”Halu uskoa” on viisautta – milloin?
ON VÄITETTY: ”Tärkein ja huomaamattomin ominaisuus maailmassa on halu uskoa. Se näyttelee osaansa joka kerta, kun pudotamme kirjeen postilaatikkoon tai nousemme lentokoneeseen tai suoritamme niitä lukemattomia rutiinitehtäviä, jotka kuuluvat nykyaikaiseen elämäämme. Raha, jonka panemme pankkiin, ja raha, jonka lainaamme . . . kaikki se ilmaisee, että me elämme maailmassa, joka rakentuu uskolle”, halulle uskoa. – The Will to Believe (Halu uskoa), kirj. professori ja tunnettu kirjailija Marcus Bach.
Näin saattaa olla suuressa määrin materialistisessa maailmassa, mutta miten hyvin se pitää paikkansa hengellisistä asioista? Varsinkin agnostikot ja ateistit ilmaisevat olevansa haluttomia uskomaan. Filosofi William James osoitti kerran, että tällaiset epäilijät asettuvat sille kannalle, että on tärkeämpää hylätä erehdys kuin hyväksyä totuus. Millaisin seurauksin? He kieltäytyvät tilaisuudesta tulla tuntemaan tosiasiat, jotka todistavat Jumalan olevan olemassa, ja siten kokemasta kaikkia niitä siunauksia, jotka tulevat sen tiedon mukana.
Näiden epäilijöitten epäviisas menettely on samanlainen kuin useitten suhtautuminen 17. vuosisadalla Harveyn havaintoon, että veri kiertää ihmisruumiissa. Harveyllä ei ollut mitään selitystä siihen, miten veri pääsi valtimoista laskimoihin, koska mikroskooppia ei ollut silloin keksitty; siksi hän ei voinut nähdä hiussuonia. Tämä hiussuonien näkymättömyys oli yksi hänen teoriaansa vastaan esitetyistä väitteistä. Siksi hänen havaintonsa ”ei saanut kannattajia keistään Euroopan tunnetuista anatomeista”. Sen sijaan ”tärkeät arvohenkilöt kirjoittivat painavia vastaväitteitä”, sanotaan kirjassa The Human Body (Ihmisruumis).
Kolmesataa vuotta myöhemmin oli Englannin lääkärikunta jälleen asiattoman kriittinen: tällä kertaa Alexander Flemingin penisilliinin keksimiseen nähden. Mutta aikanaan halusi kaksi tutkijaa ennakkoluulottomasti tutkia tämän lääkeaineen mahdollisuuksia, ja heidän onnistui kehittää penisilliini täydelliseksi, niin että se oli vapaa haitallisista vieraista aineista. Sen johdosta nuo kolme tutkijaa saivat Nobelin palkinnot työstään sen hyväksi, mitä on sanottu ”nykyisen lääketieteen suurimmaksi yksityiseksi hengenpelastajaksi”.
Ennakkoluuloton ihminen, joka on halukas tutkimaan Jumalaa koskevia todisteita, ei ole agnostikko eikä ateisti. Niinpä Santiago Ramón y Cajal, yksi huomatuimmista silmän tutkijoista, tunnusti kerran, että viisaus, jonka hän havaitsi ilmenevän silmässä, erityisesti verkkokalvossa ja linssissä, ”ensi kerran heikensi uskoani Darwinin olettamukseen luonnonvalinnasta”. Tämä johtui siitä, että hän ei sulkenut mieltään tosiasioilta. Hän oli vastaanottavainen sille todistukselle, että jonkin ylemmän voiman täytyy olla olemassa.
Myös Robert Millikan, jota pidettiin aikanaan Amerikan tiedemiesten nestorina, lausui kerran: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme . . . muuten meillä ei olisi oman vastuumme tajua. PUHTAASTI MATERIALISTINEN FILOSOFIA ON MINUSTA ÄLYTTÖMYYDEN HUIPPU. Kaikkien aikojen viisaat ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heidän mielessään ainakin kunnioituksen tunteen.” Apostoli Paavali sanoi sen 1 900 vuotta aikaisemmin seuraavasti: ”Hänen [Jumalan] näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” kieltäytyessään uskomasta Jumalan olemassaoloon. – Room. 1:20.
Halun uskoa ylimpään näkymättömään voimaan voitaisiin sanoa olevan inhimillinen perusvaisto. Niinpä The World Book Encyclopedia sanookin, että ”ei ole koskaan ollut kansaa, jolla ei olisi ollut jonkinlaista uskontoa”. Ja professori Nigg totesi: ”Jumalan kaipuu on tukahduttamattomasti juurtunut ihmiseen, olkoonpa hän missä tahansa ja kuulukoon mihin ikäluokkaan hyvänsä.” Tämä ilmenee erityisesti, kun ihmiset ovat suuren vaaran tai kuoleman edessä, mistä syystä onkin sanottu: ”Taisteluhaudoissa ei ole ateisteja.”
Koska halu uskoa on samalla perusvaisto ja -tarve, niin voimakas kommunistinen Neuvostoliitto on joutunut tekemään sopimuksia järjestetyn uskonnon kanssa, jota harjoitetaan kristikunnassa (niin häpeällistä kuin se onkin). Neuvostoliiton nuoret havaitsevat puhtaasti materialistisen elämänfilosofian epätyydyttäväksi. Vakavampimieliset heidän keskuudessaan valittavat elämänsä merkityksettömyyttä ja vaativat jotakin, mihin he voivat uskoa. Amerikkalaiset nuoret ilmaisevat samaa uskomisen tarvetta.
Halua uskoa johonkin on kuitenkin viisautta vain silloin, kun se perustuu tosiasioihin ja järkisyihin, kuten havaitsemme edellä esitetyistä tiedemies Millikanin sanoista. Pelkkä usko persoonallisen Korkeamman Voiman olemassaoloon ei riitä, sillä jotta ihmisen halu uskoa olisi viisautta, hänen täytyy mennä pitemmälle ja olla halukas tutkimaan sitä, mikä väittää vastaavansa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Mitä Korkein Olento vaatii meiltä? Mistä me olemme tulleet? Mikä on kohtalomme? Miksi kärsimme ja kuolemme?
Tässä suhteessa Raamattu voi suositella itseään tutkittavaksemme paremmin kuin mikään muu kirja. Se on kaikkein vanhin kirja, ja sitä on enimmän käännetty – kokonaan tai osaksi 1 471 kielelle – niin kuin voimme odottaakin jumalalliselta ilmoitukselta.
Edelleen se on innoittanut sellaista uskollisuutta, mitä ei ole yksikään toinen kirja koskaan innoittanut. Ihmiset ovat omistaneet elämänsä ja ovat uhranneetkin elämänsä sen kääntämiselle. Se on tuonut toivoa ja iloa masentuneille ja sureville ja on auttanut lukemattomat ihmiset viettämään parempaa elämää.
Erään Amerikan presidentin sanotaan yli sata vuotta sitten sanoneen epäuskoiselle ystävälleen: ”Lue tätä Kirjaa [Raamattua] saadaksesi, minkä järjellä voit ottaa vastaan, ja omaksu loppu uskossa, niin elät ja kuolet parempana ihmisenä.” Jehovan kristittyjen todistajien levittämien julkaisujen tarkoituksena on auttaa sinua ymmärtämään paremmin tätä Kirjaa ja saamaan siitä enemmän hyötyä. Lukemalla tätäkin julkaisua sinä osoitat halusi uskoa – riittävien syiden ja todistuksien perusteella.