Jehovan auttaja ja uuden maailman yhteiskunta
KRISTUS Jeesus antoi juuri ennen Isänsä luo kohoamistaan opetuslastensa tehtäväksi saarnata hyvää uutista koko asutussa maassa ja tehdä opetuslapsia ja kastaa heidät. Hän lisäsi sitten: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, asiainjärjestelmän loppuunsaattamiseen saakka.” (Matt. 28:20, Um) Mitä hän tarkoitti näillä sanoilla? Hän ei voinut olla heidän kanssaan suinkaan ruumiillisesti, sillä hän oli istuva Isän oikealla puolella taivaassa. Olisivatko sitten vain hänen mielensä tai hänen ajatuksensa kääntyneet heidän puoleensa, niin kuin me sanomme nyt olevamme jonkun kanssa hengessä kohdistaen pelkästään henkisesti mielemme ajattelemaan jotain henkilöä tai ryhmää?
Kun luemme Luukkaan kertomusta tuosta samasta tapahtumasta (Luuk. 24:48, 49; Apt. 1:4, 5, Um), niin Jeesuksen lausunto tulee meille selväksi: ”Teistä on tuleva näitten asioitten todistajia. Ja katso, minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Pysykää te kuitenkin kaupungissa, kunnes teidät puetaan korkeudesta tulevalla voimalla.” ”Ja hänen kohdatessaan heidät hän antoi heille määräyksen: ’Älkää poistuko Jerusalemista, vaan odottakaa jatkuvasti sitä, mitä Isä on luvannut, mistä te kuulitte minulta, koska Johannes tosin kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan pyhässä hengessä muutamia päiviä tämän jälkeen.’”
Kaukana siitä, että Jeesus vain kiinnittäisi mielensä heihin ja jättäisi heidät orvoiksi, niin sanoaksemme, Jehova käyttää häntä lähettämään hänen seuraajilleen auttajan eli lohduttajan eli puoltajan (paracletos, kreikaksi). Hänen selityksensä auttajasta ja sen toiminnasta seurakunnan hyväksi, minkä selityksen hän esitti sinä yönä, jona hänet petettiin, on hyvin kiinnostavaa luettavaa.
EI PERSOONA
Useimpien uskontokuntien papit väittävät rohkeasti, että auttaja on kolminaisuuden kolmas persoona. He sanovat otaksutussa viisaudessaan, että niin salaperäiseltä kuin saattaneekin kuulua, niin ”hän” on tasavertainen voimassa, olemuksessa ja iankaikkisuudessa Isän ja Pojan kanssa. Katsoen halveksien hengellistä nenänvarttaan pitkin niitä, jotka ovat kyllin rehellisiä myöntääkseen, että kolminaisuusoppi ei ole järkevä, he eivät suvaitse vastata teräviin kysymyksiin, mitkä saattaisivat osoittautua hämmentäviksi, vaan koettavat vaientaa kaiken sellaisen vastustuksen sanomalla ylväästi, että nuo opit eivät ole järjettömiä, mutta saattavat mennä yli järjen, yli sinun järkesi. Tässä on kumminkin lisää kysymyksiä, mitkä vaativat heitä osoittamaan ”viisautensa” antamalla vastaukset niihin. Jos auttaja on persoona ja yhdenvertainen Isän ja Pojan kanssa, niin mikä hänen suhteensa heihin on sitten? Onko hän toinen poika? Veli? Kristuksen Jeesuksen kaksoisveli? Jos hän on se, niin missä merkityksessä Jeesus on Isän ”ainoasyntyinen”?
Raamattu antaa luotettavan tiedon auttajasta eivätkä papit. Ensiksikin kreikan kieli, mikä on Kristillisten Kirjoitusten alkukieli, on täsmällistä kieltä. Kreikkalaisilla oli sana ilmaisemaan jonkin ajatuksen täsmällinen merkitys eli vivahdus, minkä he tahtoivat esittää, ja kristilliset kirjoittajat tunsivat hyvin tuon kielen. He kirjoittivat sen lisäksi henkeytyksestä ja valitsivat niin ollen varmasti oikeat sanat ilmaisemaan totuuden selvästi.
Huomaa, miten suvuttomuus auttajasta puhuttaessa osoittaa, ettei se ole persoona: ”Ja minä pyydän Isältä, ja hän antaa teille toisen auttajan olemaan kanssanne iankaikkisesti, totuuden hengen, mitä maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä eikä tunne sitä. Te tunnette sen, koska se pysyy teidän luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:16, 17, Um; myös Ak, ED, Ro) ”Kun se auttaja saapuu, minkä minä lähetän teille Isältä, totuuden henki, mikä lähtee Isästä, niin se todistaa minusta.” (Joh. 15:26, Um; myös ED, As) ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Sen tähden, koska hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, niin hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette.” – Apt. 2:32, 33, Um; myös KJ, Ts, Mo, Dy jne.
Jeesus käytti tosin miessukua sanoessaan pyhää henkeä auttajaksi, paracletos, mutta sellaisten samoin kuin monien muiden samanlaisten kohtien tekstiyhteys, joissa pyhä henki mainitaan, osoittaa jälleen, ettei se ole persoona. Kuvaillessaan auttajalta saatavia etuja Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille kuitenkin totuuden. Teidän hyväksenne minä menen pois. Sillä jollen minä mene pois, niin ei auttaja suinkaan tule teille, mutta jos minä menen pois, niin minä lähetän hänet teille. Mutta kun hän saapuu, niin hän antaa maailmalle vakuuttavan todistuksen synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta: ensi sijassa synnistä, koska he eivät usko minuun; sitten vanhurskaudesta, koska minä menen Isän luo ettekä te näe minua enää; sitten tuomiosta, koska tämän maailman hallitsija on tuomittu.” (Joh. 16:7–15, Um) Jeesus personoi tässä hengen auttajaksi, mikä tapa on tuttu Raamatun lukijoille. – Tuom. 9:8–15.
Tänä elektroniaikana pitäisi meille olla helppoa käsittää, että hengetön voima eli energia voi ”puhua” mitä se kuulee, samoin kuin tehdä monia muitakin ihmeellisyyksiä. Ihminen voi puhua radion ja television välityksellä, ja etäinen ja hajallaan oleva joukko saattaa nähdä hänet, kun sen vastaanottimet on viritetty tuolle nimenomaiselle lähetysaaltopituudelle. Ihminen voi nyt nähdä pimeässä elektroni-”kissansilmänsä” avulla. Kukaan ei väittäisi kuitenkaan nykyään, että sähkö, mikä on nykyisen elektronitieteen perusteena, on persoona. Se on yksinkertaisesti Jehovan luoma näkymätön voima eli energia, mitä ihminen on oppinut kahlehtimaan.
Niin on pyhä henkikin. Se on Jehovan näkymätön voima eli energia, minkä välityksellä hän toimii kaikkeudessa ja toteuttaa tahtonsa. Juuri tämä ylhäältä tuleva voima aikaansai ne mahtavat teot, joita muinaiset Jehovan palvelijat suorittivat, ja se henkeytti profeetat kirjoittamaan Heprealaiset Kirjoitukset. Sen piti toimia nyt Kristuksen Jeesuksen kautta erikoisella tavalla hänen opetuslapsiinsa nähden. Sen Lähettäjä, Jehova, hallitsee aina täysin sen toiminnan.
Tuo luvattu auttaja tuli helluntaina, muutamia päiviä myöhemmin. ”Ja äkkiä tuli taivaasta niin kuin hulmahtavan navakan tuulen kohahdus, ja se täytti koko talon, missä he istuivat. Ja kuin tuliset kielet tulivat näkyviin ja jakautuivat heille, ja yksi asettui kunkin heidän päälleen, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kieliä, niin kuin henki soi heidän esittää lausuntoja.” (Apt. 2:2–4, Um) Heidät kastettiin hengessä ja siitettiin Jumalan henkipojiksi, he täyttyivät hengellä. Heihin vuodatettiin siten Jehovan vahvistava voima eikä persoona. Se toimi siitä pitäen puoltajana heidän hyväkseen ja auttajana heidän jatkaessaan tehtäväänsä.
ERILAISIA VAIKUTUKSIA
Varhaisseurakunnan saamiseksi järjestetyksi ja vankkaan alkuun työssään tarvittiin monenlaista, ja auttaja teki sen mahdolliseksi. Paavali selittää: ”Sitten on olemassa moninaisia lahjoja, mutta sama henki; ja on olemassa moninaisia palvelustehtäviä ja kuitenkin sama Herra; ja on olemassa moninaisia toimintamuotoja, ja kuitenkin sama Jumala suorittaa kaikki nämä toiminnat kaikissa ihmisissä.” (1. Kor. 12:4–6, Um) Seurakunnan eri jäsenille annettiin eri lahjoja, niin että jotkut voivat opettaa, toiset ennustaa ja toiset järjestää Jerusalemissa olevien apostoleitten ja vanhempien toimiessa koko seurakunnan yhdistävänä hallitsevana elimenä. Apostolien kautta voitiin siirtää toisillekin eräitä hengen lahjoja.
Itse hengen vuodatus oli vakuuttava todistus silloiselle maailmalle Juudan kansan synnistä erityisesti Jumalaa ja hänen Poikaansa vastaan ja osoitti tuon kansan kuuluvan osana Saatanan asiainjärjestelmään. Se todisti Pojan vanhurskauden, koska hänet oli herätetty kuolleista. Ja tämä ylhäältä tuleva toimiva voima tuli hänen kauttaan, mikä osoitti Isän hyväksyneen hänet. Nyt langetettiin tuomio ”tämän maailman ruhtinasta” vastaan, sillä hän oli epäonnistunut yrittäessään tuhota Kristuksen Jeesuksen nuhteettomuuden ja oli tehnyt oman tuhonsa kaksinkertaisen varmaksi.
Helluntai merkitsi vain Jeesuksen sanojen täyttymisen alkua. Syntiä ja vanhurskautta ja tuomiota koskevaa sanomaa saarnattiin Pietarin ollessa alussa puhemiehenä ensiksi Jerusalemissa ja sitten ympäri maailmaa. Jumalan totuutta synnin syystä ja hänen toimenpiteestään sen vaikutuksen poistamiseksi julistettiin yhdessä sen tiedon kanssa, mikä koski meidän katumistamme ja sen menettelyn valitsemista, mikä johtaa vanhurskaaksi julistamiseen uskon kautta Kristukseen Jeesukseen. Saarnattiin suurta kysymystä: kaikkeudenyksinvaltiutta ja tulevaa vihan päivää sekä Jehovan tuomion toimeenpanoa, ja tämä saarnaamistyö on jatkunut tähän hetkeen asti, jolloin se on saavuttanut suurimman voimakkuutensa ja laajuutensa.
Hyvä uutinen vietiin auttajan ohjauksesta kansoille, niin että sekä juutalaiset että pakanat saattoivat tuntea Jumalan ja tulla hyväksytyiksi seurakuntaan. Korneliuksesta ja hänen perheestään tuli ensimmäiset Jumalan armon pakanavastaanottajat. Henki pani sitten Paavalin tekemään lähetystyötä kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa, kun taas Pietari ja toiset apostolit keskittyivät Palestiinan alueelle ja Itään.
Ylhäältä tulevan hengen avulla kävi hyvän uutisen ja sen julistamisen rohkea puolustaminen ja laillinen vahvistaminen mahdolliseksi. Auttaja teki tunnetuksi Jehovan tahdon oppi- ja moraaliasioissa. Se pani ennustamaan pian ja etäisessä tulevaisuudessa tapahtuvia asioita. – Apt. 4:18–20; 5:32; 10:18, 44; 21:4, 11.
ENKELTEN ASEMA
Jehova ei ehkäissyt enkeleitä palvelemasta maallisten palvelijoittensa hyväksi ja yhteydessä lähettäessään auttajan. He palvelivat jatkuvasti, ja he näyttivät monissa tapauksissa olevan suoranaisesti vastuussa hengen toiminnasta jossain erikoistapauksessa. Kun apostolit vapautettiin vankilasta, niin enkeli, joka vapautti heidät, myöskin neuvoi heitä jatkamaan saarnaamistoimintaansa. Eräs Jumalan enkeli pani Filippuksen ottamaan yhteyden etiopialaiseen ja käännyttämään hänet. Kornelius sai ohjeen asettua kosketukseen Pietarin kanssa erään enkelin välityksellä. Enkeli neuvoi ja lohdutti Paavalia eräässä tilaisuudessa. Kristus Jeesus lähetti enkelinsä viemään Jumalan ilmestyksen Johannekselle kerrottavaksi Raamatun viimeisessä kirjassa. – Apt. 5:19, 20; 10:3; 8:26; 27:23, 24; Ilm. 1:1.
Me olemme nyt Herramme parousían ajassa. Ennustukset osoittavat selvästi, että monien enkelten piti seurata häntä ja että heidän piti suorittaa palveluksia uuden maailman yhteiskuntaa silmälläpitäen. He ovat elonkorjaajia, he kokoavat pois kaiken, mikä häiritsee Jehovan palvelijoitten järjestöä maan päällä. Auttaja toimii yhä Jehovalle antautuneitten keskuudessa ja suorittaa samanlaisia palveluksia kuin helluntainakin, vaikka ihmelahjat loppuivatkin apostolien kuollessa. Jooelin ennustuksen (2:28, 29) lopullisessa täyttymyksessä vuodatettiin henkeä v. 1919 perustettaessa uutta maailmaa ja jälleen v. 1922, mikä vastasi vuosina 33 ja 36 jKr. tapahtuneita kahta hengenvuodatusta. Tämä on johtanut Jumalan seurakunnan jäsenmäärän täydennykseen ja ”laittomuuden [eli synnin] ihmisen” ilmaantumiseen, kun enkelit suorittavat työtään kooten pois laittomat, jotka vastustavat henkeä. – 2. Tess. 2:3–8.
Ne, jotka ovat työskennelleet uuden maailman yhteiskunnan mukana kymmenen, kaksikymmentä tai useampia vuosia, ovat nähneet vakuuttavia todisteita pyhän hengen toiminnasta oppaana ja neuvonantajana. Yhdellekään ihmiselle ei voida antaa kiitosta totuuksien ihmeellisestä virtaamisesta: Valtakunnan perustamisnäystä, Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden kunniaansaattamisesta, uudesta nimestämme, ”suuresta joukosta” jne. Teokraattista järjestöä koskevia ratkaisuja, väärien uskonnollisten tapojen hylkäämistä, Gilead-koulun toimintaa ja lähetystyön kasvua ei saavuteta eikä toteuteta puhtaasti inhimillistä järkeä ja päättelemiskykyä käyttäen. Suuret lailliset voitot, mitkä ovat tulleet kovin lukuisiksi ja mitkä ovat puolustaneet ja laillisesti vahvistaneet oikeuttamme laajentaa tosi palvontaa, ovat todellisuudessa Jehovan voittoja. Hän vakuuttaa meille, että se ei tapahdu väellä eikä voimalla, vaan hänen hengellään. – Sak. 4:6.
Me kaikki, jäännös yhdessä ”muiden lampaitten” kanssa, saarnaamme nyt auttajan opastuksella lopullista vakuuttavaa sanomaa synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta. Jehova ei ota pois tätä henkeä. (Jes. 59:21) Anna sen siis vallita itsessäsi vapaasti ottaessasi jatkuvasti vastaan sen hyötyä. ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys ja Jumalan rakkaus ja osallisuus pyhään henkeen seuratkoon kaikkia teitä.” – 2. Kor. 13:14, Um.