joka saastui pakanallisesta kreikkalaisesta filosofiasta ja vajosi yhä enemmän suullisiin perimätietoihin, mitkä tekivät Jumalan Sanan tyhjäksi, vaikka he pitivätkin kiinni Lain ulkonaisista piirteistä.

Uskonnolliset johtajat tulivat erittäin omavanhurskaiksi, korottivat itseään Jehovan nimen ja Sanan sijasta ja katselivat halveksivasti yhteistä kansaa, josta alhaisimmat olivat veronkerääjät ja portot. Tarvittiin tosiaan kipeästi parannustyötä, jos heidän piti olla valmiit tunnustamaan ja ottamaan vastaan Messiaansa, kun hän saapui!

Saarnatessaan kipeästi tarvittua katumussanomaa Johannes Kastaja ei säästänyt ketään. Hän ei opettanut ainoastaan veronkerääjiä olemaan pyytämättä liikaa eli kiskomatta, mikä oli yleistä siihen aikaan, eikä vain käskenyt sotilaita olemaan vaivaamatta tai väärinsyyttämättä ketään ja tyytymään siihen, mitä heille annettiin, jne., vaan hän myöskin nuhteli julkisesti ja toistamiseen kuningasta, Herodes Antipasta, tämän haureellisen avioliiton takia Herodiaan kanssa sanoen hänelle: ”Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa.” Ja hän syytti erityisesti aikansa uskonnollisia johtajia käyttäen samanlaista kieltä, mitä Jeesus käytti myöhemmin heistä: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen [katumuksen] soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’, . . . Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” – Mark. 6:18; Luuk. 3:7–14.

JOHANNEKSEN KASTEEN MERKITYS

Johannes myöskin kastoi saarnansa yhteydessä. Miksi? Ottiko se joko kirjaimellisella tai kuvaannollisella tavalla pois kastettujen israelilaisten synnit? Kristikunta yleensä ajattelee näin, koska useimmat uskonnot opettavat, että kaste on Aadamilta perityn synnin poispesemistä varten. Mutta Raamattu ei tue kuitenkaan tällaista johtopäätöstä.

Huomattakoon ensinnäkin, että Johannes lähetettiin ainoastaan Israelin kansan luo valmistamaan sitä sen Messiasta varten. (Apt. 13:24) Huomaa lisäksi, että Johanneksen kaste oli aivan erilainen kuin se, mikä suoritettiin Jeesuksen nimessä, sillä Paavali ei olisi muuten uudelleenkastanut eräitä opetuslapsia Efesossa Kristuksen Jeesuksen nimessä, vaan olisi ollut tyytyväinen siihen, että he olivat saaneet Johanneksen kasteen. (Apt. 19:1–6) Koska Johanneksen saarnaamisen tarkoitus oli aikaansaada sydämen muutos, katumus, israelilaisten valmistamiseksi heidän Messiastaan varten, niin Johannes kastoi tämän tosiasian julkiseksi tunnustukseksi ne, jotka katuivat siten ja tunnustivat syntinsä. Katuminen aiheutti ”syntien anteeksisaamisen”, mutta kaste tapahtui heidän katumisensa tähden eli sillä ehdolla ja oli merkki eli kuvaus siitä, katumuksesta.

Varsinkin Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten nykyiset käännökset tekevät tämän selväksi. Niiden mukaan Johannes Kastaja sanoi, niinkuin on kerrottu Matteuksen 3:11:nnessä: ”Minä kastan toisaalta teidät vedellä teidän katumuksenne takia.” (Um) ”Minä kastan teidät vedessä teidän katumisenne merkiksi.” (Ak) ”Minä kastan teidät vedessä teidän katumuksenne kuvaukseksi.” (C. B. Williams) Luukas sanoo nykyisten käännösten mukaan 3:3:nnessa, että Johannes Kastaja tuli tai meni kaikkialle ”saarnaten niiden kastamista, jotka katuivat saadakseen synnit anteeksi” (Um); ”saarnaten kastetta katumuksen ehdolla” (Williams); ”julistaen kastetta, minkä ohella ihmiset katuivat saadakseen syntinsä anteeksi”. – Knox.

Sama merkitys käy ilmi siitä tavasta, millä nämä kääntävät Paavalinkin sanat, jotka hän lausui efesolaisille Johanneksen kasteesta, kuten on kerrottu Apostolien tekojen 19:4:nnessä: ”Johannes kastoi katuvien kasteella [reunam. katumuksen kasteella].” (Um) ”Johanneksen kaste oli katumuksen merkkinä.” (Ak) ”Johannes kastoi kasteella, mikä oli katumuksen ilmaus.” (Williams) Edelläolevat osoittavat selvästi, että kasteella kuvattiin syntisen katumustekoa eikä Jumalan anteeksiantamista.

Williamsin käännöksen eräästä alaviitteestä käy ilmi, että varhaiskristityt käsittivät näin asian, kun hän selittää Apostolien tekojen 2:38:nnen käännöstä seuraavasti: ”Teidän täytyy katua – ja kastettakoon kukin teistä sen ilmaisemiseksi Jeesuksen Kristuksen nimessä – jotta saisitte syntinne anteeksi.” Alaviite sanoo, että selityslause ”sen ilmaisemiseksi” ”käy ilmi tekstiyhteydestä sekä menettelytavasta varhaisessa kirkossa”.

Koska Johannes kastoi ”katumuksen kasteella”, niin hän ei voinut ymmärtää, miksi Jeesus tuli hänen luokseen kastettavaksi: ”Minunhan tarvitsee tulla sinun kastamaksesi, ja sinäkö tulet minun luokseni?” Jeesus ei ottanut aikaa selittääkseen, vaan sanoi yksinkertaisesti: ”Salli niin olla tällä kertaa, sillä siten sopii meidän toteuttaa kaikki, mikä on vanhurskasta.” – Matt. 3:13–15, Um.

Miksi Jeesus tahtoi välttämättä tulla kastetuksi, vaikka hänellä ei ollut mitään kaduttavia syntejä? Minkä merkityksen Raamattu liittää hänen kasteeseensa? Me kehoitamme lukijaa katsomaan seuraavaa kirjoitusta saadakseen vastauksen näihin ja toisiin samanlaisiin kysymyksiin.

Suositulle puolelle asettuminen

Politiikkaan sekaantuminen voi hämmentää jonkin uskonnon. Ottakaamme esimerkiksi eräs 143 vuotta sitten sattunut tapaus, jolloin katolinen pappi Miguel Hidalgo y Costilla johti Meksikon vapaussotaa. Espanja, mistä Meksiko halusi vapautua, oli erityisesti katolinen, ja pappisvalta oli sen puolella. Neljä piispaa vaivasi Hidalgoa kirkon säännöksen ankarimmalla kirouksella, Si quis suadente diabolo, ja arkkipiispa tuki heitä.

Mutta Hidalgo on nyt kumminkin kansallissankari, ja Meksiko vietti hänen syntymänsä toista satavuotisjuhlaa viime vuonna. Katolisia viranomaisia on vaadittu antamaan virallinen lausunto, vieläkö tuo kirkonkirous on voimassa, ja katoliset kirjoittajat yrittävät selittää, että koska nuo piispat syrjäyttivät eräitä muodollisuuksia, niin heidän toimintansa ei ollut pätevä eikä kirkonkirous astunut koskaan todellisuudessa voimaan.