”Heittäkää verkkonne apajille”
”Hän sanoi Simonille: ’Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle’.” – Luuk. 5:4.
1. Miten Salomo ja Aamos vertaavat ihmisiä kaloihin?
YLEISTÄ sanontaa ”on kuin kala vedessä” ei tavata Pyhissä kirjoituksissa. Kuitenkin Pyhä Raamattu käyttää kaloja kuvaamaan ihmisiä. Jerusalemin viisaudestaan kuulu kuningas Salomo, joka puhui kolmessatuhannessa sananlaskussaan setripuista, isopista, karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista, sanoi: ”Ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.” (Saarn. 9:12; 1. Kun. 4:32, 33) Profeetta Aamos sanoi kansansa sortajille yhdeksännellä vuosisadalla eaa.: ”Herra, Herra on vannonut pyhyytensä kautta: Totisesti, katso, päivät tulevat teille, jolloin teidät temmataan ylös koukuilla ja viimeisetkin teistä kalaongilla.” (Aam. 4:1, 2) Jehova Jumalan viholliset pyydystetään täysin varmasti kuin kovaonniset kalat äkisti aikana, jota he eivät arvaakaan.
2, 3. a) Missä ja miksi Jeesus käytti venettä puhujalavana? b) Mitä hän sanoi vertauksessaan nuotasta?
2 Vähän pääsiäisenvieton jälkeen vuonna 31 käytettiin erästä kalastajavenettä, joka kellui lähellä Galilean meren rantaa keski-idässä, toiseen tarkoitukseen kuin kalastamiseen. Jeesus Kristus käytti sitä puhujalavana, mistä hän kertoi joukon profeetallisia vertauksia suurelle joukolle, joka oli melkein pakottanut hänet vesille. Päätettyään ihmeellisen puheensa hän lähetti joukot pois, nousi maihin ja meni erääseen taloon. Siellä hänen opetuslapsensa pyysivät häntä selittämään vertauksen, jonka hän oli kertonut vihamiehen vehnäpeltoon kylvämästä rikkaruohosta. Jeesus ei ainoastaan antanut pyydettyä selitystä, vaan kertoi lisäksi joukon uusia kuvauksia, kuten seuraavan vertauksen nuotasta:
3 ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman [asiainjärjestelmän, Um] lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 13:47–50.
4. a) Keitä kuvataan ”hyvillä” kaloilla, jotka pannaan astioihin? b) Keitä kuvataan ”kelvottomilla” kaloilla, jotka heitetään pois?
4 Kaikki Jeesuksen taivasten valtakuntaa koskevat vertaukset liittyvät ihmisiin, joista tulee hänen perijätovereitaan taivasten valtakunnassa. Tämän mukaan ”hyvät” kalat, jotka kootaan astioihin hyödyllistä käyttöä varten, kuvaavat niitä ihmiskunnasta otettuja, jotka osoittautuvat arvollisiksi hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivasten valtakunnassa. (Ilm. 7:1–8; 14:1–5) Jumalan taivasten valtakunta perustettiin pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Uskolliset apostolit ja monet muut Jeesuksen Kristuksen uskolliset opetuslapset olivat kuolleet ennen sitä. Keitä sitten ovat ne kuvaannolliset kalat, jotka pyydystetään, erotellaan ja pannaan ikään kuin astioihin tänä asiainjärjestelmän lopun aikana, missä me nyt olemme? He ovat ainoastaan Valtakunnan perillisten jäännös, joka tänä aikana muodostaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija”-luokan maan päällä. (Matt. 24:45–47) ”Kelvottomat” kuvaannolliset kalat, jotka heitetään kuvaannolliseen tuliseen pätsiin tuhottaviksi, ovat niitä kristittyjä, jotka osoittautuvat uskottomiksi taivaalliselle kutsulle ja joista siten tulee ”pahoja” ja jotka ansaitsevat tuhon.
5. Keitä kuvataan nuotalla kalastavilla ja miksi?
5 Keitä ovat tämän nuottavertauksen täyttymyksessä ne, jotka kalastavat ja vetävät nuotan rannalle ja sitten lajittelevat kalat? He ovat enkeleitä. Maan päällä olevat kristityt eivät varmastikaan ole niitä, jotka erottelevat kuvaannolliset hyvät kalat kelvottomista ja heittävät jälkimmäiset kuvaannolliseen tuliseen pätsiin. Voideltuja kristittyjä ei ole valtuutettu ratkaisemaan, kuka on kelvollinen Jumalan taivaalliseen valtakuntaan ja kuka toisaalta pitäisi tuhota iäksi. He eivät ole niiden tuomareita, joista on tullut Jumalan voideltuja palvelijoita. (Room. 14:4) Enkelit, jotka seuraavat kirkastettua Jeesusta Kristusta hänen tullessaan taivaalliseen valtakuntaansa pakanain aikojen lopussa, suorittavat tämän erottelutyön Kristuksen johdolla. (Matt. 13:40, 41; 24:30, 31; 25:31, 32) Mikä sitten on nuotta?
6. Mitä nuotta sitten kuvaa?
6 Kuten ilmenee Jeesuksen vertauksesta, nuotta kokoaa erotuksetta kaikenlaisia kaloja ja vesieläimiä. Juutalaisia, jotka olivat kansallisessa liitossa Jehova Jumalan kanssa, kiellettiin syömästä tiettyjä kaloja ja vesieläimiä. (3. Moos. 11:9–12) Siksi juutalaisten kalastajien täytyi lajitella se, minkä nuotta oli koonnut. He viskasivat menemään sen, mikä Jumalan lain mukaan oli kiellettyä. Tämän mukaan nuotta kuvaa pyhien enkeleitten Jeesuksen Kristuksen johdolla käyttämää välikappaletta. Nuotta kuvaa sitä maallista järjestöä, joka tunnustaa olevansa Jumalan seurakunta, joka on uudessa liitossa Jumalan kanssa Välimiehen Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi se väittää olevansa hengellinen Israel, pyhä kansa, joka on voideltu Jumalan hengellä hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan valtakunnassa. Siihen kuuluvat tosi tunnustajat ja kelvottomat eli uskottomat tunnustajat. Näin ollen siihen kuuluu kristikunta satoine tuhansine nimikristittyineen, jotka kuuluvat satoihin kristityiksi sanottuihin lahkoihin.
7. Jotta kuvaannollinen nuotta kokoaisi kaikenlaisia kaloja, niin keitä täytyy käyttää enkelien alaisuudessa, ja miten ”hyviä” kaloja on koottu?
7 On totta, että enkelit työryhmänä käsittelevät kuvaannollista nuottaa. Jotta ”nuotta” kuitenkin voisi koota kaikenlaisia kuvaannollisia kaloja, ”nuotta”-järjestöön kuuluvien henkilöiden täytyy tehdä työtä. Heidän täytyy suorittaa kokoamistyötä maan päällä kristillisyyden nimessä. Taivaalliset enkelit suorittavat vain näkymättömän työn, kun taas ”nuotan” järjestäytyneet jäsenet tekevät suoranaisen näkyvän työn. Vain pieni osa tästä ”nuotta”-järjestöstä kalastaa todella Jumalan Kristuksen kautta antamien ohjeitten ja Raamatun periaatteiden mukaan. Siksi ainoastaan nuo työntekijät saavat tosikristittyjä ”kaloja”, jotka ovat soveliaita taivasten valtakuntaan. Tämän seikan Kristuksen alaiset taivaan enkelit tekevät ilmeiseksi ”asiainjärjestelmän lopussa”, missä me nyt elämme pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914. He ovat koonneet hyvät ”kalat” kuvaannollisiin astioihin.
8. Miten ”hyvät” kalat menivät vankeuteen Suureen Babyloniin vuosiksi 1914–1918?
8 Vuosia ennen kuin ”asiainjärjestelmän loppu” alkoi vuonna 1914, alettiin ”kaloja”, joilla oli tosi kristillisiä ominaisuuksia, koota pois kristikunnasta. Siellä täällä kautta maapallon he muodostivat seurakuntia, jotka olivat erossa kristikunnasta. Sitten tuli ensimmäinen maailmansota, jonka pääasiassa kristikunnan kansat kävivät vuosina 1914–1918. Sodan aikana noiden vilpittömästi antautuneitten, kastettujen kristittyjen yksinäiset seurakunnat joutuivat kristikunnan orjuuteen. Ja koska kristikunta on uskonnollisen Suuren Babylonin voimakkain osa, niin he joutuivat samanlaiseen vankeuteen kuin ne juutalaiset, jotka vietiin pakkosiirtolaisina muinaiseen Babyloniin sen jälkeen kun Jerusalem oli tuhottu vuonna 607 eaa. Mutta pitikö heidän jäädä sinne?
9. Miksei ”asiainjärjestelmän loppu” ollut aika, joksi ”hyvät” kalat olisivat saaneet jäädä Suuren Babylonin vankeuteen?
9 Ei! Pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota puhkesi, ja sen johdosta ”asiainjärjestelmän loppu” oli alkanut. Jeesuksen nuottavertauksen mukaan tämä oli se aika, jolloin ”taivasten valtakunnan” voidelluiksi perillisiksi tunnustautuvat erotellaan. Oli tullut aika Kristuksen johtamien taivaallisten enkelien ryhtyä työhön ja vetää kuvaannollinen nuotta rannalle ja viskata ”kelvottomat” menemään ja koota ”hyvät” eli Jumalan lain hyväksymät seurakunta-”astioihin”. Tämän he tekivätkin.
10. a) Milloin ”hyvät” kalat alkoivat tulla pois babylonilaisesta pakkosiirtolaisuudesta ja miten? b) Millaisia kokemuksia ”kelvottomilla” kaloilla jo on ja miksi?
10 Vuoden 1919 keväästä lähtien tosi kristityt alkoivat vapautua Suuren Babylonin vankeudesta. Taivaallinen kutsu kuului: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4) Uskonnollinen Suuri Babylon on väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahti, ja siihen kuuluu kristikunta, joka on koettanut yhdistää kristillisyyden ja babylonilaisen uskonnon. Taivaallinen kutsu kehotti heitä siis lähtemään ulos myös kristikunnasta. Ne sadat miljoonat ”kelvottomat” kuvaannolliset kalat, jotka ovat jääneet kristikuntaan, heitetään pian kuvaannolliseen ”tuliseen pätsiin” ja heidät tuhotaan täysin. He ovat jo matkalla sinne, sillä ulkokultaiset kristityt ovat alkaneet kokea ”itkua ja hammasten kiristystä”. (Matt. 13:50) Miksi? Koska he eivät ole poistuneet Suuresta Babylonista, niin kuin Jumalan tosi kansan olisi pitänyt tehdä, ja siksi he osallistuvat sen synteihin ja tuntevat jo sen tuhoisien vitsausten enteet. Pian he tuhoutuvat Suuren Babylonin ja sen poliittisten rakastajien kanssa Jumalan määräaikana.
11. Millainen määrä kristityiksi tunnustautuvia tuli pois Suuresta Babylonista, ja miten heidät koottiin ”astioihin”?
11 Huomattavana vastakohtana Suuren Babylonin rakastajille Jehovan voidellut kristityt todistajat vastasivat taivaalliseen kutsuun vuonna 1919. He olivat vain vähemmistö kristityiksi tunnustautuvista, pelkkä jäännös siitä tosi kristillisestä seurakunnasta, jota Jeesus Kristus on rakentanut kuluneitten 1 900 vuoden ajan. (Matt. 16:18; Apt. 2:1–42) Enkelien johdolla heidät koottiin ikään kuin ”astioihin”, ts. vapautettujen kristittyjen seurakuntiin, säilytettäviksi Jehovan, Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän, palvelusta varten.
12. Miksei tätä ”hyvien” kuvaannollisten kalojen jäännöstä otettu heti taivaaseen?
12 Vaikka tällä ”hyvien” kuvaannollisten kalojen jäännöksellä on toivo osallisuudesta ”taivasten valtakuntaan”, sitä ei heti otettu taivaaseen, kuten se oli odottanut. Sillä on tänä ”asiainjärjestelmän lopun” aikana työ tehtävänä täällä maan päällä, ennen kuin Suurta Babylonia ja sen poliittisia rakastajia ja niiden sotajoukkoja kohtaa tuho.
13. a) Mitä muuta Valtakunnan saarnaamisella aikaansaadaan kuin annetaan todistus? b) Miksi apostolien päivien työn piti jatkua vuodesta 1919 eteenpäin?
13 Kaikki maan ääret tietävät nyt, mitä jäännöksen tosi kristillinen työ on, sillä se on vienyt sanomansa maan ääriin Jeesuksen sanojen täyttymykseksi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Todistuksen antaminen kaikille kansoille ei ole ainoa asia, mitä Valtakunnan saarnaajat suorittavat. Tuo Valtakunnan saarnaaminen aiheuttaa myös erottelun, jota enkelit johtavat. (Matt. 24:30, 31, 40–42) Erottelutyö ei ollut loppuun suoritettu vuonna 1919, jolloin heidät vapautettiin. Ei, vaan jotta edeltä määrätty Valtakunnan perillisten luku 144 000 voitaisiin ostaa maasta, oli välttämätöntä pyytää lisää ”hyviä” kuvaannollisia kaloja ja koota ne seurakunta-”astioihin”. Jeesuksen Kristuksen kahdentoista apostolinsa aikana aloittaman kalastustyön piti jatkua tähän ”asiainjärjestelmän lopun” aikaan. Suuri saalis oli luvattu!
IHMEELLINEN SAALIS!
14. a) Mitä eräät Johannes Kastajan opetuslapset olivat ammatiltaan, ja miten Jeesus kohtasi neljä heistä Galilean merellä? b) Mikä oli heidän ammattinsa parasta aikaa?
14 Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten osa Jeesuksen apostoleista oli Galilean merellä työskenteleviä ammattikalastajia. He olivat Johannes Kastajan opetuslapsia, ja muutamia päiviä oman vesikasteensa jälkeen Jeesus Kristus tutustui heihin Jordanin laakson pohjoispäässä vuoden 29 loppupuolella. (Joh. 1:35–44) Muutamia kuukausia myöhemmin, seuraavana vuonna, Jeesus tapasi nämä ammattikalastajat juuri Galilean merellä. Siihen aikaan kuningas Herodes oli vanginnut Johannes Kastajan, ja Jeesus oli alkanut julistaa Johannes Kastajan sanomaa: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:12–17) Eräänä päivänä Jeesus saarnasi Jumalan valtakuntaa Galilean meren rannalla seisoville kansanjoukoille lähellä sitä paikkaa, missä neljä ammattikalastajaa oli työskennellyt verkkoineen. Siihen aikaan juutalaiset suosivat kalastamista erilaisilla verkoilla, joita Pyhä Raamattu mainitsee neljä eri lajia. (Hab. 1:15, 16; Saarn. 9:12; Ps. 35:7, 8) Parhaana kalastusaikana pidettiin yötä, auringonlaskun ja auringonnousun välistä aikaa.
15, 16. a) Mikä se tilaisuus oli, jolloin Jeesus käski Simonia ja niitä, jotka olivat hänen kanssaan veneessä, laskemaan verkkonsa apajalle? b) Mikä välitön vaikutus tapahtuneella oli?
15 Luuk. 5:1–10 kertoo: ”Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin [Galilean] järven rannalla, niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan. Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä. Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: ’Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle’. Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: ’Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot’. Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.
16 ”Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ’Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen’. Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat.”
17, 18. a) Mitä ne neljä kalastajatoverusta totesivat tapahtuneen? b) Miksei Jeesus tehnyt niin kuin Simon pyysi häntä tekemään? Mitä hän sen sijaan teki?
17 Simon Pietarin veneessä oli muitakin, ainakin hänen veljensä Andreas ja mahdollisesti heidän isänsä Johannes. Jaakob ja Johannes olivat isänsä Sebedeuksen ja muutamien palkkalaisten kanssa apuveneessä. Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes käsittivät Jeesuksen suorittaneen ihmeen järjestämällä äkkiä suuren kala-apajan sellaisista vesistä, joista ei ollut saatu mitään koko yönä.
18 Tämä lisäsi heidän arvostustaan Jeesusta Kristusta kohtaan, jonka he tunsivat ennestään henkilökohtaisesti. Pietari tunsi syntisyytensä paremmin kuin koskaan, koska hänen veneessään oli näin pyhä Jumalan mies, ja hän pyysi Herraa Jeesusta poistumaan luotaan. Mutta Jeesus ei ollut halukas lähtemään veneestä yksin. Oli tullut aika, jolloin hänellä piti olla luotettavia, vakituisia seuraajia kirjaimellisesti. Siksi Jeesus rauhoitti Pietarin syntisyytensä takia tuntemaa pelkoa, kuten kertomus sanoo: ”Mutta Jeesus sanoi Simonille: ’Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä’.” Tässä lausunnossaan Jeesus vertasi ihmisiä kaloihin. Mutta kenen kanssa Pietari voisi pyytää eläviä ihmisiä niin kuin kaloja? Jeesuksen Kristuksen itsensä kanssa, sillä Jeesus pyysi sitten Pietaria seuraamaan häntä suurempien kalojen, nimittäin ”ihmisten”, kalastamisessa. Jeesus kutsui myös Pietarin veljeä Andreasta mukaan tähän uuteen yritykseen. Molemmat lähtivät.
19. Mitä Jaakob ja Johannes alkoivat sillä välin tehdä, ja miten kauan he jatkoivat sitä?
19 Koska heidän verkkonsa olivat repeilleet ihmeellisestä kala-apajasta, joka oli hukuttaa heidän veneensä, niin Pietarin osakastoverit tässä galilealaisessa kalastusyhtiössä, nimittäin Jaakob ja Johannes ja heidän veneessä oleva isänsä Sebedeus, alkoivat paikata verkkoja. Silloin Jeesus tuli Pietari ja Andreas mukanaan järvenrantaa heidän luokseen ja kutsui veneessä olevaa Jaakobia ja Johannesta ja pyysi heitäkin mukaansa suurempaan kalastusyritykseen. He olivat siihen valmiit, sillä kertomus jatkaa: ”Ja he veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä.” – Luuk. 5:10, 11.
20. Miten Matteus ja Markus kuvailevat näiden neljän kalastajan kutsumisen?
20 Apostoli Matteus ja opetuslapsi Markus kuvailevat näiden neljän kalastajan kutsumista suppeammin, mutta Matteus ja Markus osoittavat Jeesuksen kutsuneen suoranaisesti kaikki neljä ihmisten kalastajiksi. Mark. 1:16–20 sanoo: ”Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: ’Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia’. Kohta he jättivät verkot ja seurasivat häntä. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin venheessä, laittamassa verkkojaan kuntoon. Ja kohta hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan häntä.” – Matt. 4:18–20.
21. a) Miten Jeesus, joka oli ammatiltaan puuseppä, oli pätevä opettamaan noita neljää kalastamaan ihmisiä? b) Mikä esimerkki opetti heitä olemaan surematta elatuksen hankkimista ihmisten kalastajina?
21 Jeesus itse pyydysti tällöin neljä ihmiskalaa. Vaikka hän oli ollut ammatiltaan puuseppänä sisämaassa Nasaretissa eikä ammattikalastajana, hän tiesi, miten kuvaannollisia ihmissukuun kuuluvia kaloja pyydetään. Tähän työhön hän ryhtyi nyt täällä, enemmän kuin kuusi kuukautta sen jälkeen, kun hänet oli kastettu Jordanin virrassa ja voideltu Jumalan pyhällä hengellä. Kokeneena miehenä hän osasi myös opettaa toisille, miten ihmisiä pyydetään ja saadaan elävinä saaliiksi. Tätä varten hän pyysi noita neljää ammattikalastajaa seuraamaan häntä henkilökohtaisesti, jotta he olisivat saaneet valmennusta. Siksi heidän täytyi luopua kalastuksen harjoittamisesta Galilean merellä. Tavallinen kalastaja voi myydä pyytämänsä kalat ja siten hankkia maallisen toimeentulonsa. Ihmisten kalastaja ei kuitenkaan voi myydä ihmisiä ja siten ansaita elatustaan heidän avullaan. Miten siis Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes hankkisivat toimeentulonsa ihmisten kalastajina seuratessaan jatkuvasti Herraa Jeesusta Kristusta, suurinta Kalastajaa heistä kaikista? Jeesus itse oli jättänyt kaiken, silloin kun hän meni Johannes Kastajan luo kastettavaksi, eikä hän enää palannut takaisin puusepän työhönsä, ja kuitenkin Jehova Jumala piti huolta hänestä ihmisten Kalastajana.
EI TARVITSE MUREHTIA ELATUKSESTA
22. a) Miksei ollut syytä epäillä menestymistä ihmisten kalastamisessa? b) Miksei tämä ihmisten kalastus loppunut Jeesuksen kuoleman takia?
22 Näillä entisillä kalastajilla ei ollut mitään syytä epäillä, etteivät he onnistuisi ihmisten kalastamisessa, niin kauan kuin he toimivat Pääkalastajan, Jeesuksen Kristuksen, johdolla. Hänen pyynnöstään Pietari ja Andreas olivat uskossa laskeneet verkkonsa Galilean mereen näennäisesti aivan kalattomiin vesiin, mistä he kuitenkin saivat sellaisen saaliin, että heidän täytyi pyytää apua tovereiltaan Jaakobilta ja Johannekselta. Sitten heidän verkkonsa alkoivat repeillä, ja kalojen paljous uhkasi upottaa molemmat veneet. Koska siis Jeesus saattoi tehdä suomuisten kalojen pyynnin näin menestykselliseksi, niin hän saattoi myös antaa menestyksen kuvaannollisten ihmiskalojen pyynnille. Jeesuksen kuolema kidutuspaalussa noin kolme vuotta myöhemmin ei vahingoittanut eikä lopettanut tätä tärkeämpää ihmisten kalastamista. Hänet herätettiin kolmantena päivänä kuolleista, minkä jälkeen hän oli siinä asemassa, että hän saattoi elvyttää uskollisten seuraajiensa kalastustoiminnan.
23. a) Olivatko apostolit huonommassa asemassa ihmisten kalastamiseen nähden siksi, että Jeesus nousi henkimaailmaan? b) Miten seitsemän opetuslasta tulivat menneeksi Galilean meren lähelle Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen?
23 On totta, että Jeesus ei ollut heidän luonaan lihassa, koska hänet oli herätetty kuolleista kuolemattomana Jumalan henkipoikana, ja hän pysyi siitä pitäen näkymättömällä henkitasolla. Mutta hänen oli tästä asemastaan helpompi johtaa tätä ihmisten kalastamistyötä, niin että se menestyisi maailmanlaajuisesti. Hän antoi tästä rohkaisevan vakuutuksen eräässä tilaisuudessa toista viikkoa sen jälkeen kun hänet oli herätetty kuolleista niisankuun 16. päivänä vuonna 33. Enkelien välityksellä, jotka ilmestyivät tietyille opetuslapsille hänen ylösnousemuksensa aamuna, hän kehotti uskollisia apostoleitaan lähtemään Jerusalemista ja Juudean maakunnasta ja menemään pohjoiseen Galilean maakuntaan. Siellä hän oli ilmestyvä heille näkyvänä antaakseen heille lisäohjeita. (Matt. 26:32; 28:7–10, 16; Mark. 16:6, 7) Niin tapahtui, että eräässä tilaisuudessa seitsemän Jeesuksen opetuslasta oli yhdessä lähellä Galilean merta, jota sanottiin myös Tiberiaan mereksi.
24, 25. a) Mitä niiden seitsemän oli vastattava erään kalastusvaiheen jälkeen rannalla olevalle kysyjälle? b) Mitä hän käski heitä tekemään, ja miten he sen jälkeen pääsivät rannalle?
24 Kun Pietari sanoi menevänsä kalastamaan, niin nuo kuusi muuta sanoivat lähtevänsä mukaan. Koko yön he koettivat kalastaa verkoillaan saamatta yhtään mitään. Sitten aamun valjetessa eräs hahmo seisoi rannalla. Hänen äänensä kantautui yli vesien heidän pieneen veneeseensä: ”Lapset, onko teillä mitään syötävää?” He vastasivat, ettei ollut. Kehottiko hän heitä lopettamaan?
25 Me luemme: ”Hän sanoi heille: ’Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte’. He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ’Se on Herra’. Kun Simon Pietari kuuli, että se on Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ’Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte’. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.”
26. a) Miksi silloin oli saattanut herätä kysymys, kuka hän oli? b) Miten tämä oli kolmas kerta, jolloin hän ilmestyi opetuslapsilleen ylösnoustuaan?
26 Ilmestyessään tällä kerralla Jeesus ei ollut aineellistunut samanlaiseen ruumiiseen kuin aikaisemmilla kerroilla. Siksi luemme: ”Jeesus sanoi heille: ’Tulkaa einehtimään’. Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: ’Kuka sinä olet?’, koska he tiesivät, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.” (Joh. 21:1–14) Toisin sanoen, tämä oli kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi apostoleilleen heidän kaikkien tai ainakin toisen puolen heistä ollessa samanaikaisesti läsnä. Ensimmäisessä näistä tilaisuuksista, sunnuntai-iltana, ylösnousemuspäivänään, Jeesus aineellistui ja söi opetuslastensa kanssa hiukan hiillostettua kalaa osoittaakseen heille, etteivät he nähneet henkeä. – Luuk. 24:22–43; Joh. 20:19–25.
27. Miksi oli sopivaa, että Jeesus osoitti valtansa aiheuttamalla kahdesti yliluonnollisen kalansaaliin?
27 Oli hyvin sopivaa, että Jeesus Kristus kahdesti antoi näytteen voimastaan täyttämällä apostoliensa verkot ihmeen avulla kaloilla. Hän on ”viimeinen Aadam”, ja ensimmäinen Aadam Eedenin puutarhassa oli eräissä suhteissa ”sen esikuva, joka oli tuleva”. (1. Kor. 15:45; Room. 5:14) Luoja Jumala antoi ensimmäiselle Aadamille ja hänen vaimolleen käskyn ’vallita meren kaloja’ ja kaikkia maan eläimiä. (1. Moos. 1:26–28) Ps. 8:5–9 oli ennustanut, että ”viimeinen Aadam”, Jeesus Kristus, oli samalla tavalla vallitseva myös kaloja, ja meillä on kirjallisia todisteita siitä, että hän käytti tätä valtaansa edistääkseen Jumalan valtakunnan etuja. (Hepr. 2:5–9) Eräs tällainen tapaus oli se, kun Jeesus joutui vastaamaan temppeliveroa koskevaan kysymykseen ja sanoi Simon Pietarille: ”Mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” – Matt. 17:24–27.
28. a) Mitä heidän oli johdonmukaista ajatella ihmisten kalastamisesta ottaen huomioon tuollaiset ihmeelliset kalansaaliit? b) Miksei Jeesuksen tarvinnut tuon toisen kalansaaliin jälkeen kutsua heitä tulemaan ihmisten kalastajiksi?
28 Kun muistamme Jeesuksen kutsuneen apostolit ihmisten kalastajiksi, niin ymmärrämme heidän uskonsa vahvistuneen tuohon työhön noiden kahden ihmeellisen kalansaaliin ansiosta. Pääkalastajan, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa he eivät olleet turhaan heittäneet verkkojaan apajalle. Heidän oli johdonmukaista päätellä, että jos he ihmisten kalastajina heittäisivät verkkonsa hänen ohjeittensa mukaan, niin heidän ei tarvitsisi nostaa niitä tyhjinä; niihin jäisi niitä, joita kootaan taivasten valtakuntaa varten. Toisen ihmeellisen kalansaaliin jälkeen Galilean merellä Jeesuksen ei kuitenkaan tarvinnut toistaa kutsuaan: seuratkaa minua ja muuttukaa kalojen pyytäjistä ihmisten kalastajiksi. Siitä syystä ylösnoussut Jeesus käytti nyt toisenlaista kuvakieltä, koska rakkauden ominaisuus oli nyt otettava huomioon. Joh. 21:15–17 kertookin meille:
29. Mitä kysymyksiä ja vastauksia Jeesus ja Pietari sitten esittivät?
29 ”Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?’ Hän vastasi hänelle: ’Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas’. Hän sanoi hänelle: ’Ruoki minun karitsoitani’. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?’ Hän vastasi hänelle: ’Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas’. Hän sanoi hänelle: ’Kaitse minun lampaitani’. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?’ Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ’Olenko minä sinulle rakas?’ ja vastasi hänelle: ’Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas’. Jeesus sanoi hänelle: ’Ruoki minun lampaitani.’”
30, 31. a) Miksi on vaikea tietää, mitä Jeesus tarkoitti pronominilla ”nämä” ensimmäisessä Pietarille tekemässään kysymyksessä? b) Miten näin ollen eräät nykyiset kääntäjät kääntävät kysymyksen?
30 Kalastajat eivät rakasta kaloja, mutta paimenet rakastavat lampaita, rakastivat nimenomaan siinä maassa, missä Jeesus maan päällä oleskeli. Paimen katsoi myös olevansa vastuussa huollossaan olevista lampaista. Mutta mikä oli erityisesti Jeesuksen mielessä, kun hän kysyi Pietarilta: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” ei ole varmaa. Kreikkalaisessa Raamatun tekstissä on demonstratiivipronomini ”nämä” monikon genetiivissä, ja kreikan kielessä tämä pronominin sija on samassa muodossa kaikissa kolmessa suvussa, maskuliinissa, feminiinissä ja neutrissa. K. S. Wuestin Uuden testamentin käännös (1961) esimerkiksi kuuluu: ”Onko sinulla rakkautta minua kohtaan . . . enemmän kuin näitä (kaloja)?” Jeesus olisi näin ollen kysynyt, rakastiko Pietari häntä enemmän kuin tätä kalastusammattia Galilean merellä. Saman ajatuksen ilmaisee G. M. Lamsankin raamatunkäännös (1957), joka kuuluu: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin näitä asioita?”
31 James Moffattin raamatunkäännös (1922) herättää kuitenkin saman ajatuksen kuin suomalainen käännös ja sanoo: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin toiset?” (Myös ruotsalainen käännös, 1917, ja Martti Lutherin käännös) Sinä yönä, jona Jeesus petettiin vihollisilleen, Simon Pietari oli kerskunut rakastavansa Jeesusta enemmän kuin toiset apostolit, mutta kohta sen jälkeen epäonnistui tämän suuremman rakkauden osoittamisessa. (Matt. 26:31–35, 55, 56, 69–75) Galilean meren rannalla Pietari ei kuitenkaan kerskunut Jeesukseen kohdistuvan rakkautensa suuremmuudella. Mutta Uusi engl. Raamattu sanoo: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin kaikkea muuta?” – The New English Bible, 1961.
32. Kenen ominaisuuksia Pietarin tuli osoittaa ihmisten saamiseksi, ja mitä ominaisuutta hänen täytyi osoittaa saatujen pitämiseksi?
32 Mitä pronomini ”nämä” tässä merkinneekin, niin Jeesus ryhtyi osoittamaan Pietarille, miten hän voi osoittaa rakkauttaan maan päällä näkymättömälle ylösnousseelle Herralleen ja Mestarilleen, nimittäin pitämällä rakkaudellista huolta maan päällä olevista Mestarin ”lampaista”. Ihmisten saamiseksi Jumalalle Pietarin täytyi osoittaa kalastajan ominaisuuksia, mutta sisäpuolelle tuotujen pitämiseksi järjestössä Pietarin täytyi osoittaa alipaimenen hellää rakkautta Mestarinsa lampaita kohtaan.