Naimattomuus voi olla antoisaa

”On eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan vuoksi. Se, joka voi tehdä sille tilaa, tehköön sille tilaa.” – Matt. 19:12.

 1. Miten muinaisaikain Jehovan palvelijat suhtautuivat avioliittoon ja vanhempina olemiseen naimattomuuteen verrattuna?

MONIEN on vaikea ymmärtää, miten naimattomuus voisi olla haluttava elämäntapa. Siitä lähtien kun Jehova Jumala yhdisti ensimmäisen miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan, avioliittoon, suurin osa ihmisperheestä on halunnut avioitua aikanaan sen sijaan että olisi jäänyt naimattomaksi. Muinaistenkin Jumalan palvelijoitten keskuudessa oli poikkeuksellista jäädä naimattomaksi. Kun Jeftan tyttären oli isänsä lupauksen täyttämiseksi luovuttava avioitumisoikeudestaan, niin se aiheutti aluksi murhetta. Hän ja hänen tyttötoverinsa menivät hänen isänsä luvalla vuorille kahdeksi kuukaudeksi ’itkemään hänen neitsyyttään’. (Tuom. 11:38) Niin, suurimpina siunauksina pidettiin avioliittoa ja vanhemmaksi tuloa eikä naimattomuutta. – Ruut 4:13–17; Ps. 127:3–5; Sananl. 5:18; 18:22; 31:10; Saarn. 9:9.

 2. Millaisia muutoksia näkemyksessä avioliiton sitovuudesta oli seurauksena Jeesuksen maan päälle tulosta?

² Vasta noin 4 000 vuotta ensimmäisen avioliiton jälkeen osoitettiin naimattomuus paremmaksi eräille miehille ja naisille. Siihen aikaan alkoi uusi aikakausi, kristillinen aikakausi. Sen tuomat muutokset vaikuttivat myös siihen naimattomuutta ja avioliittoa koskevaan näkemykseen, joka oli kauan vallinnut israelilaisten keskuudessa vanhan lakiliittojärjestelyn alaisuudessa. Kun kristillisyyden perustaja Jeesus vastasi avioeroa koskevaan kysymykseen, niin hän teki selväksi, että hänen opetuslastensa keskuudessa asetettaisiin ennalleen Jumalan alkuperäinen mittapuu avioliiton suhteen. Moniavioisuus ja avioero muilla perusteilla kuin aviollisen uskottomuuden tähden kuuluivat menneisyyteen. – Matt. 19:4–9.

 3. a) Miten Jeesuksen opetuslapset suhtautuivat hänen lausuntoonsa aviositeen sitovuudesta? b) Olivatko opetuslapset oikeassa naimattomuudesta tekemissään johtopäätöksissä? c) Mitä Jeesus sanoi siitä, miksi jotkut miehet ovat eunukkeja?

³ Miten Jeesuksen opetuslapset suhtautuivat tähän avioliiton sitovuutta koskevaan lausuntoon? ”Jos miehen asema vaimoonsa nähden on sellainen”, he sanoivat, ”niin ei ole viisasta mennä naimisiin.” (Matt. 19:10) He ajattelivat, että olisi parempi olla menemättä naimisiin kuin uskaltautua epämieluiseen suhteeseen, jota ei voida lopettaa milloin vain. Mutta epämieluisan avioaseman pelko tai haluttomuus uhrautua epäitsekkäästi puolison hyväksi eivät ole hyviä syitä yrittää säilyttää naimattomuus hinnalla millä hyvänsä. Tämä ilmenee siitä, mitä Jumalan Poika sanoi sitten opetuslapsilleen: ”Eivät kaikki ihmiset tee tilaa näille sanoille [naimattomana pysymisestä], vaan ainoastaan ne, joilla on se lahja. Sillä on eunukkeja, jotka ovat syntyneet sellaisina äitinsä kohdusta, ja on eunukkeja, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi, ja on eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan vuoksi. Se, joka voi tehdä sille tilaa, tehköön sille tilaa.” – Matt. 19:11, 12.

HENGELLINEN SYY

 4. Mikä on jaloin syy naimattomana pysymiseen ja miksi?

⁴ Jaloin syy naimattomana pysymiseen on siis hengellinen. Kenelläkään miehellä tai naisella ei voi olla suurenmoisempaa tarkoitusta elämässä kuin omistautua Valtakunnan työhön ja auttaa lähimmäisiään tarttumaan ikuisen elämän ihmeelliseen palkkaan ja pitämään siitä lujasti kiinni. Vapaana niistä huolista ja murheista, joita on silloin kun on puoliso ja lapsia, naimaton henkilö voi palvella Jumalaa täydemmin. Miten haluttavaksi ja antoisaksi tämä voikaan tehdä naimattomuuden!

 5. Voivatko kaikki ihmiset tehdä tilaa naimattomuudelle, ja miten tämä ilmenee niitä miehiä koskevista ohjeista, jotka ovat päteviä avustaviksi palvelijoiksi ja vanhimmiksi?

⁵ Tällainen valittu naimattomuus on kuitenkin vain niitä varten, jotka voivat ”tehdä sille tilaa”. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa ainoastaan vähemmistö voi tehdä niin. Tämä käy ilmi niitä miehiä koskevista ohjeista, jotka olisivat päteviä avustaviksi palvelijoiksi ja vanhimmiksi. Heidän tapansa johtaa perhettään oli otettava huomioon, mikä osoittaa, että kyllin iäkkäät miehet, jotka voitiin nimittää, olivat tavallisesti aviomiehiä, joilla oli lapsia. – 1. Tim. 3:2, 12; Tiit. 1:6.

6, 7. Miten joku voi olla varma siitä, että hän voi tehdä tilaa naimattomuudelle?

⁶ Koska suurin osa Jumalan palvelijoista kautta vuosisatojen on aikanaan avioitunut, niin saatetaan kysyä: miten joku voi olla varma, että hän on niitä harvoja, jotka voivat tehdä tilaa naimattomuudelle? Apostoli Paavali antaa henkeytetyn vastauksen: ”Jos joku pysyy sydämessään vakaana, eikä hänellä ole välttämätöntä tarvetta, vaan hänellä on oma tahtonsa vallassaan, ja hän on päättänyt omassa sydämessään säilyttää neitsyytensä, niin hän tekee hyvin.” – 1. Kor. 7:37.

⁷ Sen, jolla on naimattomuuden ”lahja”, pitäisi siis itse kyetä näkemään, että naimattomuuden säilyttäminen hengellisistä syistä on hänen tapauksessaan parempi menettelytapa. Ei ole kysymys vain avioliittoa ja perhe-elämää kaipaavan kalvavan sydämen halun tukahduttamisesta. Ei, henkilön tulee olla täysin vakuuttunut sydämessään, että naimattomuuden säilyttäminen on oikein hänelle, ja hänen tulee olla halukas siveellisesti puhtaana ponnistelemaan kaikkensa, jos se on tarpeellista, sen säilyttämiseksi. Hänen suhtautumistavassaan tai taipumuksessaan ei pitäisi olla mitään, mikä häiriintyisi asiattomasti, jos hän pysyisi naimattomana määräämättömästi.

 8. a) Tekeekö naimattomuus asianomaisesta paremman ihmisen? b) Millainen on Roomalaiskirjeen 12:3–8:n mukaan tasapainoinen näkemys ”lahjoista”, ja miten niitä pitäisi käyttää?

⁸ Sen, joka voi pysyä naimattomana Valtakunnan tähden, ei luonnollisestikaan pidä halveksia avioituneita kristittyjä. Jumalan kannalta katsoen hän ei ole parempi ihminen naimattomuutensa takia. Hänen tulee ymmärtää olevansa sellainen kuin on Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Apostoli Paavali esittää Roomalaiskirjeen 12:3–8:ssa tasapainoisen näkemyksen kaikista ”lahjoista”, joita kristityillä henkilökohtaisesti saattaa olla:

”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan ajatella tervemielisesti, niin kuin Jumala on kullekin uskonmäärän jakanut. Sillä niin kuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me monet olemme yksi ruumis Kristuksen yhteydessä, mutta jäseniä, jotka kuuluvat kukin toisilleen. Koska meillä siis on lahjoja, jotka ovat erilaisia meille annetun ansaitsemattoman hyvyyden mukaan, niin olkoonpa kysymyksessä profetia, profetoikaamme meille annetun uskon osuuden mukaan; tai palvelus, olkaamme tässä palveluksessa; tai joka opettaa, olkoon opettamisessaan; tai joka kehottaa, olkoon kehottamisessaan; joka jakelee, jaelkoon anteliaasti; joka johtaa, johtakoon tosissaan; joka osoittaa armoa, osoittakoon sitä iloisesti.”

Lahjoja ei tule siis käyttää itsemme korottamiseksi, vaan seurakunnan hyödyttämiseksi, sen jäsenten rakentamiseksi.

NE JOILLA EI OLE TÄTÄ ”LAHJAA”

 9. Miksi vuosikausien odotus ennen avioitumista voi olla hyödyllistä sellaisille aikuisille, jotka eivät voi tehdä tilaa naimattomuudelle?

⁹ Mutta entä kristitty, joka todella haluaa avioitua? Vaikka hänellä ei ehkä ole naimattomuuden lahjaa, niin se ei merkitse sitä, että hänen olisi kiiruhdettava avioliittoon. Varsinkin kun ihminen on vielä kolmannellakymmenellä, hänellä on paljon opittavaa elämästä, ja hän voi saada kokemusta ihmissuhteitten alalta seurustelemalla naimattomien ihmisten, avioparien ja kaikenikäisten lasten kanssa. Naimattomana aikuisena eletyt monet vuodet voivat antaa sitä kokemusta ja syvää näkemystä, jota tarvitaan, jotta voitaisiin käyttää hyvää arvostelukykyä elinikäisen puolison valinnassa ja jotta avioliiton vastuista voitaisiin huolehtia hyvin.

10. Miten esimerkiksi sellaiset raamatunpaikat kuin 5. Mooseksen kirjan 7:3, 4 ja 1. Korinttolaiskirjeen 7:39 osoittavat, että Jehova on kiinnostunut palvelijoittensa avioliitoista?

¹⁰ Kristityn ei pitäisi milloinkaan unohtaa, että Korkein on kiinnostunut uskollisten palvelijoittensa avioliitoista. Hän tietää aivan hyvin, kuinka hengellisesti tuhoisa huono avioliitto voi olla, ja sen tähden hän kielsi israelilaisia solmimasta avioliittoja muiden jumalien palvojien kanssa. (5. Moos. 7:3, 4) Apostoli Paavali osoitti samalla lailla, että kristitty leski ”on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa”. (1. Kor. 7:39) Jos siis Jehova Jumala näkee, että joku hänen palvelijoistaan todella tarvitsee puolisoa, niin eikö ole järkevää päätellä, että hän vastaa asianomaisen rukouksiin hyvän aviopuolison löytämisestä? Mitä varmimmin, jos on olemassa todellinen tarve!

11. a) Mitä niiden kristittyjen tulisi tehdä, joiden todella tarvitsee mennä naimisiin mutta jotka eivät vielä ole löytäneet sopivaa puolisoa? Miksi? b) Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että Jehova voi varata aviopuolisonkin niille, jotka todella tarvitsevat sitä?

¹¹ Tämä ei merkitse sitä, että avioliitot järjestettäisiin taivaassa ja että jokaista kristittyä varten olisi vain yksi ihannepuoliso Jehovan monien aikuisten palvelijoitten joukossa. Ei, se merkitsee vain sitä, että Jehova voi huolehtia siitä, että hänelle omistautuneilla palvelijoilla on, mitä he tarvitsevat, aviopuolisokin siinä tapauksessa, että naimattomana pysyminen siveellisesti puhtaana käy hyvin koettelevaksi. (Sananl. 19:14) Korkein varasi hyvän vaimon Iisakille ja hyvän aviomiehen Ruutille. Kummassakin tapauksessa oli seurauksena runsaat siunaukset, koska päähuolena oli Jehovan tahdon tekeminen. (1. Moos. 24:2–4, 12–27, 50, 51, 67; Ruut 1:16, 17; 3:10; 4:13–17) Sen tähden tulisi kristittyjen, joiden tarvitsee avioitua, rukoilla tämän johdosta ja sitten odottaa kärsivällisesti Jehovaa luottaen siihen, että hän on kiinnostunut heidän onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan.

TARKASTELKAAMME HYVIÄ ESIMERKKEJÄ NAIMATTOMUUDESTA

12. Miksi voimme hyötyä niiden esimerkin tarkastelemisesta, jotka ovat tehneet naimattomuuden menestyksekkääksi?

¹² Olkoonpa naimattomalla aikuisella naimattomuuden lahja tai ei, niin hän voi hyötyä tarkastelemalla raamatullisia esimerkkejä niistä, jotka ovat tehneet naimattomuuden menestyksekkääksi. Se voi tehdä naimattoman henkilön oman elämän merkityksellisemmäksi ja antoisammaksi. Naimisissa olevakin voi hyötyä, koska aika ja olosuhteet saattavat riistää häneltä puolison ja hän joutuu ratkaisemaan, miten menetellä uudelleen avioitumisen suhteen.

13. Minkä tekemiseen Jeesus Kristus naimattomana miehenä oli täysin uppoutunut, ja miten hän asennoitui palvelukseensa?

¹³ Jeesus Kristus on naimattomana miehenä varmasti merkittävä esimerkki. Hän oli täysin uppoutunut Isänsä tahdon tekemiseen. Hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh. 4:34) Jumalan Poika nousi varhain aamulla ja palveli yöhön asti opettaen ihmisiä, parantaen sairaita ja päästäen vapaaksi demonien vallassa olevia. (Mark. 1:32; Luuk. 21:37, 38) Hän palveli halukkaasti. Tätä valaisee hänen vastauksensa lepratautiselle, joka sanoi: ”Herra, jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Raamattu kertoo: ”Hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: ’Minä haluan. Puhdistu.’” – Luuk. 5:12, 13.

14. Mikä osoittaa, että Jeesus nautti miesten, naisten ja lasten seurasta?

¹⁴ Merkittävä on myös se seikka, että Jeesus Kristus oli mielellään kaikkien seurassa – niin miesten, naisten kuin lastenkin. Hän hyväksyi kutsuja aterioille ja pitoihinkin ja käytti tilaisuuksia, joita niissä tarjoutui, tärkeän hengellisen opetuksen antamiseen. (Luuk. 5:29–32; 14:1–24) Hänen läheisimpien tovereittensa joukossa oli aviomiehiä. (1. Kor. 9:5) Hän oli erityisesti kiintynyt Lasarukseen ja hänen sisariinsa Mariaan ja Marttaan, joiden kodissa Betaniassa hän saattoi olla usein nähty vieras. (Luuk. 10:38–42; Joh. 11:1, 5) Jeesus iloitsi myös lapsista. Opetuslapset yrittivät kerran estellä vanhempia tuomasta pienokaisiaan hänen luokseen, jotta hän koskettaisi heitä ja rukoilisi heidän puolestaan. Raamattu kertoo siitä: ”Nähdessään tämän Jeesus närkästyi ja sanoi [opetuslapsille]: ’Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä . . . ’ Ja hän otti lapset syliinsä ja rupesi siunaamaan heitä pannen kätensä heidän päälleen.” – Mark. 10:13–16.

15. Mitä opetuksia voimme saada Jeesuksen Kristuksen esimerkistä sen suhteen, mikä edistää onnellista, tyytyväistä elämää naimattomana?

¹⁵ Jeesuksen Kristuksen esimerkki ilmaisee, että niiden, jotka haluavat nauttia naimattomuudestaan, täytyy uppoutua täysin antamaan kokosydämisesti aikaansa, tarmoaan ja kykyjään lähimmäistensä auttamiseen. Heillä täytyy olla aitoa kiinnostusta ihmisiin, heidän täytyy saada mielihyvää miesten, naisten ja lasten seurasta. Heidän tulee kyetä myös saamaan tervettä nautintoa elämästä ilman äärimmäistä itsensä kieltämistä, jolla ”ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa”. – Kol. 2:23.

16. a) Mikä osoittaa, että Paavalin naimattomuus oli todellinen siunaus toisille? b) Kun otamme huomioon 2. Korinttolaiskirjeen 11:23–28:ssa olevat apostolin sanat, niin olisiko hänelle ollut mahdollista suorittaa avioituneena miehenä se, mitä hän teki?

¹⁶ Apostoli Paavali oli Jeesuksen Kristuksen jäljittelijänä henkilö, joka sai todellista tyydytystä pyhästä palveluksestaan naimattomana. Hän kykeni Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä työskentelemään enemmän kuin kaikki toiset apostolit matkustaen tuhansia kilometrejä maalla ja merellä ja perustaen useita seurakuntia Euroopassa ja Vähässä-Aasiassa. (1. Kor. 15:9, 10) Jos hänellä olisi ollut vaimo ja lapsia, niin hän ei ilmeisestikään olisi koskaan voinut ryhtyä niin laajakantoiseen evankelioimistyöhön, joka yhä uudelleen saattoi hänet vaarallisiin tilanteisiin silloisissa olosuhteissa. Hän voi noin vuonna 55 sanoa olleensa ”vaivannäöissä runsaammin, vankiloissa runsaammin, lyöntien alaisena ylen määrin, usein lähellä kuolemaa”. (2. Kor. 11:23) Paavali koki epäitsekkäässä, kokosieluisessa palveluksessaan sitä korkeimmanasteista onnellisuutta, joka johtuu antamisesta. Tämä sai myös toiset uskovat kiintymään häneen. – Apt. 20:24–27, 31–38.

17. Millaista elämä naimattomana Valtakunnan tähden oikeastaan on?

¹⁷ Kun Paavali suositteli henkeytettynä naimattomuutta, niin hän ei selvästikään kannustanut viettämään omaa etua tavoittelevaa, helppoa tai nautinnonhaluista elämää. Ei, hän suositteli elämäntapaa, joka merkitsee ”alinomaista Herran palvelemista huomiota hajottamatta”. Vapaana huolista ja murheista puolison ja lasten suhteen naimaton aikuinen voi olla täysin Herran Jeesuksen Kristuksen käytettävissä palvellen toisten hyväksi. (1. Kor. 7:32–35) Oman kokemuksensa perusteella Paavali oli vakuuttunut, että jatkuva naimattomuus niille, joilla oli se lahja, merkitsi onnellisempaa elämää, jos se käytettiin antamisessa. (1. Kor. 7:40) Hän kirjoitti: ”Soisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin. Kullakin on kuitenkin oma lahjansa Jumalalta, yhdellä sillä tavoin, toisella tällä tavoin.” – 1. Kor. 7:7.

18. a) Miten Hanna ja Dorkas käyttivät aikansa hyödyllisesti? b) Miten naiset voivat sen perusteella, mitä sanotaan Matteuksen 28:19, 20:ssä, 1. Timoteuksen kirjeen 5:10:ssä ja Tiituksen 2:3–5:ssä, käyttää naimattomuutensa toisten siunaukseksi?

¹⁸ Naisetkin ovat saaneet suurta iloa pysymällä naimattomina. Yksi hyvä esimerkki oli Hanna. Oltuaan naimisissa vain seitsemän vuotta hänen miehensä kuoli, ja Hanna pysyi naimattomana lopun elämänsä ajan. Millä hän täytti päivänsä? Hengelliset asiat olivat ensi sijalla. Kahdeksankymmentäneljävuotiaanakaan ”hän ei ollut koskaan poissa temppelistä ja suoritti pyhää palvelusta yötä päivää paastoin ja rukouksin”. (Luuk. 2:36, 37) Myöhemmin, kristillisessä seurakunnassa, oli naimattomia naisia, jotka osoittautuivat todelliseksi siunaukseksi toisille. Dorkaana on täytynyt olla yksi näistä. ”Hän uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja.” Hän teki aluspukineita ja päällysvaippoja puutteenalaisille leskille seurakunnassa. (Apt. 9:36, 39) Hänen hyviin tekoihinsa on varmaan kuulunut kristittyjen vieraitten vieraanvarainen vastaanottaminen hänen kotiinsa ja lohdutuksen ja avun antaminen niille, jotka olivat jonkin tarpeessa. (Vrt. 1. Tim. 5:10.) Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena hän oli epäilemättä innokas kertomaan toisille Valtakunnasta. – Matt. 28:19, 20.

19. Miksi kristittyjä, jotka ovat tehneet tilaa naimattomuudelle, tulee arvostaa?

¹⁹ Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla nykyäänkin on naimattomia miehiä ja naisia, jotka osoittautuvat hyödyksi kristilliselle seurakunnalle. He saavat suurimman ilonsa itsensä kuluttamisesta täysin toisten hyväksi, niin seurakunnan sisä- kuin ulkopuolellakin. Heidän naimattomuutensa on antoisaa, koska he eivät palvele omia etujaan, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen etuja. Ja eikö kaikkien toisten seurakunnassa olevien pitäisi arvostaa heidän lahjaansa sen erinomaisen palveluksen tähden, jota se on tehnyt mahdolliseksi niin monien heistä suorittaa?

20. Miksi uskolliset naimattomat kristityt iloitsevat tyydyttävästä elämästä, ja mitä kannustusta he voivat saada Jesajan 56:5:stä?

²⁰ Vaikka he ovat luopuneet avioliitosta ja isäksi tai äidiksi tulemisesta, niin heidän elämänsä ei ole suinkaan hukkaan heitettyä, vaan on jatkuvasti tarkoituksellista ja tyydyttävää. Vaikka heillä ei olekaan omaa perhettä, niin he ovat löytäneet kristillisestä seurakunnasta niitä, jotka rakastavat heitä yhtä syvästi kuin luonnolliset isät ja äidit, veljet ja sisaret, pojat ja tyttäret. (Mark. 10:30) Heidän sydäntään sykähdyttää Jehovan vakuutus: ”Heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.” – Jes. 56:5.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 347]

Jeesus Kristus, joka oli mielellään kaikkien – niin miesten, naisten kuin lastenkin – seurassa, on huomattava esimerkki sellaisesta, joka teki naimattomuudesta menestyksekkään

[Kuva s. 348]

Apostoli Paavali, joka suositteli naimattomuutta niille, joilla on se lahja, antoi hyvän esimerkin toisten omaantuntoon vetoamisessa