Hedelmällisyys – pyhän hengen ilmaus
KUN kaksi siementä iti ja kasvoi viime vuonna eräässä Washingtonin (D. C.) kasvihuoneessa, niin se herätti suurta huomiota kasvitieteilijäin piireissä. Miljoonia siemeniä itää joka vuosi, mutta nämä olivat erikoisia. Ne olivat lootuksen siemeniä Mantshurian rahkasuosta, ja jotkut sanoivat niiden olevan 50 000 vuotta vanhoja. Kun ne orastivat, niin niiden iän tärkeys tuli suuremmaksi, ja siksi tutkittiinkin samasta paikasta saatuja toisia siemeniä hiilen radioaktiivisella kellolla. Tämä atomikello osoitti niiden olevan noin 1 000 vuotta vanhoja.
Nämä siemenet olivat olleet 1 000 vuotta toimettomina, tuottamattomina. Jos ne olisi kylvetty tavalliseen tapaan kohta kypsyttyään, niin niistä tulleita siemeniä olisi nyt miljardeja. Mutta koska ne ovat olleet itämättöminä, niin vain kaksi alkuperäistä siementä oli olemassa viime vuonna. Kävi niinkuin Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” – Joh. 12:24.
Samoin on Jumalan Sanan totuuksienkin laita, joita totuuksia verrataan eräässä Jeesuksen kuvauksessa kylväjän heittämiin siemeniin. (Luuk. 8:11) Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti. (1. Piet. 1:25) Mutta me emme voi odottaa niin kauan sen sisältämien siementen kylvämistä. Me emme saa antaa niiden olla hyödyttöminä 1 000 vuotta, niinkuin nuo kaksi lootuksen siementä olivat. Me emme ole varmoja elämmekö huomenna, saati sitten 1 000 vuotta tästä lukien. (Sananl. 27:1) Meidän täytyy kylvää nyt, viivyttelemättä, tuottaaksemme Valtakunnan hedelmää. Kun olemme kylväneet totuuden siementä esimerkiksi todistamalla ovelta ovelle, niin meidän täytyy palata kastelemaan ja hoivaamaan sitä tekemällä uusintakäyntejä ja johtamalla Raamatun kotitutkisteluja ja luottaa sitten siihen, että Jumala antaa kasvun. (1. Kor. 3:6) Me rakennamme täten sille perustalle, minkä laskimme kylväessämme ovelta ovelle. Jeesus ei kylvänyt toisen laskemalle perustalle. Hän on meidän esimerkkimme. Paavali ei kylvänyt toisen laskemalle perustalle. Meitä käsketään noudattamaan hänen esimerkkiään. (Room. 15:20; 1. Kor. 11:1; 1. Piet. 2:21) Kun toimimme evankeliumin saarnaamisen kaikissa muodoissa, niin näemme kylvämiemme totuuden siementen itävän ja kasvavan ja juurtuvan toisten mielessä ja sydämessä, joista tulee vuorostaan siemenen hedelmällisiä kylväjiä jossakin muualla.
Jeesuksen kuvauksessa verrataan niitä ihmisiä, joille me saarnaamme, erilaatuiseen maahan; sellaiseen, joka ei ota siementä vastaan, koska se on liian kovaa tai kallioista tai orjantappuraista, mutta toinen on vastaanottavainen siemenelle ja tulee hedelmälliseksi. (Matt. 13:3–9, 18–23) Kun me jätämme siemenen kirjallisuuden muodossa ovella, niin emme voi olla varmoja siitä, millaista maata vastaanottaja on. Ei kokenutkaan maanviljelijä voi päätellä aina tarkkaan maaperän laatua pelkästään katsomalla sitä. Hänen täytyy saada se toisinaan analysoiduksi. Samalla tavalla ei evankeliumin palvelijakaan voi päätellä tuloksia, mitkä seuraavat siitä, että hän jättää kirjallisuutta ovilla, vain sen ottajan ulkonäöstä. Kokenutkin julistaja on useasti väärässä. Meidän täytyy sentähden käydä uudelleen tarkastamassa siementä nähdäksemme, onko se juurtunut, nähdäksemme, jouduttaako kastelemisella ja huoltamisella kuvattu jatkuva hoito sen kasvua. Me emme tee sitä erehdystä, mistä Jeesus varoitti: ”Lakatkaa tuomitsemasta ulkonäöstä, mutta tuomitkaa sen sijaan vanhurskas tuomio.” (Joh. 7:24, Um) Me emme anna siis hätäisiä tuomioita sen perusteella, miltä asiat näyttävät silloin, kun jätämme kirjallisuutta, vaan tuomitsemme oikein, onko vastaanottaja kuvattu orjantappuraisella maalla vai kallioisella maaperällä vai kovaksi tallautuneella mullalla, jollaista on tienvieressä, vai hyvällä maalla, jollaista me hoidamme uusilla käynneillä. Me teemme tämän hedelmällisyyden vuoksi.
”HENGEN HEDELMÄ”
Evankeliumin palvelijain kasvava lukumäärä, mikä seuraa tämän kylvämisen jälkeen, todistaa Jehovan hengen apua: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo sotajoukkojen Jehova.” (Sak. 4:6, As) Mutta lukumäärän kasvu ei yksin riitä; monet väärät uskonnot voivat osoittaa seurakuntiensa jäsenmäärän kasvavan. Päästäksemme selville puusta meidän täytyy tutkia hedelmää: ”Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.” – Matt. 7:17–20.
Hyvä hedelmä johtuu hengestä, huono on lihan tuotetta: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, [spiritismin harjoittaminen], vihamielisyys, riita, kateellisuus, [vihan purkaukset], juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, [usko], sävyisyys, itsensähillitseminen.” – Gal. 5:19–23.
Kristikunnan suuret puhdasoppiset uskonnot saattavat näytellä jäsenmääränsä voimaa, mutta voivatko ne osoittaa hengen hedelmää? Maailma on nyt yleensä moraalisen luhistumisen partaalla ja tekee ylitöitä lihan teoissa. Eroavatko suuret uskontojärjestöt tästä materialistisesta maailmasta? Eivätkö ne ole sen sijaan osa siitä ja uppoutuneet sen lihan töihin? Niiden ei mainita koskaan olevan huomattavasti eroavia yleensä ihmiskunnasta – mutta varmasti ne olisivat erilaisia, jos ne tuottaisivat hengen hedelmää, mikä on niin harvinaista tässä rikollisessa maailmassa.
Mutta Jehovan todistajat ovat erilaisia. He eivät ole erilaisia ainoastaan siksi, että he saarnaavat ovelta ovelle, tekevät uusintakäyntejä, johtavat tutkisteluja, valmentavat uusia palvelijoita ja näyttävät kasvua aikana, jolloin monet uskonnot valittavat vähenevää kiinnostusta ja pieneneviä seurakuntia, vaan he ovat erilaisia myöskin siitä syystä, että he tuottavat hengen hedelmää. Maailman ihmisiä tulee esimerkiksi meidän suuriin konventteihimme, ja he näkevät siellä sellaista, mitä he eivät voi tehdä, mitä Yhdistyneet Kansakunnat ei voi tehdä, mitä yksikään muu ihmisten järjestö ei voi tehdä. He näkevät ihmisiä monista eri roduista, kansallisuuksista, kielistä ja aikaisemmista uskonnoista, ja nämä kaikki ovat nyt yhtyneet rauhassa ja yksimielisyydessä voitettuaan tämän maailman jakavat esteet. Ilo säteilee kaikkien kasvoilta, ja rakkaus ja yhteistoiminta ja ystävällinen huomaavaisuus ilmenee suunnattomien joukkojen keskuudessa, jotka joukot nousevat toisinaan 100 000:een henkeen. Vierailevat maailman ihmiset ovat hämmästyneitä kaikkien monien toimintamuotojen pätevästä järjestelystä ja myöntävät auliisti, ettei mikään maailman järjestö pysty vetämään sille vertaa. Mutta kun he raapivat päätään hämmästyneinä, niin he tunnustavat kumminkin, että me näytämme olevan aivan tavallisia keskitason ihmisiä, mikä onkin luonnollisesti totta.
Kun he pyytävät selitystä siihen yksimielisyyteen, mikä vallitsee maailmaa hajoittavista erimielisyyksistä huolimatta, niin me kerromme heille, että Jumalan henki on yhdistävä voima, että se, mitä he näkevät, on pyhän hengen aikaansaamaa eli ilmausta. Me iloitsemme siitä, kun he havaitsevat nämä seikat, sillä se on todistus siitä, että me tuotamme hengen hedelmää ja erotumme erilaisina kuin ne, jotka ovat antautuneita lihan töihin. Mutta se panee nämä maailman havainnoitsijat arveluttavaan ja hyvin vastuulliseen asemaan, ja väärä ratkaisu saisi heidät joutumaan iankaikkiseen tuhoon. Kuinka niin? Heillä on mahdollisuus tehdä anteeksiantamaton synti henkeä vastaan.
SYNTI PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN
Ota tämän selvittämiseksi esiin Raamattusi ja lue Matteuksen 12:22–33. Jeesus oli juuri parantanut erään paholaisen riivaaman miehen – mikä ei ollut mahdollista ihmisvoimille. Katselevat joukot tiesivät tämän ja olivat valmiit tunnustamaan Jeesuksen Daavidin pojaksi tuon ihmetyön perusteella. Mutta fariseukset hylkäsivät ihmeen Jumalan hengen ilmauksena ja väittivät, että se suoritettiin Saatanan voimalla, pilkaten siten pyhää henkeä ja puhuen loukkaavasti ja tehden syntiä sitä vastaan. He tiesivät, että jos he olisivat tunnustaneet tämän Jumalan hengeksi, niin heidän olisi täytynyt ottaa Jeesus vastaan Messiaana. Heidän olisi täytynyt tunnustaa olevansa vääriä opettajia, hylätä elintapansa ja tulla Jeesuksen seuraajiksi. Tämä olisi poistanut heidät heidän ylhäisestä asemastaan sitä seuraavine monine itsekkäine voittoineen. He eivät olleet halukkaita luopumaan siitä, ja niin he kieltäytyivät tahallaan hyväksymästä tätä Jehovan ihmeitätekevän hengen ilmeistä toimintaa.
Heidän onnistui lopulta surmata Jeesus, mutta juuri niinkuin hän oli sanonut, että nisun jyvän täytyy kuolla tullakseen tuottavaksi, niin hänen kuolemansakin koitui vain monien muiden voideltujen tuottamiseksi, joilla oli hengen lahjoja, joiden avulla he suorittivat ihmeitä: puhuivat kielillä, ennustivat, saivat tiedon lahjoja, parantamislahjoja ja niin edelleen. Kun apostolit ja heidän seuralaisensa suorittivat näitä ihmeitä, niin se oli Jumalan pyhän hengen avointa ilmenemistä, ja ne, jotka eivät tunnustaneet sitä, vastustivat tahallaan henkeä tehden syntiä sitä vastaan ja pilkaten sitä sekä leimaten itsensä kuuluviksi iankaikkiseen tuhoon. Samoin kuin uskonnolliset papit olivat kerran valittaneet, että maailma juoksi Jeesuksen jäljessä hänen ihmetöittensä takia, niin hekin valittivat nyt, että hänen seuraajansa käänsivät samanlaisilla töillä maan ylösalaisin mullistaen heidän uskonnollisen asiainjärjestyksensä. – Joh. 12:17–19; Apt. 17:6; 1. Kor. 12:1–11.
Mutta näiden ihmeellisten hengen ilmausten piti lakata: ”Rakkaus ei häviä koskaan. Mutta mikäli on ennustamislahjoja, niin ne otetaan pois; mikäli on kielilläpuhumista, se lakkaa; mikäli on tietoa, se otetaan pois. Sillä meillä on osittainen tieto, ja me ennustamme osittain, mutta kun saapuu se, mikä on täydellistä, niin poistetaan se, mikä on osittaista. Kun olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, päättelin kuin lapsi, mutta nyt, kun minusta on tullut mies, minä olen luopunut lapsen tavoista.” – 1. Kor. 13:8–11, Um.
Näiden lapseudessaan olevan kirkon ihmelahjojen tarkoitus oli saada se alkuun ja lujittumaan, osoittaa, että Jumala siirsi henkensä juutalaisten Mooseksenlakijärjestöstä uudelle kristilliselle asiainjärjestelmälle. Kun se oli kasvanut ohi lapsuutensa iän ja seisoi kypsänä omilla jaloillaan, niin näitä ihmelahjoja ei pitänyt harjoitettaman enää. Niitä ei tarvittu sitten. Siksi ei näitä ihmelahjoja ole nykyään kristillisessä järjestössä. Kypsyyden saavuttanut kirkko, joka on edistyneen Raamatun tuntemuksen ja monien ennustusten täyttymysten lujittama, voi ilman tuommoisia apukeinoja saarnata vakuuttavaa sanomaa ja edistyä niiden kanssa, joilla on kuulevat korvat. Sillä on yhä pyhä henki, mutta tämä henki ilmenee eri tavalla, pääasiassa rakkauden ja muiden siihen liittyvien hedelmien kautta, mitkä mainitaan Galatalaiskirjeen 5:22, 23:nnessa ja 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–7.
Maailman havainnoitsijat huomaavat juuri tämän pyhän hengen kypsän toiminnan konventeissamme. He tunnustavat meidän olevan aivan tavallisia ihmisiä, mutta näkevät kumminkin järjestön olevan erilainen kuin mikään ihmisten järjestö hengen hedelmän takia. Mutta tämä pyhän hengen ilmeinen vaikutus ei saata heitä tulemaan sen yhteenliittyneen järjestön osaksi, mitä he ihmettelevät. Farisealainen itsekkyys estää heitä luopumasta elintavastaan, lihan tekojen nauttimisestaan, osuudestaan maailmassa ja sen järjestöissä. He vastustavat tämän pyhän hengen ilmauksen vaikutusta, mikä panisi heidät kulkemaan oikeaan suuntaan, ja epäilevät, aikaansaako sen Jumalan henki. Fariseusten tavalla he etsivät muita vaikutteita ja sanovat jonkin muun olevan syynä siihen iloon ja rauhaan ja yksimielisyyteen, mikä hämmästyttää heitä. Eivätkö he siis itse asiassa tee syntiä pyhän hengen toimintaa vastaan, ja eikö ole mahdollista, että he tuomitsevat siten itsensä iankaikkiseen kuolemaan?
Mutta kaikessa tässä on meidän osamme ilmaista aina omaavamme Jehovan hengen. Me emme saarnaa koko maailmassa lakkaamatta omalla voimallamme, käy kohti vainoa, kestä väkivaltaa, kärsi vankeutta, säilytä nuhteettomuuttamme kuolemaan asti ja kumminkin lisäänny ja kanna yltäkylläisesti hengen hedelmää. Meidän täytyy vaeltaa aina yksityiselämässämme ja todistaessamme julkisuudessa, niin yksilöinä kuin järjestönäkin, hengen eikä lihan mukaan. Meidän täytyy olla ”merkkeinä ja ihmeinä”, ”kaiken maailman katseltavia”, ja se on mahdollista ainoastaan, jos me annamme itsessämme olevan Jumalan hengen ilmetä. – Jes. 8:18; 1. Kor. 4:9.
Älä anna siis totuuden siementen levätä itämättöminä ja tuottamattomina 1 000 vuotta, niinkuin nuo kaksi lootuksen siementä olivat. Kylvä ne ja kastele niitä sitävastoin, jotta Jumala antaisi kasvun ja sallisi henkensä ilmetä teokraattisessa järjestössään. Se jakaa ihmiset tänä tuomiokautena, mikä saavuttaa pian huippukohtansa ja loppunsa Harmagedonissa.