Pyhityksen säilyttäminen

”Sillä tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne, . . . jotta kukin teistä tietäisi, miten saada haltuunsa oman astiansa pyhityksessä ja kunniassa.” – 1. Tess. 4:3, 4, Um.

 1. Miten kallisarvoinen Jumalan Sana on?

JEHOVAN Sana tulee meille kirjassa, mitä me sanomme Raamatuksi. Se on muodostettu monista pienemmistä kirjoista, mitkä kaikki on sen suuren Tekijän henkeyttämiä, joka ilmaisee meille ajatuksensa Raamatun käsittelemistä asioista. Tämä Jumalan Sana on koeteltu ja tutkittu, ja se on puhdas. (Sananl. 30:5) Sitä on varjeltu vuosisadat, niin että se esiintyy nyt kirkkaana ja puhtaana turmeltuneen ja lahonneen asiainjärjestelmän keskellä. Koska tämän Sanan suuri Alkulähde on täydellinen, vanhurskas ja pyhä, niin Sana on riittävä, eikä sitä tarvitse lisätä eikä vähentää. (5. Moos. 4:2; Ilm. 22:18, 19) Ei ole epäilystäkään siitä, että niiden ihmisten, jotka rakastavat vanhurskautta ja kaikkea, mitä se sisältää, täytyy kääntyä tämän Jumalan pyhän Sanan puoleen, koska yksin se tarjoaa oppaan vilpittömyyteen. Se on niin puhdas, pyhä ja kallisarvoinen ja sen aineisto niin kaunista, että ajallaan sanottua sanaa verrataan hopeamaljassa oleviin kultaomeniin. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” ”Kuin kaiverretussa hopeassa olevat kultaomenat on sana, joka on osuvasti puhuttu.” ”Kultaisia hedelmiä kuvioiduissa hopeakoreissa on sana, joka puhutaan sopivassa tilaisuudessa.” – Sananl. 25:11, suom.; Ak; Ro.

 2. Mikä totuus on Jumalan Sanan sisällössä, ja millä tavalla ihmiset suhtautuvat siihen?

² Vaikka jokin kallisarvoinen koristus tai astia voi olla puhtaasta kullasta tai hopeasta, niin jos siihen tartutaan epäpuhtain tai huolimattomin käsin, sitä voidaan käyttää törkeästi väärin, se voidaan kääntää ylösalaisin, ja sen arvokas sisällys voidaan tyhjentää. Epäpyhät miehet ovat tehneet näin väärinkäsitellessään Jumalan totuuden Sanaa. Raamatun ihanaan ja tärkeään sisällykseen kuuluu myös pyhitystä koskeva totuus, mutta mitä niin sanotun ”kristitynkään” maailman ihmiset ymmärtävät nykyään pyhityksestä ja miten he arvostavat sitä? Tekopyhyyden he tuntevat kaikissa inhoittavissa merkityksissään. Tekopyhyys, ulkokultaisuus, leviää arvottomana silauksena yli koko vanhan maailman rakennelman yrittäen turhaan peittää vanhan asiainjärjestelmän jokaisen osan alla piilevää turmelusta. Yrittäessään taipumattomasti puolustaa jumalatonta toimintaansa väärinsoveltaessaan kirjoituksia yleisen mielipiteen johtajat, varsinkin koko kristikunnan uskonnolliset opettajat, ovat riistäneet ihmisiltä aidon pyhityksen arvostuksen sellaisena kuin se on esitetty Jumalan Sanassa. Yleensä katoliset, protestanttiset, juutalaiset ja muut uskonnolliset papit hemmottelevat suurten joukkojen nautinnonhalua, ja he itsekin kulkevat mukana Jumalaa häpäisevissä tavoissa, mikä johtaa kieroonkasvamiseen ihmiskunnan arvojen tajuamisessa siinä määrin, että sellainen ihminen, joka vilpittömästi katuu sitä, mikä on kauhistus Jumalalle, on totisesti poikkeus. (Hes. 9:4) Ja kuitenkin on monia tällaisia poikkeuksia, vilpitönsydämisiä ihmisiä, jotka rakastavat vanhurskautta. Tietäkööt nämä varmasti, että kristittyjen on nyt niinkuin aina viisasta noudattaa tosi pyhitystä kaikesta siitä ulkokultaisesta tekopyhyydestä huolimatta, mitä harjoitetaan Jumalan nimessä. Katsokoot he suuren Alkuunpanijan pyhyyttä, hänen totuuden Sanansa pyhyyttä ja hänen turmeltumattomien oppiensa pyhyyttä.

 3. Esitä apostoli Paavalin suhde Tessalonikan seurakuntaan ja hänen sille samoin kuin meillekin antamansa pyhitystä koskeva rohkaisu.

³ Apostoli Paavali perusti luultavasti noin vuonna 49 tai 50 toisella saarnaamismatkallaan Tessalonikan kristillisen seurakunnan. Nuo kristityt kokivat alusta lähtien ankaraa uskonnollista vainoa uskonsa takia. Heidän kestävyytensä oli ilo heidän vanhemmalle veljelleen, Paavalille, ja kirjoittaessaan heille hän kiitti heitä heidän uskonsa johdosta ja rohkaisi heitä painokkaasti säilyttämään pyhityksensä pysyen sillä vanhurskauden tiellä, jolle he olivat asettaneet jalkansa. Oli hyvä, että Paavali kirjoitti heille siten, kuin hän teki sen Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään, ja jos nykyiset kristityt vain sallivat, niin samat Paavalin sanat voivat auttaa Jehova Jumalaa rakastavia säilyttämään nyt pyhityksensä.

 4. Mistä kristittyjen pyhitys on lähtöisin?

⁴ Kristillisen seurakunnan pyhitys ei ollut lähtöisin apostoli Paavalista. Sen Alkuunpanija ja Varaaja on itse Jehova Jumala. Tämä suhde Jumalaan avattiin ja tehtiin mahdolliseksi hänen Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ja Jeesus itse viittasi pyhitykseen. Paavali osoittaa, että pyhitys oli Jehovan tahto Kristuksen ruumiin, voidellun kristillisen seurakunnan, jäseniin nähden, joihin Tessalonikankin kristityt kuuluivat.

 5. Esitä Raamatun todistus kristittyjä koskevalle Jumalan tahdolle.

⁵ Paavali viittaa edellä lainatussa raamatunkohdassa siihen, että ”tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne”. (1. Tess. 4:3, Um) Osoittaen edelleen, että pyhitys on Jehovan tahto kristittyjen suhteen, Paavali ilmaisi saman ajatuksen Heprealaisten 10. luvussa käsitellessään Kristuksen Jeesuksen virkaa ja hänen papillista työtään ruumiinsa jäsenten, hengellisen seurakuntansa, hyväksi. Paavali soveltaa Kristukseen Jeesukseen Psalmissa 40:8 olevan ennustuksen, mikä sanoo: ”Minä teen mielelläni sinun tahtosi, Jumalani; niin, sinun lakisi on minun sydämessäni.” (As) Paavali esittää sen näin: ”Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’. . . ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr. 10:5, 7, 10) Yhtä varmasti kuin Jeesus suoritti Jehova Jumalan tahdon, on Hänen tahtonsa myös, että kristityt tulevat pyhitetyiksi, mitä kaikkea pyhitys merkinneekin.

 6. Esitä, mitä tämän kirjoituksen nimi sisältää, ja mainitse ne kolme seikkaa, mitkä osoittautuvat meille hyödyllisiksi.

⁶ Kun me puhumme pyhityksen säilyttämisestä, niin me osoitamme täten sen olevan jotakin sellaista, mikä ei säily itsestään, vaan mitä täytyy jatkuvasti tavoitella. Näin onkin. Miten Paavalin kirjeen saamisen onkaan täytynyt rohkaista tässä suhteessa Tessalonikan kristittyjä! Heissä on täytynyt lisääntyä päättäväisyyden pysyä edelleen sillä tiellä, mille he olivat lähteneet, uskollisina Jumalalleen, kun he lukivat: ”Lopuksi, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme teitä Herran Jeesuksen kautta, niinkuin te saitte meiltä neuvon sen suhteen, miten teidän tulee vaeltaa ja miellyttää Jumalaa, kuten te todellisuudessa vaellattekin, jotta te tekisitte sen jatkuvasti yhä täydellisemmin. . . . Sillä tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne, että pidätytte haureudesta, jotta kukin teistä tietäisi, miten saada haltuunsa oman astiansa pyhityksessä ja kunniassa.” (1. Tess. 4:1–4, Um) Jotta me voisimme säilyttää pyhityksemme, niin meidän täytyy luonnollisesti tietää, mitä se on, miten se saadaan ja miten se voidaan säilyttää.

MITÄ ON PYHITYS?

 7. Määrittele ”pyhitys” osoittaen sen oikeutuksen ja mitä vastakohtaisuutta se painottaa.

⁷ Pyhitys merkitsee sopusoinnussa olemista Jehova Jumalan kanssa, joka ei koskaan alennu pyhyydestään ja vanhurskaudestaan, ei koskaan muutu. Jehovan vanhurskaus on täydellinen oikeutus hänen Luomuksilleen antautua hänelle. Pyhitystä edeltää todellisuudessa henkilökohtainen antautuminen tekemään Jumalan tahto, ja tämä henkilön askel samoin kuin hänen senjälkeinen toimintatapansakin yhdenmukaisuudessa sen kanssa johtuu hänen Jehova Jumalansa palvonnasta. Tämä painottaa varmasti sitä vastakohtaisuutta, mikä Jehovan moraalisuudella on joka suhteessa nykyisen sivistyksen epämoraalisuuteen verrattuna joka suhteessa. Tämä Jumalan pyhyys on hänen tekojensa vaikutin ja aikaansaa hänen luomustensa vanhurskaat teot, jotka suoritetaan totellen häntä ja palvoen häntä. Siksi ovat ne sanat sopivat, jotka hän lausui jo lakiliitossa hänen kanssaan olleelle Israelille: ”Minä olen Jehova, teidän Jumalanne. Pyhittäytykää sentähden ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. Älkääkä saastuttako itseänne . . . Sillä minä olen Jehova, joka toin teidät pois Egyptin maasta ollakseni teidän Jumalanne. Teidän tulee olla sentähden pyhiä, sillä minä olen pyhä.” – 3. Moos. 11:44, 45, As.

 8. Miten 3. Mooseksen kirjan 11:44, 45 soveltuu kristilliseen seurakuntaan kuuluviin?

⁸ Tämä Jehovan pyhyyden tähden pyhittyminen ei päättynyt Israelin kansaan. Se laajeni päinvastoin periaatteellisesti Kristuksen Jeesuksen voideltujen seuraajien seurakuntaan vieläkin pakoittavampana, niin että apostoli Pietari sekä noudatti että saarnasi sitä. Pietari osoitti siten tehdessään toisille kristityille, miten välttämätöntä heidän on säilyttää pyhityksensä, sanoen: ”Terästäkää mielenne toimintaan, pysytelkää täydellisessä tasapainossa ja kiinnittäkää toivonne siihen ansaitsemattomaan hyvyyteen, mikä tarjotaan teille Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Lakatkaa tottelevaisina lapsina muodostumasta niiden halujen mukaan, mitkä teillä oli ennen tietämättömyydessänne, ja tulkaa tekin sen pyhän mukaan, joka kutsui teidät, pyhiksi kaikessa käyttäytymisessänne, koska on kirjoitettu: ’Teidän täytyy olla pyhiä, koska minä olen pyhä.’” – 1. Piet. 1:13–16, Um.

 9. Esitä Israelin varoittava esimerkki.

⁹ Israel epäonnistui kansana pyhityksensä säilyttämisessä ja menetti sentähden Jumalan hyväksynnän ja siunauksen. Kristittyjen tulee ottaa se varoitukseksi. – 1. Kor. 10:6–11.

10. Jatka ”pyhittämisen” voimakasta määrittelyä.

¹⁰ Sana ”pyhittää” merkitsee pyhitetyksi eli pyhäksi tekemistä, erottamista pyhään toimeen. Tämä on yleensä hyväksytty tämän sanan englantilaisen vastineen [”sanctify”] määritelmäksi, ja mainittu englantilainen sana on peräisin latinankielestä, missä sen merkitys on myöskin synnistä vapauttaminen, puhdistaminen moraalisesta turmeluksesta. Se on tosiaan voimakas ilmaisu, ja sen merkitykseen sisältyy paljon.

ONKO SE TODELLINEN? MAHDOLLINEN?

11. Onko pyhitys todellisuus, ja miksi vastaat siten?

¹¹ Mitä sanomme? Onko nyt maan päällä olevien kristittyjen miesten ja naisten pyhitys todellinen, vai onko se pelkkä sana, minkä uskonnolliset järjestöt ovat ottaneet oppeihinsa ja opetuksiinsa ja millä ei ole mitään todellisuutta eikä käytännöllistä merkitystä? Pyhitys on todellinen, niinkuin Jehova Jumala itsekin on todellisuus ja pyhä. Jos me uskomme edellä lainatun Jumalan Sanan selvän esityksen, niin tiedämme, että Jehovan pyhyys on todellisuus, eikä siinä ole mitään teeskentelyä. Jumalan Poika, Kristus Jeesus, ei väärinesittänyt asioita, kun hän rukoillessaan taivaallista Isäänsä vähää ennen kuolemaansa sanoi: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. . . . Minä teen anomuksen heidän puolestaan, minä en tee anomusta maailman puolesta, vaan niiden, jotka sinä annoit minulle, . . . Pyhä Isä, vartioi heitä kunnioituksesta omaa nimeäsi kohtaan, minkä sinä olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niinkuin mekin olemme. . . . Minä olen antanut sinun sanasi heille, mutta maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niinkuin en minäkään ole osa maailmasta. . . . Pyhitä heidät totuuden avulla; sinun sanasi on totuus. . . . Ja minä pyhittäydyn heidän hyväkseen, jotta heidätkin pyhitettäisiin totuuden avulla.” – Joh. 17:6–19, Um.

12. Mitä vastakohtaisuutta Jeesuksen asema valottaa hänen esittäessään Johanneksen 17:6–19 olevan kohdan?

¹² Miten kelvoton onkaan väärän uskonnon tekopyhyyden silaus Mestarin luotettavien sanojen rinnalla, jotka on puhuttu sellaisen henkilön sydämen täyteydestä, jonka edessä oli kuolema kidutuspaalussa! Niin totta kuin Jeesus eli ja kuoli Jehova Jumalansa palvonnan takia, aivan yhtä varma on hänen oman pyhityksensä todellisuus, mistä hän tässä puhui, sekä myöskin hänen seuralaistensa eli ruumiinjäsentensä pyhitys, joihin hän niin ikään tässä viittasi.

13. Millaiseksi Paavali ja Pietari esittivät pyhityksen?

¹³ Se oli todellista tessalonikalaisille Paavalin mukaan, koska hän sanoi heille: ”Kuten te todellisuudessa vaellattekin, jotta te tekisitte sen jatkuvasti.” (1. Tess. 4:1, Um) Eikä Pietarikaan harhaanjohtanut meitä pyhityksen todenperäisyyden suhteen antaessaan meille edelläesitetyn kehoituksen pyhyyteen. Ydin tässä on siis, että pyhitys on aito, ei tyhjä sana, joka vain lausuttaisiin, vaan käytännöllinen kristillinen elämäntie, Jumalan tahto kansalleen ja todellisuus.

14. Esitä epätäydellisiä ihmisiä koskevat tosiasiat ja niiden herättämä kysymys.

¹⁴ Mutta joku voi täysin vilpittömästi arvella seuraavalla tavalla: Me olemme heikkoja ja epätäydellisiä luomuksia sekä syntisiä syntymästämme, ja vaikka pyhitys onkin Jumalan tahto kristittyjen suhteen ja vaikka myönnämmekin sen todellisuudeksi hänen silmissään, niin miten on mahdollista, että me olisimme pyhitettyjä, pyhiä, antautuneita vanhurskaudelle eli erotettuja pyhään palvelukseen? Me sanomme tähän Raamatusta, että pyhitys on mahdollinen saavuttaa.

15, 16. Tarkastele pyhityksen mahdollisuutta Jehovan, Kristuksen Jeesuksen ja Rooman seurakunnan kannalta katsoen.

¹⁵ Kukaan ei tunne meidän inhimillisiä heikkouksiamme paremmin kuin Jehova Jumala itse. Kristus Jeesus tunsi ja tuntee hyvin tilamme, ymmärtää syyn siihen ja sen parannuskeinon paremmin kuin me, ja kuitenkin meillä on hänen edellämainitut vahvistussanansa. Apostoli Paavali kirjoitti myös eräälle toiselle seurakunnalle pyhityksestä, ja siihen seurakuntaan kuului sekä juutalaisia että ei-juutalaisia, jotka asuivat luultavasti sen ajan turmeltuneimmassa kaupungissa maan päällä, pakanallisessa Roomassa, pakana-Rooman valtakunnan pääkaupungissa. Rooma on kuvailtu likaviemäriksi tai -kaivoksi, mihin koko laajan Rooman valtakunnan turmeltuneisuus valui. Vanha paha asiainjärjestelmä ei ole tietenkään parantunut noista Rooman päivistä lähtien. Se on tullut pahemmaksi ja on nyt turmeltuneempi väärän kristillisyyden antamine silauksineen, mutta samoin kuin Jumalan varaukset olivat pätevät hänen palvojilleen noina Rooman varhaisseurakunnan päivinä, niin ne ovat täysin pätevät nytkin. Huomaa sentähden, miten apostoli Paavali oli ottanut huomioon Roomassa asuvien veljiensä epäkelpoisuuden, ja muista, että Jehova on ottanut sen huomioon Kristuksen Jeesuksen kautta kansansa hyväksi nykyään, samalla tavalla kuin Paavali esitti tässä kohdassa:

¹⁶ ”Älkää antako sentähden synnin hallita jatkuvasti kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelisitte sen haluja. Älkääkä tarjotko jatkuvasti jäseniänne synnille epävanhurskauden aseiksi, vaan tarjotkaa itsenne Jumalalle kuolleista eläviksi tulleina, niin myös jäsenenne Jumalalle vanhurskauden aseiksi. Sillä synti ei saa hallita teitä, koska te ette ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia. Mikä siitä seuraa? Pitäisikö meidän tehdä syntiä, koska emme ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia? Älköön milloinkaan tapahtuko niin! Ettekö te tiedä, että jos te tarjoudutte kenelle hyvänsä orjina totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska te tottelette häntä, joko synnin, kuolema odotteena, tai tottelevaisuuden, vanhurskaus odotteena? Mutta kiitos Jumalan, että te olitte synnin orjia, mutta tulitte tottelevaisiksi sydämestä sellaiselle opetukselle, jonka haltuun teidät annettiin. Koska teidät vapautettiin synnistä, niin te tulitte vanhurskauden orjiksi. Minä puhun inhimillisin sanoin teidän lihanne heikkouden tähden, sillä samoin kuin te tarjositte jäsenenne epäpuhtauden ja laittomuuden orjiksi, laittomuus odotteena, niin tarjotkaa nyt jäsenenne orjiksi vanhurskaudelle, pyhyys odotteena.” – Room. 6:12–20, Um.

17. Mikä muutos ihmisen elämässä on välttämätön ”pyhityksessä”, ja jatkuuko pyhitys itsestään kristityillä?

¹⁷ Pyhitys merkitsi silloin Rooman samoin kuin Tessalonikankin kristityille ja merkitsee voidelluille kristityille nyt, vuonna 1954, sitä, että he ovat muuttaneet elämänsä ja että jokainen heistä on kääntynyt laittomuuden tieltä lainkuuliaisuuteen suuren Lainantajan, Jehova Jumalan, edessä. Tämä pyhitys on ehdottomasti sellainen, mikä täytyy tavoittaa ja säilyttää. Se ei seuraa ihmistä itsestään, koska se sisältää muutoksen hänen elämässään, minkä muutoksen hän tekee antauduttuaan palvelemaan Korkeinta ja mitä hänen täytyy jatkaa kypsyen siinä. Tämä muutos ihmisen elämässä merkitsee hänen antaumuksensa toteuttamista vanhurskaalle Jumalalle ja siis hänen vanhurskaalle asialleen. Mikä asia on maan päällä vanhurskas? Jokin kansallinen asiako? Poliittinen asia? Mikä asia on vapaa kaikista turmeluksen tahroista? Mikä asia on älyllisten luomusten antaumuksen arvoinen? Jumalaa, ylimmyyttä, puhdasta palvontaa koskevan kysymyksen oikea ratkaisu, ainoa vanhurskas asia ja pyhä hanke on Jehova Jumalan asia. Tämä Jehovan ylimmyyttä käsittelevä kysymys saa häntä palvovat puolustamaan hänen jumaluuttaan kiinnittämällä huomion tosiasioihin, joihin liittyy hänen suhteensa luotuihinsa ja hänen Sanansa, Raamattu.

18. Löytääkö Jehova puolustajan asialleen tämän vanhan maailman uskonnoista?

¹⁸ Löytääkö Jehova puoltajan asialleen tämän vanhan maailman uskonnoista? Mainitsehan edes yksi! Ei ole ketään. Tätä valaisevat erään protestantismia puoltavan huomattavan puhemiehen kirjoitukset. Tämä piispa kertoo seuraavaa äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Preaching in a Revolutionary Age, missä hän viittaa erääseen aikaisempaan kirjoittajaan, joka kertoo isästä ja pojasta kirkossa: ”Iäkäs kirkkoherra luki Vanhasta Testamentista, ja poika sai kuulla kauheasta Jumalasta, joka lähetti vitsauksia kansalle ja loi tulisia käärmeitä, jotka kävivät ihmisten kimppuun. Kun isä kulki sinä iltana pojan makuuhuoneen ohitse, niin poika kutsui häntä, pani käsivartensa isänsä kaulalle ja sanoi vetäen hänet lähelle: ’Isä, sinä vihaat Jehovaa; niin teen minäkin. Minä inhoan häntä, tuota alhaista tyrannia.’” Pane nyt merkille, mitä kirjailija selitti tästä kertomuksesta, ja päätä, puolustiko hän Raamatun Jumalaa ja hänen Raamatussa kerrottuja tekojaan, mitkä hän suoritti muinaisina aikoina kunniaansaattamisekseen: ”Me olemme kauan sitten hylänneet käsityksen sovituksesta, mikä historiallisesti liittyy inhoittavaa Jumalaa koskevaan ajatukseen. Me emme voi ajatella Jumalaa vihaisena, kauhistuttavana, kostavana Olentona, jonka täytyy saada Aadamin synnin tähden Shylokin tavoin naula lihaa. Ei ole ihme, että tuo rehellinen poika voi sanoa oikeutetussa inhossaan: ’Alhainen tyranni.’”

19. Ketkä ainoastaan kannattavat Jehovan asiaa?

¹⁹ On häpeällistä, että henkilö, joka omaksuu Kristuksen nimen, hänen, joka puolsi johdonmukaisesti Jehovaa, todistaa oikeutetuksi väärinopetetun lapsipahasen johtopäätöksen, että Jehova Jumala on ”alhainen tyranni”. Mutta tämä tilanne ei ole suinkaan uusi. Ketkä ovat Jeesuksen päivistä tähän asti maan päällä nousseet Heprealaisten Kirjoitusten Jumalan puolesta julistamaan Hänen ylimmyyttään, omistamaan Hänelle rakkautensa ja antaumuksensa ja kehoittamaan lähimmäisiään tekemään samoin? Ketkä ryhtyvät tällaiseen menettelyyn Jehova Jumalan asian hyväksi tänä aikana? Ne, ja ainoastaan ne, jotka harkitusti, ymmärtäen ja rakkaudesta muuttavat elämänsä niin, että tarjoavat jäsenensä ”orjiksi vanhurskaudelle, pyhyys odotteena”. Se on pyhän Jumalan pyhän asian palvelemista. Pyhitys sisältää sen, että ihminen tarjoaa antautuneet jäsenensä Jehovalle pyhyyden saavuttamiseksi. Tämä pyhyys on todellisuus, ja sen saavuttaminen ja säilyttäminen on mahdollista.

MITEN SE SAAVUTETAAN?

20. Keneltä pyhitys tulee?

²⁰ Muitten raamatunpaikkojen kanssa yhtäpitävästi osoittavat edellälainatut Kirjoitukset, että pyhitys tulee Jehova Jumalalta. Hän vetää totuudensanallaan ihmisiä luokseen Kristuksen kautta kiinnittäen heidät itseensä omalla vanhurskaudellaan. Hän on tehnyt Kristuksen lunastusvarauksen kautta epätäydellisille ihmisille mahdolliseksi saada sovitetun aseman suhteessaan Jumalaan ja tulla julistetuksi vanhurskaiksi Jeesuksen uhrin ansion ja heidän siihen omaamansa uskon perusteella. ”Mutta te olette hänen [Jumalan] ansiostaan yhteydessä Kristuksen Jeesuksen kanssa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, niin myös vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja vapautukseksi lunnain.” (1. Kor. 1:30, Um) Jehova Jumalallehan uskovat antautuvat; niin on myös pyhitys Jehovalta. Jeesus ilmaisi tämän sanoen: ”Kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’?” – Joh. 10:36.

21. Mitä osaa totuus näyttelee pyhityksessä?

²¹ Ja kun me tarkastelemme pyhityksen saamiskeinoa, niin ajattelemme heti Jeesuksen sanoja, mitkä osoittavat totuuden olevan siinä välikappaleena, kun hän sanoi taivaalliselle Isälleen: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Jumalan paljastettu Sana on siis välttämätön pyhityksen vanhurskaalle tapahtumukselle. Kun Jehova on pyhittänyt Kristuksen ruumiin muodostaman seurakunnan antautuneet jäsenet lähettämällä heille kutsun taivaalliseen valtakuntaan, voitelemalla heidät hengellään, niin hän asettaa heidät eroon pyhään, kunnioitettavaan palvelukseensa vihkien heidät, ja hän opastaa heitä totuudensanallaan. Mutta miten sitten totuus tulee lihassa oleville miehille ja naisille alkujaan heidän henkilökohtaisessa elämässään? On varmaa, että Jehova Jumala ei tule alas istuutumaan heidän luokseen ja opettamaan heille Sanaansa. Eikä Kristus Jeesuskaan tee sitä, koska hän on taivaallinen kuningas. Apostoli Paavali osoittaa samalla Tessalonikan seurakunnalle kirjoittaessaan, miten pyhittävä totuus tulee ihmisille, koska hän muistuttaa, miten se tuli noille tessalonikalaisillekin, sanoen: ”Jumala valitsi teidät alusta pelastukseen pyhittämällä teidät hengellä sekä teidän totuuteen omaamanne uskon kautta. Juuri tähän päämäärään hän kutsui teidät meidän julistamamme hyvän uutisen kautta, . . . Seisokaa siis, veljet, lujina.” – 2. Tess. 2:13–15, Um.

22. Osoita, mitä osaa kristillinen evankeliuminpalvelus näyttelee pyhityksessä.

²² Tuleeko meidän ymmärtää tämä siten, että se hyvän uutisen julistus, minkä Paavali antoi tessalonikalaisille, toi heidät Jumalan totuudensanan yhteyteen, minkä Sanan he uskoivat ja mihin he panivat luottamuksensa ja mikä johti siihen, että Jumala valitsi heidät pelastukseen pyhityksen kautta? Kyllä, täsmälleen niin! Niin kävi kautta koko kristillisen aikakauden, ja niin on nytkin, että miehet ja naiset pääsevät tähän siunattuun yhteyteen pyhityksen Jumalansa kanssa eli antautumaan hänelle sen perusteella, että toiset kristityt evankeliuminpalvelijat, jotka ovat edeltäneet heitä, ovat tulleet heidän luokseen tuoden Jumalan Sanan sanomaa ja ovat saarnanneet tätä Raamatun totuutta heille, ja he ovat kuulleet ja olleet suostuvaisia. ”Jotta minä olisin Kristuksen Jeesuksen julkinen palvelija kansoille antautuen Jumalan hyvän uutisen pyhiin töihin, jotta uhri, nimittäin nämä kansat, osoittautuisi otolliseksi ollen pyhitetty pyhällä hengellä.” – Room. 15:16, Um.

23. Kuvaile ”vanhempien” ja ”nuorempien” hengellisten veljien nykyinen suhde.

²³ Paavali oli hengellisesti puhuen heidän vanhempi veljensä, ja he olivat hänen nuorempia veljiään Tessalonikassa, koska he olivat saaneet häneltä tämän Jumalan Sanan sanoman. Tämä kristillinen malli ei ole muuttunut. Se on sama tänäänkin. Sen jälkeen kun Valtakunta syntyi v. 1914 ja Herra tuli temppeliin tuomitsemaan v. 1918 ja kun Jumalan läsnäolevan valtakunnan sanomaa on julistettu toimeliaasti kautta maailman vuodesta 1920 lähtien, on Jehovaa palvovien lukumäärä kasvanut niin, että nyt on 143 maassa satojatuhansia, jotka ovat olleet alttiita heitä hengellisesti ”vanhempien” evankeliuminpalvelijoitten saarnalle, samoin kuin tessalonikalaiset noudattivat apostoli Paavalin saarnaa. Jumalan palveluksessa toimii nyt evankeliuminpalvelijoita, jotka ovat puoltaneet Jehovan asiaa monta vuotta. Jotkut heistä toimivat yhä innokkaasti, vaikka he olivat hyvän uutisen palvelijoita jo ennen kuin Valtakunta syntyi v. 1914. Monet heistä ovat olleet mukana nykyisessä kristillisessä raamatullisessa valistustyössä koko sen nykyisen kasvavan menestyskauden, mikä alkoi v. 1919. Nämä Jumalan uskolliset palvelijat ovat saarnanneet paljon, ja toiset ovat liittyneet heihin vuosien vieriessä, ja niin on työ lisääntynyt. Maan päällä on nyt noin 20 000 henkilöä, jotka ilmaisevat kuuluvansa Jumalan pyhittämän Kristuksen ruumiin jäljellä oleviin jäseniin eli jäännökseen, kuten v. 1954 vietetyn muiston vertauskuviin osallistuvien lukumäärä osoittaa.

24. Minkä me näemme ”vanhemmaksi veljeksemme”?

²⁴ Ne meistä, joiden silmät ovat viime aikoina avautuneet Raamatun totuuden avulla näkemään Jehovan ihmeellisyyden, tunnustavat nämä vanhemmat veljet evankeliuminpalvelijoiksi, jotka ovat meihin samanlaisessa suhteessa kuin apostoli Paavali Tessalonikan seurakuntaan. Edelleen – ja tämä on vieläkin tärkeämpää – me tunnustamme voidellun jäännöksen järjestön rakkaudelliseksi vanhemmaksi veljeksi, ja jos me olemme nyt antautuneet Jumalalle, niin me tiedämme, että meidät on uskon omaavina valittu pelastukseen siitä syystä, että tämä ”vanhempi veli” saarnasi meille hyvää uutista. Mutta ennen kaikkea me tunnustamme todellisen vanhimman Veljemme, Kristuksen Jeesuksen, entisen ja nykyisen palveluksen. Me tunnustamme tämän iloiten antaen kiitoksen ja ylistyksen Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.