Palvovatko kaikki samaa Jumalaa?

”KUKA voi sanoa, että jokin uskonto on oikea ja jokin toinen väärä?” eräs opettaja kysyi Jehovan todistajalta Länsi-Afrikassa. ”Täällä Afrikassa näemme moniin uskontoihin kuuluvien ihmisten käyvän kirkossaan tai temppelissään ja teidän, Jehovan todistajien, näemme saarnaavan. Eivätkö kaikki todellisuudessa palvo samaa Jumalaa?”

Mitä sinä ajattelet? Hyväksyykö Kaikkivaltias Jumala kaikki uskonnot? Johtavatko kaikki palvontamuodot lopulta saman Jumalan luo? Tämä näkemys on laajalle levinnyt.

Käsitys ’samasta Jumalasta’ laajalle levinnyt

Esimerkiksi hindujen ”pyhä kirja” Bhagavadgita esittää Jumalan sanoneen: ”Nekin, jotka ovat antautuneet toisille jumalille ja palvovat niitä uskon täyttäminä, todellisuudessa palvovat Minua.” Bahaismi pitää maailman kaikkia huomattavia uskontoja saman kehittyvän uskonnon osina, joilla on sama viisauden ja hengellisen voiman lähde. Eräs kristikunnan pappismies sanoi: ”Uskon Jumalan puhuvan kaikkien uskontojen välityksellä.”

Ne, jotka kannattavat tätä näkemystä, haluavat usein lisätä uskontojen välistä yhteistoimintaa. Eräs bahaismin johtaja lausui: ”Kaikkien täytyy hylätä ennakkoluulo ja käydä jopa toistensa kirkoissa ja moskeijoissa.” Afrikan kirkkojen neuvosto ilmaisi viime vuonna toivomuksen, että uudet käännynnäiset voisivat tuntea olonsa yhtä miellyttäväksi missä tahansa kirkossa. Roomalaiskatolinen kirkkokin on osallistunut uskontojen väliseen yhteistoimintaan. On esitetty jopa toiveita, että jonakin päivänä koko ihmiskunta saavuttaa palvonnan ykseyden uskontojen välisen yhteistoiminnan välityksellä.

Monet ovat tietenkin yhä sitä mieltä, että heidän palvontamuotonsa on ainoa oikea. Toiset sanovat, että ’tulisi pysyä siinä uskonnossa, mihin on kasvatettu’ huolimatta sen opetuksista. Harvoista kristityiksi tunnustautuvista olisi esimerkiksi miellyttävää palvoa buddhalais- tai hindutemppelissä. Mitä väliä sillä kuitenkaan olisi, jos kerran kaikki palvonta kohdistuu samaan Jumalaan?

Sen suhteen vallitsee selvästikin hämmennystä, millaisen palvonnan Jumala hyväksyy. Onko olemassa mitään tietolähdettä, joka kertoo totuuden tästä asiasta?

Miksi kääntyä Raamatun puoleen?

Maailmassa on monia uskonnollisia kirjoja. Jotkin niistä väittävät olevansa Jumalalta tullut ilmoitus. Mutta on olemassa yksi uskonnollinen kirja, joka todella herättää lukijoittensa luottamuksen. Tuo kirja on Pyhä Raamattu. Miten Raamattu eroaa muista ”pyhistä” kirjoituksista?

Raamattu on tosiasioiden kirja. Sen historiallisten kertomusten tarkkuus on saavuttanut tutkijoitten ihailun. Raamattu on täynnään ihmisten ja paikkojen nimiä ja tapahtumain kuvauksia, jotka arkeologiset tutkimukset ovat todentaneet. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomus ei sisällä pakanakansojen kirjallisuuden mielikuvituksellisia taruja, vaan esittää asiat yksinkertaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tieteellisten tosiasioitten kanssa. Raamattu sisältää satoja ennustuksia, jotka ovat täyttyneet viimeistä piirtoa myöten. Sen ihmissuhteita koskevat neuvot ovat vertaansa vailla. Myös se, että Raamattu esittää rehellisesti mainitsemiensa henkilöitten puutteet heidän hyveittensä lisäksi, osoittaa sen totuuden kirjaksi. Lisäksi Raamatun 66 kirjaa ovat keskenään suurenmoisen sopusointuisia, vaikka noin 40 kirjoittajaa merkitsi ne muistiin 1600 vuoden aikana.

Kohdistuuko kaikki palvonta samaan Jumalaan?

Opettaako Raamattu, että kaikki palvonta kohdistuu samaan Jumalaan? Harkitsehan, mitä 1. Kor. 10:20 sanoo: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle.”

Kuinka suuri osa ihmiskunnan uskonnosta on tällä tavalla turmeltunutta? Ilm. 12:9 (Uusi testamentti nykysuomeksi) paljastaa, että Saatana ”on johtanut koko ihmiskuntaa harhaan”. Huomion arvoiset ovat myös Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13, 14) Tämä merkitsee sitä, että suurin osa ihmiskuntaa ei palvo Jumalaa hyväksyttävällä tavalla huolimatta siitä, että useimmilla on jokin uskonto.

Uskontojen välinen yhteistoiminta vai tosi palvonta?

Hyväksyykö Jehova Jumala tämän valossa uskontojen välisen yhteistoiminnan? Jehovan muinaiselle Israelille antama laki kielsi ankarasti olemasta uskonnollisessa yhteydessä ympäröiviin kansoihin. (2. Moos. 22:20; 23:32, 33) Koskeeko sama kristittyjä? Harkitsehan, mitä Jumalan sana sanoo 2. Kor. 6:14, 16, 17:ssä: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; . . . miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? . . . Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra.’”

Saadakseen selville tosi palvonnan tunnusmerkit on käännyttävä Raamatun puoleen. Tarkastelkaamme niistä joitakin.

Jumala sanoi Moosekselle: ”Profeetan minä olen herättävä [israelilaisille] heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, . . . Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Moos. 18:18, 19) Toiset Raamatun ennustukset osoittavat, että tuo ”profeetta” oli tuleva israelilaisesta Juudan sukukunnasta kuningas Daavidin suvusta ja että hän oli syntyvä Beetlehemissä. – 1. Moos. 49:10; 2. Sam. 7:12–16; Miika 5:1.

Jeesus Kristus täytti nuo vaatimukset. (Hepr. 7:14; Matt. 1:1; 2:1) Ihmeillään ja opetuksillaan hän osoitti olevansa ”Kristus, elävän Jumalan Poika”. (Matt. 16:16) Hän sanoi itse: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Tosi uskonnon täytyy sen tähden hyväksyä Jeesus Kristus Jumalan pääpuhemieheksi palvontaa koskevissa asioissa.

Esimerkiksi bahaismi tunnustaa Jeesuksen, mutta opettaa, että häntä seuraisivat Jumalan myöhemmät puhemiehet ja että heidän opetuksensa olisivat merkityksellisempiä kuin Jeesuksen opetukset. Bahaismiin uskoville Jeesuksen seuraaja on eräs 19. vuosisadalla elänyt Bahaullah; toisille hän on joku muu uskonnollinen johtaja. Mutta Jeesuksen jälkeen ei tarvitse tulla toisia profeettoja sen mukaan, mitä Kristuksesta Jeesuksesta on kirjoitettu Hepr. 7:24, 25:ssä:

”Tällä on katoamaton pappeus [pappeutensa ilman seuraajia, Um], sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.”

Mutta asiaan liittyy enemmän kuin tunnustautuminen Jeesukseen uskovaksi tai kuuluminen kirkkoon, joka kantaa hänen nimeään. Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Jeesus ilmaisi huomattavaa rakkautta ihmiskuntaa kohtaan jopa antamalla elämänsä sen puolesta. Ilmaisevatko sinun kirkkosi jäsenet sellaista aitoa rakkautta toisiaan kohtaan sodankin aikana? Pyrkivätkö he jäljittelemään Jeesuksen tekoja?

Mitä Jeesus teki toisten hyväksi? Sen lisäksi, että hän teki ihmeitä, Raamattu kertoo hänestä: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia.” (Matt. 9:35) Hän valmensi seuraajiaankin tekemään samoin. (Mark. 1:35–39; Luuk. 8:1; 9:1–6; 10:1–11) Ne, jotka todella seuraavat Kristuksen askeleissa nykyään, opettavat samaten ihmisille julkisesti ja yksityisesti, että Jumalan valtakunta, hänen taivaallinen hallituksensa, on ainoa toivo maailman ongelmien ratkaisemiseksi. (1. Piet. 2:21) Pitääkö tämä paikkansa sinun kirkostasi? Kohdistaako sinun pappisi säännöllisesti huomion Jumalan taivaalliseen valtakuntaan?

Tähän liittyy läheisesti toinen tosi palvonnan tunnusmerkki: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus [uskonto, Kuningas Jaakon käännös, engl.] Jumalan ja Isän silmissä on . . . varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27) Koska ne, jotka harjoittavat ”puhdasta uskontoa” Jumalan näkökannalta katsoen, ovat uskollisia Jumalan taivaalliselle valtakunnalle, he eivät sekaannu tämän maailman kansallismielisyyteen, sotiin ja politiikkaan. Täyttävätkö kristikunnan kirkot nämä tosi palvonnan vaatimukset? Miten on sen kirkon laita, mihin sinä kuulut? – Ks. myös Joh. 15:19; 17:16.

Jeesuksen toiminnan huomattava piirre oli se, että hän ’ilmoitti Jumalan nimen ihmisille’. (Joh. 17:6) Hän auttoi heitä tuntemaan Jumalan persoonallisesti. Ne, jotka jäljittelevät Jeesusta, tekevät myös Jumalan nimeä tunnetuksi toisille ja auttavat heitä kehittämään henkilökohtaisen suhteen Luojaan. Tekeekö sinun kirkkosi Jumalan nimeä Jehova tunnetuksi? Voit löytää tuon nimen 6970 kertaa ”Vanhan testamentin” hepreankielisestä tekstistä. Milloin viimeksi kuulit pappisi mainitsevan sen?

Kristikunnan epäonnistumisesta huolimatta maan päällä on nykyään ihmisiä, jotka todella elävät Raamatun tosi palvonnalle asettamien vaatimusten mukaan. Koska nämä ihmiset rakastavat Jehova Jumalaa ja lähimmäistään, he kieltäytyvät osallistumasta maailman sotiin. Maailmanlaajuisen julkisen todistusrynnistyksen välityksellä he osoittavat ihmisille Jumalan valtakunnan olevan maailman vaikeuksien ainoa ratkaisukeino. Nämä ihmiset tuovat myös julki Jumalan nimen Jehova. Useimmissa osissa maailmaa voi tuskin mainita nimeä Jehova ajattelematta tätä ihmisryhmää. Epäilemättä tiedät, keitä he ovat.

Kaikki ihmiset eivät palvo samaa Jumalaa, eikä tosi Jumala hyväksy kaikkia uskontoja. Raamattu osoittaa selvästi, että on vain ”yksi usko”, jonka Jumala hyväksyy. Tuo usko on hänen omassa Sanassaan, Pyhässä Raamatussa, paljastamansa uskonto. – Ef. 4:5.

Jehova Jumala haluaa ihmisten tutkivan hänen Sanaansa huolellisesti. Kun he oppivat, mikä on Jumalan hyväksymää palvontaa, niin hän odottaa heidän mukauttavan elämänsä siihen. Tämä saattaa vaatia huomattavien muutosten tekemistä elämässä, jopa uskonnon vaihtamista, jos se ei täytä Raamatun tosi palvonnalle asettamaa mittapuuta. Olisitko halukas tekemään sen miellyttääksesi Jumalaa? Se on ainoa oikea tapa toimia, sillä Jaak. 4:17 sanoo: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.”