Kohtaloitten lopullinen määrääminen tällä tuomitsemiskaudella
1. Miten nykyinen tuomitsemiskausi on edistynyt?
ME joudumme ehdottomasti tuomitsemiskauteen Kristuksen toisessa läsnäolossa. Tuomio alkoi Jumalan huoneesta, puhdisti voidellun jäännöksen babylonilaisesta saastasta, vapautti sen Babylonin orjuudesta, auttoi sitä pakenemaan suuremmasta Babylonista, jotta se pelastuisi joutumasta osalliseksi sen vitsauksista. Jäännökseen kuuluvat vapautettiin saarnaamaan, julistamaan taivaan valtakunnan perustamista, kaiuttamaan varoitusta uhkaavasta ”täydellistetystä lopusta”: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, 21, 22; 1. Piet. 4:17) Tämä valistus toi vastuun ja laski perusteen tuomiolle: ”Tämä on [tuomion peruste], että valkeus on tullut maailmaan.” (Joh. 3:19–21) Jumalan huoneesta alkanut tuomio levisi sentähden käsittämään kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset, niinkuin Jeesus oli sanonut käyvän toisessa läsnäolossaan: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa [ihmiset toisistaan], niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.” Lampaat, jotka ovat osoittaneet ystävällisyyttä Kristuksen veljille, perivät uuden maailman siunaukset, mutta vuohet, jotka ovat kieltäytyneet olemasta heille ystävällisiä, menevät pois ”siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Kristuksen tuomio kuuluu: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen [poiseristykseen], mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Vuohet jäävät suurempaan Babyloniin ja saavat osansa sen vitsauksista; lampaat kuuluvat Jumalalle ja elävät noudattamalla käskyä: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.” – Matt. 25:31–46.
2. Mitä arveluja on esitetty ja millä perusteilla?
2 Tämä tuomitsemiskausi päättyy tämän sukupolven aikana, ja kun tuomion toimeenpano alkaa Harmagedonissa, niin kaikkien silloin elävien ihmisten kohtalo on lopullisesti määrätty. Jotkut joutuvat kuohuksiin tästä ja arvelevat, että on olemassa sellainen kolmas luokka, mitä ei luokitella lampaiksi eikä vuohiksi ja mikä herätetään tuhatvuotisajan tuomitsemiskauteen. He tahtovat panna tähän kolmanteen luokkaan kaikki imeväiset ja lapset sekä ne aikuiset, joita Valtakunnan evankeliumi ei ole saavuttanut ennen Harmagedonin puhkeamista. Tällaisten arvelujen esittäjät eivät voi tuoda yhtään perusteltua raamatunpaikkaa selityksensä tueksi. Se näyttää olevan syntynyt joko luomuksen pelastusta koskevasta inhimillisestä tunteesta tai epäonnistuneen kielteisestä suhtautumisesta saarnaamistyön menestykselliseen suorittamiseen. Tai se voi johtua molemmista syistä.
3, 4. Miksi kolmatta luokkaa koskeva selitys on perusteeton?
3 Jehovan Sana sanoo, että Valtakunnan sanoma ”tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille”. Palaako hänen sanansa tehottomana? Jääkö hänen päätöksensä toteutumatta? Ei, kivetkin huutaisivat ehkäistäkseen sen! (Jes. 40:11; 55:11; Luuk. 19:40) Kaikille kansoille kautta asutun maan annettu todistus riittää täyttämään Jehovan päätöksen, ja se suoritetaan ennen ”täydellistetyn lopun” eli Harmagedonin tuloa. Tämä todistaminen tarjoaa perusteen sille tuomiolle, jolla Kristus Jeesus erottaa kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset lammas- ja vuohiluokkiin. Tekeekö Kristus-Tuomari puolinaisen työn? Eikö hän suoritakaan loppuun hänelle hahmoteltua työtä, ja jääkö häneltä erottelematta ennaltailmaisematon kolmas luokka? Vai tekeekö hän täysin Jehovan hänelle uskoman jakamistyön ja erottaa kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset juuri näihin kahteen luokkaan, ja toteuttaako hän siten Jumalan päätöksen täyttäen hänen sanansa?
4 Tämä 1914:stä Harmagedoniin kestävä tuomitsemiskausi on määrätty tälle erottamistyölle ja kuuluu siihen merkkiin, mikä osoittaa meidän olevan ”lopun ajassa”. Vitkasteleeko Kristus erottelemistyössä, niin että hänen täytyy lopettaa se tulevana tuomitsemispäivänä, ja eikö hän huolehdikaan merkin tästä puolesta? Jotkut väittävät lampaita ja vuohia koskevan vertauksen soveltuvan tuhatvuotiskauteen. He jättävät huomioonottamatta sen seikan, että erotteleminen on täydellinen, ennenkuin lampaat perivät tuhatvuotishallinnon alaiset uuden maailman siunaukset, että tämä erottaminen tapahtuu hänen saapuessaan eikä vuosisatoja sen jälkeen. Nyt on kansoja; tuossa uudessa maailmassa ei ole silloin sellaisia kansallisuusjakoja. Tälle aikakaudelle määrätty tuomitsemistyö täytyy suorittaa ennen tuomion toimeenpanon alkamista Harmagedonissa. Tuomio suoritettiin loppuun Jumalan huoneessa, sitä ei jätetty puolitiehen; samoin on käyvä saman tuomitsemiskauden kuluessa toteutettavan kansojen tuomitsemisenkin.
5. Miten Hesekielin ennustus ja Jeesuksen sanat eivät jätä mitään sijaa kolmannelle luokalle?
5 Lampaitten ja vuohien antaman kuvauksen mukaisesti osoittaa Hesekielin 9:4–6 (Ak) myöskin vain kaksi luokkaa: ne, jotka on merkitty varjeltaviksi, ja merkitsemättömät, jotka on määrätty tuhoon. Ja huomaa tästä Harmagedonin verilöylyä koskevasta profeetallisesta kuvauksesta, että tuomion toimeenpanovoimat eivät säästä yksilöitä iän eikä sukupuolen perusteella: ”Surmatkaa armotta tai säälittä. Vanhat miehet, nuoret miehet ja neitsyet, pienet lapset ja naiset – lyökää heidät kaikki kuoliaiksi! Mutta älkää koskeko yhteenkään, jossa on merkki.” Huomaa, että tässä kuvauksessa varjellut ovat niitä, ’jotka huokasivat ja valittivat kaikkia kauhistuksia’, joita suoritetaan maassa häväisten Jehovan tosi palvontaa. Lampaita ja vuohia koskevassa vertauksessa osoittivat varjellut suosiota Kristuksen veljille. Kummassakin tapauksessa olivat tuhotut niitä, jotka jäivät välinpitämättömiksi tai puolueettomiksi, sekä vastustajia. Kristus Jeesus vahvisti sillä tuomitsemiskaudella, jolloin hän oli maan päällä, tällaisia aikoja koskevan periaatteen: ”Joka ei ole minun [puolellani], se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa.” (Matt. 12:30) Kolmannelle luokalle ei jää mitään sijaa.
PERHEEN VASTUU
6. Mikä periaate vaikuttaa pikkulasten luokittelussa?
6 Koska Hesekielin 9:4–6 osoittaa, että Harmagedonissa iäksi tuhotussa luokassa on myöskin ”pieniä lapsia”, niin millä perusteella ne pannaan tuohon luokkaan ottaen huomioon sen seikan, että ne ovat liian nuoria, jotta niitä voitaisiin pitää itsenäisesti vastuussa? Kirjoitukset ilmaisevat perheen vastuun tai perheen ansion, minkä mukaan edesvastuuttomien lasten kohtalo ratkaistaan. Tämän periaatteen raamatulliset esimerkit auttavat nöyriä ja oppivaisia muovaamaan mielensä soveltumaan Jumalan tästä asiasta omaamaan katsantokantaan, auttavat heitä saamaan Jumalan ajatukset siitä eikä pitämään itsepintaisesti kiinni omistaan. Heidän ajatuksensa eivät ole ainoastaan erehtyviä, vaan myöskin vähäpätöisiä, koska Jehovan ajatukset määräävät ne periaatteet, mitkä ratkaisevat lopputuloksen tässä asiassa.
7, 8. Mitkä raamatulliset esimerkit vahvistavat tämän periaatteen?
7 Kun Daatan ja Abiram kapinoivat Jehovan teokraattista hallintoa vastaan autiomaassa, niin maa nieli heidät. Mutta ei yksistään heitä, sillä kertomus osoittaa, että he tuhoutuivat ”vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsinensa”. (4. Moos. 16:23–33; 5. Moos. 11:6) Eikö Aakan aiheuttanut ahneudellaan kuoleman sekä itselleen että pojilleen ja tyttärilleenkin, sillä koko hänen huonekuntansa ja omaisuutensahan tuhoutui hänen mukanaan? (Joos. 7:24–26) Eikö Daavidin synti koitunut hänen jälkeläisensä kuolemaksi? (2. Sam. 12:15–18) Haamin rikkomus tuotti kirouksen hänen pojalleen Kanaanille. (1. Moos. 9:22–27) Kuningas Saulin jälkeläiset kärsivät hänen syntiensä vuoksi. (2. Sam. 21:1–9) Mooseksen Lakikin sanoi, että vanhempien väärinteot kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
8 Jeesus sanoi erään tuominnan aikaan: ”Jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt. 15:14) Tämä ei tarkoita ainoastaan pappeja ja maallikoita, vaan myöskin vanhempia ja lapsia. Jos joku vanhemmista tekee syntiä pyhää henkeä vastaan jälkeläisensä iankaikkisista eduista välittämättä, niin tämä joutuu silloin tuon vanhemman vastuulle. Me olemme nähneet, miten vedenpaisumuksen aikuinen hävitys ja tulisateen Sodomalle ja Gomorralle tuottama tuho olivat lopullisia. Arkissa ei varjeltu lainkaan pieniä lapsia, joten niiden täytyi joutua Jehovan lyömiksi. Sodomassa ja Gomorrassa on täytynyt olla monta lasta ja nuorukaista, mutta heidän nuori viattomuutensa ei saanut Jehovaa laskemaan heitä vanhurskaiksi. Kymmenen vanhurskaan läsnäolo olisi pelastanut nuo kaupungit. Siellä oli varmasti enemmän kuin kymmenen edesvastuutonta lasta. Jehova löi ne niiden epävanhurskaitten vanhempien mukana. – 1. Moos. 18:20–33; 19:1–26.
9. Miten tämä periaate vaikuttaa lasten pelastumiseksi?
9 Tämä perheen vastuun periaate vaikuttaa myös päinvastaisesti, ja me voisimme nimittää sitä perheen ansioksi. Israelilaiset esikoiset säästettiin kymmenennessä vitsauksessa, koska perheitten päämiehet tottelivat Jehovan käskyä vihmoen pääsiäislampaan verta ovenpieliin. (2. Moos. 12:7, 13) Mefiboset säästettiin, koska hän oli Joonatanin poika. (2. Sam. 21:7) Raahabin viisas menettely koitui hänen perheensä varjeltumiseksi. (Joos. 2:12–14) Aabrahamin veljenpoika Loot sai suosion osaksi Aabrahamia kohtaan osoitetun huomaavaisuuden tähden, ja Sodomassa vierailevat enkelit sallivat Lootin viedä itsensä takia sukulaisensa mukanaan turvaan. Heidän kieltäytymisensä ja myöhemmin tapahtunut tuhonsa osoittaa, että jotta perheen ansio voisi hyödyttää, niin täytyy olla yhteistoiminnassa perheen pään kanssa. (1. Moos. 19:12–14, 29) Vanhemmille ovat erityisen kiinnostavat näinä viimeisinä päivinä Paavalin sanat: ”Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” (1. Kor. 7:14) ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, ja se tarkoittaa myös niitä pieniä lapsia Harmagedonissa, joiden vanhemmat kuuluvat Jehovalle ja koettavat kasvattaa heitä Jumalan Sanan mukaan. – 5. Moos. 6:6, 7; Ef. 6:4; 2. Tim. 2:19, Um.
10. Miksi asiaankuuluva vanhempien hoitama lasten valmennus on niin tärkeä?
10 Näiden tosiasioitten pitäisi saada ne Jehovan todistajat, jotka ovat vanhempia, harkitsemaan raittiisti sitä teokraattista valmennusta, mitä he antavat nyt lapsilleen. Vanhempia käsketään opettamaan lapsilleen Jumalan teitä, ja jos näiden viimeisten päivien vanhemmat eivät ota varteen Jumalan neuvoja, niin he saattavat aiheuttaa tuhon ei ainoastaan itselleen, vaan myöskin pikkulapsilleen Harmagedonissa. Ja jos nämä pikkulapset tulevat aikuisiksi ja omakohtaisesti vastuullisiksi ennen Harmagedonin puhkeamista, niin vanhempien valmennus voi ratkaista, valitsevatko he elämän vai kuoleman tien. (Sananl. 22:6) Tulee aika, jolloin kypsyvät lapset saavat vastuun omille hartioilleen valitsemastaan menettelytavasta, kun he ovat saavuttaneet tilivelvollisuus- ja vastuuiän. He tulevat silloin pois perheen vastuun tai ansion alaisuudesta, henkilökohtaista vastuuta koskevan periaatteen alaisuuteen: ”Se henkilö, joka tekee syntiä, on kuoleva. Pojan ei pidä kärsiä isänsä pahanteon takia eikä isän poikansa pahanteon takia; hyvä ihminen saa maksun omasta hyvyydestään ja jumalaton ihminen omasta jumalattomuudestaan.” – Hes. 18:20, Mo.
11. Miksi Hesekielin 18:20 ei sovellu lapsiin? Mitä se osoittaa?
11 Jotkut väittävät, että tämä kohta todistaa vääräksi sen uskon, että pikkulapset tuhoutuvat jumalattomien vanhempiensa mukana tuomitsemiskausien lopussa. Mutta tämä raamatunpaikka ei koske nuoria. Asiayhteys osoittaa selvästi, että kyseinen poika on kasvanut eikä pikkulapsi. Edelliset jakeet sanovat, että jos ihminen tekee sitä, mikä on laillista ja oikein, niin hän saa elää. Jos hän siittää pojan, joka on väkivaltainen, sukupuolisesti turmeltunut, köyhiä ja puutteenalaisia sortava, ryöväri ja epäjumalanpalvelija, niin tuo jumalaton poika kuolee pahuutensa takia. Jos tuo poika karttaa kaikkia näitä syntejä ja tekee oikein, auttaa köyhiä, ei tee rikosta, pitää Jumalan lain, niin se poika saa elää, olkoonpa hänen isänsä hyvä tai jumalaton. Kukin elää omakohtaista elämää ollessaan henkilökohtaisen vastuun iässä. Kaikesta tästä tehdään sitten yhteenveto 20. jakeessa, mikä on edellä lainattu. Seuraavat jakeet osoittavat, että jos jumalaton poika tai isä hylkää pahantekemisensä ja tekee oikein, niin hän saa elää, ja että jos hyvä poika tai isä tulee pahaksi, niin hän kuolee sen johdosta. Mikä pienokainen tai pikkulapsi voisi syyllistyä sukupuoliseen turmelukseen tai rikoksiin tai uskonnolliseen epäjumaluuteen, mitkä mainitaan, tai tehdä edellä sanottuja hyviä tekoja tai pystyisi punnitsemaan menettelyään ja päättämään muuttaa sitä? Asiayhteys tekee mahdottomaksi Hesekielin 18:20:nnen soveltamisen pikkulapsiin. Kun nuoret lapset joutuvat siis välttämättömästi luokiteltaviksi tuomitsemiskautena, niin se tehdään vanhempien vastuun eikä henkilökohtaisen vastuun perusteella.
12. Miksi tämä kohta yhdistää isän ja pojan siten, kuin se sen tekee?
12 Hesekielin 18:20 yhdistää isän ja pojan siten, kuin se sen tekee, koska täysikasvuiset pojat jäivät noina muinaisina päivinä useasti isänsä huonekuntaan ja hänen johdonalaisuuteensa, jopa toisinaan senkin jälkeen, kun he olivat naimisissa. Niin kauan kuin he jäivät isänsä huonekuntaan, he tunnustivat hänet päämiehekseen, mutta he eivät seisoneet tai kaatuneet Jumalan silmissä isänsä käytöksen perusteella niinkuin pieninä ollessaan. Vaikka he olivatkin yhä hänen huonekunnassaan, niin he olivat vastuussa itsestään. He valitsivat oman menettelytapansa oikean ja väärän suhteen. Palauta mieleesi, että Daatanin ja Abiramin jälkeläiset tuhoutuivat autiomaan kapinassa isiensä mukana, mutta että Koorahin pojat eivät kuolleet hänen kanssaan. (4. Moos. 26:9–11) Koorahin pojat olivat ilmeisesti saavuttaneet vastuuiän eivätkä seuranneet isäänsä kapinassa.
YHTEISKUNNAN VASTUU
13. Mitkä esimerkit vahvistavat yhteiskunnan vastuuta koskevan periaatteen?
13 Koska Jehovan Harmagedonissa surmaamien tuho on ikuinen, niin jotkut tekevät kysymyksiä niiden suhteen, jotka eivät kuule kenties henkilökohtaisesti sanomaa varsinkaan eräissä maissa, mitkä kieltävät todistamistyön. Raamattu näyttää perheen vastuun lisäksi yhteiskunnallisen eli yhteiskunnan vastuun, missä yhteiskunta ylläpitää eli seuraa sellaisia hallitsijoita, jotka vainoavat Jehovan kansaa tai ovat muuten jumalattomia. Eivätkö egyptiläiset kärsineet vitsauksista faraon kovuuden takia? (2. Moos. 5:1, 2; 9:13–16) Eivätkö amalekilaiset kärsineet sukupolvien ajan jälkeenpäin siksi, että Amalek vastusti Israelia autiomaassa? (2. Moos. 17:8, 14, 16) Kuningas Saul aiheutti ahdistuksia Israelille vuosia kuolemansa jälkeen. (2. Sam. 21:1) Daavidin synnit tuottivat rangaistuksen kansalle. (2. Sam. 12:10–23; 24:10–17) Jotkut sanovat tämän kuuluvan osana hallitsijan rangaistukseen eikä johtuvan yhteiskunnan vastuusta, mutta se osoittaa kuitenkin, miten yhden synnit voivat vaikuttaa moniin. Oli epäilemättä yhteiskunnan vastuu kyseessä, kun Aakan rikkoi ja aiheutti Israelille sotilaallisen häviön. (Joos. 7:5, 13–21) Jumalattomat miehet aiheuttivat tuhon koko Gibean kaupungille, ja ne, jotka kannattivat Gibeaa tai vain pidättyivät auttamasta sen rankaisemisessa, kärsivät sen mukana. (Tuom. 19:22–30; 20:40; 21:9, 10) Koska Juudan kuningas Jooram luopui Jumalasta, niin kansa meni harhaan ja sai rangaistuksen. (2. Aikak. 21:11–15) Jos epäjumalanpalvelus alkoi jossakin Israelin kaupungissa ja turmeli sen asukkaat, niin kaupunki tuhottiin. Toisiakin esimerkkejä voitaisiin esittää. (1. Moos. 12:17; 20:9, 17; 26:10; 5. Moos. 13:12–18) Matteuksen 10:14, 15, 23 osoittaa, että ne huonekunnat tai kaupungit, jotka eivät ota vastaan sanomaa, huomaavat tuomitsemispäivän sietämättömäksi. Tämä periaate soveltuu myöskin koko kansaan.
14. Miksi kansoihin kuuluvat ihmiset eivät voi valittaa, jos Jumala toimii yhteiskunnan vastuuta koskevan periaatteen mukaan?
14 Kansan täytyy ottaa vastuu kansan teoista. Jos hallitus tulee liiaksi kansaa sortavaksi, niin kansa kukistaa sen joko äänestämällä tai väkivallalla. Mutta se suvaitsee tyynesti Jumalaa vastaan osoitettua pahuutta. Ihmisille on henkilökohtainen mukavuus ja vapaus kalliimpi kuin jumalisuus. He nousevat ankaria hallitsijoita vastaan, mutta kannattavat jumalattomia. Heiltä puuttuu palava rakkaus vanhurskautta kohtaan ja kuluttava viha jumalattomuutta vastaan, mikä hävittäisi nyt kaikissa ihmisten hallituksissa vallitsevan turmeluksen ja moraalittomuuden. Hallitsevat ja hallitut rypevät kansainvälisen moraalisen rappeutumisen kaukalossa. (2. Tim. 3:1–5) Kansat toimivat yhteiskunnan vastuun periaatteen mukaan. Hallitsijat voivat aloittaa sotia, mutta kansat käyvät ne. Viholliskansa aiheuttaa tuhoa yleensä kansalle, nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille, eikä jumalattomille hallitsijoille. Kansat kylvävät sodissaan kuolemaa yhteiskunnan vastuun perusteella. Eikö ole oikeudenmukaista, että ne niittävätkin samalla perusteella Harmagedonissa? Voivatko ne valittaa oikeutetusti, jos ne korjaavat niinkuin kylvävätkin, jos ne tuomitaan niinkuin ne tuomitsevat, jos niille osoitetaan samaa armoa kuin nekin osoittavat? Jos kansa tukee joko toimeliaasti tai toimettomana sitä, mikä on turmeltunutta ja epämoraalista ja murhahenkistä, niin eikö se kanna siitä jotakin vastuuta? – Matt. 5:7; 7:1, 2; Gal. 6:7; Jaak. 2:13.
15. Miksi kansan täytyy omaksua vastuu hallitsijainsa teoista?
15 Kun israelilaiset halusivat ihmiskuningasta, niin heitä varoitettiin niistä ahdistuksista, joita se toisi tullessaan heille. (1. Sam. 8:4–22) Mutta he halusivat itsepintaisesti ihmisten muodostamaa hallitusta ja kantoivat oikeutetusti vastuun ihmiskuninkaan pahoista teoista, koska olivat vastuussa hänen panemisestaan siihen asemaan, missä hän saattoi tehdä räikeitä syntejä koko kansaa koskevassa laajuudessa. Kansat äänestävät nykyään virkaan poliitikkoja, jotka tiedetään turmeltuneiksi, ja valtuuttavat heidät siten tekemään paljon pahaa. Että kansan täytyy kantaa vastuu Jumalan edessä, sitä ei ole näytetty ainoastaan edellämainitussa Israeliin liittyvässä tapauksessa, vaan myöskin Paavalin Timoteukselle antamassa neuvossa, mikä koskee virkamääräyksiä kristillisessä seurakunnassa: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” Sen lisäksi, että Timoteusta varoitettiin pikaisista virkaan asettamisista, hänelle sanottiin, mitä ominaisuuksia tuli vaatia palvelusasemiin määrättäviltä. (1. Tim. 3:1–13; 5:22; 2. Joh. 10, 11) Mistä kaikki tällainen varovaisuus johtui? Siitä, että hän välttäisi joutumasta ”osalliseksi muiden synteihin”. Jos hän asettaisi sopimattomia virkoihin, niin hän joutuisi vastuuseen kaikkien asettamiensa synteihin, koska hän olisi pannut heidät paikkoihinsa tekemään syntejään, mitkä vahingoittavat seurakuntaa Jumalan silmissä. Ihmisten, jotka siis joko äänestävät jumalattomia hallitsijoita virkaan tai sallivat heidän jäädä valtaan, täytyy omaksua vastuu sellaisten hallitsijain virallisista teoista ja Jumalaa ja ihmistä vastaan tekemistä synneistä.
16. Mitä puuttuu suurimmalta osalta ihmisiä nykyään?
16 Suurimmalla osalla ihmisistä ei todellisuudessa ole nyt rakkautta oikeaa ja vihaa väärää kohtaan. He tietävät, että maailma on turmeltunut sydänjuuriaan myöten. Mutta he ovat kuitenkin ilmeisesti tyytyväisiä siihen. Ainakin he pitävät siitä kiinni ja pilkkaavat, kun Jehovan todistajat paljastavat sen. He näyttävät ’sitä rakastavan’. (Jer. 5:31; 6:13) Heidän ympärillään oleva turmelus antaa heille luvan antautua omiin himoihinsa, kuolettaa nukkuvien omientuntojen kaikki heikot vastalauseet, hävittää kaikki jäljelläolevat epäilykset. He pelkäävät vain rangaistusta, eivät pahantekemistä: ”Koska tuomiota pahasta teosta ei panna nopeasti täytäntöön, niin ihmislasten mieli on sentähden täysin päättänyt tehdä pahaa.” (Saarn. 8:11, Ak) He eivät ”etsi vanhurskautta” innokkaasti eivätkä ”huokaa ja valita” minkään loukatun vanhurskaudentajun johdosta, vaan ainoastaan, kun vääryydet estävät tai pysähdyttävät heidän itsekkäitten tarkoitusperiensä tavoittelun. (Hes. 9:4; Sef. 2:3) Jehovan sanoma on heille vastenmielinen, koska se vaatii eroamaan tästä turmeltuneesta, epämoraalisesta, huvitteluvimmaisesta maailmasta.
17. Keiden kaltaisia he eivät ole? Mitä vilpittömät tekevät ilman Jumalalta saamaansa erikoissanomaakin?
17 He eivät ole sellaisia kuin Nooa, sillä hänen lähimmäisensä olivat hänelle vastenmielisiä, koska ”kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. He eivät ole Lootinkaan kaltaisia, sillä ”tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla”. Eivätkä he ole niidenkään kaltaisia, jotka merkitään varjeltaviksi Harmagedonissa ja jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä . . . tehdään”. He eivät ole niiden nykyisten ihmisten kaltaisia, joilla on hyvä tahto Jumalan suhteen ja jotka erottautuvat iloiten maailmasta, koska heillä ei ole mitään yhteistä sen turmeluksen kanssa. (1. Moos. 6:5; Hes. 9:4; Jaak. 1:27; 4:4; 2. Piet. 2:8) Heidän ei tarvitse kuulla erikoista sanomaa Jumalalta, jotta tämän maailman jumalattomuus olisi heille vastenmielinen, jos he rakastavat vanhurskautta ja vihaavat vääryyttä. Ihmiset voivat huomata luonnostaan ja omantuntonsa perusteella oikean ja väärän ilman Jumalan Sanaakin. (Room. 2:12–16) Ne, joilla on vilpitön sydän, tuntevat yhä enemmän inhoa tätä maailmaa kohtaan sitä mukaa, kuin me edistymme kohti Harmagedonia, sillä aina siihen asti ”pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen”. – 2. Tim. 3:13.
18. Mitä jotkut väittävät tietämättömyydestä, ja miksi se on väärin?
18 Jotkut väittävät, että tietämättömyys on puolustus, minkä perusteella monet Harmagedonissa lyödyt saavat ylösnousemuksen, kuten ne, jotka tuhoutuvat yhteiskunnan vastuun takia. He lainaavat Paavalin tapauksen. Tuo entinen vainooja sanoi: ”Minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa.” Mutta hänelle osoitettiin tätä laupeutta tuomitsemiskautena, eikä hän torjunut sitä. Hän käytti sitä poistaakseen tietämättömyytensä ja vahvistaakseen uskoaan. Tätä laupeutta osoitettiin myöskin eräästä toisesta syystä: Jumalan pitkämielisyyden ilmaisemiseksi. (1. Tim. 1:12–16) Jos sanomme siis, että Paavali pelastui tietämättömyytensä takia, niin se on väärin. Koska hän toimi tietämättömyydessä, niin hänen oli mahdollista katua, hän ei ollut tehnyt anteeksiantamattomasti syntiä tietoa tai pyhän hengen ilmenemistä vastaan. Maailma on täynnä Raamattuja useammalla kuin 1 125:llä kielellä, ja silmäys sen sivuihin riittää tuomitsemaan maailman käyttäytymisen. Mutta kansojen suuret joukot jäävät tietämättömyyteen ”tietensä”. (2. Piet. 3:5) Jumala jätti joinakin menneinä aikoina tietämättömyyden huomioonottamatta, mutta niin ei ole tuomitsemiskautena, olkoonpa kyseessä Nooan päivä tai Lootin päivä tai Jeesuksen päivä tai meidän päivämme tai tuhatvuotiskausi. Paavali tähdensi juuri tätä sanoessaan: ”Jumala on tosin jättänyt huomioonottamatta tuollaiset tietämättömyyden ajat, mutta nyt hän sanoo ihmiskunnalle, että heidän kaikkien tulee kaikkialla katua” Miksi? ”Koska hän on määrännyt päivän, jona hänen päätöksensä on tuomita asuttu maa.” (Apt. 17:30, 31, Um) Kuten olemme edellä sanoneet, niin tämä päivä on useimmille ihmisille tuhatvuotishallituskausi, mutta toisilla on ollut tai on tuomitsemiskautensa aikaisemmin. Tällaiset aikakaudet eivät ole tietämättömyyden, vaan katumisen aikoja.
MIKSI TODISTAMME NYT
19. Miksi se katsantokanta, että tietämättömyys on puolustus monelle Harmagedonissa surmatulle, ei johda nyt innokkaaseen todistamiseen?
19 Jos tietämättömyys on tänä nykyisenä tuomitsemiskautena puolustus ja jos se merkitsee ylösnousemusta tietämättömille tuhatvuotishallituksen aikana, niin eikö olisi edullista antaa nyt kaikkien jäädä tietämättömiksi? Jos kaikki ne, joille ei saarnata nyt henkilökohtaisesti ja jotka Jehova lyö Harmagedonissa, palaavat ihmiskunnan ylösnousemuksessa, niin miksi nyt sitten saarnataan lainkaan? Nekin, jotka vastustavat sitä katsantokantaa, että kaikki Harmagedonissa surmatut kuolevat iäksi, myöntävät niiden, jotka kuulevat, mutta eivät ota todistusta nyt vastaan, tuhoutuvan Harmagedonissa. Omaksukaamme heidän näkökantansa hetkeksi vain pohtiaksemme asiaa yhdessä. Me saarnaamme nyt tuhannelle ihmiselle, joista ehkä yksi hyväksyy totuuden, kaikkien toisten hylätessä sen ja kuollessa ainiaaksi Harmagedonissa. Mutta jos me emme saarnaisi näille tuhannelle, niin he kaikki kuolisivat Harmagedonissa, mutta palaisivat myöskin kaikki ylösnousemuksessa, koska eivät olisi kuulleet sanomaa. Kun he palaisivat tuossa uudessa maailmassa, mikä olisi edistynyt pitkälle kohti täydellistä paratiisia ja missä ei olisi keitään turmeltuneita ihmisiä ympärillä eikä paholaisten vaikutusta, niin varmasti – ovat vastustajamme halukkaita ajattelemaan ja sanomaan – paljon useammat kuin yksi noista tuhannesta mukautuisivat uuden maailman vaatimuksiin. Kenties vain yksi kieltäytyisi tekemästä niin. Miksi siis saarnaisimme lainkaan nyt ja pelastaisimme yhden tuhannesta? Miksi emme olisi vaiti nyt ja pelastaisi 999 noista tuhannesta.
20, 21. (a) Miksi sellainen menettely olisi tyhmää? (b) Miten Johanneksen 5:28, 29 ja Jeremian 25:33 vahvistavat sen näkökannan, että Harmagedonissa surmatut jäävät kuolemaan?
20 Se olisi tietysti tyhmyyttä. Se merkitsisi ikuista tuhoa todistajalle, joka pysyisi äänettömänä. Se merkitsisi sitä, että kivet huutaisivat varoitusta, jos vartijajoukko ei sitä tekisi. (Hes. 33:7–9; Luuk. 19:40) Evankeliumin saarnaaminen tulee suoritettavaksi maailmanlaajuisesti, koska Jehova sanoo niin. Ja tapahtukoonpa se henkilökohtaisen tai perheen tai yhteiskunnan vastuun perusteella, niin kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset erotellaan ”lammas”- ja ”vuohi”-luokkiin, koska Jehova sanoo siten. Ne, jotka hän lyö Harmagedonissa, jäävät iäksi kuolleiksi, sillä hänen vedenpaisumuksen ja Sodoman ja Gomorran tuhon aikaan tekemänsä profeetalliset kuvaukset osoittavat sen yhdessä lampaita ja vuohia koskevan vertauksen kanssa. Tämän näkökannan vahvistaa Johanneksen 5:28, 29 (Um): ”On tulossa hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.”
21 Huomaa, että Johanneksen 5:28, 29 rajoittaa ylösnousemuksen ”muistohaudoissa” oleviin. Tämä merkitsee sitä, että vain ne herätetään, jotka Jehova säilyttää muistissaan, mikä ilmaistaan kuvaannollisesti ”muistohaudoilla”. Siksihän sellaiset rikolliset, jotka katsottiin arvottomiksi saamaan ylösnousemuksen, heitettiin ilman mitään menoja Hinnomin laaksoon eli Gehennaan, missä heidän ruumiinsa tuhoutuivat valittamatta, hautaamatta, ilman että mikään hauta muistutti tai osoitti heidän olleen aikaisemmin olemassa. Niitä siis, jotka eivät ole ”muistohaudoissa” eli joiden ei kuvata olevan siten Jumalan muistissa, ei muisteta ylösnousemuksen aikaan. Tämä merkitsee meille nyt sitä, että hän ei säilytä muistissaan eikä herätä niitä, jotka elävät nyt tänä tuomitsemisaikana ja jotka eivät syystä tai toisesta asennoidu Jehovan puolelle ja jotka hän surmaa sentähden Harmagedonin taistelussa. Että tämä joukko sisältää nyt maan päällä elävien ihmisten enemmistön, sen osoittaa Jeremian 25:33: ”Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” Näiden Jehovan surmaamien suurten joukkojen, joita verrataan yli maan siroteltuun lantaan, voidaan tuskin katsoa olevan ”muistohaudoissa”, jotta Kristus muistaisi heitä ja kutsuisi heidät esille tuhatvuotiskautena. Hän ei muista lantaa.
22. Mikä kaste odottaa tätä maailmaa?
22 Jehova kastaa Harmagedonissa maailman tuhoavalla tulella: ”Taivaat ja maa, jotka nyt ovat, ovat tallennetut tulelle ja säästetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään. . . . Jehovan päivä tulee kuin varas, jolloin taivaat häviävät sähisevällä pauhinalla, mutta äärimmäisen kuumat alkuaineet hajoavat, ja maa ja siinä olevat työt paljastuvat. . . . tulessa olevat taivaat hajoavat ja äärimmäisen kuumat alkuaineet sulavat.” (2. Piet. 3:3–13, Um) Huomaa, että tätä Harmagedonissa huippunsa saavuttavaa viimeisten päivien kautta sanotaan ”tuomion ja tuhon päiväksi”, minkä jälkeen tulee luvattu vanhurskas uusi maailma, tuhatvuotishallitus.
23. Mitä muita tulikasteita Raamattu mainitsee?
23 Tämä tulikaste esikuvattiin eräällä muinaisella tulikasteella, kun Sodomaan ”satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki”. Myöhemmin Jehova ”poltti Jaakobin kuin liekitsevä tuli”, ”vuodatti kiivautensa kuin tulen” ja ”on sytyttänyt Siioniin tulen”, kun hän käytti v. 607 eKr. Nebukadnessaria upottamaan Jerusalemin ja Juudan tulikasteeseen niiden suunnattomien syntien takia. (Valit. 2:3, 4; 4:11) Kun Kristus tuli maan päälle, niin Johannes Kastaja puhui sen tulikasteen läheisyydestä, mikä oli kohtaava epäuskoisten luonnollisten juutalaisten muodostamaa kansaa, jolloin siitä oli tuleva kuin puu, joka ”hakataan pois ja heitetään tuleen”, ja kuin ”ruumenet, [jotka] hän [Kristus] polttaa . . . tulessa”, mitä ihminen ei voi sammuttaa. (Matt. 3:10–12) Tämä tulikaste tuli v. 70 jKr., jolloin Rooman keisarin legioonat hävittivät Jerusalemin ja surmasivat 1 100 000 juutalaista sekä ottivat 97 000 vankia. Lopullinen tulikaste tulee Saatanan puolella oleville tuhatvuotishallituksen lopulla: ”Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.” (Ilm. 20:9) Tämä tulikaste tulee toisten samanlaisten tavalla tuhatvuotisen tuomitsemiskauden lopussa. Siitä tulikasteesta ei ole totisesti ylösnousemusta, sillä se yhdistetään toiseen kuolemaan, tuli- ja tulikivijärveen. Tuli on siis kieltämättä kuvaus lopullisesta tuhosta, käytettäköönpä sitä Harmagedonin tai tuhatvuotishallituksen lopun yhteydessä.
24. Mitkä seikat tulisi häiriintyneitten muistaa?
24 Niiden, joita tämä näkökanta asiassa häiritsee, tulee muistaa useita kohtia. Ensiksi: Jos Jehova tuhoaisi jokaisen, niin ei tapahtuisi mitään väärää, koska kenelläkään ei ole synnynnäistä oikeutta elämään. Toiseksi: todistamistyö suoritetaan siinä laajuudessa, kuin hän katsoo välttämättömäksi kaikkien ihmisten erottelemiseksi, eikä hän tee erehdystä. Eikö hän tiennyt ennen kuin Nooa saarnasikaan tai rakensi, että ketkään muut eivät liity Nooan ja hänen huonekuntansa mukaan arkkiin? Eikö hän tiennyt ennen kuin Loot saarnasi tai enkelit suorittivat ihmeitä Sodomassa, että siellä ei ollut edes kymmentä vanhurskasta? Kauan ennen kuin me voimme saada selville ihmisen mielen taipumuksen lammasmaisuuteen tai vuohimaisuuteen, Jehova ja Kristus voivat päättää sen ja suorittaa jakamisen erehtymättä. Ja he ovat Tuomareita emmekä me. Kolmanneksi: jakoa ei ole toimitettu vielä täydellisesti, tuomitsemiskausi ei ole ohitse. Eikä nykyinen keskeneräinen jako ole ratkaiseva, vaan se loppuunsuoritettu, mikä saavutetaan Harmagedonin alkaessa. Vaikka olemmekin tuomitsemiskaudessa, niin meidän ei tarvitse pitää lopullisesti tuhottuina kaikkia, jotka kuolevat eri syistä ennen Harmagedonissa tapahtuvaa tuomion toimeenpanoa. Jotkut vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa eläneet, jotka kuolivat ennen tuota tulvaa, voivat nousta kuolleista; jotkut sodomalaiset, jotka kuolivat ennen kuin tulta ja tulikiveä satoi, saattavat palata; jotkut Jeesuksen ja apostolien päivien juutalaiset, joita Rooman tuomion toimeenpanovoimat eivät tuhonneet, voivat elää jälleen. Mutta eivät ne, jotka Herra löi vedenpaisumuksessa tai Sodoman tulisateessa tai v. 70 jKr. toteutetuissa tuomioissa tai jotka hän lyö Harmagedonin aikana. Harmagedonin kuluessa saattaa kuolla joitakuita, joita Jehova ei lyö, kuten eräitä hänen kansaansa kuuluvia, joiden lihaelimistö ei kenties kestä sitä vaikeaa koettelemusta, mutta suuri enemmistö on niitä ”Herran surmaamia”, jotka peittävät maan kuin lanta. He jäävät kuolleiksi iäksi.
25. Mitä Raamatun ennustukset ilmaisevat olevan edessä?
25 Muista myöskin, että Raamatun ennustukset ilmaisevat ihmisten ja kansojen voimistavan hyökkäyksiään Jehovan kansaa ja heidän suorittamaansa työtä vastaan. Hesekielin 38. ja 39. luku puhuu paholaisten henkeyttämistä voimista, mitkä tulevat Jehovan ennallistettua teokraattista järjestöä vastaan: ”Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi. . . . Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että [kansat] tulisivat tuntemaan minut.” Kun tämä häijy hyökkäys tapahtuu, niin Jehova sanoo: ”Nousee minun vihani hehku.” Hänen suuttumuksensa ja tulinen vihansa on niin peloittava ja kauhea, että kaikki, joissa on elämä, vapisevat, vuoret luhistuvat ja kalliot sortuvat maahan. Kansat tuhoavat hämmentyneinä itsensä, ja Jehova lisää tuhoavat voimansa pyyhkäistäkseen tämän jumalattoman maailman olemattomiin. Jehovan todistajia kohtaavat epäilemättä kiihkeät vainot ja salajuonet, ennenkuin Jehovan raivo kiihtyy siihen määrään, että hän päästää valloilleen Harmagedonin-tuhonsa.
26. Miten saadaan vielä jyrkempi jako aikaan, ja minkä lisävastuun se tuo ihmisille?
26 Millaisen ennenkuulumattoman tilaisuuden Jehovan todistajien uskollinen kestävyys kaikessa tässä antaakaan lammasmaisille osoittaa suosiotaan ja vuohimaisille ilmaista välinpitämättömyyttään! Aivan niinkuin nyt monet näkevät meidän suunnattomat konventtimme ja ihmettelevät sitä erinomaista yksimielisyyttä, minkä Jumalan henki tekee mahdolliseksi, niin he näkevät silloinkin paremmin kuin koskaan aikaisemmin meidän Jehovan hengen avulla ilmaisemamme järkkymättömän nuhteettomuuden. Vielä suoritettava saarnaamistyö, tulevat kasvut, vielä kestettävät vainot – kaikki tämä on oleva edelleen hänen kansassaan vaikuttavan Jehovan hengen ilmaus ja aiheuttaa ihmiskunnan jatkuvan, jyrkemmän jakamisen ennen Harmagedonin puhkeamista. Me emme työskentele ja lisäänny ja kestä omalla voimallamme ja väkevyydellämme, vaan Jumalan hengen avulla. Ne, jotka taistelevat Jehovan näkyvää järjestöä vastaan, missä hänen henkensä on ilmeinen, tekevät syntiä pyhää henkeä vastaan anteeksiantamattomasti. Ne, jotka eivät osallistu tähän vastustukseen, mutta antavat sen anteeksi tai eivät välitä siitä, ovat soveliaita niiden joukkoon, jotka vertaus kuvaa vuohina. Menköötpä yksilöt toimien tai toimettomina tai välinpitämättöminä maailman mukana sen hyökkäillessä Jehovan todistajia vastaan, niin he joutuvat joko henkilökohtaisen tai yhteiskunnallisen vastuun alaisiksi sen johdosta. – Sak. 4:6.
27. Mitä meidän tulee nyt tietää?
27 Tietäkööt siis kaikki, että tämä kansojen tuomitsemisaika ei ole pelkkä kenraaliharjoitus tulevaa ja ratkaisevaa toista tuomiota varten, jolloin yksilöitten tuho Harmagedonissa ei tapahtuisi iäksi. Tietäkööt, että kaikki Harmagedonissa elävät kastetaan joko tulella tuhoon jumalattomien kanssa tai pelastuksella elämään teokraattisen järjestön mukana. Tietäkööt, ettei ihmisten pelastusta suosiva turhanpäiväinen tunteellisuus muuta Jumalan Sanaa eikä saa häntä luopumaan päätöksestään. Tietäkööt, että ne, jotka ovat todellisuudessa käytännöllisellä tavalla huolissaan lähimmäisestään, eivät tuhlaa aikaa ollakseen harmissaan Harmagedonin tuhon lopullisuudesta, vaan saarnaavat innokkaasti pelastaakseen sekä itsensä että toisia. (1. Tim. 4:16) Tietäkööt lyhyesti sanoen, että Jumala tarkoitti sitä, mitä sanoikin, kun hän varoitti: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani.”