Oikean uskonnon tunnistaminen

SEN, mikä on oikein, täytyy olla täysin sopusoinnussa totuuden mittapuun kanssa. Useimmat johonkin kristikunnan kirkkoon kuuluvat ihmiset uskovat, että heidän uskontonsa on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Näin ollen me voimme järkevästi käyttää Raamattua oikean uskonnon tunnistamisen perusteena. – Joh. 17:17.

Miksi et ottaisi Raamattuasi ja tarkastelisi joitakin sen sisältämiä perustotuuksia. Vaikka käännöksesi sanamuoto saattaa olla erilainen, niin sinä huomaat, että sen sisältämä merkitys on sama kuin niissä raamatunkäännöksissä, joita tässä kirjoituksessa lainataan.

TOSI JUMALA

Uskonnon polttopiste on Hän, johon palvonta tulee kohdistaa – Jumala. Mitä sinulle on opetettu Jumalasta? Onko hänen nimensä saatettu huomioosi? Onko sinulle opetettu, miten hän suhtautuu jumalankuviin? Huomaa, mitä Raamattu sanoo Psalmissa 83:19 (Um): ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” Ja Jes. 42:8 (Um) sanoo: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, enkä minä anna omaa kunniaani kenellekään toiselle enkä ylistystäni veistetyille kuville.”

Voisivatko näin ollen uskonnot, jotka vähättelevät Jumalan nimen käytön tärkeyttä, olla oikeita? Voisiko Hän, joka ei jaa kunniaansa eikä ylistystään veistettyjen kuvien kanssa, hyväksyä uskontoja, jotka kannattavat kuvien kumartamista ja suutelemista väittäen, että sellaiset teot ovat vain suhteellista palvontaa?

JUMALAN POIKA, JEESUS KRISTUS

Sen lisäksi että oikea uskonto opettaa totuutta Jumalasta, sen tulee myös osoittaa oikea tapa lähestyä Jumalaa palvonnassa. Jeesus Kristus sanoi tästä: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Oikean uskonnon täytyy näin ollen opettaa totuutta Jeesuksesta Kristuksesta.

Varmastikaan ei kukaan muu ollut pätevämpi selittämään Jeesuksen asemaa toisille kuin Jeesus itse. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Noustuaan kuolleista hän sanoi Maria Magdaleenalle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” – Joh. 20:17.

Ovatko nämä lausunnot yhtäpitävät sen uskonnollisen opetuksen kanssa, että Jeesus ja Jumala ovat tasavertaiset? Eivätkö ne päinvastoin osoita, että Jeesus tunnusti Isänsä Jumalakseen?

Joku voisi kuitenkin väittää vastaan: Eikö ole raamatunpaikkoja, jotka puhuvat Jeesuksesta tasavertaisena Jumalan kanssa?

Yksi kohta, johon viitataan todistukseksi tästä, on Joh. 14:8, 9. Tässä kohdassa sanotaan: ”Filippus sanoi hänelle: ’Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme’. Jeesus sanoi hänelle: ’Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän’.”

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan näin? Raamattu itse selittää. Jeesus oli varhemmin sanonut: ”[En] minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. . . . Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.” (Joh. 8:28, 29) Jeesus edusti siis uskollisesti Isäänsä ja puhui Isänsä sanoja ja teki hänen töitään. Koska Jeesus heijasti Isänsä persoonallisuutta täydellisesti, niin opetuslapset tulivat todella tuntemaan Isän hänen välityksellään.

JUMALAN VALTAKUNTA

Yksi Raamatun perusopetuksista koskee Jumalan valtakuntaa. Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa tekivät tästä sanomansa huomattavan osan, ja Jeesus ennusti, että ”tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa”. (Matt. 24:14) Milloin viimeksi kuulit jonkun kristikunnan papin osoittavan tämän valtakunnan nykyisen maailman ahdistuksen parannuskeinoksi?

Tämä kysymys saattaa tuntua monista epätavalliselta. He uskovat, että Valtakunta on ihmisen sydämentila. Oletko sinä kuullut sanottavan niin? Vertaa tätä siihen, mitä Raamattu sanoo Dan. 2:44:ssä: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” Mikä on tämä valtakunta, joka murskaa kaikki muut valtakunnat? Se on ilmeisesti hallitus, Jeesuksen Kristuksen ohjauksessa oleva Jumalan taivaallinen hallitus.

Tämä antaa tosi merkityksen Jeesuksen mallirukouksen anomukselle: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Tämä on pyyntö, että Jumalan valtakunta tulisi vihollisiaan vastaan ja poistaisi ne sekä aloittaisi ajan, jolloin Jumalan tahto tapahtuu ”myös maan päällä niinkuin taivaassa”. Mitä se merkitsee maalle? Kun Jumalan valtakunta valvoo täysin maan asioita, niin ei yksikään ihminen eikä eläinkään tee ”pahaa eikä vahinkoa”. (Jes. 11:9) Edelleen ”[Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”. (Ilm. 21:4) Miten suurenmoinen odote tämä onkaan! Ei enää lääkäreitä, ei enää apteekkeja, ei lääkkeitä, ei minkäänlaisia sairaaloita, ei hautaustoimistoja, ei hautajaisia eikä hautoja! Niin, eikä enää rikollisuutta, ei poliiseja, ei vankiloita! Eikö tämä ole ”hyvä uutinen”? Jos olet jonkin kirkon jäsen, niin onko tämä se loistava toivo, johon kirkkosi ohjaa ihmisten huomion?

OIKEAN USKONNON KÄYTTÄYTYMISPERIAATTEET

Oikeassa uskonnossa pysyminen ei merkitse ainoastaan joidenkin perustotuuksien ymmärtämistä ja uskomista, vaan myös toimimista niiden mukaisesti ja uskonsa todistamista teoilla. Eikö meidän pitäisi odottaa, oikean uskonnon tekevän ihmisistä parempia aviomiehiä, parempia isiä, parempia vaimoja, parempia äitejä, parempia lapsia ja parempia naapureita? Havaitsetko siten olevan niiden kirkonjäsenten keskuudessa, jotka tunnet? Tunnetko voivasi luottaa siihen, että sinua kohdellaan rehellisesti, kun asioit jonkun kirkonjäsenen kanssa? Antaako se, että hän käy kirkossa säännöllisesti, sinulle syyn uskoa, ettei hän valehtele sinulle eikä yritä pettää sinua?

Jos hän on todella sellainen, joka pitää kiinni Raamatusta, niin sinulla pitäisi voida olla tämä luottamus. Jumalan sana sanoo: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa.” (Ef. 4:25) ”Te tiedätte, että vääryydentekijät eivät pääse Jumalan valtakuntaan. Älkää eksykö. Jumalan valtakuntaan eivät pääse haureudenharjoittajat eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat [homoseksuaaliset harhaviettiset, Today’s English Version, 3. painos] eivätkä miestenturmelijat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juopot, pilkkaajat eivätkä riistäjät.” – 1. Kor. 6:9, 10, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Jotkut voivat tietysti ajatella, että kirkko, johon he kuuluvat, yrittää auttaa ihmisiä elämään hyvää elämää mutta että monet eivät vain suhtaudu siihen oikealla tavalla. Mitä kuitenkin tehdään sellaisten suhteen, jotka harjoittavat sitä, minkä Raamattu tuomitsee, ja joilla ei ole haluakaan muuttua? Entä jos pappi avoimesti suvaitsee sukupuolista moraalittomuutta? Katsohan, mitä Raamattu sanoo pitävän tehdä: ”Kirjoitin aikaisemmassa kirjeessäni, että teidän ei pidä seurustella siveettömien ihmisten kanssa. Tarkoitin, että teidän ei tule olla yhteydessä sellaiseen joka sanoo itseään veljeksi, mutta on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juoppo tai riistäjä. Älkää edes syökö yhdessä sellaisen ’veljen’ kanssa. Mikä minä olen ulkopuolisia tuomitsemaan? Jumala heidät tuomitsee. Mutta teidän on käytettävä tuomiovaltaa omassa keskuudessanne. ’Poistakaa joukostanne paha ihminen.’” – 1. Kor. 5:9, 11–13, UTN.

Karkottavatko ne kirkot, jotka sinä tunnet, keskuudestaan lainrikkojat? Luuletko sinä Jumalan voivan hyväksyä uskonnot, jotka eivät ryhdy toimenpiteisiin synnin harjoittajia vastaan, kun otamme huomioon edellä mainitun Raamatun selvän kehotuksen? Eikö oikean uskonnon pitäisi olla innokas auttamaan ihmisiä mukautumaan Jumalan yleviin vaatimuksiin eikä omaksumaan niiden ajattelutapaa, jotka eivät välitä hänen Sanastaan?

Tosi palvonta ei ole luonnollisestikaan vain pidättymistä sen tekemisestä, mikä on väärin. Siihen sisältyy myös nimenomaan hyvän tekeminen. Kristittyjä käsketään erityisesti kehittämään Jumalan pyhän hengen hedelmää – ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta [uskoa, Um], sävyisyyttä, itsensähillitsemistä”. (Gal. 5:22) Suurin näistä ominaisuuksista on rakkaus, epäitsekäs, itsensä uhraava kiinnostus toisten hyvinvointia kohtaan. (1. Kor. 13:13) Tällainen rakkaus on niiden tunnusmerkki, jotka harjoittavat oikeaa uskontoa. Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34, 35.

Näetkö tällaisen rakkauden ilmenevän niiden keskuudessa, joiden tiedät olevan kristikunnan jonkin kirkon jäseniä? Ovatko he vapaita maailman riitaisuuksista ja pidättyvätkö he siten tekemästä pahaa toista rotua tai kansallisuutta oleville lähimmäisilleen? Ovatko he halukkaita uhraamaan aikaansa ja voimaansa auttaakseen toisia saamaan täsmällisen tiedon Jumalan tarkoituksista?

Oikean uskonnon ei pidä ainoastaan opettaa totuutta sellaisena kuin se on Raamatussa, vaan niiden, jotka kuuluvat siihen, täytyy myös elää sen mukaisesti. Nykyään on eräs kristittyjen ryhmä levinneenä kautta maailman, ja he harjoittavat todella oikeaa palvontaa. Jotta saisit kuulla niiden lausuntoja, jotka ovat nykyään tämän ryhmän yhteydessä, koska ovat varmasti tunnistaneet tosi uskonnon Jumalan sanan perusteella, me kehotamme sinua lukemaan seuraavan kirjoituksen.