Vapaa kansa – mutta tottelevainen

”Niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä [koko veljien yhteisöä, Um], peljätkää Jumalaa.” – 1. Piet. 2:16, 17.

 1. Minkä vapauden apostoli Paavali osoitti itsensä ja opetuslapsitoveriensa omanneen?

”VAPAUTEEN Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Näin kirjoitti apostoli Paavali kuvailtuaan niiden Jumalan poikien vapautta, jotka olivat myös Hänen vapaan taivaallisen järjestönsä, ”Jerusalemin, joka ylhäällä on”, heidän ’äitinsä’, poikia. Tämä ”äiti”-järjestö, jolla oli Jumalaan omaamansa täydellisen yhteyden vapaus, esitettiin siitä huolimatta Jehova Jumalan ’vaimona’. Sen vapaus oli siis sellaisena suhteellista. Se oli suuren taivaallisen Aviomiehensä johdon alainen. Ja Paavalilla sekä hänen kanssaan Kristusta seuraavilla oli poikina myös suhteellinen vapaus, sillä he olivat taivaallisen ’Isänsä’ ja ’äitinsä’ alaisia. Heidän piti lapsina olla tottelevaisia ’isänsä kuritukselle ja äitinsä opetukselle’. – Gal. 5:1; 4:26; Sananl. 1:8.

 2. Miksi Jumalan kansaan kuuluvat ovat vapaita, mutta miksi heidän vapautensa ei ole kuitenkaan ehdoton?

² Jumalan kansaan kuuluvat ovat nykyään vapaita, koska he ’tuntevat totuuden, ja totuus on tehnyt heidät vapaiksi’. (Joh. 8:32) Mutta heidän omaamansa vapaus on hyväksi eikä pahaksi. He voivat käytännössä kehittää täysin määrin hengen hedelmää, sillä ”sellaista vastaan ei ole laki”. (Gal. 5:23) Tämä hedelmä käsittää kaiken, mitä välttämättä tarvitaan täydelliseen onnellisuuteen; pahan tekeminen aiheuttaa vain jälleen synnin ja kuoleman orjaksi joutumisen. Jotta he voisivat harjoittaa jatkuvasti sitä, mikä on hyvää ja hyödyllistä, heidän on oltava tottelevaisia Hänelle, joka vapautti heidät, Jeesukselle Kristukselle.

HYVÄÄ AIKAANSAAVA ALAMAISUUS

 3. Minkä tottelevaisuutta vaativan alamaisuuden Jumala on asettanut kristilliseen seurakuntaan?

³ Jumala on varannut myös maan päälle järjestelyn, johon hän on alistanut kansansa. Se on seurakuntajärjestö. Hän on asettanut siihen tietyt henkilöt paimentamaan ja ohjaamaan seurakunnan ”laumaansa”. Miehiä on pantu asemiin seurakunnan auttamiseksi suorittamaan sille uskottua työtä, Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. Nämä miehet huolehtivat myös seurakunnan jäsenten henkilökohtaisesta hyvinvoinnista ja auttavat heitä soveltamaan elämäänsä Raamatun periaatteita. Kristityn tulee olla tottelevainen myös näille miehille, sillä apostoli käskee: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.” – Hepr. 13:17.

 4. Minkä muiden tottelevaisuuslakien alaisuuteen Jumala on asettanut kristityt, ja ovatko nämä lait esteenä kristilliselle palvelukselle?

⁴ Kristittyjä käsketään edelleen ’olemaan alamaisia esivallalle’, tämän maailman hallitusmiehille. Heidän tulee totella lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. (Room. 13:1; vrt. Apt. 4:19 ja 5:29.) Kristittyjen orjien tulee olla alamaisia isännilleen, mikä periaate soveltuu nykyään työntekijöihin, joita kehotetaan ’kaikin tavoin osoittamaan vilpitöntä uskollisuutta’. (Tiit. 2:9, 10) Lasten on toteltava vanhempiaan. (Ef 6:1–3) Mitkään näistä käskyistä eivät estä kristittyjä tekemästä hyvää ja suorittamasta kristillistä palvelustaan, vaan he päinvastoin kirkastavat Jumalaa näitä lakeja tottelemalla ja edistävät Valtakunnan etuja.

 5. Millä tavalla kristityt ovat alamaisia kaikille veljilleen?

⁵ Mutta näiden erilaisten valtaa omaavien lisäksi, joille kristityn täytyy olla alamainen – mikä alamaisuus vaikuttaa hänen hyväkseen ja suuremmaksi vapaudekseen ja onnekseen – apostoli menee vielä pitemmälle ja kehottaa: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Kristityt ovat siis eräällä tavalla alamaisia kaikille veljilleen, sillä heidän täytyy palvella veljiensä etuja ennen omia etujaan. – Mark. 10:44; 1. Piet. 5:5.

TOTTELEVAISUUS TUNNUSOMAINEN MERKKI

 6. Mikä osoittaa nykyään silmiinpistävästi eron tosi kristityn ja maailmallisen ihmisen välillä?

⁶ Millaiseen asemaan tämä asettaa kristityn niihin verrattuna, joilla on sama asenne kuin maailmalla yleensä? Hän vaeltaa tottelevaisuuden tietä, he taas tottelemattomuuden. Tämä on ydinkohta, joka ilmaisee eron. Kuinka vakavasti meidän tuleekaan näin ollen suhtautua tottelevaisuuskysymykseen!

 7. Miten me voisimme joutua kiusaukseen kannattaa jotakin maailmallista ”asiaa”, mutta mitä meidän tulee muistaa?

⁷ Mutta me voimme kuitenkin toisinaan joutua kiusaukseen menetellä toisin. Me näemme kaikkialla ympärillämme tottelemattomuutta kaikenlaista valtaa kohtaan. Me kuulemme sellaista puhetta. Me näemme epäoikeudenmukaisuuksia, ja meistä saattaa alkaa tuntua, että näillä tottelemattomilla ihmisillä on oikeutuksensa. Me voimme alkaa kannattaa heidän ”asiaansa”, jopa ruveta ajattelemaan näkevämme syitä ryhtyä taistelemaan sen puolesta kristillisessä seurakunnassa. Saattaa olla, että nuoret ja muut maailmassa tuntevat olevan syytä kapinoida siellä vallitsevia olosuhteita vastaan. Siellä on todella epäoikeudenmukaisuuksia. Tehkööt maailman ihmiset mitä haluavat. Mutta ei keskuudessamme olevien nuorten eikä keidenkään Jumalan kansaan kuuluvien tule käydä maailman taisteluita. Eikä heillä varmasti ole mitään syytä kapinoida tai olla vähimmässäkään määrin tottelemattomia Jumalan järjestelyä kohtaan.

 8. Mitä sanoisit tottelemattomuudesta Mooseksen sanoja kohtaan, kun otat huomioon Siinain vuoren luona näytetyn?

⁸ Tarkastelkaamme Jumalan kansan tilaa nyt sellaisena, kuin se on kuvailtu Raamatussa. Paavali vertaa Israelin asemaa Mooseksen alaisuudessa kristillisen seurakunnan asemaan sanoen: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhuu niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen’.” (Hepr. 12:18–21) Tästä huolimatta jotkut ajattelivat, että heillä oli oikeus ilmaista tottelemattomuutta Moosesta kohtaan. Olisitko sinä liittynyt sellaisiin miehiin ja naisiin, jos olisit ollut läsnä seuraamassa tuota pelottavaa näytelmää Siinain vuoren luona?

9, 10. Miksi kristityn on paljon vakavampaa olla tottelematon?

⁹ Paavali jatkaa kuvaillen vielä enemmän kunnioittavaa pelkoa herättävän näyn: ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” – Hepr. 12:22–24.

¹⁰ Paavali kehottaa sitten: ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.” (Hepr. 12:25) ”Olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka avulla me voimme otollisesti suorittaa pyhää palvelusta jumalisessa pelossa ja kunnioituksessa.” – Hepr. 12:28, Um.

MITEN SINÄ OTAT NEUVOT VASTAAN?

11, 12. Millä tavoin voisimme osoittaa välinpitämättömyyttä tai halveksuntaa neuvoja kohtaan, jotka joku vastuussa oleva veli meille antaa, mutta miksi me toimisimme siten vastoin parhaita etujamme?

¹¹ Uskommeko sen olevan tosiaan totta, että kristityt ovat näin pelkoa herättävässä asemassa? Jos uskomme, niin miten asennoituen meidän tulisi kuunnella alituisesti saamaamme hengellistä kehotusta? Ja miten meidän tulisi reagoida, jos syntyisi tilanne, jossa joku valta-asemassa oleva veli antaa neuvon? Olisiko meidän pidettävä sitä loukkauksena tai häpäisynä ajatellen: ’Mikä oikeus hänellä on puhua minulle tuolla lailla?’ tai: ’Minulla on oikeus tehdä (tai olla tekemättä) niin; hänellä ei ole mitään valtaa pakottaa minua.’

¹² Miksi tällainen asenne olisi väärä? Ja miksi olisi yhtä väärin olla kuuntelevinamme vain koska tiedämme, että meidän pitäisi kunnioittaa häntä, joka puhuu meille, ja myöntääkin suullamme, mutta todellisuudessa antaa neuvon mennä ’toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos’? Koska – vaikka onkin asioita, joita seurakunta ei voi määrätä – ne ovat koko seurakunnan hyvinvoinniksi, ja myös sinun hyvinvoinniksesi, sillä sinun hyvinvointisi liittyy seurakuntaan, jos haluat elämän ja rauhan vuosia lisättävän itsellesi.

13. Mitä se, joka jättää annetut neuvot huomioon ottamatta, itse asiassa sanoo, ja mitä Raamatun opetusta hänen tulisi vakavasti harkita?

¹³ Mitä joku todellisuudessa tekisi, jos hän ilmaisisi edellä kuvailtua asennetta? Hän sanoisi itse asiassa, että Jumala ei ohjaa seurakuntaansa, että Hän ei opeta meille oikeaa tietä järjestönsä kautta. Se ilmaisee uskon puutetta. Haluaako kukaan meistä todellakaan sanoa näin? Sellaisen tulisi vakavasti harkita apostolin sanoja, jotka ovat seuraavissa Heprealaiskirjeen kohdissa: 3:16–19; 4:11–13; 12:1.

KAIKKI VAPAUDET EIVÄT OLE OIKEUKSIA

14. a) Mikä periaate auttaa meitä tietämään, mitä olemme ruumiillisesti vapaat tekemään, vaikka meillä ei olekaan oikeutta tehdä sitä? b) Jos me kieltäydymme noudattamasta seurakunnan neuvoja seuran suhteen, niin mitä vastaan me törmäämme?

¹⁴ Tarkastelkaamme tilannetta, missä seurakunta ei voi käskeä meitä tekemään tai olemaan tekemättä jotakin. On sellaista, mitä meillä on vapaus tehdä siinä merkityksessä, ettei kukaan todennäköisesti estä meitä. Meillä on esimerkiksi ruumiillinen vapaus seurustella kenen kanssa haluamme, mutta meillä ei ole kristittyinä vapautta seurustella maailman kanssa. Huono seura ei ole hyödyksi asianomaiselle itselleen eikä hänen veljilleen seurakunnassa, se ei rakenna. Seurakunta ei voi luonnollisestikaan pakolla panna ketään kärsimään seurauksia sen periaatteen rikkomisesta, että ”huono seura hyvät tavat turmelee”, mutta hän korjaa kuitenkin satona vahingolliset seuraukset, sillä Jumala voi saattaa ja myös saattaa voimaan kaikki lakinsa. ”Jumala ei salli itseänsä pilkata.” – 1. Kor. 15:33; Gal. 6:7.

15. Keiden kanssa me seurustelemme, jos me noudatamme yliammuttuja muoteja?

¹⁵ Jos me haluamme noudattaa tai jäljitellä maailman muotihullutuksia yliammuttuine tyyleineen ja menettelytapoineen, niin me voimme tehdä siten, mutta rakentaako se? Keiden kanssa me seurustelemme? Pääasiassa huvimaailman kanssa. Meistä saattaa näyttää siltä, että siihen kuuluvat ovat enemmistöä ja että heidän äänensä edustaa enemmistöä, koska me näemme juuri heitä televisiossa ja elokuvissa. Mutta ketkä ovat etumaisina levittämässä turmelusta? Jälleen huvimaailma. Se esittää näyttämöllä ja valkokankaalla alastomuutta, sukupuoliyhteyttä ja sukupuolista kieroutuneisuutta ja yrittää tehdä filmit yhä kauhistavammiksi, kaameammiksi ja kuvottavammiksi. Eräs elokuva ilmoitti, että jokaiselle katselijalle annettaisiin ”pahoinvointipussi” siltä varalta, että hänen olisi oksennettava kuvan aikana.

16. Jos joku alkaa jäljitellä maailmallista joukkoa, niin mikä kysymys hänestä voitaisiin tehdä?

¹⁶ Jos nyt joku alkaa jäljitellä huvimaailman ihmisiä tai niitä, jotka pitävät siitä, mitä se esittää, niin miten pitkälle hän aikoo mennä? Riisuuko hän vaatteensa, kun he riisuvat? Tekeekö hän niin kuin eräässä New Yorkin teatterissa vakituisesti käyviä kehotettiin tekemään, nimittäin nousemaan näyttämölle ja liittymään mukaan esitykseen? Harvat haluavat tehdä niin. Mutta jos joku menee puolitiehen näiden ihmisten esittämän mallin noudattamisessa, niin mihin hän lopettaa? Ja kristitty, joka omaksuu vähimmänkään hivenen heidän asennettaan elämäänsä, saastuttaa sen. Hänellä ei ole sen tähden mitään oikeutta tuoda sellaisia asioita seurakuntaan, vaan hänen VELVOLLISUUTENSA on päinvastoin pitää ne ulkopuolella.

17. Mistä voi tietää, onko jokin menettely hyvä vai ei?

¹⁷ Apostoli sanoo meille sen, mikä ratkaisee, onko meidän noudatettava jotakin menetelmätapaa vai ei. Hän sanoo: ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” Kukin voi eritellä tekojaan. Jos ne tosiaan auttavat toisia hengellisesti, niin hän tekee hyvin. – 1. Kor. 10:24.

SEURAKUNNAN AVUSTAMINEN SEN TAISTELUSSA

18. Mikä on hyvin vakava kysymys tänä aikana, ja miten me liitymme tähän kysymykseen?

¹⁸ Tänä aikana, jolloin tämän maailman asiainjärjestelmän jokainen piirre ja laitos on saastunut, turmeltunut ja häviämässä, kiistakysymys kuuluu: tunkeutuuko saastetta myös Jumalan seurakuntaan ja turmeltuuko se, vai pysyykö se puhtaana ainoana maailmassa olevana järjestönä, joka kirkastaa Jumalan nimeä ja hänen vanhurskaita periaatteitaan? Tämä on hyvin vakava kysymys. Se liittyy suoranaisesti Jumalan suvereenisuutta koskevaan suureen kiistakysymykseen. Älä ajattele hetkeäkään, ettei Saatana kävisi mahdollisimman katkeraa sotaa seurakuntaa vastaan. Äläkä luule, että sinä et ole taistelussa mukana, sillä hän taistelee saastuttaakseen SINUT, yksityisen kristityn. – Ilm. 12:17.

19. Mitä keinoja Jehova on varannut seurakunnan pitämiseksi puhtaana, ja mitä se vaatii meiltä?

¹⁹ Jumalan seurakunta kestää, niin kuin Raamattu ennusti. (2. Tim. 2:19) Jumala on pannut miehiä vastuuasemiin huolehtimaan siitä, että se pidetään puhtaana ja että seurakunnan yksityisiä jäseniä suojellaan näiden hengellisten miesten avulla. Kun nämä miehet antavat neuvoja, toimivat syntiä tekevän jäsenen nuhtelemiseksi tai jopa kapinallisen karkottamiseksikin seurakunnasta, meidän kaikkien tulee olla yhteistoiminnassa. Meidän tulee iloita siitä, että Jumala on saattanut voimaan tällaisen suojelevan järjestelyn.

20. Miten Kol. 3:2:n neuvo voi auttaa meitä olemaan täysin yhteistoiminnassa seurakunnan kanssa?

²⁰ Me voimme toimia yhdessä seurakunnan kanssa kohdistamalla ’mielemme siihen, mikä ylhäällä on, eikä siihen, mikä on maan päällä’. ’Se, mikä on maan päällä’, on sellaista, mikä usein viehättää meitä. Meidän saattaa olla alussa vaikeaa nähdä ero sen vapauden, joka meille on suotu sellaisen tekemiseksi, ja sellaisen tekemisen oikeuden välillä. Mutta jos me tutkimme ja mietimme ”sitä, mikä ylhäällä on”, Jumalan asioita, ja keskitymme niihin, niin voimme nähdä selvästi, millainen asenteemme pitäisi olla. – Kol. 3:2.

21. Miten voimme osoittaa uskollisuutta seurakuntaa kohtaan, kun vastuuasemissa olevat oikaisevat tai ojentavat jotakuta veljeä?

²¹ Me voimme sitten myös osoittaa uskollisuutta Jumalan seurakuntaa kohtaan tukemalla sitä sen taistelussa puhtaana pysymiseksi ja hairahtuvien auttamiseksi neuvoilla tai kurilla. Sen sijaan että antaisimme jonkun veljen tuntea, että hänelle annettu oikaisu oli väärä, me voimme puhua hänen kanssaan ystävällisesti ja osoittaa hänelle, missä suhteessa hänen menettelynsä oli epäviisas, ja ojentaa häntä, auttaa häntä näkemään, miten hän voi oikaista tiensä ja olla paljon onnellisempi. Me voimme auttaa seurakunnan vanhimpia heidän yrityksissään ”palauttaa ennalleen” hänet. (Gal. 6:1, Um) Me vältämme antamasta hänen tuntea olevansa oikeassa. Jos puhumme vastoin oikaisumenettelyä, niin toimimme silloin vastoin hänen etujaan. Raamatun sanojen mukaan me ’vihaamme veljeämme sydämessämme’. – 3. Moos. 19:17.

VÄÄRÄN VALLAN ALAISUUTEEN JOUTUMISEN VAARA

22, 23. Selitä 1. Kor. 6:12, 13:ssa olevat apostolin sanat.

²² On toinenkin tapa katsella kysymystä, miten pitkälle vapautemme kristittynä ulottuu ja missä tottelevaisuus Jumalalle alkaa sitä rajoittaa. Harkitsehan apostolin sanoja: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.” Apostoli mainitsee esimerkkinä ruoan syömisen. Mikään ei voisi olla selvemmin vahvistettu oikeus. Mutta Paavali osoittaa, että jos joidenkin ruokien syöminen herättää seurakunnassa toisten mielessä kiistakysymyksen, niin kristityn tulisi olla halukas antamaan perään. Valtakunnan etujen rinnalla ja verrattuna hänen veljiensä etuihin sillä ei ole mitään merkitystä. Paavali sanoo: ”Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin.” – 1. Kor. 6:12, 13; 10:23.

²³ Ruoka on sellaista, mikä tuhoutuu, kun se syödään. Se ei kestä. Myös sen, joka antautuu vain tyydyttämään lihallista ruokahaluaan tai himoaan, Jumala tuhoaa aikanaan. Mitä siis se kristitty todellisuudessa tekee, joka pitää itsepintaisesti kiinni jostakin menettelystä vastoin seurakunnan mielipidettä tai Raamatun neuvoa? Hänen asenteensa, päättäväisyytensä eli itsepintaisuutensa sellaisen tekemisessä, mitä hän itsekkäästi haluaa, saattaa hänet väärän vallan alaisuuteen. Hän menettelee tottelemattomasti Jumalaa kohtaan. Ketä hän näin ollen tottelee ja palvelee? Jumalan vastustajaa. Hän on todellisuudessa sellaisen menettelyn orja, joka ei ole hyvä, ja hänen asenteensa johtaa hänet elämässään tosi ikävyyksiin, jos hän jatkaa siten.

24. Keihin Paavalin sanat ”viimeisten päivien” kriittisistä ajoista soveltuivat, ja miksi tämän pitäisi antaa meille aihetta vakavaan huoleen?

²⁴ Siitä syystä Paavali kirjoitti Timoteukselle, joka oli Efesossa valvojana, ja varoitti, että ”viimeisinä päivinä” ihmisistä tulisi ”uppiniskaisia” (Um), ”itserakkaita”, ”kerskailijoita” ja ”epäsopuisia”. Paavali varoitti Timoteusta, että tällaiset seikat olisivat ilmeisiä laajassa mitassa kristikunnan nimikristittyjen keskuudessa. Mutta näiden olosuhteitten ei tule antaa hiipiä tosi kristilliseen seurakuntaan. Jos siis joku seurakunnassa on uppiniskainen, hän on pahemmassa asemassa kuin uppiniskaiset maailmassa, sillä apostoli Pietari sanoo, että ”tuomio alkaa Jumalan huoneesta”. Sellainen henkilö on suuremmassa vastuussa Jumalalle kuin seurakunnan ulkopuolella oleva. Hän on hyvin vaarallisessa asemassa. – 2. Tim. 3:1–5; 1. Piet. 4:17.

VARO KANNATTAMASTA ”MUUTOSTA”

25. Miksei kristittyjen tule liittyä niihin, jotka yrittävät muuttaa maailmaa paremmaksi?

²⁵ Kaikkia, erityisesti nuorempia, vaanii vaara siksi, että kaikkialla kannatetaan kiihkeästi ”muutosta”. Monet muutoksia tavoittelevat ovat epäilemättä vilpittömiä ihmisiä, jotka näkevät turmeluksen ja epäoikeudenmukaisuuden ja haluavat jotakin parempaa, mutta eivät kuitenkaan tiedä, mitä sen pitäisi olla. Mutta ne, jotka ovat tietoisia Jumalan valtakunnasta ja ovat Jumalan seurakunnan yhteydessä, tietävät sen teokraattisesta rakenteesta; he tietävät sen olevan Jumalan sanan periaatteitten mukainen. Näiden henkilöiden pitäisi ymmärtää, että maailma on läpeensä suoraan vanhurskaitten periaatteitten vastaisen itsekkyyden kyllästämä, eikä sitä voida muuttaa paremmaksi. Ei ole mitään syytä yrittääkään sitä. Ja heidän pitäisi myös tietää, ettei heidän pidä yrittää muuttaa Jumalan seurakuntaa omien yksilöllisten käsitystensä mukaiseksi eikä niidenkään ihmisten käsitysten mukaiseksi, jotka painostavat saadakseen maailmassa muutoksia aikaan. Sen tekeminen olisi maailman hengen tuomista seurakuntaan, jonka täytyy pysyä tähän maailmaan kuulumattomana.

26. Miten Raamattu varoittaa niille koituvasta vaarasta, jotka haluavat aikaansaada muutoksia seurakuntaan omien ajatustensa tai maailman ihmisten ajatusten mukaan?

²⁶ Mikä on tulos muutoksen vaatimisen vaarallisesta tiestä, jos ajatellaan, että Jumalan seurakunta on ”vanhanaikainen”, tai ainakin, että se ei mukaudu kylliksi nykyaikaisiin menetelmätapoihin ja ajatuksiin? Ehkä tällainen asenne ilmenee yrityksenä vahvistaa eräitä henkilökohtaisia ”oikeuksia” seurakunnassa. Huomaa, mitä viisas mies sanoo pojalleen Sananlaskujen kirjassa: ”Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan [niiden seuraan, jotka kannattavat muutosta, Um]. Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio – kuka tietää milloin – toisille niinkuin toisillekin.” – Sananl. 24:21, 22.

27. Mikä on oleva seuraus niille, jotka noudattavat Jumalan heille antamaa vapautta ja samalla tunnustavat täyden tottelevaisuuden vaatimuksen?

²⁷ Jehova rakastaa niitä, jotka tottelevat häntä. Hän rakastaa ihmistä, joka lukee hänen Sanaansa, miettii sitä ja soveltaa sen hyviä neuvoja suoraan itseensä siitä huolimatta, miten suoranaisesti neuvo osunee häneen! Millaisen vapauden Jehova antaakaan niille, jotka tottelevat häntä! Hän muuttaa tämän maapallon ulkonäköä pyyhkäisemällä pois sen saastuttajat. Aikanaan koko ihmiskunta on oleva vapautettu ”Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. Rakastavan isän ja tottelevaisten lasten välinen suhde on saatettu ennalleen. Tottelevaisia lapsiaan kohtaan osoittamansa vertaansa vailla olevan rakkautensa avulla Jehova kykenee vuodattamaan ehtymättömiä hengellisiä ja aineellisia rikkauksia heille kautta koko iankaikkisuuden! – Room. 8:21; Ilm. 11:18.