Pakene Jumalan valtakuntaan!
1. Mitä Paavalin heprealaisille kirjoittamasta kirjeestä voidaan huomata pakoon pääsemisestä?
HEPREALAISILLE kirjoittamassaan kirjeessä apostoli Paavalilla on jotakin tärkeää sanottavaa pakoon pääsemisestä. Hän käsittelee kahta puolta: mitä tulisi tehdä ja mitä välttää. Todistelunsa tueksi hän usein lainaa Raamatun heprealaisista kirjoituksista, jotka hänen silloiset lukijansa – kristityiksi tulleet juutalaiset – hyvin tunsivat.
2. Minkä vertailun Paavali esitti Jumalan Pojasta ja enkeleistä, ja mihin päätelmään se johtaa?
2 Heprealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali korostaa Jumalan Pojan korkeampaa asemaa enkeleihin nähden. Sitten apostoli sanoo: ”Sen vuoksi meidän [kristittyjen] täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois. Sillä jos enkelien välityksellä puhuttu sana osoittautui lujaksi . . . kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme [Jeesuksen Kristuksen] välityksellä . . .?” – Hepr. 2:1–4.
3. a) Mitä toivoa parempi on Kristuksen Jeesuksen kautta saatavan pelastuksen toivo, ja millä tavoilla? b) Mikä liittyy tähän ”parempaan toivoon”? c) Mikä on tarpeen, olkoonpa toivomme taivaallinen tai maallinen?
3 Jeesuksen Kristuksen kautta annettu pelastuksen toivo on paljon parempi ja lujempi kuin sen Lain kautta annettu, joka ”välitettiin enkelien kautta” Siinainvuorella. (Gal. 3:19) Se on parempi, koska se perustuu ”parempaan liittoon . . . mikä liitto on laillisesti vahvistettu parempien lupausten varaan”, paljon parempaan uhriin (joka on tehty ”kerran kaikiksi ajoiksi” antaakseen ”paremman toivon”) ja parempaan pappeuteen, Melkisedekin kaltaiseen pappeuteen. (Hepr. 7:15–25; 8:6; 9:23–28) Mutta tähän ”parempaan toivoon” liittyy suurempi vastuu. Sen tähden on tarpeellista kiinnittää tarkkaa huomiota ja huolellisesti varoa kaikkia laiminlyöntejä, ”jottemme koskaan ajelehtisi pois”. Ja vaikka tässä puhutaan taivaallisesta pelastuksesta, samanlaiset velvollisuudet on niillä, joilla on toivo saada pelastus maan päällä Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
4. Millaista ajelehtiminen on, ja miten se soveltuisi kristittyihin?
4 Kuinka paljon ponnistelua tarvitaan ajelehtimisen alkuun pääsemiseksi? Siihen ei tarvita lainkaan ponnistelua. Jos olemme joella, veneessä tai vedessä, niin virta vain vie meitä mukanaan. Samoin on varsinaisessa elämässä. Jos me kristittyinä alamme ajelehtia, me kuljemme niiden vaikutusten mukaan, joita tiellemme virranneekin, tulevatpa ne sitten ulkoapäin tai perityistä taipumuksista sisältäpäin. Me alamme arvostaa vähemmän hengellisiä arvoja. Tämä voi kehittyä vähitellen ja sitä tulee siksi varoa. Muutoin meillä ei enää olisi ”lujaa otetta todelliseen elämään” ja olisimme vaarassa menettää elämän kokonaan. (1. Tim. 6:19) Kuten Paavali mainitsi, kuinka me voimme päästä pakoon lopullisia tuhoisia seurauksia, jos tällaista leväperäistä asennetta ja menettelyä ei korjata?
5. Mistä vaarallisesta sydämentilasta Paavalin edelleen heprealaiskristityille kirjoittamat sanat varoittavat meitä?
5 Sanoilla, jotka apostoli edelleen kirjoitti heprealaiskristityille, meitä varoitetaan vielä vaarallisemmasta menettelystä. Hän kirjoitti: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä, vaan kehottakaa jatkuvasti toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä voidaan kutsua ’täksi päiväksi’, ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” – Hepr. 3:12, 13.
6. a) Mitä jostakusta ’pois vetäytymisellä’ tarkoitetaan? b) Mikä aiheuttaa ’elävästä Jumalasta pois vetäytymisen’, ja miten se voidaan välttää?
6 Ajelehtimisen alkuunpääsy ei vaadi mitään ponnistelua, mutta jostakusta ’pois vetäytymisen’ aloittamiseen liittyy tietty toiminta. Vaikka me saatamme edelleen katsoa kohti asianomaista yrittäessämme säilyttää hänen suosionsa, me voimme kuitenkin alkaa etääntyä hänestä ottamalla askeleita taaksepäin. Miksi kukaan alkaisi ’vetäytyä pois elävästä Jumalasta’? Vastaus kuuluu: Uskon puutteen vuoksi. Kuten asiayhteys osoittaa, Paavali ei puhu heikosta uskosta, joka on aiheutunut riittämättömästä tiedosta tai väärästä ymmärryksestä. Sen sijaan hän lainaa varoituksen: ”Älkää paaduttako sydäntänne.” Lihalliset israelilaiset tekivät siten erämaassa, vaikka he olivat nähneet siellä Jehovan ’tekoja neljänkymmenen vuoden ajan’ ja nauttineet siellä alituisesti hänen ihmeen välityksellä suomastaan huolenpidosta ja suojeluksesta. (Hepr. 3:7–11) Sen tähden kaikkien tosi kristittyjen täytyy nykyään alituisesti auttaa ja kannustaa toisiaan, jotteivät he ryhtyisi kulkemaan taaksepäin siksi, että ’paatuvat synnin petollisesta voimasta’. Meidän pitäisi kannustaa toinen toistamme säilyttääksemme uskomme elävänä. Miten? Uskon teoilla. Muista, että Aabraham toimi tottelevaisesti uskossa ankarassa koetuksessa, ja siksi ”häntä kutsuttiin ’Jehovan ystäväksi’”. Me Jehovan nykyisinä todistajina selviydymme voittajina vain, ”jos pidämme otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka”. – Hepr. 3:13, 14; Jaak. 2:21–26.
7. Miten Paavali osoittaa Heprealaiskirjeensä loppupuolella, että kristityillä oleva vastuu on suurempi kuin lihallisille israelilaisille asetettu?
7 Heprealaiskirjeensä loppupuolella Paavali käyttää samaa todistelulinjaa kuin Heprealaiskirjeen 2:1–4:ssä. Hän osoittaa, että kristityillä on suurempi vastuu kuin muinaisilla lihallisilla israelilaisilla. Mutta hän käyttää vielä voimakkaampaa ilmausta ja sanoo: ”Sillä jos ne eivät päässeet pakoon, jotka pyysivät vapautusta häneltä, joka antoi jumalallista varoitusta maan päällä, niin vielä vähemmän pääsemme me [pakoon], jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista.” – Hepr. 12:25.
8, 9. a) Mitä liittyy jostakusta pois kääntymiseen, ja mihin lopputulokseen se voi hengellisissä asioissa johtaa? b) Miten ja miksi meidän pitäisi suhtautua näihin varoituksiin vakavasti? c) Mitä tapahtuu, jos otamme vastaan Jumalalta tulevan kurin?
8 Jostakusta pois kääntyminen merkitsee sitä, että tahallamme käännämme hänelle selkämme, ja ilmaisee usein hylkäämistä. Lihalliset israelilaiset omaksuivat sellaisen asenteen ja menettelyn kansana aina Malakian aikaan saakka, jolloin Jehova sanoi heille: ”Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä.” (Mal. 3:7) Mikä on oleva seurauksena, jos joku voideltu kristitty, hengellinen israelilainen, ottaa tällaisia aina vain huonompia askeleita? On olemassa vakava vaara, että hän joutuu niiden luokkaan, joista Paavali kirjoittaa: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu . . . mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen.” (Hepr. 6:4–6) Tietysti vain Jehova Jumala ja Kristus Jeesus voivat ratkaista, onko joku saavuttanut sellaisen vaiheen, että häntä on mahdotonta elvyttää jälleen katumukseen.
9 Meidän pitäisi suhtautua näihin varoituksiin vakavasti. Uskon menetys voi alkaa siitä, että ryhdymme pitämään asioita itsestään selvinä, osoitamme välinpitämättömyyden henkeä ja melkein huomaamatta ajelehdimme pois. Yksi väärä askel tai asenne johtaa helposti toiseen, kunnes olemme menneet liian pitkälle ja huomaamme luopuneemme siinä määrin, ettemme voi enää toipua. Ennen kuin niin käy, Jehova epäilemättä antaa meille jotakin kuria, josta Paavali puhuu tässä samassa kirjeessä ja joka neuvo meidän olisi viisasta ottaa vastaan. Paavali kirjoitti heprealaiskristityille: ”Te olette kokonaan unohtaneet sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä Jumalan poikina: ’Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä näänny, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.’ . . . Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:5–11.
10. Miksi meidän ei pitäisi koskaan omaksua kielteistä tai pessimististä näkemystä hengellisistä veljistämme tai edes itsestämme?
10 Meidän ei pitäisi tehdä edellä olevasta sitä johtopäätöstä, että Paavalilla oli kielteinen tai pessimistinen näkemys hengellisistä veljistään. Eikä meidän nykyäänkään pitäisi suhtautua itseemme eikä muihin seurakunnassa oleviin sillä tavalla. Senkin jälkeen kun apostoli oli sanonut noille heprealaiskristityille, että he olivat ”tulleet huonokuuloisiksi” ja että he ’tarvitsivat maitoa eivätkä vahvaa ruokaa’ – ja senkin jälkeen kun hän oli varoittanut niistä, jotka luopuvat siinä määrin, etteivät voi katua – hän sanoo: ”Mutta teidän tapauksessanne, rakkaat, olemme vakuuttuneita paremmasta ja siitä, mikä tuo mukanaan pelastuksen, vaikka puhummekin tällä tavalla.” Sitten Paavali kannustaa olemaan ”niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä”. – Hepr. 5:11, 12; 6:4–6, 9–12.
PAKOON PÄÄSEMINEN BABYLONISTA
11. Missä profetiassa Daniel henkeytettiin ennustamaan pakoonpääsy Jumalan kansaa varten?
11 Yksi perustavan tärkeä seikka missä tahansa pakoonpääsyssä on poistuminen uhanalaiselta paikalta tai uhkaavasta tilanteesta ja sen tekeminen kiireesti. Onko nykyään mitään tarvetta ryhtyä sellaiseen toimintaan? On tosiaan. Siihen kriittiseen tilanteeseen, jossa kristityt nykyään havaitsevat olevansa, liittyvät suoranaisesti seuraavat sanat, jotka profeetta Daniel henkeytettiin kirjoittamaan: ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan [pääsee pakoon, UM] sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.” (Dan. 12:1) Niin, Danielin kansa – todellisuudessa Jumalan kansa – pääsisi pakoon. Mikä suurenmoinen vakuutus!
12. a) Milloin Jeesus viittasi tähän Danielin profetiaan? b) Milloin ja keiden hyväksi Miikael on noussut ja osoittanut voimansa?
12 Puhuessaan meidän aikanamme, ”lopun aikana”, tapahtuvasta suuresta ja tärkeimmästä täyttymyksestä Jeesus viittasi noihin sanoihin esittäessään suuren profetiansa, joka on merkitty muistiin Matteuksen 24. lukuun. Hän sanoi: ”Silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” (Dan. 12:4; Matt. 24:21) Vuodesta 1914 lähtien Jeesus Kristus on ollut taivaallinen ruhtinas, Miikael, joka on noussut ja osoittanut voimansa Jumalan nykyisen kansan puolesta. Ja ketkä siihen kuuluvat? Eivät lihalliset israelilaiset, vaan hengellisten israelilaisten jäännös, joiden ’ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta’. – Room. 2:29.
13. Mistä lähtien hengellisten israelilaisten jäännöstä on kehotettu lähtemään pakoon Suuresta Babylonista, ja millainen heidän tilansa oli ennen sitä?
13 Mutta varsinkin vuodesta 1919 lähtien on tämä uskollinen ja puhdistettu jäännös noudattanut kehotusta: ”Paetkaa pohjoisesta maasta, . . . Voi, Siion, pelastaudu [lähde pakoon, UM], sinä, joka asut tytär Baabelin luona!” (Sak. 2:6, 7; Jer. 51:45) Ennen tuota vuotta ja ensimmäisen maailmansodan aikana tämä jäännös oli ollut Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, orjuudessa.
14. a) Keitä ovat ”kirjaan kirjoitetut”? b) Pääsevätkö muutkin pakoon tuhoa, ja jos pääsevät, niin keitä he ovat?
14 Kuten Danielille sanottiin, jokainen tähän jäännökseen kuuluva on ’kirjaan kirjoitettu’. He ovat osa ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnasta”. (Hepr. 12:23; ks. myös Mal. 3:16.) Näiden joukkoon, jotka pääsevät pakoon pahojen tuhoa, lisätään ”suuri joukko”, johon kuuluvat eivät ole hengellistä Israelia vaan siihen verrattuna ”muukalaisia”. Mutta nämäkin ’rakastavat Herran nimeä’, ja heistä on tullut hänen uskollisia palvelijoitaan. Millaiset odotteet heillä on? Jehova vastaa sanoen: ”Ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani.” Nämä ”suureen joukkoon” kuuluvat suorittavat Jumalalle pyhää palvelusta hänen temppelissään. He säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa” ja heidät opastetaan ”elämän vetten lähteille”. – Jes. 56:6, 7; Ilm. 7:9–17.
15. Mikä loppuvaroitus annetaan Suuresta Babylonista pakenemiseksi?
15 Edellä esitettyjen profetioitten vahvistukseksi voimme lukea edelleen Raamatun viimeisestä profeetallisesta kirjasta, joka on osoitettu Jumalan nykyiselle kansalle. Se esittää Suurta Babylonia, väärää uskonnollista maailmanmahtia, koskevan viimeisen varoituksen seuraavin sanoin: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa. . . . hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä . . . ja hänet poltetaan kokonaan tulella, koska Jehova Jumala, joka on hänet tuominnut, on voimakas.” – Ilm. 18:4–8.
16. a) Miksi voidaan sanoa, että vielä on aikaa päästä pakoon, jottei tuhoutuisi Suuren Babylonin mukana? b) Millä tavalla sinut voidaan lukea niiden joukkoon, joista Jumala käyttää nimitystä ”minun kansani”?
16 Vielä on aikaa päästä pakoon! Pakenemiskehotusta esitetään voimakkaasti ja selvästi. Jehovan todistajat julistavat kiireellisen tärkeää sanomaa. Tällä kertaa ei pelkästään yksi talo ole tulessa. Sen sijaan koko ”kaupunki” on oleva ilmiliekeissä. Kun palo on päässyt alkuun, on pakeneminen liian myöhäistä. Ne, jotka ovat babylonilaisia sydämeltään, eivät noudata varoitusta nyt eivätkä tulevaisuudessa. Mutta toisilla on vielä tilaisuus osoittaa, että he haluavat sydämestään palvella Jehova Jumalaa uskollisina hänen valtakunnalleen, joka on Kristuksen Jeesuksen johdossa. Siten heillä on vielä aikaa osoittaa, että heidät voidaan sopivasti lukea niiden joukkoon, joista Jumala käyttää nimitystä ”minun kansani”. Nämä kutsutaan tulemaan ”muiksi lampaiksi”, jotka muodostavat osan ”yhdestä laumasta, yhden paimenen” alaisuudessa. (Joh. 10:16) Onneksi sinutkin Jehovalle suorittamasi vilpittömän palveluksen perusteella ja hänen valtakuntaansa kohtaan osoittamasi uskollisuuden vuoksi voidaan laskea Jumalan kansaan kuuluvaksi.
PAKENE JUMALAN KAUPUNKIIN – SIIONIIN
17. Mitä Jehova on tehnyt niiden hyväksi, jotka pääsevät pakoon?
17 Kuten aikaisemmin mainittiin, kysymys ei ole pelkästään jostakin hyvin vaarallisesta paikasta tai tilanteesta pakoon pääsemisestä. Asiaan liittyy myös turvapaikan löytäminen ja avun saaminen sinne pääsemiseksi. Onko suuri ’pakotien Avaaja’ pitänyt huolen siitä? Onko hän käskenyt kansansa paeta ”kaupungista”, jota uhkaa tulen aiheuttama tuho, vain jättääkseen sen vaeltelemaan erämaassa? Pane merkille, mikä vastaus hänen Sanassaan esitetään: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, UM] nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” – Jooel 2:32.
18. Miten Israelin muinaisella pääkaupungilla on nykyinen vastine?
18 Raamattu puhuu siis kahdesta kaupungista: siitä josta voimme paeta ja siitä josta voimme saada turvapaikan monien muiden kanssa. Israelin muinainen pääkaupunki, jota usein sanotaan Siioniksi eli Jerusalemiksi, kuvaa ”taivaallista Jerusalemia”, Jumalan taivaallista valtakuntaa, jota edustaa maan päällä Jeesuksen Matteuksen 24:45–47:ssä mainitseman ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan jäännös. (Hepr. 12:22) Jehova henkeytti monia entisaikain uskollisia palvelijoitaan esittämään rohkaisun ja opastuksen sanoja kaikille, jotka pakenevat hänen valtakuntaansa.
19, 20. Mitä ohjausta ja kannustusta esitettiin Jesajan välityksellä a) Jesajan 2:2–4:ssä ja b) Jesajan 26:1–4:ssä?
19 Jesaja oli yksi näistä uskollisista palvelijoista, ja hän ennusti mitä riemullisimman ajan seuraavin sanoin: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, . . . että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’.” Tämän lain ja sanan alaisuudessa he oppisivat elämään rauhassa eivätkä ”enää opettele sotimaan”. – Jes. 2:2–4; ks. myös Sef. 2:3.
20 Myöhemmin profetiassaan Jesaja henkeytettiin esittämään lisää yksityiskohtia siitä, kuinka tämä toteutuisi, kun hän sanoi: ”Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: ’Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun. Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.” – Jes. 26:1–4.
21. Mikä viehättävä kuvaus hengellisestä paratiisista esitetään Jesajan 61:4–11:ssä?
21 Profetiansa loppupuolella ja laajentaen näkemänsä käsittämään koko maan, joka kuuluu Siionille, Jesaja kuvaili sykähdyttävin sanoin ennallistetun hengellisen paratiisin, missä kaikilla pakoon päässeillä olisi riemullista toimintaa, kun ”he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot”. Eivät ainoastaan hengelliset israelilaiset ota johtoa tässä, vaan sanotaan, että ”vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne”. Sellaiset profetiat eivät puhu vain ’täpärästä pakoonpääsystä’, vaan selvästi täydellisestä vapautuksesta. Sen tähden me kaikki voimme iloiten yhtyä Jehovan uskollisen voidellun ”orjan” jäännöksen kanssa esittämään seuraavat ylistyssanat: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani.” – Jes. 61:4–11.
22. a) Mitä pakoonpääsyn hyväksi on tehty, kun on kysymys jokaisesta yksilönä? b) Mikä osa meidän täytyy täyttää, jotta saisimme hyötyä siitä?
22 Vaikka ehkä oletkin ollut sitä mieltä, että se mitä tähän mennessä olemme tarkastelleet, pitää paikkansa Jumalan kansasta kokonaisuudessaan, niin ehkä olet miettinyt, miten se mahtaa koskea sinua henkilökohtaisesti. Onko sinulla yksi tai useampia henkilökohtaisia ongelmia, joita sinun täytyy päästä pakoon? Kenellä ei olisi? Se vanha sanonta pitää paikkansa, jonka mukaan ihmisen kannalta katsottuna elämä on vain lyhyt matkanteko kehdosta hautaan. Eikö edes synnin ja kuoleman orjuudesta ole mitään pakoonpääsyä? On kiinnostavaa, että sekä syntiä että kuolemaa sanotaan kuninkaiksi ja molemmat voitetaan. (Room. 5:14; 6:12) Kirjoittaessaan toisille kristityille apostoli Paavali selittää, kuinka pakoonpääsytie on avattu ”Kristuksen Jeesuksen maksamiin lunnaisiin perustuvan vapautuksen välityksellä”, sillä ”Jumala asetti hänet uhriksi, joka sovittaa hänen vereensä kohdistuvan uskon välityksellä”. (Room. 3:24, 25) Tähän sovitusuhriin uskomalla me voimme päästä Jumalan suosioon. Silti me olemme edelleen epätäydellisiä ja meidän täytyy pyytää joka päivä syntiemme anteeksiantoa. Mutta syntisillä taipumuksillamme ei tarvitse olla eikä niillä tule olla hillitsemätöntä vaikutusta elämässämme. Paavali kirjoitti: ”Älköön . . . synti enää hallitko kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne, . . . Sillä synnin ei tule olla teidän herranne.” Jumala on antanut avuksemme Sanansa ja uskolliset palvelijansa sekä pyhän henkensä. – Room. 6:12–14; 8:11; Jaak. 5:14, 15.
23. Mikä suurenmoinen odote on edessämme ja kenen kuninkuuden alaisuudessa?
23 Myös näiden ”kriittisten aikojen” jälkeen, ”joista on vaikea selviytyä”, ja Saatanan ”asiainjärjestelmän” perinpohjaisen lopun jälkeen avautuu eteemme loistoisa tulevaisuus! (2. Tim. 3:1; 2. Kor. 4:4) Synti ja kuolema eivät enää hallitse kuninkaina. Sen sijaan pako täyteen ja kestävään vapauteen on oleva täydellinen. Kun Kristuksen perijätoverit ovat saaneet taivaallisen palkkansa, niin ”itse luomakuntakin [ihmiskunta] vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. Kristuksen Jeesuksen ”täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” Mikä ilo onkaan kaikkien uskollisten pakoonpäässeitten edessä – niiden jotka pakenevat Jumalan valtakuntaan! Kaikki ylistys ja kiitos tulkoon Jehovalle, suurenmoiselle ’pakotien Avaajalle’! – Room. 8:19–21; 1. Kor. 15:25, 26.