Jumalan ennalta tietämät asiat
JUMALAN ennaltatietämyksen ja ennaltamääräämisen käyttö liittyy läpi koko Raamatun kertomuksen johdonmukaisesti hänen omiin päätöksiinsä ja omaan tahtoonsa. Koska Jumalan päätökset toteutuvat varmasti, niin hän voi tietää edeltä seuraukset, päätöstensä lopullisen toteutumisen, ja voi määrätä ennalta ne samoin kuin ne toimenpiteetkin, joihin hän saattaa nähdä sopivaksi ryhtyä niiden suorittamiseksi. (Jes. 14:24–27) Siksi Jehovasta sanotaan, että hän ’aivoittelee’ päätöksensä tuleviin tapahtumiin eli toimenpiteisiin nähden. (2. Kun. 19:25; Jes. 46:11) Suurena Savenvalajana Jumala ”vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan” sopusoinnussa päätöksensä kanssa (Ef. 1:11) ja ”panee kaikki työnsä myötävaikuttamaan yhdessä” niiden hyväksi, jotka häntä rakastavat. (Room. 8:28, Um) Jumala ilmoittaa sen tähden erityisesti omien ennaltamääräämiensä päätösten yhteydessä ”alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut”. – Jes. 46:9–13.
Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisparin, niin mies ja nainen olivat täydellisiä, ja Jumala saattoi katsoa kaiken luomistyönsä tulosta ja havaita, että ”se oli sangen hyvää”. (1. Moos. 1:26, 31; 5. Moos. 32:4) Sen sijaan että hän olisi epäluuloisesti ollut huolissaan sen suhteen, millaisia ihmisparin tulevat menettelyt olisivat, kertomus sanoo, että hän ”ryhtyi lepäämään”. (1. Moos. 2:2, Um) Hän voi tehdä siten, koska hänen kaikkivoipaisuutensa ja korkeimman viisautensa ansiosta ei mikään tuleva toiminta, asianhaara tai sattuma mitenkään voinut asettaa ylipääsemätöntä estettä eikä auttamatonta pulmaa, joka voisi ehkäistä hänen suvereenin päätöksensä toteutumisen. – 2. Aikak. 20:6; Jes. 14:27; Dan. 4:32.
IHMISLUOKKIA KOSKEVA ENNALTATIETÄMYS
On esitetty tapauksia, joissa Jumala tiesi ennalta menettelyn, jonka tietyt ihmiskunnan ryhmät, kansat tai enemmistö omaksuisivat, ja niin hän kertoi ennakolta niiden tulevien menettelyjen perussuunnan ja ennaltamääräsi mihin vastaavaan toimenpiteeseen hän ryhtyisi niiden suhteen. Mutta tällainen ennaltatietämys tai ennaltamäärääminen ei estä näissä ryhmissä tai ihmiskunnan osissa olevia yksilöitä valitsemasta vapaasti, mitä nimenomaista menettelytapaa he tahtovat noudattaa. Tämä voidaan nähdä seuraavista esimerkeistä:
Jehova ilmoitti ennen Nooan ajan vedenpaisumusta päättäneensä toimeenpanna tämän hävitysteon, joka oli tuhoava sekä ihmis- että eläinelämää. Raamatun kertomus osoittaa kuitenkin, että Jumala teki tämän päätöksensä sen jälkeen, kun sellaista toimintaa vaativat olosuhteet olivat kehittyneet. Lisäksi Jumala, joka kykenee ’tuntemaan ihmislasten sydämet’, suoritti tutkimuksen ja havaitsi, että ”kaikki [ihmisten sydänten] aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. (2. Aikak. 6:30; 1. Moos. 6:5) Kuitenkin yksilöt, Nooa ja hänen perheensä, saivat Jumalan suosion ja pelastuivat hävityksestä. – 1. Moos. 6:7, 8; 7:1.
Sama pitää paikkansa Israelin kansasta: vaikka Jumala antoi israelilaisille tilaisuuden tulla ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansaksi” pitämällä hänen liittonsa, niin kun kansa oli noin 40 vuotta myöhemmin Luvatun maan rajoilla, Jehova sanoi kuitenkin, että he rikkoisivat hänen liittonsa ja että hän hylkäisi heidät kansana. Tämä ennaltatietämys ei ollut kuitenkaan vailla aikaisempaa perustetta, koska oli jo ilmennyt kansan tottelemattomuutta ja kapinallisuutta. Siksi Jumala sanoi: ”Sillä minä tiedän heidän aikeensa, joita he hautovat jo ennenkuin minä olen vienyt heidät siihen maahan, josta minä olen valan vannonut.” (5. Moos. 31:21; Ps. 81:11–14) Jumala saattoi ennaltatietää seuraukset, mihin tällainen ilmeinen taipumus nyt johtaisi lisääntyvän pahuuden tiellä, ilman että se teki häntä vastuulliseksi siitä ennaltatietämyksensä tähden, yhtä vähän kuin se, että joku tietää ennalta, että jokin ala-arvoisista aineista ja kehnosti valmistettu rakennelma hajoaa, tekee hänestä vastuullista sen hajoamisesta. Eräät profeetat lausuivat Jumalan ennaltamääräämien tuomiosanomien profeetallisia varoituksia, jotka kaikki perustuivat jo olemassa oleviin olosuhteisiin ja sydämen asenteihin. (Ps. 7:9, 10; Sananl. 11:19; Jer. 11:20) Kuitenkin näissäkin tapauksissa voivat yksilöt jälleen kuulla Jumalan neuvoa, nuhdetta ja varoituksia, ja he kuulivatkin niitä ja ansaitsivat hänen suosionsa. – Jer. 21:8, 9; Hes. 33:1–20.
Jumalan Poika, joka myös kykeni lukemaan ihmissydämiä (Matt. 9:4; Mark. 2:8; Joh. 2:24, 25), oli saanut Jumalalta ennaltatietämiskyvyn ja ennusti tulevia olosuhteita, tapahtumia ja Jumalan tuomion ilmaisuja. Hän ennusti Gehennan tuomion kirjanoppineille ja fariseuksille luokkana (Matt. 23:15, 33), mutta ei sanonut sillä, että jokainen yksityinen fariseus tai kirjanoppinut olisi ennaltatuomittu tuhoon, niin kuin apostoli Paavalin tapaus osoittaa. (Apt. 26:4, 5) Jeesus ennusti onnettomuuksia Jerusalemin ja muiden kaupunkien katumattomalle väestölle, mutta ei ilmaissut Isänsä ennaltamääränneen, että noiden kaupunkien jokaisen yksilön olisi pitänyt kärsiä niistä. (Matt. 11:20–23; Luuk. 19:41–44; 21:20, 21) Hän tiesi ennalta myös sen, mihin ihmisten taipumus ja sydämentila johtaisi, ja ennusti olosuhteet, jotka olisivat kehittyneet ihmiskunnan keskuudessa ”maailman loppuun” eli ”asiainjärjestelmän päättymiseen” (Um) mennessä, sekä Jumalan omien päätösten toteutumiset. – Matt. 24:3, 7–14, 21, 22.
YKSILÖITÄ KOSKEVA ENNALTATIETÄMYS
Sen lisäksi, että ennaltatietämys koskee luokkia, jotkut yksilötkin sisältyvät nimenomaisesti Jumalan ennustuksiin, esimerkiksi Eesau ja Jaakob, 2. Mooseksen kirjan faarao, Simson, Salomo, Jeremia, Johannes Kastaja, Juudas Iskariot ja Jumalan oma Poika Jeesus.
Simsonin, Jeremian ja Johannes Kastajan tapauksessa Jehova käytti ennaltatietämystä ennen heidän syntymäänsä. Tämä ennaltatietämys ei kuitenkaan maininnut nimenomaan heidän lopullista kohtaloaan. Jehova ennaltamääräsi päinvastoin tämän ennaltatietämyksen perusteella, että Simson eläisi nasiirilupauksen mukaisesti ja panisi alulle Israelin vapauttamisen filistealaisista, että Jeremia palvelisi profeettana ja että Johannes Kastaja suorittaisi valmistavaa työtä Messiaan edelläkävijänä. (Tuom. 13:3–5; Jer. 1:5; Luuk. 1:13–17) Vaikka heitä suosittiin suuresti tällaisilla eduilla, niin se ei taannut sitä, että he saavuttaisivat ikuisen pelastuksen, eikä sitäkään, että he pysyisivät uskollisina kuolemaansa asti (vaikka nämä kaikki kolme olivatkin tällaisia). Jehova ennusti muun muassa, että eräälle Daavidin monista pojista annettaisiin nimeksi Salomo, ja hän edeltämääräsi, että Salomoa käytettäisiin rakentamaan temppeli. (2. Sam. 7:12, 13; 1. Kun. 6:12; 1. Aikak. 22:6–19) Mutta vaikka Salomoa suosittiin tällä tavalla ja hänellä oli etu kirjoittaa eräät Pyhän Raamatun kirjatkin, niin hän lankesi siitä huolimatta myöhempinä vuosinaan luopioksi. – 1. Kun. 11:4, 9–11.
Samoin Eesaun ja Jaakobin ollessa kysymyksessä Jumalan ennaltatietämys ei määrännyt heidän ikuista kohtaloaan, vaan päinvastoin päätti eli ennaltamääräsi, kumpi näistä kahden pojan jälkeläisistä muodostuva kansanryhmä saisi vallitsevan aseman toiseen nähden. (1. Moos. 25:23–26) Tämä ennalta nähty valta-asema viittasi myös siihen, että Jaakob oli saava esikoisoikeuden, mikä oikeus oli tuova mukanaan edun kuulua siihen sukuhaaraan, jonka kautta Aabrahamin ”siemen” oli tuleva. (1. Moos. 27:29; 28:13, 14) Jehova Jumala teki tällä tavalla selväksi, etteivät ihmisten odotusten mukaiset totunnaiset tavat tai menettelyt sido häntä, kun hän valitsee yksilöitä jotakin käyttöä varten. Eikä Jumalan antamia etuja jaella yksistään tekojen perusteella, niin että henkilö saattaisi tuntea ”ansainneensa oikeuden” sellaisiin etuihin ja että ne ”kuuluvat hänelle”. Apostoli Paavali painotti tätä seikkaa osoittaen miksi Jumala voi ansaitsemattomasta hyvyydestä myöntää pakanakansoille etuja, jotka oli ennen nähtävästi varattu Israelille. – Room. 9:1–6, 10–13, 30–32.
Paavalin lainaus, että Jehova ’rakasti Jaakobia [Israelia] ja vihasi Eesauta [Edomia]’ on peräisin Mal. 1:2, 3:sta, mikä on kirjoitettu kauan Jaakobin ja Eesaun ajan jälkeen. Raamattu ei siis sano välttämättä, että Jehovalla olisi ollut sellainen mielipide noista kaksosista ennen heidän syntymäänsä. On tieteellisesti vahvistettu tosiasia, että suuri osa lapsen yleisestä mielen- ja luonteenlaadusta määräytyy sikiämisen aikaan ja johtuu molempien vanhempien antamista perintötekijöistä. On itsestään selvää, että Jumala voi nähdä nämä tekijät. Daavidhan sanoo Jehovan näkevän ”minut jo idussani”. (Ps. 139:14–16; ks. myös Saarn. 11:5) Ei voida sanoa, missä määrin tämä Jumalan syvällinen ymmärrys vaikutti hänen suorittamaansa ennaltamääräykseen näiden kahden pojan suhteen, mutta missään tapauksessa se, että hän valitsi Jaakobin ennen Eesauta, ei itsessään tuominnut Eesauta eikä hänen jälkeläisiään edomilaisia tuhoon. Eesaun hartaasti esittämä ”peruutus”, jota hän kyynelin pyysi, oli kuitenkin menestyksetön yritys muuttaa hänen isänsä Iisakin päätöstä, että esikoisen erikoissiunaus oli pysyvä kokonaisuudessaan Jaakobilla. Tämä ei näin ollen ilmaissut Eesaun katuneen Jumalan edessä materialistista asennettaan. – 1. Moos. 27:32–34; Hepr. 12:16, 17.
Nämä tapaukset, joissa oli kysymyksessä ennaltatietämys ennen yksilön syntymää, eivät siis ole ristiriidassa Jumalan paljastamien ominaisuuksien ja ilmoittamien mittapuitten kanssa. Ei ole myöskään mitään vihjettä siitä, että Jumala olisi pakottanut yksilöt toimimaan vastoin heidän omaa tahtoaan. Faaraon, Juudas Iskariotin ja Jumalan oman Pojan tapauksessa ei ilmene mitään sellaista, että Jehovan ennaltatietämystä olisi käytetty ennen asianomaisen ilmaantumista elämään. Näissä yksityistapauksissa on valaistu eräitä periaatteita, jotka koskevat Jumalan ennaltatietämystä ja ennaltamääräämistä.
Yksi tällainen periaate on se, että Jumala koettelee yksilöitä aiheuttamalla tai sallimalla tietyt olosuhteet tai tapahtumat tai saattamalla asianomaiset kuulemaan hänen henkeyttämiään sanomia, niin että heidän on käytettävä valintavapauttaan tehdäkseen ratkaisun ja siten paljastettava selvä sydämentila, jonka Jehova lukee. (Sananl. 15:11; 1. Piet. 1:6, 7; Hepr. 4:12, 13) Sen mukaan, miten yksilöt ilmaisevat vastakaikua, Jumala voi myös muovata heitä tiellä, jonka he omasta tahdostaan ovat valinneet. (1. Aikak. 28:9; Ps. 33:13–15; 139:1–4, 23, 24) Näin ollen ”ihmisen sydän” ensin kallistuu johonkin suuntaan, ennen kuin Jehova ohjaa hänen askeleensa. (Sananl. 16:9; Ps. 51:12) Koetuksessa ihmisen sydämentila voi kiteytyä, joko paatua epävanhurskaudessa ja kapinallisuudessa niin kuin faaraon sydän israelilaisten maasta lähdön aikaan tai lujittua murtumattomassa antaumuksessa Jehova Jumalalle ja hänen tahtonsa tekemisessä. (2. Moos. 4:21; 8:15, 32) Kun ihminen on omasta valinnastaan saavuttanut tämän kohdan, niin hänen vaelluksensa lopputulos voidaan silloin tietää ennalta ja ennustaa tekemättä lainkaan vääryyttä hänen moraaliselle toimintavapaudelleen ja loukkaamatta sitä. – Job 34:10–12.
Juudas Iskariotin petollinen vaellus täytti Jumalan ennustuksen ja todisti Jehovan samoin kuin hänen Poikansakin ennaltatietämyksen. (Ps. 41:10; 55:13, 14; 109:8; Apt. 1:16–20) Kuitenkaan ei voida sanoa, että Jumala olisi ennaltamäärännyt Juudaksen itsensä menettelemään näin. Ennustukset kertoivat, että joku Jeesuksen läheinen tuttava olisi hänen pettäjänsä, mutta eivät maininneet nimenomaan, kuka tällaista tuttavuutta nauttiva se olisi. Raamatun periaatteet ovat jälleen sitä vastaan, että Jumala olisi ennaltamäärännyt Juudaksen menettelyt. Apostolin lausuma jumalallinen ohje on: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” (1. Tim. 5:22) Osoittaen huolellisuutensa sen suhteen, että hänen kahdentoista apostolinsa valinta tapahtuisi viisaasti ja asianmukaisesti, Jeesus vietti yön rukoillen Isäänsä ennen kuin teki tunnetuksi ratkaisunsa. (Luuk. 6:12–16) Jos Jumala olisi jo edeltämäärännyt Juudaksen petturiksi, niin se olisi ollut ristiriidassa Jumalan ohjauksen ja opastuksen kanssa ja olisi säännön mukaan tehnyt hänestä osallisen asianomaisen tekemiin synteihin.
Näyttää näin ollen ilmeiseltä, että Juudaksen sydän ei siihen aikaan, jolloin hänet valittiin apostoliksi, näyttänyt mitään varmoja petollisen mielentilan todisteita. Hän salli ’katkeruuden juuren päästä kasvamaan’ ja turmella hänet, ja se johti siihen, että hän poikkesi syrjään eikä suostunut Jumalan ohjaukseen vaan antoi Saatanan johtaa hänet varastamaan ja pettämään. (Hepr. 12:14, 15; Joh. 13:2; Apt. 1:24, 25; Jaak. 1:14, 15) Kun tämä syrjään poikkeaminen saavutti tietyn vaiheen, niin Jeesus itsekin saattoi lukea Juudaksen sydämentilan ja ennustaa hänen petoksensa. – Joh. 13:10, 11.
Me luemme tosin Joh. 6:64:stä eräiden opetuslasten kompastuessa joihinkin Jeesuksen opetuksiin, että ”Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet”. Vaikka sanaa ”alusta” käytetään 2. Piet. 3:4:ssä tarkoittamaan luomisen alkua, niin se voi viitata myös muihin aikoihin. (Luuk. 1:2; Joh. 15:27) Kun esimerkiksi apostoli Pietari puhui pyhän hengen laskeutumisesta pakanoihin ”niinkuin alussa meidänkin päällemme”, niin hän viittasi helluntaipäivään vuonna 33, tiettyä tarkoitusta varten tapahtuneen pyhän hengen vuodatuksen ”alkuun”. (Apt. 11:15; 2:1–4) On sen tähden mielenkiintoista panna merkille, miten tämä Joh. 6:64 on selitetty Schaff-Langen teoksessa Critical, Doctrinal, and Homiletical Commentary: ”[’Alku’] ei tarkoita metafyysisesti kaiken alusta . . ., eikä Hänen [Jeesuksen] kuhunkin tutustumisensa alusta . . . eikä senkään alusta, kun Hän kokosi opetuslapset ympärilleen eikä Hänen messiaanisen palveluksensakaan alusta . . . vaan niiden ensimmäisten salaisten epäuskon itujen alusta [jotka aiheuttivat joidenkin opetuslasten kompastumisen]. Samoin Hän tiesi myös pettäjänsä alusta.” – Vrt. 1. Joh. 3:8, 11, 12:een.
MESSIAS
Jehova Jumala ennaltatiesi ja ennusti Messiaan kärsimykset, hänen kuolemansa ja sitä seuraavan ylösnousemuksensa. (Apt. 2:22, 23, 30, 31; 3:18; 1. Piet. 1:10, 11) Niiden asioitten toteutuminen, jotka Jumala oli päättänyt käyttämällä tällaista ennaltatietämystään, riippui osaksi Jumalan omasta voiman käytöstä ja osaksi ihmisten toiminnoista. (Apt. 4:27, 28) Nuo ihmiset antoivat kuitenkin vapaaehtoisesti Jumalan vastustajan Saatanan voittaa heidät. (Joh. 8:42–44; Apt. 7:51–54) Sen tähden samoin kuin Paavalin aikana ’[Saatanan] juonet eivät olleet tuntemattomat’ kristitylle, Jumala näki ennalta ne pahat halut ja menettelyt, joita hänen vastustajansa oli keksivä hänen Voideltuaan vastaan. (2. Kor. 2:11) Jumalan voima saattoi ilmeisesti myös tehdä tyhjäksi tai ehkäistä kaikki sellaiset hyökkäykset tai yritykset käydä Messiaan kimppuun, jotka eivät soveltuneet ennustettuun tapaan tai aikaan.
Ennaltamääräämisen puoltajat selittivät apostoli Pietarin lausunnon, että Kristus, Jumalan uhrikaritsa, oli ”edeltätiedetty jo ennen maailman [kreikaksi kosmou] perustamista [kreikkalainen perusmuoto katabolee’]” merkitsevän, että Jumala käytti tällaista ennaltatietämystä ennen ihmiskunnan luomista. (1. Piet. 1:19, 20) Kreikkalainen sana katabolee’, joka on käännetty ”perustamiseksi”, merkitsee kirjaimellisesti ’heittämistä tai laskemista alas’ ja voi viitata siemenestä ’raskaaksi tulemiseen’, kuten Hepr. 11:11:ssä (Um), [suom. ”suvun perustamiseen”], mikä viittaa siihen, että Aabraham heitti alas ihmissiementä pojan siittämiseksi ja Saara otti vastaan tämän siemenen tullakseen raskaaksi. Vaikka silloin, kun Jumala loi ensimmäisen ihmisparin, tapahtui ihmismaailman ”perustaminen”, niin kuin osoitetaan Hepr. 4:3, 4:ssä, niin tuo pari menetti sen jälkeen asemansa Jumalan lapsina. (1. Moos. 3:22–24; Room. 5:12) Kuitenkin tuon parin sallittiin Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä heittää alas (kylvää) siementä ja tulla siitä raskaaksi ja tuottaa jälkeläisiä, joista yhden erityisesti osoitetaan Raamatussa saaneen Jumalan suosion ja asettuneen sellaiseen asemaan, että hän voi saada lunastuksen ja pelastuksen, nimittäin Aabelin. (1. Moos. 4:1, 2; Hepr. 11:4) On merkille pantavaa, että Jeesus viittaa Luuk. 11:49–51:ssä ”kaikkien profeettain vereen, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti”, ja rinnastaa tämän sanoihin ”hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka”. Jeesus yhdistää siten Aabelin ”maailman perustamiseen”, tuohon yleiseen aikakauteen.
Messias eli Kristus oli oleva se luvattu Siemen, jonka kautta kaikkien maan sukukuntien vanhurskaat ihmiset piti siunattaman. (Gal. 3:8, 14) Tämä ”siemen” mainittiin ensi kerran, kun Eedenin kapina oli jo alulla, mutta ennen kuin Aabel syntyi. (1. Moos. 3:15) Se tapahtui yli 4 000 vuotta ennen kuin ilmaistiin hallinnon ”pyhän salaisuuden” tulevan Messiaan kautta; siitä oli sen tähden tosiaankin ”pysytty vaiti kauan kestävät ajat”. – Room. 16:25–27, Um; Ef. 1:8–10; 3:4–11.
Jehova Jumala määräsi aikanaan oman Esikoispoikansa täyttämään ”siemenen” ennustetun osan ja tulemaan Messiaaksi. Mikään ei osoita, että Poika olisi ”ennaltamäärätty” tähän osaan jo ennen luomistaan tai ennen kuin kapina puhkesi Eedenissä. Kun Jumala lopulta valitsi hänet siksi, joka sai tehtäväksi täyttää ennustukset, niin sekään ei tapahtunut ilman aikaisempaa perustetta. Jumala ja hänen Poikansa välinen läheinen yhdessäolo ennen kuin Poika lähetettiin maan päälle, johti epäilemättä siihen, että Jehova ’tunsi’ Poikansa siinä määrin, että voi olla varma siitä, että hänen Poikansa täyttää uskollisesti ennustetut lupaukset ja kuvaukset. – Vrt. seuraaviin raamatunkohtiin: Room. 15:5; Fil. 2:5–8; Matt. 11:27; Joh. 10:14, 15.
’KUTSUTUT JA VALITUT’
Jäljellä ovat ne raamatunkohdat, jotka koskevat kristittyjä ”kutsuttuja” eli ”valittuja”. (Juud. 1; Matt. 24:24) Heistä sanotaan, että heidät on valittu ”Jumalan edeltätietämisen mukaan” (1. Piet. 1:1, 2), että he ovat ’ennen maailman perustamista valittuja’, ’edeltäpäin määrättyjä lapseuteen’ (Ef. 1:3–5, 11) ’alusta alkaen valittuja pelastukseen ja siihen kutsuttuja’. (2. Tess. 2:13, 14) Näiden raamatunkohtien ymmärtäminen riippuu siitä, koskevatko ne tiettyjen yksilöiden ennaltamääräämistä vai kuvailevatko ne jonkin henkilöluokan, nimittäin kristillisen seurakunnan, ”yhden ruumiin”, ennaltamääräämistä (1. Kor. 10:17), niiden, joista tulee Kristuksen Jeesuksen perijätovereita hänen taivaallisessa valtakunnassaan. – Ef. 1:22, 23; 2:19–22; Hepr. 3:1, 5, 6.
Jos nämä sanat tarkoittavat ikuiseen pelastukseen edeltämäärättyjä nimenomaisia yksilöitä, niin siitä seuraa, että nuo yksilöt eivät voisi koskaan osoittautua uskottomiksi eivätkä luopua kutsumuksestaan, sillä Jumalan ennaltatietämys heistä ei voisi osoittautua epätarkaksi eikä heidän ennaltamääräämisensä johonkin tiettyyn kohtaloon voisi milloinkaan raueta tyhjiin eikä estyä. Kuitenkin samat apostolit, jotka henkeytettiin kirjoittamaan edellä olevat sanat, osoittivat, että jotkut, jotka ovat ’ostetut’ ja ’pyhitetyt’ Kristuksen lunastusuhrin verellä ja ”taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet . . . tulevan maailmanajan voimia”, lankeaisivat pois katumattomiksi ja aiheuttaisivat itselleen tuhon. – 2. Piet. 2:1, 2, 20–22; Hepr. 6:4–6; 10:26–29.
Kun toisaalta katsotaan aikaisemmin lainattujen raamatunkohtien soveltuvan luokkaan, kutsuttujen muodostamaan kristilliseen seurakuntaan eli ”pyhään heimoon” kokonaisuudessaan (1. Piet. 2:9), niin ne merkitsevät sitä, että Jumala ennaltatiesi ja ennaltamääräsi, että sellainen luokka (mutta eivät yksilöt, jotka sen muodostavat) muodostuisi. Nämä raamatunpaikat merkitsisivät myös, että hän ennaltamääräsi sen ’mallin’, jonka mukaan kaikkien noiden sen jäseniksi kutsuttujen määräaikana olisi muovauduttava, kaiken tämän tapahtuessa hänen päätöksensä mukaan. (Room. 8:28–30; Ef. 1:3–12; 2. Tim. 1:9, 10) Hän edeltämääräsi myös työt, jotka näiden odotettaisiin suorittavan, ja heidän koettelemisensa niiden kärsimysten takia, jotka maailma heille aiheuttaisi. – Ef. 2:10; 1. Tess. 3:3, 4.
Jumalan ennaltatietämys ei näin ollen vapauta meitä vastuusta ponnistella mukautuaksemme hänen vanhurskaaseen tahtoonsa.