Rakkaus ei anna aihetta kompastumiseen
”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi.” – 2. Kor. 6:3, 4.
1. a) Miten rakkaus on määritelty? b) Miksi sitä kannattaa kehittää?
RAKKAUS on määritelty periaatteisiin perustuvaksi epäitsekkääksi kiinnostukseksi toisiin. Edellisestä tutkielmastamme saimme selville, miten kristillisen rakkauden soveltaminen käytäntöön auttaa meitä ratkaisemaan henkilökohtaisia pulmia, joita voi syntyä. Mutta rakkaus voi saada aikaan paljon enemmänkin. Epäitsekäs kiinnostus toisten hengelliseen hyvinvointiin voi useissa tapauksissa suorastaan estää noita pulmia syntymästä. Rakkauden osoittaminen käytännössä oikealla tavalla voi jopa raivata pois kompastuskiviä toisten tieltä jo ennen kuin ne muodostuvat heille kompastukseksi. Samalla rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen auttaa meitä muodostamaan oikean käsityksen itsestämme ja toisista ja myöntämään, että olemme syntyneet epätäydellisinä, inhimillisten heikkouksien, puutteiden ja rajoitusten alaisina, ja se estää meitä kompastumasta toisten tekojen tai puheiden takia. Eikö rakkaus Jumalan hengen hedelmänä ole todella ominaisuus, jota kannattaa kehittää?
2. a) Miten voidaan sanoa, että kristityn käytös varmasti vaikuttaa toisiin? b) Miksi toisten kompastuttaminen on kovin vakava asia?
2 Ennen kaikkea antautuneet kristityt ovat selvillä siitä, miten tarpeellista heidän on saada aikaan tätä hengen hedelmää päivittäisessä elämässään. He toimivat maailmanlaajuisessa evankeliuminpalvelustyössä, joka voi vaikuttaa monien elämään, ja he haluavat, että tuo vaikutus olisi hyvä ja koituisi elämää antavaksi hyödyksi niille, joiden kanssa he joutuvat kosketukseen. He toivovat, että heidän käytöksellään on toisiin hyvä vaikutus, ettei se saattaisi ketään kompastumaan. Apostoli Paavalikin ymmärsi, kuinka tärkeätä se on, ja kirjoitti: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi.” (2. Kor. 6:3, 4) Tällaiseen toisten kompastuttamiseen ei pitänyt suhtautua keveästi, mikä ilmenee hyvin Jeesuksen sanoista Matt. 18. luvussa, mikä käsittelee kokonaisuudessaan kristittyjen veljien keskinäisiä suhteita. Hän sanoi: ”Mutta ken kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka panevat uskonsa minuun, hänelle on hyödyllisempää, että hänen kaulaansa ripustetaan myllynkivi, jollaista aasi pyörittää, ja hänet upotetaan laajaan avomereen. Voi maailmaa kompastuskivien takia! Kompastuskivien täytyy tietysti tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta kompastuskivi tulee!” – Matt. 18:6, 7, Um.
ÄLÄ KOMPASTU
3. a) Mitä kompastuskysymyksen kahta puolta tarkastellaan? b) Minkä ominaisuuden osoittaminen auttaa meitä olemaan kompastumatta toisiin?
3 Tässä kompastuskysymyksessä on tietenkin kaksi puolta: joko kristitty itse kompastuu toisiin tai saattaa toisia kompastumaan. Tarkastelkaamme sen tähden ensiksi, miten voi välttyä kompastumasta siihen, mitä toiset saattavat tehdä tai sanoa. Sanoimme alussa, että kristillisen rakkauden ominaisuus auttaa tässä suhteessa saamaan oikean käsityksen toisten inhimillisistä rajoituksista, että he tarvitsevat anteeksiantoa kaikenlaisten vähäpätöisten rikkomustensa takia toista vastaan. Emmekö Herran rukouksessa ano: ”Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme”? Esitettyään opetuslapsilleen tämän mallirukouksen Jeesus jatkoi sanoen: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi.” (Matt. 6:12, 14) Asemamme Jehova Jumalan edessä riippuu siis kyvystämme antaa toisille anteeksi kaikki vähäiset rikkomukset, joihin he saattavat syyllistyä meitä vastaan. Painaakseen tämän syvemmälle mieleemme Jeesus esitti eloisan vertauksen vielä yhdestä tapauksesta, kuten Matt. 18:23–35:een on kirjoitettu.
4, 5. a) Selitä lyhyesti Jeesuksen esittämä vertaus osoitukseksi siitä, kuinka tarpeellista on antaa toisille anteeksi. b) Minkä pääasian hän yritti saada kuulijansa ymmärtämään?
4 Tätä vertausta edelsi apostoli Pietarin kysymys, minkä monet lukijamme joskus elämässään ovat saattaneet tehdä. Hän kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Sanoiko Jeesus, että meidän tulee olla valmiit antamaan rikkoneelle veljellemme anteeksi jopa seitsemänkin kertaa? Kuuntelehan hänen vastaustaan: ”Minä sanon sinulle: ei aina seitsemän kertaa, vaan aina seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” (Um) Sitten hän lisäsi painoa sanoilleen esittämällä vertauksen kuninkaasta, joka tahtoi tehdä tiliä palvelijoittensa kanssa. Kuninkaan luokse tuotiin eräs palvelija, joka oli hänelle velkaa 10 000 leiviskää (n. 32 000 000 mk), mutta kun palvelija pyysi osakseen kärsivällisyyttä ja armoa, hän ei ainoastaan myöntynyt siihen, vaan pyyhki pois koko velan! Kuvittele palvelijan iloa, kun hänelle annettiin anteeksi noin suunnaton velka. Mutta mitä hän teki? Sen sijaan että olisi osoittanut samaa anteeksiannon henkeä, mitä oli itse saanut osakseen isäntänsä taholta, hän meni ja tapasi yhden velallisistaan, joka oli hänelle velkaa 100 denaria (n. 55 mk), ’’ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa’.” Kuultuaan tämän kuningas vihastui ja luovutti armottoman palvelijan oikeuden käsiin, kunnes hän olisi maksanut takaisin kaiken, mitä oli hänelle velkaa. Jeesus lopetti puheensa sanoen: ”Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”
5 Ajatteletko nyt: ”Miten kukaan voi olla niin tyly, että vaatii toista maksamaan 55 markan velan vapauduttuaan itse 32 000 000 markan velasta?” Varmistu siis Jeesuksen loppusanojen merkityksestä. Tehköötpä siis veljemme meitä vastaan millaisen rikoksen hyvänsä, se on kuin nuo 55 mk verrattuna siihen velkaan, minkä Jumala on antanut meille anteeksi Poikansa lunastusuhrin perusteella. Kun otamme huomioon tämän suunnattoman suuren syntivelan, minkä Hän on antanut meille anteeksi, niin eikö meidän pitäisi olla valmiit antamaan veljellemme anteeksi ne vähäiset rikkomukset, joita hän saattaa tehdä meitä vastaan, aina seitsemäänkymmeneen seitsemään kertaan asti, sen sijaan että kompastuisimme niihin? ”Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.” – Matt. 5:7.
TAPOIHIN, TOTTUMUKSIIN TAI PUHEISIIN
6. Pitäisikö toisten tapojen ja tottumusten olla kristitylle kompastumisen syynä?
6 Oletko joskus loukkaantunut johonkin toiseen rotuun tai kansallisuuteen kuuluvan henkilön omituiseen tapaan, tottumukseen tai erikoispiirteeseen? Joissakin osissa maailmaa saattaa olla tapana juoda viiniä aterioilla, ja vieras voi loukkaantua tuohon tapaan. Tai tilanne saattaa olla päinvastainen, jolloin aterioillaan viininkäyttöön tottunut voi pitää perhettä kohtuuttomana, ellei se sitä salli. Mitä olisi tehtävä? Jollei kysymyksessä ole epäraamatullinen tottumus tai tapa, sinulla ei ole mitään syytä tulla tarpeettoman levottomaksi. Kummassakaan tapauksessa ei kenenkään pitäisi sen vuoksi loukkaantua ja kompastua. Ensimmäisellä vuosisadalla näyttää olleen samanlaisia tilanteita. Paavali sanoi, että jotkut söivät kaikkea, toiset ainoastaan kasviksia, muutamat pitivät jotain päivää toista parempana, ja toisten mielestä kaikki päivät olivat samanlaisia. Siksi hän neuvoi heitä: ”Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; . . . ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä . . . sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa.” (Room. 14:5, 6, 17) Nämä syömä- ym. tavat eivät ole siis tärkeitä vaan pelkkiä sivuseikkoja. Älä anna tuollaisten asioitten kompastuttaa itseäsi ja häiritä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistasi.
7. a) Mikä väärä ajattelu on johtanut joidenkin kompastumiseen? b) Missä suhteessa sellainen on väärin?
7 Saatat ajatella, että joku menettelee väärin, sanokaamme huvituksissa, toimessaan tai pukeutumistyylissään, mutta siinäkään tapauksessa ei ole syytä järkyttyä siinä määrin, että kompastuisit. Jos se on todella rikkomus, niin Jehova korjaa sen järjestönsä kautta, joten älä sinä juokse omin päin edelle ja ryhdy hoitamaan asioita, vaan odota päinvastoin Häntä. Sellaiseen tilanteeseen epäkypsä henkilö voisi suhtautua seuraavasti: ”Niin kauan kuin tuo henkilö on seurakunnan yhteydessä, minä en käy missään kokouksissa enkä osallistu palvelustyöhön.” Sellainen asenne olisi varmasti väärä ja merkitsisi samaa kuin kompastuminen. Eikä se ratkaisisi pulmaa. Jos joku toinen menettelee väärin, ei se anna mitään aihetta toiselle Jumalan sanan tutkimisen ja Jumalan järjestön hylkäämiseen. Silloin edistettäisiin itse asiassa Saatanan suunnitelmia, joiden tarkoituksena on saada meidät veltostumaan tai kompastumaan ja lopulta eroamaan Jumalan kansasta.
8. Millä tavoin Pietari osoitti oikean asenteen, jotta voisi välttyä kompastumasta siihen, mitä kuulee?
8 Kuinka paljon parempi olisikaan noudattaa apostoli Pietarin esimerkkiä! Jeesus saarnasi eräässä tilaisuudessa Kapernaumissa ihmisjoukolle ja vertasi saarnassaan liharuumistaan elämää antavaan leipään sekä sanoi: ”Joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” Monet, jotka kuulivat sen, sanoivat: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” ja sen takia monet jättivät hänet ”eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa”. Miten tyhmää heidän oli kompastua sen vuoksi, etteivät käsittäneet sen merkitystä, mitä sanottiin! Jeesus kysyi sen tähden apostoleiltaan: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” ja Pietari vastasi: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh. 6:53–69) Vaikkei siis Pietarikaan täysin ymmärtänyt Jeesuksen sanoja, hän näki hänessä viisauden ja elämän lähteen. Kun joudut vastaavaan tilanteeseen, niin ”älä vihastu pahantekijäin tähden” (Sananl. 24:19) äläkä kompastu.
9. Mitkä raamatunkohdat auttavat kristittyä olemaan loukkaantumatta helposti?
9 Tosin jotkut ovat luonteeltaan hyvin herkkiä ja loukkaantuvat erittäin helposti. On kuin ’joku aina astuisi heidän varpailleen’. Sellaisten tulee tehdä kaikkensa pukeutuakseen uuteen persoonallisuuteen, joka on heidän Mestarinsa esimerkin mukainen, ja kantaa hengen hedelmiä, kuten lempeyttä ja itsehillintää. Uudessa persoonallisuudessa ei ole varaa olla yliherkkä tai ärtyä vähäpätöisistä pikkuseikoista, tulla kiukkuiseksi tai saada raivokohtauksia todellisten tai kuviteltujen loukkausten takia. ”Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, . . . Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat.” (Jaak. 5:9, 10) Jollei loukkaus ole niin vakavalaatuinen, että se oikeuttaa sinut toimimaan tavalla, mitä on käsitelty edellisessä kirjoituksessa, niin eikö ole paljon parempi antaa rakkautesi veljeäsi kohtaan peittää hänen todellisen tai kuvitellun rikkomuksensa? Muista, miten paljon Jumalan Pojan lunastusuhrissa ilmenevä Jumalan rakkaus sinua kohtaan on tehnyt sinulle. ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” – Sananl. 17:9; 19:11; Saarn. 7:10.
ÄLÄ ANNA AIHETTA KOMPASTUMISEEN
10, 11. a) Mikä itsetutkistelu auttaa välttämään toisten kompastuttamisen? b) Valaise, miten joku voi aiheuttaa kompastuksen.
10 Tarkastelkaamme nyt tämän kompastumiskysymyksen toista puolta: miten voimme olla aiheuttamatta kompastusta toisille. Paavali kirjoitti: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24) Merkille pantavaa on, että juuri edellä tarkastelemamme seikat, jotka kristityn pitäisi pyrkiä toisissa sivuuttamaan tai antamaan anteeksi, ovat sellaisia, että jos hän itse niitä harjoittaa, ne saattavat johtaa toisten kompastumiseen. Miten niitä siis voidaan välttää, jottei aiheutettaisi kompastusta ’juutalaisille eikä kreikkalaisille eikä Jumalan seurakunnalle’? – 1. Kor. 10:32.
11 Tässä kohdassa on hyvä suorittaa tarkka itsetutkistelu. Voisit tehdä itsellesi joukon kysymyksiä, kuten: Onko minulla joitakin erikoisia tottumuksia tai tapoja, jotka voisivat saada kristittyjä veljiäni kompastumaan, varsinkin jos he ovat uusia ja epäkypsiä? Pidänkö itsepintaisesti kiinni siitä, että minulla on kristillinen oikeus tietynlaisiin maallisiin tehtäviin, huvituksiin, harrastuksiin tai illanviettoihin, elleivät ne saa minua sovittelemaan kristillisissä periaatteissa? Olisiko joku epäkypsä henkilö voinut käsittää väärin käytökseni, tekoni tai puheeni, niin että siitä voisi tulla hänelle kompastuskivi? Jos vastaus mihin tahansa näistä kysymyksistä on myönteinen, voimme olla varmat siitä, ettemme ’katso toisen parasta’, vaan pikemminkin omaamme ja että voisimme olla jollekulle kompastukseksi. Sinusta voi esimerkiksi tuntua, että sinulla on täysi oikeus katsoa jotain televisio-ohjelmaa tai elokuvaa, joka tiettävästi on hieman uskallettu, eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa siitä mitään. Mutta kypsä kristitty ei ajattele, onko hänellä oikeutta tehdä niin vai ei, vaan kysyy sen sijaan itseltään, onko se rakentavaa. Voisiko se loukata jonkun hengellisesti heikon henkilön omaatuntoa, joka näkisi minun menevän teatteriin katsomaan sellaista elokuvaa? Paavali sanoi: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna. Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. . . . niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille [miellyttää kaikkia, Um] kaikessa enkä katsoa omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” – 1. Kor. 10:23, 31–33; Room. 14:21; 15:1, 2.
12. Miten kypsän kristityn tulee suhtautua seurakunnan uudempiin, epäkypsiin jäseniin?
12 Joku voisi pyrkiä väittämään, että ’ainoastaan sellainen henkilö, joka Jumalan sanan tuntemuksessa on epäkypsä, kompastuisi siihen, mitä minä tein’, ja se voi hyvinkin olla totta. Mutta meitä kiinnostaa juuri tämä epäkypsä henkilö. Epäkypsät ovat kristityn vastuulla. Hän ei halua heidän kompastuvan, vaan on kiinnostunut heidän iankaikkisesta pelastumisestaan, joten hän osoittaa heitä kohtaan ystävällistä ja rakkaudellista huomaavaisuutta. Eikö Paavali ajatellut juuri sitä kirjoittaessaan kirjeensä korinttolaisille? Hän kirjoitti: ”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” Sellainen henkilö olisi kuin ”helisevä vaski tai kilisevä kulkunen”, jollei hän osoittaisi sitä epäitsekästä kiinnostusta toisia kohtaan, joka on rakkautta. (1. Kor. 13:1, 2) Samassa kirjeessä apostoli vertasi kristillistä seurakuntaa ihmisruumiiseen ja osoitti, miten joillakin ruumiin jäsenillä, kuten esim. silmillä, näyttää olevan suurempi merkitys kuin toisilla, eikä se kuitenkaan merkitse sitä, että silmä voisi sanoa toiselle jäsenelle, esimerkiksi pikkuvarpaalle, ettei sitä tarvita. Ei, sillä pikkuvarpaillakin on tehtävänsä jalassa, ja nekin avustavat osaltaan koko ruumiin joustavaa liikuntoa ja sopusointuista toimintaa. Älä siis pidä seurakunnan uutta, heikkoa tai epäkypsää jäsentä sellaisena, joka ei tarvitse eikä ansaitse sellaista huomaavaisuutta ja kunnioitusta kuin toiset. Paavali todisti asian olevan aivan toisin: ”Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin.” (1. Kor. 12:19–25) Seurakunnan heikommat jäsenet vaativat siis enemmän huomiota ja huomaavaisuutta kuin kypsemmät.
13. a) Kun yritetään välttää toisten kompastuttamista, niin miksi varuillaanolo kielenkäytön suhteen on kovin tärkeätä? b) Mitä tarkoitetaan sillä, että puheen tulee olla ”suolalla höystettyä”?
13 Kuinka välttämätöntä onkaan tässä suhteessa valvoa kielenkäyttöänsä oikealla tavalla! Sehän voi helposti aiheuttaa kompastusta! Kieltä tulee tietenkin käyttää rakentamiseen antamalla toisille täsmällistä tietoa Jumalan muistiinmerkityistä päätöksistä. Raamatunkirjoittaja Jaakob vertasi kieltä hevosen suussa oleviin suitsiin, suuren laivan pieneen peräsimeen ja pieneen kipinään, joka voi sytyttää jättiläismäisen metsäpalon – se on pieni jäsen, mutta kykenee aikaansaamaan paljon, joko hyväksi tai pahaksi. Rakkaus veljiisi ja lähimmäisiisi auttaa sinua olemaan varuillasi, ettet käytä tätä vähäistä jäsentä sopimattomalla tavalla. On kartettava kaikkea taipumusta juoruiluun, mikä voi helposti johtaa toisen henkilön hyvän maineen herjaamiseen. Samalla meitä neuvotaan, että ”rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia”, ”älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, . . . vaan paremmin kiitosta”. (Ef. 5:3, 4) Olkoon puheesi rakentavaa, ja kannustakoon se toisia rakkauteen ja oikeisiin tekoihin sen sijaan, että esittäisit huomautuksia, jotka voisivat loukata. (Hepr. 10:24) ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” (Kol. 4:6) Suolalla höystetty ei tarkoita uskallettua, sopimatonta tai ruokottomuuteen vivahtavaa, vaan pikemminkin maukasta ja ruokahalua herättävää. Suola on säilyttävää. Samoin olkoot sinun sanasi toisia kohtaan tuntemasi rakkaudellisen ja epäitsekkään kiinnostuksen aiheuttamina ja sen elähdyttäminä väline, joka säilyttää Jumalan uuteen järjestykseen elossa ne, jotka sinua kuuntelevat!
14. Mitkä käyttäytymisen piirteet voivat saada toisia kompastumaan?
14 Kristitty tekee myös kaikkensa valvoakseen, että hänen käytöksensä on hänen hyödyllisen, rakentavan puheensa mukaista. Hän varmistautuu siitä, ettei häntä voida edes aavistuksen vertaa osoittaa niiden Jeesuksen ajan juutalaisten fariseusten kaltaiseksi, joista sanottiin: ”Kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matt. 23:3) Liiallinen juominen, sopimaton seurustelu ja huvitukset epäilyttävissä paikoissa voivat helposti saada toisia kompastumaan. Tanssia ei Raamatussa varsinaisesti tuomita. Mutta sopimaton, aistillinen tanssi ei enää ole huvia, ja jos kristitty tahtoo rakkaudellisesti olla tuottamatta kompastusta toisille, hän ei antaudu sellaiseen. Rajoittamalla seuransa Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa oleviin ja etsimällä sekä rentouttavaa että rakentavaa ajanvietettä hän voi olla varma siitä, että hän noudattaa apostolin Room. 14:19:ssä esittämää menettelytapaa: ”Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.”
15. Miten valvojatkin voivat välttää toisten kompastuttamista seurakunnassa?
15 Tosi kristityt ovat nykyään maailman ahkerimpia ihmisiä ottaen huomioon heidän seurakunnankokouksensa, palvelustyönsä ja henkilökohtaisen raamatuntutkimisensa ja -lukemisensa sekä ne monet tehtävät, jotka kuuluvat heidän tavallisen arkielämänsä normaaliin päiväjärjestykseen. Mutta heillä ei saa koskaan olla niin kiire, ettei heillä olisi aikaa antaa rakkaudellista apua sitä tarvitsevalle. Se pitää paikkansa erityisesti niistä, joilla on suurempi vastuu seurakunnan järjestelyissä, kuten esim. valvojista. Jos jättää huomioon ottamatta jonkun seurakunnan jäsenen avunpyynnön tai syrjäyttää hänen pulmansa merkityksettömänä tai vähäpätöisenä, se saattaisi aiheuttaa kompastuksen heikommalle henkilölle. Valvoja on sen tähden aina valmis ja halukas kuuntelemaan ja ojentamaan auttavan käden niille, jotka lähestyvät häntä henkilökohtaisine pulmineen. Häntä koskee määräys: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta.” (1. Piet. 5:2) Rakkaus hänen huollettavikseen annettuihin lampaankaltaisiin ihmisiin vahvistaa häntä ’kantamaan heikkojen vajavaisuuksia elämättä itselleen mieliksi’. – Room. 15:1, 2.
16. Mitä jokaisen kypsän kristityn tulee nyt päättää, ja mitä hyötyä siitä on hänen suhteessaan Jumalaan ja ihmisiin?
16 Tosi kristityt ovat nykyään ”näytteillä”, Jeesuksen Kristuksen apostolien tavoin, ja heistä ”on tullut teatterinäytelmä maailmalle, sekä enkeleille että ihmisille”. (1. Kor. 4:9, Um) On sen tähden tärkeätä, että kaikki vaeltavat huolellisesti, valvoen käytöstään, puhettaan ja päivittäistä elämäänsä, jotteivät asettaisi kompastuskiveä toisten eteen. Vilpitön rakkaus Jehova Jumalaa ja kristittyä lähimmäistä kohtaan auttaa tekemään niin. Tällainen rakkaus estää myös kompastumasta siihen, mitä toiset saattavat tehdä tai sanoa. Alituisesti, niin, joka päivä, kristittyjen velvollisuus on noudattaa palvelustyössään tätä rakkauden kuninkaallista lakia. He toivovat voivansa sanoa apostolin tavoin: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä.” (2. Kor. 6:3, 4) Ponnistellen ahkerasti, tutkien säännöllisesti Jumalan sanaa ja soveltaen sen periaatteita käytännölliseen elämäänsä, ollen jatkuvasti Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan mukana ja rukoillen alituisesti he tutkivat itseään Raamatun vaatimusten valossa päästäkseen yhä paremmin sopusointuun Mestarinsa ja Mallinsa Jeesuksen Kristuksen täydellisen esimerkin kanssa. Samalla he auttavat ja rohkaisevat toisiaan jatkuvasti sanoen: ”Päättäkää . . . olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.” – Room. 14:13, 17, 18.