Lukijain kysymyksiä

● Mikä on ”paikka, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon” (Ilm. 16:16) ja miten voidaan sanoa, että Jehovan todistajat ovat kokoontuneet tuohon paikkaan nyt ja mistä lähtien? – Katso Vartiotornia, 1.1.1957, sivua 23.

Muinaisen Israelin valtakunnan aikana, kun sen valta ulottui laajimmillaan Eufrat-virrasta pohjoisessa Egyptin tulvalaaksoon etelässä, ei sen alueella ollut Harmagedon-nimistä paikkaa, eikä siellä ole ollut sen nimistä paikkaa sen jälkeenkään. Mutta Megiddo-niminen paikka oli olemassa, se oli kaupunki Jisreelin tasangolla, Karmelin vuoresta kaakkoon. Joosua voitti Megiddon kuninkaan, kun Jehova toi kansansa Kanaanin maahan ja ihmeellisesti auttoi sitä ottamaan maan omistukseensa. (Joos. 12:7, 21) Kuitenkaan ei ollut olemassa mitään Megiddon vuorta, mitä kreikkalainen sana Harmagedon merkitsee. Sellaista kirjaimellista paikkaa ei ollut apostoli Johanneksen päivinäkään, kun hän sai ilmestyksen. Ilmeisesti ”paikka” on siten kuvaannollinen, mutta sen merkitys on peräisin nimestä Magedon eli Megiddo ja siihen liittyneistä, aina Johanneksen aikaan asti sattuneista tapahtumista.

Joosua taisteli Megiddossa ja voitti sen kuninkaan. ”Megiddon vesien varsilla” tuomari Baarak naisprofeetta Deboran kanssa voitti kuningas Jaabinin sotapäällikön Siiseran sotajoukot. Juudan kuningas Ahasja kuoli Megiddossa, kun Jehovan voideltu kuningas Jeehu oli haavoittanut häntä kuolettavasti. Megiddossa Egyptin faarao Neko taisteli kuningas Joosiaa vastaan ja surmasi hänet. (Tuom. 5:19; 2. Kun. 9:27; 23:29, 30) Täten Megiddossa taisteltiin ratkaisevia taisteluja, jotka aiheuttivat monen vaikutusvaltaisen henkilön kuoleman. Siksi on Ilmestyskirjan 16:14, 16:nnessa Harmagedon sopivasti yhdistetty tulevaisuudessa tapahtuvaan ratkaisevaan taisteluun, ’Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’ ja tässä paikassa pitäisi silloin antaa kuolettava isku kaikille tämän maailman kansallisille hallituksille.

Kolme kuvaannollista sammakkoa eli kolme henkeytettyä lausuntoa, mitkä tulevat Perkeleen suusta, hänen petomaisesti hallitsevan järjestönsä suusta ja vääränä profeettana toimivan anglo-amerikkalaisen maailmanvallan suusta, kokoavat tämän maan näkyvät hallitsijat ja heidän armeijansa Harmagedoniin. Miksi? Kuninkaat tai hallitsijat eivät kokoontuisi tarkoituksettomasti pelkälle varustamattomalle paikalle tai taistelukentälle vain marssiakseen sinne. Hallitsijat voitaisiin houkutella menemään sotajoukkoineen jollekin paikalle vain siksi, että siellä on yhteisen hyökkäyksen kohde. Kuninkaat tai hallitsijat tietävät, ketä vastaan he hyökkäävät; se ei ole mitään kuviteltua tai kuvaannollista. Maailmalliset hallitsijat ovat luonnollisia ihmisiä, eivätkä näe hengellisiä asioita. Siksi heillä täytyy olla joitakin näkyviä, silmin nähtäviä vihollisia, joiden kimppuun he hyökkäävät. Keitä?

Nimi Megiddo merkitsee ”sotajoukkojen kohtauspaikkaa tai kokoontumista”. Harmagedon eli Har-Magedon merkitsisi niin ollen ”sotajoukkojen kokoontumisvuorta”. Tämä selittää, miksi ”koko maanpiirin kuningasten” armeijat menevät sinne. He marssivat hyökätäkseen sotajoukkojen kimppuun, jotka ovat jo kokoontuneet Megiddon vuorelle. Megiddo sijaitsi Jehovan valitun kansan maassa. Siksi sinne jo kokoontuneitten ihmisten tai sotajoukkojen täytyy olla Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien jäännös tänä maailman lopun aikana, sillä he ovat maailman kaikkien kansojen vihan kohde ja heidän hyökkäyksensä maalitaulu. (Matt. 24:9) He ovat ryhtyneet hengelliseen sodankäyntiin, koska he ilmoittavat Jumalan valtakuntaa, ja he ovat varustautuneet Jumalan täydelliseen sota-asuun. Sen tähden kaikki kansat ja heidän hallitsijansa rohkaistuvat hyökkäämään heidän kimppuunsa lopettaakseen heidän suorittamansa Jumalan perustetun valtakunnan julistamisen. Jehovan hengellisen Israelin jäännöksen, Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien jäännöksen havaitaan täten olevan samastettu Harmagedonin kanssa. Harmagedon, sotajoukkojen kokoontumispaikka tai -vuori edustaa todellisuudessa heitä. Paikka sinänsä ei ole hyökkäyksen kohteena, vaan siellä, omalla alueellaan oleva kansa, Jehovan kansa. Tämän tähden vuonna 1930 julkaistun Valo-kirjan 2. osa sanoi:

”Se seikka, että maan kuninkaat kokoaa Harmagedoniin Saatana yhdessä saastaisten välikappaleittensa kanssa, viittaa selvästi siihen, että sotajoukko on Jehovan sotajoukko, ja että se on jo kokoutunut valmiiksi vuorelle eli kukkulalle. Johannes näki näyssä Kristuksen ja nuo 144 000 kokoutuneina Siionin vuorelle. (Ilmestys 14:1) Tämä on Herran sotajoukko. (Miika 5:1) Harmagedon esittää siis kuvaannollisesti Jumalan vuorta eli Siionin vuorta, hänen järjestöään, jonka hän on rakentanut, ja jonka yhteydessä hän ilmestyy; sen tähden kohdistaakin Saatana kaikki sotavoimansa Jumalan järjestöä vastaan. Saatana sotii Herran sotajoukkoa vastaan; ja siksi sanookin Herra: ’Yhdy sotajoukkoosi, sinä sotajoukon tytär, sillä meitä saarretaan.’ – Miika 5:1. (Katso Wartio-Torni, 1929, sivu 55.)” – Sivu 60.

Saatana Perkele oli heitetty alas taivaasta tämän maan läheisyyteen vuoteen 1918 mennessä. Tämän tapahtuman jälkeen hän kokoaa henkeyttämiensä lausuntojen avulla, jotka hän esittää näkyvien maailmallisten järjestöjensä välityksellä, kaikki maalliset kuninkaat ja heidän armeijansa Harmagedoniin hyökkäämään niiden kimppuun, jotka saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja kannattavat tuota perustettua valtakuntaa. Aina siitä lähtien kun voideltujen Jehovan todistajien jäännös ennallistettiin Babylonin vankeudestaan teokraattiseen asemaan Hänen palveluksessaan vuonna 1919, he ovat kokoontuneet paikkaan, jota nimitetään Harmagedoniksi. Varsinainen jäännösluokan kokoontuminen jatkui vuoteen 1931 saakka Matteuksen 24:31:nnen täyttymykseksi. Siihen mennessä koko jäännös oli kokoontunut Harmagedoniin.

Heidän nauttimansa hengellisen hyvinvoinnin ja laajennuksen takia kaikki kansat alistuvat Saatanan vaikutuksen alaiseksi hyökkäämään jäännöstä vastaan Harmagedonissa. Vuodesta 1931 lähtien Valtakunnan sanoma on mennyt eteenpäin lisääntyvässä määrin ja tämän laajentuneen julistuksen ansiosta Herran ”muut lampaat” ovat kokoontuneet Harmagedoniin jäännöksen rinnalle tullakseen heidän kanssaan yhdeksi laumaksi yhden Paimenen alaisuuteen. (Joh. 10:16) Kaikki kansat ovat harmissaan siitä, että jotkut niiden alamaisista ovat kerääntyneet hengellisen jäännöksen kanssa Harmagedoniin. Kansat alistuvat halukkaasti Saatanalta ja hänen näkyviltä asiamiehiltään tulevien henkeytettyjen lausuntojen johdatettaviksi. Nuo henkeytetyt lausunnot kokoavat heidät Harmagedoniin. Kansojen tarkoitus on tuottaa häviö jäännökselle ja sen tovereille Harmagedonissa, aivan niin kuin Egyptin faarao Neko tuotti häviön Juudan kuninkaalle Joosialle.

Mutta Harmagedonissa kansat tulevat kärsimään häviön. Jehovan jäännös ja sen toverit poistuvat sotajoukkojen kokoontumisvuorelta omistautuakseen Kristuksen tuhatvuotishallituksen rauhaisaan toimintaan. Heidän ei tarvitse silloin taistella ”tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”. Harmagedon saavuttaa huippukohtansa, kun nuo paholaiset heitetään kuiluun jumalattomine suunnitelmineen. (Ef. 6:12, 13; Ilm. 20:1–3) Silloin Harmagedonin kuvaama sotatila eli taisteluasema häviää Jehovan todistajilta maan päällä.

● Täytyikö ne, jotka olivat alistuneet Johanneksen kasteeseen, kastaa uudelleen myöhemmin Jeesuksen kasteella? – A. R., USA.

Se, mihin viitataan ”Johanneksen kasteena” tarkoitti niiden luonnollisten juutalaisten ja käännynnäisten kastamista, jotka katuivat lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä. Se oli Jehovan hyväksymä kaste, mutta hän käski Johannesta suorittamaan sen. (Luuk. 3:2, 3; Joh. 1:33) Koska sellaisten katuvien juutalaisten kaste oli todistus siitä, että he katuivat lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä, sen suorittaminen oli voimassa niin kauan kuin lakiliittokin. Se merkitsee sitä, että tämä kaste oli pätevä helluntaihin v. 33 jKr. asti. Ei ole olemassa mitään kertomusta siitä, että ketään niistä, jotka oli kastettu Johanneksen kasteella, olisi kastettu uudelleen Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Jehova lähetti Johanneksen valmistamaan kansaa Messiaan ilmestymistä varten. Laki oli annettu heille opettajaksi johtamaan heidät Kristuksen luo, mutta kansana he eivät olleet noudattaneet sen opetuksia eivätkä siksi kyenneet tuntemaan ja ottamaan vastaan sitä, jonka luo se johdatti heidät. (Gal. 3:24) Luukkaan 3:3–6 selittää: ”Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan sanojen kirjassa: ’Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ”Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi”. Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden.’” Tehtyään tunnetuksi Jeesuksen ”Jumalan Karitsana” Johannes Kastaja itse selitti, miksi hän saarnasi ja kastoi sanoen: ”Sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kaatamaan.” – Joh. 1:31.

Kun Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa, hän ei käskenyt opetuslapsiaan, jotka olivat Johanneksen opettamia, menemään uudelleen kasteelle Jeesuksen nimessä. Ei ensinkään. Heidän kasteensa oli Jumalan palvelijan suorittama Jehovan omien ohjeiden mukaisesti ja oli siksi pätevä. Eikä hän neuvonut heitä suorittamaan erilaista kastetta niille, jotka tulisivat hänen seuraajikseen hänen maallisen palveluksensa aikana. Sen tähden, kun me luemme Johanneksen 3:22:nnesta, että ”Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi”, me ymmärrämme, että sillä kasteella oli sama merkitys kuin Johanneksen suorittamalla kasteellakin.

Mutta jos joku kastettiin vuoden 33 jKr. helluntain jälkeen Johanneksen kasteella, se ei ollut pätevä. Se ilmaisi, että sellainen ei ymmärtänyt tuon kasteen merkitystä. Me luemme sellaisesta tapauksesta Apostolien tekojen 19:3–5:stä: ”Ja hän sanoi: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut?’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.” Koska tämä tapahtui Paavalin ollessa kolmannella lähetysmatkallaan, mikä alkoi noin v. 52 jKr., oli ilmeistä, että nämä henkilöt oli kastettu sen jälkeen kun Johanneksen kaste oli lakannut olemasta voimassa Jehova Jumalan silmissä. Oli sopivaa, että heidät kastettiin uudelleen.

Ei kuitenkaan ole välttämätöntä tulla kastetuksi uudelleen joka kerta, kun jokin Jumalan sanan ennustus täyttyy tai jokin totuus ymmärretään selvemmin. Kastettu Jumalan palvelija, joka on todella katunut entistä vaellustaan, noudattaa Jehovan johdatusta näissä asioissa. Kun Kristus kruunattiin Kuninkaaksi vuonna 1914 jKr., niin ei ollut näin ollen välttämätöntä, että kaikki tosi kristityt olisi kastettu uudelleen, kun he ymmärsivät hänen olevan hallitusasemassa. Kun Johannes Kastaja ilmaisi Kristuksen ”Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin”, niin ei ollut myöskään tarpeellista, että hänen opetuslapsensa olisi kastettu taas uudestaan. Se, että he tunnustivat Jeesuksen Kristukseksi, oli vain yhtäpitävää sen kasteen kanssa, mihin he olivat jo alistuneet. Ja aivan kuten heidän kasteensa oli jatkuvasti pätevä heille siihen aikaan, niin silloin kun Kristus nousi taivaaseen ja ”Jumala korotti hänet korkealle ja antoi hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman”, ei ollut tarpeellista, että opetuslapset olisi kastettu uudelleen osoitukseksi siitä, että he käsittivät sen. – Fil. 2:9.

Mutta kun lakiliitto lakkasi olemasta voimassa, kasteeseen oli tuleva muutos. Siksi, ei evankeliuminpalveluksensa alussa, vaan ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseen nousemistaan, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Lisäksi hän sanoi heille: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.” ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:4, 8) Helluntaista lähtien suoritettiin näin ollen erilainen kaste, ei lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katumiseksi, vaan ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä” vertauskuvaamaan uskovan antautumista.

● Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan Johanneksen 3:13:nnessa ettei ”kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika”? Viittaako hän tapahtumiin, mitkä sattuivat ennen hänen ihmiseksi tuloaan, jolloin hän Jumalan Sanana on saattanut ilmestyä Jumalan enkelipuhemiehenä ja nousta sitten taivaaseen, koska hän tämän sanoessaan oli vielä maan päällä? – F. B., USA.

Ei, Johanneksen 3:13:nnessa oleva kohta ei viittaa hänen toimintaansa Jumalan Sanana ennen hänen ihmiseksi tuloaan. Meidän täytyy ottaa huomioon lausunnon tekstiyhteys. Silloin kun Jeesus puhui nämä sanat, hän oli laskeutunut alas taivaasta ja syntynyt ihmiseksi, mutta hän ei ollut vielä noussut taivaaseen, eikä se tapahtunut ennen kuin neljäkymmentä päivää hänen ylösnousemisensa jälkeen.

Huomatkaa, että Johanneksen 3:13 alkaa sanalla ”ja” ”Kuningas Jaakon käännöksessä” ja sanoilla ”sitä paitsi” ”Uuden maailman käännöksessä” yhdistäen siten tämän lausunnon sitä edeltäneeseen. Jeesus puhuu tässä Nikodeemukselle, juutalaisten hallitusmiehelle, joka tuli hänen luokseen yöllä, ja hän on juuri selittänyt vaatimukset Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Vaikka Nikodeemus oli ihmisten opettaja, hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka ihminen voisi syntyä uudelleen päästäkseen taivaan valtakuntaan. Siksi Jeesus vastasi hänelle: ”’Oletko sinä Israelin opettaja, etkä tiedä näitä asioita?’ Totisimmin minä sanon sinulle: Mitä me tiedämme, sitä me puhumme, ja mitä olemme nähneet, siitä me todistamme, mutta te ette ota vastaan meidän antamaamme todistusta. Jos minä olen kertonut teille maallisia asioita, ettekä te kuitenkaan usko, niin kuinka te uskoisitte, jos minä kertoisin teille taivaallisia asioita? Sitä paitsi, kukaan ei ole kohonnut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, ihmisen Poika.” (Joh. 3:10–13, Um) Toisin sanoen Jeesus sanoi Nikodeemukselle, että hän, jonka olinpaikka oli ollut taivaassa Isänsä kanssa luomisen alusta lähtien, oli laskeutunut alas taivaasta ja oli nyt sellaisessa asemassa, että hän voi opettaa hänelle taivaallisia asioita; mutta jos Nikodeemus ei hyväksyisi hänen opetustaan, niin ei olisi olemassa mitään muuta tapaa saada sitä tietoa, mitä hän halusi, koska kukaan ei ollut koskaan noussut ylös taivaaseen hankkiakseen sieltä sellaista tietoa eikä tullut takaisin maan päälle tuomaan sitä tietoa. Jeesus ei puhunut mistään aikaisemmasta omasta taivaaseen nousemisestaan.

Suomalainen käännös lisää jakeen loppuun sanat: ”joka on taivaassa”. Mutta Jeesus ei ollut taivaassa, kun hän esitti tämän lausunnon; hän oli maan päällä ja keskusteli Nikodeemuksen kanssa. Sopusoinnussa tämän kanssa Ferrar Fenton mainitsee käännöksensä alaviitteessä, että nämä sanat ”parhaat ja vanhimmat auktoriteetit jättävät pois”. Siitä syystä mm. seuraavat käännökset jättävät ne pois: ”Uuden maailman käännös” (engl.), The Emphatic Diaglott, ”Amerikkalainen käännös”, ”Kahdennenkymmenennen vuosisadan uusi testamentti” (engl.) ja J. B. Rotherhamin käännös.

● Mikä on ”elämän kirja”, mihin Ilmestyskirjan 20:12 viittaa? Kuinka jonkun nimi kirjoitetaan tähän kirjaan ja milloin? – B. F., USA.

”Elämän kirja” ei ole kirjaimellinen; se on kuvaannollinen. Se ei voisi viitata erikoisesti Raamattuun, koska tämä raamatunkohta viittaa vain yhteen elämän kirjaan. Kuitenkin apostoli Johanneksen päivinä, hänen, joka kirjoitti Ilmestyskirjan, oli olemassa jo monia kirjakääröjä, joiden sisällys oli Jumalan henkeyttämä ja joissa puhuttiin Jumalan elämänvaatimuksista. Näitä kirjakääröjä ei ollut yhdistetty yhdeksi kirjakääröksi tai kirjaksi, Raamatuksi, jollainen se nykyään on. Kertomus ei puhu monesta elämän kirjasta, vaan yhdestä. ”Elämän kirja” viittaa Jehovan luetteloon, minkä hän tekee niistä ihmisluomuksista, jotka täyttävät hänen vaatimuksensa tuhatvuotishallituksen aikana tullakseen hyväksytyiksi iankaikkiseen elämään maan päällä.

Nuo Jumalan vaatimukset sisältyvät muihin ”kirjoihin”, jotka avattiin ensin, sillä ”kuolleet tuomittiin sen [niiden vaatimusten] perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan”. Siten nimet kirjoitetaan elämän kirjaan tuhatvuotisen tuomiopäivän lopussa, jolloin Jehova vanhurskauttaa ne, jotka ovat täyttäneet hänen vaatimuksensa. – 1. Kor. 15:24–28; Room. 8:33.

● Mikä selittää Salomon temppelin valetun meren tilavuudessa esiintyvän eron 1. Kuningasten kirjan 7:23–26:ssa ja 2. Aikakirjan 4:2–6:ssa esitettyjen kertomusten välillä? – F. B., USA.

Tästä näennäisestä ristiriitaisuudesta on annettu useita eri selityksiä. Yksi on se, että 2. Aikakirja, mikä täydennettiin maanpakolaisuuden jälkeen, puhuu babylonialaisista bat-mitoista, kun taas 1. Kuningasten kirja puhuu juutalaisista bat-mitoista, ja oletetaan, että babylonialainen bat-mitta oli mahdollisesti pienempi, niin että niitä vaadittiin enemmän vastaamaan yhtä suurta määrää juutalaisia bat-mittoja. On myös ehdotettu, että toisessa kertomuksessa tarkoitetaan nesteisiin käytettyä bat-mittaa ja toisessa kuivia aineita varten käytettyä bat-mittaa. Eräs selittäjä kiinnittää huomion käytetyissä heprealaisissa sanoissa esiintyvään eroavaisuuteen ja esittää, että kun temppeliallasta käytettiin vesisäiliönä, sen varsinainen malja ja vieressä olevat altaat täytettiin vedellä, niin että vesimäärä saatiin suuremmaksi.

Mutta jos luetaan nämä kaksi jaetta ”Uuden maailman käännöksestä”, nähdään, kuinka ne voidaan ymmärtää sopusointuisesti. Ensimmäisen Kuningasten kirjan 7:26 sanoo: ”Se sisälsi tavallisesti kaksituhatta bat-mittaa.” Mutta 2. Aikakirjan 4:5 sanoo: ”Säiliö, mikä saattoi sisältää kolmetuhatta bat-mittaa.” (Vrt. myös suom. käänn.) Siten havaitaan, että 2. Aikakirjan 4:5 kertoo, mikä oli temppelialtaan koko tilavuus, kuinka paljon se voi sisältää, kun taas 1. Kuningasten kirjan 7:26 mainitsee sen vesimäärän, mikä oli tapana panna temppelialtaaseen. Toisin sanoen, sitä ei koskaan pantu täyteen. Sinne pantiin tavan mukaan vain kaksi kolmannesta sen tilavuudesta.