoi heille voiton sekä täytti oman profeetallisen käskynsä, että amalekilaiset piti pyyhkäistä pois viimeiseen mieheen asti. Hän käytti juutalaisia, todistajiaan, tämän toimeenpanijoina. – Ester 8:10–9:16; 2. Moos. 17:13–16.

EIVÄT OLE MUUTTUNEET PASIFISTEIKSI MAAILMAN LOPUSSA

12. Miksi todistajat eivät noudata nykyään tätä sotilaallista taisteluperinnettä, koska he eivät väitä olevansa pasifisteja?

¹² Monet lukijamme tai julkiset viranomaisemme saattavat kysyä: Jos nykyiset Jehovan todistajat ovat katkeamattomana ketjuna yhteydessä noiden muinaisaikain todistajien kanssa, joilla on tällainen historia, niin miksi he eivät sitten noudata tätä sotilaallista taisteluperinnettä? Miksei heitä tavata kristikunnan armeijain riveistä? Miksi he anovat vapautusta sotapalveluksesta? Miksi he menevät niin pitkälle, että kieltäytyvät astumasta yleiseen työpalvelukseenkaan, mikä on varattu pasifisteja ja omantunnonarkoja varten tai heidän toimestaan, tai osallistumasta minkäänlaiseen puolustukseen tai sotayritykseen? Kysy Jehovan todistajilta, miksi he näin tekevät, ja he sanovat sinulle, ettei se johdu siitä, että he olisivat muuttuneet pasifisteiksi. Se johtuu siitä, että heidän omatuntonsa vastustaa osallistumista näihin kristikunnan ja muun maailman sotiin ja maanpuolustusyrityksiin, ja heidän vastustuksensa perustuu Jumalan Sanaan, Raamattuun. Mutta, sinä kysyt, kuinka he voivat olla omantunnonarkoja olematta samalla pasifisteja? He eivät ole kansojen välisiä sotia vastaan eivätkä sekaannu kansojen sotatoimiin eivätkä koeta estää ketään, joka voi omantuntonsa mukaan liittyä niihin. He taistelevat ainoastaan silloin kun Jumala käskee heitä tekemään siten, koska sellainen sodankäynti on teokraattista.

13. Jos väittäisimme olevamme pasifisteja, niin mitä meidän täytyisi johdonmukaisesti tehdä esikristillisten todistajain suhteen? Miksi me emme voi tehdä sitä?

¹³ Jos Jehovan todistajain pitäisi nyt väittää olevansa pasifisteja, niin se merkitsisi sitä, että he tuomitsisivat kaikki esikristilliset Jehovan todistajat, jotka tarttuivat aseisiin Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden ja hänen teokraattisen kansansa, Israelin, puolustamiseksi. Mutta me emme voi langettaa tällaista tuomiota. Jeesus Kristus ei tehnyt sitä koskaan, ja hän on Jehovan suurin todistaja, joka on ansainnut arvonimen ”Uskollinen ja totinen todistaja”. (Ilm. 3:14) Jehova ei ole itsekään pasifisti, eivätkä hänen todistajansakaan ole, vaikka he ovatkin omantunnonarkoja. Jeesus ei ollut pasifisti, vaikka hänen ei kerrotakaan koskaan tarttuneen lihallisiin aseisiin itsepuolustuksekseen. Niin, sinä sanot, mutta eikö Jeesus tehnyt nuoraruoskaa ajaakseen kaikki kaupustelijat pois Jerusalemin temppelistä? Kyllä, mutta kertomus ei sano hänen käyttäneen sitä ruoskaa lyödäkseen niitä miehiä, jotka siellä myivät, vaan hän ajoi sillä niitä lampaita ja sitä karjaa, mitkä he olivat tuoneet siihen pyhään paikkaan ’tehden minun Isäni huoneen markkinahuoneeksi’. – Joh. 2:13–16.

14. Kun Jeesus käski apostoleitaan myymään viittansa ja hankkimaan miekan, niin tarkoittiko hän sitä, että meidän tulisi tarttua miekkaan? Mitä hänen menettelynsä osoitti?

¹⁴ Sinä väität jälleen vastaan: Eikö Jeesus sanonut opetuslapsilleen asetettuaan muistonvieton heille ja ennen Getsemaneen menoaan: ”Jolla ei ole miekkaa, hän myyköön päällysvaippansa ja ostakoon sen”? Ja kun hänen opetuslapsensa sanoivat: ”Mestari, katso, tässä on kaksi miekkaa”, niin hän sanoi heille: ”Se riittää.” (Luuk. 22:36–38, Um) Kyllä, mutta Jeesus osoitti täten heille, että hänet oli ottava kiinni aseistettu joukko olosuhteissa, mitkä voisivat kiihoittaa aseelliseen vastarintaan. Sen jälkeen seuranneet tosiasiat osoittavat, ettei Jeesus turvautunut miekkaan, kun hänet vangittiin laittomasti. Miksi hän sitten kehoitti hankkimaan miekan ja salli ottaa ainakin yhden miekan mukaan Getsemaneen? Hän teki sen osoittaakseen, ettei hän halunnut turvautua aseelliseen vastustukseen, vaan tahtoi antautua vapaaehtoisesti Isänsä tahdon mukaan. Pietari yritti käyttää aseellista vastustusta ja käytti miekkaa ja sivalsi eräältä mieheltä korvan, jolloin Jeesus sanoi Pietarille: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” (Matt. 26:52–54) Jeesus lisäsi Johanneksen kertomuksen mukaan: ”Enkö minä joisi sitä maljaa, minkä Isä on minulle antanut?” (Joh. 18:11) Me näemme näin ollen, miksi Jeesus toimi sellaisella tavalla, mikä näyttää joistakuista pasifismilta. Hän ei mennyt kumminkaan Isänsä tuomioistuimen eikä maan tuomioistuinten eteen syytettynä aseellisesta vastarinnasta. Hän ei saattanut itseään alttiiksi sille, että hänet olisi surmattu aseellisena vastustajana; hänen täytyi kuolla vapaaehtoisesti, uhrina, kuin teuraaksi viety karitsa.

ENNUSTUKSEN JA JULISTAMANSA SANOMAN MUKAISIA

15. Miksi emme voi olla pasifisteja huomioonottaen Jeesuksen ennustuksen?

¹⁵ Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen esimerkkiä ja tottelevat hänen ohjeitaan. Siksi he eivät ole liittyneet maailman armeijoihin eivätkä osallistuneet kansojen sotatoimiin millään tavalla. Tämä ei merkitse sitä, että he olisivat pasifisteina sotaa vastaan ja vastustaisivat sitä ja yrittäisivät estää maallisia hallituksia käymästä hyökkäys- tai puolustussotia. He eivät voi olla sodan vastustajia, koska he mukautuvat niiden sanojen täyttymykseen, mitkä Jeesus lausui tämän asiainjärjestelmän loppuunsaattamisesta. Kun hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Sano meille: Milloin nämä asiat tapahtuvat, ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?” niin hän sanoi heille: ”Te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä [täydellistetty] loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on [ahdingon kipujen] alkua.” (Matt. 24:3, Um; Matt. 24:6–8) Miten Jehovan kristityt todistajat voisivat näin ollen vastustaa maailman käymiä sotia tai koettaa ehkäistä niitä, kun Jeesus ennusti, että niitä käytäisiin varmasti? Jeesus ei sanonut heidän olevan taistelemassa. He saavat vain kuulla sotia käytävän kuulomatkan päässä tai kuulla muuten kertomuksia muualla käytävistä sodista.

16–18. a) Jos he olisivat pasifisteja, niin mitä pian tulevaa Jehovan tekoa heidän täytyisi vastustaa? b) Mitä epä-pasifistista julistusta hän suorituttaa heillä?

¹⁶ Jos Jehovan todistajain pitäisi olla nyt pasifisteja, niin ollakseen johdonmukaisia heidän täytyisi vastustaa Jehovan sotaakin Perkeleen koko maailmaa vastaan Harmagedonin taistelurintamalla. He ovat nähneet tämän maailman kansojen hyökkäävän sitä Jumalan kansan näkyvää järjestöä vastaan, mitä sanotaan profeetallisesti ”Jerusalemiksi”, vuosina 1914–1918 käydyn maailmansodan aikana, niinkuin Sakarja ennusti. He odottavat nyt tämän ennustuksen loppuosan toteutuvan pian: ”Ja [Jehova] on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä [kansoja] vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. . . . [Jehova], minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. . . . [Jehova] on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on [Jehova] oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” (Sak. 14:1–3, 5–9) Silloin on oleva suuri verilöyly, mikä esikuvattiin niiden Jumalan yhtyneitten vihollisten verilöylyllä, jotka marssivat Jerusalemia vastaan kuningas Joosafatin aikana. Hän nimittää siitä syystä tätä taistelukenttää ”Joosafatin laaksoksi” ja kehoittaa kaikkia tämän maailman kansoja tulemaan sinne. (2. Aikak. 20:1–25) Hän antaa seuraavan käskyn:

¹⁷ ”Julistakaa tämä [kansain] seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: ’minä olen sankari’. Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, [Jehova], sankariesi astua sinne alas. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia [kansoja], joka taholta tulleita. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on [Jehovan] päivä ratkaisulaaksossa. Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa. [Jehova] ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta [Jehova] on kansansa suoja.” – Jooel 3:9–16.

¹⁸ Nykyisiä Jehovan todistajia on käsketty julistamaan tämä kansoille, niinkuin he tekevätkin. Miten he sitten voisivat tehdä tämän ja olla samalla pasifisteja?

19. Miten on ilmennyt vuodesta 1914 lähtien, että Jeesus ei ole nyt pasifisti?

¹⁹ Jeesusta Kristusta ei voida koskaan syyttää pasifistiksi niiden tekojen perusteella, joita hän on suorittanut vuodesta 1914 lähtien. Miksi ei? Koska Saatana Perkele ja hänen paholaisensa on heitetty sen jälkeen pois taivaasta, ja hän on tullut maapallollemme kovin vihaisena tietäen, että hänellä on enää vain vähän aikaa. Ne sanomattomat murheet, mitkä vitsaavat nyt maata ja merta, todistavat tämän yhdessä ennustusten kaikkien muitten täyttymysten kanssa. Miten Saatana singottiin tänne? Ilmestyskirjan 12:1–12 vastaa, että kun Jumalan valtakunta oli syntynyt ja hänen Poikansa Jeesus Kristus oli noussut valtaistuimelle, niin ”syttyi sota taivaassa”. Juuri tämä Kuningas Jeesus Kristus, joka ei ole suinkaan pasifisti, taisteli Saatanaa ja hänen paholaisiaan vastaan ja sinkosi heidät alas jalkajakkaralleen, maahan. Nöyryytetty Saatana käyttää nyt paholaisiaan ajaakseen kaikki kansat Harmagedoniin, ”sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”. (Ilm. 16:14–16) Mutta ketkä ovat Jehovan ”sankareita”, jotka Jehova vie ”ratkaisulaaksoon” selvittääkseen ainiaaksi maailmanhallintoa koskevan tärkeimmän kysymyksen? Ne ovat ”Jumalan Karitsa” ja ne enkelit, jotka taistelivat hänen johdollaan taivaassa Saatanaa vastaan käydyssä sodassa. Tämä Karitsan kaltainen näytti maan päällä pasifistilta, mutta on nyt ”jalopeura Juudan sukukunnasta”. (Ilm. 5:5, 6) Psalmi 110:4–6 (As) sanoo tälle pelottomalle soturille: ”Herraa sinun oikealla puolellasi lävistää kuninkaita vihansa päivänä. Hän tuomitsee kansojen keskuudessa, hän täyttää paikat kuolleilla ruumiilla, hän lävistää pään monissa maissa.” Lue tätä Jehova Jumalan kuninkaallista soturia koskeva havainnollinen kuvaus Ilmestyskirjan 19:11–16. Tietäkööt kaikki sotilaallistetut kansat, että ne kohtaavat viimeisen häviönsä tuossa Harmagedonin yleissodassa ja että aseistautumiskilpailu lopetetaan viimeinkin ainiaaksi.

20. Minkä jälkeen tulee taattu rauha? Mitä henkiin jääneet tekevät sitten?

²⁰ Ne, jotka ovat säilyneet hengissä voittajan, Jehovan, puolella, nauttivat Harmagedonin jälkeen taattua rauhaa. Silloin he ”takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan”. – Jes. 2:4.

[Alaviitteet]