Raamatun kanta

Voidaanko jumalanpilkka antaa anteeksi?

JEESUS KRISTUS sanoi kerran eräille fariseuksille: ”Kaikenlainen synti ja jumalanpilkka [herjaava puhe; panettelu; jumalaton sana] annetaan ihmisille anteeksi, mutta pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi. Esimerkiksi sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi.” (Matt. 12:31, 32; An American Translation; The New English Bible; Weymouth) Tämä herättää seuraavanlaisia kysymyksiä: Miksi pilkka Jumalan Poikaa ja hänen Isäänsä vastaan voidaan antaa anteeksi? Miten ihminen voisi pilkata heitä ja silti olla herjaamatta pyhää henkeä? Mitä pyhän hengen pilkkaaminen merkitsee?

Raamattu esittää nimenomaan esimerkin sellaisesta, joka pilkkasi Jumalaa ja Kristusta mutta ei syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin. Hän oli Saulus eli apostoli Paavali ennen kääntymystään. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Aikaisemmin olin jumalanpilkkaaja [herjaava] ja vainooja ja röyhkeä mies.” – 1. Tim. 1:13; vrt. An American Translation; The New English Bible.

Ennen kääntymystään Paavali piti Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia kuoleman ansaitsevina luopioina. Hänestä tuntui, että Mooseksen laki hyväksyi hänen menettelynsä, sillä tuo laki sanoi luopiosta: ”Älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä; älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet.” (5. Moos. 13:8, 9) Vakuuttuneena siitä, että oli oikeassa, Paavali jatkoi toimintaansa Kristuksen opetuslapsia vastaan omavaltaisesti ja ylimielisesti ja paljasti siten olevansa ”röyhkeä mies”. Kristittyjen vainoojana hän oli niiden kaltainen, joista Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” (Joh. 16:2) Paavali syyllistyi Jumalan Pojan pilkkaamiseen eli herjaamiseen. Vihaamalla Kristuksen opetuslapsia hän osoitti pitävänsä Jeesusta petturina ja siten hän häpäisi Kristusta. Puhumalla herjaavasti Pojasta Paavali syyllistyi myös Isän pilkkaamiseen, jota Jeesus edusti. – Joh. 7:29; Matt. 27:39; Mark. 15:29; Luuk. 23:39; Juud. 8.

Kääntymyksensä jälkeen apostoli Paavali alkoi ymmärtää, miten vaarallisen lähelle hän oli tullut anteeksiantamattoman synnin tekemistä. Kirjeessään Timoteukselle hän tunnusti, miten suurta armoa hänelle oli osoitettu, ja ilmaisi myös, miksi hänelle voitiin antaa anteeksi. Me luemme: ”Minulle osoitettiin . . . armoa, koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa.” (1. Tim. 1:13) Huomaa, että ennen kääntymystään Paavali ei tietensä taistellut Jumalaa ja Kristusta vastaan. Hän oli tietämätön, sokea Jumalan Poikaa koskevan totuuden suhteen, ja siksi hänellä ei ollut uskoa Jeesukseen Kristukseen. Sen vuoksi kuoleva Stefanus, jonka murhan Paavali hyväksyi, vetosi myös Paavalin puolesta: ”Jehova, älä lue heidän syykseen tätä syntiä.” (Apt. 7:60) Paavali halusi sydämestään tehdä oikein, kuten hänen intonsa juutalaisen perinteen puolesta ja hänen tiukka fariseusten opetuksen noudattamisensa ilmaisevat. – Fil. 3:5, 6.

Niinpä kun Jeesus Kristus itse osoitti ymmärtämystä vainooja Saulusta kohtaan, Saulus ei epäröinyt muuttaa elämäntapaansa. Pian hän itse oli vihattujen, vainottujen ja herjattujen Jumalan Pojan opetuslasten joukossa. – Apt. 9:3–25; 18:5, 6.

Paavalin tapaus voi olla rohkaisuna kaikille niille, jotka ovat voineet tietämättömyydessään taistella Jumalaa ja Kristusta vastaan. Heidän jumalanpilkkansa ja herjaava puheensa voidaan antaa heille anteeksi, jos he katuvat. Apostoli Paavali itse korosti tätä voimakkaasti sanoessaan: ”Luotettava ja täyden hyväksynnän ansaitseva on se sana, että Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Näistä minä olen huomattavin. Minulle osoitettiin kuitenkin armoa siitä syystä, että Kristus Jeesus voisi minussa huomattavimmin osoittaa kaiken pitkämielisyytensä näytteeksi niille, jotka tulevat perustamaan uskonsa häneen, mikä koituu ikuiseksi elämäksi.” – 1. Tim. 1:15, 16.

Miten sitten joku voi syyllistyä anteeksiantamattomaan syntiin? Ihmiset, jotka täysin tietensä tahallaan vastustavat Jumalaa ja Kristusta, salaavat totuuden ja julistavat valheita, syyllistyvät syntiin Jumalan henkeä vastaan – syntiin jota ei voida antaa anteeksi. Juuri näin jotkut fariseukset tekivät Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen aikoina. He näkivät omin silmin Jeesuksen Kristuksen kautta toimivan Jumalan hengen aikaansaamat ihmeet ja voimateot. Mutta he kieltäytyivät kirkastamasta Jehova Jumalaa. Itsekkäistä syistä he väittivät Jumalan Kristuksen välityksellä suorittamia tekoja Saatanan teoiksi. Tällä tavoin he tekivät syntiä Jumalan henkeä vastaan. – Matt. 12:24–32.

Myös toiset Raamatun kertomat tapaukset valaisevat sitä, että jotkut uskonnolliset johtajat asettuivat tahallaan vastustamaan pyhän hengen toimintaa. Kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, he päättivät surmauttaa Jeesuksen. (Joh. 11:47–53) Mutta ei siinä kaikki. Raamattu kertoo lisäksi: ”Ylipapit neuvottelivat nyt tappaakseen Lasaruksenkin, koska hänen takiaan monet juutalaiset menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.” – Joh. 12:10, 11.

Myöhemmin kun haudalle määrätyt sotilasvartijat toivat tiedon, että Jeesus oli herätetty kuolleista, ylipapit päättivät salata tosiasiat. Mitä he tekivät? Raamattu vastaa: ”Kun nämä olivat kokoontuneet vanhinten kanssa ja pitäneet neuvottelun, he antoivat riittävän määrän hopearahoja sotilaille ja sanoivat: ’Sanokaa: ”Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänet meidän nukkuessamme.” Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me taivutamme hänet ja vapautamme teidät huolesta.’” – Matt. 28:11–14.

Raamattu osoittaa siis selvästi, että synti henkeä vastaan sisältää toimimisen tieten ja tahallaan pyhän hengen toiminnan kiistattomia todisteita vastaan, kuten ylipapit ja jotkut fariseukset toimivat Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen aikoina. Mutta kenelle tahansa, joka tietämättömyydessään voi syyllistyä jumalanpilkkaan tai herjaavaan puheeseen Jumalaa ja Kristusta vastaan, voidaan antaa anteeksi, jos hän on aidosti katuva. Joka tapauksessa koska on mahdollista pilkata Jumalan henkeä, on erittäin tärkeätä pysyä niin kaukana syntisestä puheesta kuin on mahdollista. (Jaak. 3:2–10) Meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään apostoli Paavalin esimerkkiä hänen kääntymyksensä jälkeen. Hän sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” – 1. Kor. 9:27.