Puhtaan, saastuttamattoman palvonnan riemuvoitto
”Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.
1. Mikä taistelu on lähellä ja kenen voitto varma?
JEHOVA antaa haasteen kaikille tämän maailman jumalille. Kun muistamme, että yksin Intiassa eli Hindustanissa on noin 330 miljoonaa jumalaa ja jumalatarta, ja kun sitten otamme toisten maitten uskontojen jumalat huomioon, niin näemme, että on kysymys miljoonista jumalista, näkyvistä ja näkymättömistä, yhtä Jumalaa, Jehovaa, vastaan. Jumalten taistelu on lähellä. Kysymys on: Kuka saa riemuvoiton? Aikaisempien otteluitten tulosten tukema vastaus on varma: Taistelu johtaa ainoastaan yhteen lopputulokseen, ja Jehova saa riemuvoiton Jumalana, kaikkeuden ainoana elävänä tosi Jumalana!
2, 3. Mitä materialistit kieltävät, mutta mikä heidän täytyy myöntää?
2 Kommunistit ja jumalankieltäjät yleensä, epäilijät, epäuskoiset ja tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan ovelat materialistit pilkkaavat, kun puhutaan jumalten sodasta. He sanovat, että ne jumalat, jotka ovat olemassa, ovat ainoastaan ihmisten mielessä, joten tuollaisten kuviteltujen jumalien sota on naurettava. Mutta kaikkien noitten materialististen ihmisten täytyy myöntää, että näiden jumalten palvonta on todellisuus nykyisessäkin maailmassa ja että usko noihin jumaliin ja niiden palvonta on näytellyt voimakasta osaa kaikkien kansojen kohtalon tiellä ilman yhtään ainoaa poikkeusta.
3 Kieltäkööt nuo materialistit näkymättömien, henkijumalien, olemassaolon, mutta heidän täytyy kumminkin myöntää, että monet nykyään elossa olevat miehet ja naiset on kohotettu jumalten asemaan ihmisten keskuudessa; heitä jumaloidaan ja kunnioitetaan ja tervehditään pelastajina ja maailman hyväntekijöinä. Tämä ei koske ainoastaan poliittisia henkilöitä, kuten Neuvostoliiton pääministeriä Stalinia, vaan myöskin uskonnollisia henkilöitä, kuten Vatikaaninkaupungin paavia, jota palvotaan ja jolle annetaan jumalan sijaisen arvonimi, samoin kuin Tiibetin suurta dalai-lamaa. Kaikki asioihin perehtyneet ihmiset tietävät, että keisari Hirohito julisti niin äskettäin kuin joulukuun 31. p:nä 1945 keisarillisessa uuden vuoden julistuksessa, että Japanin tenno eli keisari ei olekaan jumala. Tämä jokaiseen japanilaiseen sanomalehteen painettu julistus käski ihmisiä unohtamaan sen ”väärän käsityksen, että Keisari on jumala ja että Japanin kansa on toisia rotuja korkeampi ja määrätty hallitsemaan maailmaa”. Eräs New Yorkin Timesin otsikko kuului: ”Eräs ’Jumala’ kieltää jumaluutensa”, ja kumminkin pysyvät monet japanilaiset nytkin siinä shintolaisessa uskossa, että heidän keisarinsa on jumala, ”Taivaan Poika”, joka on tullut alas ”Aurinkojumalattaren” luota. (New Yorkin Times, tammik. 6. 1946) Mutta samalla kun yhdeltä jumalalta, jonka palvonta vaikutti kerran voimakkaasti Japanin kansan elämään, riistetään hänen jumaluutensa ankarilla tosiasioilla, niin lukemattomat ihmiset rupeavat pelkäämään sitä nykyistä menettelyä, minkä avulla poliittinen valtio korotetaan jumalaksi ja sen huomattavista henkilöistä ja vertauskuvista tehdään jumalia ja epäjumalia, joita palvotaan. Tähän palvontaan temmataan mukaan materialistismielisetkin ihmiset. Kun he leimaavat toisten jumalat vääriksi ja kuvitelluiksi, niin heidät itsensä havaitaan samalla syypäiksi siihen, että he tekevät itselleen jumalia oman mielensä ajatusten ja halujen mukaisesti.
4. Mitä Raamattu opettaa niistä näkymättömistä, joita tämä maailma palvoo jumalina, ja miten väärät jumalat on pantu taistelemaan toisiaan vastaan?
4 Sanokoot kaikkia niitä ”vääriksi jumalaksi” sellaiset ihmiset, joilla on arvostelukykyä nähdäkseen, etteivät sellaiset ole mitään jumalia eivätkä ne ansaitse tulla kohdelluiksi jumalina. Mutta Jehovan kirjoitettu Sana, Pyhä Raamattu, varoittaa meitä, että on olemassa tämän pahan maailman jumala, joka harjoittaa sokaisevaa vaikutusvaltaansa kaikkiin tämän maailman ihmisiin, ”joiden joukossa”, kuten luemme, ”tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut epäuskoisten mielen, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan ihanan hyvän uutisen valo ei loistaisi läpi”. (2. Kor. 4:4, Um) Me luemme Raamatusta myöskin seuraavaa: ”Mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.” (1. Kor. 10:20) Raamattu, Jehovan Sana, opettaa täten, että on olemassa yli-inhimillisiä, näkymättömiä henkipersoonia, joita kaikki tämän maailman kansat palvovat jumalina, ja että nämä ovat sen ruhtinaan eli hallitsijan, Saatana Perkeleen, alaisuudessa olevia ilkeitä paholaisia, joka on ihmisten mielen suuri sokaisija. Näiden ja heitä edustavien epäjumalien palvominen on väärää palvontaa. Kaikkina aikoina on ollut taistelu näiden väärien jumalienkin kesken, kun kansa on ryhtynyt sotaan toista kansaa vastaan ja vedonnut jumalaansa tai jumaliinsa, jotta hän tai he auttaisivat sitä tuon toisen kansan jumalaa tai jumalia vastaan, yllyttäen siten jumalat jumalia vastaan. Voitto luettiin voittaneen kansan jumalien kunniaksi.
5. Miten Rooman valtakunta suhtautui monien jumalien ongelmaan ja miksi siten, mutta mitä jumalaa se ei pystynyt kohtelemaan siten?
5 Mutta Rooman valtakunta antoi tunnustuksensa kaikkien niiden kansojen jumalille, jotka se valloitti ja yhdisti itseensä. Se teki näin ovelasti pitääkseen alistamansa kansat paremmassa mielentilassa. Se koetti luoda yhteensulatetun uskonnon, joka olisi sisältänyt kaikki valtakunnan tunnustamat jumalat. Samalla kun se salli kärsivällisesti jokaisen valtakunnassa asuvan valita omat paikallisjumalansa palvottavikseen, se asetti keisarinkin jumalaksi. Se vaati ihmisiä palvomaan häntä heille kaikille yhteisenä jumalana. Se sitoi tällä tavalla eri suunnille ulottuvan valtakunnan kiinteämmin yhteen. Mutta oli kuitenkin yksi jumala, jota tuo valtakunta ei ottanut pantheoniinsa eli jumaltensa temppeliin. Tämä jumala oli Jehova, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Mooseksen ja kaikkien uskollisten profeettojensa ja palvelijainsa, Jeesuksen Kristuksen ja hänen uskollisten seuraajainsakin, Jumala. Neljännellä vuosisadalla jKr. hallinnut keisari Konstantinus yritti liittää Jeesuksen Kristuksen Rooman valtakunnan pantheoniin sulattamalla pakanauskonnon aikansa turmeltuneeseen kristillisyyteen. Mutta uskolliset kristityt, jotka pitivät kiinni Pyhästä Raamatusta, kieltäytyivät jyrkästi tunnustamasta moista sekaannusta. He pysyttelivät erossa siitä.
6. Minkä asenteen tosi kristityt ottavat jumalten taistelussa, niinkuin on osoitettu 1. Korinttolaiskirjeen 8:4–7?
6 Tosi kristityt – emmekä me tarkoita tällä kristikuntaa – tunnustavat palvoen Jumalakseen sen Ainoan, jonka Jeesus Kristuskin tunnusti ja jota hän palveli Jumalana ja joka on hänen taivaallinen Isänsä, Jehova. Ilmaisten tämän tosi kristittyjen tinkimättömän asenteen apostoli Paavali kirjoitti heille: ”Tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa. Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa.” (1. Kor. 8:4–7) Tämän mukaisesti on aina vallinnut ristiriita Jehovan, Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän, palvonnan ja kaikkien tämän maailman, kristikunnankin, niin sanottujen ”jumalien” palvonnan välillä. Ainoan tosi Jumalan Jehovan palvonta on tosi palvontaa.
7. Mikä kysymys on Jehovan palvojien edessä, ja miten siihen vastataan?
7 Lukumäärältään monia tuhansia kertoja tämän maailman tällaisia jumalia palvovia vähäisempinä ovat ne, jotka palvovat Jehovaa ainoana Jumalana, nyt saman kysymyksen edessä kuin kaikkina ihmiskunnan historian menneinä kuutenatuhantena vuonna: Säilyykö heidän palvontansa? Saako se riemuvoiton? Tähän kysymykseen annettavasta vastauksesta ei voi olla mitään epävarmuutta. Ainoa elävä tosi Jumala Jehova saa riemuvoiton vääristä jumalista, vaikka heitä onkin miljoonia luvultaan. Jehova Jumalan tosi palvonta saa siis riemuvoiton kaikesta väärästä palvonnasta ja jää yksin olemaan. Tämän riemuvoiton päivä on hyvin lähellä.
USKONTO TUOMIOLLA
8, 9. Miksi väärä uskonto kärsii nyt pilkkaa?
8 Ei ole liioittelua sanoa, että kaikki uskonto on nyt häväisty, niin tosi kuin vääräkin. Väärä uskonto kärsii pilkkaa ulkokultaisuutensa, tietämättömyytensä ja hämmennyksensä ja sen turmeltuneisuuden ja oppimattomuuden takia, mihin se on jättänyt ihmiset, pyrkimystensä ja menettelytapojensa epäonnistumisen takia ja siksi, että sillä ei ole mitään varmaa valon sanomaa osoittamaan ihmisille tietä puhtaaseen, menestykselliseen, onnelliseen, rauhaisaan ja turvalliseen maailmaan. Väärä uskonto on tämän alhaisen maailman liittolainen ja erottamaton osa ja taistelee sen kanssa ainoaa elävää tosi Jumalaa vastaan. Kristikuntakin tekee niin. Se vaatii tätä nimitystä, koska se sanoo olevansa se alue, missä kristillisyyttä harjoitetaan, mutta se on täynnä niitä, jotka ’rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa ja joilla on jumalisen antaumuksen muoto, mutta jotka osoittautuvat vääriksi sen voimaan nähden’. Raamattu, mikä kristikunnalla on, on todistajana sitä vastaan ja tuomitsee sen luopiokristillisyyttä harjoittavaksi. Se kärsii, mutta se johtuu siitä, että se ei ole ottanut vaarin apostoli Pietarin varoituksesta: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään.” – 2. Tim. 3:1–5; 1. Piet. 4:15; 2:20.
9 Sekä kristikuntaan että pakanamaailmaan nyt kohdistuva pilkka ei ole sentähden perusteeton, vaan ansaittu. Tätä uskontoa silmällä pitäen kaiutettiin ensin Lontoossa, Englannissa, vuonna 1938 tätä iskulausetta: ”Uskonto on ansa ja kiristysryöstöä. Palvelkaa Jumalaa ja Kristus-Kuningasta.”
10. Mitä erotusta monet eivät tee, mutta miten sanojen ”kristitty” ja ”kristillisyys” tarkastelu osoittaa tämän eron sopivaksi?
10 Koska ihmiset eivät tee yleensä eroa väärän ja oikean välillä ja koska maailmallinen uskonto on tehnyt itselleen vihatun nimen, niin on viime vuosina oltu taipuvaisia välttämään ”uskonto”-sanan käyttämistä totuuden ja Jehova Jumalan järjestön yhteydessä. Mutta luopiokristikunta on aiheuttanut suurta pilkkaa myöskin nimitykselle ”kristillisyys”, mihin se väittää omaavansa yksinomaisen oikeuden. Jos meidän pitäisi välttää jotakin nimitystä vain sen häpeän ja moitteen tähden, mitä kristikunta on epäoikeudenmukaisesti tuottanut sille, niin voisimme yhtä hyvin välttää nimitystä ”kristillisyyskin” ja kieltää nimittämästä itseämme ”kristityiksi”. Jotkut ajattelevat, että nimi ”kristitty” annettiin alkujaan pilkkanimenä Jeesuksen Kristuksen seuraajille. (Apt. 11:26) Mutta me voimme kumminkin omaksua tämän nimen samoin kuin voimme hyväksyä nimen ”juudealainen” eli ”juutalainenkin” hengellisessä merkityksessä. Miksi? Koska me pidämme kiinni Jehovan Juudalle antamasta lupauksesta, että ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän [Siilo], jonka se on ja jota kansat tottelevat.” (1. Moos. 49:10) Me voimme myöskin suostua kärsimään kristittyinä, koska Pietari kertoo meille Kristuksen uskollisesta seuraajasta: ”Jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:16) Sinä voit siis ottaa nimityksen ”kristitty” turhaan tuottaen häpeää sille niinkuin kristikunta tekee, tai sinä voit kärsiä epäoikeudenmukaisesti kristittynä. Jos sinä elät ”kristitty”-nimen mukaan sen tuottamasta kärsimyksestä huolimatta, niin sinä voit kirkastaa Jumalaa tällä nimellä. Samalla tarvitsee tehdä erotus väärän uskonnon ja oikean uskonnonkin välillä.
11. Mitkä raamatunpaikat osoittavat sopivaksi tehdä tämän eron uskontoon nähden?
11 Apostoli Paavali soveltaa sanan ”uskonto” väärään uskontoon tehdessään seuraavat tunnustukset: ”Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” ”Minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.” (Gal. 1:13, 14; Apt. 26:5) Paavalikin kertoo meille, että jotkut olivat hänen aikanaan harjoittavinaan sitä palvontamuotoa, mitä enkelten otaksuttiin harjoittavan, ”enkelten uskontoa” eli ”enkelten palvontamenoa”. (Kol. 2:18, Dy ja Mo) Mutta opetuslapsi Jaakob tekee eron tällaisen väärän uskonnon ja tosi uskonnon, puhtaan kristillisyyden, välillä sanoessaan: ”Toimikaa Sanan perusteella, sen sijaan että vain kuuntelisitte sitä ja pettäisitte itsenne. Sillä ken hyvänsä kuuntelee eikä tee mitään, on sen miehen kaltainen, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä; hän katselee itseään, menee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli. Jotavastoin se, joka tarkastelee vapauden virheetöntä lakia ja jää siihen asemaan eikä osoittaudu olevansa unohtava kuuntelija, vaan toimiva asiamies, hän on oleva siunattu toiminnassaan. Ken hyvänsä näyttää olevansa uskonnollinen eikä suista kieltään, vaan pettää oman sydämensä, hänen uskontonsa on mitätön. Puhdas, saastuttamaton uskonto Jumalan, Isän, mielestä merkitsee tätä: että huolehtii orvoista ja leskistä heidän ahdistuksessaan ja varjeltautuu maailman tahralta.” – Jaak. 1:22–27, Mo.
12. Mikä sellainen merkitys liittyy sanaan ”uskonto”, mikä sallii sen käytön tosi palvonnan yhteydessä?
12 ”Uskonto”-sana merkitsee sillä tavalla käytettynä, kuin raamatunkäännökset esittävät sen lukuisilla kielillä toiselta vuosisadalta peräisin olevasta Vanhasta Latinalaisesta käännöksestä lähtien, ”palvontajärjestelmää eli -muotoa” siihen katsomatta, onko se oikea vai väärä, puhdas vai aidosta luopunut. Uuden maailman käännös ei olekaan sentähden jyrkkä tässä asiassa, vaan ottaa tasapuolisen kannan uskonnon merkityksen suhteen. Ja niin se kääntää Jaakobin sanat tällä tavalla: ”Jos joku mies on mielestään muodollinen palvoja eikä kuitenkaan suista kieltään, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin tämän miehen palvontamuoto on hyödytön. Se palvontamuoto, mikä on puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen, on tämä: että huolehtii orvoista ja leskistä heidän ahdistuksessaan ja varjeltautuu tahrattomana maailmalta.” (Jaak. 1:26, 27, Um) Jos me siis annamme tälle sanalle yksinkertaisesti merkityksen ”palvontamuoto” tai ”palvontajärjestelmä”, niin meillä on oikeus käyttää sanaa ”uskonto” soveltaen sitä kristillisyyteen, kun se merkitsee puhdasta, saastuttamatonta uskontoa.
13. Miten käy tosi uskonnolle ja väärälle uskonnolle tänä tuomioaikana?
13 Tosi kristillisyys, tosi uskonto eli palvontamuoto, voittaa ne häpäisyt, mitkä siihen kohdistetaan. Väärä uskonto eli palvonta ei säily koskaan niissä häpäisyissä, joita sille kasataan, eikä niissä tuomioissa, jotka Jumala langettaa sitä vastaan. Jumala on sen Tuomari, mikä on puhdasta palvontaa, sillä hän on sen Alkuunpanija. Kaikki uskonto on sentähden tuomiolla nykyään hänen edessään. Hän tekee tosi uskonnon ilmeiseksi ja siunaa sen. Hän tuomitsee väärän uskonnon ja repii sen juurineen maasta.
TARTUNNAN, SAASTUTUKSEN, VASTUSTAMINEN
14. Miten väärä uskonto koettaa kasata häpeää puhtaalle uskonnolle?
14 Juuri väärä uskonto, epäpuhdas palvonta, tuottaa häpeää puhtaalle uskonnolle ja puhtaalle palvonnalle. Se tekee tämän kateellisena ja epäoikeudenmukaisesti. Eikä tämä riitä, vaan se yrittää myöskin saada perusteet tosi palvonnan pilkkaamiselle ja herjaamiselle aiheuttaen sen turmeltumisen. Se tekee tämän yrittämällä saada puhtaat palvojat herpaantumaan, tulemaan epävakaiksi periaatteiltaan, myöntymään maailmallisuuteen ja tulemaan aivan maailman ihmisten kaltaisiksi, vaikka he kantavatkin Jumalan ja Kristuksen nimeä. Se koettaa vetää puhtaat palvojat kaupanhierontaan, sovitteluun, väärän uskonnon kanssa jonkin itsekkään edun, kuten aineellisen menestyksen, tämän maailman yleisen suosion ja sen vapaan nautinnon, vuoksi, mitä tällä asiainjärjestelmällä on tarjottavana.
15. Mitä Saatana on aina yrittänyt jumalten taistelussa palvontakysymyksestä?
15 Marttyyrikuoleman saanut Aadamin poika Aabel uudisti maan päällä puhtaan palvonnan Eedenin puutarhan ulkopuolella. Puhtaan palvonnan on ollut siitä pitäen taisteltava maailman saastutusta vastaan. Vain pieni vähemmistö on aina tehnyt näin. Saatana Perkele, ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, on antanut Jumalalle haasteen ja sanoo, ettei sitä voida tehdä ja että hän pitää huolen siitä, ettei puhdas palvonta torju saastutusta. Jehova Jumala sanoo, että se voidaan tehdä ja että se toteutuukin. Kuka osoittautuu valehtelijaksi? Jehova Jumala tukee puhdasta palvontaansa. Hänen suuri vastustajansa yrittää kaikkine alaisine paholaisineen tuoda jatkuvasti siihen saastaisuuksia ja tehdä sen haureelliseksi ja ulkokultaiseksi, niin että Jehova Jumalakin hylkäisi sen ja jättäisi sen tuhottavaksi. Tässä on siis jumalten eli mahtavien taistelu uskonto- eli palvontakysymyksestä.
16, 17. Mikä osoittaa, ettei tosi kristillisyyden ja väärän uskonnon välillä voida sovitella?
16 Ymmärtäkäämme kaikki selvästi tämä asia sillä tavalla, millä tosi Jumala antaa meidän ymmärtää sen: tosi kristillisyyden ja tämän maailman uskonnon välillä ei voida sovitella. Ennenkuin Jumala vei israelilaiset Palestiinan maahan, minkä hän oli luvannut heille, niin hän teki heille tämän asian täysin selväksi. Hän sanoi heille heidän tuota maata kohti suuntaamansa nelikymmenvuotisen vaelluksen alussa: ”Kaikkea, mitä minä olen sanonut teille, noudattakaa. Vierasten jumalien nimiä älkää mainitko, älköön niitä kuuluko teidän huuliltanne. . . . minä annan maan asukkaat teidän valtaanne, ja sinä karkoitat heidät tieltäsi. Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensa kanssa. Älkööt he jääkö asumaan sinun maahasi, etteivät saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan; sillä jos sinä palvelet heidän jumaliansa, on se sinulle paulaksi.” Kuka voi tämän lausunnon edessä väittää sitä iskulausetta vastaan, että väärä, maailmallinen uskonto on ansa ja vaikuttaa kuin kiristysryöstö?
17 Jehova saattoi israelilaiset onnellisesti Luvattuun maahan ja puhdisti sieltä pois heidän monta pakanavihollistaan. Kun hänen palvelijansa Joosua, Mooseksen seuraaja, oli nyt vanha ja poistumaisillaan näyttämöltä, niin hän näki hyväksi muistuttaa heitä siitä, että Jehova oli kieltänyt heitä sovittelemasta hänen vihollistensa uskonnon kanssa. Joosua käski heitä: ”Ettette yhdy näihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin, ette mainitse heidän jumaliensa nimiä ettekä vanno niiden nimeen, ette palvele niitä ettekä kumarra niitä, vaan että riiputte kiinni [Jehovassa], Jumalassanne, niinkuin olette tehneet aina tähän päivään asti.” – 2. Moos. 23:13, 31–33; Joos. 23:7, 8.
18, 19. Mihin sovitteluihin kristikunta antautuu nykyään pakanajumalien ja totuutta vastaan kohdistettujen häpäisyjen kanssa ja mitä raamatunkohtia uhmaten?
18 Jehova Jumala ei hyväksy sitä, että hänen kansansa tekee sopimuksia hänen uskonnollisten vihollistensa kanssa avioliiton tai poliittisten välipuheitten tai kauppaneuvottelujen muodossa, joiden tähden heidän on pakko ottaa suuhunsa noiden liittolaishenkilöitten jumalien nimet ja antaa niille jumalille tunnustuksensa. Tämä periaate eli toimintaohje pitää paikkansa Jumalan tosi kansaan nähden nykyään, sillä se, mikä koski muinaisia luonnollisia israelilaisia, on varoittava esimerkki meille, jotka elämme kristikunnan asiainjärjestelmän lopussa. Jatkakoon kristikunta tällaisia sovitteluja pakanajumalien kanssa ja Jehova Jumalan totuutta vastaan singottujen häväistysten kanssa. Kun esimerkiksi ei-katoliset maat lähettävät lähettiläitä, ministereitä tai asiainhoitajia Vatikaaninkaupunkiin, niin nämä, vaikka eivät olekaan roomalaiskatolilaisia, ovat velvollisia notkistamaan polvensa tai kumartamaan paaville ja puhuttelemaan häntä sanoilla ”Teidän Pyhyytenne”. Kun protestanttiset ja juutalaiset poliitikot keräilevät ääniä saadakseen katolilaistenkin äänet, niin hekin ottavat huulilleen tuon katolisen jumalan nimitykset ja sanovat häntä ”Pyhäksi isäksi”. Kun liikemaailman radiokuuluttajat selittävät Rooman pappien toimintaa hivelläkseen katolisen kuulijakuntansa korvia, niin he puhuttelevat heitä näin: ”Kunnianarvoinen”, ”Hänen Arvonsa”, ”Isä” jne., kunnioittaen siten lahkolaisuuden mahtimiehiä.
19 Jehova Jumala sanoo Jesajan 57:15:nnessä: ”Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä.” Jeesus puhutteli yksin Jehova Jumalaa sanoilla: ”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut.” Ja hän sanoi opetuslapsilleen: ”Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Joh. 17:11; Matt. 23:9) Protestantit tapaavat Kuningas Jaakon raamatunkäännöksestään ja Amerikkalaisesta standardikäännöksestään ainoastaan kerran sanan ”kunnianarvoinen”, ja se sovelletaan siinä Jehova Jumalaan seuraavin sanoin: ”Pyhä ja kunnianarvoinen on hänen nimensä. Jehovan pelko on viisauden alku.” (Ps. 111:9, 10, As; Ak) Tosi kristitty, tosi Jumalan palvoja, ei sovittele nykyään eikä omista tämän maailman jumalille ja mahtaville sitä, mikä kuuluu Jumalalle. Hän noudattaa Jeesuksen sanoja: ” Maksakaa takaisin . . . Jumalalle kuuluva Jumalalle.” – Matt. 22:21, Um.
20. Mikä Jerusalemille langetettu tuomio osoittaa, että on mahdotonta sekoittaa Jumalan asioita maailmallisen uskonnon kanssa Jumalan hyväksynnällä?
20 Me emme voi sekoittaa Jumalan asioita maailman uskonnon asioihin ja saada samalla Jumalan hyväksymystä. Kun Jerusalem luopui Jehova Jumalan ilmoitetusta palvonnasta ja piti uskonnollisesti kiinni hänen nimestään, mutta samalla vannoi väärien jumalien kautta, niin se ei saanut Hänen hyväksyntäänsä. Varoittaen vihansa päivästä hän sanoi: ”Minä ojennan käteni Juudaa vastaan ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan, ja minä hävitän . . . ne, jotka katoilla kumartaen rukoilevat taivaan joukkoa, sekä ne, jotka kumartaen rukoilevat [Jehovaa] ja vannovat hänen kauttansa, mutta myös vannovat Melekinsä kautta, ynnä ne, jotka ovat luopuneet seuraamasta [Jehovaa], eivät etsi [Jehovaa] eivätkä häntä kysy.” – Sef. 1:4–6.
21. Mitkä Siinain vuoren luona sattuneet tapahtumat ja mikä tuomio osoittavat saman?
21 Mooseksen veli Aaron myöntyi Siinain vuoren juurella näkyviä jumalia haluavan kansan ääneen ja teki kultaisen vasikan. Israelilaiset sanoivat sitten taakseen jättämänsä Egyptin vasikan palvonnan hengessä: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Aaron rakensi alttarin vasikalle ja julisti: ”Huomenna on [Jehovan] juhla.” Juhlasta tuli siveellisyyden hurja, raju rappeutuma. Jehova hehkui inhoa tämän yrityksen johdosta yhdistää hänet paholaisten palvontaan. Tuo vasikkaepäjumala rouhennettiin hienoksi, ja noin 3 000 juhlijaa kaatui Jehovan teloittajain kädestä. – 2. Moos. 32:4–28.
22. Miten Jerobeam lankesi samaan ansaan ja millaisin seurauksin?
22 Kun kymmenen sukukuntaa erottautui Juudasta ja Jerusalemista vuosisatoja myöhemmin kuningas Salomon kuoltua, koetti Israelin kuningas Jerobeam ehkäistä kansaansa menemästä Jehovan temppeliin Jerusalemiin palvomaan. Sen sijaan että Jerobeam olisi rajoittunut yhteen kultaiseen vasikkaan, hän teetti kaksi ja asetti ne Beeteliin ja Daaniin. Sitten hän laski näiden vasikoitten ansioksi sen vapautuksen, minkä Jehova oli aikaansaanut Israelille, ja hän otti suuhunsa luopioisraelilaisten Siinailla lausumat sanat ja sanoi: ”Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” (1. Kun. 12:25–29) Mikä oli seurauksena? Kansan loppu tuli sen kukistuessa kaksisataa viisikymmentä vuotta myöhemmin, kun Jehova Jumala hylkäsi sen vihollisten valtaan. Apostoli Paavali sanoo, että kaikki tämä oli varoittavana esimerkkinä kristityille, ettei heidän pidä koskaan sovitella väärän uskonnon, paholaisten palvonnan, kanssa. Tosi Jumala ei anna meille koskaan anteeksi eikä säästä meitä tuholta, minkä sovittelu tuo varmasti tullessaan. Se on ansa, joka kietoo ihmisen tuhoon. – 1. Kor. 10:6, 11.
23. Minkä sellaisen menettelytavan kristikunta on omaksunut, mikä osoittaa sen jättäneen puhtaan uskonnon määritelmän huomioonottamatta?
23 Kristikunta ei ole kiinnittänyt mitään huomiota puhtaan, saastuttamattoman uskonnon määritelmään, mikä uskonto ei merkitse ainoastaan leskistä ja orvoista huoltamista, vaan myöskin itsensä varjelemista saastumattomana maailmalta. Me emme voi panna tulta povellemme polttamatta vaatteitamme; me emme voi sovitella vihollisen kanssa ja solmia ystävyyksiä tämän maailman kanssa ja säilyä tahraantumattomina, turmeltumattomina ja vapaina siinä vapaudessa, minkä vain totuus voi antaa. Kristikunnan nykyinen moraalinen, yhteiskunnallinen ja hengellinen tila todistaa sen meille. Sen perustajat ovat sovitelleet toiselta vuosisadalta lähtien pakanaoppien, kuten kolminaisuuden ja ihmissielun kuolemattomuuden, kanssa. Miksi? Kansansuosion takia ja näyttääkseen viisaalta maailman silmissä, ollakseen näyttämättä liiaksi maailmasta eroavalta ja päästäkseen siten kärsimästä pilkkaa ja vainoa. Ja kristikunnan rakentajat myöntyivät neljänneltä vuosisadalta, keisari Konstantinuksen ajasta, lähtien poliittisen valtion ylivalvontaan. Se hylkäsi riippumattomuutensa ja toiveensa päästä Kristuksen morsiameksi tulemalla sen sijaan poliittisen valtion, Rooman valtakunnan, kirkoksi.
24. Minkä rangaistuksen kristikunnan aviorikos tuottaa? Milloin?
24 Tällainen hengellinen haureus merkitsi vihollisuutta Jumalaa vastaan, ja se tuottaa pian kristikunnalle samanlaisen rangaistuksen, mikä on määrätty portoille ja avionrikkojille Jumalan muinaiselle Israelille antamassa laissa. Jehova Jumala on nyt puhtaan palvontansa temppelissä ja sanoo kaikille, jotka tunnustavat olevansa Jumalan kansaa: ”Minä tulen lähelle teitä tuomiolle; ja minä olen nopea todistaja noitia ja avionrikkojia vastaan ja väärin vannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista hänen palkassaan, leskeä ja isätöntä ja jotka syrjäyttävät muukalaisen oikeudestaan eivätkä pelkää minua, sanoo sotajoukkojen Jehova.” (Mal. 3:1, 5, As) Kristikunta tuhotaan sentähden ensimmäisenä Harmagedonissa tulisella hävityksellä, mikä on sopiva epäsiveelliselle, avionrikkoiselle, puhtaasta uskonnosta luopuneelle järjestölle.
25. Mikä oli seurauksena siitä, että kristikunta omaksui pakanuuden, ja miten sitä varoitetaan?
25 Kristikunnalla ei ole ollut voimaa vastustaa sitä saastumista ja tartuntaa, mikä on ollut seurauksena väärän uskonnon kanssa sovittelemisesta, enempää kuin muinainen luonnollinen Israelkaan jaksoi tehdä sitä. Sen sijaan että kristikunta olisi pyhittänyt pakanalliset opit, viisaustieteet ja uskonnonmenot omaksumalla ne uskontojärjestelmäänsä, se on saastuttanut itsensä tällä maailmalla. Se on häväissyt Kristuksen nimen, jota se kantaa. Kuitenkin se on olevinaan lupautunut avioliittoon hänen kanssaan. Osoitettuaan, mihin sovittelu maailman kanssa ja sen jäljittely johti Israelin, Jumalan Sana varoittaa kristikuntaa: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Ette voi juoda [Jehovan] maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset [Jehovan] pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää [Jehovan] kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?” (1. Kor. 10:12, 21, 22) Emme totisesti ole. Meillä ei ole sentähden varaa kiihdyttää häntä vihaan kääntymällä väärien jumalien palvontaan sen jälkeen kun olemme astuneet hänen yhteyteensä hänen liittokansanaan, hänen nimikkokansanaan, niinkuin muinainen Israel.
26. Miten osoitettiin Israelin sovittelun aiheuttama turmelus, ja miten se esikuvaa kristikunnan sovittelun aikaansaamaa turmelusta?
26 Osoittaakseen sen turmeluksen, mikä oli seurauksena Israelille tästä sovittelevasta menettelystä, Jehova sanoi tuolle kansalle: ”Kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien viheriäin puitten alla sinä porttona viruit. Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, puhtaimmasta siemenestä; kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun villiköynnöksiksi? Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra [Jehova]. Kuinka saatat sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni, en ole baaleja seurannut’!” (Jer. 2:20–23) Kristikunta väittää olevansa alkuisin Kristuksesta Jeesuksesta, joka sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Mutta väittäköön kristikunta alkunsa olevan miten puhdas hyvänsä, niin tosiasiaksi jää nykyään, että sekin on muuttunut rumaksi, kurjaksi, villiksi viinipuuksi Jumalan silmissä oltuaan olemassa kaikki nämä vuosisadat tämän maailman keskellä. Se ei tuota Jumalan valtakunnan hedelmää.
27. Onko kristikunta pakanallinen, ja mikä on sen nykyinen tila ja kohtalo?
27 Jos nyt kysytään: Onko kristikunta kristillinen vai pakanallinen? niin Pyhä Raamattu vastaa: Se on pakanallinen! Se hylkää aivan nykyisen pakanuuden tavoin Jumalan valtakunnan, mitä saarnataan nyt koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille. Kristikunta on sentähden leikattu Jeesuksen oman, tosi viinipuuta ja sen oksia koskevan vertauksen mukaan eroon hänestä kuolleena oksana tai juurivesana ja määrätty heitettäväksi tämän maailman lopun tuleen ja poltettavaksi tuhkaksi. – Joh. 5:1–6.
JÄÄNNÖS PYSYY USKOLLISENA
28. Mikä voitto näyttää vahvistavan Saatanan voittajaksi palvontakysymyksessä?
28 Kristikunnasta on tullut luopio. ”Tämän asiainjärjestelmän jumala” on voittanut sen puolelleen. Muu maailma on ollut hänen vallassaan tuhansia vuosia sellaisten suurten uskonnollisten järjestelmien kuin hindulaisuuden, taolaisuuden, budhalaisuuden, konfutselaisuuden, shintolaisuuden, muhamettilaisuuden, animismin ja muiden paholaisuskontojärjestelmien alaisuudessa, käsittäen melkein kaksi miljardia maan asukkaista. Kaikki osoittaa nyt tänä myöhäisenä ajankohtana, että kristikunnalla ei ole mitään toivoa toipumisesta ja että sen kohtalo on sinetöity pakanamaailman kohtalon mukana. Saatanan voitto kristikunnasta näyttää vahvistavan hänet voittajaksi siinä vuosisatoja vanhassa taistelussa, mitä on käyty kysymyksestä: Kenen palvonta saa riemuvoiton, Jehovan vai Saatananko?
29. Mihin kysymyksiin vastataan kielteisesti, ja kuka niin vastaa?
29 Mutta onko Saatana tosiaankin saanut täydellisen riemuvoiton palvonnan eli uskonnon alalla? Onko hänen onnistunut tukahduttaa Jehovan palvonta ja pyyhkäistä se pois maan pinnalta kaikilla lukuisilla turmelemiskeinoillaan ja väkivaltaisilla tuhoamistavoillaan? Jehovan todistajat kokoontuivat 22 250 hengen vahvuisena joukkona kansainväliseen konventtiin Lontooseen, Englantiin, viime elokuun 4. p:nä ja vastasivat yksimielisesti: Ei! Ja samoin vastaavat sadat tuhannet muutkin Jehovan todistajat kaikkialla muualla maailmassa.
30, 31. Miten turmeltunut Jerusalem ja sen valta-alue tuhottiin kahdesti, mutta miten uskollinen jäännös varjeltui kummassakin tapauksessa?
30 Jerusalemin kaupunki ja sen valta-alue olivat muuttuneet kuusisataa vuotta ennen Kristusta lajistaan huonontuneeksi viinipuuksi, ja niin Babylonia jumalineen vei säilyneet juutalaiset pois hävitetystä kaupungista maanpakolaisuuteen epäjumalia palvovaan vieraaseen maahan. Mutta israelilaisten jäännöksellä oli kuitenkin sydän, joka oli liittynyt erottamattomasti Jehova Jumalaan. Nämä elivät varjeltuakseen Babylonian kukistumisessa ja palatakseen Jehovan nimeä kantavaan maahan ja ennallistaakseen hänen puhtaan palvontansa siellä. Mutta Saatana Perkele oli turmellut jälleen kristillisen aikakauden ensimmäisellä vuosisadalla ihmisten laatimilla Juudan kansan uskonnollisilla perimätiedoilla ja maailmallisella filosofialla. Käännekohdassa oli jälleen pieni jäännös israelilaisia, jotka säilyttivät uskon Jehovan Sanaan ja hänen vapauttaja-Messiastaan koskevaan lupaukseen. He tunnustivat Jeesuksen Kristuksen luvatuksi Messiaaksi. He erottautuivat hänen johdollaan turmeltuneen juutalaisuuden tuomitusta uskontojärjestelmästä ja muodostivat sen kristillisen seurakunnan ytimen, joka on rakennettu järkkymättömälle kalliolle Jeesukselle Kristukselle.
31 Ennenkuin keskitetysti järjestetty juutalaisuusjärjestelmä hävisi ja kansa hajaantui Jerusalemin tuhoutuessa Rooman legioonien edessä v. 70 jKr., oli kristillinen seurakunta jo perustettu uskovien juutalaisten ja uskovien pakanoiden keskuuteen Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolella. Jehova Jumala vuodatti nyt taivaissa kirkastetun Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta pyhän henkensä apostolien aikojen tosi kristittyihin ja käytti heitä maailmanlaajuisen todistamisen antamiseen Jumalan tulevasta valtakunnasta.
32. Mikä panee nyt näyttämään siltä, että Saatana on voittanut, mutta millä tavalla Jehova on kumminkin vastannut haasteeseen ja varmistanut voiton puhtaalle palvonnalle?
32 Mutta miten on nykyään? Se, mitä juuri sanoimme, tapahtui tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Kristikunta on turmeltunut läpeensä sen jälkeen kuluneena aikana ja on nykyään uskontojärjestelmä, joka on saattanut tosi kristillisyyden, puhtaan uskonnon, asian näyttämään iljettävältä. Eräs sen ulkokultaisen luopumuksen sivutuote on jumalankielteinen kansainvälinen kommunismi! Tämä antikristillinen yhteiskunnallinen ja poliittinen järjestelmä on vannoutunut pyyhkäisemään kristikunnan pois. Eikä kolmannen maailmansodan odotus joukkotuhoa tuottavine atomiaseineen tarjoa kristikunnalle suinkaan varmaa toivoa siitä, että se saisi olla olemassa tai harjoittaa uskonnollista toimintaa sodan jälkeen. Tältä näkökannalta katsoen näyttää siltä, kuin väärä jumala Saatana ja hänen maailmanuskontonsa olisivat voittaneet varmasti tällä kertaa. Mutta niin ei ole! Jehova Jumala on jälleen vastannut suuren vastustajan haasteeseen. Hän on tuottanut jälleen jäännöksen nimelleen, jäännöksen, joka on antautunut hänen puhtaaseen palvontaansa. Tulkoon kolmas maailmansota, niin, tulkoon tämän maailman loppukin ja sen mukana tämän luopiokristikunnan loppu, mutta Jehovan uskollinen jäännös pysyy täällä, kunnes loistava voitto kruunaa puhtaan, saastuttamattoman palvonnan uskollisuuden.
[Kuva s. 20]
Rooman Pantheon