”Sinun sanasi on totuus”

Paavalin matka Roomaan

KRISTITTYÄ apostoli Paavalia oli pidetty vankina kaksi vuotta Kesarean satamakaupungissa. Nyt hänet vietiin omasta pyynnöstään Roomaan keisarin eteen. Paavali ja muut vangit olivat Julius-nimisen upseerin huostassa. Luukas, joka kirjoitti muistiin matkakertomuksen, oli Paavalin mukana.a

Noustuaan laivaan he suuntasivat matkansa pohjoiseen rannikkoa pitkin. Seuraavana päivänä he nousivat maihin Siidonissa. Kun he lähtivät jälleen merelle, laiva purjehti Kyproksen saaren koilliskärjen ohi ja sitten Vähän-Aasian Kilikian ja Pamfylian rantoja pitkin. Kulku oli siellä hitaampaa, mutta lopulta laiva pääsi Myrran vilkkaaseen satamaan. Myrrassa Julius onnistui hankkimaan ryhmälleen paikan toisesta laivasta. Se oli ilmeisesti viljankuljetusalus, joka säännöllisesti kulki Aleksandrian, Egyptin ja Rooman väliä.

Myrrasta suuri laiva purjehti Vähän-Aasian rannikkoa pitkin hitaasti vastatuuleen. Siksi kesti ”monta päivää” päästä Myrrasta Knidokseen, joka on Rhodoksen saaresta pohjoiseen sijaitseva rannikkokaupunki. Knidoksesta laivan olisi ollut lähdettävä avomerelle, jos olisi päätetty matkustaa länteen Kreikan eteläkärjen ohitse ja edelleen Roomaan. Mutta ilmeisesti voimakkaat tuulet olivat sellaista päätöstä vastaan. Sen sijaan laiva lähti etelään kohti Kreetan saarta.

Saavuttuaan Salmoneen Kreetan itärannikolle laiva purjehti saaren ympäri Kauniit Satamat -nimiseen paikkaan. Tuulen aiheuttamien viivytysten takia sovituspäivän ”paastonaikakin oli jo ohi”. Oli siis todennäköisesti lokakuu. Siihen aikaan vuodesta purjehtiminen oli vaarallista. Mutta koska Kauniit Satamat -paikka ei tarjonnut talvehtimiseen sopivaa satamaa, päätettiin yrittää päästä Foiniksiin, erääseen toiseen satamaan, joka oli noin 65 kilometrin päässä Kreetan rannikolla.

Myrsky ja haaksirikko

Miehistön luottamus päätökseen vahvistui, kun virisi lauha etelätuuli. Mutta sitten yhtäkkiä alkoi puhaltaa raivoisa tuuli itäkoillisesta, ja se saattoi laivan tuuliajolle! Pieni Kauda-niminen saari tarjosi lyhytaikaisen suojan myrskyltä. Sen aikana vene, jota oli hinattu laivan perässä, vedettiin nopeasti laivaan, ja laiva vahvistettiin saatavissa olleilla köysillä, jottei se olisi hajonnut.

Miehistö oli pelon vallassa, koska myrsky työnsi laivaa kohti Libyan rannikolla Pohjois-Afrikassa olevia Syrttien hiekkasärkkiä. Miehistö työskenteli kuumeisesti kääntääkseen laivan ja välttääkseen siten haaksirikon. Laivaa myös kevennettiin heittämällä lastia mereen. Merimies Edwin Smith selosti matkan kriittistä osaa The Rudder -lehden maaliskuun numerossa 1947:

”Tässä tapauksessa he käänsivät laivan ”tyyrpuurin halsseille”, ts. niin että oikeanpuoleinen kylki oli tuulta vasten. Siten laiva oli suunnilleen kohti pohjoista eli pois Afrikan rannikolta ja Syrteistä; tässä asennossa sen kurssi oli kohti Italiaa, samalla kun se sivusuunnassa yleisesti ottaen ajelehti länteen päin.

”Kun myrsky jatkui seuraavana päivänä heikentymättömänä, miehistö kevensi laivaa. Jokainen siihen mennessä suoritettu toimenpide osoittaa erinomaista purjehdustaitoa ja niin tämäkin, sillä kaikki purjehdustaitoa käsittelevät kirjat suosittelevat tätä tarpeellisena toimenpiteenä.” Toimenpiteiden ansiosta laiva kääntyi länttä kohti, ja niin vältettiin haaksirikko vaaralliselle Afrikan rannikolle.

Aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt moneen päivään, kun laiva ajautui länteen päin. Oli jo luovuttu kaikesta toivosta pelastua. Mutta sitten keskellä yötä, neljäntenätoista päivänä Kreetasta lähdön jälkeen, jotkut miehistöstä alkoivat arvella, että oltiin lähestymässä maata. Syvyysluotaukset vahvistivat sen. Neljä ankkuria heitettiin veteen ja laiva pysähtyi hitaasti.

Lopulta aamu sarasti. Miehistö katkaisi ankkuriköydet, irrotti peräsinten sidenuorat, nosti keulapurjeen ja ohjasi rantaa kohti. Mutta laiva ajoi karille ja alkoi hajota valtavassa aallokossa. Juliuksen käskystä kaikki hyppäsivät mereen ja pääsivät turvallisesti rannalle, jotkut uimalla, toiset tarttumalla saatavissa oleviin laivankappaleisiin.

Saari tunnistettiin Maltaksi. Siellä he talvehtivat, ja kun matkustaminen keväällä tuli turvalliseksi, he jatkoivat matkaa toisella aleksandrialaisella laivalla. Aikanaan laiva ohitti Sisilian kaakkoiskärjen ja laski maihin Syrakusaan kolmeksi päiväksi. Sitten se jatkoi matkaa Reegioniin Italian ”varvasosaan” ja sieltä se saapui Puteoliin. Puteolissa seurue nousi maihin ja teki loppuosan matkasta Roomaan maitse.

Luotettava kertomus

Tämä Raamatun kertomus tähdentää rajoituksia, joita ensimmäisen vuosisadan laivoilla oli – niiden tarvetta löytää turvallisia satamia, käyttää rannikkoviivan tarjoamia luonnollisia etuja ja välttää avomerellä purjehtimista tiettyinä vuodenaikoina. Purjeet, ankkurit, peräsinten sidenuorat ja veneen hinaaminen laivan perässä sopivat kaikki kuvauksiin tuon ajan laivoista. Juuri sellaisissa olosuhteissa turvauduttiin laivan vahvistamiseen köysillä ja lastin keventämiseen.

Viittaus Aleksandriasta lähteneeseen viljalaivaan sopii tilanteeseen sen ajan Rooman valtakunnassa. Keisarikunnan palveluksessa oli silloin sellainen laivasto, ja upseerista tuli vanhempi komentaja, kuten Raamatun kertomus osoittaa.

Kertomus korostaa, eloisasti niitä ongelmia, joita laivalla oli kuljettaessa tuulta vastaan, ja sitä, millainen tuuli puhalsi siihen aikaan vuodesta tuossa osassa maailmaa. Kun oli kohtalainen länsituuli, kesti noin päivän verran päästä vähän yli sata kilometriä Kesareasta Siidoniin, mutta kun oli suotuisa etelätuuli, oli mahdollista tehdä yli 300 kilometrin matka päivässä Reegionista Puteoliin.

On myös merkille pantavaa, miten täsmällisesti on kerrottu laivan kurssi Syrttien hiekkasärkkiä kohti, minkä aiheutti Kreetan vuorilta puhaltava tuuli. Koska sen vuoksi muutettiin suuntaa, mikä oli mahdollista sellaisessa tuulessa, laiva voitiin viedä täsmälleen Maltaan.

Merimies Edwin Smith lopetti matkan kommentoimisen seuraavasti: ”Olemme havainneet tarkastelussamme, että erittäin tarkat ja tyydyttävät ulkopuoliset ja riippumattomat todisteet ovat varmistaneet jokaisen Luukkaan lausunnon tuon laivan kulusta siitä alkaen, kun se lähti Kauniista Satamista, kunnes se tuli rantaan Maltassa . . . Kaikki tämä on omiaan todistamaan, että Luukas itse asiassa suoritti matkan, kuten kuvaus ilmaisee, ja on lisäksi osoittautunut mieheksi, jonka havaintoja ja lausuntoja voidaan pitää mitä suurimmassa määrin luotettavina ja varmoina.”

Mitä tarkemmin joku tutkii Raamatun kertomuksia, sitä enemmän hän arvostaa niiden luotettavuutta ja varmuutta. Kertomus Paavalin matkasta Roomaan on vain yksi esimerkki Raamatun täsmällisyydestä.

[Alaviitteet]