tai uskonnollisessa rakennuksessa? Ei! Hän esitti tämän saarnan vuorella, tietysti ulkoilmassa.

Eikö Kristus Jeesus sanonut: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan”?¹⁹ Mutta nykyään saarnaavat harvat jos ketkään ns. puhdasoppiset uskonnon papit ovelta ovelle. Ei ole ihme, että talosta taloon saarnaavien evankeliuminpalvelijoitten tarve on niin ankara.

On onneksi kansalle, että korkeitten tuomioistuinten tuomarit ovat ulottaneet oikeudellisen tunnustuksen talosta taloon toimiville evankeliuminpalvelijoille. Yhdysvaltojen korkein oikeus sanoi vuonna 1943 antamassaan huomattavassa päätöksessä enemmistön mielipiteen näin:

”Tällä uskonnollisen toiminnan muodolla on sama korkea asema ensimmäisen lainmuutoksen mukaan kuin kirkoissa suoritetulla palvonnalla ja saarnaamisella saarnastuoleista. Sillä on sama oikeus saada suojelusta kuin puhdasoppisemmilla ja tavanomaisemmilla hartaudenharjoituksilla. . . . Me vain katsomme, että uskonnollisten vakaumusten saarnaaminen tai evankeliumin saarnaaminen jakamalla uskonnollista kirjallisuutta ja vierailemalla henkilökohtaisesti ihmisten luona on ikivanha evankeliumin julistamismuoto, jolla on yhtä suuri oikeus saada perustuslain suojelus kuin puhdasoppisemmillakin muodoilla. . . . Pelkästään se, että kiertävät saarnaajat ’myyvät’ uskonnollista kirjallisuutta eivätkä ’lahjoita’ sitä, ei muuta evankeliumin julistamista kaupalliseksi hankkeeksi. Jos se muuttaisi, niin kolehtihaavin kuljettaminen kirkossa tekisi kirkon jumalanpalveluksesta kaupallisen hankkeen. . . . Me voimme palauttaa korkeaan perustuslainmukaisempaan asemaan niiden kiertävien evankelistojen vapaudet, jotka tekevät tunnetuksi uskonnollisia vakaumuksiaan ja uskonsa periaatteita levittämällä kirjallisuutta.”²⁰

MERKITYKSELLINEN HYVÄKSYMYS

Vaikka ulkoilmassa saarnaaminen ei saisikaan ihmisten laillista hyväksymystä, niin lopullisessa asianerittelyssä on tosi merkitystä vain sillä, mitä Jumalan Sana sanoo siitä. Me saamme tietää tutkimalla Raamattua, että kristillisyyden Perustaja käytti kaikkia mahdollisia keinoja levittääkseen Valtakunnan hyvää uutista. Hän saarnasi toisinaan synagoogissa. Useammin hän oli ulkona taivasalla, sillä ”hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti”.²¹ Missä Kristus tapasi ihmisiä, siellä hän saarnasi: ”Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä.”²²

Eräässä toisessa tilaisuudessa ”Jeesus istui talosta lähdettyään järven luona, ja suuret ihmisjoukot kokoontuivat hänen luokseen, niin että hän meni veneeseen ja istuutui, ja koko ihmisjoukko seisoi rannalla. Sitten hän kertoi heille paljon asioita.”²³

Jeesus lähetti apostolinsa ja opetuslapsensa saarnaamaan niinkuin hänkin. Paavalista luemme: ”Hän alkoi keskustella synagoogassa juutalaisten ja muiden ihmisten kanssa, jotka palvoivat Jumalaa, sekä joka päivä torilla niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla.”²⁴ ”Minä en empinyt kertoa teille kaikkea, mikä oli hyödyllistä, enkä opettaa teitä julkisesti ja talosta taloon.”²⁵ Ja apostoleista on kirjoitettu: ”He jatkoivat joka päivä taukoamatta Kristusta, Jeesusta, koskevan hyvän uutisen opettamista ja julistamista temppelissä ja talosta taloon.”²⁶

Kun ulkoilmassa saarnaamisella on kaikki tämä tunnustus, niin on totisesti outoa, että melkoinen määrä ihmisiä uskoo, että uskonto pitäisi sulkea – rajoittaa katedraaleihin ja kirkkorakennuksiin. Miksi Jumalan Sanaa pitäisi rajoittaa, kun Jumalan Poika sanoi: ”Ihmisen ei täydy elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta lausunnosta, mikä tulee Jehovan suun kautta”?²⁷ Hengellinen ravinto on tärkeä. Aineellinen ruoka on myöskin, ja aineellista ruokaa annetaan kaikkialla, kaupoissa, ulkosalla, toreilla, katujen kulmissa sekä talosta taloon. Pitäisikö tärkeätä hengellistä ravintoa tarjota vähemmän tehokkain keinoin, varsinkin kun me olemme suoraan sellaisen tilanteen edessä, mitä eräs pappismies sanoi ”ennennäkemättömässä mitassa ilmeneväksi uskonnolliseksi tyhjiöksi”?²⁸ Ja tulisiko kenenkään – olkoonpa hänen asemansa miten korkea hyvänsä – halveksia menettelytapaa, mikä on saanut näin valtavan hyväksymyksen? A. F. Schaufferin sanoilla tulee kiistaton johtopäätös:

”Jos tämä ulkoilmassa saarnaamista koskeva asia olisi uusi tai epäraamatullinen, niin me voisimme hyvällä syyllä pysähtyä ja harkita erittäin huolellisesti ennen kuin yrittäisimme sitä. Mutta koska se on ’yhtä vanha kuin vuoret’ ja koska sillä on runsas Raamatun valtuutus sekä Mestarimme henkilökohtainen hyväksymys, niin miksi kenenkään auringon alla pitäisi hetkeksikään pysähtyä?

”Kuvittelen näkeväni apostoli Paavalin nykyisessä pappien kokouksessa . . . hänen huomautuksensa . . . ’Tein suuren erehdyksen, ja jos minun olisi suoritettava työni uudelleen, niin en saarnaisi Antonian tornin rappusilla enkä Mars-kukkulalta.’ Hävitköön tuo ajatus! Kuvittelen mieluummin hänen lausuvan joitakin polttavia sanoja nykyisen kirkon uneliaisuudesta, kun se ei käytä hyväkseen jokaista tilaisuutta tehdä siunatun Herran evankeliumia tunnetuksi. . . . Teen tämän koko sydämestäni . . . suosittelen tätä menettelytapaa kaikille, jotka tahtovat totella Mestarinsa arvovaltaisia määräyksiä ja ’mennä valtateille ja aitauksiin ja pakottaa heidät tulemaan sisälle’.”²⁹

[Lähdemerkintä]

 ¹ ”Open-Air Preaching”, kirj. Edwin Hallock Byington (Hartford, Connecticut, 1892, Hartford Theological Seminary), s. 9.

 ² Sama, s. 30.

 ³ ”John Wycliff”, kirj. professori Lechler (Lontoo, 1878, Kegan Paul & Co.), I osa, s. 310.

 ⁴ ”Life of John Wycliffe”, kirj. Robert Vaughan (Lontoo, 1881, Holdsworth and Vaughan), II osa, s. 163.

 ⁵ ”Open-Air Preaching”, ss. 29, 30.

 ⁶ ”History of the Christian Church”, Blackburn (New York, 1879, Cranston & Stowe).

 ⁷ ”Open-Air Preaching”, s. 71.

 ⁸ ”History of the Christian Church”, s. 629.

 ⁹ ”Preaching in the Open Air”, lentolehtinen, kirj. George Charles Smith (Lontoo, 1829, W. K. Wakefield), ss. 4, 9, 10, 12, 25–28.

¹⁰ ”The Nation”, toukokuun 11. 1957.

¹¹ ”The New Ordeal of Christianity”, kirj. Paul Hutchinson (New York, 1957. Association Press).

¹² ”The Christian Century”, helmikuun 20. 1957.

¹³ ”Catholic Herald Citizen”, tammikuun 5. 1957.

¹⁴ ”The Christian Century”, helmikuun 13. 1957.

¹⁵ ”Empty Churches and How to Fill Them”, kirj. J. Benson Hamilton (New York, 1879, Phillips and Hunt), s. 64.

¹⁶ ”Report of Four Years Labour of Love and Deeds of Mercy”, lentolehtinen, kirj. toht. John W. Kennion (Brooklyn Job and Book Printing Department, 1880), s. 3, johdanto.

¹⁷ ”Open-Air Preaching”, s. 25.

¹⁸ ”Selective Service in Wartime”, kutsuntatoimiston johtajan toinen raportti, 1941–42, ss. 239–241, otsikon ”Luokittelun erikoisia ongelmia” jälkeen.

¹⁹ Ilm. 3:20, Um.

²⁰ ”Murdock v. Pennsylvania”, 319 U.S. 105 (toukokuun 3. 1943).

²¹ Mark. 6:6.

²² Matt. 5:1, 2.

²³ Matt. 13:1–3, Um.

²⁴ Apt. 17:17, Um.

²⁵ Apt. 20:20, Um.

²⁶ Apt. 5:42, Um.

²⁷ Matt. 4:4, Um.

²⁸ New Yorkin ”Times”, tammikuun 21. 1957, presbyteerinen pappi H. C. Reed.

²⁹ ”Open-Air Preaching”, johdanto A. F. Schaufferin kirjaan.

Jakeluilmoituksen sanoma on vakuuttava

● Eräs tapa, jolla Vartiotorni-Seura käyttää parhaimmin tilaisuutensa, on se, että se painaa sanomaa sen yleisiä esitelmiä mainostavien jakeluilmoitusten toiselle puolelle. Tämä täyttää hyvän tarkoituksen, mikä ei ilmene ainoastaan niistä kirjallisuuden tilauksista, joita Seura saa jakeluilmoitusten lukijoilta, vaan myöskin seuraavanlaisista kerrotuista kokemuksista: ”Minulla oli viiden pienokaisen äitinä hyvin vähän aikaa lukea. Mutta sinä päivänä, jona pesin ja vahasin lattiani, luin tavallisesti siinä nurkassa, mihin olin vahannut itseni. Kun olin juuri sinä päivänä nurkkauksessa, ei minulla ollut mitään luettavaa. Muistin silloin pienen jakeluilmoituksen, jonka eräs naishenkilö oli jättänyt muutamia viikkoja aikaisemmin. Olin pannut sen radion päälle. Koska se oli lähellä, niin ajattelin, että voisinhan lukea sen mieluummin kuin istua laiskana. Olin niin vakuuttunut aiheesta ’Onko helvetti kuuma?’ että päätin tutkia tuota uskontoa perusteellisemmin. Seurauksena oli, että sekä mieheni että minä olemme sen jälkeen uskoneet totuuden, ja me kiitämme Jehovaa niistä monista keinoista, kuinka pieniä ne lienevätkin, joita hänellä on lampaittensa kokoamiseksi.”