Mitä rehellisenä oleminen merkitsee
ALITALIAN suihkukone oli juuri laskeutunut Wieniin suoritettuaan suoran lennon New Yorkista. Siitä laskeutui yli 100 matkustajaa, kristittyjä evankeliuminpalvelijoita, joiden tarkoitus oli olla jo Wienin Stadthallessa alkaneessa konventissa. Kaikki evankeliuminpalvelijat vietiin tullitarkastushuoneeseen, missä näkyi olevan vain muutamia tarkastajia, joilla ei näkynyt olevan mitään kiirettä. Jotkut matkustajat, jotka olivat innokkaita pääsemään Stadthalleen, alkoivat ihmetellä. Mitenkähän kauan tullitarkastus kestääkään tällä nopeudella?
Tarkastajat pyysivät sitten kahta evankeliuminpalvelijaa tulemaan eteen ja avaamaan matkatavaransa. Tarkastajat tutkivat mitä huolellisimmin sisällöt. Täysin tyytyväisinä he viittasivat yli sata muuta menemään läpi ilman enempiä toimenpiteitä. Mutta otaksukaamme, että toinen noista kahdesta naisesta, joiden matkatavarat tutkittiin, olisi yrittänyt salakuljettaa jotain maahan! Mitä silloin olisi tapahtunut? Se ei olisi merkinnyt ainoastaan suurta viivytystä kaikille muille, kun jokaisen tavarat olisi tutkittu, vaan se olisi merkinnyt myös huonoa mainetta sille raamattuseuralle, joka oli vastuussa tästä konventista.
Tämä kertomus tosielämästä tähdentää muutamia niistä monista syistä, miksi kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden tulee olla rehellisiä. He ovat sen velkaa Jumalalleen, he ovat sen velkaa kristityille lähimmäisilleen, ja he ovat sen velkaa itselleen.
Mitä rehellisenä oleminen merkitsee? Sanakirjan mukaan ”nuhteetonta ja suoraa käytöstä, ajattelua, puhetta jne.; vapautta petollisuudesta”. Siihen ”sisältyy kieltäytyminen valehtelemasta, varastamasta tai pettämästä millään tavalla”. Rehellinen on ”aito, avoin, vilpitön, rehti”.
Raamattu osoittaa, että Luoja, Jehova Jumala, on ”totuuden Jumala”. Hän on täysin rehellinen, oikeudenmukainen: ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” Tosiaan, ”Jumala ei ole voinut valhetella”. – Ps. 31:6, Um; 5. Moos. 32:4; Hepr. 6:18.
EPÄREHELLISYYS LAAJALLE LEVINNYT
Tämä totuuden Jumala Jehova on nykyään suuressa määrin jätetty huomioon ottamatta ja millaisin seurauksin? Rehellisyyttä puuttuu huutavassa määrin kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla, kaikissa ihmisten suhteissa, yhteiskunnallisissa, taloudellisissa ja poliittisissa. Myymälävarkaat varastavat satoja miljoonia markkoja vuosittain. Työntekijät varastavat työnantajiltaan monilla eri tavoilla. Vakuutetut varastavat vakuutusyhtiöiltä laatimalla vääriä korvausvaatimuksia. Niinpä Amerikan Vakuutusyhtiön vahinkolautakunta arvioi, että 75 prosenttia kaikista korvausvaatimuksista on jossain määrin petollisia ja ne aiheuttavat 1 500 miljoonan markan vahingon vuosittain.
On ilmoitettu, että monet opiskelijat pitävät lunttaustaan selviönä. Kansalaiset ovat epärehellisiä hallituksilleen eivätkä maksa verojaan tai vaativat vähennyksiä, joihin heillä ei ole oikeutta, tai kuljettavat salaa tavaraa maahansa. Entä itse hallitukset? Erikoisesti Yhdysvalloissa vallitsee luottamuspula, ts. on olemassa suuri ero sillä, mitä hallitus esittää tosiasioina, ja sillä, mikä todella osoittautuu tosiasioiksi eli mikä on uskottavaa. Niinpä New York Times sanoi 18.4.1968 erään Amerikan sanomalehdentoimittajien yhdistyksen komitean kertoneen, että Yhdysvaltain hallituksen kysymyksessä ollessa ”luottamuspula on suurempi kuin koskaan aikaisemmin”. Komitea ilmoitti, että Yhdysvaltain hallituksen uutiskanavat olivat tottuneet jopa siinä määrin kertomaan valheita, että ”virallista petosta harjoitetaan sekä silloin, kun sitä tarvitaan”, kuten sotasalaisuuksissa, ”että silloin, kun sitä ei tarvita”.
Entä millaista epärehellisyyttä onkaan kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa, sekä saarnastuoleissa että kirkonpenkeissä olevien joukossa! Eräs sanomalehti (Plain Dealer, Cleveland, Ohio, 21.2.1968) sanoi, että 3 000 protestanttisen pappismiehen keskuudessa suoritettu mielipidetutkimus ilmaisi, ettei suurin osa alle 40-vuotiaista hyväksynyt useimpia Raamatun käsitteitä, mikä merkitsee, etteivät he uskoneet, että Mooses kirjoitti Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, että Jeesus syntyi neitsyestä ja että hänet herätettiin yliluonnollisella tavalla kuolleista jne. Lyhyesti sanoen, he eivät usko Raamatun olevan Jumalan henkeytettyä sanaa. Ja kuitenkin nämä miehet väittävät olevansa kristittyjä evankeliuminpalvelijoita, Jeesuksen Kristuksen seuraajia, hänen, joka sanoi Jumalan sanasta Raamatusta: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Ja eräs toinen sanomalehti (Louisville Times, Kentucky, 10.2.1968) kertoi valituksista, joita nuoret tekevät järjestäytynyttä uskontoa vastaan. Se sanoi mm.: ”Yksi sana putkahti jatkuvasti esiin kirjeessä toisensa jälkeen: ulkokultaisuus.”
Mitä tosi kristityt aikovat tehdä, kun heidän ympärillään kaikkialla on näin huonoja esimerkkejä? Ollako epärehellisiä, koska ’jokainen on sellainen’? Suhtautuvatko he asiaan kevyesti ja ”tekevät pilaa syyllisyydestä”? (Sananl. 14:9, Um) Jäljittelevätkö he maailmaa ja osoittavat siten kuuluvansa siihen vai varjelevatko he ”itsensä niin, ettei maailma saastuta”? – Jaak. 1:27.
OLE REHELLINEN PUHEESSA
Rehellisyys merkitsee mm. sitä, että on totuudenmukainen puheessa. Raamattu tuomitsee mitä voimakkaimmin sanoin valehtelun. Saatanan osoitetaan olevan ensimmäinen valehtelija. (Joh. 8:44) Se, miten vakavana Jumala pitää valehtelemista, voidaan nähdä siitä, mitä tapahtui Ananiakselle ja Safiiralle. Jumalan voima löi heidät heti paikalla kuoliaiksi, koska he valehtelivat apostoli Pietarille, joka oli kristillisen seurakunnan hallitsevan elimen jäsen. Heidän rangaistuksensa näyttää osoittavan, että Jehova pitää erittäin vakavana kaikkea valehtelemista tai väärinesittämistä niille, joilla on oikeus tietää tosiasiat, koska he ovat valvonta-asemissa kristillisessä seurakunnassa, kuten hallitsevan elimen matkaedustajat nykyään. – Apt. 5:1–11.
Voitaisiin ajatella, ettei se, mitä Ananias ja Safiira tekivät, ollut niin kovin pahaa. He eivät aiheuttaneet mitään vahinkoa toisille valehtelemisellaan; he eivät yrittäneet salata varkautta valheilla. Eivätkä he olleet riistäneet toisilta mitään heille kuuluvaa. Mikä heidän syntinsä, heidän virheensä oli? Epärehellisyys! Ulkokultaisuus!
He halusivat näyttää paremmilta kuin he todellisuudessa olivat. He halusivat olla hyvässä maineessa Jumalan kansan keskuudessa, kuuluvansa niihin anteliaisiin sieluihin, jotka myivät omaisuutensa ja sitten antoivat kaikki tulot auttaakseen kristittyjä veljiään, vaikka he todellisuudessa pidättivät osan siitä. Kristityt evankeliuminpalvelijat voivat ottaa tästä tapauksesta opikseen sen, että heidän täytyy olla sataprosenttisen rehellisiä raportoidessaan kristillisen toimintansa. Seurakunnan palvelijoiden täytyy samoin olla tunnollisen rehellisiä raportoidessaan seurakunnan tilan Jehovan kansan hallitsevan elimen matkaedustajalle. Ei tule raportoida ’näyteikkunoita’, jotka järjestetään juuri sen matkaedustajan vierailutilaisuutta varten, joka toimii tarkastajana, vaan tosiseikat tulee esittää sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat 365 päivää vuodessa.
Apostoli Paavali antoi tässä nykyisille kristityille erinomaisen esimerkin, sillä hän saattoi kirjoittaa, että ”kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi”: . . . vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa [totuudenmukaisessa puheessa, Um]”. (2. Kor. 6:4, 6, 7) Hän ja apostoli Pietari kehottavat mitä sopivimmin kristittyjä olemaan totuudenmukaisia, rehellisiä puheessa: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa.” ”Älkää puhuko valhetta toisistanne [toisillenne, Um].” ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta.” – Ef. 4:25; Kol. 3:9; 1. Piet. 3:10.
Kristitty voi ajatella, että on rakkauden osoittamista, jos salaa totuuden siltäkin, jolla on oikeus tietää se, jotta voisi varjella toisen kuritoimenpiteeltä. Mutta tällainen menettely ei ole oikeaa periaatteellista agápe-rakkautta vaan eräänlaista itsekkyyttä tai parhaassa tapauksessa väärää ystävällisyyttä. Niinpä eräs äiti kätki todelliset tiedot tyttärensä käytöksestä mieheltään, jottei isä suuttuisi ja kurittaisi tytärtään. Mutta kun tytär tuli raskaaksi, koska seurusteli sellaisten nuorukaisten kanssa, joita hänen isänsä ei hyväksynyt, ei äiti saattanut kauemmin salata tosiasiaa isältä, joka järkyttyi suuresti. Äidillä ei ollut kuitenkaan mitään syytä enää järkyttyä, sillä hänen olisi pitänyt tietää, mihin hänen tyttärensä menettelytapa voi johtaa. Samaten ei kristityn tule salata tosiasioita, jotka koskevat kristillisen seurakunnan pitämistä puhtaana, niiltä, jotka valvovat seurakuntaa, estääkseen väärintekijää saamasta kuritusta.
MAKSA TAKAISIN MITÄ LAINAAT
Rehellisyys merkitsee myös lainan takaisin antamista. Se merkitsee sitä, ettet ota koskaan velkoja, jollei sinulla ole hyvää syytä uskoa, että pystyt maksamaan ne. Ja jos olet joutunut velkoihin, niin se merkitsee sitä, että sinä maksat ne täsmälleen takaisin sopimuksen mukaan. Jos lainaa toisilta eikä maksa takaisin, niin se tekee ihmisestä moitittavan ja taakan toisille. Apostoli Paavali oli tässäkin mitä esimerkillisin, niin kuin hän kirjoitti Tessalonikan kristityille. Hän ahersi yötä päivää, ettei ”ketään [heistä] rasittaisi”. ”Te olette meidän todistajamme, ja Jumala”, hän sanoi, ”kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte.” Paavali ei tosiaankaan käyttänyt sitä, että oli apostoli ja kristitty lähetystyöntekijä, puolustuksena eikä oikeutuksena rasittaakseen toisia tai tullakseen moitittavaksi millään sellaisella tavalla, että velkaantuisi eikä sitten maksaisi. – 1. Tess. 2:9, 10.
Kaikkien kristittyjen ja erityisesti kaikkien kokoajansaarnaajien on hyvä tutkia itseään, pettävätkö he tässä suhteessa odotukset vai eivät. Jotkut kristityiksi tunnustautuvat eivät ole noudattaneet Paavalin esimerkkiä, ja se on koitunut häpeäksi Jehovan nimelle ja järjestölle. Näin tehdessään he eivät ole myöskään noudattaneet Paavalin neuvoa tässä asiassa, sillä hän kirjoitti: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte.” On epärehellistä olla maksamatta takaisin mitä on velkaa, olkoonpa velka suuri tai pieni tai olkoonpa velka maksettava kristitylle veljelle, joka on ollut kyllin ystävällinen lainatakseen, tai liikeyritykselle ostetuista tavaroista. – Room. 13:8.
Lainaaminen ja lainan maksamatta jättäminen panee asianomaisen todellisuudessa jumalattomien luokkaan, niin kuin psalmista Daavid kirjoitti: ”Jumalaton ottaa lainan eikä maksa.” Ja hän on erityisesti moitittava, jos hän viivyttelee takaisin maksua, kun hän kykenisi maksamaan sen, sillä Sananlaskujen kirjoittaja sanoo: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: ’Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan’, kun sinulla kuitenkin on.” – Ps. 37:21; Sananl. 3:27, 28.
OLE REHELLINEN PERHEPIIRISSÄ
Rehellisyyttä vaaditaan myös perhepiirissä. Raha-asioissa ja ajan käytössä on aviopuolisoilla usein kiusausta olla epärehellisiä. Vaimot saattavat esittää väärin, kuinka paljon he käyttävät elintarvikkeisiin, saadakseen rahaa johonkin, mitä heidän miehensä voivat pitää ylellisyytenä.
Rehellisyyttä vaaditaan myös sukupuolisessa kiinnostuksessa. Ei ole rehellistä, jos aviopuolisot osoittavat romanttista kiinnostusta jotakuta toista kuin aviopuolisoaan kohtaan. Epärehellisyys pikkuseikoissa, kuten keimailussa, loukkaa toista ja saattaa hyvin johtaa vakavampiinkin asioihin, kuten hurmaantumiseen, mikä vuorostaan voi päätyä aviorikokseen ja erottamiseen kristillisestä seurakunnasta. – Sananl. 5:15–23.
Vanhempien taas tulee olla rehellisiä lapsiaan kohtaan. Tämä merkitsee sitä, että he Raamatun periaatteissa pysyen noudattavat sitä mitä saarnaavat. Käskevätkö vanhemmat lapsiaan olemaan valehtelematta ja sitten itse valehtelevat veroilmoituksissaan? Käskevätkö he lapsiaan olemaan varastamatta ja sitten ottavat pyyheliinoja motellista? Käskevätkö he lapsiaan olemaan lainkuuliaisia ja itse rikkovat liikennesääntöjä?
Lasten toisaalta täytyy olla rehellisiä vanhempiaan kohtaan. Heidän vanhemmillaan on oikeus tietää, mitä he tekevät, ketkä ovat heidän ystäviään ja kuinka he käyttävät aikansa, rahansa jne. Epärehellisyyden harjoittaminen pikkuasioissa varhain elämässä voi hyvinkin johtaa rikollisuuteen jo teini-iässä. Kaikki tämä sisältyy Raamatun käskyyn, että lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan. – Sananl. 6:20–23; Ef. 6:1–3.
OLE REHELLINEN ULKOPUOLISIA KOHTAAN
Kristityillä on velvollisuus olla rehellisiä myös kaikissa asioissaan ulkopuolisten, kristillisen seurakunnan ja perhepiirin ulkopuolella olevien, kanssa. Ensiksikin heidän täytyy olla esimerkillisiä veronmaksajia, täysin rehellisiä tässä suhteessa, sillä heillä on Raamatun selvä käsky tästä. Kun veronmaksukysymys saatettiin Jeesuksen Kristuksen huomioon, niin hän sanoi: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Ja apostoli Paavali neuvoi samaan tapaan: ”Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero.” Tämä sisältää tietysti myös tullin maahan tuodusta tavarasta. – Matt. 22:21; Room. 13:7.
Kristittyjen tulee olla rehellisiä myös suhteissaan työnantajiinsa. Heidän ei tule puhua valheita päästäkseen työstä tai käyttääkseen hyväkseen tilaisuuksia laiskotella työaikaan. Heidän tulee tehdä työtä, ”ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa [vilpittömyydessä, Um] peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille.” Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat.” – Kol. 3:22, 23; Saarn. 9:10.
REHELLISYYS PALKITAAN
Ihmisen ei tule olla rehellinen vain sen vuoksi, että se kannattaa. Ne, jotka ovat rehellisiä ainoastaan siksi, että ”rehellisyys kannattaa”, panevat kannattavuuden rehellisyyden edelle ja saattavat toisinaan havaita, ettei rehellisyys ehkä näytäkään olevan kannattavinta, ja niin viekoittua olemaan epärehellisiä. Mutta koska rehellisyys on Raamatun vaatimus, niin on odotettavissa, että siitä on hyvät seuraukset, ottaen huomioon Raamatun periaatteen, että ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. – Gal. 6:7.
Rehellisyys hankkii kristityille Jumalan hyväksymyksen: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinua pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta.” Niin, ”väärämielinen [epärehellinen] on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava”. – Ps. 15:1, 2; Sananl. 3:32.
Lisäksi rehellisyys aikaansaa hyvän omantunnon ja tekee siten elämän ihmiselle itselleen helpoksi. Kristittyjä käsketään yhä uudelleen säilyttämään hyvä omatunto, ja eikö rehellisyys ole välttämätön sen omaamiselle? (Room. 13:5; 1. Tim. 1:5, 19; 1. Piet. 3:16) Kaikkien tulisi kyetä sanomaan kuten Paavali: ”Veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.” Mikä palkka, millainen tyydytys, kun voi sanoa näin! – Apt. 23:1.
Rehellinen ei myöskään kompastuta toisia. Jeesus varoitti tästä rikkomuksesta sanoen, että olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin asianomaisen kaulaan ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, kuin että hän kompastuttaa jonkun hänen seuraajistaan. (Luuk. 17:2) Paavali antoi jälleen tässä hyvän esimerkin: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi.” Ja hän rukoili, etteivät Filippin kristityt olisi ”kenellekään loukkaukseksi”. – 2. Kor. 6:3; Fil. 1:9, 10.
Vielä eräs palkka, joka tulee rehellisyydestä, on hyvä nimi, minkä se antaa Jehovan kansalle. Esimerkiksi Espanjassa on joukko todistajia vankilassa omantuntonsa takia. Erään vankilan johtaja kysyi siellä puusepänverstaan esimieheltä, miksi tämä pani aina jonkun todistajista hoitamaan työkaluvarastoaan, ja sai vastaukseksi: ”Todistajat ovat ainoat luotettavat ja rehelliset ihmiset vankilassa. He eivät tappele toisten kanssa eivätkä pelaa uhkapeliä, eivätkä he myöskään salakuljeta väkijuomia vankilaan vastoin sääntöjä.” Samanlainen raportti tulee Unkarista. Uusi poliisipäällikkö oli siellä eräässä kylässä hyvin vihamielinen Jehovan todistajille. Muuan naistodistaja vei sitten eräänä päivänä poliisiasemalle salkun, jonka hän oli löytänyt ja joka sisälsi huomattavan summan rahaa. Tämä sai päällikön muuttamaan mielensä todistajista, mikä ilmeni siitä, mitä hän sanoi eräillä kutsuilla, kun hän kuuli toisten pilkkaavan todistajia: ”Näitä ihmisiä ei pidä herjata tällä tavalla, koska he ovat todella rehellisiä, parhaita kaikista ihmisistä. Jospa kaikki olisivat Jehovan todistajia! Minulla ei ole koskaan mitään vaikeuksia heidän kanssaan.” – Jehovan todistajain vuosikirja 1968 (engl.).
Eikö näin tule ollakin? Jeesushan sanoi vuorisaarnassaan: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” Rehellisyydestä on totisesti paljon erinomaisia palkintoja! – Matt. 5:16.